|
|
 Keskiviikko 23.5.2012 - Lyydia, Lyyli
|
REKISTERÖIDY
|
Los Angeles
4.12 m/s
Keskustelut
Näille alueille voit kirjoittaa rekisteröitymättä
» Aihe vapaa
Näytä viestit peräkkäin | Näytä viestipuu
Viesti
Ette voi tajuta kuinka syvä kiintymys on yh-vanhemmalla lapsiinsa
Se, että olet pienistä koko ajan vastuussa, luo välit niin tiiviiksi ettei sitä kukaan "tavallinen" perhe voi käsittää! Vanhemman ja lapsen välit ovat sanoinkuvaamattoman läheiset, ja rakkaus jotain hämmästyttävän suurta.
Vastaukset
Jep.
Monesti ihmettelen, miten voin olla näin onnellinen, kun ennen eroa elämä oli ihan hirveetä. :)Niinpä
Sehän se just välillä huolestuttaa. Siis on hienoa olla läheinen, kunhan ei kumpikaan tule liikaa ripustautuneeksi, vanhempi tai lapsi.Kahden vanhemman perheissä on varmaan kyllä ihan yhtä rakastava ja läheinen meininki jos niikseen tulee.
toinen yh
entisenä
yh:na voin sanoa,ettei mikään voita jaettua iloa!Joo
ja myös toisinpäin: oli ihana kuulla just 16-vuotiaan pojan suusta, että miten hyvä sen on elää minun kanssa kun meillä on läheiset välit, kertoi nimittäin juuri kaveristaan, joka aikoo lukioon opiskelemaan lähtiessään muuttaa kotoa pois.Ja avioliitto oli tosiaan helvetillinen.
No,
jos tuo näkemys sinun yh-arkeasi helpottaa, niin ei kai siinä sitten mitään... ;)Lainaus:
Se, että olet pienistä koko ajan vastuussa, luo välit niin tiiviiksi ettei sitä kukaan "tavallinen" perhe voi käsittää! Vanhemman ja lapsen välit ovat sanoinkuvaamattoman läheiset, ja rakkaus jotain hämmästyttävän suurta.
Se, että olet pienistä koko ajan vastuussa, luo välit niin tiiviiksi ettei sitä kukaan "tavallinen" perhe voi käsittää! Vanhemman ja lapsen välit ovat sanoinkuvaamattoman läheiset, ja rakkaus jotain hämmästyttävän suurta.
Vanhempien ero rikkoo lapsessa aina turvan.
On hienoa jos yh on läheinen lapsensa kanssa. Minustakin on ihanaa olla läheinen lasteni kanssa normaalilla tavalla ja lisäksi tarjota heille ehjä perhe. Tiedän että olen onnekas kun on niin hyvä avioliitto ettei tarvitse erota ja ei ole raastavia eroja lapsista kun ovat toisella vanhemmalla. En haluaisi olla yksinhuoltaja. Hui miten raskastakin se olisi.Ihan samanlainen tunne.
Lainaus:
Monesti ihmettelen, miten voin olla näin onnellinen, kun ennen eroa elämä oli ihan hirveetä. :)
Monesti ihmettelen, miten voin olla näin onnellinen, kun ennen eroa elämä oli ihan hirveetä. :)
Vietän lapsen kanssa tosi paljon aikaa ja meillä on hirveän mukavaa. Elämämme on ihanan arkista ja leppoisaa. En ole eron jälkeen (kohta 6 vuotta) seurustellut kertaakaan, vaan lapsi on saanut kaiken sen vapaa-ajan jota minulta jää työpäivän jälkeen. Iltamenoja ja harrastuksia minulla itselläni ei ole. Lapsuus on lyhyt ja olen sitä mieltä että jos välttämättä eron jälkeen haluaa kumppanin, niin sen ehtii kyllä hankkia vielä sitten kun lapset muuttaa pois kotoa.
Entä ne tilanteet joissa mies lähtee jo raskausaikana
Lainaus:
On hienoa jos yh on läheinen lapsensa kanssa. Minustakin on ihanaa olla läheinen lasteni kanssa normaalilla tavalla ja lisäksi tarjota heille ehjä perhe. Tiedän että olen onnekas kun on niin hyvä avioliitto ettei tarvitse erota ja ei ole raastavia eroja lapsista kun ovat toisella vanhemmalla. En haluaisi olla yksinhuoltaja. Hui miten raskastakin se olisi.
