|
|
 Keskiviikko 23.5.2012 - Lyydia, Lyyli
|
REKISTERÖIDY
|
Los Angeles
Keskustelut
Näille alueille voit kirjoittaa rekisteröitymättä
» Aihe vapaa
Näytä viestit peräkkäin | Näytä viestipuu
Viesti
Viikko mennyt Escitalopram Actavis-lääkettä ja hermostunut olo
Ylirasittumisen ja hermostuneisuuden takia lääkäri määräsi mulle tuota 20mg lääkettä aluksi ½tablettia ja sitten yhden päivässä, saa pikkuhiljaa nostaa kahteenkin. Sanoi, että olo voi olla hermostunut ja hikoilua yms aluksi ennen kun siihen tottuu. No kyllä! Tuntuu että olen vähän "käymistilassa" koko ajan, lyhytjännitteinen, hikoiluttaa ja hermostuttaa, ja kivahtelen äkkipikaisesti perheelle. Ikävää! Milloin olo tasoittuu? Toivottavasti tämä lääke ylipäätään nyt tepsii... Voiko olla, että pahentaakin vaan tälla tavalla mun oloa kun lääkärin mielestä en ole masentunut, ja tuohan on masennuslääke.
Vastaukset
ap
Tuntuu, että hikoiluttaa, tärisyttää (vähän), on sellanen levoton hermostunut olo. Onko normaalia kun syönyt lääkettä viikon? Vaikka näin pieni annos? Jatkanko vaan, eikai tämä pahene koko ajan? Lääkäri kyllä tosiaan sanoi, että oireet voi pahentua eikä saa lopettaa kuukauteen ainakaan vaikka tuntuisi ettei auta.Mä sain samaan reseptin, niskasärkyihin.
En oo ottanut juuri noiden sivuvaikutusten takia joita oli lueteltu siinä lapussa lääkkeen mukana.Se nimenomaan voi pahentaa oloa alussa
mutta alkaa kyllä muutaman viikon sisällä sitten auttaaOletko sinä se tapaus, joka oli valvonut vauvan kanssa
ja oli sen takia väsynyt ja kärttyinen.Ja siihen hait heti ratkaisuksi masennuslääkkeitä?
Kovin helposti nykyään ihmiset alkaa pillereitä nappailemaan. En kyllä uskaltaisi kovin helpolla tuollaisia mömmöjä alkaa syömään, jotka sekoittaa aivokemiat loppuelämäksi. Paluuta nimittäin entiseen ei enää tämän jälkeen koskaan ole.
Toinen on se, että nyt kun olen saanut hihhulin merkinnän papereihin, sinua ei enää tutkita koskaan kunnolla kun kaikki vaivasi pannaan "masennuksen" piikkiin.
Nuo oireet loppuu kun pitoisuus on täysillä.
Apu tulee muutamien viikkojen aikana, mulla kesti 6 viikkoa. SSRI-lääkkeiden kanssa vaaditaan kärsivällisyyttä, ne ei ole pika-apu vaan korjaa aivokemiaa vähitellen. Samantyyppisiä oireita tulee aina pitoisuuden muuttuessa eli annoskokoa nostaessa/vähentäessä. Ole sitkeä ja yritä pärjätä oireiden kanssa. Vähennä kahvinjuontia jos mahdollista jos se vaikka auttas.Nuo oireet loppuu kun pitoisuus on täysillä.
Apu tulee muutamien viikkojen aikana, mulla kesti 6 viikkoa. SSRI-lääkkeiden kanssa vaaditaan kärsivällisyyttä, ne ei ole pika-apu vaan korjaa aivokemiaa vähitellen. Samantyyppisiä oireita tulee aina pitoisuuden muuttuessa eli annoskokoa nostaessa/vähentäessä. Ole sitkeä ja yritä pärjätä oireiden kanssa. Vähennä kahvinjuontia jos mahdollista jos se vaikka auttas.pelottavaa
Hui, onko totta että takaisin paluuta ei ole - eli aivokemiat menevät sekaisin eikä masennuslääkkeitä voi lopettaakaan?Älä usko vitosta!
Täyttä soopaa koko viesti. Masennuslääkkeet ei sekoita aivokemioita. Masentunutta ei myöskään pidetä hulluna. Masennukseen sairastuu vähintään 10 prosenttia väestöstä ja varmaan saman verran jää diagnosoimatta ja lääkitsemättä. Ei ihmekään kun tuollaisia ennakkoluuloja viljellään.ap
No auttaako toi lääke sellaseen hermostumiseen ja "ylikierroksilla" käymiseen (lievään) vai onko ihan väärä lääkekin? Oli kyllä yksityinen hyvä psykiatri joka määräsi.Masenuslääkityksen voi kyllä lopettaa!
