Keskustelut

« Takaisin keskustelujen etusivulle

---

Näille alueille voit kirjoittaa rekisteröitymättä

» Aihe vapaa

Näytä viestit peräkkäin | Näytä viestipuu

Viesti

Vierailija - 8.2.2012 12:43  (1/9)

Pk-seudulta ympäryskuntiin?

Onko täällä perheitä, jotka ovat muuttaneet väljemmille maille pk-seudulta? Jossain vaiheessa tästä oli oikea buumi, nyt moni taitaa muuttaa takaisinpäin. Haluaisinkin kuulla kokemuksia.

Meillä molemmilla on työt Helsingissä, asiantuntijatyötä, jota ei pikkukunnissa ole, joten työpaikkojen vaihtaminen ei onnistu. Suunnittelemme muuttoa 50-80km:n päähän Helsingin keskustasta ja tarkoitus on tulla yhdellä autolla töihin. Lapset ovat jo kouluiässä, osa yläastelaisia, ja voivat halutessaan jatkaa vanhassa koulussaan vanhempien työmatka-ajon kanssa tai vaihtaa paikallisiin kouluihin.

Syyt muuttoon: haluamme omakotitalon, isomman tontin, reilusti harrastetilaa kotiin. Täällä ei ole siihen varaa. Lapset soittavat eri instrumentteja, kaksi harrastaa ratsastusta (joka on Helsingissä järkyttävissä hinnoissa) ja koko perhe laskettelee eli harrasteiden puolesta muuttoon ei ole esteitä, päinvastoin. Mitään sukulaissuhteita tai muuta meillä ei ole pk-seudun ulkopuolelle.

Jaksaako tuota ajamista (meitähän on kaksi eli voimme vuorotella)? Pärjääkö pikkupaikkakunnalla ihmisten kanssa, jos on ikänsä ollut kaupunkilainen? Millaisia asuinpaikkoja ovat Kirkkonummi, Vihti, Nurmijärvi, Kerava, Tuusula, Järvenpää, Hyvinkää, Mäntsälä, Pornainen ja Porvoo? Olemme hakeutumassa nimenomaan taajama-alueiden ulkopuolelle, emme pikkukaupunkialueelle.

Vastaukset

Vierailija - 8.2.2012 12:44  (2/9)

Hyvin menee

MIssään muuten ei ole niin kyrpää sakkia kuin Helsingissä, joten se puoli paranee ja paljon.

Vierailija - 8.2.2012 12:45  (3/9)

Tuusulaan muutettiin muutama kuukausi sitten,

ja olemme viihtyneet erittäin hyvin. Lapset vaihtoivat kouluja ja molemmat ovat saaneet hyvin kavereita, kaksi yläkoululaista ja yksi alakoululainen!

Vierailija - 8.2.2012 12:47  (4/9)

Me emme jaksaneet ajamista

Asumme Nurmijärvellä 8 vuotta ja nyt muutimme pääradan varteen, josta on hyvät (nopeat) junayhteydet Helsinkiin.

Tuo ajamiseen kulunut aika oli ihan järkyttävä! Paljon paremmin menee nyt, vaikka siis edelleenkin asumme kehyskunnassa, mutta tuo julkinen liikenne auttaa paljon.

Vierailija - 8.2.2012 12:59  (5/9)

Olisiko lisää kommentteja?

ev

Vierailija - 8.2.2012 13:10  (6/9)

muutettiin kolme vuotta sitten Vihtiin

ja ei olla kaduttu. Itse olen kyllä kotona lasten kanssa vielä ja kun palaudun työelämään, etsin töitä täältä. Mies ajaa töihin Espooseen, mutta pystyy sovittelemaan työaikojaan, joten pyrkii ajamaan ruuhkan ulkopuolella (etenkin nyt, kun minun kotona olo mahdollistaa sen, ettei lasten päivähoitoajat veny).
Ruuka-aikaan tuo yhteys on kyllä takkuinen ja varmaan rasittava, mutta toisaalta miehen mielestä kaikki muu on täällä kuitenkin niin paljon "parempaa", että mielellään ajaa.
Toki paikasta riippuen, mutta meillä naapurit ovat ottaneet hyvin vastaan ja naapurustoon on meidän jälkeenkin tullut paljon väkeä kaupungista.

Vierailija - 8.2.2012 13:10  (7/9)

Työmatka-ajaminen on varmaan aika rassaavaa

Ei ole omaa kokemusta pitkästä työmatkasta, mutta kun kuljen kehä kolmosta joka päivä töihin niin esim. Tuusulanväylä on jo kehä III liitymän kohdalla ihan kävelyvauhdilla.

Ja mitä tutuilta on kuullut niin se Helsingin sisääntuloväylien ruuhkissa istuminen on paskamaista. Plus että kantakaupungissa on vielä omat ruuhkansa. Jollekin sopii, mulle ei sopis.

80 km olis jo aika karmea työmatka. Ja jos teette asiantuntijatyötä niin saatteko sumplittua työaikanne 1:1 niin, että tosiaan voitte kulkea yhdessä. Niissä hommissa kun tuppaa tulemaan aika ylläreitä (en toki tiedä millaiset olosuhteet teillä on..)

Ja sitten, muutto Helsingin keskustasta johonkin 80 km päähän pellolle voi olla kulttuurishokki, jostai ei toivu. Siis VOI olla, ei välttämättä ole...

Vierailija - 10.2.2012 0:38  (8/9)

Lisää kommentteja?

Minuakin kiinnostaa.

Vierailija - 10.2.2012 0:45  (9/9)

Me muutetaan takaisin Espooseen

tehtiin muutaman vuoden kierros kahdessa ympäryskunnassa. Ei, kyllä veri vetää sinne missä on lapsuutensa asunut ja saman haluaa antaa omille lapsilleen. Ajaminen on rasittavaa ja kallistakin. Voi miettiä sitäkin, että jos rakentaa ison ja hienon talon jonnekin metsään, se voi olla todella vaikea myydä niin että saisi omansa takaisin, jos haluaakin sieltä pois. PIenempi riski on siinä, jos saman talon rakentaa pk-seudulle. Sinne on aina tulijoita.

Unelma maalla asumisesta voi olla idealismia, pakoa todellisuudesta. Se merkitsee usein lapsille yksinäisyyttä ja jos ei osta kaikille mopoja, vanhemmille alituista kuskaamista paitsi harrastuksiin, myös kaverien luokse. Julkinen liikenne on ihan toista kuin Helsingissä, jos sitä on ollenkaan.

Maalla meininki voi olla sulkeutunutta, vaikea tutustua ihmisiin, sinua ei pidetä paikkakuntalaisena vuosikausiin. Ellet ole tosi sosiaalinen ja sinnikäs, saatat jäädä yksin.

Asiaa kannattaa siis pohtia monelta kantilta ennenkuin ryntää ostamaan sitä 20-luvun rappioromanttista vanhaa kansakoulua.