|
|
 Tiistai 22.5.2012 - Hemminki, Hemmo
|
REKISTERÖIDY
|
Los Angeles
6.69 m/s
Keskustelut
Näille alueille voit kirjoittaa rekisteröitymättä
» Aihe vapaa
Näytä viestit peräkkäin | Näytä viestipuu
Viesti
Miten suhtautuisit naiseen, joka jää kotiäidiksi loppuelämäkseen?
Tarkoitan kotiäidillä sellaista, joka pyörittää "työkseen" lapset ja huushollin, vain mies tienaa. Ei siis väliaikaisesti, vaan tiedostaen, että tekee sitä vähintän siihen asti kunnes lapset ovat kaikki muuttaneet pois kotoa.
Vastaukset
jos mies tienaa erittäin hyvin
ja taloudellisesti ei ole tiukkaa vaan löysää, varmaan kadehtisin. Sen sijaan jos jostakin pitäisi vähänkin säästää ihmettelisin miksei luuserimamma mene töihin.Määritän ihmisen muiden asioiden kautta kuin
ammattinimikkeen. terv työäitihyvä
Kuulostaa hyvälle. Itse ryhtyisin heti kotiäidiksi loppuelämäkseni, jos se olisi mahdollista.Monissa maissahan näin on, nainen on kotona. Eikä kukaan nimitä esim. luuserimammaksi:)
En pitäs minään ja kokisin myötähäpeää
olisin hieman kateellinen
jos joillain on varaa noin tehdä.. vähän kyllä ehkä sit ihmettelisin että mitä se tekee päivät kun lapset on jo kouluikäisiä. Mut siihen asti kun nuorinkin jo koulussa niin olisin vaan kade..Onhan se ihailtavaa
jos pystyy sitoutumaan tuollaiseen kymmeniä vuosia. Jos ajattelen omaa työpaikkaani, en pysty ehdottoman varmasti sanomaan, että haluan olla siellä 15 vuoden kuluttua, vaikka siis työstäni pidänkin. Ehkä jos kyseessä olisi ystäväni, myös ihmettelisin, riittääkö se hänelle todella. Olen aina ihmetellyt sellaisia kotiäitejä, jotka siis ovat kotona vuosia ilman tietoa työstä tai opiskelusta. Itse tarvitsen tiedon siitä, että on työpaikka, mihin palata, jos kotona oleminen alkaa ahdistaa. Ja tiedän myös kotiäitejä, joilla on "puuhaa" esim. jostain myyntityöstä tai jotka toimivat erilaisissa järjestöissä. Heitäkin ihailen. Itse kun olen tällainen on/off -tyyppi eli että kotiäitinä olen todellakin siis kotiäiti, ja työäitinä sitten saatan haalia enemmänkin muita töitä, vaikka tietenkin pitäisi panostaa enemmän sinne kodin suuntaan vapaa-aikana. Meitä on moneen junaan...Minulla on tarkoitus jäädä.
Ja voi kyllä koululaistenkin kanssa puuhaa riittää.Siivoamista, järjestämistä, vaatehuoltoa, ruoanlaittoa, harrastuskuskauksia, koulumyyjäisiä. Sitten on puutarhanhoitoa, kasvimaata, meilläkin kasvaa kohta perunatkin kotipellossa, marjojen säilöntää jne.
En mä kyllä itse kykenisi
Kyllästyisin olooni, olen liian seurallinen siihen. Ei ainakaan Suomessa, koska tääällä ei juuri kotiäitejä ole, mitä sitä tekis kaiket päivät.mä tiedä useita ihmisiä (esim. äitini aikoinaan)
jotka hoitaa kaiken tuon ja käy myös töissä. Oikein huvittaa tuo perunoiden kasvatus, ne kun ei oikeesti kauheesti sitä hoitoa vaadi.Lainaus:
Ja voi kyllä koululaistenkin kanssa puuhaa riittää. Siivoamista, järjestämistä, vaatehuoltoa, ruoanlaittoa, harrastuskuskauksia, koulumyyjäisiä. Sitten on puutarhanhoitoa, kasvimaata, meilläkin kasvaa kohta perunatkin kotipellossa, marjojen säilöntää jne.
Ja voi kyllä koululaistenkin kanssa puuhaa riittää. Siivoamista, järjestämistä, vaatehuoltoa, ruoanlaittoa, harrastuskuskauksia, koulumyyjäisiä. Sitten on puutarhanhoitoa, kasvimaata, meilläkin kasvaa kohta perunatkin kotipellossa, marjojen säilöntää jne.
Kateellinen olisin
Minulla on niin paljon kaikkea, mitä haluaisin tehdä, mutta en töiden takia ehdi.Voisin aivan hyvin viettää loppuelämäni kotirouvana jos joku elättäisi.
