|
|
 Keskiviikko 23.5.2012 - Lyydia, Lyyli
|
REKISTERÖIDY
|
Los Angeles
5.14 m/s
Keskustelut
Näille alueille voit kirjoittaa rekisteröitymättä
» Aihe vapaa
Näytä viestit peräkkäin | Näytä viestipuu
Viesti
Tykkäättekö te kaikista muiden lapsista?
Olen miettinyt itsekseni etten juurikaan tykkään kenestäkään kavereideni lapsista, tai muutamasta vain mutta se on aika vähän ottaen kaveripiirini koon huomioon. En ole muutenkaan koskaan ollut mikään lapsirakas, omiani silti rakastan yli kaiken. Jotenkin vain tuntuu että kaikissa muiden lapsissa on todella ärsyttäviä piirteitä: ei edes peruskäytöstapoja (ruokailu, vessassakäynti tms), hajottavat kaikki lelut ja paikat, istutaan äitin ja isin sylissä naukumassa koko vierailun ajan ja vaaditaan koko ajan jotain herkkuja jne. Ja vanhemmat antavat kaikki periksi. Ärsyttävää. Olenko minä outolintu vai onko muitakin?
Vastaukset
En tykkää
kenenkään lapsista..Pidän useimmista ihmisistä
Mielestäni ihmiset ovat mielenkiintoisia ja oikeastaan erityisesti lapset. Jos ihminen ei ole minua loukannut, lähtökohtaisesti pidän hänestä.En todellakaan tykkää.
Harvassa on ne lapset joista aidosti voisin sanoa pitäväni omieni lisäksi. Itse asiassa tällä hetkellä ei lähipiirissä yhtäkään. Aina kun joku kaveri tulee kylään toivon, ettei olisi lapsi/lapset mukana.Pidän
Vierailutilanteet ovat monille lapsille vaikeita. Niiden sujuminen ei kerro koko totuutta lapsesta.no ihan niinkuin muistakin ihmisitä
Minä yleensä pidän ihmisistä, tai en ainakaan inhoa ketään. Lasten suhteen on ihan sama.Hetkellisesti huono käytös ärsyttää, mutta pitää olla todella hankala ja pahantahtoinen ipana, että sanoisin, että en pidä hänestä. Toisista pitää enemmän, toisista vähemmän. Eniten pidän ystävällisistä ja hauskoista lapsista, joilla on hyviä juttuja, vaikka olisivatkin vähän vilkkaampia ja vahinkoherkempiä.
Minäkään en ole ollut mikään äitihahmo ennen omia lapsiani
En osaa leikkiä lasten kanssa ja mieluiten siis istun sohvan reunalla ja katson terveellisen kaukaa lasten leikkimisiä.En silti inhoa tai vihaa ketään lasta. Sellaista ei vielä ole tullut vastaan. Ärsyttäviä toki, jopa sellaisia, joista en pidä, mutta vihaa tai inhoa en ole tuntenut. Ja ne, joista en ole pitänyt, ovat olleet ihan murkkuikäisiä (olen yläkoulun ope), ja sekin on ollut vain lyhyt vaihe, kun on tullut sitä kiroilua päin naamaa taukoamatta. Kaikki nuoret kypsyvät ja kasvavat ihan kuukausissa, joten ketään en ole ruvennut inhoamaan. Yhtä murkkua olen kyllä pelännyt.
En tykkää
En ole koskaan, milloinkaan tykännyt lapsista!Enkä tykkää vieläkään!
Omiani (4 kpl) tietysti rakastan yli kaiken ja he ovat opettaneet sen, että osaan suhtautua normaalisti vieraisiinkin lapsiin.
Mutta en todellakaan tykkää muista!!
Lapset on ärsyttäviä!
Ihan kuin minun kirjoitukseni :)
Lainaus:
Olen miettinyt itsekseni etten juurikaan tykkään kenestäkään kavereideni lapsista, tai muutamasta vain mutta se on aika vähän ottaen kaveripiirini koon huomioon. En ole muutenkaan koskaan ollut mikään lapsirakas, omiani silti rakastan yli kaiken. Jotenkin vain tuntuu että kaikissa muiden lapsissa on todella ärsyttäviä piirteitä: ei edes peruskäytöstapoja (ruokailu, vessassakäynti tms), hajottavat kaikki lelut ja paikat, istutaan äitin ja isin sylissä naukumassa koko vierailun ajan ja vaaditaan koko ajan jotain herkkuja jne. Ja vanhemmat antavat kaikki periksi. Ärsyttävää. Olenko minä outolintu vai onko muitakin?
