|
|
 Keskiviikko 23.5.2012 - Lyydia, Lyyli
|
REKISTERÖIDY
|
Los Angeles
5.14 m/s
Keskustelut
Näille alueille voit kirjoittaa rekisteröitymättä
» Aihe vapaa
Näytä viestit peräkkäin | Näytä viestipuu
Viesti
Että voin vihata mieheni viikonloppulasta!!
Se raastaa mua itseänikin, ja toivoisin toki että tykkäsin lapsesta mutta se on vaan niin kuvottava kakara.Emmä tiedä miten tähän on tultu mutta voisin ampua tuota lasta! En tietenkään tee mitään sellasita enkä millään näytä inhoani, mutta se tunne ei vaan jätä rauhaan. Yritän keksiä itselleni menoa joka toiseksi viikonlopuksi ettei tarttis olla saman katon alla tuon kersan kanssa jonka pelkkä katse saa mutta raivostumaan.
Uskon kyllä että kseinen kakara ei ole muidenkaan mielestä erityisen ihana mutta kenenkään muun ei sentään tarvitse pilata joka toista viikonloppua tämän kanssa :/
Kyseessä siis ihan tavallinen 5 vuotias mutta harvinaisen laiska ja tyhmä lapsi. Oikee sohvaperuna, ei halua eikä oikein osaakaan tehdä mitään.. joskus alkuaikoina olisin tehnyt hänen kanssaan jotakin, lähtenyt kaupungille, uimahalliin tai kylään mutta hän ei halua muuta kuin katsella telkkaria kotona.
MIten tästä vihasta vois päästä avi olenko tämän vanki koko elämäni? Kyllä lapsikin varmaan jossan vaiheessa aistii että en voi sietää häntä? Sitä en toki haluaisi koska ei tämä oikeastaan hänen vikansa ole.
Vastaukset
Vittu et sä oot kamala lehmä!
Se on pieni viaton lapsi... herää!sinuna
eroaisin, ei tuo tunne tuosta miksikään muutu. Kuinka kauan olette olleet yhdessä miehen kanssa? Mitä mies puuhailee viikonloppuisin lapsensa kanssa?Toivottavasti et puhu minun pojasta joka käy
isillään... Vie lasta ulos ja harrastuksiin! Ei vielä 5v kokonaan päätä mitä tehdään! Minusta olisi ihanaa jos oma lapseni saisi harrastaa isällänsä muuta kuin sitä tv:n katselua mutta olen itse käsittänyt etteivät he oikein mitään tee..Mitä se lapsen isä tekee?
Luulisi että 5v lapsi haluaisi nimenomaan viettää aikaa isän kanssa isäviikonloppuina eikä muuta. Jos kokee että vain kotona olla möllöttäessä saa tarpeeksi yhteistä keskusteluaikaa isän kanssa? Kai ne sentään siellä juttelee jotain?En voi erota/ en halua erota
Koska meillä on yhteinenkin lapsi mieheni kanssa ja meillä menee ihan hyvin perheenä kolmestaan. Enkä totisesti halua omalle lapselleni ilkeää äitipuolta joka vihaa minun rakasti.Mutta on ankeaa että tämän perheemme osa-aikalapsi on niin vastenmielinen :/
Ehkä jokin voisi joskus saada minut edes sietämään lasta paremmin? ehkä elämänvaihe jotenki tekee tämän.. niin ajattelen että jaksan.
Se lapsi protestoi.
Se ei tee mitään, koska aistii, ettei kukaan aidosti välitä hänestä. Hän ei ole valinnut nykistä elämäänsä, mutta ei osaa kertoa tunteistaan, eli menee apaattiseksi ja vastustaa. Mitä jos oikeasti yrittäisitte auttaa lasta? Ja ymmärtää? Ja kunnioittaa? Ja kasvattaa. Ja rakastaa.Toivottavasti en puhu sinun pojastasi
Lainaus:
isillään... Vie lasta ulos ja harrastuksiin! Ei vielä 5v kokonaan päätä mitä tehdään! Minusta olisi ihanaa jos oma lapseni saisi harrastaa isällänsä muuta kuin sitä tv:n katselua mutta olen itse käsittänyt etteivät he oikein mitään tee..
isillään... Vie lasta ulos ja harrastuksiin! Ei vielä 5v kokonaan päätä mitä tehdään! Minusta olisi ihanaa jos oma lapseni saisi harrastaa isällänsä muuta kuin sitä tv:n katselua mutta olen itse käsittänyt etteivät he oikein mitään tee..
Mutta ongelma on juuri se, että lapsi ei halua lähteä minnekään! Yritämme monesti ehdottaa jotakin mutta hän haluaa katsoa telkkaria ja suuttuu jos ehdotellaan jotakin muuta tekemistä. Ehkä tämä saa itseni osittain inhoamaan lasta koska en ite jaksa aina tuijottaa telkkaa ja pidän energisistä ja luovista lapsista mitä tämä telkkarin orja ei todellakaan ole. Itse en taas uskalla tai halua komentaa lasta koska häne ei ole minun, enkä oikein luota itseeni koska tiedän että minulla on niin paljon vihantunteita, en uskalla määrätä poikaa etten ole paha ilkeä äitipuoli.. pysyttelen mieluummin taustalla ja yritän sietää.
Isä kyllä yrittä mutta on toki työviikon jälkeen aina aika väsynyt että se olen minä jonka pitäisi huolehtia aktiivisemmasta tekemisestä, yleensä. Isä haluaa myös aikalailla tehdä mitä poika haluaa.. ei halua määrätä ettei lapsella olisi ikävä olla.
valitettavasti
Lainaus:
Koska meillä on yhteinenkin lapsi mieheni kanssa ja meillä menee ihan hyvin perheenä kolmestaan. Enkä totisesti halua omalle lapselleni ilkeää äitipuolta joka vihaa minun rakasti.
Mutta on ankeaa että tämän perheemme osa-aikalapsi on niin vastenmielinen :/
Ehkä jokin voisi joskus saada minut edes sietämään lasta paremmin? ehkä elämänvaihe jotenki tekee tämän.. niin ajattelen että jaksan.
Koska meillä on yhteinenkin lapsi mieheni kanssa ja meillä menee ihan hyvin perheenä kolmestaan. Enkä totisesti halua omalle lapselleni ilkeää äitipuolta joka vihaa minun rakasti.
Mutta on ankeaa että tämän perheemme osa-aikalapsi on niin vastenmielinen :/
Ehkä jokin voisi joskus saada minut edes sietämään lasta paremmin? ehkä elämänvaihe jotenki tekee tämän.. niin ajattelen että jaksan.
tuo tunne istuu aika tiukasti jos on tullakseen.Minäkään en oikeita tunteitani näytä lapselle,ja välttelen parhaani mukaan.Sillä tavalla olen oppinut sietämään ja joskus jopa pidän lapsesta ja tunnen syyllisyyttä tuntemuksistani.Haluaisin tykätä lapsesta,ja nyt kun lasta ei ole pitkään aikaan näkynyt niin jopa toivon että tulisi taas käymään.
typerä provo. ja jos olisikin totta niin ammu itses.
toivottavasti saat rakkauden tuota
Lainaus:
Se raastaa mua itseänikin, ja toivoisin toki että tykkäsin lapsesta mutta se on vaan niin kuvottava kakara.
Emmä tiedä miten tähän on tultu mutta voisin ampua tuota lasta! En tietenkään tee mitään sellasita enkä millään näytä inhoani, mutta se tunne ei vaan jätä rauhaan. Yritän keksiä itselleni menoa joka toiseksi viikonlopuksi ettei tarttis olla saman katon alla tuon kersan kanssa jonka pelkkä katse saa mutta raivostumaan.
