|
|
 Tiistai 22.5.2012 - Hemminki, Hemmo
|
REKISTERÖIDY
|
Los Angeles
6.69 m/s
Keskustelut
Näille alueille voit kirjoittaa rekisteröitymättä
» Aihe vapaa
Näytä viestit peräkkäin | Näytä viestipuu
Viesti
Mies "mököttänyt" kolme päivää, koska en saa laihdutettua itseäni.
Tämä on tätä minun jojoiluani, mutta en itsekään halua näitä läskejä kantaa: en ole näiden kanssa onnellinen. Laihtuminen vaatii kuitenkin aikamoista motivaatiota ja henkistä voimaa, jotta onnistuisi. Sitä tässä keräilen.Eilen kysyin, että mikä nyt on, kun ei puhu ja on ihan tökstöks. Inttämisen jälkeen vastasi, että minun kilot. Olen ihan raivona sisäisesti!! Tiedän, että häpeää minua näiden kilojen kanssa, mutta en itsekään niitä ylpeästi kanna. Viime yönä sitten halasi ja sanoi rakastavansa. Halusin pois hänen läheltään. En voi unohtaa, tuntuu, että jokin on muuttunut ja pysyvästi meidän (ennen niin ihanassa) suhteessa. Sellaista henkistä painostusta...Ei tee mitään mieli puhua, kun tulee töistä!
Mitä mieltä olette, olenko reagoinut yli vai ali?
Vastaukset
Ei voi olla totta
Mä olisin ihan maassa, jos kuulisin mieheltäni tuollaiset sanat. Hiukan idiootti ukko sulla, varmaan on itse joku adonis?Onhan se ihan
terveydellekin haitallista olla ylipainoinen, ja ehkä miehesi haluaa sinun elävän terveenä ja mahdollisimman pitkään, ja siksi toivoisi sinun laihduttavan, ja siinä samallahan se ulkonäkökin paranee.Oikeasti, terveys ennen kaikkea! Jätä ne roskaruuat pois ja paranna ruokavaliota pikkuhiljaa, kyllä se siitä. Vaikka yhdessä miehesi kanssa aloitatte terveellisemmän elämän.
Itsekin kovasti koitan saada muutaman kilon putoamaan, mutta on tämä pidemmän aikainen projekti..
Mies on fyysisesti hyvässä kunnossa
ja pystyy vastustamaan herkkuja yms. Ei ole hänelle mikään ongelma, kuten minulle on.Hanki nuori rakastaja
siitä saa motivaatiota laihduttaa ja kiinteytyä!5,
Ei sovi minun arvomaailmaani rakastajat!Nuo läskit ovat vain peitetarina.
Toki nekin voivat ällöttää, mutta veikkaisin taustalla kuitenkin kytevän jotain muuta.Tuohon laihduttamiseen kuitenkin...
Olisiko tällaisesta apua?
http://www.vauva.fi/keskustelut/alue/2/viestiketju/1163276/mieheni_ostaa_laskini_
t: tuon toisen ketjun ap
Voi ei
Minulla kanssa mies joskus humalassa nuoruus vuosina haukkui minua lihavaksi ämmäksi,mutta hän kuitenkin jälkeenpäin on näyttänyt, että haluaa minua mm.seksuaalisesti,nauttii seurastani eikä häpeä.Tiesi että se on minun herkkä kohtani ja halusi vain satuttaa. Kyllähän se on totta että jos puoliso lihoaa,niin se viehätys voimakin katoaa,suoraan sanoen,jos olet runsaasti ylipainoinen niin eihän se kaunista katseltavaa ole :/ Ja täällä puhuu toinen ylipainoinen. Itse olen jo jokusen kilon pudottanut,mutta vain itseni takia:) Nyt rupeat kokkaamaan kevyesti,syöt herrkuja vain kerran viikossa ja mies varmaan lähtee kuntosalille,kävelylle kanssasi ;)Meillä on vähän sama juttu
Ei tosin mökötä, vaan joskus aina sanoo, että olisi parempi, jos olisin laihempi, koska silloin olisin paremman näköinen ja terveempi (tosin minulla ei ole mitään painoon liittyviä terveysongelmia). Ei kyllä tue mitenkään laihduttamistani, vaan minun pitäisi esim. liikunta hoitaa lasten kanssa ja jää väliin. Syönkin usein epäterveellisesti joko miehen kanssa (hän siis tuo kotiin pizzaa yms.) tai ihan nopeasti vaan jotain lastenhoidon välissä. Ärsyttää, vaikka tuon terveyspuolen ymmärränkin.Oma mieheni on muuten hoikka, jos ei laiha ja urheilullinen (on juossut monta maratonia). Minä en ole koskaan ollut urheilullinen, mutta parikymmentä kiloa hoikempi kyllä silloin, kun olemme tavanneet.
Pinnallinen, inhottava mies
Yäk, en haluaisi tuollaista.Olipa inhottavasti sanottu
Onko teidän rakkaus muutenkin noin pinnallista?Aika urpo mies.
Kyllä munkin mies oli aika turn off, kun oli lihavampi, mutta en mä siitä mököttämään alkanut! Kun tiesin, että se on hänelle itselleenkin kova paikka.Onneksi mies löysi itselleen sopivan ruokavalion ja liikuntaohjelman, ja on nykyään hyvässä kunnossa ja kivan näköinen. Täytyy myöntää, että kiinteää miestä on paljon kivempi katsoa kuin pulskaa. Mutta edelleen, en olisi loukannut miestä millään jatkuvalla mielenosoituksella, vaikka ei olisikaan onnistunut!
Toivottavasti löydät ap sen oman juttusi, ja miehesi on aasi.
JSSAP
Joo paras tapa saada puoliso laihtumaan, onkin mykkäkoulu tai huomauttelu. Anna mun kaikki kestää.Ylipaino on terveydelle haitallista, varmasti jokainen toivoisi olevansa normipainoinen, se on fakta.
Jos miehesi haluaa sinun laihtuvan, hänen tulisi kannustaa sinua, olla mukana tukemassa positiivisesti, tulla kanssasi lenkille, syödä myös kevyemmin. Laihdutus on niin iso ja itsekuria vaativa prosessi, että siinä on puolison tuki tosi tarpeen.