Ihmettelen itse ihmisiä, jotka ei keksi muuta tekemistä kuin työn.
Toki oli äitinikin, joka töiden ohessa hoisi
lehmät ja teki heinää ja pottupellot ja anoppinsa ja appensa hautaan ja meidät lapset.Mutta jos helpommalla pääsisi niin miksi ei hyödyntäisi.
Ihmeellistä tämä suomalainen työmoraali. Kärsi, kärsi, kirkkaamaan kruunun saat. Se, joka on viisas ja pääsee helpommalla, pitää kivittää.
Hei haloo, ei sitä kruunua tule kuoltua, vaikka kuinka rehkisit.
Lainaus:
jotka hoitaa kaiken tuon ja käy myös töissä. Oikein huvittaa tuo perunoiden kasvatus, ne kun ei oikeesti kauheesti sitä hoitoa vaadi.
jotka hoitaa kaiken tuon ja käy myös töissä. Oikein huvittaa tuo perunoiden kasvatus, ne kun ei oikeesti kauheesti sitä hoitoa vaadi.
Lainaus:
Ja voi kyllä koululaistenkin kanssa puuhaa riittää. Siivoamista, järjestämistä, vaatehuoltoa, ruoanlaittoa, harrastuskuskauksia, koulumyyjäisiä. Sitten on puutarhanhoitoa, kasvimaata, meilläkin kasvaa kohta perunatkin kotipellossa, marjojen säilöntää jne.
Ja voi kyllä koululaistenkin kanssa puuhaa riittää. Siivoamista, järjestämistä, vaatehuoltoa, ruoanlaittoa, harrastuskuskauksia, koulumyyjäisiä. Sitten on puutarhanhoitoa, kasvimaata, meilläkin kasvaa kohta perunatkin kotipellossa, marjojen säilöntää jne.
#10!
Älä ole lapsellinen ja yksinkertainen!Työssäkäyvä äiti ei todellakaan voi tehdä töitä ja KAIKKEA SITÄ, mitä kotiäiti tekee päivän aikana.
Kotiäiti on lastensa kanssa, työäiti ei ole. Olen nyt itse 9v kotiäitiysputken jälkeen palannut töihin, enkä ole lasteni kanssa 7-9 tuntia päivässä. Se on älyttömän paljon. En myöskään tee yhtä paljon ruokaa kuin ennen, en siivoa (koska kukaan ei ole kotona sotkemassa) jne.
Miettisin, että on varmaan perintöä,
tulossa tai vanhemmat taustalla, jotka auttavat jos tulee hätä käteen jossain vaiheessa.Miettisin, miten tällä vuosituhannella nainen haluaa jäädä riippuvaiseksi miehestään, siis jos ei omaa varallisuutta. Eri asia, jos KAIKKI on yhteistä.
Ihan liikaa seurannut nyt neljänkympin korvilla avokavereiden eroja ja jeesannut (lasten takia, en kavereiden hyväuskoisuuden/tyhmyyden).
Ajattelisin,
että hänellä on varmaan aika vanhanaikaiset arvot: "naisen paikka on kotona ja mies on perheen pää". Miettisin miten hän on turvannut eläkkeensä tai toimeentulonsa jos tulee ero.Jos perheellä rahaa niin miksi muut miettimään
toisten eläkkeitä ja muuta.On teillä mammarukat huolia kun pohditte toisten eläkkeitä ja sitä, tuleeko heille ero joskus ja onko naisten talous turvattu.
Eikö teillä ihan oikeasti ole sitä kuuluisaa omaa elämää ja sisältöä.
Anteeksi, että ihmettelen. Mutta minulla on niin paljon tekemistä ja omia harrastuksia ja mielenkiinnon kohteita, etten kyllä jaksaisi tuhlata aikaa istumalla pohtimaan ja miettimään, miten naapurin naisen eläkeasiat on hoidettu.
Onneksi on järkevämpääkin miettimistä elämässä:)
3.
Jos ihminen käy työssä 8 h päivittäin niin kyllä se on iso osa ihmistä!Kyllä valtaosa ihmisistä vaikka katsoo nenänvartta jos joku on eksoottinen tanssija työkseen. ;)
Ei KOKONAAN ihmistä voi työ määrittää, onhan meillä vapaa-aikaakin, ehkä työssä käydään vaan että saadaan rahaa?
Minä olen kotiäiti, minulla on pieniä lapsia. Työni on tehtaassa. Ei ne asiat MINUSTA kerro sinänsä vielä mitään erityisemmin. Joku työ voisi kertoa.
