Keskustelut

« Takaisin keskustelujen etusivulle

---

Näille alueille voit kirjoittaa rekisteröitymättä

» Aihe vapaa

Näytä viestit peräkkäin | Näytä viestipuu

Viesti

Vierailija - 16.5.2010 17:33  (1/7)

Olen huonoakin huonompi äiti, kun en kestä lapsen kiukuttelu- ja ym. itkuja

ja annan helposti periksi jotta kiljuminen ja huuto lakkaa :-( Mies sanoo että mun pitäisi olla jämäkämpi ja koittaa vaan kestää huuto, mutta en vaan kestä. Mua ei ole tarkoitettu äidiksi, harmi vaan että se piti todeta vasta kun sain lapset pienellä ikäerolla.

Vastaukset

Vierailija - 16.5.2010 17:37  (2/7)

Periksi antamisella petaat lisää ongelmia myöhemmin

Kiljuminen vaan pahenee, kun lapsi oppii että sillä tavalla saa tahtonsa läpi.

Olet varmaan ihan hyvä äiti, ja pienet lapset pienellä ikäerolla kyllä käyvät hermoille melkein jokaisella.

Meillä on ollut sellainen periaate, että etukäteen koitetaan toimia niin, että vältetään suurimmat riidat ja huudot, mutta jos mekkala alkaa, periksi ei anneta. Koitan kyllä myötäelää ja ymmärtää lapsen TUNNETTA siinä tilanteessa ("taidat olla tosi pettynyt/vihainen/pahoilla mielin tms.") mutta niistä rajoista pidän silti kiinni.Tulee turvalisempi olo lapselle, kun äiti ei ole ihan heittopussi.

Mutta ainahan ei toimi mikään. Älä itseäsi liikaa piiskaa. Parhaansahan täällä melkein jokainen tekee.

Vierailija - 16.5.2010 17:40  (3/7)

MInun mielipiteeni on

että lasten kanssa pitää olla jämäkkä. Itkutkin vähenee kun niillä ei saa tahtoaan läpi. Vanhempi joka tietää miten toimitaan osaa ohjata lapsiaan kiukkujen yli, on turvallinen vanhempi.
Mun mies "pelkää" lasten itkua ja se on aika pelottavaa lapsille :-(

Vierailija - 16.5.2010 17:42  (4/7)

et ole huono äiti

huono äiti ei hoida lapsiaan. Meitä on niin monenlaisia äitejä, ja ihan hyvä että ollaankin erilaisia. Eihän tuo huudon ja itkun kestämättömyys sitä kerro, ettei sua oo tarkoitettu äidiksi.

Minkä ikäiset lapset sulla on? Meillä 3 ja 1,5 -vuotiaat. Rankkaa oli vielä hetki sitten, mutta nyt on helpottanut tosi paljon. Lapset jo vähän leikkii yhdessä. Isompi osaa jo vaikka mitä ja pienempi opettelee perässä. Kyllä säkin osaat ja jaksat, onhan ne muutkin osanneet. Tsemppiä!

Vierailija - 16.5.2010 18:57  (5/7)

Minunkin on ollut erittäin vaikea kestää lapsen itkua

en ole antanut periksi mutta se itku on ärsyttänyt suunnattomasti. Minulla syynä saattoi olla se etten ole koskaan itse lapsena saanut itkeä, no, en kyllä nauraakaan.

Vierailija - 16.5.2010 19:12  (6/7)

Meidän 4v totesi kerran kaupassa

kun oikein kiukutteleva samanikäinen sai karkkia, miksi tuo sai palkinnon kun oli tuhma. Minulla ei ollut vastausta.

Vierailija - 16.5.2010 20:00  (7/7)

Sama täällä

Ja musta on karmeaa että huomaan itse välillä toistavani isäni kasvatusmallia. "Älä märise siinä, lopeta nyt se rääkyminen" jne. Musta se oli lapsena kamalaa, hyvin muistan miltä tuntui kun itketti vain eikä olisi saanut itkeä. Silti omien lasteni itku ahdistaa ja välillä käsken heitä lopettamaan itkemisen. :(

» Aihe vapaa