Keskustelut

« Takaisin keskustelujen etusivulle

---

Näille alueille voit kirjoittaa rekisteröitymättä

» Aihe vapaa

Näytä viestit peräkkäin | Näytä viestipuu

Viesti

Vierailija - 8.2.2012 19:59  (1/6)

Antaisitko anteeksi äidillesi sitä, jos hän

olisi silloin kun olit teini-iässä lyönyt sinua nyrkillä naamaan? Tuli vain tuosta toisesta ketjusta mieleen, että mulle kävi näin..

Vastaukset

Vierailija - 8.2.2012 20:02  (2/6)

Jos

Antaisin anteeksi, jos aikuisiällä pystyisitte asiasta keskustelemaan ja hän pyytäisi aidosti anteeksi ja katuisi tekoaan. Elämässä täytyy olla mahdollisuus anteeksiantoon, jos aidosti katuu tekoaan. Eriasia jos kieltää teon, keksii tekosyitä tai syyttää sinua jostain. Keskustele asiasta!

Vierailija - 8.2.2012 20:07  (3/6)

on jo lyönyt, muttei nyrkillä vaan avarilla. olen

antanut anteeksi, mutta siitä ei ole koskaan puhuttu

Vierailija - 8.2.2012 20:09  (4/6)

Ei

olla ikinä puhuttu asiasta tämän jälkeen. Asia siis unohdettu. Nyt vaan kun on oma tytär, niin on vaikea kuvitella että löisin häntä nyrkillä.

ap

Vierailija - 8.2.2012 20:17  (5/6)

Mun äiti on lyönyt avarilla takaraivoon

Olin 20-vuotias ja perseillyt ja valehdellut aika armottomasti. En mielelläni edes mieti niitä aikoja. Väkivaltahan on ehdottoman väärin, mutta toisaalta olin sen kyllä ansainnutkin.

Vierailija - 8.2.2012 20:27  (6/6)

Olisin voinut antaa anteeksi

jos hän olisi niin tehnyt. Edellytyksenä olisi ollut se, että olisi ottanut vastuun tapahtuneesta ja pyytänyt anteeksi. Jos olisi syytellyt minua tms. niin sitten olisi toinen juttu.

Oman äitini kanssa välit ovat menneet toisesta syystä. Emme tule ikinä olemaan enää tekemisissä mikäli se on minusta mitenkään kiinni. Siitä asiasta ja siihen johtaneista syistä en ole kuitenkaan katkera. Hän teki valintansa ja se on minulle ok. En voi asiaa arvostella, vaikka itse en samanlaisia valintoja tekisikään.

Olen myös itse äiti ja olen tehnyt virheitä, vakaviakin. Olen jutellut tapahtuneista avoimesti lasteni kanssa, myöntänyt kaiken mitä olen tehnyt ja pyytänyt anteeksi. Jos heille tulee tarvetta puhua asiasta, olen siihen toki valmis. Tehtyä en saa tekemättömäksi vaikka niin haluaisinkin. Voin vain yrittää tehdä parhaani nyt ja auttaa, jos vain jollain tavalla pystyn.