Tosin vaikuttaa siltä, että tässä on jotain muutakin kuin ylipaino. Ei kukaan mies voi olla noin lapsellinen, että mököttää 3 päivää sen takia.
Oletko oikeasti ylipainoinen vai tyyliin 170cm 65 kg?
Kyllä olen oikeasti! Tyyliin 160 cm ja 95 kg.
Pariuhteessa pitää hyväksyä koko paketti
se vaan on ainoa oikea lähtökohta onnistuneelle liitolle. Toinen täytyy hyväksyä just sellaisena kuin on, ja jos ei pystykään kaikkea hyväksymään, niin ainakin ne mölyt täytyy pitää sisällään. Toista ei voi muuttaa - jos vois, niin maailmassa ei ois yhtäkään tappelevaa ja nalkuttavaa pariskuntaa. Heti kun toi Pandoran lipas on avattu, ja toiselle alettu asettaa ehtoja olla erilinen, niin kriisejä on tiedossa, siltä ei voi välttyä.Kurja tilanne ap, mut aika tavallinen kuitenkin. Kyllä se siitä ajan kanssa unohtuu.
Jos nyt ulkonäköasioihin voi ottaa asiallista lähestymistapaa, suosittelen sellaista.
Jos asiasta on jo puhuttu, niin ettei koko ylipainoasia ole tabu, voisitte yhdessä miettiä keinoja tavoitepainon saavuttamiseen.Epätasa-arvoa sitä paitsi, että puoliso vaatii toiselta suurta "uhrausta" itsensä takia, jos ei itse olisi valmis samaan. Polttaako puolisosi? Pyydä häntä lopettamaan, koska se on sinusta niin ärsyttävää. Tai pyydä lopettamaan jonkun muun huonon tavan. Fair play.
Todella lapsellinen ja ajattelematon kommentti
aikuiselta ihmiseltä.Minusta on naurettavaa mököttää ja näin henkisesti painostaa sinua. Jos haluaa kannustaa, niin kyllä sen pitäisi lähteä ihan erilaisella kannustamisella.
Sano miehellesi, että loukkaannuit ja ihan syystä.
Siinäpä se
Lainaus:
Pariuhteessa pitää hyväksyä koko paketti se vaan on ainoa oikea lähtökohta onnistuneelle liitolle.
Pariuhteessa pitää hyväksyä koko paketti se vaan on ainoa oikea lähtökohta onnistuneelle liitolle.
En ole ap, mutta se, jonka mies ei myöskään pidä lihavuudestani, kirjoittaja numero 9.
Minunkin mielestäni on tärkeää hyväksyä toinen sellaisenaan ja itse en pidä ulkonäköä tärkeänä. En kuitenkaan voi väittää vastaan mieheni argumenteille:
*Laihempi on terveempi. Ei ole reilua, jos minä sairastun johonkin lihavuustautiin vain, koska en laihduttanut, ja hän sitten menettää minut tai joutuu hoitajaksi.
*Olin laihempi tavatessamme. Hän oli ulkonäöstäni ylpeä ja tykkäsi siitä, että näytin hyvältä.
*Hän välittää minusta ja haluaa pitää itsestään huolta. Olisi reilua, jos minäkin tekisin samoin.
Mutta vaikken voi väittää vastaan, ärsyttää silti.
mä ole tuollainen!!
Mä olen yrittänyt kannustaa, tukea, käskeä ja mököttää, mutta mikään ei tepsi. Mun mies alko lihomaan, kun aloin odottaa meidän lasta. Ihan samalla tavalla sille kerty painoa kun mullekin. Tosin mä sain kaikki kilot pois muutamassa kuukaudessa. Ennen kilpaurheilija, ihana lihaksikas ja komea mieheni on 15 kiloa lihavampi. Ollaan molemmat (hän ollut) urheilullisia, ja kun häntä ei likkuminen kiinnosta, niin se syö meidän yhteisiä harrastuksia. Todella turhauttavaa. Mä menin ihan toisen ihmisen kanssa naimisiin, en laiskan pizzaa ahmivan vätyksen kanssa..huoh..mä olen
180cm melkein ja painan 84 kg, jostain syystä paino noussut ihan hirveästi (10kg) syksystä tähän päivään. Syön terveellisesti enkä juurikaan herkuttele. Sipsejä, pullia yms. en koskaan. Joskus kahvin kera rivi tai kaksi suklaata.Mies huomauttaa joka päivä painostani. Liikun pari tuntia päivässä enkä tiedä miten laihduttaisin. Kovin lihavaksi en tunne itseäni mut laihempikin toki voisin olla. mut miehelle tää on iso ongelma ja tuskin kauaa enää aikoo olla mun kanssa ellen laihdu. Mitä tehdä?
Voit toki sanoa oman käsiteyksesi.
En kuitenkaan voi väittää vastaan mieheni argumenteille: *Laihempi on terveempi. Ei ole reilua, jos minä sairastun johonkin lihavuustautiin vain, koska en laihduttanut, ja hän sitten menettää minut tai joutuu hoitajaksi.[/]
Voit miehelle sanoa, että milloin vain voi kummalle tahasna tulla mikä tahansa tauti. vaikka miehesi pitääkin itsestään huolta, niin silti hän voi sairastua niin, että sinä joudutkin pitämään hänestä huolta. Toisaalat eikö siihenkin sitouduta, jos yhdessä ollaan vai onko joillakin erillisiä listoja, että minkä sairauksien kohdatessa en pitä sinusta huolta ja minkä sairauksien kohdatessa taas lupaudun huolehtimaan sinusta?
Sinäkin voit sitten tehdä miehellesi lista, joihin sairastuessaan et halua hänestä huolehtia.
Olin laihempi tavatessamme. Hän oli ulkonäöstäni ylpeä ja tykkäsi siitä, että näytin hyvältä.
Toki tämäkin on hyvä yritys motivoida, mutta jokainen muuttuu, vaikka kiloja ei tulisikaan niin ryppyjä tulee ja mies voi kaljuuntua. Voisitko silloin sanoa miehelle, että pidin sinusta silloin kun sinulle oli hiukset, olin silloin ylpeä ulkonäöstäsi... Toki itse olisin huolissani, jos miehelle ulkonäkö merkitsee enemmän kuin muu minussa.
