Keskustelut

« Takaisin keskustelujen etusivulle

---

Näille alueille voit kirjoittaa rekisteröitymättä

» Aihe vapaa

Näytä viestit peräkkäin | Näytä viestipuu

Viesti

Vierailija - 3.3.2010 20:24  (1/100)

Huolettaa älykkän lapsen tulevaisuus. Mitä tekisitte tässä tilanteessa?

Tyttö on nyt 10-vuotias. Oppi lukemaan 3v ja on siitä lähtien suorastaan ahminut tietokirjoja. On myös matemaattisesti todella lahjakas. Koulussa teoria-aineissa vallan 10, osaa entuudetaan kaiken ja turhautuu koulussa. Kavereita oman ikäisissä on tosi vähän, jutut ja mielenkiinnon kohteet ovat niin erilaisia. Opettajat järjestävät lisätehtäviä, jotka tekee heti. Viime vuonna ehdotettiin 1-2 luokan yli hyppäämistä ja taas on opettajat ehdotelleet samaa.
Lapsi on kuitenkin "huono" taide-aineissa ja liikunnassa. On myös aika lapsellinen ja tunne-elämä ei ole kehittynyt samaa vauhtia kuin taidolliset valmiudet. On myös hyvin sinisilmäinen ja naiivi. Pelkään, että isompien joukossa tulisi helposti "höntsätyksi", jos joku haluaisi ilkeillä ja käyttää lapsellisuutta hyväksi. Asutaan niin pienellä paikkakunnalla, ettei täällä lähistöllä ole mitään erityiskouluja tai -luokkia.

Vastaukset

Vierailija - 3.3.2010 20:27  (2/100)

Onko lapsesi joutunut olemaan paljon yksin

eli ei ole ollut ikäisiään kavereita nuorempanakaan. Onko joutunut keksimään viihdykettä itse?

Vierailija - 3.3.2010 20:28  (3/100)

aika hankala ikä

toiset olisivat jo selkeästi murrosikäisiä, poikajutut, tupakat ym.
Eikö hänelle voisi järjestää jonkun haastavan harrastuksen, jolla paikata "turhautumista"?

Vierailija - 3.3.2010 20:28  (4/100)

Ei ole. Hänellä on 2 sisarusta ja naapurissa samanikäisiä leikkikavereita.

Päiväkodissa oli 3v lähtien.

Vierailija - 3.3.2010 20:29  (5/100)

Olisiko jotain aikuisille suunnattuja harrastuspiirejä,

joihin voisit viedä tyttösi? Aikuiset kuitenkin osaavat ottaa lapsen huomioon, vaikka älykäs onkin :) Harrastukset, joissa on lapsiryhmä, eivät välttämättä ole kovin järkevä valinta.

Toisaalta jonkin verran olisi olla hyvä niitä lapsikavereitakin, että "lapsen identiteetti" (tms) säilyisi ja vahvistuisi, että se pikkuaikuisuus ei saisi valtaa. Joku sellainen harrastus, jossa oikeasti saa edetä omaan tahtiin vaikka taivas on rajana? Ehkä kuitenkin joku luovuutta ja ilmaisua kehittävä harrastus, siinähän vahvistuu oma persoona ja tunnetaidot kehittyvät...

Vierailija - 3.3.2010 20:31  (6/100)

Miksi

tyttö sitten ei saa omanikäisiään kavereita, jos on sinisilmäinen ja lapsellinen? Onko hän tunne-elämältään sitten kuusivuotiaan tasoa?

Vierailija - 3.3.2010 20:31  (7/100)

Harrastuksia on ja kaikkea puuhaa järje jo vuosia.

Lapsi on myös itseellut paljon kemiaa, osaa ohjelmoida, harrastaa itsekseen matematiikkaa (lainaa kirjastosta lukion matikankirjoja). Hänellä on valtava halu ja motivaatio tiedon suhteen.

