|
|
 Keskiviikko 23.5.2012 - Lyydia, Lyyli
|
REKISTERÖIDY
|
Los Angeles
4.12 m/s
Keskustelut
Näille alueille voit kirjoittaa rekisteröitymättä
» Aihe vapaa
Näytä viestit peräkkäin | Näytä viestipuu
Viesti
Kenenkään 45 + avioliitto ei ole enää voimissaan
Tapasin tänään vanhan lukioystäväni ja surukseni tulin siihen tulokseen, että tässä iässä on enää eronneita tai ihmisiä kulissiliitoissa.Olen aina harrastanut paljon, joten tunnen paljon ihmisiä. Sinne meni viimeinen tuttavapariskunta, jonka avioliittoon uskoin.
nimim. erosta jo 15 vuotta
Vastaukset
Olen itse 40 + ja allekirjoitan jokaisen sanan
monella on isot asunnot ja rouvilla omat huoneet. Se taitaa olla ainoa tapa elää koko ikä yhdessä. Minullakin on oma huone ja oma telkkari ja oma tietokone sekä tärkeimpänä omat ystävät.Ai jaa, että sitten kokonaiset 2-3v aikaa ja onni loppuu!
Ok, tiedän sit varautua!Paskat.
Ikää 47, aviossa 18 vuotta ja rakastetaan enemmän koko ajan. Mieheni on mulle kaikki, elämäni ja rakkauteni, ihana ihminen. Hän rakastaa mua yli kaiken. Me viihdytään yhdessä eikä voitais kuvitellakaan eroa.Me ollaan oltu aviossa
Lainaus:
Tapasin tänään vanhan lukioystäväni ja surukseni tulin siihen tulokseen, että tässä iässä on enää eronneita tai ihmisiä kulissiliitoissa. Olen aina harrastanut paljon, joten tunnen paljon ihmisiä. Sinne meni viimeinen tuttavapariskunta, jonka avioliittoon uskoin. nimim. erosta jo 15 vuotta
Tapasin tänään vanhan lukioystäväni ja surukseni tulin siihen tulokseen, että tässä iässä on enää eronneita tai ihmisiä kulissiliitoissa. Olen aina harrastanut paljon, joten tunnen paljon ihmisiä. Sinne meni viimeinen tuttavapariskunta, jonka avioliittoon uskoin. nimim. erosta jo 15 vuotta
45+ vuotta ja taytyy sanoa etta ei olla enaa ihan samoissa voimissa kuin nuorempana.
Jaa, tunnen toisenlaisiakin
Kaverini miestä työpaikkakiusataan ja se jäi vuodeksi sairaslomalle. Siinä se avioliitto tuli paljon tärkeämmäksi ja vakaammaksi, kun toinen tuki toista.Mieheni isä kuoli ja hän huomasi ,että perhe on se tärkein maailmassa.
Kaverini (48-v.) odottaa adoptiolasta ulkomailta. Niillä totta vie on ihanaa rakkauselämää sitä lasta toivoessa ja odottaessa.
Ratkaisu parisuhteille olisi se, että yli viiskymppisillekin annettaisiin adoptiolapsia tai keinohedelmöityksiä lahjamunasoluilla.
Eipä
pidä paikkaansa täällä yks toimii kiaikinpuolinNo meidän ainakin on
En usko tuota
Voi olla niin että hehkein rakastuminen ja seksihurjastelu ei ole voimissaan mutta avioliitto usein voi hyvin. Toveruutta, lämpöä, leikkisyyttä löytyy, samoin yhteisiä päämääriä.No, olenkin vasta 43 ja mieheni 50 että ehkä tuo kaameus on kohta tulossa. Meillä avioliitto (15 v. takana) on nyt parhaimmillaan, kaikki ok joka suhteessa.
Onneksi me ollaankin oltu 15 vuotta rakastuneina avoliitossa
ja edelleen ollaan. Ilmeisesti ei siis kannata avioitua. :)Terv. 45+
Hui!