Olen miettinyt itsekseni etten juurikaan tykkään kenestäkään kavereideni lapsista, tai muutamasta vain mutta se on aika vähän ottaen kaveripiirini koon huomioon. En ole muutenkaan koskaan ollut mikään lapsirakas, omiani silti rakastan yli kaiken. Jotenkin vain tuntuu että kaikissa muiden lapsissa on todella ärsyttäviä piirteitä: ei edes peruskäytöstapoja (ruokailu, vessassakäynti tms), hajottavat kaikki lelut ja paikat, istutaan äitin ja isin sylissä naukumassa koko vierailun ajan ja vaaditaan koko ajan jotain herkkuja jne. Ja vanhemmat antavat kaikki periksi. Ärsyttävää. Olenko minä outolintu vai onko muitakin?
Rakastan ylikaiken omiani ja usein huomaan, että omani ovat myös ihania, omaavat käytöstavat, osaavat käyttäytyä, eivät ole rasittavia, äänekkäitä, kiroilevia, uhmakkaita kauhukakaroita. Luojan kiitos.
On monia tuttavan tai ystävän lapsia joista en pidä enkä vaan voi sille mitään.
En tietenkään.
Mutta eipä niiden kanssa tarvitse juurikaan olla tekemisissä. En edes tunne kavereitteni lapsia ja sukulaislapsia niin hyvin, että mulle tulisi tykkää/en tykkää tunteita ylipäätään.Pidän yleensä kaikista lapsista.
Myös niistä vähän huonompikäytöksisistä, johtuu ehkä siitä että omat lapsenikaan eivät aina ole mitään täydellisiä hiljaa istuvia enkeleitä.Vastaan on tullut yksi lapsi (6v.), jota en voinut sietää, mutta hän oli todella ilkeä ja "rumapuheinen" ja tahallisen väkivaltainen pienempiä kohtaan.
Mä kyllä olen lapsirakas.
En erityisemmin ollut ennen omia lapsia, koska pidin lapsia niin arvaamattomina. Nyt lapset ilahduttaa suorapuheisuudellaan ja innollaan. Monesti hymyilen ja juttelen ihan vieraillekin lapsille jotain, mikä välillä saattaa herättää hymähtelyä. Miksiköhän? On ihan vanhempien vika, jos lapselle ei opeteta käytöstapoja tai laiteta rajoja. Kurittomat lapset ei ärsytä, heidän vanhempansa lepsuilussaan enemmän.En erityisemmin, mutta omaan käytöstavat ja
suhtaudun kaikkiin ihmisiin positiivisesti ja kunnioittavasti.Sieltä sylistä käsinkö
hajottavat kaikki lelut ja paikat, istutaan äitin ja isin sylissä naukumassa koko vierailun ajanlapset ne lelut ja paikat hajoittavat?!?
Pidän lapsista.
Ei ole vielä tullut vastaan sellaista, josta en pitäisi. Tietenkin on hetkiä jolloin joku lapsi ärsyttää, oma tai vieras.Ja vierailun yhteydessä ei todellakaan voi tehdä kovin kummoista analyysia lapsen luonteesta tai tavoista.
Ajatelkaa, että joku inhoo teidänkin lapsia!
Aina tulee sitä vastakaikua.hyvä käytös ei tarkoita sitä,
Lainaus:
Myös niistä vähän huonompikäytöksisistä, johtuu ehkä siitä että omat lapsenikaan eivät aina ole mitään täydellisiä hiljaa istuvia enkeleitä.
Myös niistä vähän huonompikäytöksisistä, johtuu ehkä siitä että omat lapsenikaan eivät aina ole mitään täydellisiä hiljaa istuvia enkeleitä.
että lapsi on hiljaa eikä tee mitään!!
Päinvastoin, nuo lapset, ketkä ei edes vastaa vaikka kysytään, on yhtä ärsyttäviä, kun koko ajan äänessä olevat häiriköt!