Minä ihmettelen (siinä mielessä olen kai feministi) että miksi kukaan nainen jäisi kotiin; paitsi laiskuuttaan.
Minusta tässä kotona olemisessa ei ole mitään niin erityistä että MINUN pitäisi täälä heilua.
En lähde sanomaan että mieti eläkettäsi, mutta kyllä minusta vapaalento kotona ettei ole tuottava kansalainen on aika paljon laiskuutta.
En jäisi itse kotiin jos voitettaisiin lotossa, enkä haluaisi että mieskään niin tekisi.
Kyllä asenne työntekoon on paska jos kotona hiihtää lopun elämäänsä.
Nää on niitä, joilla itsellä elämä menee päin persettä
ja on huono olo. Manataan ja mustamaalataan ja kytätään toisten elämää ja odotetaan, että heillä menis huonommin.Pettymys on sitten kova jos on odottanut 30 vuotta tuttunsa eroa, että nainen jäisi puillepaljaille ja näin ei käykkään. On koko elämä mennyt hukkaan kun on vain pohtinut heidän asioitaan ja toivonut, että menisipä sillä huonommin kuin minulla.
Lainaus:
toisten eläkkeitä ja muuta.
On teillä mammarukat huolia kun pohditte toisten eläkkeitä ja sitä, tuleeko heille ero joskus ja onko naisten talous turvattu.
Eikö teillä ihan oikeasti ole sitä kuuluisaa omaa elämää ja sisältöä.
Anteeksi, että ihmettelen. Mutta minulla on niin paljon tekemistä ja omia harrastuksia ja mielenkiinnon kohteita, etten kyllä jaksaisi tuhlata aikaa istumalla pohtimaan ja miettimään, miten naapurin naisen eläkeasiat on hoidettu.
Onneksi on järkevämpääkin miettimistä elämässä:)
toisten eläkkeitä ja muuta.
On teillä mammarukat huolia kun pohditte toisten eläkkeitä ja sitä, tuleeko heille ero joskus ja onko naisten talous turvattu.
Eikö teillä ihan oikeasti ole sitä kuuluisaa omaa elämää ja sisältöä.
Anteeksi, että ihmettelen. Mutta minulla on niin paljon tekemistä ja omia harrastuksia ja mielenkiinnon kohteita, etten kyllä jaksaisi tuhlata aikaa istumalla pohtimaan ja miettimään, miten naapurin naisen eläkeasiat on hoidettu.
Onneksi on järkevämpääkin miettimistä elämässä:)
Minusta olisi myös ihana olla kotiäitinä
vaikka koko loppuelämä. Olisi aika maalata ja harrastaa valokuvausta, mitkä ovat suurin intohimoni. Teen myös musiikkia ja näpertelen muutakin taidepitoista. Mutta niillä ei elätä itseään.Jos voittaisi lotosta niin käyttäisin kyllä loppuelämäni itseni toteuttamiseen.
8.
Olen 3- vuorotyössä, ukko välillä ulkomailla hommissa ja meillä maasta saadaan pottuja, kasvatetaan lapsien kanssa muitakin juureksia, marjat ja hedelmät säilön (ei niitä raaski uloskaan homehduttaa).Ei työssäkäyminen estä kotitöiden tekemistä ja harrastuksia! :D
17 taisin olla
Täällä mammat vohkaa, että töitä eivät jättäisi
ja työn orja ja raskaanraataja on oikea nainen.Sitten itketään 40 vuotiaana, ettei jaksa ja pääsispä äkkiä eläkkeelle. Haetaan uupumukseen pällilomaa ja ollaan sairaseläkkeellä 50 vuotiaana.
Hei, teilläkin saattaa se mies jättää teidät, vaikka kuinka raataisitte töissä.
13
Vastaan sinulle vaikka et minulle kirjottanut.Meillä kasvaa perunoita maassa, tuola pihan perällä ihan auttamattakin! Keväällä heitetään maahan pottuja ja syksyllä otetaan pois enempi. ;)
Minä ainakin pystyn tekemään ihan normaaleja asioita vaikka työssä käynkin, monesti ylitöitä haluan jäädä väkertämään. Ja silti ehtii tekemään samat kotiaskareet.
En ainakaan nyt kotona ollessa tee sitäkään mitä teen kun käyn töissä. Jokanen kai sitten tavallaan?
En minä ala keksimään vaatteiden pesua yhtään enempi jos olen kotona, saisin heittää kaapista puhtaita koneeseen: sama määrä tulee kun ollessani töissä! (Ollaan hankittu isompi pesukone niin oikeastaan vähempi vaikka lapsimäärä kasvanut).
Ei minua haittaa maalata lapsien kanssa kotona, ei se lisää sotkua. Samaa voi tehdä töidenkin jälkeen.
