|
|
 Keskiviikko 23.5.2012 - Lyydia, Lyyli
|
REKISTERÖIDY
|
Los Angeles
4.63 m/s
Keskustelut
Näille alueille voit kirjoittaa rekisteröitymättä
» Aihe vapaa
Näytä viestit peräkkäin | Näytä viestipuu
Viesti
Vanheneminen AHDISTAA ja vituttaa
Olen 28v ja 3 lapsen yh..aika menee nykyään tosi nopeasti ja se että ensi vuonna täytän jo 30 ahsistaa ihan ihan hirveästi...miksi nuoruus kestää näin helvetin vähän aikaa..??10 uoden kuluttua olen keski-ikäinen rupsahtanut ämmä,ja mitä vittua mulle on jäänyt käteen??Enhän mä voi ELÄÄ edes nyt nuorena kun on lapsia..sitten kun nuorin on 18 olen IKÄLOPPU HAASKA,46-vuotias!!Voi kun toivon että voisi sitten kuolla pois,kun duuni on tehty ja lapset lentäny pesästä.
Vastaukset
Voi sinua ressukkaa!
Provoilusta huolimatta: Et ole nuori, mutta et pitkään aikaan vanhakaan. Kymmenen vuoden kuluttua et suinkaan välttämättä ole rupsahtanut ämmä, jos huolehdit itsestäsi. Miksi et voi elää, kun sinulla on lapset?no,tuolta musta vaan tuntuu,minkäs teet
kyllä melkein 40v on vanha :Pap
Mitä itket,
Mitäs sitten kun oot 50 etkä sittenkään ole vielä kuollut. Nyt se vasta vituttaakin. Moneen nuorempaan verrattuna olen hyvässä kunnossa, mutta sittenkin: tietoisuus iästä inhottaa.Täällä 38v, enkä tosiaan kuolemaa odota :)
Asenne ratkaisee eikä ikä, en varmaan enää ole hehkeimmilläni? mutta kyllä miehet mut vielä noteeraa, eli "näkymättömäksi" muuttumista vielä odotellaan ;)Vaikka pitäkin elää päivä kerrallaan niin mielestäni pitää kuitenkin aina olla jotain kivaa tiedossa; lomamatka, remontin valmistuminen...
Viimeksi inspiroiduin blogista "Sisustusta ja sepustusta", kirjoittaja on jo 50v täyttänyt ja elää mukavaa elämää :)
älä välitä, tuo menee ohi.
Pahin 3-kympin kriisi on juuri 28-vuotiaana. Minä olen nyt 39-vuotias ja voin kertoa, etten todellakaan ole rupsahtanut keski-ikäinen ämmä. Ikä on numero, ei muuta. Loppu riippuu sinusta. Minä sain ensimmäisen lapseni vasta 30-vuotiaana. Nuorin syntyi, kun olin 36. Vanhempana on itseasiassa hauskempaa kuin nuorempana. On rahaa matkustella ja elää muutenkin leveämmin kuin ennen. Tämä toki liittyy myös muuhun elämäntilanteeseen. Ota elämä vastaa, älä estele sitä noilla asenteilla.Mä en osaa sisäistää tuota ajattelutapaa, vaikka
olen "jo" 35v. Mulle ikä on numeroita ja syy juhlaan kavereiden kanssa, mikäs sen mukavampaa :)Tuo kriisi menee aikanaan ohi, luota pois
Nelikymppinen ei ole viela rupsahtanut, vaan monellakin tapaa voi olla paremmankin nakoinen kuin nuoremmat. Mutta se vaatii tyota!Mua itseani ahdisti noin 35-vuotiaana, sain oikein megakriisit: 30 ja 40 yhdistettyna! Nyt (8v myohemmin) elama nayttaa paljon paremmalta, en todellakaan odota kuolemaa vaikka olen kai sitten jo sen virallisen hehkeysrajan huonommalla puolella. Olen kuitenkin paljon tyytyvaisempi elamaani kuin kolmekymppisena.
Niinpä.
Kauheinta on kun 25 ikävuoden jälkeen keho ei enää korjaudu samalla tavoin, vaan alkaa rappeutuminen.Heh heh...
Minä täytin alkuviikosta 46v ja minulla on alle kouluikäiset lapset. Ei ole toiveet yhtään tuonsuuntaiset kuin mitä sinä 46v odotuksiksi kuvailit!Alzheimerinko haluaisit?
