Keskustelut

« Takaisin keskustelujen etusivulle

---

Näille alueille voit kirjoittaa rekisteröitymättä

» Aihe vapaa

Näytä viestit peräkkäin | Näytä viestipuu

Viesti

Vierailija - 9.2.2012 11:30  (1/105)

Huokaus. Meille on kertynyt varallisuutta.

Asumme maltillisen kokoisessa kerrostaloasunnossa. Kulutustottumuksemme ovat muutenkin kohtuulliset. Auto ostettiin käytettynä, lastenvaatteet enimmäkseen hyvissä ajoin ja 30-70% alennuksilla, huonekaluja harvakseltaan, mutta mieleisiä, laadukkaita ja mielellään hinnasta neuvotellen, koska aina käteisellä. Kalliimpia ulkomaanmatkoja ei olla tehty. Hupsista, asuntolainakin on nyt maksettu.

Tulomme ovat kasvaneet asuntolainan ottamisen jälkeen moninkertaisiksi. Maksoimme lainan seitsemässä vuodessa, vaikka maksuaikaa olikin pankin kanssa sovittu 25 vuotta. Säästöjä on kertynyt siinä ohella.

Emme ole pihejä. Tarjoamme vieraille parasta. Nautimme itsekin erityisesti monipuolisesta ja laadukkaasta ruoasta, jonka hinnalla ei ole väliä, vaan terveellisyydellä ja maulla on. Mottomme on monessa; Vähän, mutta mieleistä, kestävää ja laadukasta! Ei vain ole muuten mieltä ostaa ja kuluttaa, varsinkaan kun ei jotain tarvitse, harkittuaan tarkemmin...

Lapsemme ovat 6 v ja 8 v. Emme halua muuttaa. Ystävä- ja sukulaisperheet ovat laittaneet isot omakotitalot. Heillä on pienemmät tulot kuin meillä. Heillä on tapana puhua tiukasta taloudellisesta tilanteestaan.

He ehkä olettavat, että meillä ei ole varaa kallimpaan asumiseen, kun tottakai me muuten oltaisiin jo muutettu, tai että rahanvähyys yhdistäisi kaikkia ihmisiä? He myös matkustelevat kalliisti ja ajavat paremmilla autoilla. Osa elää laskujeni mukaan yli varojensa ja ajattelematta huomista. Me taas ajattelemme ja ennakoimme elämäämme vuosikymmenien päähän. Säästämme pitkällä aikavälillä.

En ymmärrä, kun taloutta suunnitellaan niin, että kaikki mitä ansaitaan, voidaan kuluttaakin. Osa ihmisistä on tottunut valittamaan rahan vähyyttä, osa saamaan avustuksia vanhemmiltaan. Tätä voisi kutsua jopa ongelmaksi. Miksi vain he saavat, jotka valittavat ja vaativat ja joille enempikin tuntuu vähemmältä? Euroopan talouskin on velkakriisissä ja sama meno vain jatkuu. Miksi pienituloisempi valittaa, kun tekee tiukkaa, syystä että kuluttaa enemmän kuin varakkaammat? Enkä tarkoita, että tuttumme olisivat kaikkein pienituloisimpia.

Tosi pienituloiset asuvat vuokralla ja harmittelevat rahojen vähyyttä ja oman elämän hallinnan niukkoja mahdollisuuksia. Vaikka he eläisivät kuinka tarkasti, niin asuntolainan ottaminen voi tunutua mahdottoman isolta taloudelliselta riskiltä. He maksavat sitten vuokriaan vuokranantajien taskuihin.

Miksi jotkut haluavat tulla köyhiksi,vaikka heillä olisi mahdollisuus elää kohtuullisen hyvää elämää?

Vastaukset

Vierailija - 9.2.2012 11:33  (2/105)

me ei

haluta asua kerrostalossa, se olisi meille kuin vankilassa oloa

meillä on talo ja lisäksi lämmin ulkorakennus harrastuksia varten, ja me nautimme tästä elämäntavasta, vaikka sitten joskus täytyy yrittää pihistellä että saa laskut maksettua

olisiko tuttu ajatus sulle se, että yksi tykkää yhdestä, toinen toisesta..?

Vierailija - 9.2.2012 11:36  (3/105)

Ihmiset nyt arvostavat eri asioita

Ymmärrän ihmisiä jotka haluavat sen talon ja pihan ja ei siihen monella ilman velkaa mahdollisuuksia ole. Toki jonkinlainen kohtuus on hyvä pitää mielessä. Ymmärrän myös että toiset haluavat matkustella, ottaa sen eron arjesta jotta taas jaksaa painaa. Joku säästää yhdessä, toinen toisessa. Joku ei tee mitään ekstraa ikinä ja sulloo rahat sukanvarteen, mitäpä iloa niistä on sielläkään

Vierailija - 9.2.2012 11:37  (4/105)

Ymmärrän kyllä, että haluatte asua omakotitalossa.

