|
|
 Keskiviikko 23.5.2012 - Lyydia, Lyyli
|
REKISTERÖIDY
|
Los Angeles
4.63 m/s
Keskustelut
Näille alueille voit kirjoittaa rekisteröitymättä
» Aihe vapaa
Näytä viestit peräkkäin | Näytä viestipuu
Viesti
Lapseni potee leirillä koti-ikävää.
Kymmenvuotiaani on ekaa kertaa viikon leirillä. Nyt sain viestiä, että rassukka potee kovaa koti-ikävää. Yritin puhelimessa piristää häntä ja kannustaa jatkamaan loppuun asti, mutta oli kovin allapäin. Kaveriinkin kuulemma jo tartuttaa sitä ikäväänsä. :-(Miten olette toimineet vastaavassa tilanteessa? En kaipaa vastauksia tyyliin "ei meidän lapsi vaan koskaan ole koti-ikävää potenut", vaan mielellään omakohtaisia kokemuksia.
Vastaukset
Keneltä sait tuon viestin?
Jos sait sen lapseltasi, soitappa ohjaajille ja kysy heidän mielipitensä.Osallistuuko lapsi leikkeihin jne?
Vai onko ikävä iltaisin kun nukkumaanmenoaika ja puhelin käytössä?
Jos tota ikävää pitkin päivää hakisin kotiin. Mutta jos ilmenee iltaisin en hakisi. Kertoisin vaan että ikävä normaali tunne ja se tarkoittaa et rakastaa toista.
Onko lapsesi sanonut haluavansa kotiin?
Juttelin ohjaajien ja lapsen kanssa.
Kännykkää ei ole käytössä. On ikävöinyt pitkin päivää.Hankalaksi tuon tekee se, että leirillä on myös hänen paras kaverinsa, jolta loma menee myös nyt tehokkaasti munilleen.
ap
Kannattaa varmaan keskustella ohjaajien kanssa tilanteesta
Itse kun olin leiriohjaajana niin olihan sitä melkein joka leirillä joku, jolla koti-ikävä iski, lähinnä iltaisin. Yleensä hoitui ihan juttelemalla ja lohduttelemalla. Ja seuraavana päivänä kaikki oli yleensä taas ihan ok. En muista yhtään lasta, joka olis sen takia pelkästään haettu kesken leirin kotiin.Jos lapsi on itse viestitellyt, niin ovatko ohjaajat tietoisia hänen ikävästään?
No, mitä mieltä ohjaajat olivat?
Meidän tyttö oli viime kesänä ensimmäistä kertaa leirillä.
Leiri oli tosin vain 4 päivän mittainen. Koti-ikävä oli ensimmäisestä päivästä lähtien kova.Minä vain yritin tsempata puhumalla positiivisia asioita leiristä, säätkin suosi kun oli auringonpaistetta koko ajan. Leirillä oli tarjolla vaikka mitä aktiviteettia, joita ei kotioloissa tule harrastettua, joten kannustin osallistumaan niihin.
Hänellä oli suuri huoli myös siitä miten me pärjäätään kotona ilman häntä! *ihana* Joten tietenkin kerroin ettei meillä ole hätää ja voit olla ihan rauhassa siellä. Kerroin myös että olen valmis tulemaan hakemaan kotiin, mutta josko kuitenkin kokeilisit vielä. No hän lupasi kokeilla. Sovittiin myös ettei soitella kuin vaan suuressa hädässä. Ajattelin että jos puhumme puhelimessa niin se vain ruokkii koti-ikävää.
No tyttö oli koko leirin ajan siellä, mutta kotiin tullessa ilmoitti että oli muuten eka ja vika leiri!
Ei tästä varmaan sinulle apuja ollut, mutta tämä on meidän kokemus. Toisia ei vaan ole luotu leiri-ihmisiksi ja toiset eivät kesällä muualla olisikaan.
Eli sanoivatko ohjaajat et ikävöi pitkin päivää?
Jos näin sanoivat, hae lapsi kotiin.Montako päivää ollut leirillä?