Se vain tehdään asteittain ja varovasti. Nyrkkisääntö on että 6 kk jatketaan vaikka masennus olisi poissa, koska masennuksella on taipumus uusiutua herkästi jos lääkitys lopetetaan liian aikaisin. Joillakin lopetus käy vahingossa, unohtaa vaan ottaa niitä lääkkeitä ja huomaa ettei enää tarvitsekaan. Älkää uskoko kaikkia pelottelijoita.Älä kuuntele kaikenlaisia "asiantuntijoita" täällä,
esim. kommentti"En kyllä uskaltaisi kovin helpolla tuollaisia mömmöjä alkaa syömään, jotka sekoittaa aivokemiat loppuelämäksi. Paluuta nimittäin entiseen ei enää tämän jälkeen koskaan ole." on aika asiaton, perustuu yhden ihmisen mielipiteeseen ja vain ja ainoastaan siihen. Jokainen on yksilö ja reagoi erilailla aloitettuun lääkitykseen, ei ole yhtä ja tiettyä hetkeä joka olisi kaikille sama kun puhutaan esim. lääkkeen sivuvaikutuksien väistymisestä. Noudattaisin lääkärin ohjetta, niinkuin lääkityksen suhteen yleensäkin.
ap
Tekin puhutte masennuksesta, mutta mulle psykiatri tosiaan totesi, etten vaikuta masentuneelta vaan "olet ylirasittunut ja käyt ylikierroksilla" ja määräsi tuon lääkityksen jotta olo helpottuisi. Ei mitenkään aluksi ehdottanut lääkettä, mutta sitten sanoi että voisti kyllä kokeilla jos auttaisi. Ei kai nyt sitten huononna asioita?No kyllä se niin on, että jos on hullun paperit
niin lääkärit hyvin useasti jättävät kivut ja muut tutkimatta ja ne pannaan vain sen mielisairauden ja masennuksen piikkiin. Tästähän on kirjoitettu lehdissäkin paljon.Toiseksi, kun aivokemioita mennään sorkkimaan kemiaalisesti, ei todellakaan ole enää paluuta entiseen. Näin se vain menee.
Mieluummin opettelisin jättämään sen ylenmääräisen alkoholin käytön pois, mikä aiheuttaa useasti hermostuneisuutta ja unettomuutta. Sekä nukkuisin tarpeeksi ja en roikkuisi tietokoneella niin paljon. Auttaisi paljon paremmin kuin lääkkeet.
Se auttaako tietyn merkkinen lääke, selviää kokeilemalla
masennuksen laatua kun ei voi katsoa millään verikokeella tms. Essitalopraami auttaa ainakin ahdistuneisuuteen mulla oikein hyvin. Mutta muitakin lääkkeitä on, jos tuo ei sinua auta. Paras apu on lääkkeiden ja terapian yhdistelmä.Ole jo hiljaa 14
jos sinä olet hullun paperit saanut niin siihen saattaa olla joku muu syy kuin masennuslääkkeiden käyttö. Jankutuksesi on täysin perusteetonta, lapsellista ja varmasti ahdistavaa ap:lle, voisitko lopettaa?ap
Mutta siis onko nyt normaalia että viikon käytön jälkeen tulee tällainen levoton hermostunut olo kun hermostuneisuuteen juurikin lääke määrättiin? Ja mokaanko nyt pahasti kun aloitin tämän käytön..? En kyllä tahtoisi loputonta lääkekierrettä..toisaalta, omatoimisestikaan tilanne ei ole parantunut, olen kiukkuinen perheelle jne joten jos lääke auttaisi olooni. Vähentäisi hermostuneisuutta ja äkkipikaisuutta. Osaisin rauhoittua, nukkua vaikka päiväunetkin joskus jos olen valvonut lasten takia paljon.Miksi lopettaa kun puhun totta
Olen työssäni nähnyt sen, mitä psyykelääkkeet tekee ihmisille. Lääkärit kirjoittavat niitä niin helposti ja ihmiset on sen jälkeen pääsemättömissä niiden diagnoosien ja lääkkeiden kanssa. Kun ne diagnoosit ja lääkitykset näkyy papereissa koko loppuelämän.Viattomasti aletaan nappailla jotain pilleriä ja se aiheuttaa oireita. Kokeillaan uutta ja uutta ja kun aivoissa on kemikaalit jo ihan sekaisin näiden mömmöjen takia, on kierre valmis ja joudutaan loppuelämä syömään erilaisia lääkkeitä.
Kohta syöt lisäksi unilääkkeitä ja paniikkihäiriöön lääkkeitä ja kierroksessa on kolmas ja neljäs masennuslääke.
Olen tämän nähnyt niin monta kertaa työssäni, että ei tulisi mieleenkään jonkun unettoman yön takia alkaa pilleristiksi.
Mutta hyvä bisnes se on lääketehtaille.
Lainaus:
jos sinä olet hullun paperit saanut niin siihen saattaa olla joku muu syy kuin masennuslääkkeiden käyttö. Jankutuksesi on täysin perusteetonta, lapsellista ja varmasti ahdistavaa ap:lle, voisitko lopettaa?
jos sinä olet hullun paperit saanut niin siihen saattaa olla joku muu syy kuin masennuslääkkeiden käyttö. Jankutuksesi on täysin perusteetonta, lapsellista ja varmasti ahdistavaa ap:lle, voisitko lopettaa?
