|
|
 Tiistai 22.5.2012 - Hemminki, Hemmo
|
REKISTERÖIDY
|
Los Angeles
6.69 m/s
Keskustelut
Näille alueille voit kirjoittaa rekisteröitymättä
» Aihe vapaa
Näytä viestit peräkkäin | Näytä viestipuu
Viesti
Äidin pitkä kotonaolo
Tiedän useiden äitien sairastuneen masennukseen pitkän kotonaoloajan jälkeen. Lisäksi moni pitkään kotona lasten kanssa ollut on eronnut.Onko se sitten hyväksi?
Vastaukset
Määrittele pitkä kotona olo.
No kaikille ei käy noin todellakaan.
Mikä sopii yhdelle, ei sovi toiselle ja niin edelleen. Riippuu niin monesta asiasta, ja myös siitä miten perheessä asiat on sovittu.Lainaus:
Äidin pitkä kotonaolo Tiedän useiden äitien sairastuneen masennukseen pitkän kotonaoloajan jälkeen. Lisäksi moni pitkään kotona lasten kanssa ollut on eronnut. Onko se sitten hyväksi?
Äidin pitkä kotonaolo Tiedän useiden äitien sairastuneen masennukseen pitkän kotonaoloajan jälkeen. Lisäksi moni pitkään kotona lasten kanssa ollut on eronnut. Onko se sitten hyväksi?
Kai se riippuu äidistä
meillä on tullut lapsia putkeen ja olen siksi ollut neljä vuotta kotona ja kyllä tuntuu pahalta olla aina vaan kotona. Ei sovi pysyväksi olotilaksi nykyaikaiselle naiselle. Onneksi pääsen pian taas töihin.riippuu monesta asiasta
sekin altistaa masennukselle, että elämänpiiri käy kovin pieneksi, itsevarmuus laskee ja töihinpaluu ei välttämättä käy kuin elokuvissa, usein työnjako miehen kanssa ei lähde sujumaan, jos mies on tottunut siihen että vaimo tekee kaikki kotihommat.Minä kävin välillä töissä vaikka en ehtinyt olla kerran enempää kuin 5 viikkoa.
Lainaus:
meillä on tullut lapsia putkeen ja olen siksi ollut neljä vuotta kotona ja kyllä tuntuu pahalta olla aina vaan kotona. Ei sovi pysyväksi olotilaksi nykyaikaiselle naiselle. Onneksi pääsen pian taas töihin.
meillä on tullut lapsia putkeen ja olen siksi ollut neljä vuotta kotona ja kyllä tuntuu pahalta olla aina vaan kotona. Ei sovi pysyväksi olotilaksi nykyaikaiselle naiselle. Onneksi pääsen pian taas töihin.
Silti paikallaan.
Minun tuttavapiirissäni KAIKKI yli viisi vuotta kotona olleet
ovat eronneet. Ja kysymyksessä ei ole ollut mikään kotitöidenjakoongelma ansiotyöhön palaamisen jälkeen. Erot ovat poikkeuksetta tapahtuneet kun nainen on vielä kotona.Epäilen;
Piirit käyvät niin pieneksi, että päässä alkaa repeillä, tulee hybris koko kodinpiirin omistamisesta, alkaa hervoton naputus, ohjailu ja määräily - ja toinen ihminen saa vain tarpeekseen tästä kaikesta ja lähtee.
Monet miehet on tympääntyneet kotona oleviin vaimoihinsa
Olkoonkin että tekevät arvokasta työtä mutta silti. Mietipä itse, muuttuisiko suhtautuminen mieheesi jos hän olisi aina kotona odottamassa kun tulet töistä, hänelle sinä saattaisit olla päivän ensimmäinen aikuinen jolle voi puhua muutakin kuin guguu gägää älä tule paha kakku. Varmasti voisi tympäistä.Minun mieheni on aina jotenkin kunnioittavampi minua kohtaan heti kun olen palannut töihin. En tiedä miksi eikä osannut itsekään selittää, mutta sanoo olevansa onnellisempi kun olemme molemmat töissä.
Minäkin tiedän
usean ihmisen sairastuneen masennukseen vaikka ovatkin työelämässä ja lapsettomiakin.Ja puolet avioliitoista päättyy eroon, oli vaimo kotiäitinä tai ei.
