|
|
 Keskiviikko 23.5.2012 - Lyydia, Lyyli
|
REKISTERÖIDY
|
Los Angeles
4.12 m/s
Keskustelut
Näille alueille voit kirjoittaa rekisteröitymättä
» Aihe vapaa
Näytä viestit peräkkäin | Näytä viestipuu
Viesti
Palsta-ahdistus
Aika ajoin "eksyn" av:lle etsimään uusia ajatuksia ja lukemaan mielenkiintoisia keskusteluja. Usein kuitenkin harharetkeni päätyy siihen, että ahdistun, tunnen itseni riittämättömäksi, köyhäksi ja surkeaksi.Olen jo 30 paremmalla puolen. Lapsia on 4. Asumme edelleen vuokralla. Miehellä ihan ok työ, minulla ei vakipaikkaa, mutta hyvä ammatti ja töitä riittää.
En tiedä kuulummeko sitten niihin köyhiin ja syrjäytyneihin? (Vanhempamme kuuluvat, joten onko se perittyä huono-osaisuutta?) Se, mikä kuitenkin ahdistaa eniten, on se tosiasia, että olen kokenut meidän olevan rikkaita. Täällä käytyäni olen hämilläni, koska koen, että tämän palstan mittapuun mukaan olemme varattomia surkimuksia. Lapsillamme ei ole kalliita harrastuksia, kuljemme kirpputorivaatteissa ja koti on suloinen sekamelska, jossa ensisijaisetsi otettu lasten tarpeet huomioon.
Olen elänyt elämää, jossa on tapeltu ruuasta, kuljettu kävellen joka paikkaan ja saatettu oikeasti syödä viikkotolkulla jotain samaa yksinkertaista ruokaa.Myös henkisesti on ollut ajoittain ahdistavaa.
Näin tv:ssä vasitkään raporttia nälänhätä alueelta Afrikasta. Siinä pieni n vuoden ikäinen lapsi imi kivaasti välillä itkien äitinsä tyhjää rintaa.
Yritän siis sanoa, että meillä on lämmin koti, terveet lapset, terveyttä ja ruokaa riittävästi. Ihania ihmisiä ympärillä ja mielekästä tekemistä. Miksi näitä teidän tarinoita lukiessani menen hämilleni ja koen olevani köyhistä köyhin?
Vastaukset
Kiteytit jo
koko ongelman otsikkoon.Palsta-ahdistus.
Täällä asiat vain vääristyvät. Ongelma ei siis ole sinun, se on palstan. Keksitään itsellemme joku muu "harrastus" kuin täällä palstailu! Mukavaa loppuviikkoa sinulle!
Minäkin olen tähän asti ollut ylpeä ja onnellinen
suuresta perheestä, mutta av:lla sainkin todeta että ihmiset säälivät minua ja teen mitä karmeimman ympäristörikoksen saattamalla niin monta ihmistä tähän maailmaan.Jos
Lainaus:
suuresta perheestä, mutta av:lla sainkin todeta että ihmiset säälivät minua ja teen mitä karmeimman ympäristörikoksen saattamalla niin monta ihmistä tähän maailmaan.
suuresta perheestä, mutta av:lla sainkin todeta että ihmiset säälivät minua ja teen mitä karmeimman ympäristörikoksen saattamalla niin monta ihmistä tähän maailmaan.
joku yksittäinen idiootti niin kirjoittaa, niin eihän se tarkoita että "hmiset säälivät sinua ja teet mitä karmeimman ympäristörikoksen saattamalla niin monta ihmistä tähän maailmaan."
Missä itsetuntosi on? Herttaisen yhdentekevää mitä muut ovat mieltä tekemisistäni.
koska elät normaalia elämää
ja kerrotkin sen kiillottelematta. täällä iso osa haluaa antaa sen kuvan, että olisi oman pienen kiiltokuvaelämänsä blogisti valkoisine sisustustauluineen ja lasten taideharrastuksineen. miehet ovat komeita, naiset naisellisia ja kuvaavat ainakin omassa päässään päivittäisiä asujaan ja haluavat meidänkin tietävän mitä he kuvittelevat pukeneensa ylleen tänään, eilen ja huomenna.ja siinä missä me juomme kupin kahvia tai teetä käväistessämme palstalla, nämä naiset ovat keittäneet kuvitteellisen kupposen cappucinoa ja siemailevat sitä viesteissään.
näin se vain menee. suurin osa on silti ihan samanlaisia tavallisia pulliaisia. onnellisimpia silloin, kun suostuvat sen myöntämään edes itselleen. =DDD
hö, eläkää elämäänne
Lainaus:
Aika ajoin "eksyn" av:lle etsimään uusia ajatuksia ja lukemaan mielenkiintoisia keskusteluja. Usein kuitenkin harharetkeni päätyy siihen, että ahdistun, tunnen itseni riittämättömäksi, köyhäksi ja surkeaksi.