Meillä lapset (4 kpl) on alle kouluikäsiä ja he osaa nostaa tavarat paikoilleen leikkien jälkeen. Toiset mammat kai passaa kaikessa?
Imuroin saman verran kuin jos käyn töissä.
Kotiäitinä minulla ainakin on enempi aikaa käsissä, nytkin juon kahvia enkä aja trukilla pitkin hallia!
17
Sehän on jokaisen oma valinta, mitä sitä arvostelemaan.
Mutta kehottaisin huolehtimaan taloudellisesta tulevaisuudesta. Tällä tarkoitan esimerkiksi eläkettä.Tiedän useamman tapauksen, jossa nainen on ollut kotirouvana koko ajan ja mies on tienannut. Siinä ei ole sitten mietitty eläkesäästämisiä, koska yhteinen tulevaisuus on kuitenkin taloudellisesti turvattu. Mutta sitten on käynyt niin, että lasten kasvettua mies on halunnut eron.
Vaikka omaisuus menee puoliksi (ellei ole joitakin avioehtoja), niin ei sitä talon puolikasta ja elämää pyöritetä ilman minkäänlaisia tuloja. Siinä ovat jätetyt rouvat olleet ihmeissään. Jos ei eläkettä ole kertynyt eikä sitä enää ehdi edes keräämään.
Ei kukaan avioeroa suunnittele eikä usko että omalle kohdalle tulee. Vaan on tullut, omalle kohdalleni ja läheisten ystävienkin kohdalle.
On viisautta varautua.
Itse aion tehdä juuri näin
Miehen palkka riittää koko perheelle joten parasta mitä voin tehdä on jäädä kotiäidiksi. Ajattelin kun lapset menee yläasteelle voisin tehdä töitä 2-3pv vkossa lähinnä siksi että minulla olisi jotain muutakin elämää. Vaikka kotiäitiys on antoisaa niin työeäke ei kerry ja omat aikuiskontaktit jää helposti vähiin joten ei se ainaista herkkuakaan ole. On ihmisiä joiden pää ei kestäisi pitkää kotiäitiyttä.21
No jaa, mää ainakin tykkään että olen tuottava kuin eläisin vaan toimetta.Meillä on töissä paljon vanhaakin porukkaa hommissa mutta en näe itseäni työkyvyttömänä vajaassa 10-20 vuodessa. Olo on parempi kuin ennen lapsia kun olen kuntoillut, toisin kuin teininä!
En minä sanokaan ettei mies minua jättäisi! Miksei? Olen vaan tehdastyöläinen, painin eri sarjassa kuin mieheni.. ;)
Olen haaveillut että voisin alkaa yrittäjäksi. Katsoo nyt mihin tuuli tässä kantaa! Oma elämä ja kunto on kuitenkin itselleni niin tärkeitä etten ole aikonut raiskata työkuntoani, mielelläni kuulun siihen 80 prossaan väestöstä joka haluaa tehdä töitä yli eläkeiän.
17
No ette te työssäkäyvät äidit nyt oikeasti voi väittää, että
teette saman määrän hommia kotona kuin kotiäidit. Kun kotiäiti tekee ruokaa kotona, siitä tulee tiskiä. Kun työssäkäyvän äidin lapsi syö päiväkodissa, siitä ei tule tiskiä - eikä tarvitse tehdä sitä ruokaa.Kotiäiti ehtii tehdä sata kertaa enemmän asioita lastensa kanssa kuin työssäkäyvä äiti. Ei työpäivän jälkeen vain yksinkertaisesti ehdi olla niin kauan läsnä kuin kotiäiti pystyy.
Onhan se nyt lapsille ihan eri asia olla äidin kanssa koko päivän kuin muutaman tunnin illalla, jolloin tämä superäiti tekee "kaiken sen, mitä kotiäitikin".
Kasvakaa aikuiseksi.
Toivoisin että huolehtii itselleen jotain eläkesäästöjä
koskaan ei tiedö mitä tapahtuu.24
Miksi ihmiset puhuu ettei pää kestä kotona? Johonkin sitä 8 h työpäivän jälkeenkin tarttee mennä! :DSe ettei keksi tekemistä ja vaan nuokkuu on taas eri asia.
Ehkä joku tykkää ettei tartte tehdä mitään ja voi roikkua 8 h pidempään päivittäin tietokoneella vaikka.. ;)
Pitääkö ihmisen sitten tykätä ettei tee mitään?
Koska sehän ihmisiä syö: ei keksi tekemistä!
Jos "pesee" vaatetta niin se vie 2 minuuttia. Täyttää koneen ja painaa nappia. Odottaa pari tuntia ja tyhjentää rumpuun tai narulle, siihen menee 2-10 minsaa.