On normaalia
mulla paheni ahdistus ja masennus lääkkeiden käytön alussa mutta sitten yhtenä päivänä ikäänkuin alkoi aurinko paistaa. Ja mullakin just tuo raivoaminen ja hermostuneisuus helpotti. Ne oli masennusoireita. Masennuslääkkeet EI aiheuta riippuvuutta. Lopettaessa kyllä tulee samalla lailla oireita kuin aloittaessa. Ne eivät ole rauhoittavia vaan piristävät aivojen serotoniiniaineenvaihduntaa ja tasoittavat tunnemyrskyjä. Mutta siinä menee parista viikosta kuuteen viikkoon aikaa.18, mitä työtä teet?
Ei sulla ainakaan terveydenhuollon koulutusta ole : DNo kyllä vain sattuu olemaan ja siksipä olen läheltä
Lainaus:
Ei sulla ainakaan terveydenhuollon koulutusta ole : D
Ei sulla ainakaan terveydenhuollon koulutusta ole : D
seurannut tätä nykyistä pillerikauppaa. Kaikkeen on ratkaisuna nykyään pillerit ja ihmiset käyttää niitä lainkaan kyseenalaistamatta koko hommaa.
Ja todella, siellä papereissa säilyy merkinnät ja te ette saa niitä ikinä pois. Kun menette valittamaan mitä tahansa vaivaa niin lääkäri vain lisää sitä psyykelääkettänne.
Mutta kuten sanoin, nämä onnellisuuspillerit on saatu niin hyvin mainostettua, että lääketehtaat nettoaa kovaa voittoa niiden takia.
Voi sinua
näin ei ole käynyt kyllä minulle. Ikävä jos sinulle on. Et vaikuta ihan järkevältä ihmiseltä. Toivottavasti et hoida mua ikinä : (Miten niin minulle käynyt. En suurin surminkaan koskisi
noihin onnellisuuspillereihin, joita tyrkytetään nykyään kaikille.Kun yleensä ihmisillä on ongelmana vain se, että eivät malta nukkua kunnolla. Lipittävät viiniä ja unenlaatu on huonoa ja pikkukrapula on niin tavallista, että luullaan sitä masennukseksi. Ei harrasteta liikuntaa ja maataan sohvalla ja tuijotetaan sisälyksettömiä tv-ohjelmia. Lisäksi epäterveelliset syömätavat lisäaineineen yms.
Jotenkin säälittävää nappailla pillereitä johonkin hermostuneisuuteen tai siihen, että on pahalla päällä ja tiuskii miehelle. Hohhoijaa.
Lainaus:
näin ei ole käynyt kyllä minulle. Ikävä jos sinulle on. Et vaikuta ihan järkevältä ihmiseltä. Toivottavasti et hoida mua ikinä : (
näin ei ole käynyt kyllä minulle. Ikävä jos sinulle on. Et vaikuta ihan järkevältä ihmiseltä. Toivottavasti et hoida mua ikinä : (
Siinäpä vasta terapeuttinen hoitsu : DD
mä
oon syöny tuota lääkettä nyt 4kk ja voin sanoa että voi paremmin kuin aikoihin. mulla määrättiin se paniikkiin ja ahdistukseen. toki taustalla saattoi olla myös lievää masennusta. muutamalla ekalla viikkolla oireet paheni ja väsytti ihan kauhesti. Pikku hiljaa huomasin oireiden vähentyneen ja en hermostu enään niin helposti ja pienistä asioista.Yöunet on parantuneet huomattavasti.Aurinko paistaa risukasaan. mä voin kyl suositella. koita jaksaa muutama eka viikko.
Tämä kirjoitus on täyttä potaskaa.
Lainaus:
ja oli sen takia väsynyt ja kärttyinen. Ja siihen hait heti ratkaisuksi masennuslääkkeitä? Kovin helposti nykyään ihmiset alkaa pillereitä nappailemaan. En kyllä uskaltaisi kovin helpolla tuollaisia mömmöjä alkaa syömään, jotka sekoittaa aivokemiat loppuelämäksi. Paluuta nimittäin entiseen ei enää tämän jälkeen koskaan ole. Toinen on se, että nyt kun olen saanut hihhulin merkinnän papereihin, sinua ei enää tutkita koskaan kunnolla kun kaikki vaivasi pannaan "masennuksen" piikkiin.
ja oli sen takia väsynyt ja kärttyinen. Ja siihen hait heti ratkaisuksi masennuslääkkeitä? Kovin helposti nykyään ihmiset alkaa pillereitä nappailemaan. En kyllä uskaltaisi kovin helpolla tuollaisia mömmöjä alkaa syömään, jotka sekoittaa aivokemiat loppuelämäksi. Paluuta nimittäin entiseen ei enää tämän jälkeen koskaan ole. Toinen on se, että nyt kun olen saanut hihhulin merkinnän papereihin, sinua ei enää tutkita koskaan kunnolla kun kaikki vaivasi pannaan "masennuksen" piikkiin.
Tää hoitsu ei ymmärrä että masennushan tuota aiheuttaa eikä päinvastoin
Lainaus:
noihin onnellisuuspillereihin, joita tyrkytetään nykyään kaikille.
