|
|
 Keskiviikko 23.5.2012 - Lyydia, Lyyli
|
REKISTERÖIDY
|
Los Angeles
4.63 m/s
Keskustelut
Näille alueille voit kirjoittaa rekisteröitymättä
» Aihe vapaa
Näytä viestit peräkkäin | Näytä viestipuu
Viesti
Terve lapsi tärkeintä?
On alkanut ärsyttämään se, että joka puolella kuulee että toivotaan tervettä lasta. Ei muulla väliä kunhan on terve..
Meille syntyi sairas lapsi. Lapsi jolla on loppuelämän diagnoosi, mutta joka voi kuitenkin leikkauksen jälkeen elää suht normaalia elämää.
Tämä lapsi on kuitenkin maailman ihanin. Aurinkoinen, energinen ja hassu. Meidän oma rakas.
En vaihtaisi häntä terveeseen lapseen. Tämä on ollut meidän elämää. Kenen tahansa " terve" lapsi voi myöhemmin sairastua, voi olla muuten haastava, voi alkoholisoitua, voi tehdä rikoksia... Lapsista voi olla paljon muutakin huolta kuin sairaus.
Toivoisin että lapseni olisi onnellinen ja toisista välittävä ihminen. Ainakin hän on sellainen nyt 2-vuotiaana :).
Tottakai toivon, että lapsillani olisi mahdollisimman helppo elämä. Mutta sairas lapsi on kyllä ihan yhtä rakas kuin tervekin.
Vastaukset
Etkö toivoisi lapsellesi terveyttä?
Ei puhuta siitä, että korvattaisiin tämä lapsi terveellä, vaan olisi jokin hoito, joka tekisi hänestä terveen. Etkö käyttäisi hoitoa? JOKAINEN ihminen haluaa olla terve.No mä ainakin toivoin koko sydämestäni, että lapseni ovat terveitä!
Outo sellainen äiti, joka ei toivo lapsensa olevan terve!Kyllä minulle ja miehelleni oli tärkeätä, että lapsi (lapset) olisivat terveitä.
Olen katsonut mummiani joka on hoitanut koko elämänsä erittäin vaikeasti vammaista setääni, en halua samaa itselleni, olen erittäin kiitollinen terveistä lapsistani.Setäni on totta kai rakas jokaiselle perheemme jäsenelle, ei hänen vammaisuutensa hänestä huonompaa tee. Itsekin setä toivoisi olevansa terve, tietenkin.
Myös vammainen voi olla terve.
Se, että
rakastaa jotakuta on eri asia kuin toivoa hänelle terveyttä. Jos jonkun lapsi joutuu auto-onnettomuuteen ja vammautuu, eivätkö vanhemmat saisi toivoa paranemista lapselleen? Olisiko paranemisen toivominen merkki siitä, etteivät enää rakasta lastaan?Niin no toisaalta mua myös ärsyttää ne kommentit " kunhan on terve" Mutta eihän kukaan toivo sairasta lasta itselleen, vai?
Ja sairastua voi myöhemminkin, kuten meillä. Meillä lapsi sairastui pitkäaikaissairauteen 5 vuotiaana. Nyt tyttö 12 eikä ole parantunut. Mahdollisuus parantua on hyvä, mutta se ei ole 100% varmaa.Ystäväni sai täysin terveen down lapsen.
Kaikki ovat asiasta iloisia. Siis on hienoa että lapsi on terve, mutta olisi sairaanakin tervetullut.Olen liikuntavammainen.
En siis ole sairas, mutta kuitenkin minulla on krooninen tila, joka vaikeuttaa päivittäistä elämääni. Vammani on lievä, mutta toivon, että olisin " normaali" .ymmärrän sua ap, ehkä siksi että mullakin
on sairas lapsi. Tietysti minäkin toivoin tervettä lasta, koska silloin kaikki on himpun verran helpompaa;) Mutta se sairaus ei vähennä lapsen arvoa sun omissa silmissä eikä myöskään toisten silmissä, jos et anna sen tapahtua.Kohtele lasta, kuten kohtelisit tervettä, älä anna periksi hänelle siinä missä et antaisi terveen lapsen kanssa.
Muista myös iloita muiden saamista terveistä lapsista, se ei ole sulta itseltäsi pois.