Lainaus:
Mitäs sitten kun oot 50 etkä sittenkään ole vielä kuollut. Nyt se vasta vituttaakin. Moneen nuorempaan verrattuna olen hyvässä kunnossa, mutta sittenkin: tietoisuus iästä inhottaa.
Mitäs sitten kun oot 50 etkä sittenkään ole vielä kuollut. Nyt se vasta vituttaakin. Moneen nuorempaan verrattuna olen hyvässä kunnossa, mutta sittenkin: tietoisuus iästä inhottaa.
Alzheimer olisi sinulle ratkaisu, niin loppuisi tuo inhottava TIETOISUUS!?
Terkuin: 46v
mitäs olet pilannut nuoruutesi hankkimalla
lapsia.mä vielä tossa vaiheessa elin iloista sinkkuelämää, eikä ahdista vieläkään lähes 50-vuotiaana.
itse olet haaska, tai ehkä et edes elä 46-vuotiaaksi, et ainakaan hyvin tolla asenteella.
9, oletko yksinkertainen vai muuten vaan provo?
niinpä niin
no joo.. minä olen 30v ja 6 lapsen yh ja arvaas mitä minusta on mukavaa kun on jo näin vanha ei tarvi enää olla niin viimesen päälle tai aina rientoloissa ja roppakin on rupsahtanu eikä haittaa sekään kyllä kuus lasta saap vähän rungossa näkyäkin :) ja ihanaa on sekin kun ei oo vapaa ajan ongelmia aina on tekemistä kun on näitä mussukoita.. nii jos vitusti harmittaa ni anna lapset pois eihän siinä sen kummempaa uskoisin että joku lapseton pari ois onnellinen noista sinunkin lapsistas.mä en ymmärrä, onko kropan rupsahtaminen
joku saavutus?mä ainakin aion pitää huolta ulkonäöstäni ja kropastani hautaan saakka
t. viiden lapsen 49 v erittäin hyvässä fyysisessä kunnossa oleva äiti
Jo ennen kuin avasin tän ketjun
ja lukematta muiden vastauksia, ARVASIN että tämä on jonkun parikymppisen tai sellaisena esiintyvän provo. ;-) Ja niinhän se olikin.Noh, ihan vakavasti, terveisiä täältä 40 v. paremmalta puolelta. Olen hoikka, työssäni viihtyvä, viehättävämpi kuin olen koskaan ollut (en siksi, että olisin ulkonäöltäni parempi, vaan koska mulla on hyvä itsetunto ja olen sinut itseni kanssa, ja se näkyy myös ulospäin ja saa vastakaikua) enkä vaihtaisi tätä pois. Ai niin, ja mun nuorin lapsi on vasta 2 vee. ;-) Lisäksi ajattelen, että homma vaan paranee, koska monet viehättävimmistä ja vaikuttavimmista naisista joita olen viime aikoina tavannut ovat jopa 50-60 paremmalla puolella, uransa huipulla, itsevarmoja ja upeita naisia. Eli ei se ikää katso, ehkä ennemminkin elämänvalintoja.
Menee ohi kyllä
ap kärsii vielä kasvukivuista. Muistan oman 30-syntymäpäivän, itkua väänsin tyyliin "mä oon ikäloppu" ja silleen. Mutta odotas kun pari vuotta kärvisteltiin ja mittarissa 35, helpotti kummasti. Syksyllä täytän 40 ja näytän paremmalta kuin koskaan. Hyvät geenit ja omasta itsestä huolehtiminen, ei sen kummempaa. Ja joo, ei lapsia, elikkäs hyvin olen saanut kauneusunet nukuttua..Ettekö te tosiaan tiedä edes mitä
rappeutuminen tarkoittaa?Olet NUORI, älä valita!
T: Keski-ikäinen rouva 47 v.kaikki ahdistaa vanheneminen joskus
se on täysin normaalia ja tulee eteen jokaisella. Huvittavaa on jos sitä ei voi myöntää tai sitten ei koe olevansa vielä vanha (tämähän riippuu täysin ihmisestä). Jokaiselle tulee jonkilainen ikän liittyvä pohdinta jossain vaiheessa eteen. Monelle se tulee monta kertaa. Itse lähestyn neljääkymppiä ja onhan sekin jonkinlainen rajapyykki. Vaatii sulattelua vaikka elämääni ihan tyytyväinen olenkin. Onneksi sinulla on lapsia! tiedän monta nelikymppistä sinkkunaista. Ne ovat oikeasti kriisissä kun ei ole tullut sitä lasta koskaan mahdollisuus tehdä.mulle tuli ikäkriisi jo ennen perheen perustamista
onnekssen jälkeen olen todennut, että ihminen pystyy melkein mihin vaan, jos vaan oikein haluaa.