Ohjaajat eivät olleet mitään mieltä.
Kertoivat lapsen itkeskelleen ja levittävän ikäväänsä kaveriinsakin. Sanoin itse kyllä selvästi, että voin hakea lapsen kotiinkin, mutta eivät kommentoineet. Ikävää, sillä minähän en voi puhelimitse tulkita tilannetta kovinkaan tarkasti!ap
Se ikävä tulee mieleen yleensä juuri puhelimessa äidin kanssa jutellessa,
ja varsinkin iltaisin. Jos lapsi on nyt vasta ensimmäistä kertaa kotoa pois, niin ikävä on ihan luonnollistakin, sitä ei vain kannattaisi "ruokkia" soitoilla ja tsemppaamisella.Itse olen ollut pienestä asti leireillä ja viikonloppuja kotoa pois harrastukseni vuoksi. Koti-ikävä tuli aina jossain vaiheessa, mutta se hävisi yleensä nopeasti mukavien kavereiden ja kivan tekemisen myötä. Silloin ei onneksi ollut kännyköitä, eikä kotiin soiteltu ollenkaan, ellei jotakin vakavaa tapahtunut.
6, kiitos!
samalla lailla yritin minäkin kannustaa. No, tänään soittaa uudestaan ohjaajan kanssa. Jos mieliala ei yhtään ole noussut, menen hakemaan kotiin.Meillä siis hankaloittaa asiaa se, että mukana on kaveri, joka todennäköisesti ei halua jäädä sinne yksin.
ap
Hei, ohjaaja soitti ja myöhemmin soittivat lapsen kanssa yhdessä.
Lainaus:
ja varsinkin iltaisin. Jos lapsi on nyt vasta ensimmäistä kertaa kotoa pois, niin ikävä on ihan luonnollistakin, sitä ei vain kannattaisi "ruokkia" soitoilla ja tsemppaamisella. Itse olen ollut pienestä asti leireillä ja viikonloppuja kotoa pois harrastukseni vuoksi. Koti-ikävä tuli aina jossain vaiheessa, mutta se hävisi yleensä nopeasti mukavien kavereiden ja kivan tekemisen myötä. Silloin ei onneksi ollut kännyköitä, eikä kotiin soiteltu ollenkaan, ellei jotakin vakavaa tapahtunut.
ja varsinkin iltaisin. Jos lapsi on nyt vasta ensimmäistä kertaa kotoa pois, niin ikävä on ihan luonnollistakin, sitä ei vain kannattaisi "ruokkia" soitoilla ja tsemppaamisella. Itse olen ollut pienestä asti leireillä ja viikonloppuja kotoa pois harrastukseni vuoksi. Koti-ikävä tuli aina jossain vaiheessa, mutta se hävisi yleensä nopeasti mukavien kavereiden ja kivan tekemisen myötä. Silloin ei onneksi ollut kännyköitä, eikä kotiin soiteltu ollenkaan, ellei jotakin vakavaa tapahtunut.
Kuten juuri sanoin, lapsella ei ole siellä kännykkää, en ole hänelle soitellut.
ja kuten jo sanoin useampaankin kertaan, en ole ruokkinut mielestäni ikävää, vaan päinvastoin yrittänyt kannustaa.
Ikävää on nyt kestänyt jo pari päivää, eli ei ole mennyt ainakaan itsestään ohitse.
ap
Hae lapsi kotiin jo tänään
Ei ole hyvä juttu et tuon ikäinen itkeskelee leirillä. Ikävä on liian kova.Sinä et ole vastuussa lapsen kaverista vaan omastasi. Ilmotat tietenkin kaverin vanhemmille et sinun haettava lapsesi kotiin.
Ja tuo ikävä ei kuulostanut ilta- ikävälle. Siksi hakisin kotiin
Olen myös ollut lukuisilla leireillä ohjaajana
ja aina siellä on joku, joka potee ikävää voimakkaammin kuin muut. Ja aika monesti joku on haettu kesken leiriä kotiinkin.Minusta ei kannata heti luovuttaa, vaan jutella varsinkin ohjaajien kanssa, että saavatko he lohdutettua lasta ja pystyykö tämä nauttimaan leiristä. Lapsen kanssa ei kannata puhua illalla, vaan päivällä, jos on tarvis.