Uskon kyllä että kseinen kakara ei ole muidenkaan mielestä erityisen ihana mutta kenenkään muun ei sentään tarvitse pilata joka toista viikonloppua tämän kanssa :/
Kyseessä siis ihan tavallinen 5 vuotias mutta harvinaisen laiska ja tyhmä lapsi. Oikee sohvaperuna, ei halua eikä oikein osaakaan tehdä mitään.. joskus alkuaikoina olisin tehnyt hänen kanssaan jotakin, lähtenyt kaupungille, uimahalliin tai kylään mutta hän ei halua muuta kuin katsella telkkaria kotona.
MIten tästä vihasta vois päästä avi olenko tämän vanki koko elämäni? Kyllä lapsikin varmaan jossan vaiheessa aistii että en voi sietää häntä? Sitä en toki haluaisi koska ei tämä oikeastaan hänen vikansa ole.
Se raastaa mua itseänikin, ja toivoisin toki että tykkäsin lapsesta mutta se on vaan niin kuvottava kakara.
Emmä tiedä miten tähän on tultu mutta voisin ampua tuota lasta! En tietenkään tee mitään sellasita enkä millään näytä inhoani, mutta se tunne ei vaan jätä rauhaan. Yritän keksiä itselleni menoa joka toiseksi viikonlopuksi ettei tarttis olla saman katon alla tuon kersan kanssa jonka pelkkä katse saa mutta raivostumaan.
Uskon kyllä että kseinen kakara ei ole muidenkaan mielestä erityisen ihana mutta kenenkään muun ei sentään tarvitse pilata joka toista viikonloppua tämän kanssa :/
Kyseessä siis ihan tavallinen 5 vuotias mutta harvinaisen laiska ja tyhmä lapsi. Oikee sohvaperuna, ei halua eikä oikein osaakaan tehdä mitään.. joskus alkuaikoina olisin tehnyt hänen kanssaan jotakin, lähtenyt kaupungille, uimahalliin tai kylään mutta hän ei halua muuta kuin katsella telkkaria kotona.
MIten tästä vihasta vois päästä avi olenko tämän vanki koko elämäni? Kyllä lapsikin varmaan jossan vaiheessa aistii että en voi sietää häntä? Sitä en toki haluaisi koska ei tämä oikeastaan hänen vikansa ole.
ihmistainta kohtaan. enkä usko että on edes tyhmä ,toinen on toisessa asias lahjakas , ei varmasti oo vielä tullut päivänvaloon hänenkään kaikki lahjat. jos ei itse jaksa lapsikin masentuu ja vaistoaa ja lamaantuu. pisteitä kuitenkin aikaisemmista leikkituokioista. toiseen kun panostaa , itsekin saa, kaikkea hyvää teille.
No herranen aika!
Mitä sitten VIISIvuotiaan oikein pitäisi niin paljon osata? Huh huh..Television katselua nyt olisi hyvä rajoittaa ihan sen vuoksi, että se ei ole terveellistä. Tunti päivässä lienee sopiva aika. Ja sitten teidän aikuisten on rohkaistava lasta liikkumaankin. Esim puistoiluhan on tosi kivaa, pulkkamäki, luistelu, ihan mitä vaan.
Olet itse valinnut miehen, jolla on lapsi, joten mitäpä jos hakeutuisit puhumaan jollekin ammattiauttajalle ja kasvaisit aikuiseksi?
Minulla on ollut kaksi tuollaista
äitipuolta kuin sinä (ja "siittäjäisä"). Onneksi tajusin nyt aikuisena poikkaista välit isän nykyiseen perheeseen, äitipuoli kun alkoi inhoamaan jo lapsianikin.Lopettakaa nämä idioottiprovoilut!!!!!
Pilaatte meidän kunnollisten äitipuolien maineen, jotka oikeasti rakastamme miestemme lapsia.tämä on muuten totta!
Lainaus:
Pilaatte meidän kunnollisten äitipuolien maineen, jotka oikeasti rakastamme miestemme lapsia.
Pilaatte meidän kunnollisten äitipuolien maineen, jotka oikeasti rakastamme miestemme lapsia.
mun mies rakastaa ihan yhtä paljon mun lapsia kuin meidän yhteisiä,eikä' meillä erotella omia ja yhteisiä lapsia.
voiko muka äitipuolet olla niin erilaisia kuin isäpuolet,etteivät muka opi pitämään lapsesta,kuka on puoliksi kuitenkin perimältään sama kuin sw mies,ketää rakastaa? :O
te pahat äitipuolet olette kuitenkin valintanne tehneet,että turha itkeä,kun paskat on jo housuissa!! kasvakaa aikuiseksi.
Mielestäni syytät lasta vanhempien laiminlyönnin tuloksista
Et voi olettaa 5-vuotiaan olevan yhtään sen enempää kuin millaiseksi hänet on kasvatettu tai millainen sohvaperuna hänen annetaan olla. Vika ei näin ollen ole mitenkään lapsessa vaan lapsen isässä. Miten voit sietää miestä, joka ei ota vastuuta omasta lapsestaan? Älä vihaa lasta vaan miestäsi.Juttele miehesi kanssa. Hänen lapsensa, joten hänen (ja sinun äitipuolena) on jaksettava työviikon jälkeen olla jämptejä aikuisia. Ilmoitatte lapselle, että tänään tehdään sitä ja tätä ja telkkari menee kiinni aamun piirrettyjen jälkeen. That's it. Lapsi kiukkuaa, kapinoi, suuttuu, metelöi, uhmaa, mutta kaikki lapset tekee niin.
Älä pelkää lapsen negatiivisia tunteita sinua kohtaan. Suurin osa lapsista ainakin jossain vaiheessa "vihaa" omia vanhempiaan ja äitipuoli on luonnollisesti vielä parempi vihan kohde. Joka leikkiin ryhtyy, se leikin kestäköön. Tsemppiä!
oli provoja tai ei,
Lainaus:
Pilaatte meidän kunnollisten äitipuolien maineen, jotka oikeasti rakastamme miestemme lapsia.
Pilaatte meidän kunnollisten äitipuolien maineen, jotka oikeasti rakastamme miestemme lapsia.
mutta veikkaan ihan tosissani että niitä rakastavia äitipuolia on ehkä kolme kymmenestä.
Viimeistään sitten niitä lapsia vihataan kun he ovat murrosikäisiä.
Itse en halunnut tehdä "äitipuolen" kanssa yhtään mitään juurikin siksi että hänestä vaistosi että hän vihasi minua. Nykyään hän vihaa minua että minun lapsiani ja hänen takiaan en voi käydä isäni luona ollenkaan. Onneksi isäni kuitenkin käy usein minun luonani. Ja luojalle kiitos isälläni ja tuolla naisella ei ole yhteisiä lapsia. Olisin varmasti vetänyt itseni kiikkuun jos siitä naisesta olisi tullut sukuuni sisarpuoli.
Ihan vittuilematta sanon seuraavan. Enemmistöllä äitipuolista on ajattelutapana "minun lapseni ja miehen kakarat". Niin se vain menee. Oma suku on rakkaampi.
ERO
Älä pilaa lapsen lapsuutta sillä, että ette keksi 5-vuotiaalle rakentavaa tekemistä.Ja joo, ei haittais vaikka et ikinä tekisi lapsia.
Lapsi luultavasti toivoo että vedät joskus kilarit, otat oman lapsesi kainaloon ja lähdet jonnekin
Silloin tämä 5v saisi jäädä kahdestaan isänsä kanssa kotiin.Lapsi kaipaa selkeästi isäänsä. Saako hän koskaan olla tämän kanssa kahdestaan? Sinun ja miehesi lapsi saa rajattomasti omaa aikaa isänsä kanssa mutta saako lapsipuolesi? Vai onko muu perhe siinä kokoajan ympärillä?