Mitä sinä höpötät?
Aivan outoa löpinää. Olet nuori, parhaassa iässä. Tai no odota vielä vähän, yleensä 33-35 ikä on se paras. Näin kaikilla ystävilläni ja minulla.MUTTA minä toisaalta tein lapset vasta 39 ja 42 vuotiaana, siihen asti nautin jokaisesta ikävuodestani. Kurjuus alkoi vasta lasten tultua, onnentunteet olivat suurimmat ennen sitä. Nyt on vain ainainen huoli lapsista, heidän hyvinvoinnistaan ja terveydestään. Väsyttää ja potuttaa joka päivä, tosin lasten vuoksi yritän olla iloinen ja osallistuva äiti ja usein siinä onnistunkin. Lasten tuomat onnentunteet ovat erilaisia kuin parisuhteen ja huolettoman nuoruusajan.
Helppoahan se vielä on jos on terve, mutta
kun terveys pettäää niin ei enää paljon naurata.Mitä se eläminen sinusta sitten on??
Baareissa juoksemistako?? Kovin montaa asiaa lapset eivät rajoita, jos oikeasti haluaa jotain tehdä.Itse olen pian 39v. täyttävä nainen, jolla lapset 2,5v. ja 10kk. Lapsia ennen olen opiskellut ulkomailla, työskennellyt ulkomailla, tehnyt kavereiden kanssa ex-tempore milloin mitäkin, kiertänyt tanssipaikkoja, laulanut bändissä, opiskellut pari tutkintoa ja mitähän vielä turhaa.
Nimittäin nyt vasta voin sanoa, että tämä on elämää. Tämä, että minulla on perhe, ja lapset. Mitään muuta en halua, sillä ei tuosta kaikesta muusta ole jäänyt käteen juuri muuta, kuin hukkaan heitettyjä vuosia kaikkeen haihatteluun. Sinun ratkaisusi ei ole yhtään huono.
Ja muuten, tämän ikäisenäkään ikäloppuna en keksi kyllä yhtään asiaa, mikä pitäisi jättää iän takia tekemättä. Joten kun olet tällainen ikäloppu, niin ehdit ihan vaikka mitä, eikä sinulla toisaalta ole enää paineita perheen perustamisesta!! Eli koko loppuelämä aikaa.
terveys voi pettää nuorenakin
Kyl sä sit myöhemmin huomaat
ettei se elämä loppunutkaan nelikymppisenä.Terveisin 37 vee
18, minkäikäisenä ja miten
rappeutuminen alkaa?Voi kuule!
Mä olin sinkku 26v ja ihan sain itekseni baareissa päyöriä, ketään ei kiinnostanut meikäläinen. Nyt 15v myöhemmin kun oon taas "haku päällä" niin niitä kolmikymppisiä miehiä seisoo jonoksi asti odottemassa että pääsisivät tekemään itseään tykö:) Eli elämä voi alkaa vasta 40-kymppisenä...Täällä toinen 6:n lapsen yh,
35v ja mä taas olen nuori vielä. Ja todellakin kauniimpi kuin nuorempana kun piirteet on kaunistuneet nuoruuden pullanaamasta eikä ryppyjä vielä pahemmin ole. Kyllä se ikä on vaan numeroita ja asenne.Mulla on nyt asiat aika hienosti: 6 lasta vauvasta jo melkein aikuiseen, elettyä elämää takana ja sitä kautta perspektiiviä ja viisautta erottaa elämässä olennainen epäolennaisesta, kuitenkin olen sellanen "ikuinen pikkutyttö" eli tunnen itseni tosi nuoreksi vielä ja nyt vasta osaan elää ja arvostaa elämää ja ottaa siitä kaiken irti. En ymmärrä ap mikset elä? Minä elän ihan täysillä, täysillä äitinä mammakerhoilen ym. äitijuttuja ja toisaalta käyn myös "ulkona" ja minulla on nuori poikaystävä jonka kanssa käyn bilettämässä ym. vietän aikaa.