On hienoa jos yh on läheinen lapsensa kanssa. Minustakin on ihanaa olla läheinen lasteni kanssa normaalilla tavalla ja lisäksi tarjota heille ehjä perhe. Tiedän että olen onnekas kun on niin hyvä avioliitto ettei tarvitse erota ja ei ole raastavia eroja lapsista kun ovat toisella vanhemmalla. En haluaisi olla yksinhuoltaja. Hui miten raskastakin se olisi.
tai lapsen ollessa vauva? Entä ne tilanteet joissa puoliso sairastuu äkillisesti henkisesti tai persoona muuttuu esimerkiksi jonkun tapaturman seurauksena?
Jotkut hankkivat lapsen alusta saakka tietoisesti yksin, joku saattaa jäädä jopa adoptoidun lapsen kanssa yhtäkkiä yksinhuoltajaksi.
Yksinhuoltajuus ei ole se raskain vaihtoehto, ellei siihen asennoidu itse siten että nyt elämä on ohitse. Lapset kärsivät negatiivisista ja masentuneista vanhemmista ihan eniten, ydinperheissäkin. Sen vuoksi kulissiavioliitossa eläminen on se ihan pahin vaihtoehto.
Kuule,
Voisin sanoa, että tuollainen on sairaalloisen syvää kiintymystä lapsiin. Vanhemmilla, myös yh:illa, täytyy olla oma elämä ja muitakin TODELLISIA kiinnostuksenkohteita elämässään kuin lapset. On muuten todella ahdistavaa lapsille naiden kasvaessa tuollainen riippuvuussuhde.Nimim. Muutinpa sitten ulkomaille
No et säkään nyt pysty parin rivin
Lainaus:
Voisin sanoa, että tuollainen on sairaalloisen syvää kiintymystä lapsiin. Vanhemmilla, myös yh:illa, täytyy olla oma elämä ja muitakin TODELLISIA kiinnostuksenkohteita elämässään kuin lapset. On muuten todella ahdistavaa lapsille naiden kasvaessa tuollainen riippuvuussuhde.
Nimim. Muutinpa sitten ulkomaille
Voisin sanoa, että tuollainen on sairaalloisen syvää kiintymystä lapsiin. Vanhemmilla, myös yh:illa, täytyy olla oma elämä ja muitakin TODELLISIA kiinnostuksenkohteita elämässään kuin lapset. On muuten todella ahdistavaa lapsille naiden kasvaessa tuollainen riippuvuussuhde.
Nimim. Muutinpa sitten ulkomaille
rivin perusteella tekemään noin suureellisia päätelmiä joidenkin perhe-elämästä. Miksi juuri yksinhuoltajan omistautuminen perheelle on väärin? Kuitenkin moni ydinperheen kotiäiti elää siten ettei heillä ole mitään "todellisia" kiinnostuksenkohteita perheen ulkopuolella, vaan kaikki liittyy tavalla tai toisella perheeseen tai lasten harrastuksiin. Harvalla kotiäidillä on päivätyö kodin ulkopuolella.
Voisin sanoa tuntevani pienestä erityislapsestani
niin järjettömän syvää kiintymystä, ettei sitä taas perusterveen lapsen äiti voi koskaan kokea. Koska se ei ole ikinä samanlaista vaikka lastaan rakastaisi joka sielulla ja solulla.yh:na en kyllä ymmärrä tuollaista ajatusmaailmaa,
miksi kahden vanhemman perheessä ei voisi olla samanlaista kiintymystä? Yhtälailla he ovat vastuussa pienestä ja isommastakin lapsesta. Rakkaus kun ei ole sellaien asia, jota voi mitata paino-, pituus- tai tilavuusmitoissa. Se, että toinenkin vanhempi rakastaa lasta, ei pienennä toisen vanhemman rakkautta tai se että vanhemmat rakastavat toisiaan, ei pienennä lapseen kohdistuvaa rakkautta.Jaa, minä olen yh:n äiti,
eikä hän vastannut meistä koskaan, eikä häntä ole koskaan ole kiinnostanut kuin oma napa.Näin
Oisko pari päivää jostain ketjusta jossa kommentoin, että palstalla ihannoidaan yksinhuoltajuutta ja mulle räyhättiin että missä muka. Toivottavasti se ihminen lukee tämän pinon.Ai niin! Anteeksi, unohdin että yksinhuoltaja ei saa olla onnellinen
Lainaus:
Oisko pari päivää jostain ketjusta jossa kommentoin, että palstalla ihannoidaan yksinhuoltajuutta ja mulle räyhättiin että missä muka. Toivottavasti se ihminen lukee tämän pinon.