Kun yleensä ihmisillä on ongelmana vain se, että eivät malta nukkua kunnolla. Lipittävät viiniä ja unenlaatu on huonoa ja pikkukrapula on niin tavallista, että luullaan sitä masennukseksi. Ei harrasteta liikuntaa ja maataan sohvalla ja tuijotetaan sisälyksettömiä tv-ohjelmia. Lisäksi epäterveelliset syömätavat lisäaineineen yms.
Kun masennusta hoidetaan asianmukaisesti, vähenee passiivisuus, viinan käyttö lääkkeenä ja huono yöuni. Masennus on edelleen alidiagnosoitu ja alilääkitty sairaus.
Jotenkin säälittävää nappailla pillereitä johonkin hermostuneisuuteen tai siihen, että on pahalla päällä ja tiuskii miehelle. Hohhoijaa.
noihin onnellisuuspillereihin, joita tyrkytetään nykyään kaikille.
Kun yleensä ihmisillä on ongelmana vain se, että eivät malta nukkua kunnolla. Lipittävät viiniä ja unenlaatu on huonoa ja pikkukrapula on niin tavallista, että luullaan sitä masennukseksi. Ei harrasteta liikuntaa ja maataan sohvalla ja tuijotetaan sisälyksettömiä tv-ohjelmia. Lisäksi epäterveelliset syömätavat lisäaineineen yms.
Kun masennusta hoidetaan asianmukaisesti, vähenee passiivisuus, viinan käyttö lääkkeenä ja huono yöuni. Masennus on edelleen alidiagnosoitu ja alilääkitty sairaus.
Jotenkin säälittävää nappailla pillereitä johonkin hermostuneisuuteen tai siihen, että on pahalla päällä ja tiuskii miehelle. Hohhoijaa.
Lainaus:
näin ei ole käynyt kyllä minulle. Ikävä jos sinulle on. Et vaikuta ihan järkevältä ihmiseltä. Toivottavasti et hoida mua ikinä : (
näin ei ole käynyt kyllä minulle. Ikävä jos sinulle on. Et vaikuta ihan järkevältä ihmiseltä. Toivottavasti et hoida mua ikinä : (
Sä olet monta vuotta jäljessä nykymaailmasta.
Lainaus:
Lainaus:
Ei sulla ainakaan terveydenhuollon koulutusta ole : D
seurannut tätä nykyistä pillerikauppaa. Kaikkeen on ratkaisuna nykyään pillerit ja ihmiset käyttää niitä lainkaan kyseenalaistamatta koko hommaa. Ja todella, siellä papereissa säilyy merkinnät ja te ette saa niitä ikinä pois. Kun menette valittamaan mitä tahansa vaivaa niin lääkäri vain lisää sitä psyykelääkettänne. Mutta kuten sanoin, nämä onnellisuuspillerit on saatu niin hyvin mainostettua, että lääketehtaat nettoaa kovaa voittoa niiden takia. Ei sulla ainakaan terveydenhuollon koulutusta ole : D
Tai sitten asut tuppukylässä perähikiällä tai työpaikkasi on todella jälkijättöinen.
Nykypäivän suuntaus on ihan eri! Pois "turhista" pillereistä, jotka niin helposti jää päälle. Lääkityksiä yritetään jatkuvasti purkaa pienillä kokeiluilla.
Ei voi aina lopettaa
Lainaus:
Masenuslääkityksen voi kyllä lopettaa!
Se vain tehdään asteittain ja varovasti. Nyrkkisääntö on että 6 kk jatketaan vaikka masennus olisi poissa, koska masennuksella on taipumus uusiutua herkästi jos lääkitys lopetetaan liian aikaisin. Joillakin lopetus käy vahingossa, unohtaa vaan ottaa niitä lääkkeitä ja huomaa ettei enää tarvitsekaan. Älkää uskoko kaikkia pelottelijoita.
Masenuslääkityksen voi kyllä lopettaa!
Se vain tehdään asteittain ja varovasti. Nyrkkisääntö on että 6 kk jatketaan vaikka masennus olisi poissa, koska masennuksella on taipumus uusiutua herkästi jos lääkitys lopetetaan liian aikaisin. Joillakin lopetus käy vahingossa, unohtaa vaan ottaa niitä lääkkeitä ja huomaa ettei enää tarvitsekaan. Älkää uskoko kaikkia pelottelijoita.
Todellakaan kaikki eivät pääse ikinä lääkkeistä eroon sietämättömien vieroitusoireiden takia, ja monelle muullekin se on äärimmäisen vaikeaa. Itse olisin jättänyt koko lääkkeet aikanaan syömättä jos olisin tiennyt mikä helvetti niistä eroon pääseminen on. Minä kun en välttämättä olisi läääkettä edes tarvinnut mutta otin kun ajattelin ettei haittaakaan ole.