Mitä johtopäätöksiä näistä voi tehdä?
On harhaluulo, että puolet avioliitoista päättyy eroon.
Ei päädy. Tutkipa hieman asiaa.Minäkin tiedän useamman masennukseen sairatuneen
tai työelämän (vaativa asiantuntijatyö) + perheen yhdistämisessä rimpuilleen -> burn outin takia pitkälle sairaslomalle joutuneen äidin. Valitettavasti monessa näistä tapauksista myös avioliitto on hajonnut.Lainaus:
Minäkin tiedän usean ihmisen sairastuneen masennukseen vaikka ovatkin työelämässä ja lapsettomiakin. Ja puolet avioliitoista päättyy eroon, oli vaimo kotiäitinä tai ei. Mitä johtopäätöksiä näistä voi tehdä?
Minäkin tiedän usean ihmisen sairastuneen masennukseen vaikka ovatkin työelämässä ja lapsettomiakin. Ja puolet avioliitoista päättyy eroon, oli vaimo kotiäitinä tai ei. Mitä johtopäätöksiä näistä voi tehdä?
Toki jokainen saa
tehdä niin kuin itselle ja perheelle parhaaksi sopii. Oma mieheni on kohdellut minua kunnioittavasti olin kotona tai en, eikä ole minuun tympääntynyt jutuistani huolimatta.Luulen itse, että tämä voi olla tavallaan seurausta myös kaventuneesta elämänpiiristä. En tietenkään tarkoittanut, että automaattisesti pitkä kotiäitiys altistaa avioerolle tai masennukselle.
Mikä teidän mielestänne on pitkä kotiäitiys? Itse ajattelen esim. yli kolme vuotta yhteenmenoon.
Olen vain huomannut omassa ystävä/tuttavapiirissäni myös tällaisen asian, jota itsekin ihmettelin.
-ap
Myös oman kokemukseni mukaan
Kotiäitiys oli mukavaa, yksinäistä vain. Tuolloin asuimme paikassa, jossa sosiaalisia kontakteja oli hankalaa luoda, eikä lapsiperheitä ollut naapurissa. Kärsin yksinäisyydestä.Kodin ja työn yhdistäminen on raskasta, vaikka työstäni olen aina pitänytkin. Ymmärrän myös sen.
-ap
Huomattu on.
No minä olin neljä vuotta kotona lasten kanssa,
ja se oli kyllä ihanaa aikaa, vaikka toki välillä työlästäkin tavallaan. Oma pääni ei kyllä mitenkään "hajonnut", vaikka olen korkeasti koulutettukin (toki harrastin samoja asioita kuin aiemminkin tuona aikana, huolehdin ns. pään tuuletuksesta).Avioliitollekaan emme tuota kokeneet mitenkään rankaksi, itse asiassa mieskin pääsi paljon "helpommalla" kun hänen ei tarvinnut viedä/ hakea lapsia hoidosta, olla pois töistä lasten sairastaessa, kotityöt oli valmiiksi hoidettu jne.
Nyt on pakko sanoa, että
sellaisella kotiäidillä, joka on kotona vuosia, on varmasti isompiakin lapsia. Kenenkään elämä tuskin on siis mitään lässyttelyä ja hiekkakakkuleikkejä ikuisesti.Itse olen ollut kotona 8 vuotta (3 lasta) ja olisi vaikea kuvitella, että viettäisin kaikki
päivät hiekkalaatikolla jo ihan isompienkin lasten vuoksi. Isommilla lapsilla on omat harrastuksensa, kerhonsa ja esikoisella koulu, joten liikumme aktiivisesti joka päivä ihmisten ilmoilla ja tapaan muita aikuisia.
Ja koska mieheni on ihanan osallistuva, saan myös omaa aikaa ja ehdin harrastaa ja hoitaa omia ystävyyssuhteitani. Kotiäitiyden hyviä puolia on myös se, että päivisin on aikaa soitella ystävien kanssa ja tavata heitäkin (moni nykyjään vuorotyössä), työssä käydessä aikaa on hankalampi löytää.
Lainaus:
Olkoonkin että tekevät arvokasta työtä mutta silti. Mietipä itse, muuttuisiko suhtautuminen mieheesi jos hän olisi aina kotona odottamassa kun tulet töistä, hänelle sinä saattaisit olla päivän ensimmäinen aikuinen jolle voi puhua muutakin kuin guguu gägää älä tule paha kakku. Varmasti voisi tympäistä.