Jos lapsi on kerta kaikkiaan sitä mieltä, että haluaa kotiin ja päivät ovat yhtä kärsimystä, niin hakisin pois. Leirikammoa ei kannata synnyttää.
Yksi tuntemani tyttö ei ekaluokkalaisena suostunut leirille vaikka vanhemmat kuinka maanittelivat. Tokaluokkalaisena suostui, mutta piti hakea kesken pois. Nyt neljäsluokkalaisena viihtyy jo ihan hyvin, eli jos ei synny ikikammoa leireilyä kohtaan, niin vanhempana voikin jo haluta lähteä.
Sitten on niitäkin, jotka eivät vaan viihdy leirillä. Meillä oli rippileirilläkin tyttö, joka itki usein koti-ikävää.
13, kiitos, noin ajattelin toimiakin.
Lainaus:
ja aina siellä on joku, joka potee ikävää voimakkaammin kuin muut. Ja aika monesti joku on haettu kesken leiriä kotiinkin. Minusta ei kannata heti luovuttaa, vaan jutella varsinkin ohjaajien kanssa, että saavatko he lohdutettua lasta ja pystyykö tämä nauttimaan leiristä. Lapsen kanssa ei kannata puhua illalla, vaan päivällä, jos on tarvis. Jos lapsi on kerta kaikkiaan sitä mieltä, että haluaa kotiin ja päivät ovat yhtä kärsimystä, niin hakisin pois. Leirikammoa ei kannata synnyttää. Yksi tuntemani tyttö ei ekaluokkalaisena suostunut leirille vaikka vanhemmat kuinka maanittelivat. Tokaluokkalaisena suostui, mutta piti hakea kesken pois. Nyt neljäsluokkalaisena viihtyy jo ihan hyvin, eli jos ei synny ikikammoa leireilyä kohtaan, niin vanhempana voikin jo haluta lähteä. Sitten on niitäkin, jotka eivät vaan viihdy leirillä. Meillä oli rippileirilläkin tyttö, joka itki usein koti-ikävää.
ja aina siellä on joku, joka potee ikävää voimakkaammin kuin muut. Ja aika monesti joku on haettu kesken leiriä kotiinkin. Minusta ei kannata heti luovuttaa, vaan jutella varsinkin ohjaajien kanssa, että saavatko he lohdutettua lasta ja pystyykö tämä nauttimaan leiristä. Lapsen kanssa ei kannata puhua illalla, vaan päivällä, jos on tarvis. Jos lapsi on kerta kaikkiaan sitä mieltä, että haluaa kotiin ja päivät ovat yhtä kärsimystä, niin hakisin pois. Leirikammoa ei kannata synnyttää. Yksi tuntemani tyttö ei ekaluokkalaisena suostunut leirille vaikka vanhemmat kuinka maanittelivat. Tokaluokkalaisena suostui, mutta piti hakea kesken pois. Nyt neljäsluokkalaisena viihtyy jo ihan hyvin, eli jos ei synny ikikammoa leireilyä kohtaan, niin vanhempana voikin jo haluta lähteä. Sitten on niitäkin, jotka eivät vaan viihdy leirillä. Meillä oli rippileirilläkin tyttö, joka itki usein koti-ikävää.
Sanoin eilen illalla, että katsotaan tänään vielä uudestaan, mitä on mieltä. Jos on yhtä allapäin tänään, niin menen hakemaan kotiin.
Tyttö-rakas on kovin mielialaihminen. On joko hurjan hyvällä tuulella (enimmäkseen), mutta jos paha mieli iskee, se todella iskee aika kovasti.
ap
Soita illalla ja sano, että
tulette heti hakemaan aamulla jos lapsi vielä haluaa.Muista nimittäin, että itselläni oli kova ikävä. Itkin leirillä 5 luokalla (:D) kun ikävöin äitiä. Illalla vaadin tulla hakemaan ja äiti sanoi, että tulee kyllä heti huomenna päivällä jos tahdon.