En yhtään ihmettele ettei lapsi halua tehdä kanssasi
mitään. En mäkään haluaisi.Siis mitääähh??
Ämmä itse on niin nyhverö että ei saa komennettua (kasvattaa) lasta, lapsen isäkään ei jaksa ja sitten muija poraa täälä kun lapsi on niin kamala???!!!Onko oikeesti tyhmempää ihmistä olemassa kuin ap??
Sano nyt vielä että se syö vaan jäätelöö kunnet uskalla sanoa mitään ja hauku sen jälkeen että tyhmä kakara kun syö vaan jäätelöö... eiiihh jumalauta minkälaista aikuisen mallia jotkut lapset saa, toiv. äitinsä on vähän parempi kasvattaja kuin te. Niin ja pliis ehdota ihan lapsen parasta ajatellen ettei se ole enää tervetullut teille. Lapsi kiittää isompana, tuollaista kusipää seuraa ketään ei ole vailla.
Joo-o
Tuleeko jollekin yllätyksenä,jos kerron,että kaikki lapset eivät pidä kaikista lapsista? Että kaikki aikuiset eivät pidä kaikista aikuisista?Ihan samanlailla on aikuisia joista lapset eivät pidä ja toisinpäin.
-Turha tässä on mollata tai jeesustella mitään. Henkilökemiat eivät vain kaikilla toimi ja se siitä. Toimeen on silti tultava!
Huomauttaisin alkuperäiselle kirjoittajalle,että vaikka et tykkäisi miehesi lapsesta,sinun täytyy käyttäytyä silti häntä kohtaan NORMAALISTI.
Niin kuin pitäisi muuten isänkin!!!
-Jos kumpikaan teistä ei uskalla kieltää lasta tai määrätä,kohtelette vain silkkihansikkain ettei vaan tuu lapselle paha mieli ikinä mistään,niin teette hallaa lapselle ja itsellenne.
Lapsi,joka saa määrätä kaikesta,on yleensä turvaton päällepäsmäri,joka käyttäytyy epäkunnioittavasti aikuisia kohtaan. Siitäkö muuten löytyy perimmäinen syy,miksi muksu on mielestäsi inhottava?
Ehkä tässä olisi teidän syytä keskustella lapsen äidin kanssa(ilman lasta!)ja kysellä,millainen muksu on hänen kanssaan. Onko kotona samat "säännöt" yms kuin teidän kanssanne.
Harva lapsi varmaan on niin ärsyttävä pikkupaskiainen,ettei sen kans viikonloppua aikuinen ihminen pärjää.
Mulla oli tollainen äitipuoli.
Nyt hän on lasteni mummipuoli ja huokailee ikävystyneenä kun käymme heillä kylässä ja inhoilmein vuoraa ruokapöydän tuolit kun sottaisen ja iljettävät lapseni istuvat niihin. Ei komenna koiraansa kun se ärisee minulle tai lapsilleni. Ja kyllä, isäni on nyhverö. Ja kyllä, ottaa pattiin koko ihmiset.Eri tarina sitten on kun äitipuoleni biologinen tytär lapsineen käy siellä, voi sitä ihastusta, ihanuutta ja huolenpidon määrää!
No, onneksi tuo veikkauksesi on
Lainaus:
Lainaus:
Pilaatte meidän kunnollisten äitipuolien maineen, jotka oikeasti rakastamme miestemme lapsia.
mutta veikkaan ihan tosissani että niitä rakastavia äitipuolia on ehkä kolme kymmenestä. Viimeistään sitten niitä lapsia vihataan kun he ovat murrosikäisiä. Itse en halunnut tehdä "äitipuolen" kanssa yhtään mitään juurikin siksi että hänestä vaistosi että hän vihasi minua. Nykyään hän vihaa minua että minun lapsiani ja hänen takiaan en voi käydä isäni luona ollenkaan. Onneksi isäni kuitenkin käy usein minun luonani. Ja luojalle kiitos isälläni ja tuolla naisella ei ole yhteisiä lapsia. Olisin varmasti vetänyt itseni kiikkuun jos siitä naisesta olisi tullut sukuuni sisarpuoli. Ihan vittuilematta sanon seuraavan. Enemmistöllä äitipuolista on ajattelutapana "minun lapseni ja miehen kakarat". Niin se vain menee. Oma suku on rakkaampi.Pilaatte meidän kunnollisten äitipuolien maineen, jotka oikeasti rakastamme miestemme lapsia.
vain sinun omasi. Kyllä meitä on kuule paljon enemmän. Miksihän se äitipuoli sinua niin kauheasti vihaa? Miten olet itse kohdellut häntä? Murrosikäiset (kuten itse myös totesit) osaavat olla toisinaan hyvin hyvin häijyä käytökseltään. On muuten nähty ja koettu. Meillä on ollut myös ylämäet, mutta niistä on selvitty enkä todellakaan ole alkanut vihaamaan lapsia.
Mielenkiintoista, että kirjoitat itsestäsi uhrina muttet puhu mitään miten itse olet käyttäytynyt. Ja tämä saa minut raivon partaalle! Aina syytetään sitä äitipuolta, mutta se oma käytös unohdetaan sopivasti. Minuun sinun tarinasi ei todellakaan uppoa!!
Hyvänen aika, se äitipuoli on aikuinen!
Lainaus:
vain sinun omasi. Kyllä meitä on kuule paljon enemmän. Miksihän se äitipuoli sinua niin kauheasti vihaa? Miten olet itse kohdellut häntä? Murrosikäiset (kuten itse myös totesit) osaavat olla toisinaan hyvin hyvin häijyä käytökseltään. On muuten nähty ja koettu. Meillä on ollut myös ylämäet, mutta niistä on selvitty enkä todellakaan ole alkanut vihaamaan lapsia.
Mielenkiintoista, että kirjoitat itsestäsi uhrina muttet puhu mitään miten itse olet käyttäytynyt. Ja tämä saa minut raivon partaalle! Aina syytetään sitä äitipuolta, mutta se oma käytös unohdetaan sopivasti. Minuun sinun tarinasi ei todellakaan uppoa!!
Lainaus:
Lainaus:
Pilaatte meidän kunnollisten äitipuolien maineen, jotka oikeasti rakastamme miestemme lapsia.
mutta veikkaan ihan tosissani että niitä rakastavia äitipuolia on ehkä kolme kymmenestä. Viimeistään sitten niitä lapsia vihataan kun he ovat murrosikäisiä. Itse en halunnut tehdä "äitipuolen" kanssa yhtään mitään juurikin siksi että hänestä vaistosi että hän vihasi minua. Nykyään hän vihaa minua että minun lapsiani ja hänen takiaan en voi käydä isäni luona ollenkaan. Onneksi isäni kuitenkin käy usein minun luonani. Ja luojalle kiitos isälläni ja tuolla naisella ei ole yhteisiä lapsia. Olisin varmasti vetänyt itseni kiikkuun jos siitä naisesta olisi tullut sukuuni sisarpuoli. Ihan vittuilematta sanon seuraavan. Enemmistöllä äitipuolista on ajattelutapana "minun lapseni ja miehen kakarat". Niin se vain menee. Oma suku on rakkaampi.Pilaatte meidän kunnollisten äitipuolien maineen, jotka oikeasti rakastamme miestemme lapsia.
vain sinun omasi. Kyllä meitä on kuule paljon enemmän. Miksihän se äitipuoli sinua niin kauheasti vihaa? Miten olet itse kohdellut häntä? Murrosikäiset (kuten itse myös totesit) osaavat olla toisinaan hyvin hyvin häijyä käytökseltään. On muuten nähty ja koettu. Meillä on ollut myös ylämäet, mutta niistä on selvitty enkä todellakaan ole alkanut vihaamaan lapsia.
