Keskustelut

« Takaisin keskustelujen etusivulle

---

Näille alueille voit kirjoittaa rekisteröitymättä

» Aihe vapaa

Näytä viestit peräkkäin | Näytä viestipuu

Viesti

Vierailija - 30.6.2010 8:16  (1/39)

Pärjääkö yh:na kaksosten kanssa?

Olen vielä raskaana (raskaus puolivälissä), tiedän raskauden saaneen alkunsa yhden illan jutusta, isää en tunne, tiedän vain etunimen ja ulkonäöltä kyllä tunnistaisin, jos uudestaan tapaisin. Kuitenkin aika epätodennäköistä, koska tuo yhden illan juttu tapahtui satojen kilometrien päässä kotikaupungistani ja tämä mies kertoi asuvansa ulkomailla, vaikka on suomalainen ja että oli suomessa vain käymässä.

Raskaudesta sain tietää vasta vähän aikaa sitten. Minulla tuli kuukautiset normaalisti eikä ollut muitakaan raskauteen viittaavia oireita.

Minulla ei ole kauhean montaa ihmistä, jotka voisivat tarvittaessa auttaa. Abortti on kuitenkin mahdoton tässä vaiheessa ja vaikka olisin tiennyt raskaudesta aiemmin en tiedä olisinko tehnyt aborttia. Olen potenut vauvakuumetta pitkään ja haaveeni piti jo toteutuakin, mutta pitkä suhteeni päättyi ennen kun ehdin tulla raskaaksi ja toivun vielä erosta niin en ole edes harkinnut uutta suhdetta. Adoptiota ei kannata edes ajatella, koska en usko, että pystyn lapsistani luopumaan kannettuani heitä sisälläni.

Pelottaa kuitenkin, että miten sitä jaksaa kun lähipiirissä on suurimmalla osalla vauvat olleet vaikeita ja valvottaneet ym. eikä neuvolasta ole apua saanut, vaikka äiti olisi oikeasti väsynyt kun ei saa nukkua varttia pidempään kerralla ja maksimissaan pari tuntia vuorokaudessa. Tämä on tietysti kiinni siitä millainen vauva/vauvat ovat, mutta tätä kun ei voi tietää etukäteen.

Olen vielä melko nuori (21v ja näytän ikäistäni nuoremmalta) ja saan aivan varmasti kauhisteluja osakseni kun olen yh, mm. omasta suvustani osa paheksuu yksinhuoltajia, riippumatta siitä miksi on yh, ainoa hyväksyttävä syy yksinhuoltajuuteen on heidän mielestä toisen vanhemman kuolema tai väkivaltaisuus.

Vastaukset

Vierailija - 30.6.2010 8:57  (2/39)

voi

usko itseesi. Tee selväksi kaikille, että kyse on sinun elämästäsi ja valinnoistasi, joista olet itse vastuussa. Kukaan ei voi elää sun puolesta, joten kukaan ei myöskään valitse sun puolesta.

Ymmärrän, että vauva-arki mietityttää, varsinkin kun olet nuori ja odotat kaksosia (otsikosta päätellen), mutta siitä selviää aivan varmasti. Tottakai kaikki olisi helpompaa, jos isä olisi kuvioissa mukana. Yritä löytää itsellesi joku tukihenkilö, johon voit luottaa, joka ei puukota selkään, joka tukee sinua ratkaisuissasi. Ja unohda suvun puolelta tulevat paineet. Jokainen ihminen erehtyy joskus, toisilla seuraukset on näkyvämpiä kuin toisilla, valitettavasti.

Itse olen kyllä ihan parisuhteessa elävä kohta neljän lapsen äiti, vanhin noista lapsista on 3v. Mutta olen 18v siskoni kautta käynyt läpi yllätysraskautta ja sen seurauksia. Ja kaikesta selviää, hän synnytti maanantaina pojan. :) Tulee meille asumaan vauvansa kanssa ensimmäisiksi kuukausiksi, kun on tuota tilaa, missä hänellä on mahdollisuus olla rauhassa.