Hän välittää minusta ja haluaa pitää itsestään huolta. Olisi reilua, jos minäkin tekisin samoin.
Mutta vaikken voi väittää vastaan, ärsyttää silti.
Voit toki tuohonkin kysyä, että jos sinä teet niinkuin hän haluaa, niin suostuuko hän tekemään jotakin mitä sinä tykkäät tehdä, niinkuin vastavuoroisesti ja kannustuksen vuoksi?
no huhhuh
kyllä se pistää kuulkaa veetuttamaan kun nainen/mies jota rakastaa ja jonka kanssa haluaisi olla, on lihonut ja ei vaan yksinkertaisesti viehätä enää! ei voi leimata ihmistä pinnalliseksi tuolla perusteella. jos on vaikka 20kg laihempi ollut kun on tavattu niin kyllä se tekee paljon ulkonäössä.Itsekuria peliin
Kuka sitä nyt haluaisi olla alinomaan hikeä valuvan puuskuttavan jättiläisen vaimo/mies?Hui! Kyllä sun nyt vaan pitää laihtua jos oikeasti painat 95 kg!
Kyllä sitä nyt miehen takia pitää itsestään sen verran huolehtia, ettei ihan yli äyräiden liho!Mun miehelle on kertynyt parikymmentä liikakiloa.
Terveydellisistä syistä olen huolissaan. Se muakin rasittaa, että mies ei tajua, että oluen hupikittaaminen (eu holtiton humalahakuinen juominen, mutt vuosien mittaan yhä enemmän ruennut ottamaan) tekee kiloja.Jaa, mutta...
Tottakai milloin tahansa voi kummalle tahansa tulla joku tauti, mutta jos toinen aiheuttaa sen tahallaan esim. tupakoimalla, niin onhan se vähän ärsyttävää?Ja, kyllä, jokainen muuttuu, mutta vanhenemisellehan ei voi mitään, lihomiselle voi. Itselleni ulkonäkö ei ole tärkeä, joten en voi sanoa, että minua haittaisi joku asia hänen ulkonäössään - ihan vaan kostoksi.
En myöskään voi tehdä mitään sopimuksia siitä, että jos laihdun, niin hän sitten myöskin lakkaisi tekemästä jotain. Ensinnäkin asioita ei voi verrata. Mielestäni hänen pitäsi esim. olla lapsen kanssa enemmän ihan ilman mitään vastalahjaa minulta, koska se on oikein. Ja toiseksikin en voi luvata laihtuvani, koska en ehdi liikkua ja olen liian väsynyt tarkkailemaan koko ajan ruokavaliotani. Ainut, mitä voisin tietysti sanoa, on, että laihdutan, jos saan nukkua joka yö 10h ja mies hoitaa lapset kolme kertaa viikossa, eikä osta kotiin mitään lihottavaa - mutta koen moiset vaatimukset kohtuuttomiksi, enkä tietysti voi mitenkään luvata siltikään laihtuvani...
nro 9 ja 19
Miksi sillä toisella on oikeus muuttaa itsensä lihavaksi?
Lainaus:
Pariuhteessa pitää hyväksyä koko paketti se vaan on ainoa oikea lähtökohta onnistuneelle liitolle. Toinen täytyy hyväksyä just sellaisena kuin on, ja jos ei pystykään kaikkea hyväksymään, niin ainakin ne mölyt täytyy pitää sisällään. Toista ei voi muuttaa - jos vois, niin maailmassa ei ois yhtäkään tappelevaa ja nalkuttavaa pariskuntaa. Heti kun toi Pandoran lipas on avattu, ja toiselle alettu asettaa ehtoja olla erilinen, niin kriisejä on tiedossa, siltä ei voi välttyä.
Pariuhteessa pitää hyväksyä koko paketti se vaan on ainoa oikea lähtökohta onnistuneelle liitolle. Toinen täytyy hyväksyä just sellaisena kuin on, ja jos ei pystykään kaikkea hyväksymään, niin ainakin ne mölyt täytyy pitää sisällään. Toista ei voi muuttaa - jos vois, niin maailmassa ei ois yhtäkään tappelevaa ja nalkuttavaa pariskuntaa. Heti kun toi Pandoran lipas on avattu, ja toiselle alettu asettaa ehtoja olla erilinen, niin kriisejä on tiedossa, siltä ei voi välttyä.
Meilläkin mies on lihonut 20 kg yhdessä ollessamme. Itse en yhtään, vaikka lapsenkin olen hankkinut.
Mies liikkui aikaisemmin, nyt vaan istuu sohvalla ja iltaisin vetää hirveät määrät ruokaa ihan muuten vaan.
Ei ylipaino tule tietämättä, ja tuollainen päänsisäinen ja käytöksessä tapahtuva muutos on epämiellyttävää. Lisänä kaikki terveysriskit ja kuorsaus, jonka takia mies nukkuukin siinä syöpöttelysohvallaan.
Laiduttakaa!
Ei se ole kuin yksi päätös ja siinä sitten pysyy. Tyhmää mussuttamista muu.Kas - kukaan tuskin muuttaa itsensä tietoisesti ja tahallaan lihavaksi
Lainaus:
Miksi sillä toisella on oikeus muuttaa itsensä lihavaksi?
Meilläkin mies on lihonut 20 kg yhdessä ollessamme. Itse en yhtään, vaikka lapsenkin olen hankkinut.
Mies liikkui aikaisemmin, nyt vaan istuu sohvalla ja iltaisin vetää hirveät määrät ruokaa ihan muuten vaan.
Ei ylipaino tule tietämättä, ja tuollainen päänsisäinen ja käytöksessä tapahtuva muutos on epämiellyttävää. Lisänä kaikki terveysriskit ja kuorsaus, jonka takia mies nukkuukin siinä syöpöttelysohvallaan.
Miksi sillä toisella on oikeus muuttaa itsensä lihavaksi?
Lainaus:
Pariuhteessa pitää hyväksyä koko paketti se vaan on ainoa oikea lähtökohta onnistuneelle liitolle. Toinen täytyy hyväksyä just sellaisena kuin on, ja jos ei pystykään kaikkea hyväksymään, niin ainakin ne mölyt täytyy pitää sisällään. Toista ei voi muuttaa - jos vois, niin maailmassa ei ois yhtäkään tappelevaa ja nalkuttavaa pariskuntaa. Heti kun toi Pandoran lipas on avattu, ja toiselle alettu asettaa ehtoja olla erilinen, niin kriisejä on tiedossa, siltä ei voi välttyä.