Kysyn vain, että oliko ajoitus oikea? Miten nopeasti maksatte lainanne pois ja miten nopeasti olisitte maksaneet, jos olisitte sopeutuneet kerrostaloelämään edes muutamaksi vuodeksi? Maalla on myös eri kuin kaupungissa...

ap

Vierailija - 9.2.2012 11:39  (5/105)

Niin...?

Ja pointti tässä kaikessa oli...?

Vierailija - 9.2.2012 11:39  (6/105)

Mihin sä säästät?

Katos kun niitä rahoja ei täältä mukaansa saa. Mun vakava sairaus sai tajuamaan että elettävä on NYT, jos haluan jotain niin sen aika on heti eikä "sitten kun", koska sellaista sittenkunia ei välttämättä tule.

Vierailija - 9.2.2012 11:39  (7/105)

Kerroppa faktat

Kerro asuntolainan määrä?
Nettotulonne?

Varmaan jossain korvessa max 100 000 € pankkilaina, jos pystyitte lyhentää sen noin nopsaan...

Vierailija - 9.2.2012 11:40  (8/105)

Minusta oli järkevää ottaa se laina heti kun siihen oli mahdollisuus

Eli olimme molemmat töissä ja halusimme tuleville lapsille sen kodin missä asutaan koko lapsuus.
Nyt on velat maksettu, monella ystävällä on vielä paljon jäljellä, joku ei ole ottanut vielä velkaa ollenkaan. Omasta mielestäni mä olen se onnekas velaton talollinen

Vierailija - 9.2.2012 11:42  (9/105)

kuules

oltiin nelikymppisiä kun asuntolaina otettiin, että sikäli ei joo ollut ajoitus oikea, mutta kun vaan ei ollut vakiduunia sitä ennen eikä lainaa saatu

jessus, mitä jos kaivelisit vaikka napaasi aikasi kuluksi?

Vierailija - 9.2.2012 11:43  (10/105)

Pointti oli, että ihmiset ajavat itsensä

todella puun ja kuoren väliin. Taloudellinen tilanne viriteetään niin kireäksi, että pienikin häiriö voi suistaa perheen elämän lopullisesti raiteiltaan. KAikki näyttää hyvältä, isot talot, uuden autot ja matkoja, mutta kotona pidetään valoja yhdessä huoneessa kerralaan ja syödään halvinta ruokaa mitä löydetään kaupasta puoleen hintaan.

Tässä idyllissä kituuttaen haukutaan kaikki, jotka puolustavat luomua ja muistuttavat mahdollisuudesta ottaa kummmilapsi kehitysmaasta. Siihen kun ei ole sen kaiken rikkauden keskellä oikeasti varaa.

Vierailija - 9.2.2012 11:44  (11/105)

Jaa sää meinaat että

mitä myöhemmäksi sen ison lainan ottamisen jättää niin sitä nopeammin sen saa maksettua pois?

Vierailija - 9.2.2012 11:44  (12/105)

en käsitä

miten voi toisen ihmisen maailmaa näin tärryyttää se, että hlö a säästää sähkö- ja ruokakuluissa ja henkilö b syö luomua?

kandeisko hankkia oma elämä c?

Vierailija - 9.2.2012 11:48  (13/105)

Siellä joku isännän tuloilla elävä kotirouva

jakelee rahankäyttöoppia =)

Vierailija - 9.2.2012 11:51  (14/105)

Hehe!

Tämä kirjoitus osui ja upposi ainakin siihen kohdistuneiden reaktioiden perusteella.

Totta joka sana ;DD

Vierailija - 9.2.2012 11:51  (15/105)

Toisaalta kukaanhan ei tiedä saako niitä rahoja mukaansa

mitäs jos ne saakin mukaansa? Jos jotkut uskoo kuolemanjälkeiseen elämään, niin onko mahdotonta, että jotkut uskovat myös maallisen omaisuutensa siirtyvän jossain muodossa mukaansa?

Vierailija - 9.2.2012 11:52  (16/105)

Ap ei ole älynnyt sitä,

että ne säästetyt rahat jää tod.näk. käyttämättä kokonaan, kun ikä alkaa painaa eikä huvita enää olla riennoissa mukana. Kolottaa yms.

Siksi eletään kädestä suuhun, tosin itseäni ei voisi vähempää kiinnostaa hieno asunto tai auto, törsään ihan muihin juttuihin.

Vierailija - 9.2.2012 11:53  (17/105)

En tajua sinua.

