Keskiviikko 23.5.2012 - Lyydia, Lyyli
REKISTERÖIDY
Facebook RSS

Unohditko salasanan? Sivukartta
Tilaa lehti
Ovatko rokotuskohut vaikuttaneet perheenne rokotuspäätöksiin?
#########

Keskustelut


Aiheet:
« Takaisin keskustelujen etusivulle

Näille alueille voit kirjoittaa rekisteröitymättä

Näytä:
» Aihe vapaa

Näytä viestit peräkkäin | Näytä viestipuu
Viesti

Vierailija - 10.2.2012 16:08  (1/37)

Todells ihastunut varattuun työkaveriin...

Minäkin varattu. Molemmilla lapsia. Viimeksi tänään juteltiin siitä, miten järjetöntä tämä on... Että tämä joko loppuu tai loppuu huonosti. Silti taas seuraavat tapaamiset sovittuna. Ollaan jotenkin aivan koukussa toisiimme, jos ei puhuta puhelimessa niin laitetaan sähköpostia tai tekstareita (ei olla samassa työpisteessä).

Seksiä meillä ei vielä ole ollut. Tätä on kuitenkin kaiken kaikkiaan kestänyt jo yli vuoden. Alkoi viattomasti, elokuussa vavasta ekan kerran suudeltiin. Tammikuussa tunnustettiin vasta toisillemme, että kyllä tämä on jotain isompaa.

Toisaalta haluaisin irti, toisaalta en. Tietysti tämä on väärin ja toki tunnen syyllisyyttä. Silti kaipaan tätä toista miestä joka hetki.

Vastaukset

Vierailija - 10.2.2012 16:12  (2/37)

Mä löysin sielunkumppanini juuri noin

olemme nyt olleet naimisissa 5 vuotta ja 2 lasta + edellisistä liitoista yhteensä 3. En kadu ja olisin kuollut pystyyn jos olisin jäänyt vanhaan liittooni. Anna mennä jos siltä tuntuu...

Vierailija - 10.2.2012 16:16  (3/37)

Ja enemmistöllä se ei onnistu.

Lainaus:
olemme nyt olleet naimisissa 5 vuotta ja 2 lasta + edellisistä liitoista yhteensä 3. En kadu ja olisin kuollut pystyyn jos olisin jäänyt vanhaan liittooni. Anna mennä jos siltä tuntuu...

Erotaan ja mennään yhteen sen Suuren Rakkauden kanssa. Tulee arki - ja huomataan, että ei se ollutkaan mitään suurta rakkautta.

Usein kielletyn hedelmän ainoa viehätys on siinä, että se on kielletty.

Tämä on se tavallisempi tarina.

Vierailija - 10.2.2012 18:19  (4/37)

vaikka joillekin on käynyt

Lainaus:
Minäkin varattu. Molemmilla lapsia. Viimeksi tänään juteltiin siitä, miten järjetöntä tämä on... Että tämä joko loppuu tai loppuu huonosti. Silti taas seuraavat tapaamiset sovittuna. Ollaan jotenkin aivan koukussa toisiimme, jos ei puhuta puhelimessa niin laitetaan sähköpostia tai tekstareita (ei olla samassa työpisteessä).

Seksiä meillä ei vielä ole ollut. Tätä on kuitenkin kaiken kaikkiaan kestänyt jo yli vuoden. Alkoi viattomasti, elokuussa vavasta ekan kerran suudeltiin. Tammikuussa tunnustettiin vasta toisillemme, että kyllä tämä on jotain isompaa.

Toisaalta haluaisin irti, toisaalta en. Tietysti tämä on väärin ja toki tunnen syyllisyyttä. Silti kaipaan tätä toista miestä joka hetki.

noin eise tarkoita että kaikille tarvii käydä samoin .mieti nyt vähän lapsiasi ja hänenkin lastensa tulevaisuutta kun vieklä ehdit, lapset eivät pyytäneet tulla maailmaan , oletko pettämässä heidät puhumattakaan puolisostasi? HYI uudet suhteet =uudet ongelmat , ristiriidat vain vaihtuu eivät häviä ihmisyydestä minnekään. varmasti kannattaa ihastua tänään ja 5 vuoden päästä seuraavaan
n ,että olet tunteiiesi vietävänä, herää! jokaisen oma asia , mutaa kun kerran täälä laulat niin tässä sulle oiva ohje.