Mielenkiintoista, että kirjoitat itsestäsi uhrina muttet puhu mitään miten itse olet käyttäytynyt. Ja tämä saa minut raivon partaalle! Aina syytetään sitä äitipuolta, mutta se oma käytös unohdetaan sopivasti. Minuun sinun tarinasi ei todellakaan uppoa!!
Aikuinen on aina vastuussa käytöksestään. Lapsi on lapsi eikä osaa käyttäytyä, ellei häntä opasteta. Kyllä se vastuu huonoista väleistä on aina aikuisella.
T. Ohis, joka ei jaksa tajuta, että on olemassa noin järkyttäviä äitipuolia
Tällä ei ole mitään merkitystä
Lainaus:
Mielenkiintoista, että kirjoitat itsestäsi uhrina muttet puhu mitään miten itse olet käyttäytynyt. Ja tämä saa minut raivon partaalle! Aina syytetään sitä äitipuolta, mutta se oma käytös unohdetaan sopivasti. Minuun sinun tarinasi ei todellakaan uppoa!!
Mielenkiintoista, että kirjoitat itsestäsi uhrina muttet puhu mitään miten itse olet käyttäytynyt. Ja tämä saa minut raivon partaalle! Aina syytetään sitä äitipuolta, mutta se oma käytös unohdetaan sopivasti. Minuun sinun tarinasi ei todellakaan uppoa!!
Kun puhutaan alaikäisen lapsen ja äitipuolen suhteesta, on turha lähteä etsimään hyvää syytä kohdella lasta huonosti ja välinpitämättömästi lapsen käyttäytymisestä. Sillä ei ole mitään väliä miten taapero, koululainen tai murrosikäinen käyttäytyy äitipuoltaan kohtaan, sillä lasten tulisi olla rakastettuja tai vähintäänkin hyväksyttyjä kotonaan riippumatta siitä millaisena käytöksenä esimerkiksi murrosikä puhkeaa. Pöyristyttävää, että syyllistät lasta siitä millaisen kohtelun hän äitipuolen taholta saa.
Ymmärrän toki, että välillä toinen tympii jos on aina vihainen, mutta aikuinen on aikuinen silloinkin.
En käsitä vanhempia enkä äiti- tai isäpuolia,
jotka päivittelevät sitä, miten lapsi ei tee mitään eikä halua tehdä mitään. Kun kyse on alle 12-vuotiaasta lapsesta, niin aikuisethan päättävät, mitä tehdään. Lapselle voi antaa vaihtoehtoja, mutta aikuiset määrittävät ne raamit.Esim. tv:tä katsotaan tunnin päivässä tai esim. illalla jokin koko perheen yhteinen elokuva. Päivällä käydään uimassa, pulkkamäessä, hoplopissa, polkupyöräilemässä, luistelemassa jne. Ei siinä kysellä, että huvittaako sinua vaan mennäänkö luistelemaan vai pulkkamäkeen.
Isän pitäisi ottaa vastuuta 5-vuotiaan tekemisistä enemmän ja esim. aloittaa tämän kanssa yhteinen harrastus esim. laskettelu, rullaluistelu tms. Tämä vahvistaisi isän ja lapsen välejä, ja olen varma, että paitsi helpottaisi äitipuolen elämää, myös tekisi niistä illoista siedettäviä ellei jopa hauskoja.
Yksi hyvä tapa on myös pelata lautapelejä. Päätätte vain, että teidän perheessänne pelataan lautapelejä esim. iltaisin tai yhteisen lapsen päiväuniaikaan. Aluksi ostatte pari lautapeliä ja myöhemmin sitten laajennatte hommaa. Kun tv:tä ei voi katsoa, kyllä se lapsi nopeasti huomaa, miten mukavaa on esim. lautapelien pelaaminen.
Kyllä se lapsen röhnöttäminen tv:n ääressä on ihan tasan tarkkaan aikuisten vikaa.
Voitte aloittaa muutoksen pitämällä lapsen kanssa ns. perhekokouksen (josta olette aikuisten kesken jo sopineet osittain). Kysytte hänen ehdotuksiaan, kerrotte, mitä sääntöjä teillä on ja miten niitä on noudatettava ja mitä kaikkea mukavaa olette näille viikonlopuille suunnitellut. Liian moni uusperheilijä ajattelee, ettei se lapsi tarvitse mitään erikoista vieraillessaan isänsä luona vaan ihan tavallista arkea. Tavallinen arki ei kuitenkaan ole tv:n tuijottaminen, ja onhan selvää, ettei se ole lapselle tavallista arkea, kun ei normaalisti isäänsä näe. Siksi on hyvä luoda käytännöt, joita noudatetaan isän luona.
Nyt vain jämäkkää aikuisuutta noudattamaan, niin lapsikin muuttuu - jos ei kivaksi niin ainakin siedettäväksi. Alkuun kannattaa varautua vinkumiseen ja kiukutteluun. Se kuuluu asiaan. Sopikaa vain säännöt ja mitä tapahtuu, jos ei noudata niitä. 5-vuotias on vielä niin pieni, että hän ei voi olla vastuussa keksimään tekemistä itselleen.
huh huh!
mikä v*tun viikonloppulapsi?! se on miehesi lapsi! seurustelun aloittaessasi olisi pitänyt tajuta että myös lapset kuuluvat ihan siihen samaan pakettiin. oli ne sitten kuinka idiootteja tahansas. mietin vaan millaiset geenit oma lapsesi on saanut tuollaisesta lehmästä.... säälin kyllä miestäsi ja etenkin sitä "osa-aika lasta kun joutuu elämään tuollaisen muulin kanssa.Todella oksettavaa ap!
Sinä olet roolisi valinnut, lapsi sen sijaan on pakotettu osaksi sinun perhettäsi.Jos et osaa toimia sen mukaan miten sinun äitipuolena kuuluu niin ota ero miehestä! Ei ole muuta vaihtoehtoa.
Ymmärtäisin tunteesi jos kyseessä olisi kattoon syljeskele lähes täysi-ikäinen teini, mutta kun kyse on noin pienestä lapsesta niin se tekee asenteestasi todella oksettavan sairaan. Hyi, häpeä ap! Toivottavasti miehesi ymmärtää ottaa eron sinusta!
minkä roolin?
Lainaus:
Sinä olet roolisi valinnut, lapsi sen sijaan on pakotettu osaksi sinun perhettäsi.
Jos et osaa toimia sen mukaan miten sinun äitipuolena kuuluu niin ota ero miehestä! Ei ole muuta vaihtoehtoa.
Ymmärtäisin tunteesi jos kyseessä olisi kattoon syljeskele lähes täysi-ikäinen teini, mutta kun kyse on noin pienestä lapsesta niin se tekee asenteestasi todella oksettavan sairaan. Hyi, häpeä ap! Toivottavasti miehesi ymmärtää ottaa eron sinusta!
Sinä olet roolisi valinnut, lapsi sen sijaan on pakotettu osaksi sinun perhettäsi.
Jos et osaa toimia sen mukaan miten sinun äitipuolena kuuluu niin ota ero miehestä! Ei ole muuta vaihtoehtoa.
Ymmärtäisin tunteesi jos kyseessä olisi kattoon syljeskele lähes täysi-ikäinen teini, mutta kun kyse on noin pienestä lapsesta niin se tekee asenteestasi todella oksettavan sairaan. Hyi, häpeä ap! Toivottavasti miehesi ymmärtää ottaa eron sinusta!
eikai ap:n elämä mikään näytelmä ole...??! Ei sun ap tarvitse järjestää ohjelmaa,pistät sen miehes ulkoilemaan lapsensa kanssa jotta saat olla rauhassa.
