Keskustelut

« Takaisin keskustelujen etusivulle

---

Synnytys

» Synnytysasiaa

Näytä viestit peräkkäin | Näytä viestipuu

Viesti

siru-sofia - 18.5.2008 15:14  (1/818)

Meillä...

Meillä mies tiesi joutuvansa tämän ketjun jatkoksi jos möläyttäisi jotain, joten osasi sitten olla ihan ihmisiksi. -AInakin melkein.

Kertoi kuitenkin jälkeenpäin, että silloin kun kätilö antoi hänelle märän rätin ja käski pyyhkiä sillä otsaani, tuli hänelle elävästi mieleen joku Rocky-leffan nyrkkeilykohtaus. Hän näki itsensä nyrkkeilykehän kulmauksessa pyyhkimässä hikeä nyrkkeilijän otsalta. :-) Oli ehkä ihan viisasta jättää sanomatta tuota siellä synnytyssalissa. En haluaisi itseäni verrattavan Rockyyn, vaikka se synnytys aika matsi tietysti onkin. Ei olis välttämättä huumorintaju siinä paikassa riittänyt, vaikka kätilön sanoin olinkin erittäin rauhallinen synnyttäjä. Taisin minä yhden perhanan suustani päästää... :-)

Toinen vähän huvittava juttu oli kun meillä vaihtui kätilö kesken ponnistusvaiheen. Ensimmäisellä kätilöllä oli ilmeisesti aikas kiire johonkin kun ei kerennyt enää sitä viimeistä kahtakymmentä minuuttia olla paikalla. Minä sitten pojan synnyttyä kysymään uudelta kätilöltä, että "anteeksi, mutta mikäs sinun nimesi taas olikaan? Ei jäänyt mieleen kun äsken itsesi esittelit."

Siru-Sofia

Vastaukset

Murmeli_79 - 14.10.2009 13:15  (802/818)

Nostetaan taas...

...jotta ketju olisi hengissä kun oma la koittaa vuodenvaihteen jälkeen!

Sara - 22.1.2010 1:14  (803/818)

toivottavasti..

..Tämä ei katkeaisi. Hauska lukea näitä kommelluksia. Oma synnytys vasta edessä ja sen myötä mahdollisesti omia ja miehen toilailuja ;)

Sannaleinen - 9.2.2010 22:04  (804/818)

Hihi...

Kyllä aikaa meni, mutta tulipahan koko pino luettua ja naurettua yksin ja välillä miehen kanssakin. Se vaan välillä tokaisi, että niin sitä vaan miehille hihitellään selän takana... =D

Mies mietti jo, että minkähän vitsin kehittelisi sinne synnytykseen, kunhan se on ajankohtainen... Nyt menossa 37+1.

Neptunus - 15.2.2010 21:59  (805/818)

Muistan lukeneeni näitä esikoista odottaessani.

Nyt luen, kun odotan kolmatta. Toisen lapsen synnytyksessä sattui sellaista, että lähdimme supistusten tihennyttyä sairaalaan. Kävin tutkimuksissa ja sain ohjeen mennä kahville. No, me emme juo kahvia, joten en ymmärtänyt kehotusta. Mies kommentoi jo, että no mitäs minä sanoin, että turha reissu. Lähdimme siis kotiin. Kotona anoppi, appi ja esikoisemme ihmettelivät paluutamme. Tapoimme sitten aikaa pari-kolme tuntia ja nukuin sängyssä kaurapussin kanssa. Mies taisi tapansa mukaan pelata tietokoneella tai touhusi muuta, mutta yksin sain oleskella.
Sitten soi puhelin ja synnäriltä kyseltiin missä olemme...Lähdimme sitten takaisin ja sopivasti alkoivat taas supparitkin tihentyä. H-hetkeen meni vielä useampi tunti. Mieleen jäi vielä synnytyshuoneen nurkassa seisonut miesharjoittelija, joka oli kuin rautakanki passissa ja ihan orvon pirun oloisena katseli tilanteen etenemistä.