Pariuhteessa pitää hyväksyä koko paketti se vaan on ainoa oikea lähtökohta onnistuneelle liitolle. Toinen täytyy hyväksyä just sellaisena kuin on, ja jos ei pystykään kaikkea hyväksymään, niin ainakin ne mölyt täytyy pitää sisällään. Toista ei voi muuttaa - jos vois, niin maailmassa ei ois yhtäkään tappelevaa ja nalkuttavaa pariskuntaa. Heti kun toi Pandoran lipas on avattu, ja toiselle alettu asettaa ehtoja olla erilinen, niin kriisejä on tiedossa, siltä ei voi välttyä.
Meilläkin mies on lihonut 20 kg yhdessä ollessamme. Itse en yhtään, vaikka lapsenkin olen hankkinut.
Mies liikkui aikaisemmin, nyt vaan istuu sohvalla ja iltaisin vetää hirveät määrät ruokaa ihan muuten vaan.
Ei ylipaino tule tietämättä, ja tuollainen päänsisäinen ja käytöksessä tapahtuva muutos on epämiellyttävää. Lisänä kaikki terveysriskit ja kuorsaus, jonka takia mies nukkuukin siinä syöpöttelysohvallaan.
Tiedän, että tuo sattuu
Mutta tavallaan, kun asiaa ajattelee rehellisesti itselleen, niin kyllähän sitä saa olla tyytymätön toisen elopainoon. Miten siitä voisi sanoa toiselle kohteliaasti, on sitten toinen asia. Harva varmaan onnistuu ja aika moni varmaan töksäyttää jotain hölmöä puolisolle. Riittävän kauan kun asiaa vatvoo mielessään, niin asia saattaa ärsyttää jo liikaa ja riidan yhteydessä käyttää jotain ilkeää haukkumasanaa. Helposti sitä sitten ajattelee, että toinen ei näe minussa mitään muuta. Tämä on hyvä kysymys: eikö hän näe sinussa mitään muuta? Miksi asiat pyörivät sinun kilojesi ympärillä? Jokaisessa on nimittäin niin paljon hyvää ja kaikissa jotain vikaa. Ehkä kuitenkin tämä paino-ongelma on vain jotain mikä on nyt pinnalla. Miehesi sanoi rakastavansa sinua. Jos tämä ei ole kovin tavallista käytöstä häneltä, haukkua ja sitten katua, niin ehkä voinet yrittää ajatella asiaa uudelleen ja rauhassa. Mieti asioita tarkemmin, koska kiirettä ei luultavasti ole hätäisille tulkinnoille. Ei ehkä kannata tarttua tuohon kiloasiaan. Se on vain mielenpurkaus. Joka tapauksessa sinun pitää erottaa kaksi asiaa toisistaan: oma paino-ongelma ja miehen käytösmoka.Olet oikeassa siinä, että jotain välillänne on muuttunut. Mutta ei se välttämättä ole negatiivista. Olisiko miehesi pitänyt jatkaa näyttelemistä ja sanoa, että ei ne kilot vaivaa? Mikä meissä naisissa on sellaista, että itsetunto tuntuu perustuvan suurelta osin ulkonäölle? Toki se on iso asia ja kyllähän se silmänruoka on niin miehelle kuin naiselle tärkeä asia. Kyllä se loukkaa ja syvästi, jos ulkoista olemusta arvostellaan tylyin sanoin ja suoraan. Mutta edelleen, ehkä se mikä teidän välillänne on muuttunut on se, että paitsi sinä, myös miehesi on ilmaissut tyytymättömyytensä ääneen. Sinä olet ehkä aiemmin motkottanut kilojasi. Nyt miehesi on sanonut myös, että "jossain" mättää. Voihan se olla vain se sinun paino, mutta ei välttämättä. Se mikä on todellinen tyytymättömyyden syy on asia, jota kannattaa teidän molempien pohtia ja katsoa asiaa syvemmälle. Usein haukkuminen tai kovasanainen arvostelu on sitä pinnan raapimista ja ongelmat on jossain syvemmällä. Niitä todellisia syitä ei helposti tunnisteta ja sitten aletaan tuijottamaan sitä oiretta tai ylipäätään jotain, minkä avulla pahan olon voi ulostaa itsestä pois.
Itse kamppailen myös painoni kanssa. Tai oikeastaan en kamppaile enää. Koska tiedän nyt, että ongelma ei ole vain se paino, vaan se on enemminkin todellisen ongelman seuraus. Syy on oma veltto olemus ja jos oikein tarkasti ajattelen, elämäni tyhjyys. Minulla on niin vähän mielenkiintoista tekemistä, että ruoka näyttelee suurta osaa päivän tekemisistä. Sitä elää aamupalalta lounaalle, lounaalta välipalalle jne. Asialle on tehtävä jotain, mutta minun kohdallani ei riitä, että tuijotan mitä syön. Olen nimittäin huomannut, että jos teen jotain mielenkiintoista päivällä tai minulla on vauhdikas viikonloppu ja tekemistä, olen kuin eri ihminen, enkä jaksa keskittyä koko ajan ruokaan. Ongelma on se, että tätä tapahtuu vain satunaisesti. Aina se ei ole sitäkään, että minulla ei ole varsinaisesti tekemistä, vaan se, että tekeminen ei ole mielekästä ja motivoivaa. Tiedän mistä pidän, mutta jostain syystä, en uskalla luopua siitä mihin olen tottunut ja tehdä niitä asioita, jotka tuovat minulle mielihyvää. Keksin mitä eriskummallisempia syitä olla tekemättä itselle tärkeitä asioita. Ja jokainen tietää, että esimerkiksi työn vaihtaminen ei ole yksinkertaista, uuden harrastuksen tai vanhan elvyttäminen, voi vaatia suuriakin ponnistuksia. Ainakin pikaisesti ajateltuna. Sitten on helppo tyytyä siihen, että olen uhri, en mahda asioille mitään.