Kuulepas nyt,
puhuin murrosikäisestä enkä mistään taaperosta. Sillä on tasan tarkkaan väliä miten murrosikäinen käyttäytyy kotona. Kyllä sen murrosikäisen pitää myös osata käyttäytyä. Kysymykseni oli täysi oikeutettu, mutta jostain kumman syystä sinunkaltaisesi ihmiset katsovat, että lapset saavat käyttäytyä miten haluavat välittämättä yhtään mistään mitään. Eli jos erehdytään kysymään miten sinä käyttäydit äitipuoltasi kohtaan niin se onkin sitten syyttelyä lasta kohtaan. Ja huom!! puhun nyt murrosikäisestä edelleen.Minä olen ollut ja olen edelleen murrosikäisten kanssa tekemisissä, ja minulla/miehelläni on täysi oikeus vaatia heiltä käytöstapoja niin kauan kuin asuvat meillä. Ja edelleen: en todellaan usko, että tuon kertojan tarina on noin, kun hän sen esittää.
P.s. käytöstavat kuuluvat jo sivistykseenkin - ihan tiedoksi sinullekin.
Kirjoittajan viesti 31 oli tarkoitettu viestille 26
AP:lle
Viesteistäsi saa sen käsityksen, että sinun miehesi on laiska isä, joka sysää vastuun omasta lapsestaan sinulle. Joten kohdista nämä vihamieliset tunteesi vätysmieheesi, lapsi on täysin syytön tilanteeseen. Ja kuten muut ovat jo todenneet, olet itse alkanut suhteeseen miehen kanssa, joka on jo isä, joten tällainen valittaminen on aivan älytöntä.Nyt miestä munista kiinni ja laita hänet kantamaan vastuu lapsestaan!
Tarkoitit varmaan viestisi sille, joka valitti äitipuolestaan
Lainaus:
Lainaus:
Aikuinen on aina vastuussa käytöksestään. Lapsi on lapsi eikä osaa käyttäytyä, ellei häntä opasteta. Kyllä se vastuu huonoista väleistä on aina aikuisella. T. Ohis, joka ei jaksa tajuta, että on olemassa noin järkyttäviä äitipuoliaLainaus:
vain sinun omasi. Kyllä meitä on kuule paljon enemmän. Miksihän se äitipuoli sinua niin kauheasti vihaa? Miten olet itse kohdellut häntä? Murrosikäiset (kuten itse myös totesit) osaavat olla toisinaan hyvin hyvin häijyä käytökseltään. On muuten nähty ja koettu. Meillä on ollut myös ylämäet, mutta niistä on selvitty enkä todellakaan ole alkanut vihaamaan lapsia. Mielenkiintoista, että kirjoitat itsestäsi uhrina muttet puhu mitään miten itse olet käyttäytynyt. Ja tämä saa minut raivon partaalle! Aina syytetään sitä äitipuolta, mutta se oma käytös unohdetaan sopivasti. Minuun sinun tarinasi ei todellakaan uppoa!! Lainaus:
Pilaatte meidän kunnollisten äitipuolien maineen, jotka oikeasti rakastamme miestemme lapsia.
mutta veikkaan ihan tosissani että niitä rakastavia äitipuolia on ehkä kolme kymmenestä. Viimeistään sitten niitä lapsia vihataan kun he ovat murrosikäisiä. Itse en halunnut tehdä "äitipuolen" kanssa yhtään mitään juurikin siksi että hänestä vaistosi että hän vihasi minua. Nykyään hän vihaa minua että minun lapsiani ja hänen takiaan en voi käydä isäni luona ollenkaan. Onneksi isäni kuitenkin käy usein minun luonani. Ja luojalle kiitos isälläni ja tuolla naisella ei ole yhteisiä lapsia. Olisin varmasti vetänyt itseni kiikkuun jos siitä naisesta olisi tullut sukuuni sisarpuoli. Ihan vittuilematta sanon seuraavan. Enemmistöllä äitipuolista on ajattelutapana "minun lapseni ja miehen kakarat". Niin se vain menee. Oma suku on rakkaampi.Pilaatte meidän kunnollisten äitipuolien maineen, jotka oikeasti rakastamme miestemme lapsia.
Hänellähän se ongelma oli eikä minulla.
Täällä mammat taas riehaantuu, kun joku uskaltaa
Lainaus:
Lainaus:
Mielenkiintoista, että kirjoitat itsestäsi uhrina muttet puhu mitään miten itse olet käyttäytynyt. Ja tämä saa minut raivon partaalle! Aina syytetään sitä äitipuolta, mutta se oma käytös unohdetaan sopivasti. Minuun sinun tarinasi ei todellakaan uppoa!!
Kun puhutaan alaikäisen lapsen ja äitipuolen suhteesta, on turha lähteä etsimään hyvää syytä kohdella lasta huonosti ja välinpitämättömästi lapsen käyttäytymisestä. Sillä ei ole mitään väliä miten taapero, koululainen tai murrosikäinen käyttäytyy äitipuoltaan kohtaan, sillä lasten tulisi olla rakastettuja tai vähintäänkin hyväksyttyjä kotonaan riippumatta siitä millaisena käytöksenä esimerkiksi murrosikä puhkeaa. Pöyristyttävää, että syyllistät lasta siitä millaisen kohtelun hän äitipuolen taholta saa. Ymmärrän toki, että välillä toinen tympii jos on aina vihainen, mutta aikuinen on aikuinen silloinkin. Mielenkiintoista, että kirjoitat itsestäsi uhrina muttet puhu mitään miten itse olet käyttäytynyt. Ja tämä saa minut raivon partaalle! Aina syytetään sitä äitipuolta, mutta se oma käytös unohdetaan sopivasti. Minuun sinun tarinasi ei todellakaan uppoa!!
kyseenalaistaa mamman kasvattaman (suom. huo. vapaa kasvatus) murrosikäisen lapsen käytöksen toisessa perheessä. Ja hermon pitäisi vaan kestaa, kun mussukan suusta tulee v....a ja muuta sontaa. Jep jep.
Voi hyvä luoja!
Meillä on ainakin telkkari auki tasan pikkukakkosen ajan, jonka jälkeen sitä ei avata. Eikö teillä ole mitään sääntöjä kotona oamllekaan lapselle?Käy sääliksi tuota pientä lasta. Lapsuus on niin lyhyt aika ja sen saa pilattua niin helposti.
t. isäpuoli pilasi lapsuuteni
Uskokaa jo
Lainaus:
Se raastaa mua itseänikin, ja toivoisin toki että tykkäsin lapsesta mutta se on vaan niin kuvottava kakara. Emmä tiedä miten tähän on tultu mutta voisin ampua tuota lasta! En tietenkään tee mitään sellasita enkä millään näytä inhoani, mutta se tunne ei vaan jätä rauhaan. Yritän keksiä itselleni menoa joka toiseksi viikonlopuksi ettei tarttis olla saman katon alla tuon kersan kanssa jonka pelkkä katse saa mutta raivostumaan. Uskon kyllä että kseinen kakara ei ole muidenkaan mielestä erityisen ihana mutta kenenkään muun ei sentään tarvitse pilata joka toista viikonloppua tämän kanssa :/ Kyseessä siis ihan tavallinen 5 vuotias mutta harvinaisen laiska ja tyhmä lapsi. Oikee sohvaperuna, ei halua eikä oikein osaakaan tehdä mitään.. joskus alkuaikoina olisin tehnyt hänen kanssaan jotakin, lähtenyt kaupungille, uimahalliin tai kylään mutta hän ei halua muuta kuin katsella telkkaria kotona. MIten tästä vihasta vois päästä avi olenko tämän vanki koko elämäni? Kyllä lapsikin varmaan jossan vaiheessa aistii että en voi sietää häntä? Sitä en toki haluaisi koska ei tämä oikeastaan hänen vikansa ole.