Vierailija - 10.2.2012 18:40  (5/37)

Tutkimusten mukaan työpaikkarakkaudet on muita suhteita kestävämpiä

Työpaikalla tutustuu ihmiseen vähän eri tavalla kuin esimerkiksi baarissa tavatessa. Siksi kai suhde voisi jopa onnistua, eikä olla vain hetken huumaa.

Vierailija - 10.2.2012 18:49  (6/37)

SE EI JOHDU

Lainaus:
Työpaikalla tutustuu ihmiseen vähän eri tavalla kuin esimerkiksi baarissa tavatessa. Siksi kai suhde voisi jopa onnistua, eikä olla vain hetken huumaa.

Lainaus:
Työpaikalla tutustuu ihmiseen vähän eri tavalla kuin esimerkiksi baarissa tavatessa. Siksi kai suhde voisi jopa onnistua, eikä olla vain hetken huumaa.

SIITÄ VAAN SIITÄ ETTÄ KOLMATTA KERTAA EI JAKSETA VAIHTAA.

Vierailija - 10.2.2012 18:55  (7/37)

Niin

Lainaus:
Työpaikalla tutustuu ihmiseen vähän eri tavalla kuin esimerkiksi baarissa tavatessa. Siksi kai suhde voisi jopa onnistua, eikä olla vain hetken huumaa.

Itsekin olen sitä mieltä, että tämä on ihan erilaista kuin jos olisi ihastunut johonkin baarihoitoon. Minä olen nähnyt, miten tämä mies toimii paineen alla, millainen hän on kireänä, vihaisena. Miten hän selviää vaikeista tilanteista. Tykkään hänen persoonastaan, huumorintajustaan. Minusta on ihana jutella hänen kanssaan ihan vaan työasioistakin, vaihtaa mielipiteitä ja kokemuksia. Me ollaan tosi erilaisia ja se vetoaa muhun kovastikin. Ja tykkään siitä, miten hän rauhallisesti miettii asiat, meidänkin hidas eteneminen johtuu siitä, että hän ei ole halunnut edetä harkitsematta ja suin päin mihinkään. Hän on saanut minutkin miettimään asioita kahteen kertaan, enkä todellakaan tiedä, voisinko mennä hänen kanssa sänkyyn. Mutta rakastunut olen. Ja hajoan tähän.

Ap

Vierailija - 10.2.2012 18:55  (8/37)

Kolmatta kertaaa vaihtaa?

Ylipäätänsä työpaikalla alkaneet suhteet on kestävämpiä. Kyse ei ole aina toisesta liitosta, vaan moni työpaikkarakkaus on ihan se ensimmäinen.


SIITÄ VAAN SIITÄ ETTÄ KOLMATTA KERTAA EI JAKSETA VAIHTAA.

Vierailija - 10.2.2012 18:55  (9/37)

Pettämisestä alkaneet suhteet onnistuvat harvoin

onnistumisprosentti on todella pieni, vaikka useimmiten ne salasuhteet alkavatkin nykyään työpaikalta. Töissä vietetään iso osa hereillä oloajasta ja siellä esitetään itsestään vain ne parhaat puolet. Vaimo tai mies saa sitten kotiin sen väsyneen puolison, joka ei jaksa panostaa omaan avioliittoonsa.

Mutta jos molemmat ovat vapaita, niin varmaan onnistuukin.

Vierailija - 10.2.2012 18:59  (10/37)

Onkohan kyseessä minun mieheni...?

Tunnen hänet kuin omat taskuni ja tunnen, että jotain säätöä on meneillään.

melba - 10.2.2012 19:02  (11/37)

Moi!

Ainakin tutkimusten mukaan vain 5% pettämisestä alkaneista suhteista kestää.

Muilla nykyavioliitoilla kestämisen todennäköisyys on luokkaa 50%.

Vierailija - 10.2.2012 19:06  (12/37)

Ei ole sinun miehesi :)

Lainaus:
Tunnen hänet kuin omat taskuni ja tunnen, että jotain säätöä on meneillään.

Voin vannoa sen 100% varmaksi.

Ap

Vierailija - 10.2.2012 19:55  (13/37)

Työpaikan lumput

pilaavat työyhteisön hengen, tuollainen saa aikaan todella huonon yhteishengen työpaikalla. Ärsyttää. Mä olen aina ajatellut että työpaikalla ollaan tekemässä töitä eikä seukkaamassa.

Vierailija - 10.2.2012 20:09  (14/37)

Mitäs tuohon nyt sanoisi.