Pelottaa vaan kovasti, että hänestä tulee kovin yksinäinen, väärinymmärretty tai kiusattu. Paras ystävä on 3 vuotta vanhempi "nörtti", joka kuitenkin nyt alkanut tyypillisesti kiinnostumaan juuri teinien touhuista.

Vierailija - 3.3.2010 20:32  (8/100)

Asperger?

Vierailija - 3.3.2010 20:34  (9/100)

No miten tuo nyt noin meni eli:

Vierailija - 3.3.2010 20:36  (10/100)

Ei ole mitään diagnoosia.

Kyllä hänellä seuraa on toistaiseksi ollut muutaman omanikäisen kaverin verran. Nyt vaan on alkanut selvästi tuskastua, kun toiset eivät tajua mitä hän tarkoittaa. On niin henkeen ja vereen innostunut sellaisista asioista, joista samanikäiset tytöt eivät ole.

Vierailija - 3.3.2010 20:36  (11/100)

mutta ette ilmeisesti asu täälläpäin. Sitä suositeltiin tutun as-pojalle ja siellä taitaa olla koko joukko diagnostisoimattomia aspergereja

Vierailija - 3.3.2010 20:37  (12/100)

JOtenkin kirjoitat ristiriitaisesti, ap...

Vierailija - 3.3.2010 20:38  (13/100)

Jos ystävät ei ymmärrä, niin ymmärtääkö vanhemmat?

Vierailija - 3.3.2010 20:42  (14/100)

Eli

tytöllä on muutamia erityisiä mielenkiinnon kohteita, joista se jauhaa koko ajan? Kuitenkaan ei omaa sosiaalisia taitoja nuorempien eikä vanhempien kanssa. Kuulostaa aspergerilta.

Vierailija - 3.3.2010 20:46  (15/100)

ymmärrän

tunne elämältään lapsi, niin kuin kuuluukin, mutta järjen puolesta jo lähes aikuinen. Rankka yhdistelmä. Ymmärrän hyvin, että tuskastuu oman ikäisiinsä jotka elävät eri maailmassa. Vanhemmat järkensä puolesta lähes samalla tasolla, mutta henkinen taso, murrosikä jmv
Vaikea tilanne. Muista kuitenkin, että on lapsi ja kuuluu elää lapsen elämää.
Älykkyys on kirous nyky yhteiskunnassa. Aiheuttaa niin paljon kateutta...

Vierailija - 3.3.2010 20:51  (16/100)

Millainen sosiaalinen kömpelyys aspergeriin liittyy?

Ei tyttö aivan toivoton ole, siis kyllä hän osaa käyttäytyä, ei ole mikään häirikkö koulussa.

Ja ei siis ole vielä täysin ilman kavereita, mutta osa luokkakavereista pitää outona tai erikoisena.

On kiinnostunut todella paljon ikäisiään enemmän luonnontieteistä, mutta samalla esim fanittaa Muumeja.

Mitä kirjoitan ristiriitaisesti? Minua lähinnä mietityttää tuo ylemmille vuosiluokille siirto.

Vierailija - 3.3.2010 20:52  (17/100)

Selvä tapaus.

Lapsella ei kavereita, äidillä selvästi jokin sairaalloinen suorituspakko jonka on siirtänyt tyttärelleen. Huolestuttavaa tuo tunne-elämän hidas kehitys. Sosiaalityöntekijänä puoltaisin kyllä ehdottomasti huostaanottoa.

Vierailija - 3.3.2010 20:52  (18/100)

Tajusit juuri mitä tarkoitin! Siis kun lapsessa on 2

kolikon puolta, jotka ovat tavallaan eriä paria, eri ikäiset.

Vierailija - 3.3.2010 20:56  (19/100)

minulla myös liian älykäs lapsi

Vierailija - 3.3.2010 20:57  (20/100)

Minustakin kuulostaa tyyppiesimerkki-asilta.

Kannattaisiko selvitellä asiaa, ehkäpä löytäisitte ainakin tukea ja kenties samanhenkistä seuraa tytölle.

