|
|
 Keskiviikko 23.5.2012 - Lyydia, Lyyli
|
REKISTERÖIDY
|
Los Angeles
4.12 m/s
Keskustelut
Näille alueille voit kirjoittaa rekisteröitymättä
» Aihe vapaa
Näytä viestit peräkkäin | Näytä viestipuu
Viesti
Millainen oli elämäntilanteesi 10 vuotta sitten?
Vastaukset
Olin kahden lapsen kanssa kotona,
lapset 2v ja 8kk. Mies kävi töissä.Naimisissa
Kotona olin taapreon kanssa. Pienessä rivarissa asuttiin. Töihin en ollut vielä ehtinyt.Kävin ala-asteen kuudetta luokkaa.
Illat hoidin hevosia ja ratsastin tallilla kavereiden kanssa.Juuri oli muutettu omaan taloon ja menty naimisiin
esikoinen oli mahassa. Kaikinpuolin onnellista aikaaVähän surkea.
Join joka perjantai tai lauantai ja seuraava päivä meni kankkusessa.Olin ylivelkaantunut ja masentunut.
Kotona 3 viikkoa vanhan
esikoispojan kanssa, mies työmatkalla Jenkeissä. Aika surkeeta oli jos suoraan sanon, karmee lumipyry, että kauppaan ei päässyt ja siellä kökötettin. Ihan varma olin, että jonkun virheen teen ja poika kuolee, kun en osa kuitenkaan hoitaa oikein. No herra on nyt kolmasluokkalainen ja ihan tervekin:) ja kaksi lasta oon tullut perheeseen sen jälkeenkin. Mutt atämä nimenomainen viikko 10 vuotta sitten oli kyllä niin surkee, että loppuelämäni sen muistan.mulla
oli alkamassa elämänmuutos, odotin lastamme ja edessä oli myös ammatinvaihto kun se lapsi siitä kasvoi, tämä oli tiedossa jo tuolloin, silloista ammattia en olisi voinut äitinä jatkaaolimme
vastarakastuneita, muuttamassa juuri yhteen. Olin huoleton nuori aikuinen, elämä oli ruusuilla tanssia, opinnot ja työssäkäyntikin tuntui sellaiselta leikiltä, kaikki oli kivaa ja uutta :) Oli oikein mukavaa aikaa, ja nytkin on, mutta kovin erilaistaOlin raskaana, ollut naimisissa kolmisen vuotta,
oli maisterin paperit ja kohtalaisesti työkokemusta. Ihan kivasti oli asiat. Juuri tässä vaiheessa, tammikuussa, minulla oli kovasti pahoinvointia, ja muistan sen vetäneen mielialan välillä aika matalaksi, vaikka raskaana oleminen kokonaisuudessaan oli hieno kokemus.Elin huoletonta opiskelijaelämää avomieheni kanssa
vielä 3 kuukauden ajan, kunnes yllätysvauva ilmoitti tulostaan ja piti valmistua ja aikuistua aika nopeasti.10 vuotta siten kävin
viikonloppusin rippikoulua. Muutoin koulussa. Kavereiden kanssa aikaa vietin.No
Olin 4kk ikäisen esikoiseni äiti, olimme saaneet myöntävän päätöksen pankilta asuntolainaan liittyen ja pian sen jälk alkoikin oman kodin valmistus.Äitini oli juuri kertonut sairastavansa syöpää.
Niin ja 13 lisää, että
Olimme olleet 1v4kk naimisisa:)-13-
Olin muuttanut yhteen ja mennyt kihloihin
elämäni miehen kanssa, suunniteltiin häitä. Oli oikein mukava elämänvaihe, asuttiin nätissä pikku asunnossa kahdestaan, ulkoiltiin ja kokkailtiin paljon yhdessä vapaa-ajalla.Kohta siis 10v. hääpäivä edessä!
ihana
Oli ihanaa aikaa. Olin juuri mennyt mieheni kanssa naimisiin. Tasan 10 v sitten oltiin tähän aikaan häämatkalla. Olin kauan toivonut yhteistä lasta (mulla oli ex liitosta 1 lapsi), ja kauan kaipaamani vauva potki häämatkallamme ekat potkunsa.Oltiin vuotta aiemmin ostettu eka oma koti.
Väsynyt olin odotuksesta ja työstressistä, mutta elämä oli tosi onnellista.
Olin (ja olen yhäkin) tosi rakastunut ja elämäni suorastaan kukoisti.
