![]() Keskiviikko 23.5.2012 - Lyydia, Lyyli
|
REKISTERÖIDY |
Keskustelut
Näille alueille voit kirjoittaa rekisteröitymättä
» Aihe vapaa
Näytä viestit peräkkäin | Näytä viestipuu
Viesti
Onko 25-vuotias mielestäsi jo vanha?
Vastaukset
Heh - mitäpä luulet?
N45On. Sillähän on jo toinen jalka haudassa
Ikäloppu joo,
vanhainkotiin vaan.Tunnen vain jostain syystä itseni jo liian vanhaksi
Tuntuu, että parhaat vuodet ovat jo takanapäin.ap
nythän on tutkittu, että vasta 25- vuotiaana
aivot ovat saavuttanee tlopullisen kypsyyden eli aikuisuuden.No onhan se jo neljännesvuosisadan...
Jo sulla on toi asenne et pitkään elä
Ja siitä se rupsahdus alkaa :)
Lainaus:
aivot ovat saavuttanee tlopullisen kypsyyden eli aikuisuuden.
aivot ovat saavuttanee tlopullisen kypsyyden eli aikuisuuden.
Täyttä sitä
Lainaus:
aivot ovat saavuttanee tlopullisen kypsyyden eli aikuisuuden.
aivot ovat saavuttanee tlopullisen kypsyyden eli aikuisuuden.
Eli sontaa tai olen epätavallisen hitaasti kehittynyt yksilö. 25 vuotiaana kyllä ajattelin olevani aikuinen mutta nyt kymmenen vuotta jälkeenpäin rupean ymmärtämään kuinka hitaasti ihminen oikeasti kehittyy. Jos fyysisiä juttuja ei oteta huomioon niin luulen että siellä 50-70 vuoden paikkeilla alkaa pikkasen olemaan kohillaan.
Ap, olet siis vielä ihan lapsen tasolla. Näkee jo pelkäät ikä juttuja vaikka olet ihan varhaisaikuinen.
itse aloin vasta
25-veenä ymmärtämään itseäni jonkin verran. Nyt 32 ja aika lailla tasapainossa psyyke ja identiteetin perusta vahva.Noh.
17 vuotiaana ajattelin, että kolmekymppisenä elämä on loppu Olin varma, etten halua elää niin vanhaksi ja raihnaiseksi. Miestä en ainakaan ota ja rääkyviä lapsia en koskaan tule tekemään ihanaa elämääni pilaamaan.Nyt olen 38- vuotias, mieheni tapasin 18-vuotiaana eli vuosi vannomisieni jälkeen ja lapsiakin on siunaantunut neljä.
Elämäni parasta aikaa vietän nyt, ja olen äärettömän onnellinen melkein nelikymppinen vaimo ja äiti..=))
Riippuu keneltä kysyt
teinit sanoo että kyllä, varmaan muut että ei.minä sanon että ei :) enkä ole minäkään
t. n31
Silloin
kun olin 10 vuotta vanha, tuntui siltä, mutta nyt 43-vuotiaana ei todellakaan tunnu vanhalta 25-vuotiasNo on se sinällään, että on kolmekymppiä sit jo
lähempänä kuin kakskymppiä. Siihen saakka nyt viel kesti, mut ootappa, kun täytät 26! :D Mulla pian edessä jo 27 ja asun vuokralla, opinnot kesken, jne. Ei nyt ihan mennyt, niin kuin suunnittelin!heh
Lainaus:
25-veenä ymmärtämään itseäni jonkin verran. Nyt 32 ja aika lailla tasapainossa psyyke ja identiteetin perusta vahva.
25-veenä ymmärtämään itseäni jonkin verran. Nyt 32 ja aika lailla tasapainossa psyyke ja identiteetin perusta vahva.
tässä olen samaa mieltä.
t. just 30 täynnä
No
Jos tulet meille töihin niin pidän sinua suunnilleen lapsena. Kymmenen vuotta lisää tuo jo vähän uskottavuutta.25-vuotiaana alkaa olemaan oikeasti aikuinen
noin yleistäen. Mullakin oli jonkin sortin ikäkriisi juuri joskus 25-26v mutta se meni ohi ja kolmekymppisenä oleminen ei tunnu missään :)Ikäkriisiä pukkaa.
Minäkin olen 25-vuotias ja tunnen itseni vanhaksi. Tuntuu, että jos olisi halunnut jotain saada aikaiseksi niin sen olisi pitänyt jo tapahtua. Tiedostan myös ettei elämä ole vielä ohi, mutta tuntuu ettei elämällä ole mitään suurta tarjottavaakaan.hih
Pakko vastata.VIelä aiemmin olisin vastannut, et tottakai on, melkjo vanha. Ei mikään ikäloppu, mut ei teinikään. Sillein vanha.
