|
|
 Keskiviikko 23.5.2012 - Lyydia, Lyyli
|
REKISTERÖIDY
|
Los Angeles
5.14 m/s
Keskustelut
Näille alueille voit kirjoittaa rekisteröitymättä
» Aihe vapaa
Näytä viestit peräkkäin | Näytä viestipuu
Viesti
Apua VAIN poikalasten vanhemmilta!
Tarkoitan siis niitä vanhempia joilla ei ole tyttöjä laisinkaan, eikä niitä ole tulossakaan.Olen äiti joka on aina (jo ennen lapsia) toivonut tyttölapsia elämääni. Se on jotenkin ollut sellainen varmuus takaraivossa, että niin tulee vielä joskus tapahtumaan, että minulla on monta tyttöä.
No elämä yllätti ja tässä minä olen, ison lapsikatraan kanssa, ei ainuttakaan tyttöä :( Lisää lapsia meille ei ole enää tulossa. Lapsemme ovat vielä kaikki aika pieniä, joten tarvitisisin apuja teiltä äideiltä joilla on myös pelkkiä poikia.
Haluaisin kuulla positiivisia ajatuksia siitä, mikä on kivaa siinä kun talossa on pelkkiä poikia, eikä yhtään tyttöä? Varsinkin kun pojat kasvavat, niin millaista elämäni on sitten? Jäänkö jostain oikeasti piatsi ilman tytärtä? Pitääkö minun varautua johonkin? Pojat ovat minulle aika vieraita, minulla on paljon siskoja itselläni ja suku on muutenkin tyttövoittoinen.
Nyt haluan päästä tästä tytön kaipuustani ylitse ja alkaa nauttimaan elämästä poikieni kanssa. Toivon, että te voisitte auttaa minua!!!!! Auttakaa!
Vastaukset
ai
muutakin kun sun päässä oleva vika?Minä olen viihtynyt hyvin poikani kanssa.
Ja ainut lapsi on siis kyseessä, koska sisaruksia ei voida saada. Siitä olen hyvin kiitollinen, että sain edes yhden lapsen ja ihana lapsi on ollutkin. Nykyään jo kohtelias nuorimies, tullut äitiinsä niin lukuinnossaan kuin maailman pohdiskelussaankin. En tiedä, olisiko tytön kanssa jotenkin erilaista, aika normaalia elämää tässä eletään. Kai tytöillä ja pojilla on hieman erilaisia huolia elämässä, mutta ainakin näin esimurkulla pyörii mielessä kaverisuhteet, oma ulkonäkö, omat taidot ja harrastukset, tuo maailman pohdinta ja seuraaminen sekä ailahtelu ison lapsen ja silti pienen lapsen välillä.Luulen kyllä, että jos lapsi tuo joskus kotiin kivan tyttöystävän, niin siitä tavallaan saa sitten sen "oman tytön". Tai jos lapseni saa itse tyttövauvan, niin siinähän sen tytön kanssa saisi elää. Koitan kasvattaa poikaani vastuunkantajaksi ja sellaiseksi, ettei turhaan yritä mitään kangistuneita mies-nais -rooleja ylläpitää. Eli vaikka joskus tulisi lapsia ja sitten ero, niin en usko että minun poikani lähtisi lätkimään ja jättäisi lapsensa, vaan olisi edelleen mukana ja minä siinä samalla.
hä?
Lainaus:
muutakin kun sun päässä oleva vika?
muutakin kun sun päässä oleva vika?
No eikös täällä AV:llä kaikki viat ole vähän pään sisäisiä :D
ap
Minusta on ihanaa
olla perheen ainoa tyttö :) . Monet vanhemmat naiset, joilla on molempia sukupuolia, ovat kertoneet, että äidin ja pojan suhde on aivan erilainen kuin äidin ja tytön. Äiti on pojalle idoli ja kaikki kaikessa ja äiti tuntee usein pojan läheisemmäksi kuin tytön.Mä olen onnellinen,
ettei mulla ole tyttöjä.kiitos
Lainaus:
Ja ainut lapsi on siis kyseessä, koska sisaruksia ei voida saada. Siitä olen hyvin kiitollinen, että sain edes yhden lapsen ja ihana lapsi on ollutkin. Nykyään jo kohtelias nuorimies, tullut äitiinsä niin lukuinnossaan kuin maailman pohdiskelussaankin. En tiedä, olisiko tytön kanssa jotenkin erilaista, aika normaalia elämää tässä eletään. Kai tytöillä ja pojilla on hieman erilaisia huolia elämässä, mutta ainakin näin esimurkulla pyörii mielessä kaverisuhteet, oma ulkonäkö, omat taidot ja harrastukset, tuo maailman pohdinta ja seuraaminen sekä ailahtelu ison lapsen ja silti pienen lapsen välillä.
Luulen kyllä, että jos lapsi tuo joskus kotiin kivan tyttöystävän, niin siitä tavallaan saa sitten sen "oman tytön". Tai jos lapseni saa itse tyttövauvan, niin siinähän sen tytön kanssa saisi elää. Koitan kasvattaa poikaani vastuunkantajaksi ja sellaiseksi, ettei turhaan yritä mitään kangistuneita mies-nais -rooleja ylläpitää. Eli vaikka joskus tulisi lapsia ja sitten ero, niin en usko että minun poikani lähtisi lätkimään ja jättäisi lapsensa, vaan olisi edelleen mukana ja minä siinä samalla.
Ja ainut lapsi on siis kyseessä, koska sisaruksia ei voida saada. Siitä olen hyvin kiitollinen, että sain edes yhden lapsen ja ihana lapsi on ollutkin. Nykyään jo kohtelias nuorimies, tullut äitiinsä niin lukuinnossaan kuin maailman pohdiskelussaankin. En tiedä, olisiko tytön kanssa jotenkin erilaista, aika normaalia elämää tässä eletään. Kai tytöillä ja pojilla on hieman erilaisia huolia elämässä, mutta ainakin näin esimurkulla pyörii mielessä kaverisuhteet, oma ulkonäkö, omat taidot ja harrastukset, tuo maailman pohdinta ja seuraaminen sekä ailahtelu ison lapsen ja silti pienen lapsen välillä.
Luulen kyllä, että jos lapsi tuo joskus kotiin kivan tyttöystävän, niin siitä tavallaan saa sitten sen "oman tytön". Tai jos lapseni saa itse tyttövauvan, niin siinähän sen tytön kanssa saisi elää. Koitan kasvattaa poikaani vastuunkantajaksi ja sellaiseksi, ettei turhaan yritä mitään kangistuneita mies-nais -rooleja ylläpitää. Eli vaikka joskus tulisi lapsia ja sitten ero, niin en usko että minun poikani lähtisi lätkimään ja jättäisi lapsensa, vaan olisi edelleen mukana ja minä siinä samalla.
juuri tällaisia juttuja kaipaan. Näistä on oikeasti apua. En ole ajatellut ollenkaan, että joku tulevista miniöistähän saattaa olla minulle "kuin tytär". Tai ehkä saan tyttö lapsenlapsia ja ehkä heistä joku on todella läheinen? eihän sitä koskaan tiedä.
ap
kertoisitko miksi?
Lainaus:
ettei mulla ole tyttöjä.
ettei mulla ole tyttöjä.
ap
Meillä oli 3 poikaa ennenkö tuli sarjaan tyttö
Ja aina se on ollut ihan se ja sama mitä sukupuolta lapsi on, joten en osaa vastata. En olisi kolmen pojan vanhempana enkä nyt vaikka meillä onkin tyttö koska asia on niin merkityksetön kuin jokin voi vaan olla.mun poika vasta 1v
joten en tuohon kasvuvaiheeseen osaa kommentoida. Kun tulin raskaaksi, toivoin poikaa, ja olin jotenkin suunnattoman onnellinen kun ultra näytti toiveen todeksi. En ole koskaan ymmärtänyt tyttö-toiveita, ja olen ollut salaa pettynyt, kun joku sai 'vain' tytön. Olin ylpeä, että voin antaa miehelleni pojan. Kaikki tämä on tietysti täysin järjetöntä ja epäkorrektia! Jostain syystä tunnen useita mielenkiintoisia poikalapsia, ja useita ärsyttäviä huomionkipeitä pikkuprinsessoja. Kyseessä varmasti kasvatus, ehkä tytöt ovat niitä hemmoteltuja rinsessoja useammin kuin pojat, joita ehkä kasvatetaan tiukemmin? Joka tapauksessa en itse koe jääväni mistään paitsi. Jos uskaltaisin, menisin jopa niin pitkälle että myöntäisin etten halua toista lasta koska se voi olla tyttö, mutta eihän niin voi sanoa! En vihaa muiden tyttöjä, en vihaa yhtäkään lasta, mutta mielestäni esim teinitytöt ovat usein pahempia kuin teinipojat.kiitos tästäkin
Lainaus:
olla perheen ainoa tyttö :) . Monet vanhemmat naiset, joilla on molempia sukupuolia, ovat kertoneet, että äidin ja pojan suhde on aivan erilainen kuin äidin ja tytön. Äiti on pojalle idoli ja kaikki kaikessa ja äiti tuntee usein pojan läheisemmäksi kuin tytön.
olla perheen ainoa tyttö :) . Monet vanhemmat naiset, joilla on molempia sukupuolia, ovat kertoneet, että äidin ja pojan suhde on aivan erilainen kuin äidin ja tytön. Äiti on pojalle idoli ja kaikki kaikessa ja äiti tuntee usein pojan läheisemmäksi kuin tytön.
Tämän olen kuullut joskus enennenkin monelta äidiltä joilla on pelkkiä poikia, että on ihanaa olla talon ainoa "prinsessa". Mutta tämä ajatus ei valitettavasti auta minua. Minä en haluaisi olla talon ainoa nainen, pelkään jääväni ulkopuoliseksi. Mutta mukavaa kuulla, että jollakin sekin on kiva ajatus. :)
ap
olen kateellinen sinulle
Lainaus:
Ja aina se on ollut ihan se ja sama mitä sukupuolta lapsi on, joten en osaa vastata. En olisi kolmen pojan vanhempana enkä nyt vaikka meillä onkin tyttö koska asia on niin merkityksetön kuin jokin voi vaan olla.