Ja siis kun yritin lopettaa, vaikka tein sen ohjeiden mukaan annosta vähitellen vähentämällä, sain aivan hirvittäviä vieroitusoireita jotka tekivät esim. työn teosta mahdotonta. Lihasnykäyksiä, valtavaa makeanhimoa ja lihomista, migreenikohtauksia näköhäiriöineen (minulla ei ollut ennestään esiintynyt migreeniä), ahdistusta ja todella kovia päänsärkyjä. Lopulta onnistuin lopettamaan kesälomalla juomalla viinaa niin paljon että vieroitusoireet katosivat kännin alle. Netin vertaistukiryhmistä luin kuitenkin monista jotka söivät lääkkeitä perusannosta siksi että eivät kerta kaikkiaan pystyneet vieroitusoireiden takia lopettamaan.
ap
Apua. Lisäsi kyllä epäilystä tämä viestiketju. Otinko lääkkeet liian helpolla? Onko tuo saamani lääke millainen, aiheuttaako riippuvuutta jne? En nyt aukottomasti todellakaan usko tuohon "terveysalan ammattilaisen" viesteihin, mutta teidän muidenkin kirjoitukset - mietityttää, mihin suohon itseni laitan ja laitanko liian helposti? Useampi vuosi ollut rankkaa, pienet lapset ja paljon vastoikäymisiä, läheisen kuolema, vakava sairastuminen jne ja olen ollut yrityksistäni huolimatta todella hermostunut ja lyhytpinnainen, nukun rauhattomasti jne. Toisaalta kuitenkin "suht ok".Mitä kokemuksia teillä muilla on? Hyvä äiti en tunne olevani enkä puoliso, kun aktiivisuudestani huolimatta kilahtelen perheelle ja siihen saatava helpotusta. Sikäli jonkun kirjoitus täällä että auttoi tuohon hermostumiseen toi minulle lohtua, josko mullakin..
Älä mieti liikaa
Lainaus:
Apua. Lisäsi kyllä epäilystä tämä viestiketju. Otinko lääkkeet liian helpolla? Onko tuo saamani lääke millainen, aiheuttaako riippuvuutta jne? En nyt aukottomasti todellakaan usko tuohon "terveysalan ammattilaisen" viesteihin, mutta teidän muidenkin kirjoitukset - mietityttää, mihin suohon itseni laitan ja laitanko liian helposti?
Apua. Lisäsi kyllä epäilystä tämä viestiketju. Otinko lääkkeet liian helpolla? Onko tuo saamani lääke millainen, aiheuttaako riippuvuutta jne? En nyt aukottomasti todellakaan usko tuohon "terveysalan ammattilaisen" viesteihin, mutta teidän muidenkin kirjoitukset - mietityttää, mihin suohon itseni laitan ja laitanko liian helposti?
Turha sitä enää ylenmäärin miettiä kun ne lääkkeet on jo päällä. Toivo vaan että saat niistä ajan kanssa hyödyn. Ja voihan olla että kuulut siihen ryhmään joiden on helppo päästä halutessaan lääkkeestä eroon - niitäkin on. Minä kuuluin valitettavasti siihen huonoimpaan eli lääkkeistä ei ollut minulle apua mutta silti niistä vieroittuminen oli todella vaikeaa.
Minun kokemukseni
Olen syönyt vuoden escitalopramia työstressiin / keskivaikeaan masennukseen ja nyt lopetin jokin aika sitten vähentämättä annostusta. Aluksi lääke teki minusta todella hyvävointisen. Iloitsin siitä, että olin pitkästä aikaa iloinen. Stressiin se auttoi vähän liikaakin, töissä tuli helposti jätettyä asioita vähän heikoille kantimille, kun jälkiseuraukset eivät pelottaneet yhtään. Aikaa myöten olo normalisoitui ja stressiäkin oli vaihtelevasti. Kotona olen huomannut lääkkeen vaikuttavan siten, etten jaksa kimpaantua kunnolla oikein mistään. Yritän vain välttää riitoja silloinkin, kun olen selvästi vääryyttä kärsinyt osapuoli. Noin puoli vuotta olen kuitenkin mielestäni ollut täysin terve ja normaali ja nyt siis lopetin lääkkeen.Kahden ensimmäisen viikon ajan todella kamalat lopetusoireet: Kolmantena tai neljäntenä päivänä alkoivat omituiset tuntemukset päässä. Kun katsoin nopeasti sivulle, päässä suhahteli / napsahteli. Tämä paheni seuraavat 10 päivää ja välillä pelotti, että pysyykö pystyssäkään. Huimausta, ärtyneisyyttä (huusin raivoissani pienistäkin vastoinkäymisistä perheelleni), huonomuistisuutta, ahdistusta, panikointia. Näitä siis nyt jatkunut yli 2 viikkoa, mutta parina viime päivänä olen ollut huomaavinani pientä parannusta. Samaan aikaan olen myös valitettavasti huomannut stressaantuvani töistä taas entiseen malliin, eli helposti ja paljon.
Olen päättänyt nyt kuitenkin olla sitkeä ja sinnitellä ilman lääkettä ainakin muutaman viikon vielä. Välillä olo on mitä parhain ja jotenkin terävämpi ja oikeampi, kuin lääkkeen kanssa. Ei olo mitenkään epätodelliselta tuntunut lääkityksessäkään, mutta nyt sen eron huomaa, kun on hetken ollut ilman.