Ja nyt ekana ajatuksena kun otsikon täällä näin, ajattelin vain "25 VANHA? apua, ei voi olla!"
Joo, tajusin kai vasta nyt et täytän tänä vuonna 20 eli tuokaan ikä ei ole kaukana, enkä koe itteäni vielä edes kauhean aikuiseksi x)
ON
Minä olen myös 25-vuotias ja olo on VANHA. Tosin johtunee enemmän siitä että olen tuoreesti eronnut, taaperon ja leikki-ikäisen yh ja yritän saada opinnot valmiiksi ennen kuin esikoinen aloittaa koulun. Väsyttää, stressaa ja rahat aina lopussa on vähän vaikea olla kovin elinvoimaisen nuoren oloa...Voipi olla että olo on paljon nuorekkaampi sitten nelikymppisenä kun lapset ovat lukio/armeija-iässä :)
No huh huh
Alle kolmikymppiset ovat lapsia! Vasta kolmenkympin jälkeen ihminen alkaa olla sinut itsensä kanssa ja se tosiasia, mitä elämältä haluaa, alkaa valjeta vasta 30-40 v. välillä. Vaikka sain esikoiseni 25 vuotiaana ja silloin ajattelin olevani "kypsä" niin jälkeenpäin naurattaa että olinpa typerä. Nyt 35 vuotiaana voin todeta olevani oikeasti aikuinen ja uskallan olla oma itseni, ei tarvitse miellyttää ketään ja elän itseäni ja lapsiani varten.Minä olen nyt 28
Kun täytin 26 aloin tuntea ikäkriisiä,tuntui että "olen jo ikäloppu,kohta 30,elämä on ohi"ja siis edelleen tämä tunne päällä,on siis ollut jo kohta 3 vuotta :( Tahtoisin takaisin 2-kymppiseksi,vaikka tosi lapsellinen olinkin,aikuistuin vasta 25-vuotiaana.Mullakin siis 3 lasta,yksinhuoltaja.eikun vasta siirtyy pois nuorten palveluista
tavalliseksi hakijaksi.t. työkkärin täti
Niinpä, alkaa olla vanha,
kun ei lasketa enää millään mittarilla nuoreksi/nuoreksi aikuiseksi. Vaikka just työkkärissä ja sit Osuuspankissa voi olla Redi-asiakkaana (nuorille tarkoitettu) viimeistä vuotta 25-vuotiaana. Eli aika rajoilla on 25-vuotias! Niukin naukin voi vielä joku yrittää luetella itsensä reilu parikymppiseksi, mutta auttamatta alkaa se 30v lähestyä ja olla lähempänä kuin 20v.Täytän kohta 40 v ja olisin voinut kirjoittaa tuon saman.
Lainaus:
Minäkin olen 25-vuotias ja tunnen itseni vanhaksi. Tuntuu, että jos olisi halunnut jotain saada aikaiseksi niin sen olisi pitänyt jo tapahtua. Tiedostan myös ettei elämä ole vielä ohi, mutta tuntuu ettei elämällä ole mitään suurta tarjottavaakaan.
Minäkin olen 25-vuotias ja tunnen itseni vanhaksi. Tuntuu, että jos olisi halunnut jotain saada aikaiseksi niin sen olisi pitänyt jo tapahtua. Tiedostan myös ettei elämä ole vielä ohi, mutta tuntuu ettei elämällä ole mitään suurta tarjottavaakaan.
Ei taida olla iästä kiinni vaan asenteesta, meillä kummallakin :-)
järjettömän tätimäistä puhetta.
Lapsitella nuoria aikuisia. Vaikka on nuori, niin silti on aikuinen. Monilla on jo useita lapsia tuossa iässä ja vastuuta muistakin kuin itsestään. Se jos mikä tekee ihmisestä aikuisen. Voi olla nelikymppinen kakara, lapset huostaanotettuna ja bailata baarissa. Näitäkn on nähty. Onko se aikuisuutta?Lainaus:
Alle kolmikymppiset ovat lapsia! Vasta kolmenkympin jälkeen ihminen alkaa olla sinut itsensä kanssa ja se tosiasia, mitä elämältä haluaa, alkaa valjeta vasta 30-40 v. välillä. Vaikka sain esikoiseni 25 vuotiaana ja silloin ajattelin olevani "kypsä" niin jälkeenpäin naurattaa että olinpa typerä. Nyt 35 vuotiaana voin todeta olevani oikeasti aikuinen ja uskallan olla oma itseni, ei tarvitse miellyttää ketään ja elän itseäni ja lapsiani varten.