Joskus tosin itsekin ihmettelen, miksi joku haluisi ennemmin terveen lapsen, kuin samanlaisen kuin minun ihana poikani...näitä juttuja me ei itse valita. Ja onhan se terveys huisin tärkeä asia. Ethän sinäkään lapsellesi flunssaa toivo, silti sen joku aina saa.
Voimia ap!
sama täällä...Eihän se että toivoo tervettä lasta tarkoita että sairaat lapset olisivat jotenkin huompia tai ei-toivottuja!
_Sairaus_ on ei-toivottu, ei se lapsi.No, ap et varmasti toivonut lapsellesi
sairauksia, kun häntä odotit, vai? Ei lapsia voikaan vaihtaa, joten se on turhaa spekulointia.Down-lapsi ei ole terve lapsi vaan vammainen.
Ajattelin juuri samaa
kuin nro 14vammaisen lapsen hoitaminen on 10 x rankempaa kuin täysin terveen...
Down on vammainen, mutta ei sairas.
Jos sanotaan: " Teille syntyi terve lapsi"
Niin useimmat olettaa ettei lapsi myöskään ole vammainen. Vai kuinka monene mielestä kuulostaa luontevalta:" Teille syntyi terve lapsi. Jalat tosin puuttuu."Ihmiset voivat olettaa ja luulla mitä tahansa,
mutta vammaisuus ei ole sairaus.On alentavaa ja loukkaavaa sanoa että pääasia että lapsi on terve.
Mitä vammaisuus on?¿Monet eivät ole halunneet olla vammaisia. Miksi?
Vammaisuutta on pidetty niin pahana asiana. Asiana, josta olemme joutuneet kärsimään ja kärsimään myös syyllisyyttä ja häpeää. Kyvyttömyys ja heikkous eivät ole asioita, joista voi helposti olla ylpeä. Niistä ei synny suuria tarinoita, näyttäviä kuvia muuta kuin silloin kun ne voitetaan.
Jos tarkastelee vammaisuutta vammaisen ihmisen näkökulmasta, on jokainen sellainen lausuma, jossa vammaisuus nähdään vajavuutena ja vaillinaisuutena loukkaava. Vammaisuus on henkilön ominaisuus, hänen persoonansa rakentuu siten, että siihen kuuluu vammaisuus.
On muistettava, että kun puhutaan vajavuudesta, loukataan vammaisten henkilöiden persoonaa.
Vammaisuutta yhteiskunnasta ei voi poistaa, mutta yhteiskunnasta on mahdollista poistaa esteitä, jotta vammaisuudesta aiheutuvat haitat vähenisivät.
Meidän tulisi määritellä vammaisuus uudelleen:
Vammaisuus on ympäristön kyvyttömyyttä ottaa huomioon yhteisönsä kaikki jäsenet.¿
Kalle Könkkölä, vammaisaktiivi
mielipidelehti Kynnys 11/99
Herranjestas taas näitä väitteitä!
Jokainen vanhempi aivan varmasti toivoo lapsensa syntyvän ja elävän terveenä! Mitä pahaa siinä on? Jos kuitenkin syntyy sairas lapsi, tai lapsi sairastuu myöhemmin, ei se tarkoita etteikö lapsi olisi edelleen rakas ja tärkeä.Sitä paitsi nämä hokemat että pääasia että on terve, liittyvät yleisesti siihen kysymykseen halutaanko lapsen olevan tyttö vai poika. Yleensä sukupuolella ei ole väliä, kunhan lapsi olisi terve.
En jaksa uskoa että kukaan vanhempi olisi raskausaikana ajatellut että ihan sama onko terve vai sairas, kunhan se on poika!
19 just joo
sinähän voit kokea monia asioita loukkaavina, jos vain haluat, mutta miksi pitäisi, kun kukaan ei tarkoita mitään pahaa tuolla?Olentoivonut, etta saisin terveet lapset ja etta pysyisivat terveina. Mitaan muuta en yhta hartaasti toivo. Itse olen kroonisesti sairas, mutta haluaisin olla terve.
ystäväni ajattelee ap:n tavoin...
ja kerran hän kertoi eräästä toisesta ystävästään, jolla useampi lapsi ja kaksi niistä sairaita esim. autismia yms... kun hän odotti taas uutta, hän oli sanonut ystävälleni, että toivottavasti on terve... tämä ap:n lailla ajatteleva ystäväni oli kovin tuohtunut tuon toisen äidin sanomisista... itse yritin rauhoitella... kyllä hänellä, jolla jo on kaksi pitkäaikais sairautta potevaa lasta, saa todellakin toivoa, että kunhan tämä olisi terve, kuka tahansa saa toivoa niin, etenkin tällä äidillä kun oli todellinen vaihtoehto se, että ei ole, ja ei terveen toivominen tarkoita varmasti, ettei rakastaisi niitä sairaita lapsiaanKylläpä on taas mustavalkoista ajattelua!