Minun mieheni on aina jotenkin kunnioittavampi minua kohtaan heti kun olen palannut töihin. En tiedä miksi eikä osannut itsekään selittää, mutta sanoo olevansa onnellisempi kun olemme molemmat töissä.
Olkoonkin että tekevät arvokasta työtä mutta silti. Mietipä itse, muuttuisiko suhtautuminen mieheesi jos hän olisi aina kotona odottamassa kun tulet töistä, hänelle sinä saattaisit olla päivän ensimmäinen aikuinen jolle voi puhua muutakin kuin guguu gägää älä tule paha kakku. Varmasti voisi tympäistä.
Minun mieheni on aina jotenkin kunnioittavampi minua kohtaan heti kun olen palannut töihin. En tiedä miksi eikä osannut itsekään selittää, mutta sanoo olevansa onnellisempi kun olemme molemmat töissä.
Joku 8 vuoden siivu kotonaoloahan tekee
jo järkyttävän siivun eläkekertymälle, ellei ole yksityistä eläkevakuutusta.On mukavaa olla kotiäiti, joka saa asua
kaupungissa. On paljon kotiäitiystäviä ihan lähietäisyydellä kodistamme. Työssäkäyvien äitien kanssa en kyllä löydä useinkaan yhteisiä puheenaiheita. Esim lasten asioista he puhuvat aivan eri tavalla, koska heillä ei ole ollut samalla tavalla aikaa pohtia lastensa kehitystä, kuin kotona lapsensa hoitavilla.Työssäkäyvät äidit tuntuvat suhtautuvan minuun varauksella, joten vaikeahan heidän kanssaan on siksikin olla. Luen kyllä sanomalehdet ja mm taloslehdet, joten päivän polttavista aiheista voisin hyvinkin keskustella. Heidän työstään en toki osaakaan keskustella.
ei pidä paikkansa
itse olen ollut nyt 8 vuotta kotona lasten kanssa joita on 4,tulleet peräkanaan ja voin sanoa vaikka välillä tympäsee ainainen kinastelun ratkaiseseminen ja syömisessä patistaminen niin en ole masentunut eikä liitto rakoile..minulle tämä sopii ja toki töissäkin kiva olla mutta koska vanhin lapsista vasta 6v niin kolmivuoro työ ei tule nyt kuvioon ja hoitomaksutkin niin huimat että yksinkertaisesti en näe parin sadan euron takia sitä vaivaa että raahaa lapsia moneen eri hoitopaikkaan ja näen heitä vain hetken jos sitäkään..kotoan olemiseenkin voi itse vaikuttaa,me käymme kerhoissa,leikkareilla ja liikumme ulkona,emme kökätä sisällä tylsistymässä..mutta se on totta että toiselle sopii työ toiselle perhe..jotkut osaa yhdistää nämä toiset ei..
Mitäs mieltä miehesi on, 19?
En ole 19, mutta jos perheeseen on hankittu neljä lasta perä perää
niin tuskin mieskään voi kauheasti olla äidin kotona oloa vastaan..Lainaus:
Mitäs mieltä miehesi on, 19?
Mitäs mieltä miehesi on, 19?
Olen hoitanut lapsiamme kotona 8 vuotta.
Mies pitää tätä parhaana meidän perheelle myös. Hoitomaksuja menisi nytkin kolmesta lapsesta, joten taloudellinen hyöty jäisi kovin pieneksi ja stressi varmasti lisääntyisi, jos minäkin kävisin töissä. Elääkkeeni turvataan säästöillä.18.
ja joku on jopa tappanut miehensä
lapsensa ja itsensä.ei ole hyväksi, ei!
Hoppsan! Ei päde ainakaan muhun.
Lainaus:
Tiedän useiden äitien sairastuneen masennukseen pitkän kotonaoloajan jälkeen. Lisäksi moni pitkään kotona lasten kanssa ollut on eronnut.
Onko se sitten hyväksi?
Tiedän useiden äitien sairastuneen masennukseen pitkän kotonaoloajan jälkeen. Lisäksi moni pitkään kotona lasten kanssa ollut on eronnut.
Onko se sitten hyväksi?