Oisko pari päivää jostain ketjusta jossa kommentoin, että palstalla ihannoidaan yksinhuoltajuutta ja mulle räyhättiin että missä muka. Toivottavasti se ihminen lukee tämän pinon.
eikä toipua erosta, koska se tulkitaan tietenkin yksinhuoltajuuden ihailuksi, erosta selvitytyminen on naiselle synti. Auta armias jos et enää halua alkaa suhteeseen kenenkään kanssa, se vasta onkin paha. Kaikki yksinhuoltajat kun ovat baareissa luuhuavia horoja ja sitä mielikuvaa haluamme pitää yllä.
Yksinhuoltajan tulee muistaa että ero on aina yksin naisen ansiota, joten hänellä itsellään ei ole oikeutta jatkaa elämäänsä vaikka AV-mamma perustaisi hänen miehensä kanssa uusperheen. Yksinhuoltaja ei saa omistautua lapsilleen ja viihtyä kotona, koska se on vai ydinperheellisten oikeus. Älkää hyvät yksinhuoltajat toipuko milloinkaan erostanne, sillä siitä seuraa se että joka ikinen kunnollinen ydinperheellinen nainen haluaa pian kokea helvetillisen eron ja jäädä yksinhuoltajaksi!
Yksinhuoltajuus tarttuu, kuten homous tarttuu!
Lainaus:
eikä toipua erosta, koska se tulkitaan tietenkin yksinhuoltajuuden ihailuksi, erosta selvitytyminen on naiselle synti. Auta armias jos et enää halua alkaa suhteeseen kenenkään kanssa, se vasta onkin paha. Kaikki yksinhuoltajat kun ovat baareissa luuhuavia horoja ja sitä mielikuvaa haluamme pitää yllä.
Yksinhuoltajan tulee muistaa että ero on aina yksin naisen ansiota, joten hänellä itsellään ei ole oikeutta jatkaa elämäänsä vaikka AV-mamma perustaisi hänen miehensä kanssa uusperheen. Yksinhuoltaja ei saa omistautua lapsilleen ja viihtyä kotona, koska se on vai ydinperheellisten oikeus. Älkää hyvät yksinhuoltajat toipuko milloinkaan erostanne, sillä siitä seuraa se että joka ikinen kunnollinen ydinperheellinen nainen haluaa pian kokea helvetillisen eron ja jäädä yksinhuoltajaksi!
Lainaus:
Oisko pari päivää jostain ketjusta jossa kommentoin, että palstalla ihannoidaan yksinhuoltajuutta ja mulle räyhättiin että missä muka. Toivottavasti se ihminen lukee tämän pinon.
Oisko pari päivää jostain ketjusta jossa kommentoin, että palstalla ihannoidaan yksinhuoltajuutta ja mulle räyhättiin että missä muka. Toivottavasti se ihminen lukee tämän pinon.
eikä toipua erosta, koska se tulkitaan tietenkin yksinhuoltajuuden ihailuksi, erosta selvitytyminen on naiselle synti. Auta armias jos et enää halua alkaa suhteeseen kenenkään kanssa, se vasta onkin paha. Kaikki yksinhuoltajat kun ovat baareissa luuhuavia horoja ja sitä mielikuvaa haluamme pitää yllä.