Minusta tuntuu, että lääkkeen aloittaminen oli hyväksi silloin, kun sen tein. Se katkaisi vuosia kestäneen masennuksen, mutta kannattaa pitää mielessä, että jo vuoden käytön jälkeen sen lopettaminen voi olla erittäin vaikeaa. Toivon, että tästä kirjoituksesta on apua jollekin ko. lääkettä harkitsevalle / lopettelevalle.
ap
On niin kaksijakoinen olo: toisaalta, jotain muutosta piti saada nykyiseen, en voi räyhätä perheelle jatkuvasti ja olo itsellä levoton ja tuskastunut. Mutta jännittää, mihin tämä lääkkeen käyttäminen johtaa -riippuvuuteen? vaikeisiin vieroitusoireisiin? monivuotiseen mielialalääkkeiden käyttöön? epätodelliseen pöhnäiseen oloon?vaikea tietää, mikä olisi nyt hyvästä.
ap
Miten voimakkaat oireitten voimistumiset on sitten normaalia ja asiaankuuluvaa ekojen viikkojen aikana? Tosi sellanen ikävä olo, levoton, pää vähän kipeä ja hikoiluttaa jne. Lapsille hermostunut. Viikon nyt syönyt. Oiskohan tässä vaiheessa voimakkaimmat aloitusoireet ja kohta helpottaa? Ohjeessa sanotaan että otettava yhteys lääkäriin jos tulee pahoja sivuoireita, toisaalta sanotaan että sivuoireet alussa kuuluvat asiaan.Lääke pitää lopettaa vähitellen eikä kerrasta poikki
ja joillekin se voi olla vaikeaa ja kurjan tuntuista. Varmaa on silti, että muutamassa viikossa lääke poistuu kokonaan ja samalla myös lopetusoireetkin. Mitään lopullista ne eivät aivoille tee. On myös muistettava että joillakin masennus kroonistuu niin että lääkettä tarvitaan loppuelämä. Siksi sairautta ei pitäisikään jättää hoitamatta liian kauan.Ennenkuin ap lopetat, mene uudestaan lääkäriin, sulle voidaan kokeilla muutakin merkkiä. Nuo ei ole pahoja sivuoireita mitä sinulla on. Viikossa ei vielä tiedä, miten lääke sinulle sopii.
ap
Mutta nyt siis vaan kärsivällisyyttä tän oloni kanssa, vaikka inhottava onkin? Tietysti kun sitä alkaa miettiä, se inhottava olo lisääntyykin..Vielä lisänä, että mulla kuukautiset täysin epäsäännölliset vielä kuopuksen syntymän jäljiltä ja äsken hulahti valkovuodonsekaista verta pöksyihin. Luin ohjeesta aiemmin, että joskus harvoin tuohon liittyy kohtuverenvuotoa?! Mistä nyt tiedän alkaako menkat vai onko tää lääkkeeseen liittyvää?! :-0 Voisi kyllä menkat alkaa kun ei ole tässä kuussa olleet, toisaalta ei ole ollut kummempia menkkaoireita.
hei ap
minulla kanssa pitkään jatkunut stressi ja siitä johtuvat paniikinomaisettiat sain eri lääkettä ja ensin tuli vielä levottomampi olo mutt nyt 8 viikon jälkeen nukun hyvin ja tärinä on loppunut, hikoilen enemmän, ei haittaa minua. auttoi.ap
Oikeesti paniikki kun en tiedä johtuuko toi verenvuoto kuukautisista vai tosta lääkkeestä?! Kun juuri nyt iltasella alkoi vuoto, samana päivänä kun kuumotusolot jne olleet ton lääkeen takia. Kuukautiset täysin epäsäännölliset enkä tiedä yhtään! VOiko olla vaarallista? :-oälä mieti noita asioita
liikaa nyt, joudut ihan paniikkiin. köy terveyskeskuksessa lääkärillä jos oikeasti pelkäät. en ole ikinä kuullut että vuotaisi verta tuolla lailla lääkkeestä, luultavasti siis kuukautisesi alkoivat. mitä enemmän luet netistä ja katsot niitä mahdollisia haittavaikutuksia sitä enemmän ehkä niitä myös alat tuntemaan, sinun on hyvä tietää et suurin osa oireista katoaa muutamien viikkojen kuluessa jos lääke sopii sinulle. ssri lääke voi pitkäaikaisessa käytössä lisätä verenvuotoriskiä, esim että saat mustelmia helpommin, ei niin että oikeasti vuodat, tämäkin yleensä vain jos otat samallla tulehduskipulääkkeitä. tuo on yksi turvallisimmista lääkkeistä joka yleensä auttaa nukkumaan ja olemaan tasaisempi. mutta lääke poistaa vain oireita. oikeasti kaipaat lepoa ja kenties jutteluseuraa ja rauhallista elämää, toipuminen voi kestää kauankin jos paukut on päässeet ihan loppumaan¨ap