Kotona kohta 8 vuotta eikä mua saa enää työelämään kirveelläkään. Onneks ei ole pakko. Sitten mä varmaan masentuisinkin jos pitäisi työelämään palata.
T. rikas ja laiska akateeminen kotiäiti
Mitä mieltä miehen pitäisi olla?
Miksi oletus on se, että mies ei olisi tyytyväinen kotiäitinä olevaan vaimoonsa?Oma mieheni on hyvin tyytyväinen siihen, että olen ollut kotona lasten kanssa. Koko perheen elämä on tällä tavoin helpompaa. Ei ole tarvinnut miehen kuljettaa lapsia päivähoitoon, olla pois töistä kun lapset sairastavat tai tehdä pahemmin kotitöitä tai ruokaa, kun minä olen ehtinyt tehdä ne päivällä.
Meillä on hyvä ja onnellinen liitto mieheni kanssa, edes lasten syntymät eivät ole saaneet mitään kriisiä aikaiseksi.
Olen saanut täyden vapauden valita itse mitä haluan oman työurani suhteen tehdä. Eikö näin pidäkin olla? Lisäksi uskon, että koska meillä on molemmilla ollut mahdollisuus tehdä sellaisia ratkaisuja, mitkä saavat meidät yksilöinä onnelliseksi, pysyy liittommekin parempana ja perhe-elämämme tasaispainoisempana, mikä toki vaikuttaa myös lapsiin.
t. 16
3 vuotta pitkä kotiäitiys?:O
Lainaus:
tehdä niin kuin itselle ja perheelle parhaaksi sopii. Oma mieheni on kohdellut minua kunnioittavasti olin kotona tai en, eikä ole minuun tympääntynyt jutuistani huolimatta.
Luulen itse, että tämä voi olla tavallaan seurausta myös kaventuneesta elämänpiiristä. En tietenkään tarkoittanut, että automaattisesti pitkä kotiäitiys altistaa avioerolle tai masennukselle.
Mikä teidän mielestänne on pitkä kotiäitiys? Itse ajattelen esim. yli kolme vuotta yhteenmenoon.
Olen vain huomannut omassa ystävä/tuttavapiirissäni myös tällaisen asian, jota itsekin ihmettelin.
-ap
tehdä niin kuin itselle ja perheelle parhaaksi sopii. Oma mieheni on kohdellut minua kunnioittavasti olin kotona tai en, eikä ole minuun tympääntynyt jutuistani huolimatta.
Luulen itse, että tämä voi olla tavallaan seurausta myös kaventuneesta elämänpiiristä. En tietenkään tarkoittanut, että automaattisesti pitkä kotiäitiys altistaa avioerolle tai masennukselle.
Mikä teidän mielestänne on pitkä kotiäitiys? Itse ajattelen esim. yli kolme vuotta yhteenmenoon.
Olen vain huomannut omassa ystävä/tuttavapiirissäni myös tällaisen asian, jota itsekin ihmettelin.
-ap
No kukin tavallaan:)
Itse olen kohta ollut kotona 20 vuotta enkä ole yhtään masentunut eikä eroakaan ole vielä tullut, joten mitäs tästä voidaan päätellä? Mielestäni ainakin sen, että toiselle sopii toinen tapa ja toiselle toinen, eikö?:)
Kaikki
me ollaan erilaisia, onneksi... ;-)Palasin juuri yhdeksän vuoden kotiäitiyden/ neljän lapsen jälkeen töihin. Nyt on mies kotona elokuuhun saakka, jolloin nuorimmille lapsille on ihana hoitopaikka valmiina.
Itse pysyin virkeänä ja "piirit riittävän isoina" harrastamalla paljon, tapaamalla ystäviä (yksin, lasten kanssa, koko perheellä) sekä ylläpitämällä ammattitaitoani kurssein ja lyhyin keikoin. Miehen kanssa on mennyt todella hyvin ns. 7 vuoden kriisin (joka meille sijoittui vuoteen 2005) jälkeen, olemme todella samalla aaltopituudella, nauramme ja juttelemme yhdessä. Pari kertaa vuodessa saamme isovanhemmat meille lasten kanssa 1-2 yöksi ja karkaamme johonkin kylpylään tms. kuhertelemaan aivan kahdestaan.
Näillä eväillä pidän pitkää kotiäitiyttä erittäin hyvänä ajanjaksona koko perheellemme.