No sitten päivällä soitti ja kyseli miten hauskaam oli ollut, enkä silloin halunnutkaan että tulee hakemaan. Illalla taas taisi olal vähän ikävä, mutta ei enää niin kova, koska ajattelin, että äiti tulee heti aamulla jos tahdon.
Eikä tarvinnut sitten tulla :) Se tieto riitti, että pääsen kotiin milloin vain. Todellisuudessa äiti ei ehkä olisi edes pystynyt hakea... mutta juttu toimi.
Omasta kokemuksesta sanoisin, että
kaipaus kuuluu juttuun. Olin 11-vuotiaana orkesterileirillä ja ekaa kertaa kotoa poissa. Olin tosi innoissani menossa leirille ja siellä oli kivaa, mutta kaipasin tosi paljon kotiin ja olin ajoittain tosi surullinen. Vanhemmat ei silti hakeneet kotiin, ja se oli minusta tosi hyvä juttu. Ajan kanssa keksin miten pärjään ilman heitä ja leiristä on jäänyt tosi lämpimiä muistoja.Ikävän nostatti ehkä eniten se, kun olin etukäteen saanut kutsun leirille oman orkesterini tytöiltä. Luulin, että me sellistit sitten pidettäisiin siellä yhtä, kun he kerran minut sinne pyysivät mukaan, mutta heti ekan tapaamisen jälkeen he sanoivat tahtovansa olla kahdestaan ja etten saa nukkua heidän vieressään. Iltaisin itkin puhelimessa kotiin. Päivisin kuitenkin tein kaikkie juttuja leirikavereiden kanssa ja löysin pian hyviä ystäviä ja tanssin elämäni ekat hitaat leirin diskossa. :D
Anna tilanteelle aikaa. Minunkin äidistä oli vaikea kestää kun pyysin heitä hakemaan minut kotiin. Sanoivat kuitenkin etteivät vielä hae, ja hyvä niin! Olin ikionnellinen päästyäni kotiin, mutta ihanat muistot jäi, mieleen tulee vielä näin kolmekymppisenäkin.
16 jatkaa:
Olin itse varmaan just se yksi joka poti ikävää toisia enemmän. Mennessäni sellotuntien ekalle tapaamiselle en oikein tiennyt mitä piti tehdä ja missä, ja parahdin itkuun kesken kaiken. Pari seuraavaa päivää ohjaajat tarkastivat aina ajoittain mitä minulle kuuluu ja juttelivat minun kanssa. Kotiin sai soittaa vain tietyn verran, kun ei silloin kännyköitä ollut.On varmaan hyvä sanoa lapselle, että jos vielä jonkin ajan päästä todella paljon tahdot kotiin, sitten haetaan. Niin omatkin vanhemmat sanoivat, mutta pitivät parin päivän takarajaa.
Tee kuitenkin niinkuin parhaaksi näet. Itse tunnet lapsesi parhaiten. Minäkin olen tosi tunteellinen ihminen hyvässä ja pahassa, mutta pakkohan elämän varrella on ollut oppia senkin kanssa elämään. Eli jos lapsesi ehkä saisi tästä oppimiskokemuksen..? Tai ekhä tarvitsee vielä enemmän tukea ja turvaa?
Kyllä minä sinuna hakisin lapsen pois, jos ei tilanne ole muuttunut.
Lainaus:
samalla lailla yritin minäkin kannustaa. No, tänään soittaa uudestaan ohjaajan kanssa. Jos mieliala ei yhtään ole noussut, menen hakemaan kotiin.
Meillä siis hankaloittaa asiaa se, että mukana on kaveri, joka todennäköisesti ei halua jäädä sinne yksin.
ap
samalla lailla yritin minäkin kannustaa. No, tänään soittaa uudestaan ohjaajan kanssa. Jos mieliala ei yhtään ole noussut, menen hakemaan kotiin.