Kipuilin edellisen avioliiton loppumetreillä.
Olin tavannut työkuvioissa jo nykyisen aviomieheni, loin tosin autuaan tietämätön siitä, että hän jo katseli minua sillä silmällä.Muutama kuukausi tästä eteenpäin jo sain tietää asiasta mieheltä itseltään. Elokuussa tulisi 10 vuotta siitä, kun laitoimme exäni kanssa oman eromme vireille.
Suunniteltiin häitä, käytiin töissä ja rivarikaksiossa asuttiin.
Olin varma, että en tee ikinä yhtään lasta, mutta vuoden loppuun mennessä olin (suunnitellusti) raskaan. Ihan kivaa aikaa, mutta onnellisempi tai ainakin elämääni tyytyväisempi taidan olla nyt. Elämä on ihanan helppoa, rauhallista ja vakiintunutta, myrskyisienkin vuosien jälkeen.olin 25v yh äiti, lapsi 5kk
opinnot oli kesken, masensi.Onneks nyt on asiat hyvin, 3 lasta, oma koti ja itseasiassa sama mies kenen kanssa aluksi oli erittäin hankalaa :)Ja lapset siis tälle samalle miehelle.
Yritin epätoivoisesti estää
kuopusta syntymästä liian aikaisin. Ehdittiin sitten miehen kanssa vihille ystävänpäivänä ja kuopus syntyi viikkoa myöhemmin 33+3 :DIhanaa uusperheen arkea elettiin.
Opiskelin ensimmäistä vuotta
yliopistossa, asuin soluasunnossa, seurustelin ihanan miehen kanssa ja harrastin rakastamaani lajia. Elämä oli ihanaa. :)10 v. sitten
kävin lukiota, hengailin kavereiden kanssa ja olin mielestäni niin fiksu ja sivistynyt ja aikuinen että! :)Olin likimain 30 kg kevyempi
liikuntaa harrastava nuori nainen. Nyttemmin on ote herpaantunut.10v sitten
olin äitiyslomalla ja kotona kahden alle kolmevuotiaan kanssa. Vuokralla asuin lasten kanssa kolmestaan.Sama juttu
Lainaus:
liikuntaa harrastava nuori nainen. Nyttemmin on ote herpaantunut.
liikuntaa harrastava nuori nainen. Nyttemmin on ote herpaantunut.
Mä olin 20 kg kevyempi 10 vuotta sitten.
Lapsi oli 1,5v, olin töissä, naimisissa ja
asuimme rivitalokolmiossa pikkukaupungissa.Olin juuri siirtynyt
turvakodista nuorisokotiin avohuollon tukitoimenpiteenä (luoja mikä sanahirviö :D).(Ja ei, meillä ei ollut kotona mitään häikkää. Minä olin häiriö koska minut oli tavattu humalassa kaksi kertaa -.- )
Hankalaa aikaa.
Perintöriitoja joista ei ole välit vieläkään korjaantuneet entiselleen sisarusten kanssa.ihan mukavaa
olimme jo tottuneet uuteen asuinmaahamme ja molemmilla oli hyvät työpaikat, lapsilla koulut yms. nuorin lapsi oli 1 v, vanhimmat 8 v.Jännä kysymys
Olin kymmenen vuotta sitten vielä lukiossa, hakemassa korkeakouluun. Olin kaupan kassalla töissä (siitä asti kun täysi-ikäiseksi tulin, kävin aina töissä).Hauskaa verrata tähän tilanteeseen sinänsä miten paljon asiat muuttuneet. Kaupan kassan palkoilla silloin, ja juuri tällä viikolla allekirjoitin uuden työsopimuksen yli kuusinumeroisesta vuosipalkasta saman firman sisällä. Olen onnellisempi kuin koskaan.
Yhtä surullista kuin nytkin.
Asuin vanhempien ja siskon kanssa omakotitalossa ja kävin toista vuotta lukiota. Minulla ei ollut yhtään ainoata kaveria, koulussa olin aina yksin, äiti oli ainoa jonka kanssa saatoin puhua, olin hirveän masentunut. Kouluun panostin täysillä koska mitään muuta ei ollut ja olinkin hyvä oppilas.Mutta painoin 10 kg vähemmän kuin nyt. Ja tuolloin minulla oli vielä toivo että sitten aikuisena asiat on paremmin. Nyt aikuisena olen kaikki asiani sössinyt eikä ole mitään toivoa että ne menisivät muuta kuin huonommiksi.
tässä mä kökötän samassa pikkukaksiossa
kuin silloinkin. Miestä ei ole löytynyt siten että kimpassa olisin kenenkään kanssa. Työpaikka sentään on vaihtunut.Kauheaa
Äitini sairasti syöpää ja oli rankoissa hoidoissa. Katsoin vierestä kun äitini kuihtui laihemmaksi ja laihemmaksi ja teki kuolemaa. Elämäni pahinta aikaa!Olin hyvin onnellinen.