Oletko sinä ajattellut, että miestäsi saattaa myös vaivata joku muu asia enemmän kuin sinun painosi. Vaikutat ehkä masentuneelta ja se näkyy painon kehityksessä ylöspäin. Miehesi ehkä arvostelee ei niinkään ulkoista olemustasi, vaan sitä miten kulutat aikaasi. Ja sinähän sanot sen itsekkin, että et ole kilojesi kanssa onnellinen. Mutta jos mietit tarkemmin, niin onko kuitenkin niin, että et ole elämääsi tyytyväinen. Elämäsi on sitä, että pohdit omia kilojasi. Kuka sitä jaksaa ja vaikka olisit hoikka, niin ei se kilottmuuden miettiminen tee myöskään onnelliseksi. Elämästäsi ehkä puuttuu jotain, mitä täytät liialla syömisellä.
Ja lisäksi vielä muistuttaisin, että monesti ihmiset näkevät toisissa ne viat, joita itsessään eniten pelkäävät. Vanha sananlasku pitää paikkansa: "On helpompi nähdä rikka toisen silmässä, kuin halko omassa." Joten ehkäpä sinun miestäsi vainoaa oman tekemisen puute. Ehkä sinä olet hänen peilikuvansa hänen omasta tyhjyydestä. Voi nimittäin olla, että hänen tyytymättömyytensä ei päättyisi siihen, että sinä laihdut. Seuraavaksi ärsytyksen aihe voisi olla sinun elämänilosi, se että menet harrastuksiin ja pukeudut nätisti. Siksi kannattaa keskustella asioista rauhassa. Kannattaa tähdentää miehellekin, että tarkoitus on keskustella rakentavasti. Jos haukkuminen on turhaa, niin samoin on turhaa jäädä sille tasolle, että takertuu toisen haukkumisiin. Se ei johda mihinkään. Se on vain tunteisiin takertumista.
saanko kysyä että miten on mahdollista lihoa 20 kg
ja antaa sen vaan tapahtua? Tekemättä mitään asialle? Luulisi että kun vaaka alkaa näyttää muutaman kilon "liikaa" niin siinä vaiheessa jo tajuaisi keventää syömisiä(?) Tottakai taustalla voi olla myös sairaus tms mutta ei kai sentään joka toisella suomalaisella (jotka ylipainoisia ovat)...komppaan tätä
Lainaus:
Joo paras tapa saada puoliso laihtumaan, onkin mykkäkoulu tai huomauttelu. Anna mun kaikki kestää.
Ylipaino on terveydelle haitallista, varmasti jokainen toivoisi olevansa normipainoinen, se on fakta.
Jos miehesi haluaa sinun laihtuvan, hänen tulisi kannustaa sinua, olla mukana tukemassa positiivisesti, tulla kanssasi lenkille, syödä myös kevyemmin. Laihdutus on niin iso ja itsekuria vaativa prosessi, että siinä on puolison tuki tosi tarpeen.
Tosin vaikuttaa siltä, että tässä on jotain muutakin kuin ylipaino. Ei kukaan mies voi olla noin lapsellinen, että mököttää 3 päivää sen takia.
Joo paras tapa saada puoliso laihtumaan, onkin mykkäkoulu tai huomauttelu. Anna mun kaikki kestää.
Ylipaino on terveydelle haitallista, varmasti jokainen toivoisi olevansa normipainoinen, se on fakta.
Jos miehesi haluaa sinun laihtuvan, hänen tulisi kannustaa sinua, olla mukana tukemassa positiivisesti, tulla kanssasi lenkille, syödä myös kevyemmin. Laihdutus on niin iso ja itsekuria vaativa prosessi, että siinä on puolison tuki tosi tarpeen.
Tosin vaikuttaa siltä, että tässä on jotain muutakin kuin ylipaino. Ei kukaan mies voi olla noin lapsellinen, että mököttää 3 päivää sen takia.
Ja siis kun itsekin tiedät, että pitäisi laihtua, ja kärsit ylipainosta - ja varmasti siis tiedostat asian. Eli fiksu mies lähtisi yhdessä tekemään jotain asian eteen, piristämään teidän elämää..
Ja sille, joka ihmetteli, kuinka voi lihoa vaikka 20 kiloa "huomaamatta". Kyllä voi, elämässä on kaikenlaisia rankkoja tilanteita, jolloin ei välttämättä jaksa käydä vaa'lla tai syödä terveellisesti, jos kaikki energia menee vain päivästä toiseen selviämiseen.
Te puhutte nyt kahdesta eri asiasta.
Voi kysyä, onko reilua kumppania kohtaan lihoa kohtuuttomasti, pakottaa puoliso elämään aivan erinäköisen ihmisen kanssa kuin mihin alunperin ihastui, ja myöhemmin sietämään lihavuudesta johtuvat vaivat ja hoitamaan puolisoa? Minusta se ei ole reilua.Onko reilua, että puoliso mököttää ap:lle monta päivää sen takia, että ap ei ole onnistunut laihtumaan (tarpeeksi nopeasti?). Ei ole reilua! Kunnioitusta pitää olla.