Ja aina se on ollut ihan se ja sama mitä sukupuolta lapsi on, joten en osaa vastata. En olisi kolmen pojan vanhempana enkä nyt vaikka meillä onkin tyttö koska asia on niin merkityksetön kuin jokin voi vaan olla.
kahdestakin asiasta, tietysti siitä, että sinulla on tyttö, mutta myös siitä, että asia ei ole merkinnyt sinulle mitään. Maksaisin mitä vain, että joku ottaisi päästäni pois tämän olotilan. Ihan mitän vaan!!!!
Mutta ei tällainen olo taifda tulla muille kuin niille, jotka on aina , ennen ensimmäistäkin lasta toivoneet tiettyä sukupuolta tulevaksi ja lapsi lapsensa jälkeen toivonut sitä samaa ja koskaan se ei ole toteutunut.
ap
kiitos
Lainaus:
joten en tuohon kasvuvaiheeseen osaa kommentoida. Kun tulin raskaaksi, toivoin poikaa, ja olin jotenkin suunnattoman onnellinen kun ultra näytti toiveen todeksi. En ole koskaan ymmärtänyt tyttö-toiveita, ja olen ollut salaa pettynyt, kun joku sai 'vain' tytön. Olin ylpeä, että voin antaa miehelleni pojan. Kaikki tämä on tietysti täysin järjetöntä ja epäkorrektia! Jostain syystä tunnen useita mielenkiintoisia poikalapsia, ja useita ärsyttäviä huomionkipeitä pikkuprinsessoja. Kyseessä varmasti kasvatus, ehkä tytöt ovat niitä hemmoteltuja rinsessoja useammin kuin pojat, joita ehkä kasvatetaan tiukemmin? Joka tapauksessa en itse koe jääväni mistään paitsi. Jos uskaltaisin, menisin jopa niin pitkälle että myöntäisin etten halua toista lasta koska se voi olla tyttö, mutta eihän niin voi sanoa! En vihaa muiden tyttöjä, en vihaa yhtäkään lasta, mutta mielestäni esim teinitytöt ovat usein pahempia kuin teinipojat.
joten en tuohon kasvuvaiheeseen osaa kommentoida. Kun tulin raskaaksi, toivoin poikaa, ja olin jotenkin suunnattoman onnellinen kun ultra näytti toiveen todeksi. En ole koskaan ymmärtänyt tyttö-toiveita, ja olen ollut salaa pettynyt, kun joku sai 'vain' tytön. Olin ylpeä, että voin antaa miehelleni pojan. Kaikki tämä on tietysti täysin järjetöntä ja epäkorrektia! Jostain syystä tunnen useita mielenkiintoisia poikalapsia, ja useita ärsyttäviä huomionkipeitä pikkuprinsessoja. Kyseessä varmasti kasvatus, ehkä tytöt ovat niitä hemmoteltuja rinsessoja useammin kuin pojat, joita ehkä kasvatetaan tiukemmin? Joka tapauksessa en itse koe jääväni mistään paitsi. Jos uskaltaisin, menisin jopa niin pitkälle että myöntäisin etten halua toista lasta koska se voi olla tyttö, mutta eihän niin voi sanoa! En vihaa muiden tyttöjä, en vihaa yhtäkään lasta, mutta mielestäni esim teinitytöt ovat usein pahempia kuin teinipojat.
sinä voit ehkä sitten kuvitella tunteeni? ajatteleppa, että sinulle olisi tullut neljä tyttöä :D eikä yhtään poikaa. Ei ole kiva tunne ei.
Mutta eteenpäin sanoi mummo lumessa...
ap
Meillä on kaksospojat, eikä tyttöjä ole tulossa..
jollain tavalla joskus tulee mieleen, että olis kivaa, jos olisi tyttö, jonka kanssa voisi sitten myöhemmin tehdä tyttöjen juttuja, mutta niinkuin tuossa jo joku muukin mainitsi, niin niinhän se vanha sanonta menee, että pojat tuo tyttöjä ja tytöt poikia (ainakin toivottavasti), eli toivotaan kivoja miniäkokelaita, joiden kanssa voi sitten tehdä niitä tyttöjen juttuja!Me kärsimme lapsettomuudesta pitkään, eikä ollut päivänselvää, että saamme lapsia, joten tunnen jopa todella huonoa omaatuntoa, jos joskus tulee mieleen, että olis kivaa, jos olisi tyttökin. On ollut suuri lahja saada yleensäkin lapsia ja nuo pojat on todella rakkaita. Nyt sitä pääsee sisälle poikien maailmaan :)
Olen iloinen myös siitä, että molemmat on poikia, heistä tulee varmasti isompinakin olemaan paljon seuraa toisilleen. Ja jo käytännön taloudelliset asiat, kuten vaatteiden, urheiluvälineiden ja lelujen ym. kierrätys lapselta toiselle on helpompaa, kun ovat samaa sukupuolta.
Häntä yhä pystympään vaan, hepeniä voi ostaa ja mekkoja ommella sukulaistyttölapsille, jos siltä tuntuu!
Miksi jäisit ulkopuoliseksi?
Lainaus:
Minä en haluaisi olla talon ainoa nainen, pelkään jääväni ulkopuoliseksi. Mutta mukavaa kuulla, että jollakin sekin on kiva ajatus. :)
Minä en haluaisi olla talon ainoa nainen, pelkään jääväni ulkopuoliseksi. Mutta mukavaa kuulla, että jollakin sekin on kiva ajatus. :)
Pojat ovat erilaisia ja jos jättää "poikamaailman" miehen harteille ja keskittyy itse, öö, ruuanlaittoon ja vaatehuoltoon, voi kyllä tuntea olonsa ulkopuoliseksi. Jotkut ovat sanoneet, että heitä eivät kiinnosta örkit ja taistelurobotit, mutta ei kyllä minuakaan kiinnostaisi tuntitolkulla huoltaa babybornia tai sovitella barbille kenkiä. Lapsia kannattaa mielestäni katsoa ensisijaisesti lapsina ja miettiä, mitkä asiat juuri ko. lapselle ovat tärkeitä ja mitä yhteistä löytyy. Joku lapsi tykkää liikunnasta, toinen lautapeleistä, kolmas lukemisesta, neljäs luonnonhistoriasta, viides taiteesta jne. Eikä silloin kysytä, että mitkäs vehkeet sieltä jalkojen välistä löytyy. :)
Minulla on kaksi poikaa
Kolmattakin toivottiin mutta ikä ja ylipaino tulivat esteiksi. :( Nimenomaan kolmannelle pojalle olisi ollut nimikin valmiina. Toki tytöllekin.Suhtaudun tähän asiaan aika neutraalisti. Minusta omat kaksi poikaani ovat ihania, niin poikia ja sitten välillä ei yhtään. Ei lapsia voi kategorisoida etukäteen. SE ainoa tyttö voisi olla todella poikamainen. KOlmatta lasta olen toivonut ja saisi olla poika. Tyttö olisi kiva yllätys myös. Mutta siis enää meillä ei tähän ole mahdollisuuksia.
Omien poikien mukana olen kasvanut tähän äitiyteen ja hämmästynyt, miten sopivista asioista olen jäänyt paitsi. Siskollani on kaksi tyttöä, joten jotain vertailua olen asiaan tehnyt. En ole vaateihmisiä enkä pidä vaaleanpunaisista pitsivaatteista. Jatkuva vaatteiden vaihto, niistä puhuminen ja niiden ihailu ovat lähinnä ärsyttäviä piirteitä. JOskus kaupassa kyllä olen löytänyt ihanan mekon ja ostanut sitten siskoni tytöille tai ystävieni tytöille. Ei ole kirpaissut.
Tyttömäisistä elkeistä inhoan yli kaiken valitusta. Tähän sortuvat kyllä pojatkin, mutta tytöt himpun verran omassa tuttavapiirissäni enemmän. Jatkuvalla valituksella yritetään manipuloida vanhempia. Olen iloinen, että meillä ollaan tässä asiassa suorasanaisempia ja ilmaistaan tahto ilman turhia maneereja.
Poikien energisyys on uuvuttavaa. Joskus olen kadehtien katsonut ystäväni tyttöä, joka vain istuu paikallaan ja katselee maailmaa. En ihmettele lainkaan, miten jotkut vanhemmat puhuvat siitä, miten lapset pitää ottaa mukaan hautajaisiin, häihin ja ihan kaikkialle. Meidän pojat tietävät rajat ja heillä on tiukka kuri, mutta juuri näissä juhlavissa tilaisuuksissa se mopo saattaa karata käsistä, ja hartiavoimin saa tehdä töitä, jotta ylipäätään ei tule ylilyöntejä. Se merkitsee sitten sitä, että minä en niistä juhlista saa itselleni yhtään mitään.
Meillä leikitään ihan kaikenlaisia leikkejä. Nuorimman suosikkileikki on kotileikki, ja sai joulupukilta lahjaksi pikkukeittiön. Isompikin on leikkinyt kokkailuleikkejä paljon.
Isompi ihailee tyttöjen zhu zhu petsejä ja ratoja. Lempiväri on punainen ja vähän pienempänä halusi kasvattaa pitkän tukan, kun äidilläkin on.
Toisaalta autot ovat ylitse kaiken. Harrastukset ovat urheiluharrastuksia - tosin juuri isompi ilmoitti, että voisi alkaa soittaa pianoa. Meidän vanhin on melkoinen herkkis, loukkaantuu muiden poikien tönimisistä ja lällättelyistä verisesti. Välillä saa olla sanomassa, että ihan kaikkea ei tarvitse ottaa niin kirjaimellisesti.
Shoppailukaveria ei pojistani tule. Kumpikin aivan luontaisesti inhoaa vaateostoksia. Muuten kyllä olen vielä toistaiseksi saanut kaverin esim. teatteriin. Saa nähdä, miten tulevaisuudessa.
kyynelhän tässä vierähti
Lainaus:
jollain tavalla joskus tulee mieleen, että olis kivaa, jos olisi tyttö, jonka kanssa voisi sitten myöhemmin tehdä tyttöjen juttuja, mutta niinkuin tuossa jo joku muukin mainitsi, niin niinhän se vanha sanonta menee, että pojat tuo tyttöjä ja tytöt poikia (ainakin toivottavasti), eli toivotaan kivoja miniäkokelaita, joiden kanssa voi sitten tehdä niitä tyttöjen juttuja!