Vierailija - 3.3.2010 20:59  (21/100)

Tässäpä ap:lle tutkittavaa:

http://www.google.com/search?client=safari&rls=en&q=aspergerin+syndrooma&ie=UTF-8&

Vierailija - 3.3.2010 21:01  (22/100)

Jäikö tästä viestistä jotain pois?

Vierailija - 3.3.2010 21:02  (23/100)

Mä en

oikein usko, että "liika" älykkyys olisi se ongelma, jos lapsi kuitenkin katsoo vielä Muumeja ja on muutenkin lapsellinen. Miksei hän sitten vaikka vaan leiki kavereiden kanssa tai puhu muumeista ja sun muista, miksi pitää puhua jostain tulivuorien muodostumisesta sun muista?

Vierailija - 3.3.2010 21:06  (24/100)

No kun

lapsen on ehkä vielä hieman vaikea tajuta, etteivät toiset lapset koe maailmaa samoin kuin hän, luulisin. Tälle lapsellehan on normaalia, että ollaan kiinnostuineta metafysiikasta ja muumeista samaan aikaan, mutta hänen on ehkä vaikea ymmärtää, miksei muilla ole näin.

Tsemppiä ap:lle ja ap:n tyttärelle!

Vierailija - 3.3.2010 21:08  (25/100)

No voi lapsi olla älykäs ja kiinnostunut intohimoisesti

jostain, mistä muut ikätoverit eivät niinkään, olematta as tai muuten erityinen jollain muulla tavalla. Joillakin lapsilla on enemmän tiedonhalua kuin toisilla, sehän on vain hyvä piirre. Tuohon luokan vaihtoon en osaa sanoa mitään, ehkä kannattaisi kysellä joltain asiantuntijalta, joka ymmärtää lapsen psyykkisestäkin kehityksestä. Ei siis siksi, että lapsessa olisi jotain vialla vaan siksi, että saisi asillista tietoa siitä, miten siirtyminen vuoden-pari vanhempien lasten seuraan vaikuttaa oman lapsen kehitykseen - onko se hyvä vai ei.

Vierailija - 3.3.2010 21:10  (26/100)

Eikö

muut lapset kuitenkin osaa olla puhumatta sellaisista kiinnostuksenkohteistaan, joista senhetkinen seura ei välitä? Esim. joku voi harrastaa intohimoisesti vaikka pianonsoittoa, mutta tuskin se puhuu vain etydeistä kavereilleen.

Vierailija - 3.3.2010 21:11  (27/100)

No ei kai asperger ja tietoisuus siitä tarkoita, että lapsessa olisi _vikaa_.

Vaan mahdollinen diagnoosi olisi juuri sitä, että saisi mahdollisesti selityksen lapsen ominaisuuksille ja taipumuksille, ja osaisi suhtautua niihin oikealla tavalla. Ja myös olla yrittämättä muuttaa häntä. Toisaalta voisi saada myös sitä _tukea_.

Vierailija - 3.3.2010 21:16  (28/100)

Luin nopeasti aspergerista eikä tunnu meidän tytölle

Kyllä lapsi osaa olla puhumatta, ei tässä nyt se ongelma olekaan. Kyse on ihan kuin aikuisillakin voisiko sanoa henkilökemioista. On ajoittain tuntenut vaikeaksi löytää saman henkistä seuraa. Kyllä minä hyvin ymmärrä lapsen kaipuun samoista asioista kiinnostuneeseen ystävään, jonka kanssa jakaa mielenkiintojensa kohteet.

En nyt tosiaa ole mitään diagnoosia etsimässä vaan lähinnä mietin sitä ylemmille luokille siirtymistä, kun kuitenkin tunne-elämältään on vielä lapsi eikä teini.

Vierailija - 3.3.2010 21:16  (29/100)

Ei tuo nörttiys ja älyllisyys aina tuota Aspergeria

ole. Meilläkin on poika, joka on myös hyvin älykäs ja luonnontieteistä juurikin kiinnostunut, muttei siltikään assi.