Olen jo 30 paremmalla puolen. Lapsia on 4. Asumme edelleen vuokralla. Miehellä ihan ok työ, minulla ei vakipaikkaa, mutta hyvä ammatti ja töitä riittää.
En tiedä kuulummeko sitten niihin köyhiin ja syrjäytyneihin? (Vanhempamme kuuluvat, joten onko se perittyä huono-osaisuutta?) Se, mikä kuitenkin ahdistaa eniten, on se tosiasia, että olen kokenut meidän olevan rikkaita. Täällä käytyäni olen hämilläni, koska koen, että tämän palstan mittapuun mukaan olemme varattomia surkimuksia. Lapsillamme ei ole kalliita harrastuksia, kuljemme kirpputorivaatteissa ja koti on suloinen sekamelska, jossa ensisijaisetsi otettu lasten tarpeet huomioon.
Olen elänyt elämää, jossa on tapeltu ruuasta, kuljettu kävellen joka paikkaan ja saatettu oikeasti syödä viikkotolkulla jotain samaa yksinkertaista ruokaa.Myös henkisesti on ollut ajoittain ahdistavaa.
Näin tv:ssä vasitkään raporttia nälänhätä alueelta Afrikasta. Siinä pieni n vuoden ikäinen lapsi imi kivaasti välillä itkien äitinsä tyhjää rintaa.
Yritän siis sanoa, että meillä on lämmin koti, terveet lapset, terveyttä ja ruokaa riittävästi. Ihania ihmisiä ympärillä ja mielekästä tekemistä. Miksi näitä teidän tarinoita lukiessani menen hämilleni ja koen olevani köyhistä köyhin?
Aika ajoin "eksyn" av:lle etsimään uusia ajatuksia ja lukemaan mielenkiintoisia keskusteluja. Usein kuitenkin harharetkeni päätyy siihen, että ahdistun, tunnen itseni riittämättömäksi, köyhäksi ja surkeaksi.
Olen jo 30 paremmalla puolen. Lapsia on 4. Asumme edelleen vuokralla. Miehellä ihan ok työ, minulla ei vakipaikkaa, mutta hyvä ammatti ja töitä riittää.
En tiedä kuulummeko sitten niihin köyhiin ja syrjäytyneihin? (Vanhempamme kuuluvat, joten onko se perittyä huono-osaisuutta?) Se, mikä kuitenkin ahdistaa eniten, on se tosiasia, että olen kokenut meidän olevan rikkaita. Täällä käytyäni olen hämilläni, koska koen, että tämän palstan mittapuun mukaan olemme varattomia surkimuksia. Lapsillamme ei ole kalliita harrastuksia, kuljemme kirpputorivaatteissa ja koti on suloinen sekamelska, jossa ensisijaisetsi otettu lasten tarpeet huomioon.
Olen elänyt elämää, jossa on tapeltu ruuasta, kuljettu kävellen joka paikkaan ja saatettu oikeasti syödä viikkotolkulla jotain samaa yksinkertaista ruokaa.Myös henkisesti on ollut ajoittain ahdistavaa.
Näin tv:ssä vasitkään raporttia nälänhätä alueelta Afrikasta. Siinä pieni n vuoden ikäinen lapsi imi kivaasti välillä itkien äitinsä tyhjää rintaa.
Yritän siis sanoa, että meillä on lämmin koti, terveet lapset, terveyttä ja ruokaa riittävästi. Ihania ihmisiä ympärillä ja mielekästä tekemistä. Miksi näitä teidän tarinoita lukiessani menen hämilleni ja koen olevani köyhistä köyhin?
rauhassa entiseen mallin t toinen köyhä
Uutta vauva.fi:ssä
Uusimmat keskustelut
- > Onko täällä muita, jotka ei jaksa työpäivän jälkeen tehdä mitään?
- > saitteko vanhempienne tallettamat lapsilisät itsellenne?
- > Mitä alkuraskauden merkkejä sinulla oli ennen kuin tiesit?
- > Onko yksikään samaa mieltä mieheni kanssa?
- > Millainen äiti antaa 15-vuotiaalle tytölle tulla poikakaverin
- > Mua todella huvittaa nuo lapsettomat ystäväni nykyään
- > Monenko fb-kaverinne kanssa olette harrastaneet seksiä?
Uusimmat blogikirjoitukset
- > Mitä kysyä bloggaajalta?
- > Pyöränistuin vapauttaa
- > Unihäiriöitä
- > Imetyskeskustelu,
- > 24. Viikko
- > Sivusta sanoen: Miksi vegaaniruokavalio?
- > Saako lasta tukistaa?
© Sanoma Magazines Finland Oy - käyttöehdot