17
Meillä saattaa olla edessä se että
jään kotiin vaikka nuorin täyttää kohta 3v. ajattelin olla siihen asti että nuorin lähtee kouluun.Eipähän tarvi järkätä lastenhoitojuttuja ja tarharumbaa.
Siinäkin vaiheessa vois alkuun tehdä osapäiväistä työtä.
Meillä on 5 lasta
Tuntuisihan se aika hassulta ajatukselta
Ensinnäkin malli, jonka äiti antaa esim. tyttärilleen, on aika huono. Minä ja ystäväpiirimme tarvitsemme älyllistä, ammatillista haastetta ja sitä ei kyllä kotiäitys takaa. Ja mitä ihmettä sitä kotona tekee, kun lapset on isoja? En ikinä alkaisi miehen huollettavaksi loppuelämäkseni.26
Anteeksi miten? :DKyllä minä työssä käydessä teen ruokaa! Leivon perheen leivätkin.
Ja tiskiä meidän 6 henkinen perhe tekee pitkin päivää kun lapset koululaisiksi kasvaa. ;)
Jahka lapset pääsee kouluun ja alkaa kavereitakin lapata niin tiskiä tulee varmaan enempi kuin monella pari lapsisessa perheessä.
Kun käy yövuorossa niin ruokaa tarttee olla evääksi ja muutamaksi kerraksi päivällä.
Ja kun oma aamuvuoro päättyy kahdelta niin on aika paljon aikaa lapsien kanssa: käytännössä jää pois aamutoimet, yksi ulkoilu ja ruoka. Unien jälkeen olen jo kotona! ;)
Ei työssäkäyminen ole mitään superia!! Minusta se kuuluu vaan elämään: käy teidän miehetkin töissä.
Eikö he ole tasavertasia vanhempina?
Kasva itse aikuiseksi.
17
Ajattelen, että hän on valinnut viisaasti :)
Enhän toki arvostele ketään elämänvalintojensa vuoksi. Niin, ja itse olen ollut nyt 13 v kotona, eikä mitään kiirettä töihin. Kaikki lapset ovat koulussa, aah tätä hiljaisuutta ja rauhaa aamupäivisin.Tekemistäkin riitää: meillä on iso puutarha hedelmäpuineen, marjapensaineen ja perennoineen. Iso kasvimaakin on ja kasvihuone sekä pieni kanala. Lenkitän päivittäin myös kaksi koiraamme, ompelen vaatteita, neulon, leivon (myös leivät) ja tietysti teen ruuat ja siivoan.
Lasten kanssa ehdin olla todella paljon, kuskaan harrastuksiin ja otan mukaan kotitöihin, ulkoilemme, pelailemme, luemme. En ole koskaan väsynyt ja stressaantunut. Meillä ei huudeta ja riidellä.
Koska meillä on niin paljon aikaa lapsillemme, voimme hyvällä omallatunnolla välillä lähteä kahdestaan lomalle. Samoin minulla on aikaa itselleni ja omille harrastuksilleni.
Emme ole rikkaita, mutta tulemme toimeen ihan hyvin, kun emme tuhlaile.
Ennen kotiin jäämistäni olin yrittäjä ja myin sitten firmani. Ne rahat on melkein jo käytetty, mutta paljon tiukempaa olisi ollut ilman niitä. Itse olen maksanut itselleni eläkevakuutusta. Molempien puolelta on tulossa perintöä, minun puolelta enemmän, mm. metsää.
Olen erittäin onnellinen, enkä kaipaa töihin.
Minulle ok sillä olen itsekkin kotiäiti
ainakin vielä siihen asti kunnes kuopus on ekallaMinä olen kotiäiti
Nuorin on nyt 5-vuotias ja töihin "menemisestä" ei ole tietoa. Päiväni ovat niin täynnä mielekästä tekemistä, etten ole tyhjänpanttina todellakaan. Kodinhoito jopa jää välillä retuperälle. Minulla ei ole vanhoilliset arvot eikä kukaan ole pakottanut minua kotiin (oma äitini oli töissä 2 kk lasten syntymien jälkeen). Kaikki omaisuus on yhteistä, ja minä osaan talousasiat paremmin kuin mieheni. Jos joku minua kadehtii, niin siitä vain. En mieti, mitä muut ovat elämästäni mieltä, mutta minä nautin!Aika moni ns. parempiosainen "kotirouva" harrastaa
aktiivisesti erilaista järjestö- ja hyväntekeväisyystoimintaa, sekä esim. yritystoimintaa pienemmässä mittakaavassa. En menisi sanomaan, että tällainen elämäntapa olisi automaattisesti jotenkin huonompi yhteiskunnan kannalta kuin pienipalkkainen työ, josta ei yhteiskuntakaan juuri verotuloja saa.minä varmaan vähän ihailisin ja vähän kadehtisin.