Minä en koskaan puhu rahasta, minä elän mielummin. Olisi kamalaa ajatella rahaa ja sen säästämistä ja kuluttamista joka päivä, se vie aikamoisen siivun ajattelukapasiteetista päivittäin. Mielummin minä ajattelen lapsiani, ystäviäni ja muita tärkeitä juttuja kuin rahaa. Ja miten niin valinneet köyhyyden? Elämä voi olla niukkaa ja ilotonta vaikka rahaa tursuisi joka laarista, niitä ei vain käytetä. Minun elämäni on iloista, positiivista ja rikasta ja olen onnellinen. Se on aika monen pyrkimys omassa elämässään mutta toisarvoisiin seikkoihin takertuminen yleensä estää tuon lopputuloksen löytämistä vuosikymmeniä.
Ja ähäkutti, en kerro tässä taloudellisesta tilanteestani mitään koska se ei ole tärkeätä elämässäni.

Vierailija - 9.2.2012 11:53  (18/105)

Etkö voisi vaan

Naureskella tuttavien luuloille rahatilanteestanne ja elää yltäkylläistä elämää kerrostalossa?

Me ollaan pienituloinen pariskunta ja asutaan vuokralla. Raha on tällä hetkellä menettänyt koko lailla merkityksensä, koska menot ovat pienet ja voi pääasiallisesti ostaa mitä mieli tekee. Toista se on tuttavilla, joilla on suuret tulot mutta asuntolaina. Meille ei lapsia tule eli kukaan ei tule perimään sitä kämppää, jota maksettais 20+ vuotta kaikesta pihistellen. Ei ole juurikaan muuta syytä kuin oikeus päättää seinien väristä, miksi asunto ostettais ja kestetään kyllä sellaista vajavuutta kuin vääränväriset seinät. Jos te ette halua leikata nurmea harva se päivä ja viihdytte kerrostalossa, mitä se ketään muuta haittaa?

Mä olen pitkään ihmetellyt, miksi niin suurella osaa ihmisistä on krooninen rahanpuute. Olen tullut siihen tulokseen, että ovat avuttomia rahankäytössään ja impulssikontrollissakin ongelmia. Sellaisille ihmisille tuskin mitkään tulot olisivat riittävät.

Vierailija - 9.2.2012 11:54  (19/105)

Faktat:

Bruttotulot tällä hetkellä 6700 euroa + 3400 euroa + lapsilisät päälle. Asumismenot tällä hetkellä, kun lainakin on maksettu 327 euroa/kk (sis vesimaksut, kaukolämmön ja autopaikan). Asunto Helsingissä, mutta monella tutulla ja sukulaisella omakotitalot Helsingissä, Vantaalla, Keravalla, Espoossa, Nurmijärvellä...

ap

Vierailija - 9.2.2012 11:55  (20/105)

Ja sit kun pesukone laukeaa

valitetaan ettei sossu maksa sitä.

Vierailija - 9.2.2012 11:55  (21/105)

meillä

just laukes pesukone ja uusi ostetaan korottomalla osamaksulla, repikääs siitä nyt oikein muheva riita :) :)

Vierailija - 9.2.2012 11:57  (22/105)

No jaa

Tarkoitat siis että pitäisi edetä pienin askelin? Tavallaan joo ajattelen samoin tavoin kuin sinä, mutta asunnon suhteen en ole samaa mieltä. Meitä pidettiin 1997 ihan hulluina, kun parin vuoden kaksiossa asumisen jälkeen ostimme rivitaloneliön->muutimme kalliiseen murjuun. Se oli silloin remppakuntoinen ja maksoi vähän alle 700000 markkaa. Laina-aika oli piiitkä..Mutta laskimme että selviämme, vaikka toinen saisi vain puolet palkastaan. Teimme myös paljon ylitöitä että remppa saatiin tehtyä.

Mutta nyt on velkaa jäljellä tuollaiset 23000 euroa, eikä ole tiukkaa. Palkat nousseet. Olemme lyhennelleet ylimääräistäkin, muttei mitenkään ahkerasti. Mutta ehkä hyödyimme myös hintojen noususta. Asunnon arvo nykyisin n. 260000 euroa. Sen tuplaantumista kyllä ihmettelen....

ehkä jos nyt lähtisin asuntomarkkinoille, olisin varovaisempi. Mutta jos asunto ostetaan todelliseen tarpeeseen ja laskee lyhennyksistä selviävänsä vaikka tippuneillakin tuloilla, en epäröisi liikoja. Muuten olen elänyt melko samoilla periaatteilla kuin sinä, mutta olen tyytyväinen, etten tyytynyt silloin kerrostaloon, vaan halusin rivariin. Jos vaikka ukko lähtisi nyt kävelemään, saisin omalla puolikkaallani edes jonkunlaisen asunnon pankkilainoineen, eikä tarvitsisi lähteä vuokralle tai asoon. Kun tulee ikää ja ympärillä on avioeroja, alkaa miettiä näitäkin asioita.

Vierailija - 9.2.2012 11:58  (23/105)

Ap, miksi sinä huokailet? Miksi arvostelet muita?

Sinullahan on mahdollisuus elää täyttä elämää jos kerran varallisuus antaa myöten. Miksi et tee niin?

Ihmiset ovat hulluja.