Täälläkin ikää 42v. ja avioliittoa takana kohta 20 vuotta. Yritän nauttia näistä viimeisistä kolmesta vuodesta ennen kulissiavioliittoon tai avioerotilanteeseen siirtymistä. Kiitos tiedosta!Outoa, minulla taas on omasta tuttavapiiristäni
sukulaisistani ja työtovereistani aivan erilainen kuva. En tunne kovinkaan montaa eronnutta ihmistä läheisesti.Lainaus:
Olen aina harrastanut paljon, joten tunnen paljon ihmisiä. Sinne meni viimeinen tuttavapariskunta, jonka avioliittoon uskoin.
nimim. erosta jo 15 vuotta
Olen aina harrastanut paljon, joten tunnen paljon ihmisiä. Sinne meni viimeinen tuttavapariskunta, jonka avioliittoon uskoin.
nimim. erosta jo 15 vuotta
Mehän oltiin tuossa iässä vasta päästy vähän alkuun!
Olemme kumpikin toisella kierroksella ja 45 vuoden iässä oltiin oltu vasta muutama vuosi yhdessä. Erittäin onnellisia oltiin. Nyt on ollut pari rankempaa vuotta takana ja eroajatuksiakin, mutta onni on löytymässä jälleen. Viimeksi eilen mieheni sanoi, etten ole koskaan näyttänyt yhtä kauniilta!Paskat sanon minäkin.
Omat vanhempani ovat elävä esimerkki erittäin onnellisesta ja toimivasta avioliitosta. Olen heidän kanssaan samassa työpaikassa, joten seuraan päivittäin sitä suhteen lämpöä ja heidän välistä yhteenkuuluvuuden tunnetta ja rakkautta. Näkyy kaikessa käyttäytymisessä. Ikää molemmilla yli 50v ja naimisiin menivät äidin ollessa 18-vuotias (minä synnyin vuotta aiemmin).juu
olen mieheni kanssa ystävä- seksi katosi lasten synnyttät. 25 v naimissa
ps meilläkin rouvalla on oma huone
Ja mä päinvastoin ihmettelen miten
meidän ystäväpiirissä (50 ja alle) kaikki avioliitot on onnellisia, perheet tekee paljon asioita yhdessä, aina puhutaan puolisosta kauniisti ja kannustavasti ja hellyyttä osoitettaan julkisestikin (ei mitään lällyilyä mutta katseista, kosketuksesta ja esim halauksista sen huomaa). Muiden sänkyhommista en tietty tiedä mutta itsellä vielä 16 vuoden jälkeen erittäin villiä menoa:D Ehkä olen vain onnellinen poikkeus mieheni kanssa??Höpöhöö!
Olemme 40 ja 41. Avioliittomme on parantunut kymmenen vuoden takaisesta tilanteesta, vaikka aina on ollut enemmän hyvää kuin hankalaa. Miksi tulisi kauhea kuoppa neljän vuoden kuluttua?Mä oon ollut aikuisiässä 5 häissä ja
olen 40+. Kaikki liitot on vielä "koossa", avoparit on osaksi kyllä eronneet.Siis oon 45+ (46v)
ja nää joiden häissä oon ollu on pääasiassa koulukavereita.tuota aikaa odotellessa!
Lainaus:
monella on isot asunnot ja rouvilla omat huoneet. Se taitaa olla ainoa tapa elää koko ikä yhdessä. Minullakin on oma huone ja oma telkkari ja oma tietokone sekä tärkeimpänä omat ystävät.
monella on isot asunnot ja rouvilla omat huoneet. Se taitaa olla ainoa tapa elää koko ikä yhdessä. Minullakin on oma huone ja oma telkkari ja oma tietokone sekä tärkeimpänä omat ystävät.
kuulostaa hyvältä tulevaisuuden näkymältä. Nyt kolme ipanaa kokoajan jotain kinuamassa ja vinkumassa. Sitten 45-vuotiaana haluan oman huoneen, oman telkkarin ja oman läppärin. Mies voi olla mukana kuvioissa tai sitten ei, se ei mun onnellisuutta määrää. YES! Tätä kuvaa ajatellen jaksan näitä elämän ruuhkavuosia. ja tämä ei ollut sarkastinen vitsi.