Yksinhuoltajan tulee muistaa että ero on aina yksin naisen ansiota, joten hänellä itsellään ei ole oikeutta jatkaa elämäänsä vaikka AV-mamma perustaisi hänen miehensä kanssa uusperheen. Yksinhuoltaja ei saa omistautua lapsilleen ja viihtyä kotona, koska se on vai ydinperheellisten oikeus. Älkää hyvät yksinhuoltajat toipuko milloinkaan erostanne, sillä siitä seuraa se että joka ikinen kunnollinen ydinperheellinen nainen haluaa pian kokea helvetillisen eron ja jäädä yksinhuoltajaksi!
Poikkeavilla ei ole oikeutta hymyillä.
Ryömikää maan alle häpeämään, friikit.
jaaha
miten tästä nyt tulikin se mielikuva että tavallisen perheen lapset on tuuliajollanooh juu
Tottakai yksinhuoltaja saa olla onnellinen,
mutta on aika outoa väittää, että yh rakastaa lapsiaan enemmän kuin muut äidit.Ja riski tuollaisessa hyvin kiinteässä suhteessa oikeasti on. Lapsen pitää saada kapinoida ja itsenäistyä. Jos lapsi ajattelee, että äidillä ei ole mitään muuta kuin hänet, hän voi itse pistää tarpeensa taka-alalle, eikä kapinoi ja käy läpi omia kehitystehtäviään. Mikä voi kostautua sitten vanhempana.
En sano, että ap:n tilanteessa näin olisi, mutta riski näissä on aina silti olemassa. Kahden vanhemman perheessä, jos vanhempien suhde on hyvä, murkku saa keskittyä olemaan murkku, ja nuori saa kokeilla siipiään heti, kun on siihen valmis.
Se terveen ja sairaan kiintymyksen välinen raja
on monilla yksinhuoltajilla tosi häilyvä...kiintymys lapsiin on kyllä yh:na yhtä syvä,
mutta nyt kahden aikuisen perheessä voin vihdoin keskittyä lasten hyvinvointiin ihan eri lailla kun aiemmin yh:na.Ja mieskin on hyvä ja kunnollinen, toisin kuin lasten bio-isä. En voisi olla onnellisempi.
t. entinen yh
Juu, niin varmaan....
n kyllä osa sanoa onko rakkaudessani mitään eroa
vrrattuna yh-aikaan tai tähän, kun talossa onkin puoliso ja isäpuoli. Ehkä yh:na olin vähän symbioottismpi, olin riippuvaisempi lasten antamasta palautteesta.Itse en tulkitse aloitusta siten että
ap väittää yksinhuoltajan rakastavan lastaan yhtään enemmän kuin ydinperheen äiti. Väite olisi aika hassu, koska moni yksinhuoltaja on ollut myös ydinperheellinen, omituista jos ero muuttaisi rakkautta lapsiinsa suuntaan tai toiseen.Luulen että ap:n kohdalla on kyse siitä vapauttavasta tunteesta mikä seuraa henkisesti kuluttavan parisuhteen päätyttyä. Nyt en sitten todellakaan ihannoi parisuhteen päättymisiä, vaan viittaan sellaisiin parisuhteisiin joissa miehellä on ollut vakavia mielenterveysongelmia jotka ovat dominoineet koko arkea.
Sellaiset suhteet ovat henkisesti todella kuluttavia, sillä mies vaatii leijonanosan kaikesta huomiosta kotona ja pahimmassa tapauksessa puoliso joutuu elämään hänen kanssaan ikäänkuin varpaillaan koko ajan.
Sen vuoksi eron jälkeen tuntuu että energiaa vapautuu yhtäkkiä valtavasti arkeen ja lasten kanssa olemiseen. Olen itse eronnut miehestä joka sairastui avioliiton aikana maanisdepressiivisyyteen, joten saatan tietää sen tunteen jota ap yritti kuvata. Ero ei ollut helppo ja arki yh:na on kaikkea muuta kuin helppoa. On kuitenkin helpotus että voi elää täysillä perheenä pelkäämättä päivittäin puolisonsa tempauksia.
24 voi olla oikeassa.