Vierailija - 9.2.2012 12:01  (24/105)

AP on kuin minun vanhempani

Jotka varmasti alussa säästivät kaikessa ihan käytännön pakottamista syistä. Aina oltiin niin kamalan varovaisia kaikessa, eikä oikein harrastaakaan saanut, kun sehän on niin kallista. Aina ostettiin kaikki tarjouksista, asuttiin ahtaasti ja oltiin kotona kun muut kävivät lomilla.

Vasta aikuisena tajusin, että heillähän on hirmuiset säästöt kymmenien vuosien ajalta, mutta yhä vain käytetään ne rikkinäisetkin verkkarit mökkiasuna ja juodaan kahvit kahvilan sijasta kotona, kun on siihen koko elämän ajan totuttu.

Ei siinä mitään, onhan se hyvä ja järkevä tapa elää, mutta kun heiltä jäi siinä säästämisinnossa vähän niin kuin koko elämä elämättä, tai se elämä on ollut niin kovin pientä ja varovaista aina, ja nyt eläkkeellä on tietysti sitä edelleen.

Ja me lapset ei tietenkään sitä lapsuutta, harrastuksia ja ulkomaanmatkoja perheen kanssa koettu, eikä sitä aikaa saa koskaan takaisin. Voihan sitä nyt omien lastensa kanssa sitten ottaa takaisin, mutta silti se ainainen säästäminen, toisten tulojen ja menojen päivittely ja turha kituuttaminen tulee mieleen, kun vanhempien luona vierailee. He tietenkin paheksuvat kovasti, jos lapsille on vaikka ostettu uudet haalarit, kun olisihan niitä kirpputoreillakin ihan uudenveroisia...

Vierailija - 9.2.2012 12:03  (25/105)

No just.

Erikoinen kommentti, että kaikki rahat pitää törsätä kun ei niitä mukaansa saa. Ap:llä kun lapsiakin on niin taatusti lapset arvostavat sitä, että elämä ei ole rahasta kiinni (arvostaisin minäkin jos vanhempani olisivat ostaneet mulle asunnon, mutteivät kehdanneet vaikka rahaa ois ollut). En kyllä saanut ap:n kirjoituksesta sitä kuvaa, että piheilevät ja laskevat euroja niin kuin joku tuntui väittävän. Mutta miksi kuluttaa ylimääräistä? Ja onko jonkun mielestä tosiaan pihiyttä jos ostaa lapsilleen alesta vaatteita???

Vierailija - 9.2.2012 12:03  (26/105)

Haluan elää kauniissa puitteissa,

nauttia perheestä ja työstä, kävellä työhuoneelleni, kun toiset jonottavat ruuhkissa, valita itse työaikani, hakea lapset iltapäiväkerhosta ja olla sillä tavalla vapaa, että jos lähinnä mieheni työt pettävät, niin talotemme ei kaadu.

Jos elämä sujuu kuitenkin niin hyvin, että en eläkeläisenäkään ehdi kaikkea kuluttamaan, niin sitten jää jotain kaunista jälkipolville. Miksi haluatte kuluttaa vain itseenne? Viemme kyllä lapsiamma vielä ulkomaanmatkoillekin, mutta Helsinki on ollut niin kaunis kaupunki, että ei ole ollut vielä tarvetta seikkailla kauempana. Lapsemme ovat niin pieniä vielä.

ap

Vierailija - 9.2.2012 12:05  (27/105)

Ja sä olet varmaan mun sisareni ;)

Nimittäin ihan kuin mun kynästä toi teksti...

Vierailija - 9.2.2012 12:11  (28/105)

Kaunis, pieni elämä...

Kovin kauniisti kirjoitat, onnea ihanasta elämästäsi. Kun tällä palstalla kirjoittelet, olet ehkä huomannut, että hyvinpä ovat erilaisia ihmisten elämät ja valinnat. Kaikki eivät edes asu Helsingissä (!), vaan esimerkiksi Kuusankoskella, Lapualla tai vaikkapa Kittilässä. Kaikilla ei ole mahdollisuutta työskennellä akateemisessa ammatissa, eikä kaikilla ole puolisoakaan, jonka toimeentulo takaisi perheelle viehättävän elintason. Mutta neuvosi ovat tietenkin järkeviä, eihän sitä voi kiistää. Silti tulee jostain syystä mieleen se vanha sanonta: "Kell' onni on, se onnen kätkeköön..."

Vierailija - 9.2.2012 12:15  (29/105)

Lainan takaisin maksussa ihan turha kiirehtiä

Rahan kanssa on viisasta olla tarkkana. Siinä olen tasan samaa mieltä ap:n kanssa. Tosin ap menee omaan makuuni tuossa suotta turhan pitkälle. Ensinnäkin suomalaisilla usein on jokin päähänpinttymä siitä, että velka olisi jotenkin pahasta ja että asuntolaina on hampaat irvessä maksettava pois mahd pian. Näinhän ei toki ole. Olennaista on lainan koko = että lainaa ei ole läheskään asunnon täysarvosta. Eli jos asunnon arvo on vaikkapa 350 tonnia, niin on aivan ok, että lainaa on vaikkapa 230 tonnia. Ei mitään ongelmaa. Ja lisäksi kun otetaan huomioon jo vuosia matalalla olleet korot, on viisaampaa laittaa rahaa poikimaan esim. sijoituksiin kuin maksaa laina pikimmiten pois.