Kuulostaa niin tutulta. Juuri tuollaista oli itsellänikin. Luulin että tämä työkaveri on elämäni rakkaus. Puhuttiin yhteisestä tulevaisuudesta, samaan aikaan tietty hirveä syyllisyys valheessa elämisestä.

Meillä oli myös seksiä, ja ihan järjettömiä intohimokohtauksia työpaikalla. Mutta parasta oli se yhteenkuuluvuuden tunne. Työkaverini oli kuin magneetti, joka veti puoleensa. Ajatukset olivat hänessä 24/7. Ja kuinka jännää oli saada häneltä tekstareita, ja ihania meilejä. Hänen kanssaan oli niin helppo olla, puhua ja kirjoittaa.

Ja vaikka kuinka oltiin varovaisia, hän jäi tästä suhteesta kiinni. Ja siihenhän se sitten päättyi. Vaikka luulin että hänkin rakasti mua (ja ei kuulemma vaimoaan ollut rakastanut enää vuosiin) niin kummasti mies sitten valitsi kuitenkin vaimonsa kun oli pakko valita.

Se suru ja ahdistus mitä tästä kaikesta seurasi... kai se oli välttämätöntä. Mitään en olis silti osannut tai voinut tehdä toisin, vaikka järki välillä sanoikin että lopeta suhde. Ja kun samalla työpaikalla oltiin niin eihän se kovin helppoa olis ollutkaan.

Itse en myöskään kyennyt eroamaan miehestäni, tunsin myös rakkautta häntä kohtaan.

En voi kuin toivottaa tsemiä. Aika pieni todennäköisyys että tuo teidän juttu päättyisi hyvin. Sitä paitsi joka tapauksessa ihmisiin sattuu, nyt vaan päätät kuinka montaa ihmistä haluat satuttaa (eli siis teitä kahta - vai teitä kahta ja teidän perheitä).

Vierailija - 14.2.2012 16:42  (15/37)

minulle kävi samoin

n. 1,5 vuotta sitten ihastuin ja rakastuin naimisissa olevaan kollegaani, jonka olin tuntenut jo vuosia aikaisemmin.Oma avioliittoni oli aivan finaalissa, ja kun miehen aloitteesta aloimme suutelemaan yhteisellä työmatkalla, se oli menoa. Tiesin jo silloin, että tästä seuraa vaikeuksia. Ja niitä on riittänyt. Miehen vaimo sai selville suhteen, eikä kuitenkaan halua erota, vaan taistelee vastaan kaikin keinoin kiristämällä ja uhkailemalla. Minä sain lopulta tarpeekseni ja sydän verillä lopetin suhteen ainakin toistaiseksi. En usko, että mies ikinä pystyy irrottautumaan vaimostaan, vaikka avioliitto onkin ihan helvettiä. Nainen on mm. raadellut miehensä kasvot kynsillään aivan verille ja lasten nähden tehnyt muutakin kamalaa. Sanoisinkin, että lopeta juttu vielä kun voit. Saat vain sydänsuruja ja pettymyksiä.

Vierailija - 14.2.2012 17:08  (16/37)

miten

tapailette kun olette eri työpisteissä ja ilmeisesti eri paikkakunnilla? Etkö pelkää, että olet vain miehen "hoito" kun on erossa omasta naisestaan ja lapsistaan?

Vierailija - 14.2.2012 17:11  (17/37)

Minkä

ikäisiä teidän siis sinun ja miehen lapset on?
Jos lapset on jo isoja niin eihän teillä ole mitään hätää vaikka jäisitte kiinnikin. Ja ei lapset ole muutenkaan mikään syy pysyä yhdessä.

Vierailija - 14.2.2012 17:17  (18/37)

Pakko kommentoida...

Olen nimittäin itse aivan tismalleen samassa tilanteessa kuin sinä ap. Meillä on mieheni kanssa suhde ollut pitkään sellainen, että läheisyyttä ja seksiä ei ollut oikeastaan ollenkaan ja olemme todella etääntyneet toisistamme. Työpaikalla olen sitten pikkuhiljaa ensin ihastunut ja nyttemmin rakastunut aivan ihanan ja avoliitossa elävään mieheen. Tunteita on molemmilla ja niistä on puhuttu varsin avoimesti. Keskustelumme ovat todella mahtavia, samoin kuin läheisyys ja seksi mitä välillämme on. Emme kumpikaan haluaisi hajottaa perheitämme lasten takia, mutta silti molemmat toimimme näin typerästi. Emme vain pysty lopettamaan ja luopumaan tästä jutusta ja toisistamme. Todella itsekästä, typerää ja älytöntä, mutta tunteet ovat tällä hetkellä sellaiset, että itse en ainakaan pysty tätä juttua lopettamaan, vaikka varmasti pitäisi. Ja aikaisemmin olin hyvinkin ehdoton näiden pettämisjuttujen suhteen enkä olisi ikinä uskonut että sellaiseen ajautuisin, mutta toisin kävi. Tämä on todella tuskallista ja kamalaa ja silti niin ihanaa. Tiedän kyllä että tämä tulee päättymään huonosti ja varmasti tulen satuttamaan itseni oikein kunnolla ja olen sen varmasti myös ansainnut. Kaikesta tästä huolimatta en pysty lopettamaan juttua... Tsemppiä ap sinulle ja voimia vaikeaan tilanteeseen. Kyllä meitä kohtalotovereita on!