Minä lihoin melkein 20 kiloa
Sain raskauskilot hyvin pois, mutta puolivuotiaana vauva alkoi valvoskella ja minä hänen kanssaan. Oli öitä, jolloin sain nukuttua vain pari tuntia sohvalla vauvaa kantoliinassa pidellen (en siis yhteen putkeen, vaan yhteensä tuon) ja yleensäkin unta tuli vain nelisen tuntia. Vuoden verran tuota kesti, ennen kuin rauhoittui lähes yhtä nopeasti kuin oli alkanutkin. Tuon vuoden aikana lihoin 18 kiloa, koska ei olisi voinut vähempää kiinnostaa. Kun tilanne oli rauhoittunut, sain laihdutettua kahdeksan kiloa pois. Sitten tulin uudelleen raskaaksi. Lihoin raskauden aikana 12 kiloa, vaikka olin tosi tarkka syömisissäni ja vain kolme kiloa jäi laitokselle. Imetysaikana laihduin muutaman kilon, joten nyt on vielä 15 kiloa. Lasten- ja kodinhoidon ja työn yhdistelmä on sen verran rankka, että myönnän syöväni välillä epäterveellisesti: joku karjalanpiirakka on paljon helpompi hotkaista nopeasti jossain välissä kuin alkaa tehdä vaikka rahkaa tms. ja pitää nälän pois taas jonkun aikaa. Ja lasten kanssa ei tule jumpattuakaan, kun muutenkin ollaan niin vähän yhdessä.ja miten olisi se tyypillinen
raskaus, joka tuo monta kiloa tullessaan, kas kun joillain on esim. sellanen paha olo, että on pakko syödä sitä, mikä pysyy sisällä ja mikä maistuu, vaikkei olisi terveellistä... ja jos on useampi lapsi ja ei aikaa sitten enää paljon liikkua niin se ei ole vaan niin helppoa...neljässä raskaudessa olen oksennellut paljon, ekassa jatkuva etova olo, jota lievitti kumma kyllä vain epäterveellinen ruoka: juustohampurilainen, meetvursti, kirpeät karkit ja salmiakki, sipsit ja lihapiirakka, sekä jugurtit/vanukkaat/rahkat. Sitä ennen olin ollut karkkia syömättä 12 vuotta, siis täysin syömättä, eikä noi muutkaan mitenkään ruokavalioon kuuluneet, juustohampurilaista varmaan ollut syönyt teinivuosien jälkeen. Kaikki vihannekset, hedelmät jne tuli heti ulos. Oksentelin siis pitkin päivää viikoille 36, vähintään parikymmentä kertaa päivässä --- siinä söi mitä pystyi ja lihoi sen lähe 30 kg 9 kuukaudessa. Sitten kun vielä painoa ei laitokselle jää yhtään vaan turvotukset iskee ja imettäessä ei laske, nousee vaan, vaikka heti aloinkin syödä normaalisti (liikuntaa harrastin koko raskauden sen minkä pystyin, vaikka kävelylenkillä pitikin aina pysähdellä oksentamaan) ja harrastaa enemmän taas liikuntaa, niin ei se päässyt laskemaan ennen uutta raskautta... viimeisessä raskaudessa onneksi olikin niin päin, että kaikki epäterveellinen tuli kaaressa ulos ja vain lähinnä vihannekset ja hedelmät pysyi sisällä... lähtö bmi oli 17,5, ja muissa raskauksissa ei tullut kuin 7-8 kg...
mökkääjä
Oot reagoinut mielestäsi niinkuin jokainen nainen reagois vastaavassa tilanteessa...mutta ymmärrän miestäsikin..koitapa kääntää osat toisinpäin :) itse lihosin yli kolkyt kiloo raskauden aikana..siitä nyt on jo kuus vuotta mutta kilot on lähteneet kovan itse kurin myötä..eli ei muuta kun jumppaan vaan ja katsot mitä syöt..näytä sille äijälles että kyllä täältä lähtee :)!! mukavaa kevättä ja tsemppiä!!menkaa naiset itseenne
Tama on tyypillinen areena, jossa lihavat naiset puolustelevat toisilleen oikeutta olla lihava ja mikas siina sen kun olette. Mutta kun oma vaimo on 165/95 niin kylla siina on miehella ihan muu kuin seksi mielessa kun puolisoaan katselee.
Oma avioliittoni on ollut jo vuosia (+10 v)seksiton. Rakastan tavallaan edelleen vaimoani, mutta en voisi ajatellakaan seksia hanen kanssaan. Vuosia pyysin hanta laihduttamaan, ostin fillaria, salikorttia jne mutta ei. Hanelle tama asia ei ole tarkea (kuten taalla monelle sellainen osoittaa pinnallisuutta) mutta on se myos osoitus, etta valittaa parisuhteesta, jaksaa nahda vaivaa sen eteen. Kun mitaan ei tapahunut aloitin avioliiton ulkopuolisen suhteen ja niita on sitten ollut muutama. Seksia, hyvaa sellaista, ei suurta draamaa.
Syyttakaa vaan vaikka miksi, mutta en voi sille mitaan, etta ajatus kellumisesta jonkun ison uimarenkaan, tai pikemminkin pelastuslautan paalla ei vain iske. En koskaan voi tuntea enaa sita ylpeytta, jolla joskus aikanaan esittelin kauniin tyttoystavani/ vaimoni. Nyt suorastaan hapean hanen telttamaista olemustaan ja valtan yhteisia tilaisuuksia. Niin kaunis nainen nayttaa ylipainoisena yksinkertaisesti rumalta. Siina ei kauniisti laitetut kynnet auta yhtaan.
Suomalainen nainen on keskimaarin laiska huolehtimaan itsestaan ja siksi 'vihaa' kaikkia hoikkia itsestaan valittavia kanssasisariaan, esimerkiksi venalaiset ovat kaikki 'huoria'.
Ja, joo kuultu on, etta miehetkin on lihavia. Osa on osa ei. Vaitan kuitenkin, etta nykyaan kun katselee nuoria aiteja, niin jarkyttava lihavuus on pikemminkin saanto kuin poikkeus. Saali, todella saali.
Ymmärrän puolison häpeän
Kyllä jokaisen ihmisen pitää olla rehellinen ja hyväksyä se asia, että lihava ihminen on ruma ja lihavuus vanhentaa.Ja ennen kaikkea lihavuus on terveydelle vaarllista. Ei kukaan halua lihavaa puolisoa itselleen, eikä ole ihme että puoliso häpeää. Eikö tosiaan löydy niin paljoa itsekuria, että pystyy pääsemään läskeistä eroon? Kokeilkaapa jättää hiilarit vähäksi aikaa kokonaan pois. Pullat,karkit,kevyt limut, perunat ja varsinkin valmisruoat veks, todennäköisesti paino tippuu jo parin viikon aikana muutaman kilon, eikä ne tule takaisin. Ap. en yhtään ihmettele, vaikka miehesi häpeää sinua.Se on totta, että suomalainen nuori äiti on todella lihava nykyään, eivätkä he ymmärrä edes hävetä.
Kiitos av.
Nyt lähtee läskit. Bmi 32,9.joopa joo
Kaikki tuota miestä pinnalliseksi kommentoivat ovat ilmeisen ylipainoisia, jotka eivät edes aiokkaan pudottaa painoaan, vaan vaativat wttä heitä on pidettävä yhtä seksikkäinä ja hehkeinä, kuin 20-30 kiloa aiemmin.Naiset kyllä saavat vaikka julkisesti morkata miehensä ulkonäköä ja ylipainoa, mutta auta armias, jos menet edes pienessä piirissä kommentoimaan rouvan ylipainoa, niin sotahan siitä syttyy.