NiGi - 18.2.2010 16:04  (806/818)

Hauskaa

Oli kyllä hauskoja kommelluksia.. Paras oli kyllä se vaimon pieresekely synnytyksessä ja mies kauhuissaan :D
Yllättävästi jutut pääs nyt loppu olin varautunu viel pari päivää näitä lukee :) Omassa esikoisen synnytyksesä ei käyny mitn kommelluksia. Syntyikin sektiolla.. Jos tän seuraavan kanssa pääsis itse tosi toimiin :)
rv 6+1

Sannaleinen - 11.3.2010 9:51  (807/818)

Synnytetty on!

Se menikin oikein mallikkaasti, eikä oikeastaan mitään toilailuja mies keksiny.... Sinut oli, mikä pahan supistuksen kourissa nostatti niskakarvoja pystyyn oli, kun mies haki minulle vettä... "Kylmääkö sinä otat...?" "NO EN KAI MINÄ LÄMMINTÄKÄÄN JUO?!?" =D Kätilöäkin vähän ilmeisesti hymyilytti, jos siinä kipuiluni aikana oikein ymmärsin... =)

kevätesikko80 - 16.3.2010 13:58  (808/818)

Miehellä migreeni ja oksensi synnytyksen ajan

Poikamme syntyi perätilassa peppu edellä ja olin järkyttävän kipeä. Miehestä ei ollut mitään iloa kun oli migreenin kourissa ja kävi välillä oksentamassa. Väitti olevansa kipeämpi kuin minä... Ja minulla ei ollut edes muuta kivunlievitystä kuin ilokaasu.... Jotenkin olen vielä tänäpäivänäkin pettynyt tuosta synnytksestä.

Maijukka - 18.3.2010 9:21  (809/818)

Kymmenen vuotta sitten..

...odottaessani esikoistani synnytys käynnistettin ja kivut olivat aika rajut heti alkuunsa.

Mieheni oli hämmentynyt voihkimisestani ja heittäytyi ylihuolehtivaksi hössöksi. Hän juoksi vähän väliä kanttiiniin ja toi sieltä suklaapatukkaa, limsaa, jäätelöä ja yritti tarjoilla niitä minulle. Höpötteli kaikkea puutaheinää "jotta saisin ajatukseni muualle kivusta" muka. Koko ajan kyseli, että haluaisinko jotain.

Sitten äijä keksi, että jos hän menisi ostamaan minulla Aku Ankan taskuirjan, niin voisin sitä lukea. Siinä kohtaa mulla paloi pinna ja karjasin miehelleni: "Kuule, haeppas sellainen Aku Ankan taskukirja, pyöritä se sitten rullalle ja työnnä perseeseesi!!!!" Mies lopetti siihen hössötykssen ja oli ihan hiljaa pitkään.

Ai niin, aika alkuvaiheessa otin kipuihin ilokaasua, josta mulle tuli tosi huono olo. Olimme huoneessa kahdestaan ja pyysin miestä tuomaan äkkiä jonkun astian. Mies toi sitä pöydältä sellaisen pienen MUKIN ja kun rykäisin kunnon oksut, niin sitähän oli sitten joka puolella...

No, ihana tyttö syntyi lopulta ja nyt neiti täyttää jo kymmenen :)

OonaLiinu - 18.3.2010 18:43  (810/818)

meillä

Hymyilyttää nää miesten touhut :) , kannanpa minäkin korteni kekoon...

Esikoisen synnytys käynnistettiin ja kaameat poltot voimistuivat hyvää vauhtia. Olin kolmisen senttiä auki -tarkkailuhuoneessa, kun kätilö ohjasti vesipussin kanssa tekemään suolihuuhtelun (oli kuulemma yleinen tapa) vauhdittaakseen etenemistä. Ei ollut kivaa puuhaa ja kivut alkoi yltyä tosi paljon. Tulin sitten huuhtelusta takaisin huoneeseen ja mies kysyi: "helpottiko?".. Siinä meinasin päreeni polttaa että yritäppä itse polttojen keskellä saada vesiperäruisketta onnistumaan...

Sitten samaisessa esikoisen synnytyksessä päästiin vihdoin synnytyssaliin, jossa lisättiin oksitosiinia vauhdittamaan -ja kivut kasvoi. Mies sitten tutki supistuskäyrää tietäväisen näköisenä todeten, että " ei voi kyllä sattua, kun käyrä on noin matala..." ja toinen supistus tuli heti perään "hei, nyt on kunnon supistus, huomaatko"... ainoastaan ilokaasun aiheuttama huono-olo esti ärräpäät...