Älykkyys tuntuu toisinaan olevan haaste tavaliselle peruskoululle: se vain ei pysty tarjoamaan niille pikkuisen fiksummille heidän tasoistaan opetusta omalla luokka-asteellaan.

Juu, vähän ohi aiheen kyllä:)

Vierailija - 3.3.2010 21:21  (30/100)

Mun

kouluaikaan kaikkein suosituimpia olivat eräät tytöt, joiden molempien ka oli alaluokilta lukioon joku 9,5, molemmat olivat myös liikunallisesti ja musiikillisesti lahjakkaita. Mitenköhän he sitten löysivät niin paljon kavereita, vaikka olivat joka tavalla lahjakkaita?

Vierailija - 3.3.2010 21:23  (31/100)

Niin

Miksi muuten on näin? Kun erityisen "lahjattomillekin" on lain mukaan kai taattava laadukas tasoisensa opetus. Omat kokemukset muistuu mieleen näitä lukiessa, ei ole paljon lisätehtäväkirjoista iloa tuossa kohtaa. En kuitenkaan reilusti vanhempien seuraan siirtäisi vaikka sitten kyllästyykin tehtävien helppouteen. Jo alkaneita sosiaalisia ongelmia ei mitenkään helpota tuo, pahentaa vain moninkertaisesti.

Vierailija - 3.3.2010 21:24  (32/100)

Meillä on ihan samanlainen lapsi, 10-vuotias

ja ei TODELLAKAAN ole Asperger. Oppi lukemaan 3-vuotiaana, laskemaan (vaihtorahoja myöten) ennen eskari-ikää, opetteli omatoimisesti englannin kielen tokaluokan syksyllä ja niin edelleen. On vain nopea oppimaan tiettyjä asioita, eli on kielellisesti ja matemaattisesti erittäin lahjakas, samoin musiikista saa nopeasti kiinni rytmistä ja melodiasta.

Kun puhuimme eskarissa lapsen taidoista, sanoivat työntekijät aina, että "yleensä tällaisilla lapsilla on heikot sosiaaliset taidot", mutta itsekin kuitenkin myönsivät, ettei sosiaalisten taitojen kanssa ollut mitään ongelmia. Lapsi on aina ollut reilu kaveri, luottolapsi ja huumorintajuinen, eikä pelkää sosiaalisia tilanteita.

Sama virsi ekaluokalla: ei yksittäiselle lapselle ehditä miettiä omia juttuja, kyllä pitää opetella muitten kanssa nämä samat lukemiset ja kirjoittamise ja yleensä se sosiaalinen puoli on heikko. Lapsi on kuitenkin aina ollut luokallaan suosittu lapsi, synttäreille on vieraita jonoksi asti ja kaveripiirissä on vientiä.

Tällaisen lapsen kanssa ei ole helppoa. Vaikka lapsen sanavarasto on runsas ja hän kykenee keskustelemaan aikuisten kanssa vaikeallakin tasolla, on hän silti pieni lapsi. Lapsella on oikeus olla ikäisensä, eikä häneltä pidä vaatia ikätasoaan haastavampaa suoriutumista, vaikka joillakin osaamisen alueilla hän olisi huomattavasti ikäisiään edellä. Samat surut ja ilot painavat pienen lapsen mieltä, vaikka sanallisesti hän saattaa kuulostaa ikäistään vanhemmalta.

Myös koulussa lapsi on haaste opettajalle. Tällä hetkellä luokalla on 31 lasta ja yksi opettaja. Ihan turha toivoa, että lapsen taso kyettäisiin ottamaan huomioon opetuksessa. Opettaja on onneksi fiksu ja sitä mieltä, että lapsen pitäisi saada motivoivia tehtäviä ja että lapsen ei kuulu toimia jatkuvasti apuopena. Silti hänelläkään ei aika riitä, sillä luokalla on paljon niitäkin lapsia, jotka meinaavat pudota kärryiltä. Yksi ope ei repeä kaikkeen.