On se kumma ettei enää saa toivoa tervettä lasta! Enempää kommentteja ette edes ansaitse... te tekopyhät jeesustelijat.Minulla oli paljon toiveita tai ainakin ajtuksia lapsesta raskausaikana.
Tietysti toivoin hänen olevan mielummin terve kuin sairas tai vammainen, toivoin myös hänen olevan tyttö, omaavan vaaleat hiukset ja siniset silmät. Toivoin että vältyttäisiin koliikilta, lapsi oppisi helposti rinnalle, alkaisi nukkua yönsä hyvin, olsi perusiloinen luonne jne.Osa toiveista toteutui, osa ei. Lapsi oli kehitysvammiainen, sukupuoli väärä, hiukset osuivat kohdalleen, silmien väri ei, koliikilta vältyttiin jayöt nukuttiin hyvin. Imettäminen työn ja tuskan takana mutta onnistui lopulta, lapsen luonne kyllä mitä aurinkoisin.
Pitäisikö minun nyt olla lapseeni tai tilanteeseemme pettynyt vai tyytyväinen? Suoraansanottuna lapsen synnyttyä nuo aiemmat toiveet menettivät merkityksensä. Tärkeintä oli lapsi itsessään ja tottakai se että tämä voisi mahdollisimman hyvin. Ollaan nyt koettu yhdessä niin vaikeita kuin ihania hetkiä, jälkimmäisiä huomattavasti enemmän. Seuraavien lasten kohdalla en osaa enää sanoa mitä odottaisin. Tietenkään en toivo lapselleni sairautta tai vammaa, mutta en pysty tämän esikoisen pohjalta sanomaan että terveys on se ainoa merkityksellinen asia. Meidän vammainen lapsi nauttii elämästä ihan täysillä ja on meille se rakkain ihminen maailmassa. En osaa ajatella että lapsemme kohdalla vamma tarkoittaisi sitä että häneltä puuttuu se ainoa asia mitä lapselle toivomme.
25, johan tuli sepostusta.
Mikset sinäkin voi rehellisesti myöntää että toivoit (ja toivot tulevaisuudessakin) tervettä lasta? Niinhän se on.Ei tuo toive tee vammaisesta lapsestanne yhtään sen vähemmän rakasta, niin kuin ei vammansakaan tee hänestä sen rakkaampaa. Vai väitätkö tosissasi että jos lapsenne olisi sattunut syntymään terveenä hän olisi teille vähemmän rakas ja tärkeä? Tai tänä päivänä terveen lapsen vanhempina olisitte onnettomampia mitä olette nyt vammaisen lapsen vanhempina?
En ymmärrä miksi erityislasten vanhempien pitää olla noin herkkänahkaisia. Ihmiset tarkoittavat vain hyvää toivessaan tervettä lasta, miksi ihmeessä siitä pitäisi loukkaantua. Paras on kaverini joka puolisen vuotta sitten synnytti vammaisen lapsen. Anoppinsa oli aina hokenut kuinka terveys on tärkeintä ja toivotellut heille viimeiseen asti tervettä lasta. Nyt kun lapsi ei ole terve niin kaveri kokee ettei anoppi hyväksy tätä ja haluaa siksi vältellä anopin näkemistä. Kiva juttu anopille, varsinkin kun ensimmäinen lapsenlapsi kyseessä.
.
muakin on aina ihmetyttänyt ne kommentit et ihan sama kumpi tulee, kunhan on terve. mut mitäs sitten jos ei ole terve..... mullakin on sairas lapsi, ei vammainen, eikä kyllä kamalan sairaskaan, mutta ei siis terve. on leikattu suuri leikkaus vauvana ja joutuu leikkauksiin ja elinikäiseen kontrolliin sairaalassa, mut voi todella hyvin. vika vaan ei mihinkään lähde, vaikka se ei terveyteen juuri nyt vaikuta. En kyllä kertaakaan sanonut raskausaikana et ihan sama onko tyttö tai poika, kunhan on terve. Toki toivoin tervettä lasta, mutta en sitä ääneen sanonut et kaikki käy kunhan on terve.... sanoin aina että kunhan syntyy hengissä ja pystyy elämään normaalia elämää...mä tiedän ap että moni terveen lapsen äiti ei ymmärrä tuota viestiäs, mä kyllä ymmärrän!Tähän on pakko kirjoittaa yhdestä työkaverista.