Yllätysvauva, esikoisemme, masussa. Ainoastaan minä ja puolisoni tiedettiin tässä vaiheessa. Uutta kotia viimeisteltiin.Neljän lapsen onnellinen
kotiäiti. Lapset oli tuolloin 3v, 6v, 11v ja 12v.Kaikki oli aika hyvin. Makseltiin talolainaa ja juuri oli hankittu uusi auto eli siitäkin lainakuluja. Mutta pärjättiin ihan hyvin, kun tarkkaan suunniteltiin menot ja lasten kulutkin aika pieniä. Ei ollut nimittäin kellään lapsella kännykkää, ei hinkua muotivaatteisiin, eikä meikkeihin eikä kaikenmaailman peleihin ja pelikoneisiin. Elämä oli yksinkertaisempaa jollain lailla ja helpompaa.
Lapsista kaksi on erityislapsia, tuolloin vielä valoisa tulevaisuus edessä molemmilla. Toinen oli juuri vaihtanut erityiskouluun ja koulu sujui ja kavereita löytynyt painajaismaisen kiusaamisen ja syrjimisen jälkeen tavallisessa koulussa. Vanhimman lapsen terapiat pyöri sujuvasti, koulussa pärjäsi ja oli kavereita. Toiseksi nuorin oli reipas eskarilainen ja nuorimman kanssa käytiin perhekerhoissa ja oli paljon kavereita arjessa mulla ja lapsilla.
Joskus haaveilen siitä, että voisi siirtää kelloja taaksepäin ja tehdä asioita toisin. Niin kamalaksi muuttui sitten elämä 6 vuotta sitten yhden lapsen kohdalla. Jos olisin tuolloin tiennyt mitä tiedän nyt, asioita olisi voinut ennaltaehkäistä eikä olis ehkä niin rankkaa ollut nämä välivuodet.
Tytär 4 v, samassa duunissa kuin nytkin, eroa suunnittelin.
Väärin!
Lainaus:
Asuin vanhempien ja siskon kanssa omakotitalossa ja kävin toista vuotta lukiota. Minulla ei ollut yhtään ainoata kaveria, koulussa olin aina yksin, äiti oli ainoa jonka kanssa saatoin puhua, olin hirveän masentunut. Kouluun panostin täysillä koska mitään muuta ei ollut ja olinkin hyvä oppilas.
Mutta painoin 10 kg vähemmän kuin nyt. Ja tuolloin minulla oli vielä toivo että sitten aikuisena asiat on paremmin. Nyt aikuisena olen kaikki asiani sössinyt eikä ole mitään toivoa että ne menisivät muuta kuin huonommiksi.
Asuin vanhempien ja siskon kanssa omakotitalossa ja kävin toista vuotta lukiota. Minulla ei ollut yhtään ainoata kaveria, koulussa olin aina yksin, äiti oli ainoa jonka kanssa saatoin puhua, olin hirveän masentunut. Kouluun panostin täysillä koska mitään muuta ei ollut ja olinkin hyvä oppilas.
Mutta painoin 10 kg vähemmän kuin nyt. Ja tuolloin minulla oli vielä toivo että sitten aikuisena asiat on paremmin. Nyt aikuisena olen kaikki asiani sössinyt eikä ole mitään toivoa että ne menisivät muuta kuin huonommiksi.
Aina on toivoa, vaikka siltä ei tunnu!
nosto
Mummini kuoli
Maaliskuussa 2002. Heti perään ukki ja kaksi tätiäni.olimme mielipuolisen rakastuneita mieheni kanssa -
Suhde oli uusi ja elämä oli fantastista.Aika jännä itseasiassa pohtia moista.
