|
|
 Tiistai 22.5.2012 - Hemminki, Hemmo
|
REKISTERÖIDY
|
Los Angeles
6.69 m/s
Keskustelut
Näille alueille voit kirjoittaa rekisteröitymättä
» Aihe vapaa
Näytä viestit peräkkäin | Näytä viestipuu
Viesti
Oletko koskaan ollut nälkäinen siksi, että ei ole ollut rahaa?
Millainen tilanne?
Vastaukset
En
vaikka olen ollut köyhäolen,
sinkkuna osa-aikatyössä välillä oli tiukkaa. söin esim riisiä viikon, en muuta :PKyllä
En saanut edes kahvia viikkoon kun ei ollut varaa. Makaronia taisi olla kaapissa ja jotain marjoja pakastimessa. Olin työttömänä siihen aikaan.Mies kyllä söi päivän aikana, mutta ei kuulemma hoksannut tuoda ruokaa minulle asti. Tai antaa rahaa ruokaan, enkä minä kehdannut pyytää, tuore suhde näet. Nykyään tuo mies on ex.
Ei.
Joskus on ollut tili tyhjä jo pari viikkoa ennen palkkapäivää, mutta aina sitä jotain makaroonia ja ketsuppia tms. on ollut kaapeissa.Nuudelit oli aika yleinen köyhäilyruoka opiskeluaikoina.
Silloin kun asuin mutsilla, niille viina oli tärkeämpää kuin lasten ruuat.
Joo, olin kai aika köyhä
n 10-15 v sitten. Kävin töissä, mutta palkka oli surkee ja opiskelinkin sitten iltaisin. Raha ei riittänyt välillä edes opiskelukirjoihin, mutta tentin muistiinpanoistani. Sain niin huonoa palkkaa, että sain sitten lopulta myös asumistukea vaikka asuin kaupungin vuokra-asunnossa (sinkkuna). Oli nälkä, kävin välillä viikonloppuna mummilla syömässä kun ei kertakaikkiaan ollut mitään. Kävin yhdessä kaupassa josta sai ostaa ostaa kananmunia kappaleittain ihan sen takia kun ei ollut varaa siihen 6 kappaleeseen.Täytyy sanoa, että kaikesta huolimatta se kannusti minua opiskelemaan ja saavuttamaan aseman työpaikassa jota ei muuten olisi ehkä tullut hankkineeksi. Enää ei tarvitse nähdä nälkää, mutta ymmärrän erittäin hyvin köyhiä ihmisiä.
Ja seiska
lisää, että pidin muuten kunnia-asianani luovuttaa sen vuokrakämpän köyhemmälle heti kun mulla oli varaa asumisoikeusasuntoon. Nytten asun ikiomassa (tai no, pankin) asunnossa.Luojan kiitos on aina ollut ruokaaa.
Nälkäkin onollut ,kun ei ole kerinnyt syömään,Meilläon aina kuiva muonaa ja säilykkeitä.Pakkasessa on vihanneksiä ,marjoja ,leipää ja lihoja.Jos vaikka ei olisi rahaa ei vähään aikaan nälkään kuoltaisi.En ole.
Vaikken olekaan aina elänyt leveästi, on ruokaan riittänyt aina rahaa.up
Olen ollut. Monesti.
Ei ollut rahaa syödä kuin kerran päivässä. Töissä joskus varastelin ruokaa esim. palaverin jälkeen jääneitä voileipiä tms.Luojan kiitos en ollut tuohon aikaan perheellinen. En edes halua kuvitella mitä on köyhyys lasten kanssa.
olen ollut
opiskeluaikana.Olin opiskelujen loppuvaiheessa vuoden mittaisessa palkattomassa työharjoittelussa. Sain työharjoittelun ajalta normaalisti opintotukea toukokuuhun asti. Kesä piti pärjätä opintolainan turvin, eikä se riittänyt kuin vuokran maksuun :/
en ikinä
vaikka olen köyhä yh. Koskaan ei ole ruoka loppu eikä tili täysin tyhjä. Ennakointia, ystävät, ennakointia.En ole nähnyt nälkää,
mutta usein nykyisessä elämäntilanteessani (yksinhuoltaja), joudun ostamaan ravintosisällöltään köyhää ruokaa vain siksi, ettei rahat joskus riitä esim. ennen palkkapäivää/lapsilisäpäivää parempaan.Olen
perjantaina, lauantai ja eilen viimeksi!Onneksi tänään tuli rahaa ja tuollaista tilannetta ei enää koskaan tule.
16
16 jatkaa..Kelan nettisivujen antamien väärien tietojen syytä.