Vierailija - 14.2.2012 17:21  (19/37)

sinulle

18# oletko miettinyt jos toinen lopettaa suhteen/tulee välille rikko ja olette samassa työpaikassa? EIkö se ole kiusallista/raskasta ja työntekokin kärsii?

Vierailija - 14.2.2012 17:23  (20/37)

Ihastuin varattuun, jonka en heti tiennyt olevan varattu.

Hän tuli paikkaan ulkomaankomennukselta eikä kukaan lähikolleegoistani tuntenut häntä. Mies ei käyttänyt sormusta (syynkin sain tietää jälkeenpäin).

Mulle ei vain tullut mieleen, että mies olisi varattu - ja kun mies kovasti kävi jututtamassa minua pienimmästäkin asiasta ja oli selvästi ihastunut, niin minäkin jossain vaiheessa ihastuin häneen. Hän kyllä kertoi minulle jossain vaiheessa ennen kuin mitään ehti tapahtua, että on viimeisiään vetelevä parisuhdekin - tämä tuttu tarina, että vähän liian nuorena ja väärin odotuksin menty yhteen ja nyt enää kimpassa lasten kanssa. Mies oli käynnistänyt oman henkisen eroprosessinsa jo kauan sitten.

Meidän kannalta suhteessa kävi hyvin. Ennen kuin meidän välillä ehti edes tapahtua mitään yhteistä kahvikupillista kummempaa, miehen vaimo huomasi, että mies on kotona muissa maailmoissa ja potkaisi miehen pihalle, kun tämä tunnusti, että on ihastunut toiseen. Sain sitten korjata koko potin itselleni :)

Sinällään hupaisaa, että rouvaa ei edes kiinnostanut kuulla, onko miehellä sivusuhde. Sellaista ei tosiaan siinä vaiheessa ollut.

Minä koitin vielä jutella miehelle, että ehkä hänen olisi hyvä olla itsekseen vähän aikaa, jotta saa ajatella asioita rauhassa. Mies ei kuitenkaan halunnut tätä, joten pian miehen eron jälkeen aloimme tapailla ihan vakavasti. Nyt ollaan oltu kimpassa 10 vuotta.

Vierailija - 14.2.2012 17:25  (21/37)

kakkosnaiset

käyttekö esim facebookissa vakoilemassa miehen avo/aviovaimoja? Eikö ole kiusallista, että mies ei voi hyväksyä teitä facebook-kavereiksi ja pahimmillaan lähettelee julkisia rakkaus-viestejä puolisoilleen siellä?

Itse olin reilu pari vuotta sitten mieheni "salarakas" ja itsekin suhteessa ja mustasukkaisuus oli repivää, vaikka mieheni ex-vaimo olikin minua 16uotta vanhempi.

Vierailija - 14.2.2012 17:31  (22/37)

No...

En usko, että tämän suhteen tulee ongelmia ja pystymme hoitamaan ja keskustelemaan asiat aikuisten tavoin. Tämä onkin ollut yksi parhaista asioista suhteessamme, pystymme keskustelemaan myös vaikeista asioista rehellisesti ja avoimesti. Emme myöskään työskentele mitenkään kovin läheisesti yhdessä ja työpisteemme ovat eripuolilla taloa.

t. 18

Lainaus:
18# oletko miettinyt jos toinen lopettaa suhteen/tulee välille rikko ja olette samassa työpaikassa? EIkö se ole kiusallista/raskasta ja työntekokin kärsii?

Vierailija - 14.2.2012 17:51  (23/37)

Yhteistä aikaa?