En myöskään käsitä, mihin ap niitä rahoja säästelee? Totta kai menot pitää mitoittaa tulojen mukaan, ja vaikkei ap:lla isot tulot olekaan, niin olisihan noista tuloista varaa vaikkapa satsata esim. matkusteluun tai muuhun perhettä kiinnostavaan juttuun. Tuon ikäisten lasten kanssa kun on jo kiva reissata tms. mistä perhe nyt sitten sattuukin tykkäämään.

Kuten sanottu, monessa asiassa olen ap:n kanssa samoilla linjoilla, mutta omasta mielestäni hän menee jo liian pitkälle tuossa säästämisessä. Itse haluan myös elää tätä elämää, ja siitä nauttia sopivassa suhteessa varallisuuteeni.

Vierailija - 9.2.2012 12:18  (30/105)

Mulle tulee aloituksesta mieleen

ettei AP ole kuitenkaan ihan sinut sen asian kanssa, että ystävillä on hienoja omakotitaloja kun hän asuu perheineen kohtuullisen kokoisessa kerrostalossaan. Muuten en voi ymmärtää, miksi hän pohtii ja perustelee täällä elämänvalintoihin liittyviä ratkaisujaan, kun ei tuo tilanne nyt niin kovin poikkeukselliselta tai erikoiselta vaikuta.

Vierailija - 9.2.2012 12:18  (31/105)

Samaan malliin

Olen elänyt samaan tapaan kuin ap.

Sairauden aikana oli helppoa, kun ei tarvinnut turvautua ulkopuoliseen apuun.

Kasvavalle lapselle oli myös mukava tarjota vaihto-oppilasvuosi.

Vierailija - 9.2.2012 12:19  (32/105)

loppujen lopuksi se kuitenkin pitkälti tuloista kiinni

Tekin, ap, olette pystyneet maksamaan asuntolainan pois ja saaneet rahaa säästöön siksi, että tulonne ovat niin suuret menoihin nähden. Kaikilla ei ole näin onnekas tilanne. Menoihimme voimme vaikuttaa, mutta meillä ei ole odotettavissa "huomattavaa tulotason nousua", kuten teillä asuntolainan oton jälkeen on käynyt.

En itse näe, että eläisimme kovin eri lailla kuin te. Tulomma vain ovat kolmasosan teidän tuloistanne. Emme tuhlaa turhuuksiin, mutta emme myöskään kitsastele elämän perusasioiden kohdalla.

Säästöön saamme vain hiukan, ja asuntolainaamme maksamme kyllä koko 25 vuoden laina-ajan.

Ammatit ovat tietysti valinta (joku kiirehtii kohta huomauttamaan), samoin asuinpaikkakunta, mutta meille on tärkeää asua perheidemme ja työpaikkojemme lähellä ja tehdä työtä, josta nautimme.

t. kätilö, joka on naimisissa palomiehen kanssa

Vierailija - 9.2.2012 12:21  (33/105)

Oliko tää provo?

Minkälaiset tulot sitten on mielestäsi isot, jos reipas kymppitonni kuussa ei ole paljon???

t. pienituloinen

Vierailija - 9.2.2012 12:22  (34/105)

Kuuleppa ap

Ihan yhtälailla minä voisin kyseenalaistaa tuo Helsingissä asumisen, että mitä järkeä.

Me asutaan keskisuuressa kaupungissa 2km päässä keskustasta 4v. vanhassa isossa omakotitalossa ja meillä on 4ha tontti.
Talon rakentaminen maksoi 225.000€ ja meillä on nyt lainaa 120.000€ 14v. on vielä laina-aikaa jäljellä. Lainaerä on 800€ eli rahaa jää hyvin muuhunkin. Olen hoitanut kaikki lapset 3v. asti kotona.

Mitä luulet kummassa on lasten mukavampi asua, ahtaassa kerrostalokämpässä vai isossa omakotitalossa jossa on iso piha, hiihtolatu lähtee pihasta, moottorikelkkailemaan voi lähteä niin ikään kotipihasta. On oma pulkkamäki, kasvimaalla voi kasvattaa mitä haluaa, marjat voi poimia kodin vierestä. Kalaan pääsee kävelemällä kylätien yli. Naapureilla on mm. hevosia, lehmiä, vuohia.
Koulussa on 60 oppilasta.