Ei ole mitään syytä iän takia itkeä ja kangistua johonkin kaavoihin että näin pitää elää.
Lainaus:
no joo.. minä olen 30v ja 6 lapsen yh ja arvaas mitä minusta on mukavaa kun on jo näin vanha ei tarvi enää olla niin viimesen päälle tai aina rientoloissa ja roppakin on rupsahtanu eikä haittaa sekään kyllä kuus lasta saap vähän rungossa näkyäkin :) ja ihanaa on sekin kun ei oo vapaa ajan ongelmia aina on tekemistä kun on näitä mussukoita.. nii jos vitusti harmittaa ni anna lapset pois eihän siinä sen kummempaa uskoisin että joku lapseton pari ois onnellinen noista sinunkin lapsistas.
no joo.. minä olen 30v ja 6 lapsen yh ja arvaas mitä minusta on mukavaa kun on jo näin vanha ei tarvi enää olla niin viimesen päälle tai aina rientoloissa ja roppakin on rupsahtanu eikä haittaa sekään kyllä kuus lasta saap vähän rungossa näkyäkin :) ja ihanaa on sekin kun ei oo vapaa ajan ongelmia aina on tekemistä kun on näitä mussukoita.. nii jos vitusti harmittaa ni anna lapset pois eihän siinä sen kummempaa uskoisin että joku lapseton pari ois onnellinen noista sinunkin lapsistas.
Kamala ajatus
että on olemassa nuoria ihmisiä joilla on noin monta kakaraa, kuin 6. Ette sitten ole keksineet elämässänne mitään muuta tekemistä kuin selällään jalat levällään olemisen? Ja veikkaanpa että jopa penska vielä eri isälle... ainakin olisi hyvin teidänlaistenne sosiaalitapausten tyylistä.Kyl se muuten vähä loppu
Lainaus:
ettei se elämä loppunutkaan nelikymppisenä.
Terveisin 37 vee
ettei se elämä loppunutkaan nelikymppisenä.
Terveisin 37 vee
ainakin multa
Nyt yritän jotenkin raapia elämän viime rippeet kasaan ja olla vielä hetken elossa.
t. 45v
Nuorempana fyysisistä vammoista yleensä
toivutaan, vanhempana ei niinkään.Sama juttu
Täytän kohta 26 ja vanheneminen ahdistaa ihan järjettömästi.. Siihen ei ole enää pitkä aika kun täytän 30 v! Mihin ne vuodet oikein vierivät? Vastahan mä olin yläkoulussa. Ei voi käsittää. Kymmenen vuottakin menee periaatteessa yhdessä hujauksessa. Pian huomaan täyttäväni jo 36 ja tuo se vasta ahdistaakin. Pelkään etten saa mitään järkevää aikaiseksi ja elämäni valuu ihan hukkaan. Sitten joskus todella vanhana kumminkin tajuan mitä elämältäni haluan, mutta onkin jo liian myöhäistä..Myös läheisten vanheneminen ahdistaa ja surettaa.
Niin, eronneita tai varattuja
Lainaus:
Mä olin sinkku 26v ja ihan sain itekseni baareissa päyöriä, ketään ei kiinnostanut meikäläinen. Nyt 15v myöhemmin kun oon taas "haku päällä" niin niitä kolmikymppisiä miehiä seisoo jonoksi asti odottemassa että pääsisivät tekemään itseään tykö:) Eli elämä voi alkaa vasta 40-kymppisenä...
Mä olin sinkku 26v ja ihan sain itekseni baareissa päyöriä, ketään ei kiinnostanut meikäläinen. Nyt 15v myöhemmin kun oon taas "haku päällä" niin niitä kolmikymppisiä miehiä seisoo jonoksi asti odottemassa että pääsisivät tekemään itseään tykö:) Eli elämä voi alkaa vasta 40-kymppisenä...
miehiä, joill aon joka tapauksessa joku riippakivi jalassa. Jos ovat vielä naimattomia, on luonteessa jotain vinksallaan. Ei nyt ihan timantteja ne äijät joita siellä pyörii.
:) mä olen erittäin tyytyväinen, että elin
sinkkuna 29 v ja perustin perheen vasta yli 30 v. ei vituta yhtään, vaikka täytän kohta 50 v.Älkää surko liikaa,
kuolema kun saattaa korjata milloin vain. Kuka haluaa käyttää elämäänsä murehtimiseen?Minusta vanheneminen on mukava asia, kertyy elämänkokemusta ja itsevarmuutta.