Se raastaa mua itseänikin, ja toivoisin toki että tykkäsin lapsesta mutta se on vaan niin kuvottava kakara. Emmä tiedä miten tähän on tultu mutta voisin ampua tuota lasta! En tietenkään tee mitään sellasita enkä millään näytä inhoani, mutta se tunne ei vaan jätä rauhaan. Yritän keksiä itselleni menoa joka toiseksi viikonlopuksi ettei tarttis olla saman katon alla tuon kersan kanssa jonka pelkkä katse saa mutta raivostumaan. Uskon kyllä että kseinen kakara ei ole muidenkaan mielestä erityisen ihana mutta kenenkään muun ei sentään tarvitse pilata joka toista viikonloppua tämän kanssa :/ Kyseessä siis ihan tavallinen 5 vuotias mutta harvinaisen laiska ja tyhmä lapsi. Oikee sohvaperuna, ei halua eikä oikein osaakaan tehdä mitään.. joskus alkuaikoina olisin tehnyt hänen kanssaan jotakin, lähtenyt kaupungille, uimahalliin tai kylään mutta hän ei halua muuta kuin katsella telkkaria kotona. MIten tästä vihasta vois päästä avi olenko tämän vanki koko elämäni? Kyllä lapsikin varmaan jossan vaiheessa aistii että en voi sietää häntä? Sitä en toki haluaisi koska ei tämä oikeastaan hänen vikansa ole.
ETTÄ SITÄ SAA MITÄ TILAA !!!!!!!!!!!!!!!!!!!
Ap, ymmärrän sinua
Olen itse kokenut mieheni (nykyisin exä) lasten aiheuttaman raivon ja kiukun. Pidin heistä kovasti, mutta sitten kun sain omat lapset, niin en enää jaksanut. Olin ihan poikki omistani ja sitten joka toinen vkl tuli nämä lisälapset.Erosin, koska en vaan jaksanut. Mutta ei se elämä yh:na ollut mitään juhlaa, sen voin kertoa.
Jälkikäteen ajateltuna...kyse oli siitä, että exäni oli laiska isä, joka ei jaksanut tehdä lasten kanssa mitään. Vastuu näistä exänkin lapsista jäi minulle.
Nyt ap, pistä se ukkosi kantamaan vastuu lapsestaan. Tuon ikäinen tarvitsee touhuamista vanhempien kanssa. Uimaan, urheilemaan, ihan mitä vaan mitä voi tehdä yhdessä isän kanssa. Telkkaria ei katota määräänsä enempää. On tietty aika ja sitten töllö kiinni.
En usko, että sinä sitä lasta vihaat. Olet vain turhautunut miehesi käytökseen, mutta luulet sen johtuvan lapsesta. Voisiko olla näin?
Sen verran ex-mieheni lapsista, että eron jälkeen he ovat jopa käyneet minun ja lasteni kotona usein ja ovat kertakaikkisen hienoja muksuja. Nyt jo teini-ikäisiä. Harvoin vika on lapsessa, oikeasti.
Mutta jos et saa päätäsi nollattua ei sinulla minun mielestä ole muuta vaihtoehtoa kuin erota.
Tsemppiä!!!
eräs
Televisio kokonaan kiinni.Menee varmaan 3 viikonloppua kiukutellessa, mutta eiköhän muksu ala keksimään muuta tekemistä.
Komppi tälle! JOS ap on tosissaan, niin
Lainaus:
jotka päivittelevät sitä, miten lapsi ei tee mitään eikä halua tehdä mitään. Kun kyse on alle 12-vuotiaasta lapsesta, niin aikuisethan päättävät, mitä tehdään. Lapselle voi antaa vaihtoehtoja, mutta aikuiset määrittävät ne raamit. Esim. tv:tä katsotaan tunnin päivässä tai esim. illalla jokin koko perheen yhteinen elokuva. Päivällä käydään uimassa, pulkkamäessä, hoplopissa, polkupyöräilemässä, luistelemassa jne. Ei siinä kysellä, että huvittaako sinua vaan mennäänkö luistelemaan vai pulkkamäkeen. Isän pitäisi ottaa vastuuta 5-vuotiaan tekemisistä enemmän ja esim. aloittaa tämän kanssa yhteinen harrastus esim. laskettelu, rullaluistelu tms. Tämä vahvistaisi isän ja lapsen välejä, ja olen varma, että paitsi helpottaisi äitipuolen elämää, myös tekisi niistä illoista siedettäviä ellei jopa hauskoja. Yksi hyvä tapa on myös pelata lautapelejä. Päätätte vain, että teidän perheessänne pelataan lautapelejä esim. iltaisin tai yhteisen lapsen päiväuniaikaan. Aluksi ostatte pari lautapeliä ja myöhemmin sitten laajennatte hommaa. Kun tv:tä ei voi katsoa, kyllä se lapsi nopeasti huomaa, miten mukavaa on esim. lautapelien pelaaminen. Kyllä se lapsen röhnöttäminen tv:n ääressä on ihan tasan tarkkaan aikuisten vikaa. Voitte aloittaa muutoksen pitämällä lapsen kanssa ns. perhekokouksen (josta olette aikuisten kesken jo sopineet osittain). Kysytte hänen ehdotuksiaan, kerrotte, mitä sääntöjä teillä on ja miten niitä on noudatettava ja mitä kaikkea mukavaa olette näille viikonlopuille suunnitellut. Liian moni uusperheilijä ajattelee, ettei se lapsi tarvitse mitään erikoista vieraillessaan isänsä luona vaan ihan tavallista arkea. Tavallinen arki ei kuitenkaan ole tv:n tuijottaminen, ja onhan selvää, ettei se ole lapselle tavallista arkea, kun ei normaalisti isäänsä näe. Siksi on hyvä luoda käytännöt, joita noudatetaan isän luona. Nyt vain jämäkkää aikuisuutta noudattamaan, niin lapsikin muuttuu - jos ei kivaksi niin ainakin siedettäväksi. Alkuun kannattaa varautua vinkumiseen ja kiukutteluun. Se kuuluu asiaan. Sopikaa vain säännöt ja mitä tapahtuu, jos ei noudata niitä. 5-vuotias on vielä niin pieni, että hän ei voi olla vastuussa keksimään tekemistä itselleen.