Me kärsimme lapsettomuudesta pitkään, eikä ollut päivänselvää, että saamme lapsia, joten tunnen jopa todella huonoa omaatuntoa, jos joskus tulee mieleen, että olis kivaa, jos olisi tyttökin. On ollut suuri lahja saada yleensäkin lapsia ja nuo pojat on todella rakkaita. Nyt sitä pääsee sisälle poikien maailmaan :)
Olen iloinen myös siitä, että molemmat on poikia, heistä tulee varmasti isompinakin olemaan paljon seuraa toisilleen. Ja jo käytännön taloudelliset asiat, kuten vaatteiden, urheiluvälineiden ja lelujen ym. kierrätys lapselta toiselle on helpompaa, kun ovat samaa sukupuolta.
Häntä yhä pystympään vaan, hepeniä voi ostaa ja mekkoja ommella sukulaistyttölapsille, jos siltä tuntuu!
jollain tavalla joskus tulee mieleen, että olis kivaa, jos olisi tyttö, jonka kanssa voisi sitten myöhemmin tehdä tyttöjen juttuja, mutta niinkuin tuossa jo joku muukin mainitsi, niin niinhän se vanha sanonta menee, että pojat tuo tyttöjä ja tytöt poikia (ainakin toivottavasti), eli toivotaan kivoja miniäkokelaita, joiden kanssa voi sitten tehdä niitä tyttöjen juttuja!
Me kärsimme lapsettomuudesta pitkään, eikä ollut päivänselvää, että saamme lapsia, joten tunnen jopa todella huonoa omaatuntoa, jos joskus tulee mieleen, että olis kivaa, jos olisi tyttökin. On ollut suuri lahja saada yleensäkin lapsia ja nuo pojat on todella rakkaita. Nyt sitä pääsee sisälle poikien maailmaan :)
Olen iloinen myös siitä, että molemmat on poikia, heistä tulee varmasti isompinakin olemaan paljon seuraa toisilleen. Ja jo käytännön taloudelliset asiat, kuten vaatteiden, urheiluvälineiden ja lelujen ym. kierrätys lapselta toiselle on helpompaa, kun ovat samaa sukupuolta.
Häntä yhä pystympään vaan, hepeniä voi ostaa ja mekkoja ommella sukulaistyttölapsille, jos siltä tuntuu!
tämä asia on minulle niin herkkä, että helposti tunteet nousee pintaan. mutta olet oikeassa, häntä pystympään!!!
ap
Itse ajattelen poikakatrastani lapsinani
en tiettynä sukupuolena. He saavat usein valita vaatteensa, kysyn heidän mielipiteitään ja he leipovat ja laittavat ruokaa kanssani. Ja imuroivat mielellään, onhan se mielenkiintoinen vehje ! :DHeidän kanssaan halitaan ja luetaan, pelataan pelejä jne, ja aina joskus äiti menee pihalle potkiin palloa ja raisumpia leikkejä. Ah kuinka vapauttavaa.
Ja mikä parasta, kun heitä on useampi niin varmastikin edes joku heistä ellei kaikki, auttavat meitä vanhuksia myöhemmin elämässä erilaisissa korjaustöissä ja lumenluonnissa yms !
Ymmärrän tyttökaipuusi, mutta tee kaikkea mahdollista poikiesi kanssa mitä voisit tehdä tytönkin kanssa. :-)
Pitäisköhän sun etsiä jutteluapua jostain?
Lainaus:
kahdestakin asiasta, tietysti siitä, että sinulla on tyttö, mutta myös siitä, että asia ei ole merkinnyt sinulle mitään. Maksaisin mitä vain, että joku ottaisi päästäni pois tämän olotilan. Ihan mitän vaan!!!!
kahdestakin asiasta, tietysti siitä, että sinulla on tyttö, mutta myös siitä, että asia ei ole merkinnyt sinulle mitään. Maksaisin mitä vain, että joku ottaisi päästäni pois tämän olotilan. Ihan mitän vaan!!!!
Minulla oli 12 vuoden ajan vain yksi lapsi, poika. Häntä odottaessa oli ihan sama kumpi sieltä tulee. Sitten tulin uudestaan raskaaksi ja sain tytön. Silloinkin oli oikeasti ihan se ja sama, kumpi tulee. Eli olin jo tyytynyt siihen että olen pojan äiti. Nyt olen sekä tytön että pojan äiti, mutta ihan yhtä hyvin voisi olla kaksi poikaa tai kaksi tyttöä. Jos sulle on tosi hankalaa olla poikien äiti, niin ehkä olsii hyvä käydä jossain juttusilla purkamassa mietteitä ja saamassa näkökulmaa, ettet turhaan kärsi tai pura omaa pettymystäsi poikiisi.
voin ymmärtää!
Lainaus:
sinä voit ehkä sitten kuvitella tunteeni? ajatteleppa, että sinulle olisi tullut neljä tyttöä :D eikä yhtään poikaa. Ei ole kiva tunne ei.
Mutta eteenpäin sanoi mummo lumessa...
ap
ja samalla hiukan kadehdin upeaa katrastasi!
Lainaus:
joten en tuohon kasvuvaiheeseen osaa kommentoida. Kun tulin raskaaksi, toivoin poikaa, ja olin jotenkin suunnattoman onnellinen kun ultra näytti toiveen todeksi. En ole koskaan ymmärtänyt tyttö-toiveita, ja olen ollut salaa pettynyt, kun joku sai 'vain' tytön. Olin ylpeä, että voin antaa miehelleni pojan. Kaikki tämä on tietysti täysin järjetöntä ja epäkorrektia! Jostain syystä tunnen useita mielenkiintoisia poikalapsia, ja useita ärsyttäviä huomionkipeitä pikkuprinsessoja. Kyseessä varmasti kasvatus, ehkä tytöt ovat niitä hemmoteltuja rinsessoja useammin kuin pojat, joita ehkä kasvatetaan tiukemmin? Joka tapauksessa en itse koe jääväni mistään paitsi. Jos uskaltaisin, menisin jopa niin pitkälle että myöntäisin etten halua toista lasta koska se voi olla tyttö, mutta eihän niin voi sanoa! En vihaa muiden tyttöjä, en vihaa yhtäkään lasta, mutta mielestäni esim teinitytöt ovat usein pahempia kuin teinipojat.
joten en tuohon kasvuvaiheeseen osaa kommentoida. Kun tulin raskaaksi, toivoin poikaa, ja olin jotenkin suunnattoman onnellinen kun ultra näytti toiveen todeksi. En ole koskaan ymmärtänyt tyttö-toiveita, ja olen ollut salaa pettynyt, kun joku sai 'vain' tytön. Olin ylpeä, että voin antaa miehelleni pojan. Kaikki tämä on tietysti täysin järjetöntä ja epäkorrektia! Jostain syystä tunnen useita mielenkiintoisia poikalapsia, ja useita ärsyttäviä huomionkipeitä pikkuprinsessoja. Kyseessä varmasti kasvatus, ehkä tytöt ovat niitä hemmoteltuja rinsessoja useammin kuin pojat, joita ehkä kasvatetaan tiukemmin? Joka tapauksessa en itse koe jääväni mistään paitsi. Jos uskaltaisin, menisin jopa niin pitkälle että myöntäisin etten halua toista lasta koska se voi olla tyttö, mutta eihän niin voi sanoa! En vihaa muiden tyttöjä, en vihaa yhtäkään lasta, mutta mielestäni esim teinitytöt ovat usein pahempia kuin teinipojat.
sinä voit ehkä sitten kuvitella tunteeni? ajatteleppa, että sinulle olisi tullut neljä tyttöä :D eikä yhtään poikaa. Ei ole kiva tunne ei.
Mutta eteenpäin sanoi mummo lumessa...
ap
tämä on kyllä totta
Lainaus:
Pojat ovat erilaisia ja jos jättää "poikamaailman" miehen harteille ja keskittyy itse, öö, ruuanlaittoon ja vaatehuoltoon, voi kyllä tuntea olonsa ulkopuoliseksi. Jotkut ovat sanoneet, että heitä eivät kiinnosta örkit ja taistelurobotit, mutta ei kyllä minuakaan kiinnostaisi tuntitolkulla huoltaa babybornia tai sovitella barbille kenkiä. Lapsia kannattaa mielestäni katsoa ensisijaisesti lapsina ja miettiä, mitkä asiat juuri ko. lapselle ovat tärkeitä ja mitä yhteistä löytyy. Joku lapsi tykkää liikunnasta, toinen lautapeleistä, kolmas lukemisesta, neljäs luonnonhistoriasta, viides taiteesta jne. Eikä silloin kysytä, että mitkäs vehkeet sieltä jalkojen välistä löytyy. :)
Lainaus:
Minä en haluaisi olla talon ainoa nainen, pelkään jääväni ulkopuoliseksi. Mutta mukavaa kuulla, että jollakin sekin on kiva ajatus. :)
Minä en haluaisi olla talon ainoa nainen, pelkään jääväni ulkopuoliseksi. Mutta mukavaa kuulla, että jollakin sekin on kiva ajatus. :)
Pojat ovat erilaisia ja jos jättää "poikamaailman" miehen harteille ja keskittyy itse, öö, ruuanlaittoon ja vaatehuoltoon, voi kyllä tuntea olonsa ulkopuoliseksi. Jotkut ovat sanoneet, että heitä eivät kiinnosta örkit ja taistelurobotit, mutta ei kyllä minuakaan kiinnostaisi tuntitolkulla huoltaa babybornia tai sovitella barbille kenkiä. Lapsia kannattaa mielestäni katsoa ensisijaisesti lapsina ja miettiä, mitkä asiat juuri ko. lapselle ovat tärkeitä ja mitä yhteistä löytyy. Joku lapsi tykkää liikunnasta, toinen lautapeleistä, kolmas lukemisesta, neljäs luonnonhistoriasta, viides taiteesta jne. Eikä silloin kysytä, että mitkäs vehkeet sieltä jalkojen välistä löytyy. :)
Minä olen juuri sellainen äiti joka inhoaa niitä örkkejä, pianimista ja miekkailua. Tuntuu helpolta jättäytyä ulkopuoile kun ne jutut eivät vaan yksinkertaisesti kiinosta. Toisaalta en ollut koskaan ajatellut sitä noin päin, että kiinostaisiko minua sen enempää kotileikit tai prinsesa touhut, sillä tuskin! Olenkin tässä tyttöhaaveessani ehkä ajatellut enemmän tulevaisuutta, sitä aikaa kun lapset kasvavat ja pojat juttelevat sitten isälle omat juttunsa. Ja käyvät isän kanssa saunassa ym. Sitten ehkä olen ulkopuolinen viimeistään?