No
Toiset meistä murehtivat ja ahdistuvat milloin mistäkin, jos ei muuta keksi, niin sitten vaikka 12 vuoden kuluttua olevista nelikymppisistä. :D Ehkä kannattaisi vain elää joka hetki sitä parasta aikaansa ja jättää suomalaiskansallinen synkistely väliin.Elämänkokemus auttaa!
Olen 42v. ja elän parasta aikaa ihanaa elämää :)En ole yhtä hoikka ja kaunis kuin ennen mutta olen armahtanut ja hyväksynyt itseni sellaisena kuin olen! Ainakin olen fiksumpi kuin ennen ja seksielämäkin on ihanaa ;) ja lapsetkin ovat jo isoja ja talous on kunnossa ja olen ainakin vielä terve! Toivottavasti saan elää vielä ainakin 40v. lisää tätä ihanaa tavallista elämääni!
Kannattaa miettiä mitä toivoo, sen voi vielä saada.
Jos joku sanoo sulle 46-vuotiaana, että sinähän halusitkin kuolla pois siinä iässä,mitäs siinä vielä heilut, niin olen aika varma, että sulla on silloin ihan eri ääni kellossa!Totta
Lainaus:
Ehkä kannattaisi vain elää joka hetki sitä parasta aikaansa ja jättää suomalaiskansallinen synkistely väliin.
Ehkä kannattaisi vain elää joka hetki sitä parasta aikaansa ja jättää suomalaiskansallinen synkistely väliin.
Mutta kun en vain saa tuota ajatusta millään mielestäni.
T. kirjoittaja 33
Voi haukotus
Lainaus:
Olen 28v ja 3 lapsen yh..aika menee nykyään tosi nopeasti ja se että ensi vuonna täytän jo 30 ahsistaa ihan ihan hirveästi...miksi nuoruus kestää näin helvetin vähän aikaa..??10 uoden kuluttua olen keski-ikäinen rupsahtanut ämmä,ja mitä vittua mulle on jäänyt käteen??Enhän mä voi ELÄÄ edes nyt nuorena kun on lapsia..sitten kun nuorin on 18 olen IKÄLOPPU HAASKA,46-vuotias!!Voi kun toivon että voisi sitten kuolla pois,kun duuni on tehty ja lapset lentäny pesästä.
Olen 28v ja 3 lapsen yh..aika menee nykyään tosi nopeasti ja se että ensi vuonna täytän jo 30 ahsistaa ihan ihan hirveästi...miksi nuoruus kestää näin helvetin vähän aikaa..??10 uoden kuluttua olen keski-ikäinen rupsahtanut ämmä,ja mitä vittua mulle on jäänyt käteen??Enhän mä voi ELÄÄ edes nyt nuorena kun on lapsia..sitten kun nuorin on 18 olen IKÄLOPPU HAASKA,46-vuotias!!Voi kun toivon että voisi sitten kuolla pois,kun duuni on tehty ja lapset lentäny pesästä.
tän takia just naisilla on mielenterveyslääkkeet yleisempiä kuin miehillä. Koetaan ihan luonnolliset asiat masentavina.
Herää nyt urpo!
Vastaavasti olisit jättäny ne kakarat tekemättä ja levitelly jalkojas koko nuoruuden, ei tarttis itkeä tekemättömiä asioita enää.
Lohdutuksen sana
...olen 42-vuotias yh ja nuorin lapsi on vasta 3. Arvaa mitä, miehet juoksee perässä ja on ylitarjontaa. Elämä on oikein mukavaa, olen hyvässä kunnossa, minulla on hyvät tulot, kiva työ ja ihanat lapset.Ja mieti, minkä ikäinen olen kun nuorin täyttää 18...itse asiassa ajattelin, että voisin tehdä vielä vauvan, jos oikein rakastun.
Mutta kyllä minuakin ahdisti sinun ikäisenä, se menee ohi, usko pois!
Mulle iski ns. 'kolmenkympinkriisi' 25-vuotiaana
makasin n.viikon sängyssä ja porasin muka_niin_paskaa elämääni. Sitten se olo meni hiljalleen ohi. Nyt olen 28-vuotias ja suhtaudun vanhenemiseen ihan myönteisesti. Tuntuu jotenkin hyvältä olla jo ns. 'aikuinen nainen'.luulen tietäväni miltä susta nyt tuntuu, mutta usko mua, toi tunne menee ohi. mieti mitä kaikkea vankkaa elämänkokemusta olet jo kerännyt ihmissuhteiden ja lapsien myötä - käännä se vahvuudeksesi!