Alle kolmikymppiset ovat lapsia! Vasta kolmenkympin jälkeen ihminen alkaa olla sinut itsensä kanssa ja se tosiasia, mitä elämältä haluaa, alkaa valjeta vasta 30-40 v. välillä. Vaikka sain esikoiseni 25 vuotiaana ja silloin ajattelin olevani "kypsä" niin jälkeenpäin naurattaa että olinpa typerä. Nyt 35 vuotiaana voin todeta olevani oikeasti aikuinen ja uskallan olla oma itseni, ei tarvitse miellyttää ketään ja elän itseäni ja lapsiani varten.
Oli, kun olin itse sen ikäinen
koska ei ollut vielä lapsia, vaikka olin aina niitä halunnut. Lapsia saaneet samanikäiset tuntuivat nuorilta.Valitettavasti alkaa tuntua siltä.
25 tuli mittariin ja paineet sen kun kasvavat. Mitä kun ei olekaan vielä valmistunut, töistä ei ole tietoakaan ja silti sitä on (mukamas) liian nuori naimisiin ja lapsia tekemään, ainakin avomiehen mielestä.Kovin ristiaallokkoista tämä elämä.
Mun mielestä 25v pitäis olla rajana
että sitä ennen ei saa tehdä lapsia, eikä mennä naimisiin. ;) Siis ihan oikeasti.Paitsi että ikä ei tosiaan kerro kypsyydestä.
Lainaus:
että sitä ennen ei saa tehdä lapsia, eikä mennä naimisiin. ;) Siis ihan oikeasti.
että sitä ennen ei saa tehdä lapsia, eikä mennä naimisiin. ;) Siis ihan oikeasti.
Meikäläisen "ikäkriisi"
Lainaus:
Minäkin olen 25-vuotias ja tunnen itseni vanhaksi. Tuntuu, että jos olisi halunnut jotain saada aikaiseksi niin sen olisi pitänyt jo tapahtua. Tiedostan myös ettei elämä ole vielä ohi, mutta tuntuu ettei elämällä ole mitään suurta tarjottavaakaan.
Minäkin olen 25-vuotias ja tunnen itseni vanhaksi. Tuntuu, että jos olisi halunnut jotain saada aikaiseksi niin sen olisi pitänyt jo tapahtua. Tiedostan myös ettei elämä ole vielä ohi, mutta tuntuu ettei elämällä ole mitään suurta tarjottavaakaan.
hävisi kun miehen kautta "kaveripiiri" (e nyt varsinaisesti pidä heitä omina kavereinani, koska en hirveän hyvin tule heidän kanssa toimeen) vaihtui. Suurin osa o nyt 30+ ikäisiä niin tuntee kyllä olonsa nuoreksi.
Luojalle kiitos miehen kavereissa on muutama sellainen jotka ovat "ikinuoria", ja heidän kanssa tulen paremmin toimeen. On muutamia yhteisiiä harrastuksia ja samantyylinen musiikkimakukin vielä. =)
ap: 25 ei ole vanha. Itselleni tulee vanhasta ihmisestä mieleen joku joka on 70+.
Joskus kyllä katson sellaisen ihmisen vanhaksi, jolla on tapana arvostella ihmisten päätöksiä tai vaikka musiikki tai vaatemakua. Tai vaikka sitä että joku tykkää ottaa tatuointeja.
Äh. Lyhennettynä, tietynlainen ymmärtämättömyys ja suppea katsantokanta asioihin tekee ihmisen mielestä vanhan. Hirveän vaikea selittää.
Eheheeee - joo ei ole!
Olen 46 ja mä olen jo aika vanha. Vajaa puolet elämästä jäljellä, JOS oletetaan että kuolen 80-vuotiaana.Vanha mihin?
25 vuotias on mielestäni vanha esim. asumaan vielä vanhempiensa kanssa, tai vanha käymään armeijaa. Sopivan ikäinen perustamaan perhettä ja varsin nuori noin niinkun elämässä yleensä.Tiiätkö?
Lainaus:
Alle kolmikymppiset ovat lapsia! Vasta kolmenkympin jälkeen ihminen alkaa olla sinut itsensä kanssa ja se tosiasia, mitä elämältä haluaa, alkaa valjeta vasta 30-40 v. välillä. Vaikka sain esikoiseni 25 vuotiaana ja silloin ajattelin olevani "kypsä" niin jälkeenpäin naurattaa että olinpa typerä. Nyt 35 vuotiaana voin todeta olevani oikeasti aikuinen ja uskallan olla oma itseni, ei tarvitse miellyttää ketään ja elän itseäni ja lapsiani varten.