Artikkelissa sanotaan, että miehen pitää olla kannustava jne. miten helkkarissa se tehdään? Minä en pizzoja kotiin kantele, yritän saada hänet kiinnostumaan terveydestään, aikaa on liikkua kun lapset ovat isoja, eivätkä vaadi jatkuvaa huomiota. Muutoin hän on ihan fiksu nainen, saisinpa hänen entisen seksikkään olemuksen takaisin, en voi mitään sille, että läskit inhottaa minua välillä.
Laihduttaminen on raakaa puuhaa
Laihduttaminen on raakaa puuhaa, mutta ennen kaikkea päätös. On hyvä tiedostaa, että kaikenlaisten ihmediettien aikana laihduttamisessa on vain yksi totuus - Pitää syödä vähemmän kuin kuluttaa. Tuon pitää toteutua valtaosan ajasta. Tuon toteutuminen tarkoittaa käytännössä sitä, että jossain vaiheessa pitää tuntea nälkää. Se pitää hyväksyä.Loppu on sitten henkilökohtaisia valintoja, joilla helpottaa oloaan eri tavoin. Mitä syö, paljonko liikkuu jne.
no
anna ukon olla.mun mitat on 170cm ja 102kiloo ja mä yritän koko aika laihtuu. ukko kahtelee kaupois tyttöjen perseitä kun oma akka on nii läski,mut mä olen sanonu että herra voi ihan hyvin lähtee kiitään ja ettii uuden akan.mun ei tarvii lähtee kun mun asunnos me asutaan eli ukko on se joka asunnost lähtee.mulle on ihan vitun sama mitä sekii mun kiloista aattelee.jos teiniperseet houkuttaa nii on hyvä ja menee. mul on elämäs paljo muuta ku joku seksi tms.
vittu.
no on tuo sun ukkos naurettava jos ei puhu sun kilojen takia.ohhoh. ei se sua oikeesti rakasta.
heitä helvettiin
ymmärrän,että miestäsi inhottaa sinun läskit.
ja että hän joutuu häpeämään sinua.
jos kerran olet 160cm,ja 95kg!!! järkyttävää. kyllä tuossa koossa alkaa rakkaus rapisemaan,ja kiinteämmät naiset kiinnostamaan.
t:MIES
suotittelen ap
kurkkaamaan jutan ja bullin dieettiä. gojuttago.com. mulla yksi päivä takana ja heti lähti 1,2 kiloa nesteitä. enkä ole edes ylipainoinen vaan tavoitteena kiinteä, upea kesäkroppa!Mä en ymmärrä, miksei painosta saa kuittailla!
Sehän on luonteen heikkoutta, jos kerää 30 kiloa ylipainoa. Tai jos ajatellaan, ettei toista saa painostaa heikkouksistaan, niin miksi on ok meuhkata toisen tupakoinnista tai laiskottelusta tai yhtään mistään. Tahdostahan se paino on kiinni kuten röökikin!Ja kyllä, olen ylipainoinen. Mies ei kuittaile, mutta tupakoi valitettavasti. En sano mitään, koska tottakai haluaisin hänen lopettavan terveyssyistä, mutta hän on heikko siinä asiassa. Itse olen heikko painoni kanssa. Ollaan kyllä päätetty vappuna, että nyt tehdään asialle yhdessä jotain eli kumpikin ottaa itseään niskasta kiinni, ettei toinen kuole keuhkosyöpään ja toinen ole nivelrikkoinen diabeetikko pian.
Laihtumaan painostaminen on vain hyvä
Tyypillistä naisten puhetta. Miehen ajatukset hyvästä elämästä ja hyvästä aviopuolisosta ovat epäoikeudenmukaisia naisia alistavaa. Sen sijaan naiset voivat vaatia miehiltä osallistumista kotitöihin samalla prosentilla, rahan kantamista kotiin, mieluiten hyvää kuntoa, komeaa ulkomuotoa, tuuheaa tukkaa (kaljuuntuvat miehet YÄK!!!).Miehesi on selvästi epätoivoinen. Olet syönyt itsesi todella pahaan kuntoon joten eipä ihme, että mököttää.
Oma vaimoni on pitänyt itsestään erittäin hyvin huolta ja potkinut muakin liikkumaan - suunnistamalla pysyn hoikkana. Vaimoni vielä joogaa, mutta se ei oo mun laji. En koe hommaa mitenkään painostavana, päinvastoin, vaimoni ansiosta elän todennäköisesti pidempään ja paremmin. Jaksankin duunissakin ja mikseipä sängyssäkin paremmin kun liikun.
Ja aivan mahtava äitienpäiväaamu - molemmat antoivat lahjan toisilleen: reipasta seksiä aamutuimaan. Naurua piisasi.
Kokeile karppausta
Itsekin avioliitossa lihoneena ja omiin mittoihini kyllästyneenä päätin tehdä jotain. Vähähiilihydraattinen passaa mulle paljon paremmin kuin vähärasvaiset dieetit. Painoa on lähtenyt. Kokeilepa sinäkin.Mullekin mies on välillä sanonut, että tarttis tehdä jotain näille läskeille. Mutta ei ne sanomiset auta, päätös on tehtävä itse.
Het eropaperit poytaan
Kylla ruoka yhem miehen voittaa! jee!!!ylensyöntiä
Lainaus:
raskaus, joka tuo monta kiloa tullessaan, kas kun joillain on esim. sellanen paha olo, että on pakko syödä sitä, mikä pysyy sisällä ja mikä maistuu, vaikkei olisi terveellistä... ja jos on useampi lapsi ja ei aikaa sitten enää paljon liikkua niin se ei ole vaan niin helppoa...