Meillä siis hankaloittaa asiaa se, että mukana on kaveri, joka todennäköisesti ei halua jäädä sinne yksin.
ap
Jos ikävä on niin kova ettei leiristä pysty nauttimaan, niin miksi kiusata lasta. En nyt ajattelisi kaveria, vaan sitä omaa lasta. Huono juttu tietysti kaverin kannalta jos kaveri lähtee, mutta kyllä se lapsen kova ikävä menee edelle.
Meillä tytön ikävä lieveni meidän keskustelun jälkeen siihen että iltaisin ikävöi, mutta päivällä pystyi touhuamaan muiden mukana ihan hyvin.
Toivottavasti teilläkin olisi käynyt niin että ikävä olisi laantunut niin että pystyisi olemaan loppuun asti!
6
Muistan itse olleeni leirillä tyttäresi ikäisenä.
Ikävä oli kova ja olin allapäin. Olisi ollut ihanaa,jos vanhempani olisivat hakeneet kotiin.Kyllä sitä myöhemminkin kerkeää olla pois kotoa. Lapsesi olisi varmasti helpottunut,jos hakisit kotiin.Olen hakenut omani pois
Yleensä kyseessä ei ole pelkkä ikävä kotiin, vaan taustalla on jotain muutakin. Ehkä kiusataan, ehkä kaverit eivät huoli mukaan, ehkä ohjaajat ovat nolanneet julkisesti jne.Minusta lapsella on oikeus tunteisiinsa ja oikeus haluta pois leiriltä. Jos on jo sinnitellyt tuskissaan muutaman päivän, niin miksi jatkaa kärsimystä? Neuvotaanhan tällä palstalla eroamaankin, jos ei ole hyvä olla parisuhteessa niin miksi ei sitten lähtemään leiriltä kesken kotiin?
Kiitos kommenteista!
Joo, haen murun pois, jos ei tänään ole reippaammalla mielellä. Voihan sille kaverin vanhemmille vaikka korvata osan leirimaksusta, jos häneltäkin jää leiri kesken, rahaa se vaan on...ap
Hae vain lapsi kotiin
lasta voi nimittäin ahdistaa jo sekin ajatus, ettei hänellä ole vaihtoehtoja vaan leirillä on pakko olla vaikkei tunne että pärjää. Lapsen mieli voi piristyä kovasti jo siitä tiedosta, että pääsee kotiin, ja hän saattaa nauttia viimeisitä leiritunneista ihan eri tavalla ja leiristä jää paremmat muistot.Kaikki lapset ei nauti leirielämästä, ja monilla on sitä koti-ikävääkin. Valitteavasti ohjaajillakaan ei aina ole aikaa yhdelle lapselle niin paljon kuin mitä herkkä lapsi vois kaivata. Mä muistan vieläkin eräältä leiriltä yhdeksänvuotiaan tytön, jolla oli niin kova ikävä että mä olin jo hänestä tosi huolissani. Lapsen äiti kieltäytyi hakemasta lasta kotiin, ja tämän tiedon jälkeen lapsesta tuli ihan reppana, hän tunsi itsensä varmasti tosi hylätyksi. Viimeisenä yönä lapsi vielä sairastui, ja oli varmaan ollut kipeänä jo koko edellisen päivän, mut se kaikki oli laitettu koti-ikävän piikkiin.
Sun lapsi ei ehkä osaa nimetä ja eritellä kaikkia tunteitaan, ja taustalla voi olla muutakin kuin ihan vaan koti-ikävää. Voit vähän kysellä, oliko leirillä jotain muutakin joka aiheutti hänelle pahan mielen ja halun tulla kotiin. ei välttämättä ole ollut, mut hyvä tarkistaa.
mä en ole koskaan ollut missään leireillä
muuta kuin kerran viikonlopun partioleirillä ja rippileirillä viikon. Inhosin leirejä yli kaiken, enkä koskaan aio pakottaa tai laittaa lastani millekään leirille, ellei itse sitä halua.en ymmärrä leirejä yhtään. Mitä ihmeen kivaa niissä muka on, hyttysiä ja typeriä ryhmäleikkejä, pahimmassa tapauksessa myös iltarukouksia sun muuta skeidaa.