Piti tulla jo ke. rahaa mutta eipä sit tullukaan.
En
Oltiin aika köyhiä, kun olin lapsi, mutta nälkää ei tarvinnut koskaan nähdä. Opiskeluaikoina taas rahaa oli niin paljon, ettei koskaan sitä ennen eikä sen jälkeen. Kävin töissä opiskeluaikoina, ja nostin kaikki lainatkin (80-luvulla ihan "pakko"). Olin lähes 20 vuotta kotiäitinä, ja vaikka maksoin opintolainoja, ei rahat olleet koskaan lopussa. Nyt, kun olen töissä, on koko ajan tuhansia euroja tilillä, vaikka olen pienipalkkainen.Juu
tilanne se, että minä työtön, mies apurahatutkijana, lapsi koulussa. En syö aamiaista ("ei ole nälkä"), enkä lounasta (kukaan ei ole kotona), syön vasta kun lapsi tulee koulusta. Vuokra ym. pakolliset menot nielee ison osan rahoista ja pakko kiristää vyötä, kirjaimellisesti. En ole enää muutakaan keksinyt, ja yllättävän nopeasti tähän on tottunut, enää ei edes tule nälkä ennen kuin joskus iltapäivällä.No, mahdun ainakin vanhoihin farkkuihini...
Niin ja mies ja lapsi ei siis tiedä tavastani.
Lainaus:
tilanne se, että minä työtön, mies apurahatutkijana, lapsi koulussa. En syö aamiaista ("ei ole nälkä"), enkä lounasta (kukaan ei ole kotona), syön vasta kun lapsi tulee koulusta. Vuokra ym. pakolliset menot nielee ison osan rahoista ja pakko kiristää vyötä, kirjaimellisesti. En ole enää muutakaan keksinyt, ja yllättävän nopeasti tähän on tottunut, enää ei edes tule nälkä ennen kuin joskus iltapäivällä.
No, mahdun ainakin vanhoihin farkkuihini...
tilanne se, että minä työtön, mies apurahatutkijana, lapsi koulussa. En syö aamiaista ("ei ole nälkä"), enkä lounasta (kukaan ei ole kotona), syön vasta kun lapsi tulee koulusta. Vuokra ym. pakolliset menot nielee ison osan rahoista ja pakko kiristää vyötä, kirjaimellisesti. En ole enää muutakaan keksinyt, ja yllättävän nopeasti tähän on tottunut, enää ei edes tule nälkä ennen kuin joskus iltapäivällä.
No, mahdun ainakin vanhoihin farkkuihini...
no
minä olin kotiäitinä ja mies lomautettiin. jouduttiin silloin elämään pitkään pelkällä vedellä. Lapselle kyllä saatiin ruokaa ostettua ja pari laskua aina maksettua. Tarpeeksi kauan kun oltiin syömättä niin jouduin sairaalaan. sen jälkeen sukulaiset tajusivat tilanteemme (ei kehdattu keneltäkään rahaa pyytää)saimme aina välillä sukulaisilta ruokakasseja.
opiskeluaikana usein olin
mutta se ei koskaan johtunut siitä etteikö rahaa olisi ollut alunperin, vaan siitä että ne rahat menivät bilettämiseen ja vaatteisiin, jotka koin tuolloin tärkeämpänä kuin syöminen.Opiskeluaikana
Pääsin peruutuspaikalla, paperit eteenpäin vasta koulun aloituspäivänä.Ei ollut yhtään rahaa. Pääsin tutuille asumaan pariksi vkoksi ja kun sain halvan kämpän, söin hernekeittopurkkia 3 pv jne.
Fattassa hukkas paperit, kun sain sieltä jotain, sain monta, monta sataa.
Kävin verta luovuttamassa mahd usein ja menin aina ennen sulkemisaikaa. Hoitajat antoivat ylimääräiset leivät ja pullat mukaani. Laihduin tosi paljon tätä kesti lähes puoli vuotta. Välillä ystäväni otti mut mukaan kirppikselle. Olin hyvä myymään. Mä myin kaikkien tavaroita ja mun ei tarvinnut maksaa paikkamaksua.
Huutava nälkä oli
Kerran opiskelijana. En voinut tehdä kesälomalla tenttejä, ei ollut mahdollista, joten en saanut opintorahaa kesällä. Ei ollut säästöjä kovin paljoa ja työpaikka peruuntui, johon oli tarkoitus päästä.Kaksi kuukautta raha riitti vain vuokraan. Ruokaa ostin sen verran, että tein ison kattilan keräkaalista ja jauhelihasta sekä perunoista ruokaa ja laitoin pakastimeen. Söin kaksi kuukautta tätä kaalta ja näkkileipää, juomana vettä. Kaveri tarjosi kerran lihakastiketta kun kävin vieraisilla.