höh, ei pidä paikkansa
Me ollaan oltu yli 20 v yhdessä, ikää 50v. Seksi on hyvää, haluan edelleen miestäni ja hän nähtävästi minua. Ehkei ihan samaan kyetä kuin nuorena, mutta aikaa ja mahdollisuutta kuuteen rakastelukertaan päivässä ei enää ole. Olemme myös hyviä ystäviä ja viihdymme toistemme kanssa.Miksi rouvalla on oma huone?
höh, ei pidä paikkansa
Me ollaan oltu yli 20 v yhdessä, ikää 50v. Seksi on hyvää, haluan edelleen miestäni ja hän nähtävästi minua. Ehkei ihan samaan kyetä kuin nuorena, mutta aikaa ja mahdollisuutta kuuteen rakastelukertaan päivässä ei enää ole. Olemme myös hyviä ystäviä ja viihdymme toistemme kanssa.Olemme 43v pari. Yhdessä oltu 26v.
Monet ylämäet ja alamäet ollaan yhdessä kuljettu. Suurimmat myrskyt oli reilut kolmekymppisinä kun taisi molemmilla olla kriisit päällä. Niistä selvittiin ja se lujitti liittoamme. Suhde on vuosien varrella muuttunut, parempaan suuntaan. Enää ei olla kuin paita ja perse, vaan ollaan yksilöitä. Kunnioitetaan toisiamme, rakastetaan, huolehditaan ja kannustetaan. Seksi on parempaa kuin parikymppisenä ja koti on maailman ihanin paikka.En tiedä mitä tulevaisuus tuo tullessaan, mutta olisi vaikea kuvitella että muutaman vuoden päästä kaikki olisi toisin.
Juuri niin
Lainaus:
kuulostaa hyvältä tulevaisuuden näkymältä. Nyt kolme ipanaa kokoajan jotain kinuamassa ja vinkumassa. Sitten 45-vuotiaana haluan oman huoneen, oman telkkarin ja oman läppärin. Mies voi olla mukana kuvioissa tai sitten ei, se ei mun onnellisuutta määrää. YES! Tätä kuvaa ajatellen jaksan näitä elämän ruuhkavuosia. ja tämä ei ollut sarkastinen vitsi.
Lainaus:
monella on isot asunnot ja rouvilla omat huoneet. Se taitaa olla ainoa tapa elää koko ikä yhdessä. Minullakin on oma huone ja oma telkkari ja oma tietokone sekä tärkeimpänä omat ystävät.
monella on isot asunnot ja rouvilla omat huoneet. Se taitaa olla ainoa tapa elää koko ikä yhdessä. Minullakin on oma huone ja oma telkkari ja oma tietokone sekä tärkeimpänä omat ystävät.
kuulostaa hyvältä tulevaisuuden näkymältä. Nyt kolme ipanaa kokoajan jotain kinuamassa ja vinkumassa. Sitten 45-vuotiaana haluan oman huoneen, oman telkkarin ja oman läppärin. Mies voi olla mukana kuvioissa tai sitten ei, se ei mun onnellisuutta määrää. YES! Tätä kuvaa ajatellen jaksan näitä elämän ruuhkavuosia. ja tämä ei ollut sarkastinen vitsi.
näin minäkin ajattelen. Niin vaan lapsikatras tekee tehtävänsä, muuttuu mieli mitä oikeasti itselleen haluaa. Mies ei niissä haluamisissa ole enää ykkössijalla ainakaan vaan OMA aika ja rauha. Luontoäidin tepposia ne nuorempien naisten miestenmiellyttämishalut.