Eri asia tietty, jos lapsi niistä nauttii.
Toki kyselinkin jo, muttei ainakaan puhelimessa maininnut.
Lainaus:
Sun lapsi ei ehkä osaa nimetä ja eritellä kaikkia tunteitaan, ja taustalla voi olla muutakin kuin ihan vaan koti-ikävää. Voit vähän kysellä, oliko leirillä jotain muutakin joka aiheutti hänelle pahan mielen ja halun tulla kotiin. ei välttämättä ole ollut, mut hyvä tarkistaa.
Sun lapsi ei ehkä osaa nimetä ja eritellä kaikkia tunteitaan, ja taustalla voi olla muutakin kuin ihan vaan koti-ikävää. Voit vähän kysellä, oliko leirillä jotain muutakin joka aiheutti hänelle pahan mielen ja halun tulla kotiin. ei välttämättä ole ollut, mut hyvä tarkistaa.
mikä tietenkään ei tarkoita, ettei ole voinut pahoittaa mieltään jostain.
Ja oikeasti leirin olosuhteet ON aika karut, yövytään teltoissa ja öisin on ollut aika kylmä!
ap
Joo, meillä siis lapsi hinkuamalla hinkusi sinne.
Lainaus:
muuta kuin kerran viikonlopun partioleirillä ja rippileirillä viikon. Inhosin leirejä yli kaiken, enkä koskaan aio pakottaa tai laittaa lastani millekään leirille, ellei itse sitä halua. en ymmärrä leirejä yhtään. Mitä ihmeen kivaa niissä muka on, hyttysiä ja typeriä ryhmäleikkejä, pahimmassa tapauksessa myös iltarukouksia sun muuta skeidaa. Eri asia tietty, jos lapsi niistä nauttii.
muuta kuin kerran viikonlopun partioleirillä ja rippileirillä viikon. Inhosin leirejä yli kaiken, enkä koskaan aio pakottaa tai laittaa lastani millekään leirille, ellei itse sitä halua. en ymmärrä leirejä yhtään. Mitä ihmeen kivaa niissä muka on, hyttysiä ja typeriä ryhmäleikkejä, pahimmassa tapauksessa myös iltarukouksia sun muuta skeidaa. Eri asia tietty, jos lapsi niistä nauttii.
mutta ei tiennyt siis, millaista siellä on, koska ei ole ennen ollut. Voi olla, että kaverikin hiukan puhui ympäri.
Missään nimessä en pakota häntä jatkamaan siellä, mutta toisaalta en ihan heti halunnut antaa periksikään, koska sekin syö itseluottamusta.
Lapsi soitti äsken, on ihan yhtä kovassa ikävässä kuin eilenkin, lähden hakemaan kotiin.
ap
Ikävä voi tulla isommallekin
Meiltä lähti rippileiriltäkin yksi poika kahden yön jälkeen pois, kun oli niin ikävä kotiin.Mä ikävöin lapsena suhteellisen vanhaksi asti..
Isäni kuoli, kun olin pieni niin se saattaa tietysti vaikuttaa asiaan.Mutta leiriltä on minutkin äiti hakenut pois, itkin vain. En voinut olla edes mummolassa, en missään.
Kuudennella luokalla muistan olleen ensimmäinen kerta, kun en ikävöinyt.