jotka päivittelevät sitä, miten lapsi ei tee mitään eikä halua tehdä mitään. Kun kyse on alle 12-vuotiaasta lapsesta, niin aikuisethan päättävät, mitä tehdään. Lapselle voi antaa vaihtoehtoja, mutta aikuiset määrittävät ne raamit. Esim. tv:tä katsotaan tunnin päivässä tai esim. illalla jokin koko perheen yhteinen elokuva. Päivällä käydään uimassa, pulkkamäessä, hoplopissa, polkupyöräilemässä, luistelemassa jne. Ei siinä kysellä, että huvittaako sinua vaan mennäänkö luistelemaan vai pulkkamäkeen. Isän pitäisi ottaa vastuuta 5-vuotiaan tekemisistä enemmän ja esim. aloittaa tämän kanssa yhteinen harrastus esim. laskettelu, rullaluistelu tms. Tämä vahvistaisi isän ja lapsen välejä, ja olen varma, että paitsi helpottaisi äitipuolen elämää, myös tekisi niistä illoista siedettäviä ellei jopa hauskoja. Yksi hyvä tapa on myös pelata lautapelejä. Päätätte vain, että teidän perheessänne pelataan lautapelejä esim. iltaisin tai yhteisen lapsen päiväuniaikaan. Aluksi ostatte pari lautapeliä ja myöhemmin sitten laajennatte hommaa. Kun tv:tä ei voi katsoa, kyllä se lapsi nopeasti huomaa, miten mukavaa on esim. lautapelien pelaaminen. Kyllä se lapsen röhnöttäminen tv:n ääressä on ihan tasan tarkkaan aikuisten vikaa. Voitte aloittaa muutoksen pitämällä lapsen kanssa ns. perhekokouksen (josta olette aikuisten kesken jo sopineet osittain). Kysytte hänen ehdotuksiaan, kerrotte, mitä sääntöjä teillä on ja miten niitä on noudatettava ja mitä kaikkea mukavaa olette näille viikonlopuille suunnitellut. Liian moni uusperheilijä ajattelee, ettei se lapsi tarvitse mitään erikoista vieraillessaan isänsä luona vaan ihan tavallista arkea. Tavallinen arki ei kuitenkaan ole tv:n tuijottaminen, ja onhan selvää, ettei se ole lapselle tavallista arkea, kun ei normaalisti isäänsä näe. Siksi on hyvä luoda käytännöt, joita noudatetaan isän luona. Nyt vain jämäkkää aikuisuutta noudattamaan, niin lapsikin muuttuu - jos ei kivaksi niin ainakin siedettäväksi. Alkuun kannattaa varautua vinkumiseen ja kiukutteluun. Se kuuluu asiaan. Sopikaa vain säännöt ja mitä tapahtuu, jos ei noudata niitä. 5-vuotias on vielä niin pieni, että hän ei voi olla vastuussa keksimään tekemistä itselleen.
ihmettelen hänen asennettaan erittäin paljon. Kuka aikuinen nainen nyt tappamiseen asti vihaa pientä lasta siksi, että tämä on passiivinen!!!
Kuulostaa siltä, että ap:lla ja miehellään on pelisäännöt sopimatta täysin. Ne on syytä teidän ensin sopia, ja olennaisin kysymys on, missä määrin ap voi äitipuolena määrätä lapsesta.
Usein on niin, että viisivuotias on arkisin pitkät päivät päiväkodissa, kenties harrastaa vielä jotakin sen lisäksi - joten on aika ymmärrettävää, että viikonloppuisin hän tykkäisi vaan olla ja rentoutua. Lisäksi ap:n kielteinen asenne näkyy ihan takuuvarmasti hänestä, eli lapsi vaistoaa herkästi sen, ettei hänen seuransa ole oikeasti lainkaan toivottu.
Joten ymmärrän oikein hyvin, ettei tuo viisivuotias ole mikään aktiivinen ja reipas touhuaja isänsä luona käydessään. Mistä on minusta keskenkasvuista alkaa lasta inhota!
Sinänsä tietenkään kaikista lapsista ei voi tulla rakkaita, kuten eivät lapsetkaan rakasta kaikkia aikuisia. Mutta pitäminen ja sietäminen ovat eri asia.
Muista myös ap, että inhoaminen vahvistaa itse itseään. Alitajuisesti ainakin tiedät, että ajattelet ja tunnet väärin, ja sen aiheuttama syyllisyydentunne saa sinut inhoamaan ja välttelemään lasta entistäkin enemmän.
Mulla samanlainen lapsi ja myös se reipas löytyy!
Toinen lapsistamme haluaa olla aina kotona ja on jo 10v.Toinen on 7v. ja tosi reipas, urheileva, aktiivinen ja tykkää käydä joka paikassa.
Lapset on yksilöitä ja heidän täytyy antaa omanlaisiansa.
Taas kerran ei voi kun todeta, että syvältä on nämä uusioperhe kuviot ja lapsen psyyke vaarassa.
Te ootte aapeet juuri niitä naisia jotka
purkavat tuon inhonsa haukkumalla yksinhuoltajia. Tervettä.pois noidankehästä
Onpa ikävä tilanne. Lapsi varmaan aistii kireän ilmapiirin ja koettaa olla mahdollisimman huomaamaton. Helpoiten se käy telkkarin äärellä.Aikuisena sun pitäisi ottaa tilanne haltuun jollain tavalla, koska tuo tilanne ei itsekseen kohene. Olet itse luonut omilla ajatuksillasi itsellesi vankilan. Ajattelemalla ikäviä asioita saat itsesi ajattelemaan niitä useammin ja useammin, kunnes ajattelet vihaasi jatkuvasti. Tämä toimii onneksi myös toisinpäin, hyvistä ajatuksista kumpuaa lisää hyviä ajatuksia.
Koeta löytää hyviä asioita ja mukavia hetkiä vaikka väkisin. Koeta saada lapsi nauramaan ja pelleilemään niin että teillä on hauskaa, edes kerran päivässä. Ilmeile, päästele hassuja ääniä tai kutita lasta. Lapsikin varmasti lämpenee sinulle ja ennen pitkää teillä on oikeasti mukavaa yhdessä. Mieskin varmasti haluaa osallistua, kun näkee, että teillä on kivaa.
Hitto teidän kanssa...
Se on jännä juttu, että jos äiti kertoo raivostuvansa OMAAN lapseensa. Tai muita negatiivisia tunteita. Ne ovat sallittuja.Nämä tunteet ovat sallittuja myös uusperheen äidille. Aikuinen osaa käsitellä ne tunteet niin, ettei lapsi välttämättä huomaa.
Tunteet ne on- IHAN KAIKILLA perhepohjasta riippumatta.
Eiköhän se ole sen
ISÄN tehtävä ponnistella ja ponnistella oman lapsensa eduksi. Siis nähdä vaivaa kymmenkertaisesti. Isukkihan jättää sopivasti arjen väliin, joten paneppa äijä töihin. Erikoisesti ne viikonloput ovat lapsen ja isän viikonloppuja.Lähde itse kersasi kanssa muualle tai työnnä se isä lapsen kanssa talosta ulos harrastamaan jne...
En kyllä rinnastaisi satunnaista ryytymistä ja suuttumista siihen, että
Lainaus:
Se on jännä juttu, että jos äiti kertoo raivostuvansa OMAAN lapseensa. Tai muita negatiivisia tunteita. Ne ovat sallittuja. Nämä tunteet ovat sallittuja myös uusperheen äidille. Aikuinen osaa käsitellä ne tunteet niin, ettei lapsi välttämättä huomaa. Tunteet ne on- IHAN KAIKILLA perhepohjasta riippumatta.
Se on jännä juttu, että jos äiti kertoo raivostuvansa OMAAN lapseensa. Tai muita negatiivisia tunteita. Ne ovat sallittuja. Nämä tunteet ovat sallittuja myös uusperheen äidille. Aikuinen osaa käsitellä ne tunteet niin, ettei lapsi välttämättä huomaa. Tunteet ne on- IHAN KAIKILLA perhepohjasta riippumatta.
joku AIKUINEN ihminen sanoo vihaavansa lasta niin, että voisi tämän tappaa. Ja vain siksi, että lapsi on erilainen temperamentiltaan ja laiskempi kuin hän, aikuinen nainen.
Joku saamarin roti nykynaisten itsekkyydelle ja minä-minä-minä ja mun ah-niin-sallitut-Tunteet -ajattelulle.