Lainaus:
En usko, että tämän suhteen tulee ongelmia ja pystymme hoitamaan ja keskustelemaan asiat aikuisten tavoin. Tämä onkin ollut yksi parhaista asioista suhteessamme, pystymme keskustelemaan myös vaikeista asioista rehellisesti ja avoimesti. Emme myöskään työskentele mitenkään kovin läheisesti yhdessä ja työpisteemme ovat eripuolilla taloa.

t. 18

Mitenkä saatte tuota yhteistä aikaa järjestettyä kun kummallakin on noita velvoitteita? Viikonloppuisin?

Lainaus:
18# oletko miettinyt jos toinen lopettaa suhteen/tulee välille rikko ja olette samassa työpaikassa? EIkö se ole kiusallista/raskasta ja työntekokin kärsii?


Vierailija - 14.2.2012 17:54  (24/37)

Tämä on jotain suurempaa ja näin on varmasti tarkoitettu,

hehheh ja niinpä niin.. Jokainen rakkaussuhde alkaa noilla fiiliksillä :D

Vierailija - 14.2.2012 17:58  (25/37)

Onko

niin, että jos kotona on vertailupohjana vaimo/mies joka tuntuu sillä hetkellä tylsältä ja typerältä, niin sitten se salarakas taas tuntuu täydelliseltä ja ihanalta ja sitä jättää huomiotta senkin seikan, että on rakastunut pettäjään?

Vierailija - 14.2.2012 18:09  (26/37)

No..

Lounailla käymme ja reissuissa yhdessä viikolla ja viikonloppuisin. Emme toki hirveän usein pysty noita reissuja järjestämään, mutta ehkä parin-kolmen viikon välein kumminkin.

t. 18

Lainaus:
Lainaus:
En usko, että tämän suhteen tulee ongelmia ja pystymme hoitamaan ja keskustelemaan asiat aikuisten tavoin. Tämä onkin ollut yksi parhaista asioista suhteessamme, pystymme keskustelemaan myös vaikeista asioista rehellisesti ja avoimesti. Emme myöskään työskentele mitenkään kovin läheisesti yhdessä ja työpisteemme ovat eripuolilla taloa.

t. 18

Mitenkä saatte tuota yhteistä aikaa järjestettyä kun kummallakin on noita velvoitteita? Viikonloppuisin?

Lainaus:
18# oletko miettinyt jos toinen lopettaa suhteen/tulee välille rikko ja olette samassa työpaikassa? EIkö se ole kiusallista/raskasta ja työntekokin kärsii?



Vierailija - 14.2.2012 18:20  (27/37)

21, miten niin salarakas ei voi olla fb-kaverini?

Tietenkin hän on! Varomme vain kommentoimasta toisiamme liikaa. Joskus viestittelemme jonkun viattoman kolmannen osapuolen seinällä, sellaisen, joka ei ole kummankaan puolison fb-kaveri ja jolla on yksityisyysasetukset kunnossa.

Vierailija - 14.2.2012 18:22  (28/37)

tietääkö aavistaako kukaan?

Tai onko sellaista tunnetta että joku voisi tietää?

Vierailija - 14.2.2012 18:23  (29/37)

Mulla myös SR on FB-kaveri.

Lainaus:
Tietenkin hän on! Varomme vain kommentoimasta toisiamme liikaa. Joskus viestittelemme jonkun viattoman kolmannen osapuolen seinällä, sellaisen, joka ei ole kummankaan puolison fb-kaveri ja jolla on yksityisyysasetukset kunnossa.



Joskus harvakseltaan jopa kommentoi mun päivityksiä, tykkää kuvista jne.

Vierailija - 14.2.2012 18:40  (30/37)

Taas hajoaa perheet ja lapset kärsii ja oireilee

Ihan oikeasti itsekkäät salarakkaat, ajatteletteko ikinä mitä tuskaa aiheutatte perheellenne, puolisollenne ja lapsillenne, kun asia paljastuu. Ja lähes aina noi jutut paljastuu.

Olen niin väsynyt katsomaan työssäni oireilevia lapsia, joiden vanhemmat asettavat oman etunsa lastensa edelle.

terv. eräs ope

Vierailija - 14.2.2012 18:49  (31/37)

Ei kaikissa tilanteissa ole lapsia mukana.

On myös lapsettomia ihmisiä ja niitä, joiden lapset asuvat jo omillaan ;)

Vierailija - 14.2.2012 18:54  (32/37)

kuule ei ihmiset toimi työpaikalla paineen alla samoin kuin kotona

Lainaus:
Lainaus:
Työpaikalla tutustuu ihmiseen vähän eri tavalla kuin esimerkiksi baarissa tavatessa. Siksi kai suhde voisi jopa onnistua, eikä olla vain hetken huumaa.