Samanlaisia ajatuksia
Olen äiti ja painiskellut samankaltaisten ajatusten kanssa. Lähipiirissämme on useampi perhe joiden vierailut saavat minut jo etukäteen stressaantuneeksi ja ärtyneeksi. Olen monesti miettinyt tätä asiaa ja tullut siihen tulokseen että ne eivät suoranaisesti olekaan lapset joita en kestä, vaan vanhempiensa asenne omien lasten käytökseen vieraillessaan (ja muutoinkin). On hämmentävää että vanhemmat antavat lapsen kylässä ollessaan juosta sohvalla ja sohvan selkänojalla, mennä kaapeille, touhuta huoneissa joiden ovet on suljettuna kylään tullessa, istua kahvipöytään kun sinne ei vielä ole pyydetty ja syödä kaiken mihin vain ylettyy ... Ja muutamat lapset jopa alkavat vaatia herkkuja heti ovesta sisään tullessa ja vanhemmat sitten mukana pyytämässä että saadaan lapsi tyytyväiseksi. Erään perheen piltille ilmoitin ettei tarjolla nyt ole herkkuja ja tästä hermostunut lapsi kävi vetämässä jääkaapistamme alas kaiken mihin ylettyi.Olen yrittänyt tehdä selväksi että tällainen käytös ei meillä ole sallittua, mutta toivoisin myös vanhempien tällöin itsekin huomattavan lapsilleen ettei jatka kiellettyä toimintaa.
Lapsi on ihminen siinä kuin aikuinenkin.
Toisista tykkään, toisista en.Ei
kai muiden lapsista tarvitse samoin tykätä kuin omistaan, mutta minä yritän arvostaa lapsia,koska pidän heitä tärkeinä. He ovat tulevaisuuden aikuisia, herkkiä, kehittyviä ja arvokkaita. Jos voin jotenkin positiivisella suhteutumisellani tai joskus napakalla rajojen asettamisella tukea heidän kasvuaan - niin hyvä niin.Mutta totta on tuo rajattomuus mistä kerrot, ärsyttävää lelluttelua ja itsekkyyttä. Ei ole lapsen etu, että saa naukumalla kaiken ja tottuu olemaan jatkuvan huomion keskipisteenä.
En tykkää läheskään kaikista
...ja olenkin pohtinut, miksi tykkään toisista lapsista kovastikin, ja toisista vaan en sitten mitenkään. Aina en ole edes keksinyt syytä, miksi toiset lapset (esim yksi kummityttöni) ovat minusta vaan lähtökohtaisesti vastenmielisiä, näin vaan on. Vaikka pitäisin vanhemmistakin! En halua ottaa syliin, enkä tahtoisi vapaaehtoisesti viettää aikaa joidenkin lasten kanssa...Mutta sitten taas tietyt kavereiden/tuttujen lapset ovat aivan ihania (vaikkeivät käyttäytyisikiään täydellisesti), ja hoitaisin heitä ilomielin! Ehkä ne lapset, joista aidosti pidän kovasti, muistuttavat jotenkin omia lapsiani, tai ovat jotenkin samalla aaltopituudella muutenkin. En tiedä enkä ole varma.
Enhän pidä kaikista aikuisistakaan - toisten kanssa vaan synkkaa ja toisten ei. Haluaisin ajatella, että kyse on tästä.
En tykkää. Vauvat on toki söpöjä, mutta
isommat lapset ärsyttävät. En tykkää vinkuvista lapsista ollenkaan.18 jatkaa...
Lähipiiriimme kuuluu ilman muuta myös perheitä joiden lapset kylään tullessaan käyttäytyvät nätisti ja tietävät eron kyläilyyn ja kotona olemisen välillä. Tottakai lapset välillä riehaantuvat leikeissään, se on täysin normaalia, mutta aiemmin mainitseminen tekoihin asti ei silti mennä. Lapset jotka ovat vielä niin pieniä että eivät ymmärrä ettei esim laatikoille ole kylässä soveliasta mennä tutkivat kyläpaikkaa vanhempien tilannetta seuratessa ja tämä vanhempi tarpeen tullen kertoo mikä on soveliasta ja mikä ei.Olette kamalia!
Tykkään todella paljon touhuta lasten kanssa. Suorastaan olen onnesta punainen kun saan touhuta ja nauraa lasten kanssa. Kun haen lapsiani päiväkodista on yleensä muutkin lapset iloisesti vastassa kertomassa päivästään tai haluavat syliin.Lapset ovat ihania. Te olette kamalia.
En todellakaan!!
Kirjoitin aiheesta täällä vähän aikaa sitten.Tämä on kamalasti sanottu, mutta vi-haan parhaan ystäväni lapsia. Joista yksi on kummilapsemme.