Aiotko kertoa lasten isälle mitään? Ehkä hän kuitenkin haluaisi tietää vauvoista? Voit vaikka selventää, että annat hänelle mahdollisuuden, mutta hän valitsee käyttääkö sen vai ei. :)

Sulla on vielä aikaa valmistautua, sekä henkisesti, että muutenkin. Ja takuuvarmasti löytyy tukea, jos oikein tuntuu, että väsyt vauvojen kanssa. Aina on mahdollista, että vauvat ovat itkuisia, mutta on myös olemassa mahdollisuus, että vauvat onkin "helppoja" vauvoja. Toivo parasta, varaudu pahimpaan. Kaikesta kuitenkin selviää aivan varmasti, jos luottaa itseensä ja uskoo voimiinsa.

Jaksamisia!

Vierailija - 30.6.2010 9:48  (3/39)

Kyllä pärjää

Ihan ensin kannattaa opetella jättämään muiden mielipiteet omaan arvoonsa, niistä ei saa kun pahan mielen. Lisäksi kannattaa vielä raskausaikana hankkia ainakin yksi ihminen, joka voisi auttaa tarvittaessa, avun saanti yhteiskunnalta on todellakin välillä vaikeaa nykyään, nimim. kokemusta on.

Voisitko esim. muuttaa lähemmäs vaikka omia vanhempiasi, jotta he voisivat tarvittaessa auttaa?

Vierailija - 30.6.2010 11:34  (4/39)

kyllä sä pärjäät

Mun ex-mies sekosi huumeisiin kun odotin kaksosia ja raskaus oli puolessa välissä myös. Isommat lapset oli silloin hiukan vajaat 1v, vajaat 2v ja esikoinen 5v. Jäin siis yksin 5muksun kans joista 4 oli alle 2v. Helppoa ei ollut, kukaan ei oikein auttanut. Koskaan en päässyt mihinkään. Olin ihan kiinni muksuissa. Mutta jotenkin sitä selvisi kuitenkin.

Nyt kun lapset on 13v, 9v, 8v ja kaksoset 7v niin johan on elämä helppoa ja ihanaa. Sitä oppii vaikeuksien kautta arvostamaan ihan eri tavalla elämää kuin elelemällä helppoa elämää...

Vierailija - 30.6.2010 11:40  (5/39)

Voi kamala

kylläpä olet nuorena päätynyt raskaaksi. Olet ihan lapsi vielä! Mieti, kannattaako sinun pitää lasta/lapsia, sillä se tarkoittaa omasta elämästäsi luopumista.

Vierailija - 30.6.2010 11:44  (6/39)

ihme moralisointia

mikä ei sovi yhdelle, saattaa sopia toiselle oikein hyvin. Eikä lapsi tarkoita omasta elämästä luopumista, ainakin omalla kohdallani se on rikastuttanut elämää. En minäkään antaisi pois lasta, jota oon 9kk kantanu sisälläni. Tosin jos tunteet olis kovin vastenmielisiä lasta kohtaan, ni ehkä silloin, mutta jos yhtään haluaisin pitää lapsen, niin ehdottomasti niin.

Turha on jälkiviisastella. Ku lapset on isompia, on taas aikaa siihen "omaan elämään".

Vierailija - 30.6.2010 11:53  (7/39)

Jos sinulla ei ole järkevää sanottavaa, niin ole vaikka hiljaa.

Kaikki ei edelleenkään halua vanhana nahkana äidiksi. Pakko oli kommentoida :D

Vierailija - 30.6.2010 12:10  (8/39)

Pärjäät!

Ei se varmasti helpoin mahdollinen tie tule olemaan, mutta aivan varmasti selviät siitä! Voisivatko vanhempasi olla avuksi vauvojen kanssa.

Tsemppiä matkaan ja onnea vauvoista!

Vierailija - 30.6.2010 13:18  (9/39)

No, minusta olisi tullut äiti vajaa 20v iässä, jos olisin tullut

raskaaksi kun yritimme nykyisen ex-mieheni kanssa vauvaa, ei kuitenkaan sillon tärpännyt. Olen siis kyllä mielestäni kypsä äidiksi, mutta pelottaa se, ettei ole sitä toista siinä arjessa apuna ja tukena.