Sitä voi olla vaikea ymmärtää, kun itse on elänyt hyvässä suhteessa, missä mies on rakastanut lapsia aina vähintään yhtä paljon kuin minä, ja mistä eron tullessa minulla ei ainakaan olisi yhtä paljoa energiaa lapsille kuin nyt, koska iso osa energiasta menisi surutyöhön.24 vastaa
Lainaus:
Sitä voi olla vaikea ymmärtää, kun itse on elänyt hyvässä suhteessa, missä mies on rakastanut lapsia aina vähintään yhtä paljon kuin minä, ja mistä eron tullessa minulla ei ainakaan olisi yhtä paljoa energiaa lapsille kuin nyt, koska iso osa energiasta menisi surutyöhön.
Sitä voi olla vaikea ymmärtää, kun itse on elänyt hyvässä suhteessa, missä mies on rakastanut lapsia aina vähintään yhtä paljon kuin minä, ja mistä eron tullessa minulla ei ainakaan olisi yhtä paljoa energiaa lapsille kuin nyt, koska iso osa energiasta menisi surutyöhön.
niin meni minullakin. Tein surutyötä monta vuotta eron jälkeen, mutta kaikesta kokemastani toivuttuani ihan tavallinen arki on alkanut tuntua täydeltä ja onnelliselta elämältä. Minulla ehti olla hyvä suhde ja monta vuotta onnellista avioliittoa ennen kuin mies sairastui. Muisteleminen tuntuu edelleen haikealta, mutta koska olen karulla tavalla kokenut elämän arvaamattomuuden, niin yritän nauttia jokaisesta tavallisesta arkipäivästä lasten kanssa. Tässä ei ole mitään ylevää tai ihannoivaa, vain pelkkä halu selviytyä.
Ensinnäkin, ärsyttää ihan suunnattomasti kun
ihmiset kutsuvat itseään yksinhuoltajiksi vaikka olisi yhteishuoltajuus. Se, että on lähivanhempi on eri asia kuin, että on yksinhuoltaja.Toisekseen, olen huomannut, että yhden vanhemman talouksissa aikuisen ja lasten suhde on aika usein kieroutunut. Teini-ikäiset pojat ovat aikuisen roolissa ja miehen mallina nuoremmille sisaruksilleen. Tyttäristä tulee äidin bestiksiä ja äiti purkaa huolensa heille. Harrastetaan samoja ja asioita ja pukeudutaan samalla tavalla.
Jonkun mielestä tuo voi olla hyvät ja läheiset suhteet. Minua tuo kuitenkin enemmän huolestuttaa, koska tuo on läheisriippuvuutta vanhemman ja lapsen välillä.
En muista, oliko eilen vai toissapäivänä kun eräs äitpuoli kirjoitti juuri tuosta ongelmasta; lapsi seuraa kuin hai laivaa isän luona eikä toiset saa kuin vessassa käydä ilman lapsen vieressä oloa. lapsi oli yli 10 v. Kyseinen lapsi oli saanut tämän mallin äidiltään.
kiintymyssuhteet voi olla hyvät ja syvät tavallisessakin perheessä!!
Tällaisessa tositapauksessa kiintymys ainakin oli syvä.. Äiti nukkui jo aikuistumassa olevan tyttönsä kanssa vierekkäin :/. Sama meinasi tytöllä jatkua kun muutti opiskelijana kämppikseksi ikäistensä kanssa. Olen kuullut tämän henkilöltä joka asui jonkun aikaa tytön kanssa. Tyttö halusi tulla viereen nukkumaan kun pelotti nukkua yksin.No, tuo nyt oli yksi esimerkki.. hyvä että teillä toimii. Meilläkin on hyvät kiintymyssuhteet vaikka ollaan "tavallinen" ydinperhe, eli isäkin pääsee kiintymään lapsiinsa :)
Tyttäristä voi tulla äidin bestiksiä myös ydinperheissä.
Lainaus:
ihmiset kutsuvat itseään yksinhuoltajiksi vaikka olisi yhteishuoltajuus. Se, että on lähivanhempi on eri asia kuin, että on yksinhuoltaja.
Toisekseen, olen huomannut, että yhden vanhemman talouksissa aikuisen ja lasten suhde on aika usein kieroutunut. Teini-ikäiset pojat ovat aikuisen roolissa ja miehen mallina nuoremmille sisaruksilleen. Tyttäristä tulee äidin bestiksiä ja äiti purkaa huolensa heille. Harrastetaan samoja ja asioita ja pukeudutaan samalla tavalla.