neljässä raskaudessa olen oksennellut paljon, ekassa jatkuva etova olo, jota lievitti kumma kyllä vain epäterveellinen ruoka: juustohampurilainen, meetvursti, kirpeät karkit ja salmiakki, sipsit ja lihapiirakka, sekä jugurtit/vanukkaat/rahkat. Sitä ennen olin ollut karkkia syömättä 12 vuotta, siis täysin syömättä, eikä noi muutkaan mitenkään ruokavalioon kuuluneet, juustohampurilaista varmaan ollut syönyt teinivuosien jälkeen. Kaikki vihannekset, hedelmät jne tuli heti ulos. Oksentelin siis pitkin päivää viikoille 36, vähintään parikymmentä kertaa päivässä --- siinä söi mitä pystyi ja lihoi sen lähe 30 kg 9 kuukaudessa. Sitten kun vielä painoa ei laitokselle jää yhtään vaan turvotukset iskee ja imettäessä ei laske, nousee vaan, vaikka heti aloinkin syödä normaalisti (liikuntaa harrastin koko raskauden sen minkä pystyin, vaikka kävelylenkillä pitikin aina pysähdellä oksentamaan) ja harrastaa enemmän taas liikuntaa, niin ei se päässyt laskemaan ennen uutta raskautta... viimeisessä raskaudessa onneksi olikin niin päin, että kaikki epäterveellinen tuli kaaressa ulos ja vain lähinnä vihannekset ja hedelmät pysyi sisällä... lähtö bmi oli 17,5, ja muissa raskauksissa ei tullut kuin 7-8 kg...
raskaus, joka tuo monta kiloa tullessaan, kas kun joillain on esim. sellanen paha olo, että on pakko syödä sitä, mikä pysyy sisällä ja mikä maistuu, vaikkei olisi terveellistä... ja jos on useampi lapsi ja ei aikaa sitten enää paljon liikkua niin se ei ole vaan niin helppoa...
neljässä raskaudessa olen oksennellut paljon, ekassa jatkuva etova olo, jota lievitti kumma kyllä vain epäterveellinen ruoka: juustohampurilainen, meetvursti, kirpeät karkit ja salmiakki, sipsit ja lihapiirakka, sekä jugurtit/vanukkaat/rahkat. Sitä ennen olin ollut karkkia syömättä 12 vuotta, siis täysin syömättä, eikä noi muutkaan mitenkään ruokavalioon kuuluneet, juustohampurilaista varmaan ollut syönyt teinivuosien jälkeen. Kaikki vihannekset, hedelmät jne tuli heti ulos. Oksentelin siis pitkin päivää viikoille 36, vähintään parikymmentä kertaa päivässä --- siinä söi mitä pystyi ja lihoi sen lähe 30 kg 9 kuukaudessa. Sitten kun vielä painoa ei laitokselle jää yhtään vaan turvotukset iskee ja imettäessä ei laske, nousee vaan, vaikka heti aloinkin syödä normaalisti (liikuntaa harrastin koko raskauden sen minkä pystyin, vaikka kävelylenkillä pitikin aina pysähdellä oksentamaan) ja harrastaa enemmän taas liikuntaa, niin ei se päässyt laskemaan ennen uutta raskautta... viimeisessä raskaudessa onneksi olikin niin päin, että kaikki epäterveellinen tuli kaaressa ulos ja vain lähinnä vihannekset ja hedelmät pysyi sisällä... lähtö bmi oli 17,5, ja muissa raskauksissa ei tullut kuin 7-8 kg...
Ei kyllä ole todellakaan normaallia lihoa 30!!! kiloa raskauden aikana. Minkä ihmeen takia piti syödä sitä epäterveellistä ruokaa niin mahdottoman paljon? Olisin kyllä itsekin oksentanut noilla ruokamäärillä. Normaalisti syömällä (vaikka sitä epäterveellistä ruokaa) ei raskauden aikana tule yhtään ylimääräistä kiloa, vaan kaikki jää synnytyksessä laitokselle.
laihdutus ei ole rääkkiä
Ihmisillä on jotain kummallisia käsityksiä siitä, että laihduttaminen on hirvittävää rääkkiä. Itsekuria se kyllä vaatii - totta, mutta niin vaatii moni asia elämässä. Mielestäni ei edes pitäisi puhua laihdutuksesta, vaan ruokavaliosta. Muuta ei oikeasti tarvitse, kuin jättää 6 päivää viikosta ylimääräiset hiilarit pois. Tämä tarkoittaa siis leipää, perunaa, riisiä, tuoremehuja, maitoa max 2dl päivä, pizzoja, olutta, siideriä jne. En mene tässä sen enempää yksityiskohtiin. Muutama ensimmäinen päivä on nihkeää, mutta sen jälkee elimistö tottuu siihen, että pääosa ravinnosta ei koostu sokerista. Nälkää ei todellakaan tarvitse nähdä. Hieman enemmän joutuu näkemään vaivaa kun ei voi syödäkään niitä saarioisten pizzoja ym. moskaa. Liikuntaa ei tarvitse välttämättä ollenkaan, vaikka toki se on suositeltavaa. Kyse ei ole siitä, etteikö pystyisi laihtumaan. Vaatii vain kykyä ottaa asioista selvää ja henkistä selkärankaa pysyä ruokavaliossa. Olo on sen jälkeen huomattavasti parempi ja kiloja tippuu tasaisesti ja kierre ruokkii itseään.On aivan sama, millä laihdutusta perustellaan, oli se sitten ulkonäkö tai terveys tai seksi. Minulle riittää ihan yksinkertaisesti se asia, että en haluaisi olla ihmisen kanssa jolta ei sen vertaa itsekuria ja kiinnostusta omaan terveyteen löydy, että pysyisi edes normaaleissamitoissa.
Lyhyesti: GET A GRIP!
Uutta vauva.fi:ssä
Uusimmat keskustelut
- > pikkulasten väliaikaiset tatuoinnit ovat Syntiä!
- > Miksi köyhillä on usein supersiistiä?
- > MIES mielipiteitä tästä kuvasta? (EI!!!!!! NAISILLE!!)
- > oletko koskaan juossut maratoonia tai tunnetko ketään maratoonaria?
- > Kysymys muslimeista, eikä tarkoitus ole loukata.
- > Vaimo jäi kiinni pettämisestä
- > Siis kuulutaanko me edelleen Ruotsiin vai miksi tuota estrella-löpinää tunkee joka tuutista ????
Uusimmat blogikirjoitukset
- > Pyöränistuin vapauttaa
- > Unihäiriöitä
- > Imetyskeskustelu,
- > 24. Viikko
- > Sivusta sanoen: Miksi vegaaniruokavalio?
- > Saako lasta tukistaa?
- > Äideille
© Sanoma Magazines Finland Oy - käyttöehdot