Nyt toisen synnytyksen alkaessa olin ihan hipihiljaa illalla ja annoin esikoisen ja miehen mennä nukkumaan. Mummon tilasin paikalle ja hiljalleen kärvistelin viiteen asti aamulla. Menin sitten miehen herättämään, että nyt pitää mennä... Mies unisena alkoi aamupalaa laittamaan ja esikoisen aamupalatarpeita valmiiksi (?), minä sitten hyväntahtoisesti hoputtamaan, että NYT! No oltiin ovella niin mies vielä palasi sisälle -roskapussi oli unohtunut... No ehdittiin sairaalaan hyvin vaikka kärsivällisyyttä koeteltiinkin. Sairaalassa ei juurikaan sammakoita päässyt suusta :) Osasi tukea ja olla rauhallinen, käyriäkään ei kommentoitu!

Pääasia että oli mukana :)

Cecilia79 - 25.3.2010 1:24  (811/818)

clow

clow:tää oli niin hyvä :)

LeeLoo - 25.3.2010 13:34  (812/818)

Meinaa karata

Liian kauas tämä ketju, joten tulin nostamaan. Tuosta isän migreenistä synnytyksessä, itse olen joskus migreenissä miettinyt että se todellakin on joskus kauheampaa tuskaa kuin synnytys...

Ulkolaiset - 15.4.2010 5:13  (813/818)

heh

Ekalla kerralla en saanut mieheeni yhteytta kun oli toissa ja jouduin lanssilla sairaalaan, sain luvan yrittaa soittaa miehelleni katiloiden kopista, sain mieheni kiinni ja pyysin tulemaan sairaalaan "no et sa missaan sairaalassa ole, kuhan huijaat, oot vaan naapuris kahvilla..." sitten tuli hiljaista kun han samalla astui kotiin ja naki lappuni poydalla "joo ma tuun" :D salissa han oli hiljainen, kuten olinkin toivonut...en sieda mitaan kannustus hopinoita!!! Katilolle tosin jouduin karjasemaan, et nyt se turpa tukkoon ja anna mun keskittya :P Valeissa aina naureskelin kun viereisessa salissa oli joku "liikaa jenkkileffoja katellut" synnyttamassa :D kauhee kiljuminen

sona - 9.6.2010 22:32  (814/818)

Heh, nää on ihan huippuja!

Oma mieheni ei sanomisillaan ällistyttänyt pahemmin, mutta muistan yhden hauskan jutun synnytyksestä.
Noh, olimme kaksistaan synnytyssalissa kätilön ollessa toisaalla ja meitsi kärvisteli kovien kipujen kanssa sängyllä. Juuri ja juuri kivuiltani sain pyydettyä miestäni tuomaan kylmän kääreen otsalleni. Kuulin kipujeni ylitse miehen tonkivan synnärin kaappeja, ja lopulta tuovan jotain märkää otsalleni. Hetken aikaa tuntuikin hyvältä, ja mies kävi "käärettä" kastelemassakin useaan kertaan. Jossain vaiheessa tulin vilkaisseeksi käärettä joka osoittautui maksikokoiseksi terveyssiteeksi. :D Että näin meillä..

Miljeera - 13.6.2010 10:23  (815/818)

joskus idiootti...

Meillä ei varsinaisia möläytyksiä ole suusta tullut...mutta jotain on jäänyt mieleen.
Toisen lapsen synnytyksessä (vuonna 1996), sairaalassa oli vielä tarkkailuhuoneet, joista vasta "loppuvaiheessa" siirryttiin saliin. No kun poika oli syntymäisillään, kätilö muisti, että jospa kävisimme herättämässä sen isänkin sieltä tarkkailuhuoneen parisängystä mukkaan synnytykseen :)

Neljännen lapsen synnytys eteni hirmu nopeesti, ja olin sairaalassakin 1,5 tuntia ennen tytön syntymää (matkaa 100km). Kun oli suihkussa (n.45min ennen synnytystä) mies tulee lappujen kanssa, että pitäisi täyttää esitiedot, ja lapsen nimi jos tulee hätäkaste. Tiuskaisin kipujen keskeltä (en saanut mitään kipulääkettä), että ei kuule kiinnosta se nimi just nyt, laita mitä haluat. Mies kirjoitti SYLVI ja mökötti koko synnytyksen ajan :(.