Alle kolmikymppiset ovat lapsia! Vasta kolmenkympin jälkeen ihminen alkaa olla sinut itsensä kanssa ja se tosiasia, mitä elämältä haluaa, alkaa valjeta vasta 30-40 v. välillä. Vaikka sain esikoiseni 25 vuotiaana ja silloin ajattelin olevani "kypsä" niin jälkeenpäin naurattaa että olinpa typerä. Nyt 35 vuotiaana voin todeta olevani oikeasti aikuinen ja uskallan olla oma itseni, ei tarvitse miellyttää ketään ja elän itseäni ja lapsiani varten.
Olen 25 ja enkä ole ikinä elänyt niin että tarkoituksenani olisi miellyttää ketään tai niin että en olisi uskaltanut olla oma itseni.
Ihme asenne täällä olevilla, että kaikki alle 30-vuotiaat elävät vain muitten miellyttämistä varten tai että he eivät uskaltaisi olla sellaisia kuin ovat. Kai siinä sitten peilataan sitä omaa elämäänsä, ja yleistetään turhaan.
Kyllähän elämä alkaa tuossa vaiheessa ruuhkautua.
Ja kelkasta putoaminen saa olon tuntumaan epävarmalta. Vaikka yrittäisi olla välittämättä odotuksista, ei niiltä silti täysin pääse piiloonkaan.Ei
just teini-iän ohittanut, miten voisi olla vanha?!?Suhteellisia nämä ikäkysymykset, mutta minun näkökulmastani on nuori, kun itse olen yli 10v vanhempi. En koe olevani vanha vielä itsekään!
Minä täytän pari kk päästä 25.
Enkä kyllä tunne itseäni yhtään vanhaksi :)Teini ikä päättyy kyllä jo parikymppisenä
Lainaus:
just teini-iän ohittanut, miten voisi olla vanha?!?
Suhteellisia nämä ikäkysymykset, mutta minun näkökulmastani on nuori, kun itse olen yli 10v vanhempi. En koe olevani vanha vielä itsekään!
just teini-iän ohittanut, miten voisi olla vanha?!?
Suhteellisia nämä ikäkysymykset, mutta minun näkökulmastani on nuori, kun itse olen yli 10v vanhempi. En koe olevani vanha vielä itsekään!
ei kaksvitosena.
Sitä ihmettelen, että ettekö osaa yhtään pistää asiaa perspektiiviin? Samalla kuitenkin täällä hoetaan että 25-vuotiaalla pitää olla jo itsenäinen talous (ei apua vanhemmilta), työpaikka, koulut käytyinä, perhettä perustamassa ja omistusasunto. Naimisissa pitää tietysti olla ja suhteen pitkä ja vakaalla pohjalla.
minä
olen 26 v ja koen olevani nuori vielä. paljon on jo saavutettukin,mutta nuoruus hieman jäänyt elämättä. poika on 6,5v, olen opikellut kaksi ammattia ja jälkimmäisestä poiki vakkaripaikka. Ostin vuosi sitten omistusasunnon,jota pikkuhiljaa remppaillaan. nyt on uudessa suhteessa pähkäily,että eleliskö vielä sitä nuoruutta jossain määrin vai tekiskö toisen lapsen vielä näin nuorena.No herranmunjee,
toivottavasti ei. Minä en todellakaan tunne itseäni vanhaksi pätkääkään, enkä aio tuntea vielä pitkään aikaan. Ja ilmeisesti en vanhalta myöskään näytä kun paperit kysytään joka paikassa, jos siiderin ostan.t.26v
Uutta vauva.fi:ssä
Uusimmat keskustelut
- > Ääntelevätkö naiset seksin aikana myös oikeasti?
- > Six pack, näin sen saa 6 vk.ssa(sisältää ohjeet)
- > pettynyt omiin polttareihin
- > Jarna on menossa Berliinissä Trandeburgin portille.
- > HAASTE KAIKILLE AV-MAMMOILLE! Näytä kuvaa miehellesi!
- > Minusta tämä on kaunein asunto pitkään aikaan
- > Onko sinu yritetty iskeä muualla kuin baarissa ja selvinpäin?
Uusimmat blogikirjoitukset
- > Mitä kysyä bloggaajalta?
- > Pyöränistuin vapauttaa
- > Unihäiriöitä
- > Imetyskeskustelu,
- > 24. Viikko
- > Sivusta sanoen: Miksi vegaaniruokavalio?
- > Saako lasta tukistaa?
© Sanoma Magazines Finland Oy - käyttöehdot

Los Angeles
4.63 m/s