Itse olen nyt ollut vuoden kotona lasten kanssa, ja ainakin vuosi on tarkoitus vielä olla, mutten todellakaan voi edes kuvitella tekeväni tätä loppuelämääni. En, vaikka mies tienaisi kymppitonnin päivässä, saisin miljoonaluokan perinnöt ja olisin rikas kuin Kroisos. Jos rahaa olisi kuin roskaa, palkkaisin lapsilleni kotiin hoitajan, lisäksi oman siivoojan, tekisin itse osa-aikaisia töitä ja järjestäisin jokaiselle kylliksi harrastuksia, vapaata jne.Tällä hetkellä rahaa ei ole kuin roskaa, ja tämänkin hetken hoitovapaalla olen senttiä venyttäen vain siksi, että sekä minä että mieheni uskomme, ettei alle 1-vuotias kuulu päivähoitoon, eikä meidän kuopuksella edes harkita hoitopaikkaa ennen kuin hän kävelee ja ymmärtää maailmasta jo enemmän. Ei taida juuri olla päivääkään, jolloin en ainakin kerran jossakin välissä ajattele, että tulen vielä hulluksi täällä. Opiskeluissani ja töissäni olen tottunut siihen, että työtä tehdessä sen jäljet näkyvät, eikä samaa työtä joudu tekemään jatkuvasti uudestaan. Tällä hetkellä mietin useinkin, miksi ihmeessä minä oikein pesinkään lattiat eilen illalla, nythän ne ovat taas kuraiset, kun tulimme lasten kanssa ulkoa. Tai miksi ihmeessä olen pessyt nämä samat vaatteet tämän viikon aikana joka päivä (kuopus konttaa kuivaustelineille, repii pyykit lattialle ja kuljettelee pitkin poikin, ja ovat uudestaan kuraisia, hiekkaisia ja kissan karvoissa, joten menevät siksi suoraan pyykkiin taas). Tiedän, että lattiat on pestävä, jottei se olisi likainen, ja että tiskit on tiskattava, että olisi puhtaita astioita joista syödä, ja että vaatteetkin on pestävä, jotta on puhdasta vaatetta laittaa päälle, mutta kieltämättä tuntuu turhalta tehdä samoja asioita jatkuvasti uudestaan.
En ymmärrä, miksi joku haluaisi tällaista elämää viettää vapaaehtoisesti, mutta ihailen kyllä niitä ihmisiä, joiden tiedän elävän näin. Mielestäni he ovat paljon vahvempia persoonia, ja usein näkevät elämän positiivisempana kuin moni muu. Tiedän, että moni heistä nauttii juuri siitä kotona olemisesta, ja he keskittyvät siinä pyykinpesussakin siihen hetkeen, kun pyykit ovat puhtaita (kun minä taas keskityn siihen, jolloin pesen niitä ja huomaan peseväni samoja uudestaan ja uudestaan). Mielestäni heillä on hyvä ja valoisa elämänasenne, ja he osaavat keskittyä olennaiseen ja nauttia pienistä asioista. Minä en ole sellainen ihminen, joten siksi ihailen ja kadehdin heitä.
Minin tätini muutti nuorena Saksaan ja elää noin
Hänellä on jo aikuiset lapset mutta edelleenkään tätini ei käy töissä. Tekemistä riittää muutenkin. Hänen elämänsä on aina vaikuttanut minusta ihanalta. Tätini on edelleen kaunis, hyvin hoidettu. Ihanat lapset ja nyt jo lapsenlapsiakin, iso talo, puutarha, vilkas sosiaalinen elämä, paljon ystäviä. Hän hoitaa satunnaisesti lapsenlapsiaan, lenkittää koiraa, tapaa ystäviään, tekee ostokset, siivoilee, valmistaa ihania ruokia, lukee todella paljon, käy konserteissa...Itse asiassa haluaisin elää juuri niin kuin hän. Valitettavasti mieheni ei ole niin hyväpalkkainen eikä minulla ole samalla tavalla perittyä omaisuutta (ainakaan vielä). Tuntuu että tämä suomalainen juokseminen töihin, kotiin, kauppaan, harrastuksiin - siis ainainen kiire ja riittämättömyyden tunne - vanhentaa ja kuluttaa minut ennen aikojaan. Ja kelpaisi minulle se Etelä-Saksan lempeä ilmastokin...