Oli kamala kesä sen voitte uskoa. Nälkä oli kamala ja laihduin yli 10 kiloa. Sossusta en saanut mitään kun olin opiskelija. En voinut lainata keneltäkään, en halunnut ja varastamaan minusta ei ole. Kirpparipöytään ei ollut varaa ja kaniin en kehdannut mennä.
Huutava nälkä oli
Opintolainaa en saanut ja oma suku oli liki tuhannen kilometrin päässä.Kouluaikana
Minä olin ammattikoulussa ja mies intissä, minulla ei ollut viikolla rahaa käydä kaupassa vuokran ja laskujen jälkeen, viikonlopuksi säästin 30mk mikä jäi viikon jälkeen että saatiin syötyä jotain miehen kotilomilla. Arkisin söin vaan yhden koulun tarjoaman ruuan ja muuten join vettä nälkään. Äitini tuli kerran jonain pääsiäispyhänä kylään ja toi bebeleivokset eikä tajunnut että se leivos oli päivän ruokani kun koulusta oli silloin vapaapäivä:D koulun lounaalla söin sitten sikamaisia satseja ja hamstrasin näkkäreitä taskuun.Olen varmaan ns. "syömäköyhä"
koska ruokaan on aina riittänyt rahaa, vaikka muuten sitten olenkin köyhäillyt, esim. opiskeluaikana välillä jätin bussilipun hankkimatta yms., mutta söin silti aina tarpeeksi. Halpaa ruokaa tosin, mutta riittävästi.Tavallaan
Exän mielestä tuhlasin liikaa rahaa ruokaan, joten hän piti tarkasti kirjaa siitä, mitä kulutin. Asuimme ulkomailla ja hänen mielestä rahat oli hänen. Pidin aina huolen, että lapsille riitti ruokaa (ja hänelle, etten saanut turpaan). Piilottelin kolikoita,jotta sain edes leipää itselleni, jota söin salaa. Laihduin parissa kuukaudessa vaarallisen alipainoiseksi, johon exä totesi, että olen kuvottavan laiha, miksi en syö...Niin sairasta,että nyt ei voi kuin nauraa.Olen
nuorena ollut yhden kesän yhteiskunnan ulkopuolella,ei asuntoa eikä mitään tuloja..asuin ulkona ja kavereilla..onneksi kesällä löytyi aina joku pullo niin sai esim.yhden jugurtin sillä=(Erotessani jäin yh:ksi ja silloin näin nälkää,lapsille oli just ja just ruoka ja onneksi kesällä ilmainen puistoruokailu..olin masentunut ja en uskalatanut edes hakea apua=(Onneksi ei ole tarvinnut nähdä nälkää vuosiin=)Nytkin voi olla välillä tiukkapäivä,mutta se tarkoittaa että kaapissa aina edes puurohiutaleita=)
En oikeastaan. Silloin kun oli
oikein tiukkaa 3 lapsen yh:na teimme usein iltapalaksi popcorneja. Lapset olivat innoissaan eivätkä tajunneet ettei ollut leipää tarjolla:D Onneksi popparit on suht tervellisiä...poppareita?
eix ois ollu halvempaa leipoo leipä itse..Kyllä
Ulkomailla viimeisenä lomapäivänä kun rahat loppuivat juuri ennen kotiinlähtöä. Ei ollut varaa ostaa edes vesipulloa ja kauhea jano. Piti odottaa kunnes pääsi koneeseen.olen, nytkin
viimeistelen opintoni (opiskelija) ja olen yksinhuoltaja, jolla on vain kaksi tukikuukautta jäljellä (neljä menee pakostakin), joten kahden kuukauden tuki + laina venytetään riittämään neljäksi kuukaudeksi. Lapsilta en halua säästää, joten itse noin kaksi viikkoa sitten siiryin menetelmään "syön vain kerran päivässä". Maha ei ole vielä tottunut ja nälkä kiusaa, vaikka tiedän että tuolla ruokamäärällä selviän kyllä vuoden loppuun, joilloin opinnot toivottavasti paketissa ja voin mennä töihin. Ruokakasseja pitäisi hakea, jos sitten raaskisi niistä itsekin syödä. Sosiaaliin voi mennä kysymään, kun on konkurssissa, mutta aika nivasti suhtautuvat opiskelijoihin. Voisinhan vaan olla kotona yhteiskunnan elättinä, joten ihan oma valintani.Olin, äsken
Edelliseen lisäys, että opintotukeen sai hyvillä perusteluilla lisätukikuukausia, joten nyt voi taas nälkäkuurin unohtaa. Kyllähän pienilläkin tuloilla paljon tekee, kun laittaa itse ruat ja ostaa vain taropeellisen ja käytettynä. Halit muille ruokakuluista säästäville.En ole. Ikinä.