Mun elämä ei ollut kovin paljon erikoisempaa kun nytkään. Sillä erolla, että silloin oltiin kihloissa ja nyt naimisissa ja että silloin lapsettomia, nyt esikoinen rikastuttaa elämäämme :)Mut muuten elämä oli töitä ja puolison kanssa eloa, eikä sen kummempaa. Nyt elämä on töitä ja perheen kanssa eloa, eikä sen kummempaa.
Ja painankin saman verran kun 10 vuotta sitten, tosin minun kohdallani tämä vaan meinaa sitä, että olin törkeän ylipainoinen jo silloin.
2 vauvaa- väsymystä
Just oli ostettu vanha omakotitalo, sain viran,
meillä oli suloinen taapero ja olin viimeisilläni raskaana. :0)Opiskelin ensimmäistä vuotta yliopistossa ja tapailin useita miehiä
sekä biletin. Join välillä niin paljon alkoholia että oksensin baarin vessassa. Menin kännissä sänkyyn ennestään tuntemattomien tyyppien kanssa. Olin aktiivinen opiskelijatoiminnassa. Tein kaikkea hullua. Yksi parhaita jaksoja elämässäni :)Rakensimme omakotitaloa.
Oli toisaalta aika rankkaa, mutta toisaalta ihanaa suunnitella sisustuksia ja pihaa jne. Olin töissä eri paikassa, sittemmin opiskelin vielä uuden ammatin. Lapsia oli tuolloin 4, kuopus eli viides lapsi sai alkunsa myöhemmin keväällä. Ihanaa aikaa, mutta oikein hyvä, että ei enää sitä samaa.2002
Asuin Englannissa, olin epätasapainoisessa parisuhteessa, työtön, join liikaa ja olin masentunut (vaikka tajusin sen vasta jälkeen päin). Oikeastaan juuri tuo talvi oli elämäni surkein, onneksi valoisammat ajat alkoivat jo samana keväänä ja aina vain parempaan suuntaan.Nyt kaikki on niin toisin kuin vain voi olla. Ihanaa.
Asuin avoliitossa rivarissa,
meillä oli lapset, toinen täytti juuri kuun lopussa 3v, toinen oli 1v8kk. Itse olin ollut kuumeessa puoli vuotta ja todella väsynyt ja stressaantunut sairauden takia. Töissäkin yritin välillä käydä. Mies teki reissuhommia.Edelleen ollaan yhdessä, kolmaskin lapsi talossa ja kuumeen syy ei koskaan selvinnyt, mutta se loppui kestettyään 1v2kk. Toki ollaan muutettukin sen jälkeen.
jahkattiin miehen kanssa mentäiskö naimisiin (mentiin sitten kesällä 2002)
asuttiin rivarissa (oma tai siis pankin), harkittiin uuden asunnon ostoa, käytiin töissä.olin äitiyslomalla vauvan kanssa
ja ihmettelin, miten ihan fiksusta ja kivasta miehestä tuli täysi hirviö lapsen tulon myötä.(tilannepäivitys: nykyisin olen äärimmäisen onnellinen yh)
:) olin 12v
järkyttävät hammasraudat suussa. Mulla oli myös pitkä vaalea tukka ja nykyisin lyhyt kanapersetukka. Kaduttaa hiusten leikkuutus.Olin 24 vuotias
ja olin juuri tavannut nykyisen aviomieheni. oltiin juuri muutettu yhteen. olin työpaikassa, jossa en ole enää. asuttiin kaupungissa, jossa ei asuta enää.esikoinen syntyi, kun olin 30 v
Uutta vauva.fi:ssä
Uusimmat keskustelut
- > Onko täällä muita, jotka ei jaksa työpäivän jälkeen tehdä mitään?
- > saitteko vanhempienne tallettamat lapsilisät itsellenne?
- > Mitä alkuraskauden merkkejä sinulla oli ennen kuin tiesit?
- > Onko yksikään samaa mieltä mieheni kanssa?
- > Millainen äiti antaa 15-vuotiaalle tytölle tulla poikakaverin
- > Mua todella huvittaa nuo lapsettomat ystäväni nykyään
- > Monenko fb-kaverinne kanssa olette harrastaneet seksiä?
Uusimmat blogikirjoitukset
- > Mitä kysyä bloggaajalta?
- > Pyöränistuin vapauttaa
- > Unihäiriöitä
- > Imetyskeskustelu,
- > 24. Viikko
- > Sivusta sanoen: Miksi vegaaniruokavalio?
- > Saako lasta tukistaa?
© Sanoma Magazines Finland Oy - käyttöehdot