Niinpä
Kyllä työäiti joutuu tekemään paljon kotitöitä iltaisin vaikkei nyt ehkä ihan yhtä paljon kuin kotiäiti. Se vie sitä vähääkin aikaa perheen kanssa. Kotiäitiä voi verrata perhepäivähoitajaan. Kyllä se ihan työtä on vaikka erilaista kuin vaikka toimistotyö, paitsi että samalla saa viettää arvokasta aikaa myös päivisin lapsen kanssa.Jos lapset on pieniä
Mutta kun lapset on koululaisia ja haluavat viettää aikaansqa muiden lasten kanssa, niin oikeasti kyllästyisin. Tykkään puutarhanhoidosta ja käsitöistä, mutta kyllä Suomen pitkä talvi olis aika tympeääa olla vain kotona. Toki vois varmaan keksiä vapaaehtoistyötä, mutta sitäkin on enemmän hoivapuolella.Kyllä mä kaipaisin aikuiskontakteja myös.
En ole niin taiteellisesti lahjakas, että saisian sillä täytettyäni päiväni. rakastan lukemista, mutta ei sitäkään aina voi tehdä.
Onneksi mulla on työ, fiksuja työkavereita ja aina hiukan erilainen työpäivä.
10, no naura sinä vaan.
Minä olen nyt työssäkäyvä äiti ja kyllä minä nytkin lapseni ruokin ja huushollin hoidan, mutta ei sitä mitenkään ehdi tekemään niin kuin jos on vain kotona. Puhumattakaan siitä, että ei ole niin väsynyt ja kiireinen koko ajan.Ja perunoiden kasvattamisessa on paljon muitakin vaiheita kuin se pelkkä kasvaminen. Meillä kasvaa niitä jo nyt pellollinen mökillä ja voin kertoa, että kyllä siellä peltotikulla vain aikaa hurahtaa - ja kellarissakin. Ei sekään itsekseen valmis ole. Taidat olla urbaani kun et sitä tajua?
Olisin kade ja toivoisin, että itsekin voisin jäädä.
Olen ollut työelämässä jo kohta 20 vuotta ja alan olla kurkkuani myöten täynnä.Haaveilemme miehen kanssa tilanteesta, että jossain vaiheessa, esimerkiksi 10 vuoden päästä voiisn jäädä kokonaan kotiin. Miehenkin elämä helpottuisi, sillä huoltaisin kodin kokonaan, se olisi minun työtäni. Miehellä on vaativa työ ja pitkät työpäivät. Minä puolestani pidän kotitöistä.
Ainoa mikä arveluttaisi ja arveluttaa itseäni, on riski parisuhteen päättymisestä avioeroon. Silloin saattaisin olla hieman heikoilla. Toisaalta 10 vuoden päästä minulla alkaa olla takana jo lähes 30 työvuotta, joten eläkettäkin olisi kertynyt. Vaikka ajatus kotiin jäämisestä tuntuu mukavalta, tietty itsenäisyyden menetys pelottaa.
rehellisesti sanottuna ajattelisin että
onpas saamaton, kunnianhimoton ja mielikuvitukseton ihminen. Joko sen täytyy olla niin tyhmä, että se ei ole saanut mitään kiinnostavaa työtä tai sitten niin laiska, ettei pysty sellaista tekemään. Niin tai näin, meillä ei liene kovin paljon yhteistä eikä syvempää tuttavuutta kannata toivoa.42, tai sitten hän on jo tehnyt
upean uran ja tajuaa, ettei se olekaan kaikki ja haluaakin nauttia jostain uudesta.42: ihan kuin esimerkiksi 41 vai..?
;-)Ihan sama, se on heidän vaihtoehtonsa.
Eikä ole keltään pois.44 mitä tarkoitat?
Minun tuntemani kotiäidit ja -isät ovat sellaisia, jotka ovat vaurastuneet ja myyneet esim. firmansa ja ovat nyt kotona ja lähinnä harrastavat pienimuotoista työntekoa.En pitäisi heitä kunnianhimottomina tai laiskoina...
42
Jos on koulutettu
niin ajattelen, että pitäisi maksaa koulutukseen käytetyt rahat takaisin. En ymmärrä tälläista kotona vuosikauasien oleilua ollenkaan. Turha sitten huutaa tasa-arvoa jos heitäydytään tällaiseen. Ryhdistäytykää naiset!Elämässä on yksi jännä juttu.
Kun suunnittelee omia hautajaisiaan ja tiedostaa sen erittäin suuren todennäköisyyden, että lapset kasvavat ilman äitiään, alkaa elämää ikäänkuin katsoa ihan eri perspektiivistä. Siinä ei tarvita ainutlaatuisia uskonnollisia kokemuksia eikä ruumiistapoistumisia, ihan vaan ihmettelyä kuinka on viitsinyt kinata naapurin kanssa pyykkitupavuoroista tai arvostellut selän takana tuttavan uravalintaa.Vuosi sitten eliajanodotteeni oli viikkoja tai korkeintaan kuukausia. Mutta paranin kaikkien hämmästykseksi kolmen vuoden sairastamisen jälkeen.