Ja sentään elätin kaksi lasta yh:an opiskellessani. Toki sain lapsilisiä + elatusmaksun (tai itse asiassa elatustukea kunnalta), mutta siltikin.Ruoka ei ole kallista. Perusruokaa saa halvalla, kunhan sitä laittaa itse. Puurohiutaleet ovat halpoja, samoin jauhot. Leipää voi leipoa itse. Ruokaa saa erittäin halvalla itse laittaen.
Meillä opiskeluaikoinani makaroni oli halvinta halpakaupasta saatavaa makaronia, ei siis mitään pastaa ;-). Lapset söivät sujuvasti porsaan kieltä (ihan ok keitettynä muuten). Pizzatäyte oli kuullotettua sipulia ja porkkanaa (ei siis jauhelihaa tms). Kaikki ruoka tehtiin itse, koskaan ei ollut eineksiä. Katsoin _kaikesta_ hinnan, mitään erityistä ja poikkeavaa ei ostettu.
Rahan saa riittämään kun elää kukkaron nyörit tiukalla eikä osta _mitään_ mihin ei ole varaa.
27: sama juttu mulla
t. 35, joka ei ostanut bussilippua kuin ihan talvipakkasilla, muuten liikuttiin toki pyörällä lasten kanssano jos nyt ei ihan nälkäinen niin melkein..
kyllä..Mies 0 tuloilla, ite kotihopidontuella, 2 lasta ja velekaa, että siinäpä se..
Onneksi tämä on väliaikaista, mutta on saanu pakastimen koluta pohjia myöten ja yrittää keksiä ruokaa pöytään ihan tosissaan.. Onneksi lapsilla ei ole ollut ruoasta puute ennemmin ite tingin syömisistä kuin että tämä rahattomuus vaikuttaisi lapsiin mitenkään.. On leivottu leipää ite ja senttiä venytetty ihan äärimmilleen :(
Kyllä.
Ajat sitten olin opiskelija ja päätin hakea lääkikseen. Piti ostaa pääsykoekirjat (myös lukion kirjat pääsykokeeseen liittyen) ja olin pelkällä opintorahalla. Söin puuroa monta kertaa päivässä sen kevään. Ajattelin, että kestän, kun on rajallinen aika. Töissä en tietenkään kerinnyt käydä, kun piti sekä opiskella, että lukea niihin pääsykokeisiin.Kannattihan se. Nyt toimin lääkärinä :).
Nälkää en ole nähnyt, mutta
opiskeluaikana ja sen jälkeen ollessani työtön ruokavalioni oli kyllä välillä surkea. Rahaa oli joskus vain kaurapuuroon ja perunoihin, joista tein muusia.opiskeluaikana en koskaan voinut ostaa katsomatta
hintoja ja olipa välillä kaapit (tai se ainoa kaappi :{) tyhjä ja piti odottaa seuraavaa "tilipvää". Tein kyllä hanttihommia minkä jaksoin, mutta kun mitään apuja ei kotoa tullut, niin tiukkaa teki. Opiskelu ja köyhäily kuitenkin kannatti, nyt fyffeä on riittävästi.Olen eron jälkeen
masennuin ja rahat oli vähissä, ulosotossa ja mietin jo kuinka kävisin dyykkaamassa ja ostin varalle teltan. Asunto meni alta ja jouduin olemaan vanhemmillani. Aikaa kesti yhden syksyn ja tiedän mitä on olla aika pohjalla.Olen, lapsena.