no kun seksi loppuu niin loppuu liittokin eikä
miehet nyt vaan jaksa kattoa kurpahtavaa ja pahantuulista vaihdevuosiakkaa kun nuorempaakin on tarjollaMeillä mies on 45v ja hyvin pyyhkii. Miehen poika
muttaa jo ensi kesänä omaan kämppään, yhteisetkin ovat jo koulussa ja yhteinen intohimo on golf. Meillä on yhteistä muutenkin, viikonloput menee kokkaillessa yhdessä, liikutaan koko perheen voimin jne.23: kyllä rouva tarvitsee oman huoneen :)
Minulla on ollut oma huone noin 45-vuotiaasta lähtien. Siellä ovat kaikki omat tavarani: vaatteet, kengät,laukut, vaatehuoltotarvikkeet (silitys ym.) kampaus- ja meikkauspaikka, kokovartalopeili, isot kirjahyllyt, musiikkilaitteet, työpiste ja mapit, nojatuoli...Näin minun ei tarvitse herättää miestäni aamuisin makuuhuoneessa, vaan voin siirtyä omaan huoneeseen pukeutumaan ja meikkaamaan. Ja olohuoneessa ei tarvitse pitää kirjoja ja työpöytää.
Telkkaria ja vuode huoneestani puuttuvat - eihän sitä viitsi ihan koko muuta kämppää käyttämättömäksikään jättää :)
Lasten muutettua myös mies sai oman huoneen, tai itse asiassa kaksi. Toinen on musiikkihuone, toisessa hän nukkuu päiväunia. Se on myös vierashuone.
Ja totta se on, ettemme nuku kaikkia öitä samassa huoneessa. Vuorokausirytmimme ovat erilaiset, ja mieheni kuorsaa. Minun ei ole mitään järkeä nukkua huonosti ja voida kehnosti vain sen takia, että miehelläni on eri työajat.
Kyllä liitot kestää
Se on kiinni tahdosta rakastaa. Jos päästää tahdon hiipumaan, sen eteen on tehtävä töitä.Itse olen ollut vaimoni kanssa yhdessä 17 vuotta. Aina mahtuu isompiakin alamäkiä, mutta aina on keskusteltu, että ylläpidetään tahtoa. Nyt on oikein rakkaudenkausi taas menossa. En voi kuvitellakaan, että ketään parin vuoden tuttavuutta pystyisi rakastamaan yhtä syvästi. Oltiin juuri Lontoossa kahdestaan, ei oltu viikonloppuakaan erossa lapsista 7 vuoteen. Se tuntui hyvältä. Kuitenkin koko perheen yhteiseksi hyväksi tekeminenkin tuntuu jatkuvasti tärkeältä. Yhteisistä harrastuksista en luopuisi millään, omat harrastukset voi uhrata niiden hyväksi.
Yhdessä olo on toisen huomioon ottamista. Välillä pitää osata olla epäitsekäs, kun toisinaan joka tapauksessa tulee niitä itsekkäitä kausia. Molemmat nauttii, kun huomioimme toisiamme.
PS. Molempien vanhemmat ovat edelleen yhdessä. Samoin molemmat setäni ja tätini ovat ensimmäisessä avioliitossa. Kyllä se yhdessä pysyminen onnistuu, sen eteen vaan on tehtävä työtä ja edellytettävä toiseltakin, että tekee töitä sen eteen. Kaikki on vähän laiskoja ja jos ei aseta toiselle paineita, että toinen tekee itsen ja avioliiton eteen, voi se laiskuus vahvistaa itseään.
Uutta vauva.fi:ssä
Uusimmat keskustelut
- > Monenko fb-kaverinne kanssa olette harrastaneet seksiä?
- > Onko täällä muita, jotka ei jaksa työpäivän jälkeen tehdä mitään?
- > saitteko vanhempienne tallettamat lapsilisät itsellenne?
- > Mitä alkuraskauden merkkejä sinulla oli ennen kuin tiesit?
- > Onko yksikään samaa mieltä mieheni kanssa?
- > Millainen äiti antaa 15-vuotiaalle tytölle tulla poikakaverin
- > Mua todella huvittaa nuo lapsettomat ystäväni nykyään
Uusimmat blogikirjoitukset
- > Mitä kysyä bloggaajalta?
- > Pyöränistuin vapauttaa
- > Unihäiriöitä
- > Imetyskeskustelu,
- > 24. Viikko
- > Sivusta sanoen: Miksi vegaaniruokavalio?
- > Saako lasta tukistaa?
© Sanoma Magazines Finland Oy - käyttöehdot