Lapsuuden kaveri asui lapsuuden ahtaasti kun säästivät talon rakennusta varten. Kun lopulta saivat rahat kokoon, lapset muutti jo pois kotoa. Yksikään lapsi ei ehtinyt asua siinä isossa talossa. 10v. vanhemmat asuivat kahdestaan siinä isossa omakotitalossa, nyt on talo myynnissä.
Eli pointtini on, että silloin sitä tilaa ja mukavaa asumista tarvitsee kun lapset on pieniä. Kannattaa ottaa vaikka pitkällä maksuajalla se laina ja asua mukavasti kun siihen on tarvetta, kun tilanne muuttuu ja pesä tyhjenee niin vaihtaa sitten pienempään ja halvempaan, saa vielä maksettua loput lainat pois ja sua velattomasti.

Vierailija - 9.2.2012 12:22  (35/105)

Katsos kun kaikille ne tulot eivät kasva yhtään lainan ottamisen jälkeen

eivätkä pienituloiset saa pankista lainaa, ainakaan sen kokoista että saisi perheasunnon vähänkään hyvältä alueeslta Helsingistä.

Ei se köyhyys ole (aina) oma valita. Ja kukaan ei halua TULLA köyhäksi. Toki kai se voidaan laskea omaksi valinnaksi, jos kouluttautuu pienituloiseen ammattiin eikä hyväpalkkaiseen ja vielä menee naimisiin toisen pienipalkkaisen kanssa, kun voisi valita varakkaamman puolison.

Vierailija - 9.2.2012 12:24  (36/105)

en ymmärrä asuntolainan maksamisessa kiirehtiviä

Meillä on asuntolainaa jäljellä, pieni lyhennys ja vielä pienempi korko. Voitaisiin maksaa laina koska tahansa pois, mutta ei makseta. Sijoitukset tuottavat paljon enemmän kuin lainan korkomenot ovat. Matkustellaan ja nautitaan elämästä. Tulot ovat molemmilla hyvät, säästöt on sijoitettu tuottavasti ja hajautettu. En aina jaksa ymmärtää kituuttamista ja kiirettä asuntolainan maksussa nykyisillä koroilla, kun maltillisessa takaisinmaksuajalla voi sijoittaa ylimääräistä rahaa tuottavasti.

Vierailija - 9.2.2012 12:25  (37/105)

Jos meillä olisi vastaavat tulot, niin ei meidänkään tarvitsisi kaikkea kuluttaa,

vaan osa jäisi säästöön.

Hoh hoijaa, missähän maailmassa ap elää.

Vierailija - 9.2.2012 12:30  (38/105)

Olen ap:n kanssa sama mieltä.

Olemme pienituloinen perhe, mutta emme todellakaan elä kädestä suuhun, vaan asumme kohtuuhintaisessa asunnossa kaupungin keskustan lähellä.

Olemme köyhistä perheistä kotoisin, ja aina on täytynyt itse elättää itsensä, perintöjä tai apuja ei olla koskaan saatu. Siksi ymmärrämme, mikä merkitys säästämisellä ja tulevaisuuteen varautumisella on. Asuntomme on pian maksettu 10 vuodessa, ja kun lapsemme ovat opiskelemaanlähtöiässä, en voisi kuvitella parempaa tapaa auttaa heitä, kuin ostamalla asunnot, jossa saavat asua opiskellessaan.

Eihän siitä pienestä varallisuudesta, joka hiljalleen näin kertyy, pääse arjessa nauttimaan, eikä sitä todellakaan saa kuollessaan mukaan, mutta itselleni on erittäin tärkeää, että minulla on pienessä omaisuudessani vanhuudenturva, ja että sitten kun aika meistä jättää, varat jäävät lapsillemme.

Elämä 90-luvulla köyhänä opiskelijana ei ollut herkkua, mutta mahdollista oli silti kouluttautua. 2020-luvulla kenties ei ole samoin. Haluan todellakin pystyä auttamaan lapsiani elämässä (en siis passaamaan kaiken valmiiksi), enkä koe, että oma leveämpi elämä ja suurempi rahojen käyttö itseeni joka päivä tekisi elämästäni onnellista.

Vierailija - 9.2.2012 12:33  (39/105)

Sori

...luin pikaistuksissa väärin. Katsoin, että ap:n perheen yhteiset bruttotulot ovat 6700€ (eli kahden keskituloisen tulot), mutta siihen tulikin päälle vielä reilut 3 tonnia. Eli olet aivan oikeassa: tulot ovat jo varsin isot.

Sitä suuremmalla syyllä en käsitä ap:n tarvetta elää noin tiukasti rahojen kanssa. Mutta kukin tyylillään, ja jos säästämisestä saa kiksit, niin mikä jottei. Itse saan enemmän kiksejä siitä, että teen niillä rahoilla jotain toki järkevässä suhteessa tuloihin/varallisuuteen.

Vierailija - 9.2.2012 12:35  (40/105)

Just näin

Vierailija - 9.2.2012 12:39  (41/105)

"Kel onni on se onnen kätkeköön"

Olen samaa mieltä tuosta.