Kiitti. Mä tiedän että oireet lisääntyy kun näitä asioita alkaa miettimään. Mutta tuo verenvuoto kyllä säikäytti. Että just tänään kun muutenkin lääkkeestä tullut ikävä olo, kuumotusta jne tänään niin sitten alkoi verenvuoto. Kun siinä ohjeessa kuitenkin mainittiin, että joskus voi esiintyä kohtuverenvuotoa ja muistan että googlettamalla eilen luin että joku sanoi hälle tulleen nenäverenvuotoa. Ääh. Mutta ois kai vaan luotettava että ei ole mitään vakavaa?Itse aloitin kyseisen
Lääkkeen kaksi viikkoa sitten ahdistukseen ja siihen että käyn ylikierroksilla.. Ei ole ollut mitään oireita mulla oli tuommoisia oireita ennenkuin menin psykiatrille.. Pääsi tilanne niin pahaksi, määräsi rinnalle myös toisen mielilalääkkeen ja opamaksia paniikkikohtaksiin.. Tsemppiä kyllä se siitä :)hei ap
Uskon, että oireesi vielä helpottavat, kun lääkkeet alkavat vaikuttaa. Kuulostavat "normaaleilta" aloitusoireilta, jotka erittäin todennäköisesti helpottavat, kun lääke alkaa vaikuttaa. Esim. SSRI-lääkkeissä (jota sinäkin syöt) aloittaminen ja lopettaminen voi aiheuttaa oireilua ja omien oireiden pahenemista, kun aineenvaihdunta aivoissa muuttuu.Olen itse juuri lopettamassa yhtä SSRI-lääkettä ja kärsin voimakkaista lopetusoireista. Aloitusoireita en saanut lainkaan. Jostakin SSRI-lääkkeestä on taas tullut pahat aloitusoireet. Jokainen reagoi eri tavalla eri lääkkeisiin.
Jos olo tuntuu todella hankalalta, soita lääkkeen määränneelle lääkärille ja kerro hankalista oireista. Joskus aloitusken tai lopetuksen ajan voi joutua syömään jotain mietoa rauhoittavaa, esim. Opamoxia. Tai esim. työterveys- tai tk-lääkärikin varmasti ymmärtää tilanteesi.
Tsemppiä! Älä luovuta vielä!
ap
Tuntuu vaan, että ton verenvuotojutun takia paras soittaa lääkärille ennen kun otan lisää noita -ainakin terveysneuvonta neuvoi varmuuden vuoksi niin. Toivottavasti saan yhteyden lääkäriin, yksityinen lääkäri oli.Luota psykiatrin asiantuntemukseen
Moi, itse aloitin loppuvuodesta toisenmerkkisen SSRI-lääkkeen. Synnytyksenjälkeiseen masennukseen ja ahdistukseen. Neuvoni on, että älä itse ala mietiskelemään syötkö lääkettä vai et ja millä annostuksella. Jätä se psykiatrin harkintaan. Muuten menet ihan ulalle. Näin kävi minulle ja paraneminen sen vuoksi viivästyi.Kun aluksi aloitin lääkkeen pienellä annoksella olo oli ensin hyvä. Sitten nostettiin annosta ja päälle tuli kaamea ahdistus. En tajunnut, että näin "kuuluukin" olla aluksi ja aloin itse säätämään lääkkeiden kanssa. Ajattelin, että lääke ei mulle sovi ja on parempi olla ilman. Rupesin hiljalleen vähentämään lääkettä. Jossain vaiheessa olo oli todella kaamea, enkä tiennyt johtuuko se sairaudestani vai siitä, että vähennän lääkettä.
Lopulta löysin psykiatrin, johon todella luotan. Hänen avullaan uskaltauduin aloittamaan uudestaan lääkkeen sillä annostuksella kun kuuluukin. Olo on kohentunut pikku hiljaa.
Muista, että oikea annostus on myös tärkeää. Lääkettä yleensä nostetaan asteittain oikeaan määrään. Minulla aloitettiin todella pienellä määrällä pari ensimmäistä viikkoa, sitten pieniä nostoja 2-3 viikon välein. Kävin aina nostojen välissä psykiatrilla, jossa keskustelimme tarkasti voinnistani. Nyt ahdistus on lähes kokonaan poissa ja nukun hyvin. Nautin vauvastani ja suhtaudun odottavaisesti tulevaisuuteen. En enää itkeskele tyhjästä. Kun olin syönyt 6 viikkoa lääkettä olo oli jo ihan hyvä, mutta psykiatrin haastateltua minua totesimme, että toimintakykyni ei ollut vielä täysin normaali. Mieliala on hyvä, mutta energiaa hoitaa asioita, harrastaa, keskittyä ei vielä ole tarpeeksi. Nostimme vielä hieman lääkettä ja nyt alkaa tuntua siltä, että annostus on oikea. Puhuimme siitä, että syön lääkettä vielä ainakin kesään asti. Sitten katsomme, josko lääkkeen voisi pikkuhiljaa alkaa lopettelemaan. Annosta vähennetään sitten viikkojen, jopa parin kuukauden ajan.