Joten en todennäköisesti vaivaisi päätäni sen enempää kenenkään kotiäitiyksillä tai työssäkäynneillä. Minä hoidan nyt oman elämäni, jokainen hoitakoon omansa tavalla johon itse voi olla tyytyväinen.
Yksikään noista adjektiiveista ei sovi tätiini
Itse asiassa luulen että hän pitäiis monia työn ja perhe-elämän näännyttämiä suomalaisäitejä vähän säälittävinä. On mielestäni todella kapeakatseista arvioida toisia työelämän perusteella. Tätini elämä on minusta ihailtavaa, ja haluaisin todellakin elää samalla tavalla jos se vain olisi mahdollista.Terveisin, sen Saksan-tädin sisarentytär
Lainaus:
onpas saamaton, kunnianhimoton ja mielikuvitukseton ihminen. Joko sen täytyy olla niin tyhmä, että se ei ole saanut mitään kiinnostavaa työtä tai sitten niin laiska, ettei pysty sellaista tekemään. Niin tai näin, meillä ei liene kovin paljon yhteistä eikä syvempää tuttavuutta kannata toivoa.
onpas saamaton, kunnianhimoton ja mielikuvitukseton ihminen. Joko sen täytyy olla niin tyhmä, että se ei ole saanut mitään kiinnostavaa työtä tai sitten niin laiska, ettei pysty sellaista tekemään. Niin tai näin, meillä ei liene kovin paljon yhteistä eikä syvempää tuttavuutta kannata toivoa.
no ohan he, jos tyytyvät harrasteluun
Lainaus:
Minun tuntemani kotiäidit ja -isät ovat sellaisia, jotka ovat vaurastuneet ja myyneet esim. firmansa ja ovat nyt kotona ja lähinnä harrastavat pienimuotoista työntekoa.
En pitäisi heitä kunnianhimottomina tai laiskoina...
42
Minun tuntemani kotiäidit ja -isät ovat sellaisia, jotka ovat vaurastuneet ja myyneet esim. firmansa ja ovat nyt kotona ja lähinnä harrastavat pienimuotoista työntekoa.
En pitäisi heitä kunnianhimottomina tai laiskoina...
42
Minulla on työ josta todella nautin. Minulla olisi myös rahaa jäädä kotiin loppuelämäkseni, mutta se käytännössä tekee työstäni vain mukavampaa, haastavampaa ja parempaa, koska en ole mistään riippuvainen.
Ystäväni muutti Suomeen
Vietettyään vuosia ulkomailla. Suurimman osan ajasta oli kotirouvan, koska mies oli jatkuvasti matkoilla, lapsi pieni ja työnsaantikin joissain maissa vaikeaa.Oli sitten hiukan yli vuoden töissä Suomessa, lapsi on jo koulussa. Jäi työttömäksi, ja sanoi ajan oleen vaikeaa. Vaikka mies on edelleen työnsä takia paljon poissa, niin ei koululainen niin paljon äitiä tartte kotona.
Ja suomalainen yhteiskunta on erilainen, naiset on täällä töissä, joten seuraa ja tekemistä kotona oleville ei juuri löydy.
Ystäväni mies tienaa hyvin, taloudellisesti ei olisi pakko mennä töihin. Ystävä hakeutui ja pääsi nyt uudelleenkoulutukseen, ja aloitti syksyllä 4 v opinnot, vaikka ikää on jo yli 40 v.
Uutta vauva.fi:ssä
Uusimmat keskustelut
- > Olisiko miehesi ottanut sinut, jos olisit palstaillut silloin yhtä paljon kuin nykyään?
- > Olisiko miehesi ottanut sinut jos olisit ollut yhtä lihava kuin nykyään?
- > Lihavat naiset!
- > halpa hotelli helsingissä?
- > oletko koskaan juossut maratoonia tai tunnetko ketään maratoonaria?
- > Satutko muistamaan minut ja pitkän vuodatukseni miesystävästäni, josta sitten erosin?
- > Miksi köyhillä on usein supersiistiä?
Uusimmat blogikirjoitukset
- > Pyöränistuin vapauttaa
- > Unihäiriöitä
- > Imetyskeskustelu,
- > 24. Viikko
- > Sivusta sanoen: Miksi vegaaniruokavalio?
- > Saako lasta tukistaa?
- > Äideille
© Sanoma Magazines Finland Oy - käyttöehdot