Kotiäidiltä
Kuten moni on sen jo maininnut joillekkin sopii ja joillekkin ei. Itse olen ollut kotona kohta 10v. Perheessämme on tällä hetkellä viisi lasta.Omat lämpimät kokemukset vanhemman läsnäolosta kotona ovat ehkä suurin syy siihen että haluan tarjota lapsilleni sen saman turvan tunteen.
On ihanaa kun voi laittaa lapset aamulla kouluun ja ottaa taas päivällä vastaan!
Mieheni ei todellakaan ole mikään hyvä palkkainen joten rahalla ei juhlita tässä perheessä. Me vain ollaan opeteltu elämään säästäväisesti. Muutenkin mieheni on ollut aivan upea tukiessaan minua kotiin jäännin suhteen. Hän ei koe että miun tehtävä olisi olla kotitalouskone jos hän käy töissä vaan tekee mielellään kotihommia ja viettää paljon aikaa lasten kanssa. Hieman se pelottaa että kun lähden taas työmaailmaan niin miten ihmeessä ehditään hoitaa kaikki kotihommat mutta siihenkin kai sitten tottuu.
En koe sitäkään mitenkään kamalana asiana että jotkin tuttuni ovat meneet töihin 6kk-11kk kotona olon jälkeen koska he eivät vain halua/kykene jäämään kotiin sen pitempään, joko rahallisten tai sosiaalisten syiden vuoksi. Ei tämä homma kaikille sovi eikä todellakaan tarvikkaan sopia.
Mutta sitä mie en jaksa hyväksyä enkä ymmärtää että tullaan kotiäitejä osottamaan sormella että "kyllä osaa olla akka laiska kun ei töihin mene!!!!" Ei kotona olokaan mitään helppoa ole!!
Parinkin lapsen kanssa kodin pyöritys voi olla jo haastavaa saati sitten viiden kanssa tämä on täysipäiväistä työtä. Ja "palkkakin" on ihan nauretta! :)
Toki aina välillä miullakin tulee kova kaipuu töihin tai kouluun mutta silti perhe on vielä vienyt voiton. Ehkä se että en ole koskaan ollut mikään baarissa/keikoilla ravaaja enkä muutenkaan ole koskaan janonnut hirveää kaveripiiriä ympärille on helpottanut kotiin jääntiä huomattavasti.
On totta sekin että moni masentuu kotona. Omalla kohdallani podin alakuloa noin vuosi sitten kun kuopuksemme syntyi ja huomasin että kaveripiiri oli kaventunut ihan olemattomiin. Harva (vanha) ystäväni on osannut ymmärtää kotiin jääntiäni saati näin isoa lapsilukua. Sain kuulla niin paljon pahaa sanottavaa että tunsin itseni ihan ala-arvoiseksi muiden kolmikymppisten (uraohjus-ystävieni) piirissä. Se ikuinen mulkoilu ja vihjailu laiskuudesta sai miut vain sulkeutumaan kotiin ja itkeskelemään yksinäisyyttäni. Meni tovi tajuta että en voi olla mieliksi kaikille eikä kaikkien tarvi ymmärtää miun perhekuviotani. Tarvin oman mielenterveyteni kannalta ehdottomasti myös sellaisia ystäviä jotka olisivat enemmän kanssani samalla aaltopituudella. Nyt kun tukiverkosto on jälleen kohdillaan niin nautin kotiäitiydestä taas täysin siemauksin! Upeaa kun voi seurata lasten kasvua ja olla läsnä heidän arjessaan joka päivä. Kuudennesta pienokaisesta on ollut jo paljon puhetta joten kotiäitiyteni saattaa vielä ehkä pidentyä lähivuosina. :DD
Ei hajoo pää, ei.
Mutta sitten alkaa hajoomaan, kun tämä kotiäiti menee töihin.Meille syntyi kaksi lasta peräjälkeen ja olin kotona melkein 5v. Palasin kolmivuorotyöhöni, miehellä myös kolmivuorotyö. Ei paljon nähty ja lapset vaihdettiin lennossa. Kyllä alkoi hajota pää ja erokin kummitella mielessä. Tulin sitten raskaaksi ja vuoden työssäolon jälkeen jäin äitiyslomalle ja elämä palasi uomiinsa.