Itsekin olen sitä mieltä, että tämä on ihan erilaista kuin jos olisi ihastunut johonkin baarihoitoon. Minä olen nähnyt, miten tämä mies toimii paineen alla, millainen hän on kireänä, vihaisena. Miten hän selviää vaikeista tilanteista. Tykkään hänen persoonastaan, huumorintajustaan. Minusta on ihana jutella hänen kanssaan ihan vaan työasioistakin, vaihtaa mielipiteitä ja kokemuksia. Me ollaan tosi erilaisia ja se vetoaa muhun kovastikin. Ja tykkään siitä, miten hän rauhallisesti miettii asiat, meidänkin hidas eteneminen johtuu siitä, että hän ei ole halunnut edetä harkitsematta ja suin päin mihinkään. Hän on saanut minutkin miettimään asioita kahteen kertaan, enkä todellakaan tiedä, voisinko mennä hänen kanssa sänkyyn. Mutta rakastunut olen. Ja hajoan tähän.

Ap

Vierailija - 14.2.2012 18:55  (33/37)

ap:n tapauksessa oli lapsia

Lainaus:
On myös lapsettomia ihmisiä ja niitä, joiden lapset asuvat jo omillaan ;)


Entäs se oma puoliso? Saako sitä kohdella miten vain? Petetyksi tuleminen on traumaattinen kokemus, josta toipuminen edes osittain kestää vuosia. Onko se oma puoliso ansainnut sellaista kohtelua? Hyväksyisitkö itse että sinua petettäisiin?

Vierailija - 14.2.2012 19:01  (34/37)

Työpaikalla ei toimi paineen alla kuten kotona?

Eiköhän se monella ole juuri päinvastoin.

Vierailija - 14.2.2012 19:08  (35/37)

33, kyllä minua on petetty.

Ensimmäinen pettäminen on traumaattinen kokemus, sen myönnän. Useimmat tekevät kuitekin sen virheen, että luulevat kriisin merkitsevän pitkän, pysyvän suhteen loppua. Eivät jaksa odottaa, vaan panevat miehen/naisen heti pihalle. Ratkaisu voi olla oikea, tai sitten ei. Useimmat pettäneet miehet tulisivat takaisin, jos saisivat mahdollisuuden - ja luulen, että naisetkin.

On todella monia syitä olla uskoton, eikä uskottomuudesta (tai ihastumisesta, josta ap:llä vasta on kysymys) vielä voi päätellä vakituisen suhteen tulevaisuudesta paljonkaan. Kun liitto kestää pitkään, on todennäköistä, että toinen tai molemmat jossakin vaiheessa ihastuvat ulkopuoliseen. Sitä on tosi vaikea estää. On kuitenkin mahdollista estää avioero.

Tiedän mistä puhun. Aviomieheni sanoi viime viikolla ensimmäistä kertaa kahteen vuoteen, että hän rakastaa minua. Minä jaksoin odottaa. En tosin usko, että hän oli uskoton - eikähän ap:kään ole ollut. Itse en ole ollut uskoton, ihastunut kyllä.

Vierailija - 14.2.2012 19:10  (36/37)

Työminä on varmasti erilainen kuin kotiminä

Lainaus:
Eiköhän se monella ole juuri päinvastoin.


töissä annetaan itsestään se positiivinen ja dynaaminen kuva, kotona todellisuus on usein jotain ihan muuta...

Töissä onkin juuri sen takia helppo ihastua työkavereihinsa, koska he antavat itsestään niin positiivisen kuvan.

Vierailija - 15.2.2012 0:21  (37/37)

ymmärsit väärin

siis nimen omaan tarkoitin tuolla, että toimitaan eri tavoin kotona kuin töissä ("ei toimita niinkuin"). En sanonut että työpaikalla toimitaan paineen alla, mutta kotona ei toimita paineen alla.

Mutta tarkoitan tällä eri tavalla toimimisella juuri samaan asiaa kuin mistä itse puhut. Eli kotona ei tarvitse olla välttämättä niin korrekti. Tutulle on helpompi kiukuta ja töissä pitää osata käyttäytyä. Vaikka kyllä kotonakin pitäisi tietenkin käyttäytyä asiallisesti, jos meinaa välinsä säilyttää puolisoon.










© Sanoma Magazines Finland Oy - käyttöehdot
[^]