pitää yrittää keskittyä poikiini nyt enemmän yksilöinä, eikä mittiä koko ajan sitä heidän sukupuoltaan. Ei auta asiaa kun vieraat kaupassa kommentoivat "herranjestas, äiti rukka" kun näkevät minut neljän pojan kanssa liikenteessä. Tuskin neljän tytön tai ylensäkään neljän lapsen äideille niin sanotaan muutoin.
ap
Meillä
on viisi poikaa, ei tyttöjä (ainakaan tällä hetkellä). Olen tyytyväinen, ei kaipaa tyttöä, kun poikien kanssa menee niin mukavasti. Pojat näyttävät tunteensa suoraan, eivät kiertele. Kun ei ole tyttöjä, niin pojat joutuvat tekemään kotitöitä laidasta laitaan, myös ruoanlaittoa, pyykkejä ym. "naisten töitä". Yksi pojista on erityisen ihastunut leipomiseen ja mielelläni hänen kanssaan sitä harrastankin, pojatkin voivat siis pitää tuollaisista jutuista. Poikien kanssa tulee myös juteltua kaikienlaisista asioista, ei vain koneista vaan ihmisten käytöksestä, maailman menosta. Meikit tai vaatteet eivät sentään kiinnosta.Uskon, että vielä tulevaisuudessakin tulen olemaan yhteydessä lapsiini, ei se, ettei lapseksi ole sattunut syntymään tyttöä tarkoita sitä, että "menetän" mahdollisuudet läheisiin väleihin aikuisuudessakin.
Ja se hyvä puoli pojissa ainakin on, että he kohtelevat äitiään prinsessana :)
Olen kolmen tytön äiti, mutta tuputtaudun kuitenkin vastaamaan
Haluaisin sanoa kaksi asiaa: Ensinnäkin tällaiset ajatukset vähenevät ajan myötä. Kun lapsesi kasvavat, he ovat ennen muuta ihmisiä, omia ihania persooniaan. Et sinä sitten enää ajattele heitä sukupuolen kautta ensisijaisesti.Toisekseen nykyaikana molemmilla sukupuolilla on mahdollisuudet tehdä asioita, jotka itseä kiinnostavat. Ihmettelen usein puhetta "tyttöjen jutuista" tai "poikien jutuista", ihan niin kuin tytön kanssa ei voisi käydä jääkiekkomatsissa tai pojan kanssa leipoa. Tietenkin voi - saa tehdä ihan sitä mitä haluaa ja mikä kiinnostaa. :) Älä siis sulje itseltäsi tai perheeltäsi mahdollisuuksia pois siksi, että kaikki lapsenne ovat poikia.
kiitos
Lainaus:
Kolmattakin toivottiin mutta ikä ja ylipaino tulivat esteiksi. :( Nimenomaan kolmannelle pojalle olisi ollut nimikin valmiina. Toki tytöllekin.
Suhtaudun tähän asiaan aika neutraalisti. Minusta omat kaksi poikaani ovat ihania, niin poikia ja sitten välillä ei yhtään. Ei lapsia voi kategorisoida etukäteen. SE ainoa tyttö voisi olla todella poikamainen. KOlmatta lasta olen toivonut ja saisi olla poika. Tyttö olisi kiva yllätys myös. Mutta siis enää meillä ei tähän ole mahdollisuuksia.
Omien poikien mukana olen kasvanut tähän äitiyteen ja hämmästynyt, miten sopivista asioista olen jäänyt paitsi. Siskollani on kaksi tyttöä, joten jotain vertailua olen asiaan tehnyt. En ole vaateihmisiä enkä pidä vaaleanpunaisista pitsivaatteista. Jatkuva vaatteiden vaihto, niistä puhuminen ja niiden ihailu ovat lähinnä ärsyttäviä piirteitä. JOskus kaupassa kyllä olen löytänyt ihanan mekon ja ostanut sitten siskoni tytöille tai ystävieni tytöille. Ei ole kirpaissut.
Tyttömäisistä elkeistä inhoan yli kaiken valitusta. Tähän sortuvat kyllä pojatkin, mutta tytöt himpun verran omassa tuttavapiirissäni enemmän. Jatkuvalla valituksella yritetään manipuloida vanhempia. Olen iloinen, että meillä ollaan tässä asiassa suorasanaisempia ja ilmaistaan tahto ilman turhia maneereja.
Poikien energisyys on uuvuttavaa. Joskus olen kadehtien katsonut ystäväni tyttöä, joka vain istuu paikallaan ja katselee maailmaa. En ihmettele lainkaan, miten jotkut vanhemmat puhuvat siitä, miten lapset pitää ottaa mukaan hautajaisiin, häihin ja ihan kaikkialle. Meidän pojat tietävät rajat ja heillä on tiukka kuri, mutta juuri näissä juhlavissa tilaisuuksissa se mopo saattaa karata käsistä, ja hartiavoimin saa tehdä töitä, jotta ylipäätään ei tule ylilyöntejä. Se merkitsee sitten sitä, että minä en niistä juhlista saa itselleni yhtään mitään.
Meillä leikitään ihan kaikenlaisia leikkejä. Nuorimman suosikkileikki on kotileikki, ja sai joulupukilta lahjaksi pikkukeittiön. Isompikin on leikkinyt kokkailuleikkejä paljon.
Isompi ihailee tyttöjen zhu zhu petsejä ja ratoja. Lempiväri on punainen ja vähän pienempänä halusi kasvattaa pitkän tukan, kun äidilläkin on.
Toisaalta autot ovat ylitse kaiken. Harrastukset ovat urheiluharrastuksia - tosin juuri isompi ilmoitti, että voisi alkaa soittaa pianoa. Meidän vanhin on melkoinen herkkis, loukkaantuu muiden poikien tönimisistä ja lällättelyistä verisesti. Välillä saa olla sanomassa, että ihan kaikkea ei tarvitse ottaa niin kirjaimellisesti.
Shoppailukaveria ei pojistani tule. Kumpikin aivan luontaisesti inhoaa vaateostoksia. Muuten kyllä olen vielä toistaiseksi saanut kaverin esim. teatteriin. Saa nähdä, miten tulevaisuudessa.
Kolmattakin toivottiin mutta ikä ja ylipaino tulivat esteiksi. :( Nimenomaan kolmannelle pojalle olisi ollut nimikin valmiina. Toki tytöllekin.
Suhtaudun tähän asiaan aika neutraalisti. Minusta omat kaksi poikaani ovat ihania, niin poikia ja sitten välillä ei yhtään. Ei lapsia voi kategorisoida etukäteen. SE ainoa tyttö voisi olla todella poikamainen. KOlmatta lasta olen toivonut ja saisi olla poika. Tyttö olisi kiva yllätys myös. Mutta siis enää meillä ei tähän ole mahdollisuuksia.
Omien poikien mukana olen kasvanut tähän äitiyteen ja hämmästynyt, miten sopivista asioista olen jäänyt paitsi. Siskollani on kaksi tyttöä, joten jotain vertailua olen asiaan tehnyt. En ole vaateihmisiä enkä pidä vaaleanpunaisista pitsivaatteista. Jatkuva vaatteiden vaihto, niistä puhuminen ja niiden ihailu ovat lähinnä ärsyttäviä piirteitä. JOskus kaupassa kyllä olen löytänyt ihanan mekon ja ostanut sitten siskoni tytöille tai ystävieni tytöille. Ei ole kirpaissut.
Tyttömäisistä elkeistä inhoan yli kaiken valitusta. Tähän sortuvat kyllä pojatkin, mutta tytöt himpun verran omassa tuttavapiirissäni enemmän. Jatkuvalla valituksella yritetään manipuloida vanhempia. Olen iloinen, että meillä ollaan tässä asiassa suorasanaisempia ja ilmaistaan tahto ilman turhia maneereja.
Poikien energisyys on uuvuttavaa. Joskus olen kadehtien katsonut ystäväni tyttöä, joka vain istuu paikallaan ja katselee maailmaa. En ihmettele lainkaan, miten jotkut vanhemmat puhuvat siitä, miten lapset pitää ottaa mukaan hautajaisiin, häihin ja ihan kaikkialle. Meidän pojat tietävät rajat ja heillä on tiukka kuri, mutta juuri näissä juhlavissa tilaisuuksissa se mopo saattaa karata käsistä, ja hartiavoimin saa tehdä töitä, jotta ylipäätään ei tule ylilyöntejä. Se merkitsee sitten sitä, että minä en niistä juhlista saa itselleni yhtään mitään.
Meillä leikitään ihan kaikenlaisia leikkejä. Nuorimman suosikkileikki on kotileikki, ja sai joulupukilta lahjaksi pikkukeittiön. Isompikin on leikkinyt kokkailuleikkejä paljon.
Isompi ihailee tyttöjen zhu zhu petsejä ja ratoja. Lempiväri on punainen ja vähän pienempänä halusi kasvattaa pitkän tukan, kun äidilläkin on.
Toisaalta autot ovat ylitse kaiken. Harrastukset ovat urheiluharrastuksia - tosin juuri isompi ilmoitti, että voisi alkaa soittaa pianoa. Meidän vanhin on melkoinen herkkis, loukkaantuu muiden poikien tönimisistä ja lällättelyistä verisesti. Välillä saa olla sanomassa, että ihan kaikkea ei tarvitse ottaa niin kirjaimellisesti.
Shoppailukaveria ei pojistani tule. Kumpikin aivan luontaisesti inhoaa vaateostoksia. Muuten kyllä olen vielä toistaiseksi saanut kaverin esim. teatteriin. Saa nähdä, miten tulevaisuudessa.
Paljon tuttuja juttuja, kuten nuo paikallaan istuvat tytöt :) niitä olen ihaillut minäkin useasti. Mutta miksi en myös paikallaan situvia poika (niitä vaan harvemmin näkee) Meillä kaikki pojat tosi villejä ja oma jaksaminen on aika nollassa. Mietin usein, että millaista elämämme olisi jos nämä pojat olsivat tyttöjä tai jos edes joukossa olisi muutama tyytö. Varmasti hyvin erilaista. Mutta miettiminen on turhaa, elämässä tapahtuu mitä tapahtuu, eikä se toisenlaisen elämän unelmointi helpota sitä oloa varmasti.