Ovat silmänpalvojia, eivät osaa käyttäytyä, valehtelevat niin että korvat heiluu jne jne..
En ole koskaan ollut
erityisen lapsirakas, eikä minulla oikeastaan ole hoivaviettiäkään.Omien lasten myötä olen oppinut ymmärtämään lasten juttuja, ja omille lapsille on löytynyt myös sitä hoivaviettiä.
Parhaimmillaan muiden lapset ovat 'ihan ok' tai siedettäviä, jotkut ovat ärsyttäviä tai sietämättömiä.
Esim. yksi lasteni kavereista puhuu taukoamatta ja yrittää kontrolloida kaikkia ympärillään olevia ihmisiä, myös aikuisia. Ärsyttävä tyyppi.
Toinen taas tutkii kaikki kaapit ja laatikot ja kyselee 'mikä tämä on.. miksi se on täällä.. missä teillä on sejase..' Sietämätön tyyppi. Sitten kun häntä kieltää niin kyselee loukkaantuneena 'miksi täällä ei saa koskea mihinkään', ja kohta taas jatkaa tutkimusmatkaansa >:(
Mikään ystävällinen ja asiallinen puhe näihin lapsiin ei toimi.
Muut lapsivieraat sentään ovat ihan asiallisia ja siedettäviä. Ymmärtävät normaalia puhetta ja keskittyvät leikkimiseen.
En
en todellakaan pidä kaikista lapsista, osa on suorastaan ärsyttäviä ja yritän vältellä esim. leikkipuistossa, siis niin, että ohjaan oman lapsen leikkimään muilla leluilla.Kaikkien omien kavereiden ja sukulaisten lapsista pidän kyllä, mutta nämä joista en pidä, ovat niin tulevien koulukiusaajien oloisia, ettei heistä näytä muutkaan pitävän.
Yhtä
sukulaislasta en voi sietää.Avoimesti kertoo kiusaavansa koulussa yhtä luokkansa poikaa, ja on erittäin ylpeä siitä >:(
Vanhempansakin kehuvat lastaan siitä että osaa pomottaa muita 'on synnynnäinn johtaluonne'.
Se kiusattu lapsi on kuulemma semmoinen ressukka, ettei siitä ole oikein mihinkään. Siksi häntä ei tarvitse leikkeihinkään mukaan ottaa >>:(
Olen erittäin lapsirakas
Ollut aina. Olen kyllä huomannut olevani vähemmistössä Suomessa.Joo en tosiaankaan välitä muiden lapsista
en jaksa sitä kitinää,vituttaa sellaiset jotka vaa vinkuu,palaa käämi omankin kanssa kun se vinkuu mutta sille saan laitettua rajat,mutta meepäs vieraiden lapsia komentaa saattaa olla et siel tulee isä ti äiti suu vaahdossa pauhaamaan,meillä ollessa lapsilla samat säännöt,voin olla natsi mutsi mutta vinkumista en siedä ainakaa sellaista turhaa,rajansa kaikella.omiani rakastan,
lähipiirin läheisimmistä pidän ja muista en niinkään. näin se vaan menee..Pidän lapsista,
minusta kaikista lapsista löytyy ihania puolia. Ihan kuin aikuiset, myös lapset voivat olla joskus ärsyttäviä. En pidä kaikista ystävieni piirteistä tai ajatuksista, samalla tavoin täytyy hyväksyä myös lasten piirteet. En pidä aina myöskään aina lasteni käyttäytymisestä. Jos ette halua lapsia kylään, miksi ette pyytäisi vain vanhempia? Minä en ainakaan raahaa lapsia joka kyläreissulle mukaan.Uutta vauva.fi:ssä
Uusimmat keskustelut
- > Onko täällä muita, jotka ei jaksa työpäivän jälkeen tehdä mitään?
- > Onko yksikään samaa mieltä mieheni kanssa?
- > Miesten vuoro ---> vehkeet esiin!
- > parinvaihto
- > Keksikaa mulle virikkeita
- > Onko hyvin säilynyt 40-vuotias nainen viehättävä ? =)
- > Raskaustestistä
Uusimmat blogikirjoitukset
- > Mitä kysyä bloggaajalta?
- > Pyöränistuin vapauttaa
- > Unihäiriöitä
- > Imetyskeskustelu,
- > 24. Viikko
- > Sivusta sanoen: Miksi vegaaniruokavalio?
- > Saako lasta tukistaa?
© Sanoma Magazines Finland Oy - käyttöehdot
