|
|
 Keskiviikko 23.5.2012 - Lyydia, Lyyli
|
REKISTERÖIDY
|
Los Angeles
Keskustelut
Näille alueille voit kirjoittaa rekisteröitymättä
» Aihe vapaa
Näytä viestit peräkkäin | Näytä viestipuu
Viesti
Mies ei huomioinut vuosipäivää
Olisitko loukkaantunut, jos miehesi ei huomioi 5-vuotispäiväänne. Sitten kun kysyin, että onko sinulla lahjaa tai korttia niin sanoi vaan että ei oo rahaa ja sitten sanoi myös että en ostanut mitään kun meillä menee huonosti. Kuitenkin meillä on lapsia ja ollaan yhdessä päätetty yrittää parantaa suhdettamme. Olen myös raskaana. Itse loukkaannuin tosi paljon. Minulla oli lahja, mutta mies ei vaivautunut edes korttia ostamaan/tekemään.
Vastaukset
Meillä ei ole tapana juhlistella vuosipäiviä millään lahjoilla
Yleensä yhdessä sovitaan HYVISSÄ AJOIN että mennään johonkin tiettyyn ravintolaan tms.Ja tuohon teidän systeemiin verrattuna tämä meidän menettely vaikuttaakin varsin toimivalta..ap
Eikö kukaan olisi loukkaantunut? Onko tuo miehiltä muka niin yleistä?eikö
Ole vähän typerää tuo tavaroiden vaihto tuossa iässä? eikös ihan sama asia ole jos miehesti käy automaatilla nostamassa vaikka sen 50€ ja sinä nostat sen 50€ ja annatte toisillenne? niin eikös se tavara ole vähän sama asia? kun tavara vaan vaihtuu toisen kädessä (sama talous) Niin mitä järkeä? Menkää mielummin syömään, tai kylpylään, risteilylle? jienne!?!ap
No sepä siinä just olikin kun itse oli järjestänyt ravintolaillan, mutta mies ei itse pistänyt tikkua ristiin.no höh
jos kuitenki ootte sopinu koittaa parantaa suhdettanne niin aika tökeröä käytöstä mieheltäsi. :/ Vähän niinku jo että: mitä välii ku huonosti menee kuitenkin.. huhh.. mä en oikeen osaa neuvoa tuohon mitään, jos kuitenkin ootte päättäny jatkaa yhteis oloa. Sun täytyy tehdä päätös itse. voithan toki katsoa vielä muuttuuko tuo asenne. jos itse kuitenkin olet valmis panostamaan. Jos ei ala toimii ni eikai siinä ole sitte enää järkeä?Minulla samantyylinen mies kuin ap:llä.
Ei koskaan huomioi, on sitten hääpäivä tai synttärit tai joulu. Itse kyllä odottaa saavansa lahjoja. Mutta eipä tuota tunnu vaivaavan se, että minä pahoitan mieleni kolme kertaa vuodessa. Olen yrittänyt ihan järjellä ajatella, ettei se haittaa, mutta kun haittaa kuitenkin!Olen kasvanut perheessä, jossa mies palvoi vaimoaan kaikin tavoin, ja siten tottunut sellaiseen kohteluun. Täytyy myöntää, että kyllä tuo paha mieli vaikuttaa meidän suhteessamme, vaikka mies muuten onkin ihan kiva.
No kyllähän mä ymmärrän, et sua pikkuisen harmittaa.
Etenkin jos oot raskaana, niin silloinhan sitä on jotenkin vielä herkemmillä. Meillä ei kyllä tuota lahjanojen vaihtotapaa ole harjoitettu ensimmäisen vuoden jälkeen. Ollaan kyllä joinain vuosina käyty ulkona syömässä jos taloudellinen tilanne on sallinut. Silloin jos on ollut tiukempaa, niin olen leiponut mokkapaloja, tai mustikkapiirakan ja keitetty vaan kotona hyvät kahvit. Miehet nyt yleensä vaan taitaa olla tuommoisia, joten ei sun kamalasti kannata tosta mieltäsi pahoittaa ja alkaa riidanaihetta miehes kanssa siitä hakemaan.Ymmärrän kyllä, et tottakait se nyt juuri pikkuisen sua harmittaa ja saakin harmittaakin, mutta nosta silti nokka pystyyn. Kyllä se siitä.:)
Heh..heh..
20 vuoteen ei ole muisettu mitenkään ja tässä olaan ja erota ei aioita....Narsistisukupolvi ..voi teitä...
Kyllä,
olisin loukkaantunut! Kuulostaa vähän oudolta koko systeemi, mutta siis jos olette päättäneet parantaa suhdettanne, niin huomionosoituksen väliin jättäminen ei kuulosta kovin toimivalta keinolta.Meillä kyllä lahjotaan merkkipäivinä. Mulle on tosi tärkeää että saan lahjan tm. synttäreinä, hääpäivänä ja naistenpäivänä, ja olen miehelleni ihan alussa sanonutkin, että nämä päivät PITÄÄ muista.