Jonkun mielestä tuo voi olla hyvät ja läheiset suhteet. Minua tuo kuitenkin enemmän huolestuttaa, koska tuo on läheisriippuvuutta vanhemman ja lapsen välillä.
En muista, oliko eilen vai toissapäivänä kun eräs äitpuoli kirjoitti juuri tuosta ongelmasta; lapsi seuraa kuin hai laivaa isän luona eikä toiset saa kuin vessassa käydä ilman lapsen vieressä oloa. lapsi oli yli 10 v. Kyseinen lapsi oli saanut tämän mallin äidiltään.
ihmiset kutsuvat itseään yksinhuoltajiksi vaikka olisi yhteishuoltajuus. Se, että on lähivanhempi on eri asia kuin, että on yksinhuoltaja.
Toisekseen, olen huomannut, että yhden vanhemman talouksissa aikuisen ja lasten suhde on aika usein kieroutunut. Teini-ikäiset pojat ovat aikuisen roolissa ja miehen mallina nuoremmille sisaruksilleen. Tyttäristä tulee äidin bestiksiä ja äiti purkaa huolensa heille. Harrastetaan samoja ja asioita ja pukeudutaan samalla tavalla.
Jonkun mielestä tuo voi olla hyvät ja läheiset suhteet. Minua tuo kuitenkin enemmän huolestuttaa, koska tuo on läheisriippuvuutta vanhemman ja lapsen välillä.
En muista, oliko eilen vai toissapäivänä kun eräs äitpuoli kirjoitti juuri tuosta ongelmasta; lapsi seuraa kuin hai laivaa isän luona eikä toiset saa kuin vessassa käydä ilman lapsen vieressä oloa. lapsi oli yli 10 v. Kyseinen lapsi oli saanut tämän mallin äidiltään.
Poika voi joutua korvaamaan puutteellista isän roolia myös ydinperheissä! Teen töitä perhetyöntekijänä enkä ole huomannut että yhden vanhemman talouksissa aikuisen ja lasten suhde olisi erityisen "kieroutunut". Aika raju väite jonka pointti on -no niinpä, se vanha tuttu...yksinhuoltajien mainetta on loattava mihin hintaan hyvänsä.
Mistä muuten tulee oletus että yksinuoltaja on aina nainen? Tunnen aika monia yksinhuoltajamiehiä.
Buahahahaahhaaa :)
Pieni yleistys taas.Yh-äiti tulee bestikseksi tyttären kanssa ja pukeudutaan samalla tavalla. Oikeasti, oletko sinä ihan normaali???
Itse olin monta vuotta yh:na. Joskus mietin juuri tuota läheistä suhdetta ja sitä, että lapset ovat minun jaksamiseni "armoilla". Olisin pikkulapsi-vaiheessa niin kaivannut toista vanhempaa jakamaan elämäää kanssani.
Nyt olen löytänyt kunnollisen miehen ja tajuan, miten paljon helpompaa on olla vanhempi kun ei tarvitse hoitaa kaikkea ihan yksin.
Blaa, blaa blaa....
Juu, ei tietenkään voi. Eikä kukaan luomusti lapsen saanut ikinä voi rakastaa lastaan niin kiuin hoidoilla saanut.Uutta vauva.fi:ssä
Uusimmat keskustelut
- > Onko täällä muita, jotka ei jaksa työpäivän jälkeen tehdä mitään?
- > Onko yksikään samaa mieltä mieheni kanssa?
- > Miesten vuoro ---> vehkeet esiin!
- > parinvaihto
- > Keksikaa mulle virikkeita
- > Onko hyvin säilynyt 40-vuotias nainen viehättävä ? =)
- > Raskaustestistä
Uusimmat blogikirjoitukset
- > Mitä kysyä bloggaajalta?
- > Pyöränistuin vapauttaa
- > Unihäiriöitä
- > Imetyskeskustelu,
- > 24. Viikko
- > Sivusta sanoen: Miksi vegaaniruokavalio?
- > Saako lasta tukistaa?
© Sanoma Magazines Finland Oy - käyttöehdot