38 Kiitos viestistäsi!
.....kyse oli siitä, että exäni oli laiska isä, joka ei jaksanut tehdä lasten kanssa mitään. Vastuu näistä exänkin lapsista jäi minulle.....Hahaha juuri näin. Ja mitä typerämpi nainen sen enemmän se sulkee silmänsä ja alkaa vihaamaan lasta kun pitäisi pistää se ISÄ vastuuseen omistaan!
Kaksi viikonloppua kuukaudessa
Neljä vuorokautta kuukaudessa, kun niitä vuorokausia on keskimäärin 30.Sinä aikana isä ei jaksa puuhata mitään ja lapsi istutetaan tv:n äärelle, kun ei se halua tehdä muuta...
Vikaa on teissä aikuisissa. Sinussa, kun et osaa kohdistaa vihaasi siihen, jolle se kuuluu, eli lapsen laiskalle isälle. On surullista ja järkyttävää, että isä näkee neljä vuorokautta kuukaudessa tätä lasta, eikä jaksa omistautua tälle hetkeksikään. Lapsiparan pitäisi siis olla vain täysin näkymätön ja kuulumaton, jotta isä olisi tyytyväinen.
Lapsen laiskuus johtuu isän laiskuudesta. Jos lasta ei viedä mihinkään, hänen kanssaan ei puuhata mitään ja jos isä osoittaa kaikin tavoin, että lapsen vierailua ei ole odotettu ja toivottu, on selvää, että se lapsi käyttäytyy negatiivisesti. Kyllä ihan normaaleissa ydinperheissäkin suunnitellaan viikonloppuohjelmaa eikä vain istuteta lapsia tv:n äärelle. Ihan samalla tavalla teidän pitäisi toimia. Vastuu on tietysti enemmän miehesi. Voisitte esim. koko perhe mennä uimahalliin, sinä yhteisen lapsen kanssa, miehesi tämän laiskimuksen kanssa. Ehkä joskus vesipuistoonkin? Lapsen pitää oppia uimataito ja juuri nyt hän on herkässä iässä siihen. Ihan hyvin voisitte esim. sopia, että aamupäivisin menette uimaan, iltapäivisin ulkoilette (näin talvisin luistelette, käytte pulkkamäessä tms.) tai joskus menette esim. hoplopiin, ostoksille, elokuviin ihan vaihtelun vuoksi. Illat voidaan sitten rauhoittaa oleskelulle kotona. Jos lapsi saapuu perjantai-iltana, olisi hyvä jo silloin sopia lauantain ohjelmasta. Perjantaikaan ei saisi olla pelkkää tv:n katselua, koska siihen jämähtää helposti lauantainakin.
Vika löytyy miehestäsi. Kohdista kiukkusi häneen.
luovat ja energiset lapset viikonloppukodissaan
... niin ap:n tapauksessa lapsi viettää isänsä luona niin vähän aikaa, että tunteekohan hän sitä ollenkaan kodikseen?Onhan hänellä oma huone, tai nurkkaus (yhtälainen yhteisen lapsen kanssa) ja kaikki omat tavarat?
Ei meillä lapset 5-vuotiaana sen kummempaa "luovuutta" osoittaneet kuin että itse leikkivät itse keksimäänsä leikkiä. Aikuinen puuttui vain villeimpiin ideoihin. Toisinaan ohjaten uuteen puuhaan tai järjestäen yhteistä tekemistä, esim. maalaus, askartelu, muovailu.
Tietääkö lapsi edes missä kaikkia tavaroita säilytetään???
Kauheaa vaatia lapselta aktiivisuutta ja luovuutta paikassa, jossa hän on vain kylässä. Ei ihme että passivoituu, kun ei saa rakkauttakaan äitipuolelta, saati edes inhimillistä ymmärrystä. Lapsella on kauhea olo, hän vierastaa, ei koe itseään tervetulleeksi. Kuinka rento ote ap:llä itsellään on esim. anopin huushollissa puuhailuun? Alatko siellä itseohjautuvasti hoitamaan puutarhaa, vaihtamaan verhoja, jynssäämään vessaa. olettaako anoppisi että teet näin, vai onko kenties (huomaavaisesti) raamittanut vierailun jotenkin tyyliin ensin kahvit ja sitten voitaisiin vaikka katsoa yhdessä valokuvia?
MITÄ ihmiset oikein kuvittelevat lapsien pystyvän luovasti ja energisesti puuhaamaan kun he tulevat kyläilemään isän kotiin jossa lisäksi äitipuoli ja sisarpuolia... Eikö lapsi kaiken järjen mukaan kaipaa suuresti ohjausta ja ymmärrystä ja lisäksi tilaisuuuden ja aikaa vetäytyä olemaan itsekseenkin jos niin haluaa.
Vähän nyt ryhtiä ap
Lainaus:
Ämmä itse on niin nyhverö että ei saa komennettua (kasvattaa) lasta, lapsen isäkään ei jaksa ja sitten muija poraa täälä kun lapsi on niin kamala???!!!
Ämmä itse on niin nyhverö että ei saa komennettua (kasvattaa) lasta, lapsen isäkään ei jaksa ja sitten muija poraa täälä kun lapsi on niin kamala???!!!
Samoilla linjoilla. Mutta äitipuolen rooli on tosiaan vaikea, jos pitää myötäillä lasta ja isä on yhtä tossukka.
Jos miettii mitä 5-vuotiaat helposti haluaa, niin ne haluaa istua sohvalla ja katsoa telkkaa ja syödä karkkia. Joo, mutta se ei käy.
Lapset pitää välillä _pakottaa_ lähtemään jonnekin ja aina niitä ei huvittais, mutta sitten kun päästään lähtemään se onkin kivaa ja lapsella on huippuhauskaa.
Ei munkaan 5-vuotias lähtis viikonloppuaamuna telkun äärestä minnekään jos en pakottaisi ja sulkisi telkkaa. En ole ajatellut että hän olisi sen takia kamala ja vastenmielinen lapsi :-).
Hän on lapsi, ja minä olen aikuinen ja tiedän asiat paremmin joten toimin sen mukaan enkä sen mukaan mitä lapsi haluaisi.
Telkkari vaan kiinni ja tekemään jotain.
Jospa aloittaisitte jostain helposta kivasta, esim. Hoplop? Siitä kai kaikki 5-vuotiaat tykkää? Tai lahjot/pakotat/kiristät uimahalliin, tai edes isän ja pojan yhdessä.
Mikä ihmeen ratkaisu
se muka on, että ap lähtee vkl, ja ottaa vielä heidän yhteisen lapsensa mukaan? Mun lapseni on aina (vaikka harvoin näin käy) tosi pettynyt jos pikkuveli ei olekaan iskän luona odottamassa kun sinne menee... Mutta siis. Kuten moni on jo sanonut, mikäli se passiivisuus häiritsee, AIKUISTEN pitää asialle jotain tehdä. Jos se lapsi tykkää katsoa tv:tä, ei hän siitä irrottaudu ellei ole pakko. Joten pakottakaa. Tv kiinni ja koko perhe pihalle:)Uutta vauva.fi:ssä
Uusimmat keskustelut
- > parinvaihto
- > Keksikaa mulle virikkeita
- > Onko hyvin säilynyt 40-vuotias nainen viehättävä ? =)
- > Raskaustestistä
- > Jarna on menossa Berliinissä Trandeburgin portille.
- > Ääntelevätkö naiset seksin aikana myös oikeasti?
- > Iholla Saaran tytön blogi?
Uusimmat blogikirjoitukset
- > Mitä kysyä bloggaajalta?
- > Pyöränistuin vapauttaa
- > Unihäiriöitä
- > Imetyskeskustelu,
- > 24. Viikko
- > Sivusta sanoen: Miksi vegaaniruokavalio?
- > Saako lasta tukistaa?
© Sanoma Magazines Finland Oy - käyttöehdot