Hänellä on 4v down-lapsi ja oli jo paljon ennen lapsen syntymää todennut ettei pidä tuosta lauseesta " Ei muulla väliä kunhan lapsi vaan on terve" . Perusteli sitä sillä ettei terve ole niin yksiselitteinen käsite. Sanoi toivoneensa raskausaikana että lapsi olisi mahdollisimman hyvässä kunnossa eikä kärsisi kipuja tai muuta vastaavaa. Tämä tapahtui ja saivat ns. terveen down-lapsen (en jaksa nyt riidellä pilkun viilaajien aknssa, varmasti kaikki joilla on kokemusta down-lapsista ymmärtävät mitä tarkoitan).Muiden osoittaessa suruvalitteluja ja pahoitteluja, he totesivat etteivät ole tilanteeseen pettyneitä. He olivat jo raskausaikana jättäneet seulat väliin ajatellen että vammainenkin lapsi olisi tervetullut. Kun heiltä sitten useasta suunnasta tivattiin että eivätkö kuitenkin olisi mielummin halunneet terveen vauvan, äiti totesi että itseasiassa oli parempi että saivat downin. Perusteli sitä sillä että kun näitä vammaisia lapsia joka tapauksessa syntyy, niin eikö ole parempi että tämä kyseinen lapsi syntyi heidän perheeseen johon oli tervetullut ylimääräisine kromosomeineen kaikkineen, kuin että olisi sattunut vanhemmille jotka olisivat jo raskausaikana päätyneet aborttiin tai kenellä ei olisi ollut voimia erityislapsen hoitoon. Siksi siis olivat sitä mieltä että vammainen lapsi oli heille itseasiassa toivotumpi kuin terve. Näin lapsi sai mahdollisuuden hyvään elämään ja joku perhe säästyi liian raskaalta taakalta.
Pitkään olin sitä mieltä että tuo nainen vain esittää ja kiillottaa omaa sädekehää, mutta näin monien vuosien jälkeen on ollut pakko todeta että lapsi on ollut todella onnekas päädyttyään tuohon perheeseen. Samoin kuin vanhemmat tuntuvat olevan erittäin onnellisia tästä lapsestaan.
ps. kyseinen pariskunta sai myöhemmin toisenkin lapsen. Eivät tässäkään raskaudessa menneet seuloihin, mutta lapsi syntyi tällä kertaa terveenä. Eivätkä vaikuta olevan pettyneitä tällä kertaa edes siihen että lapsi on terve. Ehkä terveys ei todellakaan ole kaikille niin tärkeä asia?
25 hoh-hoijaa
se on VAIN sanonta, sitä ei tarvitse ottaa noin kirjaimellisesti. Toki ongelmia voi kehittää mistä vain, jos on saivartelija, mutta miksi?28 et siis ymmärrä pointtia?
Mua on ap:n lailla aina ärsyttänyt moinen sanonta...
Tehtiin miehen kanssa ennen ekan lapsen yrittämistä päätös, että me haluamme lapsen ja me olemme valmiit ottamaan lapsen vastaan sellaisena kuin hänet meille annetaan. Toki mekin toivoimme että lapsi olisi terve, mutta olimme valmistautuneet myös siihen puoleen että lapsi ei ehkä olisikaan terve...Kehitysvammaisen lapsen äitinä
muistan hyvin kuinka lapsemme synnyttyä niin moni tuttu ja läheisempikin totesi että pääasiahan että lapsi on terve tai että eihän millään muulla ole väliä. Juuri sillä samalla hetkellä kun mietin miten saisin ilmaistua ettei lapsi olekaan terve.Myöhemmin sitä on karaistunut kuulemaan yhtä ja toista mutta tuolla hetkellä ne kommentit tuntuivat aika pahoilta. Tieto lapsen vammasta ei ollut mikään helppoa asia sulatettavaksi ja kun sen kriisin keskeltä sai kuulla ettei lapsemme täytä edes sitä ainoaa odotusta jonka läheisemme ovat hänelle asettaneet tuli avuton olo. Itsekin lähinnä toivoi vielä lapsen kuolemaa ja kun siinä yritti jotenkin hokea itselleen että meidän lapsihan tuo silti on ja kyllä me selvitään niin...