Siitä olen kansasi samaa mieltä, että tytöt herkemmin narisee ja kitisee myös minun tuttavapiirissäni. Ehkä siltä ja teini tytöiltä säästyminen on vain hyvä asia?
ap
Meillä sittemmin kuoli yksi pojista
Olisitko säälinyt enempi meitä jos se ainoa tyttö olisi kuollut?Toisille kaikki lapset on haluttuja sellaisina kuin he ovat. Toisille näköjään ei.
Säälin lapsiasi ihan täydestä sydämestäni.
9
Kyllä yli 2 lapsen perheitä kauhistellaan! :)
Lainaus:
pitää yrittää keskittyä poikiini nyt enemmän yksilöinä, eikä mittiä koko ajan sitä heidän sukupuoltaan. Ei auta asiaa kun vieraat kaupassa kommentoivat "herranjestas, äiti rukka" kun näkevät minut neljän pojan kanssa liikenteessä. Tuskin neljän tytön tai ylensäkään neljän lapsen äideille niin sanotaan muutoin.
pitää yrittää keskittyä poikiini nyt enemmän yksilöinä, eikä mittiä koko ajan sitä heidän sukupuoltaan. Ei auta asiaa kun vieraat kaupassa kommentoivat "herranjestas, äiti rukka" kun näkevät minut neljän pojan kanssa liikenteessä. Tuskin neljän tytön tai ylensäkään neljän lapsen äideille niin sanotaan muutoin.
Että älä luule, että kommentoijat kommentoivat poikiasi vaan kyllä varmasti 95% tarkoittaa sitä, että "herranjestas nainen, miten sä pärjäät NELJÄN lapsen kanssa!". :) Niin ja aina ne ihmisten jotain kauhistelevat, oli se sitten tutin käyttö, haalari väri, tukan pituus tai ihan mikä tahansa. Toisesta korvasta sisään, toisesta ulos...
Pysähdy oikeasti miettimään, mikä jokaisessa pojassasi on sellaista, josta olet todella kiinnostunut. Älä jää örkkivuoren taakse ihmettelemään, vaan kiinnostu lapsesta lapsena ja mieti, mitä annettavaa sinulla on juuri tälle lapselle. Oletko hyvä ja turvallinen syli, taitava lukija, luonnontutkija, leivontakaveri, pihalla juoksentelija vai oletko ihan vain hyvä juttelija. Jos lapsesi oppivat, että isä on heille tärkeämpi, niin aivan varmasti he menevät isompina sen samaisen isän kanssa saunaan juttelemaan. Jos sinä pelaat korttisi oikein, niin sama lapsi saattaakin tulla keittiön pöydän ääreen kaakaomukin ja sinun seurasi toivossa, tai tulla mökillä sinne laiturin nokkaan sinun viereesi kysymään, että "miten teitä naisia voi ymmärtää". :)
Tsemppiä, ota lapsesi vastaan ihan vain lapsina ja mieti omaa rooliasi heidän elämässään.
aivan
Lainaus:
en tiettynä sukupuolena. He saavat usein valita vaatteensa, kysyn heidän mielipiteitään ja he leipovat ja laittavat ruokaa kanssani. Ja imuroivat mielellään, onhan se mielenkiintoinen vehje ! :D
Heidän kanssaan halitaan ja luetaan, pelataan pelejä jne, ja aina joskus äiti menee pihalle potkiin palloa ja raisumpia leikkejä. Ah kuinka vapauttavaa.
Ja mikä parasta, kun heitä on useampi niin varmastikin edes joku heistä ellei kaikki, auttavat meitä vanhuksia myöhemmin elämässä erilaisissa korjaustöissä ja lumenluonnissa yms !
Ymmärrän tyttökaipuusi, mutta tee kaikkea mahdollista poikiesi kanssa mitä voisit tehdä tytönkin kanssa. :-)
en tiettynä sukupuolena. He saavat usein valita vaatteensa, kysyn heidän mielipiteitään ja he leipovat ja laittavat ruokaa kanssani. Ja imuroivat mielellään, onhan se mielenkiintoinen vehje ! :D
Heidän kanssaan halitaan ja luetaan, pelataan pelejä jne, ja aina joskus äiti menee pihalle potkiin palloa ja raisumpia leikkejä. Ah kuinka vapauttavaa.
Ja mikä parasta, kun heitä on useampi niin varmastikin edes joku heistä ellei kaikki, auttavat meitä vanhuksia myöhemmin elämässä erilaisissa korjaustöissä ja lumenluonnissa yms !
Ymmärrän tyttökaipuusi, mutta tee kaikkea mahdollista poikiesi kanssa mitä voisit tehdä tytönkin kanssa. :-)
itseasiassa en usko, että tekisin mitään erilaista tällä hetkellä tyttölapsenkaan kanssa. Ehkä pelot koskevat enemmän tulevaisuutta, mutta tässähän nyt voisi taas viisastua niin, että elää tätä päivää eikä murhedi tulevaa.
ap
Meillä on sekä tyttö että poika.
Poika on rauhaalinen ja tyttö niin villi ja vilkas ettei perässä pysy.kyllä
Lainaus:
Minulla oli 12 vuoden ajan vain yksi lapsi, poika. Häntä odottaessa oli ihan sama kumpi sieltä tulee. Sitten tulin uudestaan raskaaksi ja sain tytön. Silloinkin oli oikeasti ihan se ja sama, kumpi tulee. Eli olin jo tyytynyt siihen että olen pojan äiti. Nyt olen sekä tytön että pojan äiti, mutta ihan yhtä hyvin voisi olla kaksi poikaa tai kaksi tyttöä. Jos sulle on tosi hankalaa olla poikien äiti, niin ehkä olsii hyvä käydä jossain juttusilla purkamassa mietteitä ja saamassa näkökulmaa, ettet turhaan kärsi tai pura omaa pettymystäsi poikiisi.
Lainaus:
kahdestakin asiasta, tietysti siitä, että sinulla on tyttö, mutta myös siitä, että asia ei ole merkinnyt sinulle mitään. Maksaisin mitä vain, että joku ottaisi päästäni pois tämän olotilan. Ihan mitän vaan!!!!
kahdestakin asiasta, tietysti siitä, että sinulla on tyttö, mutta myös siitä, että asia ei ole merkinnyt sinulle mitään. Maksaisin mitä vain, että joku ottaisi päästäni pois tämän olotilan. Ihan mitän vaan!!!!
Minulla oli 12 vuoden ajan vain yksi lapsi, poika. Häntä odottaessa oli ihan sama kumpi sieltä tulee. Sitten tulin uudestaan raskaaksi ja sain tytön. Silloinkin oli oikeasti ihan se ja sama, kumpi tulee. Eli olin jo tyytynyt siihen että olen pojan äiti. Nyt olen sekä tytön että pojan äiti, mutta ihan yhtä hyvin voisi olla kaksi poikaa tai kaksi tyttöä. Jos sulle on tosi hankalaa olla poikien äiti, niin ehkä olsii hyvä käydä jossain juttusilla purkamassa mietteitä ja saamassa näkökulmaa, ettet turhaan kärsi tai pura omaa pettymystäsi poikiisi.
olen jo käynyt, ei auttanut ja tuli liian kalliiksi. Mutta tässhän tätä työstetään teidän avulla :)
ap
kiitos
Lainaus:
on viisi poikaa, ei tyttöjä (ainakaan tällä hetkellä). Olen tyytyväinen, ei kaipaa tyttöä, kun poikien kanssa menee niin mukavasti. Pojat näyttävät tunteensa suoraan, eivät kiertele. Kun ei ole tyttöjä, niin pojat joutuvat tekemään kotitöitä laidasta laitaan, myös ruoanlaittoa, pyykkejä ym. "naisten töitä". Yksi pojista on erityisen ihastunut leipomiseen ja mielelläni hänen kanssaan sitä harrastankin, pojatkin voivat siis pitää tuollaisista jutuista. Poikien kanssa tulee myös juteltua kaikienlaisista asioista, ei vain koneista vaan ihmisten käytöksestä, maailman menosta. Meikit tai vaatteet eivät sentään kiinnosta.
Uskon, että vielä tulevaisuudessakin tulen olemaan yhteydessä lapsiini, ei se, ettei lapseksi ole sattunut syntymään tyttöä tarkoita sitä, että "menetän" mahdollisuudet läheisiin väleihin aikuisuudessakin.
Ja se hyvä puoli pojissa ainakin on, että he kohtelevat äitiään prinsessana :)
on viisi poikaa, ei tyttöjä (ainakaan tällä hetkellä). Olen tyytyväinen, ei kaipaa tyttöä, kun poikien kanssa menee niin mukavasti. Pojat näyttävät tunteensa suoraan, eivät kiertele. Kun ei ole tyttöjä, niin pojat joutuvat tekemään kotitöitä laidasta laitaan, myös ruoanlaittoa, pyykkejä ym. "naisten töitä". Yksi pojista on erityisen ihastunut leipomiseen ja mielelläni hänen kanssaan sitä harrastankin, pojatkin voivat siis pitää tuollaisista jutuista. Poikien kanssa tulee myös juteltua kaikienlaisista asioista, ei vain koneista vaan ihmisten käytöksestä, maailman menosta. Meikit tai vaatteet eivät sentään kiinnosta.
Uskon, että vielä tulevaisuudessakin tulen olemaan yhteydessä lapsiini, ei se, ettei lapseksi ole sattunut syntymään tyttöä tarkoita sitä, että "menetän" mahdollisuudet läheisiin väleihin aikuisuudessakin.
Ja se hyvä puoli pojissa ainakin on, että he kohtelevat äitiään prinsessana :)
Niin voihan se olla, että jostakin pojastani tulee kanssani todella läheinen aikuisena. Automaattisesti sitä vain jotenkin ajattelee, että tytöt ovat äideilleen läheisiä ja pojat kaukaisia. Ehkä minä olen nähnyt vain sellaisen mallin?
ap
näin on
Lainaus:
Haluaisin sanoa kaksi asiaa: Ensinnäkin tällaiset ajatukset vähenevät ajan myötä. Kun lapsesi kasvavat, he ovat ennen muuta ihmisiä, omia ihania persooniaan. Et sinä sitten enää ajattele heitä sukupuolen kautta ensisijaisesti.