Ahdistus voi siis todella pahentua alussa. Minulla kesti sitä parikin viikkoa. 3-6 viikossa sitten näet, onko lääkkeestä apua. Tarvittaessa annosta muutetaan. Annoksen nostaminen on minulle aiheuttanut vain pientä "kireyttä", eli alun helvetti ei ole toistunut. Hikoilu ja muut fyysiset oireet jäivät pois tokan noston jälkeen.
Onneksi jaksoin nuo ensimmäiset kauheat viikot, sillä lääkkeestä tosiaan on ollut apua. Lopettaminen tai "koukkuun jääminen" ei pelota. Olen joskus vuosia sitten syönyt toista masennuslääkettä jonkin aikaa, eikä lopettaminen ollut vaikeaa. Ja tuon toisen lääkkeen lopettaminen pitäisi kuulemma olla vaikeampaa kuin nykyisen. Varsinaista riippuvuutta SSRI-lääkkeet eivät aiheuta. Lopettamisoireet ovat tottumista matalampaan annokseen, mutta ns. henkistä riippuvuutta ei tule. Usein SSRI-lääkkeen aloitusoireisiin määrätään jotain rauhoittavaa unilääkkeeksi tai poistamaan pahinta ahdistusta. Minulle on parikin lääkäriä sanonut, että muutaman viikon voi hyvin ottaa rauhottavia pienellä annoksella. Niin lyhyestä ajasta ei tule riippuvuutta. Otinkin siis aloitusoireisiin Opamox-rauhoittavaa silloin kun oli rankkaa. En ihan päivittäin, ja pienellä annoksella, mutta kuitenkin useamman viikon, kuukauden aikana. Nyt kun aloitusoireet ovat takana ja ahdistus vähentynyt, en tunne mitään tarvetta ottaa niitä vain tavan vuoksi. Jos riippuvuus olisi syntynyt, niin en varmasti olisi ollut esim. viimeistä kuukautta ilman yhtäkään opamoxia.
Suosittaisin, että menisit psykiatrillesi takaisin ja kertoisit huolistasi. Hän pystyy hälventämään lääkkeiden aloitukseen liittyvää pelkoa.
Keskusteluun on kommentoinut eräs "ammattilainen" aika provosoivaan sävyyn. Älä häntä kuuntele. Näitä kommentoijia on aina masislääkeketjuissa. Minulla selvästi lääke puree, kun pystyn vain naurahtamaan moisille kommentoijille :).
Minulle määrättiin sitalopramia viime keväänä
työuupumuksen jälkeiseen ahdistukseen. Se tuntui auttavan ja pystyin palaamaan töihin. Lääke antoi hyvät unet, pystyin nukkumaan jopa vuorokauden ympäri ja sain itseni pysymään kasassa töissä, ei ollut pelkoa itkuun purskahtamisesta.Lääkärin kanssa sovimme, että joulun jälkeen puretaan lääkitys. Puolikkaalle siirtyessä sain kaksi viikkoa kestäneen päänsäryn ja aloin nähdä valtavasti unia. Heräsin aikaisemmin kuin ennen. Kun sitten ohjeen mukaisesti lopetin lääkkeen kokonaan sain seurakseni viikkojen huimauksen, joka hiljalleen alkaa olla ohi. Koen olevani oma itseni nyt kun viimeisestä lääkkeestä on neljä viikkoa, mutta en usko selviäväni työssä ilman lääkettä. Itkun kanssa sinne päivittäin menen ja monta kertaa päivässä on itku kurkussa.
Lääkehän ei paranna sitä ongelmaa, johon sitä olen syönyt. Tapaan pian lääkärin ja sitten varmaan mietitään lääkkeelle palaamista, ainakin siksi aikaa kun olen tuossa työpaikassa. En pysy kasassa työpaikalla muuten eikä päivittäinen itkeminen ole hyväksi.
Toivottavasti saan pian uuden työpaikan, sillä muuten terveenä en haluaisi syödä lääkettä. Mielialalääkkeen syönti on evännyt minulta sairauskuluvakuutuksen, vaikka en ole ollut masentunut. Kannattaa siis miettiä lääkkeen aloittamista tarkkaan. Ei sillä, ilman lääkettä tuskin olisin voinut palata töihin.
Uutta vauva.fi:ssä
Uusimmat keskustelut
- > Mitä tatuointi kertoo ihmisestä?
- > Jarna on menossa Berliinissä Trandeburgin portille.
- > oletko lentänyt ulos baarista/yökerhosta
- > Onko sinu yritetty iskeä muualla kuin baarissa ja selvinpäin?
- > Äiti hyväksikäyttäjänä?
- > Opettajan toivon, että lapset eivät toisi lahjoja päättöpäivänä.
- > Barcassa käyneitä? Matkavinkkejä kaivataan...
Uusimmat blogikirjoitukset
- > Mitä kysyä bloggaajalta?
- > Pyöränistuin vapauttaa
- > Unihäiriöitä
- > Imetyskeskustelu,
- > 24. Viikko
- > Sivusta sanoen: Miksi vegaaniruokavalio?
- > Saako lasta tukistaa?
© Sanoma Magazines Finland Oy - käyttöehdot