Enkä kyllä usko siihenkään, että minun pitäisi luopua omasta elämästäni, tietysti alkuun aika menee varmasti vain vauvojen kanssa eikä ole ns. omaa elämää, mutta luultavasti palaan töihin kaksosten ollessa n. 2v ja ainakin toivon voivani palata harrastukseni pariin. Etusijalla kyllä ensialkuun kaksoset eikä omat tarpeeni.

Olen kyllä miettinyt, että pitäisi kait vauvojen isällekin ilmottaa, mutta en tosiaan tunne kyseistä miestä entuudestaan ja tiedän vain etunimen niin näillä tiedoilla en häntä luultavasti löydä.

ap

Vierailija - 30.6.2010 17:10  (10/39)

Siis häh, miten niin ihan lapsi vielä???

Kyllähän 21v on jo aikuinen. Jotenkin vielä ymmärtäisin, jos olisi kyse 17v tai 18v, mutta nyt en.

Minusta tuli äiti 18v iässä ja ollessani 19v meillä oli kolme lasta, esikoinen oli yksönen ja toinen ja kolmas kaksoset. Jäin yh:ksi ennen kun kaksoset syntyivät, lasten isä kuoli ja alku oli raskasta, mutta kyllä sitä pärjäsi, vaikka pohdin itsekin omaa jaksamistani tai siis, että jaksanko.

Suosittelen kyllä, että jos jotenkin saisit vielä yhteyden tähän lasten isään, että ilmottaisit hänelle, että hänestä tulee isä.

Vierailija - 30.6.2010 17:13  (11/39)

21 v joka on yhden yön suhteessa ilman ehkäisyä?

tosi aikuismaista ja vastuullista.
maailmassa on jo ihan tarpeeks isättömiä lapsia.

Vierailija - 30.6.2010 17:23  (12/39)

Miksi asiattomuuteen pitää vastata asiattomasti?

Näin vain lasket itsesi samalle tasolle edellisen kanssa. Kyllä niitäkin vanhempia naisia on, jotka haluavat äidiksi. Toivotan ap:lle voimia.Kannattaa tosiaan alkaa rakentamaan tukiverkostoa. Kyllä sinä pärjäät :)

Vierailija - 30.6.2010 17:24  (13/39)

Siis tämä sille, jonka mielestä kukaan ei halua "vanhana nahkana" äidiksi.

Vierailija - 30.6.2010 17:35  (14/39)

Kyllä pärjäät

Jos olisin sinä, ilmoittaisin kuitenkin iloisesta uutisesta isälle, vaikka olisikin vieras. Sitä ennen pohtisin tarkkaan, haluanko pitää lapset itselläni. Jos vastaisin kyllä. Pitäisin lapset ja sillä selvä. Kuuntelisin sydäntäni. Jos järjestät asiasi hyvin, voit vielä opiskella jne. Se vaatii sitkeyttä, mutta ahkeruus palkitaan. Samoin ala rakentamaan itsellesi hyvää tukiverkkoa ja kerro rehellisesti tilanteestasi. Ihmiset auttavat kyllä. Se missä et pärjää, saat kyllä apua neuvolasta, kunnalta, jne. Tsemppiä!!

Vierailija - 30.6.2010 17:36  (15/39)

Missä sanoin, ettei ehkäisy ollut käytössä, tuon keksit ihan itse

Äitini kyllä varmasti auttaa sen minkä pystyy, mutta hänellä on itsellään vaikeaa aikaa tällä hetkellä kun totuttelee siihen, ettei kävele enää koskaan. Isäni ei ole enää elossa.