Toisekseen nykyaikana molemmilla sukupuolilla on mahdollisuudet tehdä asioita, jotka itseä kiinnostavat. Ihmettelen usein puhetta "tyttöjen jutuista" tai "poikien jutuista", ihan niin kuin tytön kanssa ei voisi käydä jääkiekkomatsissa tai pojan kanssa leipoa. Tietenkin voi - saa tehdä ihan sitä mitä haluaa ja mikä kiinnostaa. :) Älä siis sulje itseltäsi tai perheeltäsi mahdollisuuksia pois siksi, että kaikki lapsenne ovat poikia.
Haluaisin sanoa kaksi asiaa: Ensinnäkin tällaiset ajatukset vähenevät ajan myötä. Kun lapsesi kasvavat, he ovat ennen muuta ihmisiä, omia ihania persooniaan. Et sinä sitten enää ajattele heitä sukupuolen kautta ensisijaisesti.
Toisekseen nykyaikana molemmilla sukupuolilla on mahdollisuudet tehdä asioita, jotka itseä kiinnostavat. Ihmettelen usein puhetta "tyttöjen jutuista" tai "poikien jutuista", ihan niin kuin tytön kanssa ei voisi käydä jääkiekkomatsissa tai pojan kanssa leipoa. Tietenkin voi - saa tehdä ihan sitä mitä haluaa ja mikä kiinnostaa. :) Älä siis sulje itseltäsi tai perheeltäsi mahdollisuuksia pois siksi, että kaikki lapsenne ovat poikia.
kiitos kun vastasit, yritin rajata täältä tyttöjen äidit vain sen takia pois, että ei mene kisailuksi kummat on parempia tytöt vai pojat :) siihen se helposti menee. Mutta kiitos asiallisesta kommentista.
Ehkä minulla on sekin, että ainakin isoimmat poikani ovat yvin poikamaisia. Eivät kiinnostu oikein mistään neutraalista, kaikki kiinostuksen kohteet ovat niitä tyypillisä poikien juttuja. En tiedä edelleenkään mitä tässä lapsuusajassa niin kaipaisin tytöltä. en varmaan mitään, mutta ehkä se on se aikuisuus aika mikä eniten huolettaa.
Ja kuinka ihaa katras sinulla :) katselen aina kateudesta vihreänä äitejä joilla monia tyttöjä. Kaippa sekin pitäisi jo pikkuhiiljaa lopettaa kun pojat kasvaa ja alkavat varmaan huomaamaan tommoiset katseet.
ap
huoh
Lainaus:
Olisitko säälinyt enempi meitä jos se ainoa tyttö olisi kuollut?
Toisille kaikki lapset on haluttuja sellaisina kuin he ovat. Toisille näköjään ei.
Säälin lapsiasi ihan täydestä sydämestäni.
9
Olisitko säälinyt enempi meitä jos se ainoa tyttö olisi kuollut?
Toisille kaikki lapset on haluttuja sellaisina kuin he ovat. Toisille näköjään ei.
Säälin lapsiasi ihan täydestä sydämestäni.
9
Näitä juuri en tänne kaivannut! Otan osaa suruusi, mutta se ei silti oikeuta sinua tulla haukkumaan ihmistä jota et alkuunkaan tunne. Toisaalta jos se parantaa oloasi, niin voin minä hetken toimia sylykuppinasi.
Lapsiani ei tarvitse sääliä. Kaikki ovat hyvi rakastettuja ja haluttuja.
ap
Sulla taitaa omat kokemukset painaa vähän liikaa.
Lainaus:
Niin voihan se olla, että jostakin pojastani tulee kanssani todella läheinen aikuisena. Automaattisesti sitä vain jotenkin ajattelee, että tytöt ovat äideilleen läheisiä ja pojat kaukaisia. Ehkä minä olen nähnyt vain sellaisen mallin?
Niin voihan se olla, että jostakin pojastani tulee kanssani todella läheinen aikuisena. Automaattisesti sitä vain jotenkin ajattelee, että tytöt ovat äideilleen läheisiä ja pojat kaukaisia. Ehkä minä olen nähnyt vain sellaisen mallin?
En ole ihan oikeanlainen vastaaja
tähän ketjuun koska minulla on molempia, sekä tyttöjä että poikia. 4 nuorinta on tällä hetkellä poikia ja toivon saavani joskus vielä tytön..Mutta oikeasti, et jää pelkkien poikien kanssa mistään muusta paitsi kuin vaaleanpunaisista hörhelöistä. Lapset ovat enemmän oman luonteensa ja omien persoonallisten ominaisuuksiensa luomuksia, kuin sukupuolensa.
Voi olla että sinulla on raju ja villi poika ja toinen herkkä ja ujo. Voi olla että miehesi saa remonttikaverin yhdestä ja sinä leipurin toisesta pojastasi jne...
Aikuisena taas uskon että jos saat 'hyvän miniän' niin suhde häneen voi olla jopa parempi kuin joidenkin äitien suhde omaan tyttäreensä.
Äidilläni ainakin on miniäänsä vähintään yhtä hyvät välit, jos ei paremmatkin, kuin meihin tyttäriinsä.
JA RIEMUITSE, murrosikäisistää tulet todennäköisesti pääsemään huomattavasti vähemmillä ongelmilla kuin tyttöjen äidit.
t. 6 pojan ja 3 tytön äiti
järjen ääntä
Lainaus:
Että älä luule, että kommentoijat kommentoivat poikiasi vaan kyllä varmasti 95% tarkoittaa sitä, että "herranjestas nainen, miten sä pärjäät NELJÄN lapsen kanssa!". :) Niin ja aina ne ihmisten jotain kauhistelevat, oli se sitten tutin käyttö, haalari väri, tukan pituus tai ihan mikä tahansa. Toisesta korvasta sisään, toisesta ulos...
Pysähdy oikeasti miettimään, mikä jokaisessa pojassasi on sellaista, josta olet todella kiinnostunut. Älä jää örkkivuoren taakse ihmettelemään, vaan kiinnostu lapsesta lapsena ja mieti, mitä annettavaa sinulla on juuri tälle lapselle. Oletko hyvä ja turvallinen syli, taitava lukija, luonnontutkija, leivontakaveri, pihalla juoksentelija vai oletko ihan vain hyvä juttelija. Jos lapsesi oppivat, että isä on heille tärkeämpi, niin aivan varmasti he menevät isompina sen samaisen isän kanssa saunaan juttelemaan. Jos sinä pelaat korttisi oikein, niin sama lapsi saattaakin tulla keittiön pöydän ääreen kaakaomukin ja sinun seurasi toivossa, tai tulla mökillä sinne laiturin nokkaan sinun viereesi kysymään, että "miten teitä naisia voi ymmärtää". :)
Tsemppiä, ota lapsesi vastaan ihan vain lapsina ja mieti omaa rooliasi heidän elämässään.
Lainaus:
pitää yrittää keskittyä poikiini nyt enemmän yksilöinä, eikä mittiä koko ajan sitä heidän sukupuoltaan. Ei auta asiaa kun vieraat kaupassa kommentoivat "herranjestas, äiti rukka" kun näkevät minut neljän pojan kanssa liikenteessä. Tuskin neljän tytön tai ylensäkään neljän lapsen äideille niin sanotaan muutoin.
pitää yrittää keskittyä poikiini nyt enemmän yksilöinä, eikä mittiä koko ajan sitä heidän sukupuoltaan. Ei auta asiaa kun vieraat kaupassa kommentoivat "herranjestas, äiti rukka" kun näkevät minut neljän pojan kanssa liikenteessä. Tuskin neljän tytön tai ylensäkään neljän lapsen äideille niin sanotaan muutoin.
Että älä luule, että kommentoijat kommentoivat poikiasi vaan kyllä varmasti 95% tarkoittaa sitä, että "herranjestas nainen, miten sä pärjäät NELJÄN lapsen kanssa!". :) Niin ja aina ne ihmisten jotain kauhistelevat, oli se sitten tutin käyttö, haalari väri, tukan pituus tai ihan mikä tahansa. Toisesta korvasta sisään, toisesta ulos...
Pysähdy oikeasti miettimään, mikä jokaisessa pojassasi on sellaista, josta olet todella kiinnostunut. Älä jää örkkivuoren taakse ihmettelemään, vaan kiinnostu lapsesta lapsena ja mieti, mitä annettavaa sinulla on juuri tälle lapselle. Oletko hyvä ja turvallinen syli, taitava lukija, luonnontutkija, leivontakaveri, pihalla juoksentelija vai oletko ihan vain hyvä juttelija. Jos lapsesi oppivat, että isä on heille tärkeämpi, niin aivan varmasti he menevät isompina sen samaisen isän kanssa saunaan juttelemaan. Jos sinä pelaat korttisi oikein, niin sama lapsi saattaakin tulla keittiön pöydän ääreen kaakaomukin ja sinun seurasi toivossa, tai tulla mökillä sinne laiturin nokkaan sinun viereesi kysymään, että "miten teitä naisia voi ymmärtää". :)
Tsemppiä, ota lapsesi vastaan ihan vain lapsina ja mieti omaa rooliasi heidän elämässään.
täällä taas kyynelehditään!!! Kiitos. Yritän, niin kovasti yritän!
ap
vau
Lainaus:
tähän ketjuun koska minulla on molempia, sekä tyttöjä että poikia. 4 nuorinta on tällä hetkellä poikia ja toivon saavani joskus vielä tytön..
Mutta oikeasti, et jää pelkkien poikien kanssa mistään muusta paitsi kuin vaaleanpunaisista hörhelöistä. Lapset ovat enemmän oman luonteensa ja omien persoonallisten ominaisuuksiensa luomuksia, kuin sukupuolensa.
Voi olla että sinulla on raju ja villi poika ja toinen herkkä ja ujo. Voi olla että miehesi saa remonttikaverin yhdestä ja sinä leipurin toisesta pojastasi jne...
Aikuisena taas uskon että jos saat 'hyvän miniän' niin suhde häneen voi olla jopa parempi kuin joidenkin äitien suhde omaan tyttäreensä.
Äidilläni ainakin on miniäänsä vähintään yhtä hyvät välit, jos ei paremmatkin, kuin meihin tyttäriinsä.
