Keskustelut

« Takaisin keskustelujen etusivulle

---

Näille alueille voit kirjoittaa rekisteröitymättä

» Aihe vapaa

Näytä viestit peräkkäin | Näytä viestipuu

Viesti

Vierailija - 9.2.2012 23:17  (1/9)

En tunne iloa raskaudesta. Muita?

Lapsi on toivottu. Ennen raskaaksi tulemista odottelin innolla koska tärppää, suunnittelin kaikenlaista, mietin mitä kaikkea teenkään oman lapsen kanssa, mitä ihania vauvanvaatteita saan ostaa jne. Sitten tein positiivisen testi - ja pam, ilo katosi aika nopeasti. Lähinnä ahdistaa ja mietityttää tulevaisuus ja parisuhde, oma elämä, tulenko enää elämään omaa elämää, miten tässä käy... Ahdistavaa. Kaikki aina hehkuttavat, miten onnellisia odottajia ovat ja kaikki on ihanaa. Onko kellään muulla ollut tällaista?

Vastaukset

Vierailija - 9.2.2012 23:19  (2/9)

On ollut, oot ihan normaali.

Huonoltahan kuulostaisi se, ettet yhtään mieti tulevaisuutta, parisuhteen tilaa tai muutakaan. Totta helvetissä se iso leka kajahtaa päähän, kun tulee plussa tikkuun. :) Sitten vain hätistellään pikkulinnut muualle pään ympäriltä pyörimästä ja aletaan miettiä asioita.

Vierailija - 9.2.2012 23:22  (3/9)

Eka lapsi veikkaan?

Ja se lapsen saanti ei todellakaan ole pikkuasia. Sehän muuttaa kaiken. Kun saimme positiivisen raskaustestin hoitojen jälkeen, olin iloinen todella vähän aikaa. Sitten tuli huoli pärjäämisestä, parisuhteestä, töistä yms. Pikkuhiljaa ne kuitenkin väistyivät odotuksen tieltä, ja tulivat uudestaan vähän ennen synnytystä. Jälkeenpäin olen miettinyt, että minä nyt vaan olen sellainen ihminen, että ajattelin sitä lapsen saantia todella isona asiana, johon en suhtautunut kevyesti. Sitten kun lapsi syntyi, kaikki muuttui, mutta minulla on yhä oma elämä.

Vierailija - 9.2.2012 23:23  (4/9)

Kaikki kolme lastani

ovat olleet toivottuja ja haluttuja mutta silti pakokauhu onkin yllättänyt kahdessa odotuksessa, itseasiassa juuri plussaus-hetkellä! Jotenkin outoa, koska juuri sitä raskautumista on kuitenkin toivonut.

Mennyt sitten ohi ajan kanssa ja onneksi ainakin puolet raskausajasta on aina jo ollut seesteinen mieli. Kyllä sinullakin niin käy! Tuo on ihan normaalia.

Vierailija - 9.2.2012 23:39  (5/9)

Juu, eka lapsi on

Ihana kuulla, että muillakin on ollut tällaista. Ehkä en olekaan äitinä ihan tuhoontuomittu :D

ap

Vierailija - 9.2.2012 23:47  (6/9)

Kyllä se on ihan normaalia, että

jonkin aikaa tuntuu siltä. Jos ei ahdistus ala pikkuhiljaa väistymään, niin siitä kannattaa mainita neuvolassa. Voivat vaikka osata auttaa :)

Mut sit kyllä kannattaa myös miettiä omaa suhtautumistaan. Minun mielestä lapsen saamiseen sopii erittäin hyvin erään laihdutusleikkaukseen menneen oivallus. Häneltä kysyttiin, että harmittaako häntä, kun ei enää koskaan saa syödä normaalisti ja hän sanoi, että kyllä hän saa syödä normaalisti, ei vaan sillälailla kun ennen, koska normaali muuttuu. Lapsen saannissa normaali muuttuu kans. Elämä ei ole samanlaista, niinkuin ennen, mutta tosi nopeasti se on silti "normaalia" ja tuntuu omalta elämältä, siinä on vaan sit se yks suloinen ja välillä ärsyttäväkin osanen lisää.

Ihminen on sopeutuvainen eläin ja kaikki menee varmasti hyvin. Muista myös, että raskausaikana hormonit saattaa sekoittaa mielen aika perusteellisesti. Itsekin stressasin raskausaikana pari kuukautta kuolemanpelon kanssa ja kun raskaushormonit sitten vähitellen poistuivat, en voinut uskoa, että olin ollut niin kauhuissani... Koko kriisi oli ihan hormonien aiheuttama ja jälkikäteen mietin, että olin ihan niinkuin eri henkilö! Ei sitä vaan hormonipäissään tajua vaikka jälkikäteen näkeekin kaiken kirkkaammin ;)

Vierailija - 10.2.2012 11:25  (7/9)

up

Vierailija - 10.2.2012 11:40  (8/9)

Uskon, että ohimenevää...

Hormonimyrsky alkuraskaudessa saa mielen järkkymään. Raskausaika on onneksi sen verran pitkä, että elimistö tottuu hormonien aiheuttamiin muutoksiin ja mieliala usein seesteistyy jossakin vaiheessa.

Vierailija - 10.2.2012 16:50  (9/9)

On toi täysin normaalia

suosittelen ap:lle kirjaa "raskausajan kriisit". Toi on oppikirja, jossa käsitellään raskautta rehellisesti äidin tunne-elämän näkökulmasta.