Kerroimme kyllä aikoinaan ottaessamme asuntolainaa, sen suuruuden ja maksuajan, osalle ystävistämme ja sukulaisistamme. Sulauduimme lainanottajina heidän joukkoonsa, voivotellen pitkää laina-aikaa. Mutta mutta, alunperinkin meillä oli tarkoitus lyhentää lainaa nopeammin kuin oli sovittu. Heillä taas ottaa maksimaaliset lyhennysvapaat, ostaa uusi auto... selvisihän nämä tässä vuosien varrella.

Emme ole kertoneet, että lainamme on jo maksettu, kun heillä ei laina niin lyhene. Ehkä kulutusluotot syövät maksukykyä? Ylimitoitetut lainathan heillä nyt on, kun on korkeampi muun kulutuksen tasokin. Aika hurjalta tuntui omakin laina, mutta ei sitten enää, kun pääsimme lyhentämään sitä nopeammin.

Onnemme on lapsissa ja velattomuudessa, ei kulutuksessa.

ap

Vierailija - 9.2.2012 12:45  (42/105)

Hei ap...keskitiekin...

...on olemassa, ja monissa asioissa se onkin varsin hyvä tie.

Nyt annat kuvan, että olisi olemassa vain kaksi tyyppitapausta:

1) teidän tapaus, jossa säästetään reippaasti, ja pyritään kaikista veloista eroon mahdollisimman nopeasti, vaikkei ihan tajuta, että miksi näin pitäisi tehdä. Kun vain pitää, ja näin halutaan.

2) sitten kuvaamasi "ystävienne" tapaus, jossa otetaan mahdollisimman paljon asuntovelkaa, ja vielä siihen kulutus- ja autoluotot päälle. Hei oikeasti, herätys. Jännä juttu, jos teidän ystävänne ovat laajastikin tällaisia. Voin kertoa, että teillä on eriskummalliset ystävät, sillä tuo ei ole kovinkaan tavallista, vaan poikkeavaa. Joo, tuollaisia perheitä on, mutta he ovat isossa vähemmistössä.

Keskitie on sitten tuossa välissä, ja sillä meistä suomalaisista suurin osa kulkee.

Vierailija - 9.2.2012 12:45  (43/105)

Ap opettaa lapsilleen jotain rahaakin arvokkaampaa:

Elämäntavan, joka on kohtuullinen, säästetään vaikkei siihen olisi erityistä tarvetta, turvataan perheen ja lastenkin talous jatkossa, mahdollisesti säästöjä puretaan antamalla ennakkoperintöä lapsille vaikka asunnon ostoon, kun nämä lähtevät kotoa.

Juuri näin kerrytetään ylisukupolvista varallisuutta. Ei siinä ole mitään hienoa, että joutuu lähtemään kotoaan 18-vuotiaana tyhjin käsin vuokralle kunnan kämppään. Se on ikävä pakkotilanne, eikä se ole yksilöidenkään talouden kannalta paras tilanne. Vuokran sijaan on perempi heti alkaa maksaa saman suuruista pientä asuntolainaa, joka ehkä tarvitaan kodin perinnön lisäksi.

Asian voi ajatella jotenkin niin, että kun itse perii, on velvollinen hoitamaan sitä perintöä ja siirtämään sen karttuneena taas eteenpäin kun sen aika on. Tyhjät kädet -kurjalistoromantiikka on kehitysmaatasoista asioiden hoitoa. Ap:n tapaan tulisi kaikkien kynnelle kykenevien pyrkiä.

Vierailija - 9.2.2012 12:48  (44/105)

42 lisää vielä...

...tuohon ap:n edellisen viestin viimeiseen lauseeseen:
Joo, meidänkin onni on lapsissa, ja muissa elämän oikeasti tärkeissä asioissa.

MUTTA: meidän onni EI todellakaan ole velattomuudessa! Mitä ihmeen "onnea" on olla velaton? Rahalla ei saa onnea, ei velattomuudella, ja vielä vähemmän isolla velalla. Raha on sivuseikka. On hyvä, jos sitä on sen verran ettei se stressaa, ja omat menot ovat järkevässä suhteessa tuloihin.

Vierailija - 9.2.2012 12:50  (45/105)

Olen ap:n kanssa samoilla linjoilla

eli elämme säästäväisesti, auto on ostettu käytettynä käteisellä, ostamme alevaatteita ym. Rahaa kuluu joka kuukausi vähemmän kuin tulee. Tuolla ylimääräisellä rahalla emme kuitenkaan matkustele tai ostele mitään ihmeellistä, pistämme sen säästöön.

Näin olemme tehneet aina, sadan tonnin asuntolainan maksoimme viidessä vuodessa ilman ylimääräistä tuskaa.

Minäkin ihmettelen ihmisiä, jotka ovat pulassa saman tien kun pesukone laukeaan.