Myönnetään että olin yliherkkä, mutta niin varmaan on joku muukin ollut noiden hormonimyrskyjen keskellä?
30, mitä pointtia? (ilmeiseti en)
2832. Toivoit siis itse lapsesi KUOLEMAA ja samalla
sinua loukkasi kun joku lapsen vammasta tietämätön piti terveyttä pääasiana? Teidän lapsi ei ainakaan osunut oikeaan perheeseen. Millainen äiti oikeasti toivoo lapsensa kuolemaa????!!? Tuskin edes kukaan meistä jotka olemme hyvää tarkoittaen toivoneet lapsille terveyttä.lue 32 oma kirjoituksesi ja mieti vähän asennettasi!!!
EI HALUA
Lainaus:
JOKAINEN ihminen haluaa olla terve.
JOKAINEN ihminen haluaa olla terve.
EI HALUA
eikö tuo ole yleensä vastaus siihen, että
toivotko tyttöä vai poikaa? Mikä sinällään on jo maailman idioottimaisin kysymys!!Tottakai saa toivoa tervettä lasta
Se on perusolettamus, että syntyvä lapsi olisi terve. Jokaisella vanhemmalla on oikeuskin toivoa sitä. Se on sitten eri asia, toteutuuko toive.Tuskin kukaan siltikään, sen jälkeen kun lapsi on syntynyt vaikka lapsi ei olisikaan terve
ja hän on personoitunut, häneen on tutustunut,
vaihtaisi häntä keneenkään toiseen. Edes maailman terveimpään ja "täydellisimpään" lapseen, koska sehän ei olisi se sama lapsi, sun omasi.
"Terveyttäkin" on monenlaista
Lainaus:
muistan hyvin kuinka lapsemme synnyttyä niin moni tuttu ja läheisempikin totesi että pääasiahan että lapsi on terve tai että eihän millään muulla ole väliä. Juuri sillä samalla hetkellä kun mietin miten saisin ilmaistua ettei lapsi olekaan terve.
Myöhemmin sitä on karaistunut kuulemaan yhtä ja toista mutta tuolla hetkellä ne kommentit tuntuivat aika pahoilta. Tieto lapsen vammasta ei ollut mikään helppoa asia sulatettavaksi ja kun sen kriisin keskeltä sai kuulla ettei lapsemme täytä edes sitä ainoaa odotusta jonka läheisemme ovat hänelle asettaneet tuli avuton olo. Itsekin lähinnä toivoi vielä lapsen kuolemaa ja kun siinä yritti jotenkin hokea itselleen että meidän lapsihan tuo silti on ja kyllä me selvitään niin...
Myönnetään että olin yliherkkä, mutta niin varmaan on joku muukin ollut noiden hormonimyrskyjen keskellä?
muistan hyvin kuinka lapsemme synnyttyä niin moni tuttu ja läheisempikin totesi että pääasiahan että lapsi on terve tai että eihän millään muulla ole väliä. Juuri sillä samalla hetkellä kun mietin miten saisin ilmaistua ettei lapsi olekaan terve.
Myöhemmin sitä on karaistunut kuulemaan yhtä ja toista mutta tuolla hetkellä ne kommentit tuntuivat aika pahoilta. Tieto lapsen vammasta ei ollut mikään helppoa asia sulatettavaksi ja kun sen kriisin keskeltä sai kuulla ettei lapsemme täytä edes sitä ainoaa odotusta jonka läheisemme ovat hänelle asettaneet tuli avuton olo. Itsekin lähinnä toivoi vielä lapsen kuolemaa ja kun siinä yritti jotenkin hokea itselleen että meidän lapsihan tuo silti on ja kyllä me selvitään niin...
Myönnetään että olin yliherkkä, mutta niin varmaan on joku muukin ollut noiden hormonimyrskyjen keskellä?
Moni lapsi syntyykin ihan näennäisesti terveenä, sitten
lapset menetetään usein ihan tieten tahtoen viinalle, huumeille, rikollisuudelle.
Kun ei vaan ole ketään, joka pitäisi heistä oikealla tavalla huolta.
Mun mielestä on niillä monilla muillakin asioilla väliä.
Ymmärsitkö pointin?