Ahdistava olo on itsellä jäänyt noista ajoista, tajusin itsekin että olen jo iso jne. Lisäksi läheskään kaikki aikuiset ei osanneet käsitellä minun ikävää, olivat vaan tyyliin että ryhdistäydy iso lapsi.. =/
Oikeastaan hullua ajatella
että lapsen pitäisi automaattisesti nauttia leireistä (vähän ot, sori). Pisetäänpä aikuinen viikoksi tuntemattomien ihmisten kanssa alkeellisiin oloihin, joissa ei ole hetken omaa rauhaa, jossa nukutaan huonosti, jossa on paljon kilpailuhenkistä toimintaa ja jossa ylipäänsä ei oikein saa tehdä asioita kuten on tottunut tekemään. Huonosti ohjatuilla leireilleä on myös ihan todellinen vaara, että jotakuta aletaan kiusaamaan. Mä tiedän myös ohjaajia, jotka vaatii esimerkiksi että lapsen on syötävä aamulla puuroa, vaikkei lapsi ois koskaan sitä kotona syönyt jne. Ei kaikki aikuisetkaan kestäis tuollaista, eikä tarvikaan kestää.Läpi elämän säilyneet mustot
on minullekin jääneet lapsuuden kesäleiristä.Ei valitettavasti kuitenkaan hyvät :(
Hae kotiin
Minä aloin nauttia leirielämästä vasta 15-vuotiaana. Siihen asti yritin useampaan kertaan, mutta ikävä oli aina hirveä. Ja minua ei kiusattu tai mitään. Myös yöt mummolassa ilman vanhempia oli kamalia. Olin muuten reipas ja sosiaalinen.Samanlaisia kokemuksia minullakin :)
Olin lapsena tasan kaksi kertaa partioleirillä, kerran luokan kanssa muutaman päivän kielimatkalla ja rippikoulussa.Yleisesti ottaen muistelen leiriaikoja vieläkin pelkällä kauhulla ja ahdistuksella, vaikka minulla oli aina kavereita, eikä edes kovaa koti-ikävää. En tykkää vieläkään kimppalomista.
Lainaus:
muuta kuin kerran viikonlopun partioleirillä ja rippileirillä viikon. Inhosin leirejä yli kaiken, enkä koskaan aio pakottaa tai laittaa lastani millekään leirille, ellei itse sitä halua.
en ymmärrä leirejä yhtään. Mitä ihmeen kivaa niissä muka on, hyttysiä ja typeriä ryhmäleikkejä, pahimmassa tapauksessa myös iltarukouksia sun muuta skeidaa.
Eri asia tietty, jos lapsi niistä nauttii.
muuta kuin kerran viikonlopun partioleirillä ja rippileirillä viikon. Inhosin leirejä yli kaiken, enkä koskaan aio pakottaa tai laittaa lastani millekään leirille, ellei itse sitä halua.
en ymmärrä leirejä yhtään. Mitä ihmeen kivaa niissä muka on, hyttysiä ja typeriä ryhmäleikkejä, pahimmassa tapauksessa myös iltarukouksia sun muuta skeidaa.
Eri asia tietty, jos lapsi niistä nauttii.
Soita sille kaverin vanhemmille jo tänään ja kerro, että tällainen tilanne on meneillään.
Saavat sitten miettimisaikaa siihen, mitä haluavat oman lapsensa kanssa tehtävän (jääkö leirille, tuleeko teidän kanssa takaisin).Ap on kirjoittanut viestin kesäkuussa 2010!!!
Miksi te vastaatte näin vanhaan viestiin?Uutta vauva.fi:ssä
Uusimmat keskustelut
- > mitä laihduttaja voi syödä aamupalaksi?
- > Jarna on menossa Berliinissä Trandeburgin portille.
- > Ajeleekohan Vickan pimpulinsa?
- > Mitä alkuraskauden merkkejä sinulla oli ennen kuin tiesit?
- > Minusta tämä on kaunein asunto pitkään aikaan
- > Ääntelevätkö naiset seksin aikana myös oikeasti?
- > Lapsikaste
Uusimmat blogikirjoitukset
- > Mitä kysyä bloggaajalta?
- > Pyöränistuin vapauttaa
- > Unihäiriöitä
- > Imetyskeskustelu,
- > 24. Viikko
- > Sivusta sanoen: Miksi vegaaniruokavalio?
- > Saako lasta tukistaa?
© Sanoma Magazines Finland Oy - käyttöehdot