Nyt kun kuopus tulee kolme vuotta, niin töihinpaluu on jälleen edessä. Meidän perhe ei oikein pyöri, kun molemmat on jatkuvasti töissä, myös joulut ja juhannukset ja viikonloput.
Että jännityksellä odotan mitä tästä tulee pikkukoululaistenkin kanssa, kun joutuvat olemaan sitten paljon yksin kotona. Mieluiten olisin kotona vielä jonkin aikaa, mutta rahatilanne ei anna myöden.
Kotimamma
Mä olen kolmatta vuotta kotiäitinä, ja ihan vaan sen takia että en ole tehnyt lapsia sen takia että pukkaisin ne sitten mahd. pian hoitoon.Yleensäkään en ymmärrä miksi kotiäitiys yhdistetään laiskuuteen ja kokoajan mollataan. Äitiys kallisarvoisin ja paras työ/ammatti minkä nainen voi saada..
kotimamma jatkaa..
Niin, piti viel lisätä se että ei senkummemmin olla rikkaita. Mies normi päivätyössä..omakotitalo ja kaikki menot päälle. Ei rahalla leveillä, mutta raha ei ookaan meillä se joka sitä onnea antaa. Riittää kun on katto pään päällä, laskut maksettuna ja ruokaa jääkaapissa. Vaatteita ja leluja ostetaan sillon ku tarvitaan, ei mitään turhia. :)Tiukkaahan se joskus on mutta aina sitä selvitään.
kotiäitikö vain..
Tässä kaikille kotiäideilleonkohan nyt alkanut joku murroskausi kotiäitiyden puolestapuhumisen suhteen?
tälläkin palstalla tämän aamun aikana tehty monta aloitusta aiheesta ja ketjut kerää aika paljon keskustelijoita.mietin vaan, kun viime vuosina on ollut niin paljon puhetta nuorten ongelmista ja huonovointisuudesta. viime kädessähän se on perheen toimivuus, joka takaa jokaiselle osapuolelle hyvät eväät tulevaisuuteen. meidän perheelle se on sitä, että äiti on kotona, mutta osaa myös ottaa aikaa itselleen.
Minä olen ollut kotona kolme vuotta ja
siinä sivussa tehnyt töitä ja kehittänyt itseäni. Kaipaan silti sellaista työyhteisöä ja "kahvipöytää", johon mennä turisemaan. Koen itseni ulkopuoliseksi - ja silti toinen lapsi tulossa tähän pitkään putkeen. Ehdin onneks välissä töihin vuodeksi. Mieheni kuuluu ulkopuolisille puhuvan, että hänen on mahdollista tehdä paljon töitä, koska vaimo hoitaa kodin ja lapset - on siitä tavallaan ylpeäkin. Mutta minä saan kuulla elättinä olemisesta, kun mies kiukustuu. Eli sieltä se totuus sitten tulee...SAD-mum
Moi,olen 6 muksun äiti Hesasta,jäin äitiyslomalle 13 vuotta sitten ja sillä tiellä olen .Lapset syntyneet n. 2 vuoden välein ja ihan tarkoituksella :). Kukin ovat vuorollaan aloittaneet 3 tunnin kerhon 2-3 krt/viikko täyttäessään 3 vuotta ja päiväkotielämään ovat lähteneet vasta eskari-ikäisinä. Olen halunnut itse hoitaa lapseni vaikka työpaikka on tallella ja urakin oli "nousussa" aikanaan. Kolmanneksi nuorin aloitti eskarin puolipäiväisenä nyt syksyllä ja olen erittäin surullinen kun joudun kohta viemään 3 ja neljävuotiaat hoitoon koska on pakko palata töihin !!!Terveisin viestin nro 35 kirjoittaja Sadmum
Tsemppiämm. kotiäidille 28/34 ja muillekin
TsemppiäJaa, meidän lähipiirissä ei moista ole näkynyt
vaikka pitkään kotona olleita on paljon.Itse olin kymmenisen vuotta kotona ja ei masennusta näköpiirissäkään tai eroa. Päinvastoin, voin hyvin, parisuhde samoin.
Sitten kun kuopus meni ekan kevätlukukaudelle, hain töitä. Laitoin hakemuksen 3 paikkaan ja töitä oli tarjolla niin, että sain valita minkä halusin.