Asumme kuitenkin äitini kanssa kaukana toisistamme. Minulla on täällä vakituinen työ ja siksi en kauhean mielelläni vaihtaisi paikkakuntaa, koska vakituinen työ on nykyään kiven alla ja jollain pitäis vauvatkin elättää ja maksaa laskut jne. Sen sijaan äitini kyllä varmasti voisi tulla meille ainakin välillä.

ap

Vierailija - 30.6.2010 17:48  (16/39)

Te, jotka käskette ilmottamaan isälle niin osasitteko lukea, ettei

ap välttämättä löydä tätä miestä enää. Minusta ainakin tuntuu mahdottomalta löytää joku noilla "tuntomerkeillä"

Vierailija - 30.6.2010 18:05  (17/39)

Muista että niitä toisten ikäviä komennetteja satelee melkein kelle tahansa

Ei pidä välittää, koska se vaan tekee oman elämän kurjemmaksi. Siinäpähän on kauhistelun aihetta, mikä vain osoittaa miten pikkumaisia ihmiset ovat. Sen sijaan voisivat tulla auttamaan sinua, mikä olisi viisasta ja hyväntahtoista. Selvästi haluat lapsia, kun olet vauvakuumettakin potenut, joten kyllä tulet selviämään ja jos on vaikeaa, niin se on sillä hetkellä ja jo huomenna tai kuukauden päästä voi olla helpompaa. sitä paitsi äidiksi tulo tuo helposti pelkoja esiin, vaikka kaikki olisi elämlässä kunnossa. Sun vauvat eivät välttämättä ole vaikeita. Yritä ottaa jo etukäteen selvää, sekä siitä miten toimia vauvojen kanssa ja etenkin kaksosten kanssa. Itse tein sen virheen, että keskityin vaan siihen, että kuinka selviän synnytyksen yli. Olisi kannattanut ottaa selvää enemmän imetyksestä ja kantoliinoista ja -repuista. Se on tärkeää, että oppii olemaan välittämättä toisten kommenteista. Et ole ainut, joka joutuu kommentoiduksi, mutta älä todellakaan välitä.

Vierailija - 30.6.2010 18:05  (18/39)

kyllä sä pärjäät!

Ota nyt jo hyvissä ajoin selvää mitä apua sun paikka kunnalla on tarjolla, neuvolasta osaavat varmasti neuvoa mihin otat yhteyttä ja itse voit miettiä mikä sulle sun mielestä ois sopivin apu, vaihtoehtoina on esim. perhetyöntekijöitä jotka auttavat sua ihan arjessa, hoitavat vauvoja että saat nukkua tai auttavat kotitöissä, mitä itse parhaaksi näet.. sitten on olemassa myös erilaisia tukiperheitä johon on mahdollista saada lapset vaikka kerran kuussa viikonlopuksi tai kesällä viikoksi ym.. ala vaan nyt jo kyselemään niin parhaassa tapauksessa pystyt luomaan hyvän ja pysyvän tukiverkoston sulle ja lapsille vuosiksi eteenpäin. tsemppiä!!!

Vierailija - 30.6.2010 19:07  (19/39)

Perhetyöntekijän tai tukiperheen saa vain lastensuojelun asiakkaana ja

sitä en kyllä suosittele.

Sen sijaan minusta ap voisit jo nyt raskausaikana etsiä lastenhoitajan, jonka palkkaisit ja olisi apunasi ainakin alkuun ja sen jälkeen tarpeen mukaan. Kaksi vauvaa ei mene siinä missä yksi, vaikka moni näin ajatteleekin. Ja vaikka oliskin helpot vauvat, niin kyllä sitä silti välillä kaipaa hengähdystaukoa.

Meillä oli mielestäni aika helpot kolmoset, mutta siitä huolimatta kaipasin kyllä taukoa, esim. käymistä vaikka lenkillä tai ihan vaan olemista ja siksi meillä olikin lastenhoitaja, aluksi lähes koko ajan ja myöhemmin tarpeen mukaan.

Vierailija - 30.6.2010 21:34  (20/39)

Muuta

Jos asut tavan vuokrakämpässä, niin toki voit muuttaa lähemmäksi äitiäsi äitiysloman ja vanhempainvapaan ajaksi ja mahdollinen hoitovapaa? Kyllä se työpaikka siellä pysyy, vaikka asuisit missä. Palaat sitten työpaikkakunnalle, kun töihin paluu on ajankohtaista.