JA RIEMUITSE, murrosikäisistää tulet todennäköisesti pääsemään huomattavasti vähemmillä ongelmilla kuin tyttöjen äidit.
t. 6 pojan ja 3 tytön äiti
tähän ketjuun koska minulla on molempia, sekä tyttöjä että poikia. 4 nuorinta on tällä hetkellä poikia ja toivon saavani joskus vielä tytön..
Mutta oikeasti, et jää pelkkien poikien kanssa mistään muusta paitsi kuin vaaleanpunaisista hörhelöistä. Lapset ovat enemmän oman luonteensa ja omien persoonallisten ominaisuuksiensa luomuksia, kuin sukupuolensa.
Voi olla että sinulla on raju ja villi poika ja toinen herkkä ja ujo. Voi olla että miehesi saa remonttikaverin yhdestä ja sinä leipurin toisesta pojastasi jne...
Aikuisena taas uskon että jos saat 'hyvän miniän' niin suhde häneen voi olla jopa parempi kuin joidenkin äitien suhde omaan tyttäreensä.
Äidilläni ainakin on miniäänsä vähintään yhtä hyvät välit, jos ei paremmatkin, kuin meihin tyttäriinsä.
JA RIEMUITSE, murrosikäisistää tulet todennäköisesti pääsemään huomattavasti vähemmillä ongelmilla kuin tyttöjen äidit.
t. 6 pojan ja 3 tytön äiti
Mikä katras sinulla. Upea!
Ehkä tosiaan pääsen teini-iässä helpommalla saa nähdä :) ja miniöstähän ei koskaan tiedä, siletä voi löytyä todella läheinen tai jotain aivan muuta :) aika näyttää. Kiitos
ap
Anopillani on pelkkiä poikia ja
minulla todella hyvä suhde häneen. Luulen, että osittain johtuu siitä, ettei sitä omaa tytärtä ole. Ei tietenkään välttämättä ole näin, mutta ei ole tytär-miniä asetelmaa. Panostaa ihan tosissaan meidän suhteeseen, lapsenlapsetkin ovat hänelle tärkeitä. Ei tule mitään oman tyttären lasten suosimista. Minulla vain sisko, miehelläni veljiä ja meillä tyttö ja poika, ei kukaan näytä kärsineen.toivoa siis on :)
Lainaus:
minulla todella hyvä suhde häneen. Luulen, että osittain johtuu siitä, ettei sitä omaa tytärtä ole. Ei tietenkään välttämättä ole näin, mutta ei ole tytär-miniä asetelmaa. Panostaa ihan tosissaan meidän suhteeseen, lapsenlapsetkin ovat hänelle tärkeitä. Ei tule mitään oman tyttären lasten suosimista. Minulla vain sisko, miehelläni veljiä ja meillä tyttö ja poika, ei kukaan näytä kärsineen.
minulla todella hyvä suhde häneen. Luulen, että osittain johtuu siitä, ettei sitä omaa tytärtä ole. Ei tietenkään välttämättä ole näin, mutta ei ole tytär-miniä asetelmaa. Panostaa ihan tosissaan meidän suhteeseen, lapsenlapsetkin ovat hänelle tärkeitä. Ei tule mitään oman tyttären lasten suosimista. Minulla vain sisko, miehelläni veljiä ja meillä tyttö ja poika, ei kukaan näytä kärsineen.
toivottavasti olen yhtä onnekas.
Nyt on pakko lopettaa ja mennä kaitsimaan poikia. Kiitos kaikille tasapuolisesti. Lueseken näitä aina kun on harmitus.
ap
Kysymys: miten ne pojat voi olla vieraita, kun sulla on poikia?
Mulla on poika, yksi lapsi siis enkä tiedä tuleeko enempää. Mä oon niin onnellinen, että olen saanut tutustua pojan maailmaan ja ajatuksenkulkuun, kun ENNEN pojat olivat vieraita minullekin. Nyt olen päässyt kurkistamaan heidän maailmaansa, ja se on hauska, mutkaton ja kiva maailma. Rakastan lastani ja kerron sen hänelle joka päivä. Tutustu sinäkin omiisi, uskon että he ovat ihania pieniä ihmisiä ja mitä läheisemmäksi "päästät" heidät sitä todennäköisemmin teillä on läheiset välit myös aikuisina.Mene ap hoitoon.
Oikeasti ennen kuin tapahtuu jotain kauheata. Katsokaapa tämän viikkoinen Inhimillinen tekijä, jos jostakin löydätte. Se käsitteli äitiensä pahoinpitelemiä lapsia. Yhtä miestä äiti oli pahoinpidellyt lapsena, koska poika ei ollut tyttö. Edellinen lapsi oli kuollut (tyttö tietenkin) ja seuraavasta lapsesta toivottiin tyttöä, mutta poika tuli. Äiti pahoinpiteli todella sadistisesti lastaan. Riisui alastomaksi, hakkasi vyöllä ja köydellä, ei saanut itkeä tai hakkaaminen jatkui, kunnes lopetti itkun. Mies muuten sairastaa nyt aikuisena rajatilahäiriötä ja kaksisuuntaista mielialahäiriötä, kärsii myös unihäiriöistä, koska keho ei anna lupaa vaipua syvään uneen. Pitää olla valppaana. Perheessä oli myös muita poika, mutta tämä poika, jonka olisi pitänyt olla tyttö, joutui epäinhimillisen pahoinpitelyn kohteeksi.Minusta ap:n kaltaiset äidit ovat häiriintyneitä. Vaikka fyysistä väkivaltaa ei esiintyisikään, niin kyllähän tuollainen käytös on henkistä väkivaltaa, joka jättää lapsiin taatusti jäljet.
Toivon todella koko sydämestäni, että ap ei olisi koskaan lapsia saanutkaan.
ei elämäänsä kannata suunnitella
kun elää päivän kerrallaan, on paljon onnellisempi.t. tyytyväinen pojan äiti (maailman ihanimman pojan äiti)
Ap kertoo rakastavansa lapsiaan eikä ole sadistinen hullu
On hyvä, että tunteita työstää puhumalla tai kirjoittamalla. Näinhän niissä tunteissa päästään eteenpäin.En minä sääli ap:n lapsia, säälin hiukan ap:ta itseään, joka vähän pidättelee itseään eikä päästä itseään täysillä siihen lasten maailmaan. Ap kuulostaa hyvältä äidiltä, joka haluaa tulla vielä paremmaksi.
T. 39
Lainaus:
Oikeasti ennen kuin tapahtuu jotain kauheata. Katsokaapa tämän viikkoinen Inhimillinen tekijä, jos jostakin löydätte. Se käsitteli äitiensä pahoinpitelemiä lapsia. Yhtä miestä äiti oli pahoinpidellyt lapsena, koska poika ei ollut tyttö. Edellinen lapsi oli kuollut (tyttö tietenkin) ja seuraavasta lapsesta toivottiin tyttöä, mutta poika tuli. Äiti pahoinpiteli todella sadistisesti lastaan. Riisui alastomaksi, hakkasi vyöllä ja köydellä, ei saanut itkeä tai hakkaaminen jatkui, kunnes lopetti itkun. Mies muuten sairastaa nyt aikuisena rajatilahäiriötä ja kaksisuuntaista mielialahäiriötä, kärsii myös unihäiriöistä, koska keho ei anna lupaa vaipua syvään uneen. Pitää olla valppaana. Perheessä oli myös muita poika, mutta tämä poika, jonka olisi pitänyt olla tyttö, joutui epäinhimillisen pahoinpitelyn kohteeksi. Minusta ap:n kaltaiset äidit ovat häiriintyneitä. Vaikka fyysistä väkivaltaa ei esiintyisikään, niin kyllähän tuollainen käytös on henkistä väkivaltaa, joka jättää lapsiin taatusti jäljet. Toivon todella koko sydämestäni, että ap ei olisi koskaan lapsia saanutkaan.
Oikeasti ennen kuin tapahtuu jotain kauheata. Katsokaapa tämän viikkoinen Inhimillinen tekijä, jos jostakin löydätte. Se käsitteli äitiensä pahoinpitelemiä lapsia. Yhtä miestä äiti oli pahoinpidellyt lapsena, koska poika ei ollut tyttö. Edellinen lapsi oli kuollut (tyttö tietenkin) ja seuraavasta lapsesta toivottiin tyttöä, mutta poika tuli. Äiti pahoinpiteli todella sadistisesti lastaan. Riisui alastomaksi, hakkasi vyöllä ja köydellä, ei saanut itkeä tai hakkaaminen jatkui, kunnes lopetti itkun. Mies muuten sairastaa nyt aikuisena rajatilahäiriötä ja kaksisuuntaista mielialahäiriötä, kärsii myös unihäiriöistä, koska keho ei anna lupaa vaipua syvään uneen. Pitää olla valppaana. Perheessä oli myös muita poika, mutta tämä poika, jonka olisi pitänyt olla tyttö, joutui epäinhimillisen pahoinpitelyn kohteeksi. Minusta ap:n kaltaiset äidit ovat häiriintyneitä. Vaikka fyysistä väkivaltaa ei esiintyisikään, niin kyllähän tuollainen käytös on henkistä väkivaltaa, joka jättää lapsiin taatusti jäljet. Toivon todella koko sydämestäni, että ap ei olisi koskaan lapsia saanutkaan.
Yhtä hyvin mä voisin kysyä jäänkö mä jostain paitsi
kun mulla ei ole poikaa, vaan kolme tyttöä.En mä tommosia mieti, mä otan lapset lapsina.
Onneksi meillä ei ole tyttöjä.
Olin aina ajatellut että teen pelkästään poikia ja niin kävi sattumalta.Olen onneni kukkuloilla.
Pojat ovat itsenäisempiä, ei sellaisia lahkeessa ruikuttajia. Puhumattakaan teini-ikäisistä tytöistä pissis ongelmineen. Yök.
Naapurilla on viisi tyttöä ja kyllä käy sääliksi.
Meillä mennään hauskan hullunhauskan välimaastossa ja naapurissa eletään kriisistä uusiin koulutennareihin.
Harmi ettet osaa arvostaa sitä mitä olet saanut, voin adoptoida sinulta pari poikaa lisää jos haluat.
4 poikaa on ja viides poika syntyy piakkoin.