Tämän synnytyksen jälkeen mies sanoi: miksi aina pitää synnyttää yöllä, kun päivällä jaksais paremmin olla hereillä :/

Ajattelin tämän vauvan nyt synnyttää päivällä :D

Jey - 27.6.2010 0:04  (816/818)

:---D

Haha, ihan huippu. :-D En tiedä oonko niin väsynyt vai mitä ihmettä, mutta vedet KIRJAIMELLISESTI lensi silmistä... :-D Miestäkin alkoi naurattamaan kun oli pakko sillekkin lukea. Ihan huippuja nää muutkin kyllä!!!

Otra - 30.6.2010 0:51  (817/818)

Ei nyt hauska juttu,mutta...

Esikoiselle mulla supisteli viikon verran,ennen kuin tositoimiin päästiin,ehdin käydä pari kertaa näyttäytymässäkin turhaan. Tokalle päätimme yhdessä ettemme hötkyile vaan lähdetään vasta sitten synnärille kun synnyttäminen on aivan varmaa. Eräänä aamuna heräsin ja huomasin supistusten tulevan aika säännöllisesti,mutta totesimme yhdessä ettei vielä ole aivan varmaa. Lähdimme ostelemaan vielä viime hetken ostoksia,nojailin kaupassa hyllynreunoihin supistusten aikana,mutta ei se vieläkään ollut aivan varmaa. Kotona lähdin lämpimään suihkuun,mutta ennen kuin sain suihkun edes päälle totesin mielessäni tämän olevan aivan varmaa. Siirryimme autoon, supistusten väli alkoi olemaan minuutin luokkaa ja todellakin tuntuivat helvetillisiltä,mutta mies kehtaa matkan aikana kysellä monta kertaa,että onko tämä nytten aivan varmaa. Synnärillä kätilö toteaa minun olevan täysin auki ja vauhdilla siirrytään saliin jossa saankin alkaa heti ponnistamaan. Poika tuli vauhdilla maailmaan ja isän leikatessa napanuoraa hän vain totesi vasta nyt uskovan syntymän olevan aivan varmaa. Milloinhan me laitokselle olis lähdetty jos olisin miehen antanut päättää oikeasta hetkestä.

Minsku \m/(>.<)\m/ - 22.7.2010 14:20  (818/818)

Miehellä nenä kipeänä

Oltiin oltu synnytyssalissa jo jonkun aikaa. Minulla oli ollut oli kovin kivuliaita supistuksia, ja kun viimein olin pyytänyt epiduraalia, anestesialääkärin tulo oli kaiken lisäksi kestänyt, kun edessäni oli kaksi muuta synnyttäjää jonossa. Minä siinä sitten makasin epiduraalin saatuani pötkölläni sängyllä ja olin oikein onnessani ettei enää sattunut juurikaan. Mies istui penkillä vieressä ja räpelsi nenäänsä. Sitten tuo tokaisi että "ai hitto miten mun nenä on kipee! Varmaan tulossa finni!" Katsoin miestäni rauhallisesti ja mietin sekunnin, kaksi, että on sitä tullut valkattua itselleen ukko, joka ei kyllä taida olla niitä penaalin terävimpiä kyniä. Onhan tuo mahdollinen finni tietenkin suurempi asia kuin se, että MINÄ OLEN JUURI ALATEITSE SYNNYTTÄMÄSSÄ LÄHES NELIKILOISTA PERÄTILAISTA VAUVAA. Vilkaisin miestäni, ja rähähdimme molemmat nauramaan. Mieheni sanoi tajunneensa välittömästi, että olisi pitänyt pitää asia omana tietonaan, kun oli nähnyt miten kipeiden supistusten kourissa olin juuri muutama minuutti aiemin kärvistellyt. Koko synnytys meni hienosti, lopussa ponnistusta oli katsomassa opetusmielessä kymmenkunta ihmistä ja kaksi lääkäriä oli ottamassa koppia... huumorilla pärjättiin hienosti läpi synnytyksen, ja käynnistä kertyi taas yksi asia lisää, mitä vielä vanhempanakin hihitellä. Edellinen 13   14   15   16   17  Seuraava  Viimeinen

» Synnytysasiaa