Etenkin jos asumiskustannuksetkin olisivat edullisemmat toisella paikkakunnalla, niin kannattaa kuitenkin harkita muuttoa. Saisit rahaa säästöön, jotta voit helpottaa elämäänne ja kenties pitää sitä hoitovapaata jonkun aikaa.

Vierailija - 30.6.2010 21:41  (21/39)

Onko sinulla koulutus?

Millä aiot elättää lapset nyt (äitiyspäiväraha), entä jatkossa?

Vierailija - 30.6.2010 21:50  (22/39)

uskon

että saat kunnalta apua koska kyseessä on kaksosraskaus ja olet yksin. Puhu vaan neuvolassa tilanteesta ja pyydä etukäteen kotiapua teille alkuajoiksi. Se ei ole häpeä vaan järkevää ja osoittaa sen että todella välität itsestäsi ja tulevista lapsosistasi. Alkuajat vauvan kanssa on raskasta vaikka niitä olisi vain yksi ja olisi mieskin olemassa. Eniten asiasta tekee raskaan se elämänmuutos ja sekavat tunteet, yövalvomiset ja muut kyllä kestää jos ne ovat ns. normaalissa mittakaavassa. Kyllä se siitä, mutta pyydä sitä apua jo etukäteen. Itse en ainakaan osaisi kuvitella jaksavani yksin moisessa tilanteessa.

Vierailija - 30.6.2010 22:12  (23/39)

Kuten jo aiemmin kirjoitin niin minulla on vakituinen työ

johon palaan luultavasti kun kaksoset ovat n. 2v.

En asu vuokralla vaan ok-talossa. En mielelläni tätä myy (en ole maksanutkaan vielä kokonaan pois lainaa), mutta kuten sanoin niin äitini voisi kyllä tulla tänne. Helpompi muutenkin niin päin, koska äitini pienessä kaksiossa ja siellä voisi olla aika ahdasta.

ap

Vierailija - 30.6.2010 22:32  (24/39)

Tiedätkö paljonko kotihoidon tuki on?

Meinaatko elää sillä ja maksaa asumisenne siinä omakotitalossa?

Vierailija - 30.6.2010 22:42  (25/39)

Tiedän, mutta en mielestäni missään viitannut siihen, ettei

minulla olisi taloudellisesti varaa vauvoihin.

Olen lähinnä huolissani/peloissani siitä, että miten se itse arki sujuu kahden pienen kanssa ja miten jaksaa kun ei ole sitä toista osapuolta auttamassa.

ap

Vierailija - 30.6.2010 22:54  (26/39)

Mikä ihmeen kuulustelija sinä olet???

Onko se muka niin ihmeellistä, että nuori äiti haluaa olla lasten kanssa kotona eikä laittaa hoitoon heti kun mahdollista? Tiedän kyllä, ettei kaikilla ole vaihtoehtoja, mutta miksi täällä usein arvostellaan kun lapsi laitetaan hoitoon alle 1v, mutta nyt ei ole sitten hyvä sekään, että saisi olla kotona pidempään...

Vierailija - 1.7.2010 7:46  (27/39)

Ap-llä voi vallan

mainiosti olla nuoresta iästään huolimatta säästöjä / perintöä. Mainitsihan se tuolla jo aikaisemmin, että isä on kuollut, joten hyvinkin voi perintörahoja olla vara jemmassa.

Kaikki eivät elä kuin viimeistä päivää ja yli tulojensa.

Vierailija - 1.7.2010 8:54  (28/39)

Meinaatko sinä, että nuorella ei voi olla säästöjä??

Johan ap kertoi isänsä kuolleen niin hänhän on voinut saada esim. perintöä.

Vierailija - 1.7.2010 9:55  (29/39)

Vaikutat erittäin fiksulta nuorelta äidiltä,

kirjoitustesi sanoman perusteella uskon, että tulet pärjäämään. Kun olet raskautesi kanssa sinut etsi mies käsiisi ja kerro hänelle raskaudestasi. Uskon, että löydät hänet kaikesta huolimatta. Onnea vauvoista ja kaikkea hyvää. Ps. kunnan perhetyöntekijään voi ottaa yhteyttä, jos vauva-arki on kovin raskasta.