Vanhempani eivät aina muistaneet tai viitsineet ostaa kotiin ruokaa. Koulussa sain toki ruokaa, mutta iltapäivinä, iltoina ja joinain viikonloppupäivinä olin yksin kotona eikä ruokaa ollut. Käytin viikkorahojani, keräsin pulloja ja kaikkialta metsästämiäni kolikoita siihen, että sain lähikaupoista ostettua halpaa suklaata tai kermaa nälkääni. Muistan, että suunnittelin kolikkojeni käyttöä niin, että niistä riittäisi monelle päivälle. Muistan myös sen, että kävin useissa eri kaupoissa, koska minua olisi hävettänyt käydä samassa kaupassa niin usein. Kävelin ennemmin monta kilometriä toiseen kauppaan.Aina ei lapsella tietenkään ollut kolikoita. Niinä päivinä olin sitten syömättä ja seurana oli väsymys, kun ei jaksanut paljon muuta tehdä kuin maata sängyssä. Silloin muistan myös olleeni surullinen ja itkeneeni paljon. Ja niiden päivien iltoina sain kuulla olevani erityisen vaikea lapsi. ;(
Olen
ollut opiskeluaikoina tosi tiukilla, mutta nälkä oli silti vain ajoittaista.kyllä
Ostin asunnon, jossa piti olla lyhennyserät puolen vuoden välein. Unohtivat kertoa eka lyhennys onkin 4 kk päästä ja siitä sitten alkoi 6 kk välein pyöriminen.Mulle jäi rahaa varmaan n 100 mk per kk ruokaan seuraavan 4 kk ajan. Mä sitten söin puuroa 3 krt päivässä. Äiti oli tuonut pakkaseen marjoja ja töihin oli kesätyöntekijä jättänyt maitojauhetta, jonka vein mukanani. Onneksi asuin työpaikkani vieressä ja lounastunti oli todellakin tunnin mittainen. Kerkesin käydä kotona syömässä puurolounaan.
Kivasti sitä tuli laihduttua ja jos joskus oli työillallinen, tuli syötyä muittenkin edestä. Muistan vieneeni hedelmiäkin jälkkäripöydästä kotiin.
Sitä tuli keksittyä vaikka mitä. Esim kävin VR.n kirpparilla myymässä tavaroita. Myyntiaika kun alkoi klo 08, menin klo 10 ja matkalaukun tyhjensin tyhjälle pöydälle. Näin en maksanut paikkavuokraa lainkaan. Mutta kaikki laskut tuli maksettua ajoissa ja onneksi se 4 kk meni aika nopeasti.
Olen.
Olin sinkku ja opiskelin.Yhdestä maksalaatikosta sain kahden pvän ruuat.
Ulkomailla asuessani olen.
Kun työ loppui yllättäen, ja piti elää 3-4 kk pelkillä pienillä säästöillä, niin joskus ei ollut varaa kuin pulloveteen (vesijohtovettä ei voi juoda) jonka maustoin lihaliemellä, ja ranskanleipään josta piti riittää kolmeksi päiväksi. Onneksi siellä oli ihania ystäviä, jotka kutsuivat luokseen syömään.Suomessa en ole ollut nälkäinen rahojen vähyyden vuoksi. Ei se olisi mahdollista täällä.
Voi 42 :-(
Halaus sulle näin jälkikäteenOlen.
Opiskeluaikoina.Ja nyt yksinhuoltajana Helsingissä.
Ei ole koskaan...
Laskut voi jättää maksamattakin
mutta syömättä EI voi ollaOlen lapsena ollut monestikin,
rahat oli tiukilla, isäni joi ne vähätkin rahat.Itse on osannut hoitaa raha-asioita vähän päälle parikymppisenä, kävin kyllä töissä ja asuin omillani mutta yhdessä vaiheessa rahat kului bilettämiseen ja etelänmatkoihin. Välillä rahat saattoi loppua viikonkin ennen tilipäivää.
Ylpeys ei antanut myöten että olisin pyytänyt äidiltäni tai siskoltani, näin sitten mieluummin nälkää tai paremminkin elin tonnikalalla ja riisillä.
Uutta vauva.fi:ssä
Uusimmat keskustelut
- > Jos lapsilisä olisikin tarveharkintainen?
- > Satutko muistamaan minut ja pitkän vuodatukseni miesystävästäni, josta sitten erosin?
- > Pidetäänö aikuista naista lihavana jos painoindeksi hipoo 25:ttä?
- > MIES mielipiteitä tästä kuvasta? (EI!!!!!! NAISILLE!!)
- > Kertokaapa teknisesti lahjakkaat, mitä teen väärin. Yritän ladata kuvia kamerasta tietokoneelle
- > 10 vuotta ilman avioseksiä: mikä parasta vaihtoehto?
- > Onko menneisyydessäsi sellaista miestä/suhdetta, jota säännöllisesti haikeana muistelet?
Uusimmat blogikirjoitukset
- > Pyöränistuin vapauttaa
- > Unihäiriöitä
- > Imetyskeskustelu,
- > 24. Viikko
- > Sivusta sanoen: Miksi vegaaniruokavalio?
- > Saako lasta tukistaa?
- > Äideille
© Sanoma Magazines Finland Oy - käyttöehdot