Ainoastaan toisesta lapsesta vähän jopa odotin, että olis tyttö, mutta poika kelpas yhtä hyvin :)Olen kasvanut tähän poikaelämään ja neljännen jälkeen sanoin, että voisin vielä vauvan tehdä, mutta liian suuri riski, että se on tyttö.
Ja kun sitten viidettä odotin, niin voi sitä iloa, kun ultrassa varmistui pojaksi. Saan jatkaa entiseen tahtiin elämää..
En ole koskaan välittäny pienistä tytöistä. Esim. siskon tytöt tuntuu hyvin vieraille ja en ole edes välittäny heitä hoitaa (ovat nyt 26 ja 18) ja ei olla tekemisissä nykyäänkään. Mutta toisen siskon pojan kanssa olen (27 v) ja tavataankin aina silloin tällöin.
Töissäkin olen miesvaltaisella alalla. Mulla ei ole yhtään naispuolista työkaveria. Ja en edes halua.
Täällä kaksi ihanaa poikaa ja kolmas tulossa
Minä ajattelen poikia yksilöinä, enkä nimenomaan poikina. Toinen pojista rakastaa futista, lukemista, piirtämistä, on hiljainen ja mietiskelevä. Toinen elää hetkessä, halaa ja suukottaa, on villi ja puhua pälpättää taukoamatta kuin papupata. Tämän rauhallisen pohdiskelian kanssa ( nyt 7v) istutamma kukkia, ihmettelemme ötököitä ulkona, luemme satuja ja juttelemme. Räväkän pikkuveljen 7v kanssa lasken montako kertaa on juossut huoneen päästä päähän, nautin siitä että joka kolmannen lenkin välissä äiti saa märän suukon, koitan "kestää" äänekkäät miekkailuleikit ja nautin hänen tuomasta menosta ja meiningistä taloon. Kumpikin tykkää leipoa, askarrella ja illan tullen kömpiä äidin kainaloon.Minä en aio jäädä ulkopuoliseksi, kannustan esikoista futiskentän laidalla, leivon pullaa myyjäisiin ja osaan myös nauttia siitä että aina ei tarvitse olla menossa mukana. Jos örkkitouhut ei itsea nappaa, niin otan naistenlehden ja vahdin poikien menoa puistonlaidalta.
Onhan ne pienet tytöt ja isommatkin ihania, minulle kuitenkin suotiin "vain" poikia ja yhtään en vaihtaisi pois.
Lisäksi olen niin avuton itse teknisissä jutuissa ja lumenluonnit yms ei kiinnosta niin luotan siihen että joku pojistani sitten aikanaan auttaa äitiään näissä asioissa. Se on totta että pojilla ja miehelläni on välillä omia poikien juttuja, mutta en ajattele olevani ulkopuolinen vaan saavani silloin ihan ikiomaa aikaa itselleni.
vastaan kuitenkin
Mulla on kaksi poikaa ja yksi tyttö. Ne on pojat on ihanan helppoja kasvatettavia. Niille kun opettaa tuossa 2-6v:nä, että turpiin ei lyödä eikä vasaralla hajoteta vaan rakennetaan niin niiden kanssa on aika suoraviivaista ja helppoa. Tytön kanssa taas mikään ei tunnu olevan mikään suoraviivaista ja helppoa noin kasvatusmielessä. Rakastan toki kaikkia lapsiani, mutta poikien kasvattaminen on helpompaa.Niin ja niistä tyttöjen jutuista.. Meillä nuo pojat huomaavat ja kehuvat jos äiti on käynyt kampaajalla tai muuten laittautunut. Kommentoivat nätit vaatteet herkemmin jne. ja toisen pojista kanssa minä tuossa sohvalla neulon.
Elämä lasten kanssa...
...on täyttä ja mielenkiintoista eri ikävaiheissa. Se, että lapset ovat jotain sukupuolta ja siihen sukupuoleen "kuuluvat" jutut ovat niin toissijaista, niin toissijaista siihen verrattuna, että on etuoikeus elää läheisessä suhteessa juuri näiden lasten kanssa, juuri nyt.Ajoittain voi käydä mielessä, että olisikohan jotenkin erilaista jos tässä olisi tyttö. Mutta toisaalta käy mielessä myös, olisikohan kauhean erilaista jos minulla olisikin toisenlainen puoliso, tai jos asuisimmekin jossain muualla, tai jos olisin eri ammatissa.
Pidä hyvät ja keskustelevat välit poikiisi, murrosiän myrskyjen jälkeen saat korjata siitä hyvää hedelmää, kun sinulla on ihanat nuoret miehet perheenjäsenenä. Ja sitten tulee niitä puolisoitakin - kokemuksesta voin sanoa, että on paljon helpompi äidin tutustua poikansa tyttöystävään kuin äidin tutustua tyttärensä poikakystävään!
Täällä kolmen pojan äiti, jolla sama historia.
Nyt kun kuopus on kohta 4v huomaan, että sitä tyttökaipuuta ei enää ole.Mulla siihen on auttanut erityisesti se, että olen miettinyt mitä minä ihan oikeasti siinä tyttölapsessa saisin sellaista, mitä en poikalapsessa voisi saada. Mä en ole ikinä ollut mikään hörhellysten ystävä, eikä mulla ole tarvetta tehdä "tyttöjen juttuja", mitä ne sitten ovatkaan. Ja vaatteista kun usein puhutaan, että on ihanaa ostella tytölle mekkoja, nykyään on kyllä pojillekin jo todella paljon makeita vaatteita, ja monia tyylejä, joita voi toteuttaa. Eli en näe tuotakaan puolta mitenkään tyttöjä suosivana.
Ennen kaikkea ap. lapset ovat omia persooniaan. Meillä asuu yksi urheilullinen älykkö, yksi taiteellinen herkkis ja yksi musikaalinen sylinkipeä rämäpää. Se, millainen suhde meillä on aikuisena riippuu ihan siitä, miten minä heihin suhtaudun ja heitä elämässä eteenpäin tuen. Joo, tutkimusten mukaan tyttären perhe on läheisempi äidille kuin pojan, mutta tuo on tilasto. Se ei tarkoita,että aina olisi niin. Omassa perheessäni läheisimpiä ovat appivanhemmat, sitten isäni puolisoineen, ja vasta sitten äitini. Ja tiedän monia perheitä joissa asiat on samoin.
Nauti ap. pienistä pojistasi, pienet pojat on aivan mahtavia!
Millainen lapsuus sinulla oli?
Lainaus:
joten en tuohon kasvuvaiheeseen osaa kommentoida. Kun tulin raskaaksi, toivoin poikaa, ja olin jotenkin suunnattoman onnellinen kun ultra näytti toiveen todeksi. En ole koskaan ymmärtänyt tyttö-toiveita, ja olen ollut salaa pettynyt, kun joku sai 'vain' tytön. Olin ylpeä, että voin antaa miehelleni pojan. Kaikki tämä on tietysti täysin järjetöntä ja epäkorrektia! Jostain syystä tunnen useita mielenkiintoisia poikalapsia, ja useita ärsyttäviä huomionkipeitä pikkuprinsessoja. Kyseessä varmasti kasvatus, ehkä tytöt ovat niitä hemmoteltuja rinsessoja useammin kuin pojat, joita ehkä kasvatetaan tiukemmin? Joka tapauksessa en itse koe jääväni mistään paitsi. Jos uskaltaisin, menisin jopa niin pitkälle että myöntäisin etten halua toista lasta koska se voi olla tyttö, mutta eihän niin voi sanoa! En vihaa muiden tyttöjä, en vihaa yhtäkään lasta, mutta mielestäni esim teinitytöt ovat usein pahempia kuin teinipojat.
joten en tuohon kasvuvaiheeseen osaa kommentoida. Kun tulin raskaaksi, toivoin poikaa, ja olin jotenkin suunnattoman onnellinen kun ultra näytti toiveen todeksi. En ole koskaan ymmärtänyt tyttö-toiveita, ja olen ollut salaa pettynyt, kun joku sai 'vain' tytön. Olin ylpeä, että voin antaa miehelleni pojan. Kaikki tämä on tietysti täysin järjetöntä ja epäkorrektia! Jostain syystä tunnen useita mielenkiintoisia poikalapsia, ja useita ärsyttäviä huomionkipeitä pikkuprinsessoja. Kyseessä varmasti kasvatus, ehkä tytöt ovat niitä hemmoteltuja rinsessoja useammin kuin pojat, joita ehkä kasvatetaan tiukemmin? Joka tapauksessa en itse koe jääväni mistään paitsi. Jos uskaltaisin, menisin jopa niin pitkälle että myöntäisin etten halua toista lasta koska se voi olla tyttö, mutta eihän niin voi sanoa! En vihaa muiden tyttöjä, en vihaa yhtäkään lasta, mutta mielestäni esim teinitytöt ovat usein pahempia kuin teinipojat.
Oletko maalta ja uskonnollisesta perheestä, jossa poikalapset olivat niitä ainoita oikeita lapsia ja tytöt eivät mitään? Onko sinulla ongelmia hyväksyä oma sukupuolesi?
Salli mun nauraa.
Lainaus:
Pojat ovat itsenäisempiä, ei sellaisia lahkeessa ruikuttajia.
Pojat ovat itsenäisempiä, ei sellaisia lahkeessa ruikuttajia.
Hah. Minun tuttavapiirissäni ne kaikki vauvasta saakka naama vinossa marmattavat lapset ovat olleet poikia. Ja mikään ei niin roiku äidin lahkeessa kuin taaperoikäinen poika, ei mikään.
Uutta vauva.fi:ssä
Uusimmat keskustelut
- > Raskaustestistä
- > Jarna on menossa Berliinissä Trandeburgin portille.
- > parinvaihto
- > Ääntelevätkö naiset seksin aikana myös oikeasti?
- > Iholla Saaran tytön blogi?
- > saitteko vanhempienne tallettamat lapsilisät itsellenne?
- > Keksikaa mulle virikkeita
Uusimmat blogikirjoitukset
- > Mitä kysyä bloggaajalta?
- > Pyöränistuin vapauttaa
- > Unihäiriöitä
- > Imetyskeskustelu,
- > 24. Viikko
- > Sivusta sanoen: Miksi vegaaniruokavalio?
- > Saako lasta tukistaa?
© Sanoma Magazines Finland Oy - käyttöehdot