Vierailija - 1.7.2010 12:09  (30/39)

Ap lisää

Onkohan todella niin, etten voi löytää näiden lasten isää kun sattumalta? Tiedän vain etunimen ja miehen ulkonäöltä, mutta näillä "tuntomerkeillä" en vaan usko, että hänet löytäisin. Käyn kyllä tuolla paikkakunnalla muutamia kertoja vuodessa. Haluaisin kyllä, että lapset saisivat tutustua myös isäänsä, vaikka meistä tuskin paria tulee.

Vierailija - 1.7.2010 12:26  (31/39)

tiedät ap siis lastesi isän etunimen ja ulkonäön

isä siis ei ollut paikkakuntalainen vaan asuu ulkomailla. olisiko hänellä kuitenkin tuttuja, sukulaisia tuolla paikkakunnalla missä tapasitte ja sitä kautta mahdollisuus jäljittää isä? tiedätkö missä maassa hän asuu, ikää, tms mikä voisi helpottaa löytämistä?

Vierailija - 1.7.2010 12:40  (32/39)

lmoitus sinne

paikalliseen lehteen.. siihen miehen nimi, milloin kohtasitte ja tapaamispyyntö tai jos joku miehen siitä tunnistaa voisi häneen ottaa yhteyttä?

Näitähän aina välillä näkee lehdessä.. kaivataan jotain ruotsin-rieteilyllä tms. tavattua miestä.8

Vierailija - 1.7.2010 13:20  (33/39)

Miksi ihmeessä ap:n pitäisi jollekin yhden illan panolle ilmoittaa että

on pamahtanut paksuksi? Ei varmasti ole mikään ilouutinen "isälle". Turhaan ap vaivaa omaa päätänsä sillä että "Isälle pitäisi ilmoittaa". Jos mies olisi kiinnostunut ap:stä varmasti olisi ottanut puhelinnumeron ylös ja pitänyt yhteyttä. Haluaako ap todella lapsilleen suhteen "isään" jolla ei ole mitään tekemistä ap:n kanssa kuin tämä yksi yö? Etsi tuleville lapsille isähahmo jostain muusta miehestä, sukulaisesta tai ystävästä joka on oikeasti hyvä kaveri.

Vierailija - 1.7.2010 15:02  (34/39)

No, eiköhän sillä isällä ole oikeus tietää tulevista kaksosistaan

En nyt tietysti oleta, että isä automaattisesti osallistuisi lastensa elämään, tiedän, että voi olla niinkin, ettei häntä kiinnosta, mutta tietäisi ainakin.

Kuten jo aloituksessa kirjoitin, että toivun edellisestä suhteestani enkä ainakaan vielä ole valmis uuteen suhteeseen, jos nyt enää koskaan uskallan luottaa miehiin, sen verran pahat arvet jäi. Eli siis mitään isähahmoa en aio ottaa vielä luultavasti moneen vuoteen. Miehen malleja lapset saavat kyllä muutenkin, vaikkei minulla miestä olisi. Ja jossain vaiheessa lapsille on myös kerrottava biologisesta isästään ja olisi se kiva tietää edes hänen koko nimensä.

Tuo lehti-ilmoitus voisi olla hyvä, kiitos vinkistä. Tämän miehen tuttuja oli kait pari tuolloin baarissa, heihin en sen paremmin tutustunut, mutta tietoa saattaisin ehkä saada heiltäkin.

ap

Vierailija - 1.7.2010 15:37  (35/39)

Hei

Täällä myös 21v yh-äiti, joka tuli raskaaksi yhden yön jutusta. Isä ei ole millään tavalla elämässämme mukana eikä isyyttä ole tunnustettu. Lapsi on nyt yli vuoden ikäinen, eikä isä ole kertaakaan kysellyt perään, vaikka tietää lapsen olemassaolosta.