Kyse ei ole tavarasta vaan siitä, että omaa rakasta pitää arvostaa sen verran, että haluaa ilahduttaa edes muutaman kerran vuodessa. Itsellä varman taustalla myös se, että exä ei juuri koskaan vaivautunut muistamaan/hankkimaan mitään. Minusta se oli loukkaavaa.
En toki sano, että siinäkään olisi mitään vikaa, jos yhteisellä päätöksellä lahjoja ei anneta. Mutta jos se on toiselle tärkeää, niin muistaminen on ehdoton juttu.
hmm
miksi muistat miestäsi, jos hän ei muista sinua edes kolmena kertana vuodessa? Itse en ostaisi tuollaiselle miehelle mitään, ihan sama vaikka pahoittaisi mielensä! Niinhän sinäkin pahoitat, ja miksi sen pitää aina olla nainen joka pitää perhe-elämää koossa? Miesten ei tarvitse kuin käydä töissä ja sitten loppupäivän saa makoilla sohvalla, samalla kun vaimot palavat loppuun. Onneksi olen sinkku, ei tarvitse kestää miesten sikailua!Muistitko itse miestäsi?
Ja vuosipäivän vietto...no joo, kukin tavallaan, mutta meillä on perinteisesti vain toivotettu hyvää vuosipäivää ja vaihdettu suukot.Ota se peiton alle iltapäivällä jo ja sano, että odotat lahjaa.
Mutta miksi...
Lainaus:
Olisitko loukkaantunut, jos miehesi ei huomioi 5-vuotispäiväänne. Sitten kun kysyin, että onko sinulla lahjaa tai korttia niin sanoi vaan että ei oo rahaa ja sitten sanoi myös että en ostanut mitään kun meillä menee huonosti. Kuitenkin meillä on lapsia ja ollaan yhdessä päätetty yrittää parantaa suhdettamme. Olen myös raskaana. Itse loukkaannuin tosi paljon. Minulla oli lahja, mutta mies ei vaivautunut edes korttia ostamaan/tekemään.
Olisitko loukkaantunut, jos miehesi ei huomioi 5-vuotispäiväänne. Sitten kun kysyin, että onko sinulla lahjaa tai korttia niin sanoi vaan että ei oo rahaa ja sitten sanoi myös että en ostanut mitään kun meillä menee huonosti. Kuitenkin meillä on lapsia ja ollaan yhdessä päätetty yrittää parantaa suhdettamme. Olen myös raskaana. Itse loukkaannuin tosi paljon. Minulla oli lahja, mutta mies ei vaivautunut edes korttia ostamaan/tekemään.
... jos teillä menee huonosti ja on jo lapsia, haluatte niitä lisää siihen huonon olon keskelle? Onko lapset yhteinen tahto vai sinun projektisi? Kuunnellaanko teillä ylipäätään toisen tuntemuksia vai oletetaanko, että toinen tietää mitä MINÄ haluan?
Meillä mies muistaa ja haluaa muistaa hääpäivän, synttärilahjat ja joululahjat nyt joskus ovat mitä ovat, mutta tiedän, ettei hän mielestään osaa ostaa lahjoja kenellekään. Ja itse olen samanlainen, joten en pahastu hänen lahjoistaan tai lahjanantamattomuudestaan. Kukkia hän on oppinut tuomaan, toisinaan reilun kaupan kimpun kauppareissulta ja toisinaan kukkakaupasta hakien. Mutta mistä mahtaa johtua, että jos hänen naispuoliset työkaverinsa näkevät hänellä kukkakimpun, alkaa armoton nälvintä tyyliin "etkö uskalla mennä kotiin/viedä kaljaa ilman kukkia?" Sitten ihmetellään, kun oma mies ei kukkia tuo.
Ehkä teillä olisi todella syytä yhdessä parantaa sitä suhdetta, käydä rakentavassa hengessä asiat läpi, ilman syyttelyitä ja loukkaantumisia. Kompromissi on usein vaikea, mutta hyvä konsti löytää hyvä olo. Vaatii tosin molemmilta osapuolilta vastaantuloa, omista vaatimuksista hellittämistä.
Uutta vauva.fi:ssä
Uusimmat keskustelut
- > Millaisena pidät McDonaldsissa työskennellyttä ihmistä (ov)?
- > NAISET TISSI KUVIA TÄNNE
- > Näin käy jos homot pääsevät naimisiin:
- > Tunnetko ketään HUONOA ÄITIÄ?
- > Miksei uuden lastensairaalan rakentamiseksi voida järjestää keräystä?
- > Juoko puolisonne tai te joka vapaailta alkoholia?
- > Auttakaa minua löytämään sormukseni
Uusimmat blogikirjoitukset
- > Mitä kysyä bloggaajalta?
- > Pyöränistuin vapauttaa
- > Unihäiriöitä
- > Imetyskeskustelu,
- > 24. Viikko
- > Sivusta sanoen: Miksi vegaaniruokavalio?
- > Saako lasta tukistaa?
© Sanoma Magazines Finland Oy - käyttöehdot