Lohtua täältäkin
Minäkin tuossa iässä ahdistuin siitä että elämä juoksee pikavauhtia ohi, ja siitä etten jotenkin osannut riittävän täydesti tarttua siihen vaan elin rutiinielämää. Mutta se semmoinen kriisi meni muutamassa vuodessa ohi. Nyt olen jo 37-vuotias eikä ole enää tietoakaan vanhenemisen pelosta. Minä en ole vielä edes pariutunut enkä lapsia hankkinut, vaikka toiveissa olisi, joten kai sitä pitäisi olla ihan hädissään, mutta en ole, kun ei sekään mikään katastrofi ole jos sitten en ikinä lapsia ja miestä saakaan. Vanhempana sitä ottaa aika rennosti asiat, ainakin minä otan. Pienet läskit ja uudet rypyt eivät menoa rajoita eikä mieltä masenna.Mainittakoon vielä, että nuo ikäkriisit ei oikeastaan liity ikään
...vaan jonkinlaiseen elämännälkään, tahtoon saada jotain muutosta aikaiseksi, REPÄISTÄ, olla jotain jne. Mä ainakin omassa kriisissäni listasin paperille joka ikisen väärän valintani ja märähdin, kuinka huonosti olin elämääni 25asti elänyt.- Tietyssä mielessä suosittelen samaa kaikille kriiseilijöille. Ryvetkää nyt kerralla kunnolla, se puhdistaa. Kun ensin olette tuominneet koko menneen elämänne turhuudeksi, niin voitte keskittyä nykyhetkeen, just tähän päivään. Ja sitten kannattaa miettiä omia unelmia, mitä asioita haluaisitte elämässänne tehdä vielä.
Itse halusin matkustella, mutta kriisini keskellä mua karmistutti ajatus, että pääsen vasta mummona reissaamaan. ei ole coolia olla ryppynaamaisena intiassa! - vai onko? nykyisin ajattelen, että TODELAKIN ON!
Kun kriisistä pääsee voiton puolelle, alkaa mennytkin elämä tuntumaan taas rakkaalta. Se on kuitenkin SE OMA elämä kaikkine virheineenkin.
Sinä AP olet ainakin ELÄNYT, olet uskaltanut ryhtyä äidiksi, olet käynyt läpi eron ja vaikka minkämoisia arvokkaita tunteita. Olet siinä mielessä rikas!
t.nro43
Voi ei, onko naiset tosiaan näin säälittäviä?
Ne jotka tässä ketjuss todistelee että elämää vielä on, todentaa sitä just mainitsemalla kuinka "miehet pörrää ympärillä". Voiko mitään noin surullista ollakaan? Entäs jos horoperseet hankkisitte sen ihan oman elämän, joka ei riipu vaan siitä saatteko joltain mulkkutelineeltä ihailua?Mulle ainakin oma elämä tarkoittaa vapautta - matkustelua omissa aikatauluissa, taiteen tekemistä, lapsesta nauttimista. Ei nyt jumalauta sitä että saa olla jossain rasvaisessa yökerhossa jonkun karvakäden kuolattavana! Tuohon kyllästyin jo alle 20-vuotiaana.
Uutta vauva.fi:ssä
Uusimmat keskustelut
- > Ääntelevätkö naiset seksin aikana myös oikeasti?
- > Six pack, näin sen saa 6 vk.ssa(sisältää ohjeet)
- > pettynyt omiin polttareihin
- > Jarna on menossa Berliinissä Trandeburgin portille.
- > HAASTE KAIKILLE AV-MAMMOILLE! Näytä kuvaa miehellesi!
- > Minusta tämä on kaunein asunto pitkään aikaan
- > Onko sinu yritetty iskeä muualla kuin baarissa ja selvinpäin?
Uusimmat blogikirjoitukset
- > Mitä kysyä bloggaajalta?
- > Pyöränistuin vapauttaa
- > Unihäiriöitä
- > Imetyskeskustelu,
- > 24. Viikko
- > Sivusta sanoen: Miksi vegaaniruokavalio?
- > Saako lasta tukistaa?
© Sanoma Magazines Finland Oy - käyttöehdot