Yllättävän hyvin ollaan pärjätty. Lapsi on kasvanut ja kehittynyt hienosti, hän on kiltti ja perustyytyväinen tapaus. Aion myös hoitaa lasta kotona toivottavasti siihen 3-vuotiaaksi asti. Taloudellisesti on välillä tiukkaa, mutta toisaalta, yksistään kun on niin ei kulu rahaa turhuuksiin kuten baareissa ravaamisiin jne.

Omat vanhempani auttavat aina välillä, lapsi on n. kerran kuussa heillä yökylässä. Lisäksi meillä käy perhetyöntekijä kerran viikossa n. 3 tunnin ajan, lähtevät yleensä puistoon leikkimään. Tällä välin kerkiän siivota perusteellisemmin tai sitten lähden lenkille tai käyn kaupassa ihan yksistäni. Perhetyön "huono" puoli on, että sosiaalityöntekijä tulee tekemään kotikäyntejä, mutta omalla kohdallani tämä on puolen vuoden välein, en siis ole toimeentulotukiasiakas tai missään sossun erityistarkkailussa.

Kuten varmaan jo aiemmista viesteistä huomasit, ihmisten suhtautuminen tilanteeseesi vaihtelee suuresti. Minun neuvoni on, että jätä nämä epäilijät ja moralisoijat täysin omaan arvoonsa. Sinusta tulee aivan varmasti hyvä äiti ja pärjäät lastesi kanssa. Uskot vaan itseesi! :)

Vierailija - 1.7.2010 18:09  (36/39)

Niin, mutta ap:n vauvojen isä ei edes tiedä raskaudesta

Kyllä minusta isälle kannattaa ilmottaa raskaudesta/isyydestä, eihän se pakota isää vielä mihinkään.

Tiedän kaksi vähän samankaltaista tapausta. Molemmat vauvat saivat alkunsa yhden yön jutusta, toisessa vauvan äiti tunsi tämän miehen ja kertoi tälle raskaudesta, mutta isää ei ole lapsi kiinnostanut. Toisessa tapauksessa äiti ei tuntenut isää, mutta sai selvitettyä tämän henkilöllisyyden ja ilmoitti tälle raskaudesta/isyydestä ja tämä isä on osallistunut lapsen elämään todella hyvin.

Vierailija - 1.7.2010 18:51  (37/39)

Kyllä pärjäät

Itse sain kaksoset 27-vuotiaana ja aivan yksin kun isää ei kiinnostanutkaan. Hyvin pärjättiin, kaksoset pääsivät samaan rytmiin pian. Alku oli tietysti väsyttävää mutta sitähän se vauvojen kanssa on. Meillä oli tosi tarkka päiväjärjestys, mielestäni se oli hyvä asia. En koskaan saanut kaksosia yöhoitoon ja olin monta vuotta yksin lasten kanssa. Ei siinä ole mitään ongelmaa jos vaan haluaa selvitä.

Vierailija - 1.7.2010 19:04  (38/39)

pärjäät!

pari ensimmäistä vuotta ovat rankat, mutta sitten helpottuu kummasti! Siinä vaiheessa kun lapset ovat leikki-ikäisiä, elämä on jo oikein hauskaa ja lapset leikkivät kivasti yhdessä. Moni on samassa tilanteessa, ja kaksoset ovat rankat vain siinä alussa, lopulta varmaan helpommat kuin eri-ikäiset sisarukset.

Vierailija - 3.8.2010 11:47  (39/39)

AIVAN VARMASTI PÄRJÄÄT!!!

Niin mimäkin olen pärjännyt yh:na kaksosten kanssa ihan vauvasta saakka. Tytöt täyttävät nyt kolme muutaman kuukauden päästä.Rankkaa se on mutta luotat omiin vaistoihisi ja uskot itseesi. Joskus ihmisen on vaan pakko jaksaa ja venyttää itsensä äärimmilleen mutta hymyt ja halaukset ja rakkaus tulee tuplana takaisin ja nyt jo itsekkin pystyn katsomaan hymyillen aikaa taaksepäin ja olen onnellinen ja ylpeä siitä, että selvisin ja minulla on ihanat lapset.