Juuri kuulin kaverini kertovan, että heillä on autosta lainaa. En voinut uskoa korviani: auto on sentään ollut jo pari vuotta heillä, on isoa taloa ja mökkiä, en voinut kuvitella että sillä elintasolla, mitä heillä näyttää olevan, pitää auto ostaa lainalla. Hieno auto se onkin, itse olisin ostanut vaatimattomamman ja halvemman.

Vierailija - 9.2.2012 12:53  (46/105)

Auto nyt on se kaikkein typerin asia johon rahat voi käyttää.

Ei missään muussa asiassa sijoituksen arvo laske sillä vauhdilla kuin uudessa autossa. Monen kymmenne tuhannen hintainen uusi auto on parin vuoden kuluttua vain noin kolmasosan arvoinen, eikä pian enää sitäkään.

Vierailija - 9.2.2012 12:54  (47/105)

Olen eri mieltä, täysin.

Kohtuullisuus ei todellakaan ole sama asia kuin "säästetään vaikkei olisi erityistä tarvetta". Kohtuullisuus on sitä, ettei törsätä eikä osteta asioita vain ostamisen iloista. KOhtuullisuus tarkoittaa myös sitä, että asioita myös tehdään - on ok matkustella ja nauttia elämästä eikä vain säästää säästämisen ilosta. Ap:n tapa ei ole kohtuullisuutta vaan enemmänkin pakonomaista rahan säästämistä..mikäköhän sille olisi oikea termi? No, kohtuullisuus se ei ole.

Perintö on toinen juttu, josta annat oudon kuvan. Ikäänkuin jälleen olisi vain kaksi vaihtoehtoa: 1) "ilman rahoja 18-vuotiaana pakotettuna kunnan vuokraluukkuun" tai 2) sitten sikana rahaa kouraan perittynä. Ei näin. Kohtuus on tuossakin hyvä ohjenuora. Toki lapsia on hyvä avustaa oman kodin hankinnassa ja hankinnoissa, muttei sitä nyt tarvitse kaikkea antaa kuin Manulle illallista! Useimmiten tästä ei hyvä seuraa. Itse tienattuna rahan arvon ymmärtää parhaiten ja se kantaa elämässä pitkälle.

Vierailija - 9.2.2012 12:57  (48/105)

Raha voi olla sivuseikka vain kun sitä on tarpeeksi.

RAha todellakin alkaa olla elämnä pääasia silloin, kun velvoitteita on enemmän kuin maksukykyä.
Siinä vaiheessa kun ulosottomies alkaa kantaa kotiteatteria kämpästä ulos, raha ja säästöt olisivat kova sana.

Velattomuus on jonkunlainen etu AINA. Tällöin maksuvelvoitteita ei hädän tullen ole vaatimatonta ruoka- ja välttämättömiä asumismenoja enemmän.

Vierailija - 9.2.2012 12:57  (49/105)

Sinäkin annat asioista täysin mustavalkoisen...

...kuvan. Ikään kuin olisi kaksi vaihtoehtoa. Joko maksaa asuntolaina pois viidessä vuodessa muusta elämästä pihistellen tai sitten se, että ollaan ihan peeaaa heti kun pesukone laukeaa. Höh, eihän se noin mene todellakaan muilla kuin ongelmatapauksilla.

Vierailija - 9.2.2012 13:01  (50/105)

Tietenkin

Jokaisella fiksulla perheellä on jonkinkokoinen vararahasto yllättäviä isompia menoja varten. Lisäksi tietenkin pitää olla vakuutukset kunnossa. Nämä ovat sitä normaalia varautumista yllättäviin tilanteisiin. Lisäksi monella keski. saati parempi tuloisella on sijoituksia mm. osakkeissa.

Mutta on aivan turhaa liioittelua, että pitäisi jotenkin hampaat irvessä pyrkiä velattomuuteen. Velan määrän pitää vain olla mitoitettu oikein suhteessa varallisuuteen ja ennen kaikkea tuloihin.

Vierailija - 9.2.2012 13:01  (51/105)

Säästimme reippaasti, mutta emme tinkineet mistään

todella tärkeästä. Ottakaa huomioon, että tulomme olivat huomattavasti pienemmät lainaa haettaessa kuin nyt. Vain yksi pankki suoutui antamaan anomamme lainamäärän. Töitä sentään oli ja maksukykyä enemmän kuin pankki oli olettanut. Pelottaisi aloittaa sama alusta...

Kulutamme sen minkä kohtuudella koemme tarvitsevamme. Sijoitamme säästömme. Lasten mielipidettäkin olemme tiedustellee. He ovat ylettömän tyytyväisiä ja kokevat saavansa kaikkea sopivasti.

Enempää tavaraa kotiimme ei mahtuisikaan. Lasten toive on saada asua samassa kodissa mahdollisimman kauan, joten vanhempina toivomme, että voisimme ostaa lisää tilaa naapurista tms. Näinkin menee. Voisimme rakennuttaa parven tai kaksi, kun huonekorkeutta näissä vahoissa taloissa onneksi on.

ap