Eli, mun mielestä kehitysvammainen ei välttämättä elä yhtään sen "huonompaa" tai tarkoituksettomampaa elämää kuin "tervekään".
Ketään ei ole tuomittu mihinkään, sen mukaan onko kehitysvammainen vai -vammaton.
Varmasti ärsyttää tuollaiset puheet
yritä olla välittämättä. Tuossa on varmaan taustalla lähinnä sen korostaminen, ettei välitä sukupuolesta. Ja toisaalta suurin osa lapsista on syntyessään ns. terveitä, niin sitä lapsen terveyttä pidetään usein itsestäänselvyytenä raskausaikana.Lainaus:
On alkanut ärsyttämään se, että joka puolella kuulee että toivotaan tervettä lasta. Ei muulla väliä kunhan on terve..
Meille syntyi sairas lapsi. Lapsi jolla on loppuelämän diagnoosi, mutta joka voi kuitenkin leikkauksen jälkeen elää suht normaalia elämää.
Tämä lapsi on kuitenkin maailman ihanin. Aurinkoinen, energinen ja hassu. Meidän oma rakas.
En vaihtaisi häntä terveeseen lapseen. Tämä on ollut meidän elämää. Kenen tahansa " terve" lapsi voi myöhemmin sairastua, voi olla muuten haastava, voi alkoholisoitua, voi tehdä rikoksia... Lapsista voi olla paljon muutakin huolta kuin sairaus.
Toivoisin että lapseni olisi onnellinen ja toisista välittävä ihminen. Ainakin hän on sellainen nyt 2-vuotiaana :).
Tottakai toivon, että lapsillani olisi mahdollisimman helppo elämä. Mutta sairas lapsi on kyllä ihan yhtä rakas kuin tervekin.
On alkanut ärsyttämään se, että joka puolella kuulee että toivotaan tervettä lasta. Ei muulla väliä kunhan on terve..
Meille syntyi sairas lapsi. Lapsi jolla on loppuelämän diagnoosi, mutta joka voi kuitenkin leikkauksen jälkeen elää suht normaalia elämää.
Tämä lapsi on kuitenkin maailman ihanin. Aurinkoinen, energinen ja hassu. Meidän oma rakas.
En vaihtaisi häntä terveeseen lapseen. Tämä on ollut meidän elämää. Kenen tahansa " terve" lapsi voi myöhemmin sairastua, voi olla muuten haastava, voi alkoholisoitua, voi tehdä rikoksia... Lapsista voi olla paljon muutakin huolta kuin sairaus.
Toivoisin että lapseni olisi onnellinen ja toisista välittävä ihminen. Ainakin hän on sellainen nyt 2-vuotiaana :).
Tottakai toivon, että lapsillani olisi mahdollisimman helppo elämä. Mutta sairas lapsi on kyllä ihan yhtä rakas kuin tervekin.
En suhtaudu tuohon sanontaan suurella tunteella,
se on vain sanonta. Omien kokemusten jälkeen voisin vähän viilata sitä: Ei väliä onko tyttö tai poika, kunhan saa syntyä ja elää mahdollisimman hvyän ja pitkän elämän.Ja siitäkin voisi äkkiä joku jatkaa, että onko pitkä elämä sitten itseisarvo, eikö muka 1-vuotiaana kuolleen pienokaiseni elämä ollu merkityksellinen?!
Vammaisten lasten äitinä en pidä vammaisuutta enää esteenä tai järkyttävänä tragediana, se on hidaste.
Uutta vauva.fi:ssä
Uusimmat keskustelut
- > Milloin se Kreikka siis oikein menee konkurssiin?
- > Kaverini puhu itsensä pussiin :D
- > Jarna on menossa Berliinissä Trandeburgin portille.
- > Leikkipuiston tavoista pari kysymystä
- > Millaisena pidät McDonaldsissa työskennellyttä ihmistä (ov)?
- > Miksen saa miehistä kaveria??
- > Tälläisiä kirppislöytöjä olisi kiva tehdä useamminkin!
Uusimmat blogikirjoitukset
- > Mitä kysyä bloggaajalta?
- > Pyöränistuin vapauttaa
- > Unihäiriöitä
- > Imetyskeskustelu,
- > 24. Viikko
- > Sivusta sanoen: Miksi vegaaniruokavalio?
- > Saako lasta tukistaa?
© Sanoma Magazines Finland Oy - käyttöehdot