Ja juu, koulutustani vastaavaa työtä en edes hakenut.kohta 2v kotiäitinä ja viihdyn hyvin, lapsetkin jo kaikki siis koulussa ja kohta syntyy iltatähti:)
Nyt olen taas ollut
kotiäitinä enkä ole masentunut!
mitä ihmettä ap oikein kirjoitti. Avioliitto parani kun jäin kotiin. Lapsi lisäsi rakkautta. Olen ollu vuosia kotiäitinä. olen onnellisempi kuin mitä olin työelämässä. Kotiäitinä olen paljon iloisempi. työelämässä oli masentunut. sen jälkeen en ole masennuslääkkeitä enää tarvinnu kun jäin kotiäidiksi. Lapsi tuo niin paljon iloa!!No eipä varmasti ole hyväksi
ihmettelen valtavasti tätä nykyajan muotia painostaa naiset jopa yli kymmeneksi vuodeksi kotiin. Vielä enemmän ihmettelen, että nykyaikaiset, koulutetut, tärkeää työtä tekevät naiset siihen suostuvat, ajattelematta tulevaisuuttaan ja loppuelämäänsä, taloudellista toimeentuloa. Kotiinpainostajat jankuttavat "lapsen parhaalla", vaikka tosiasia on, että hyvä päivähoitopaikka on erinomainen asia niin lapsen kuin koko perheenkin elämässä. Omasta kokemuksesta voin sanoa, että elo kotiäidin jatkuvan kyttäyksen alaisena ei ole mukavaa, ja toisaalta olen nähnyt, että hoidossa olleista lapsista kasvaa reippaita, kohteliaita, fiksuja ja sosiaalisia nuoria.Itse olin kotona yli 7 vuotta
En masentunut ja parisuhde suorastaan kukoisti, koska aikaa oli miehellekkin yllinkyllin :)Kun viimeisin kotihoidontuki loppui, kerkesin olla "työttömänä" vajaa viikon eli sain samantien uuden työpaikan ja vieläpä vakituisen sellaisen.
Pari vuotta olin töissä, joista vuoden täysaikaisesti ja reilu vuoden, niin että tein töitä vain pari ekrtaa viikossa. Nykyään opiskelen iltaisin ansiosidonnaisella.
Kotiäitiyden ihanuudet
Totta. Ei kotiäitiys tarvi olla tylsää kotona olemista ja kotitöitä...Silloin voi tapailla muita kotiäitejä ja ystäviä.Olen ollut kuusi vuotta kotiäitinä (4lasta peräkanaa). Ei ois tullut mieleenikään rasittaa itseäni, miestäni ja saatikka lapsia viemällä heitä aamulla aikaisin päiväkotiin. Saamme kiirettöminä heräillä ja nauttia lyhyestä lapsiajasta ulkoillen asukaspuistoissa, tapailla ystävä käymällä perhekahviloissa ja -kerhoissa.
Kotiäitiys on minun valintani lapsien hyväksi, olkoon se sitten pois eläkerahoista..uskon että lapset osaavat joskus arvostaa valintaani ja tuo arvostus riittää mulle kotiäiti vuosien menetetyksi eläkepalkaksi
Tiedän useiden työssäkäyvien äitien sairastuneen masennukseen
pitkän työssäkäynnin jälkeen. Lisäksi moni työssäkäyvä äiti on eronnut. Onko se sitten hyväksi?Uutta vauva.fi:ssä
Uusimmat keskustelut
- > MIES mielipiteitä tästä kuvasta? (EI!!!!!! NAISILLE!!)
- > Mitä olette kommentoineet pienikaluisille partnereille?
- > Onko joku välinpitämätön ulkonäkönsä suhteen?
- > G; Noloin/karmein kännimoka!??? Kaikki mukaan!
- > Miksi vihreäihoisilla miehillä on usein erikoisia autoja?
- > oletko koskaan juossut maratoonia tai tunnetko ketään maratoonaria?
- > Onko ihminen huora jos hän deittailee varattua?
Uusimmat blogikirjoitukset
- > Pyöränistuin vapauttaa
- > Unihäiriöitä
- > Imetyskeskustelu,
- > 24. Viikko
- > Sivusta sanoen: Miksi vegaaniruokavalio?
- > Saako lasta tukistaa?
- > Äideille
© Sanoma Magazines Finland Oy - käyttöehdot