Kieltenope onneksi pystyy paremmin vastaamaan tilanteeseen, mutta tänäänkin lapsi turhautui englannin läksyihin. Olisi se aikuisellekin puuduttavaa kirjoittaa paperiin "Hello, my name is Matti and I like dogs", kun yöpöydällä odottaa 300-sivuinen englanninkielinen romaani.

Lapselle ei koulussa anneta mahdollisuutta oppia ja harjoitella uutta asiaa. Siksi esim. liikunnan kilpailut ja kuvaamataito ovat olleet vaikeita, kun lapsella ei ole ollutkaan taitoja valmiina. Sitä on sitten itketty useampana iltana ja lapsi on aivan varma, ettei hän kykene oppimaan mitään uutta, vaikka joka päivä oppii jotain uutta vanhojen taitojensa päälle. Ei se lapsen silmissä sillä näytä, kun keskimäärin kerran viikossa tulee koulussa eteen haastava tilanne.

Aspergerista ei ole kyse, vaan lasten erilaisista taidoista ja kiinnostuksen kohteista. Ongelmana on tasapäistäminen ja "kaikille vähän jotain ja huolehditaan nyt edes heikoimmista" -tyyppinen opetustapa koulussa.

Vierailija - 3.3.2010 21:26  (33/100)

No mikä sun arvio on?

Vierailija - 3.3.2010 21:27  (34/100)

Ne on

niitä omalla tai vanhempien motivaatiolla varustettuja puurtajia. Älliä tietysti tarvitaan tuohonkin, mutta erityinen älykkyys on vähän eri juttu.

Vierailija - 3.3.2010 21:30  (35/100)

Mä en

usko että olivat mitään puurtajia, sellaisia bilehileitä ne oli. Itse olin puurtaja ja sain vaan ihan ok numeroita. Tiedän myös pari 24- 25- v fysiikan tohtoria, joilla on erittäin hyvät sosiaaliset taidot. Veikkaan siis, että näillä älykkäillä mutta kaverittomilla lapsilla on puutteelliset sosiaaliset taidot.

Vierailija - 3.3.2010 21:31  (36/100)

32 jatkaa vuodatusta :)

Ekaluokalla olimme opettajan kehotuksesta yhteydessä erityisopeen. Jos ap:n tapauksessa on mahdollista soittaa koulun erityisopelle, niin soittakaa ihmeessä! Meillä lapsi kävi ekaluokalla muutaman kerran erityisopen luona tekemässä omia tehtäviä ja e-ope sanoi, että tällaisia lapsia pitäisi myös tukea ja häneltä pitäisi riittää aikaa myös heille, mutta kun niitä toisenlaisen tuen tarpeessa olevia on niin paljon ja heitä on autettava ensin. E-ope oli yhteydessä opettajaan ja koitti saada lapselle luokassa omia tehtäviä, mutta luokan ope vaihtui vuoden aikana 4 kertaa, joten se oli toivotonta.

Vanhemmilta vaaditaan positiivista aktiivisuutta koulun suuntaan. Uuden opettajan kanssa sovittiin 2. ja 3. luokalla keskustelut, jonne vietiin näytille lapselle tärkeitä materiaaleja, esim. lempikirjoja ja kerrottiin, mitä mieltä olimme oppikirjojen haastavuudesta. Esim. matikankirjasta lapsi sai syksyllä kevään osan, joka sekin oli liian helppo, mutta olihan se edes jotain. On lisäksi saanut tehdä kirjoja omaan tahtiin, mutta se ei muuta sitä tosiasiaa, että tehtävissä ei ole haastetta.

Eli olkaa aktiivisia, pyytäkää jutteluaikaa opettajan kanssa, kertokaa lapsestanne ja hänen toiveistaan.

Vierailija - 3.3.2010 21:34  (37/100)

Menin itse kouluun vuotta aikaisemmin...

ja olin koko kouluaikani reilusti yli vuoden nuorempi kuin luokkani vanhimmat lapset. Olin monella tavalla lahjakas, mutta liikunnassa sellaista 6 - 7 arvosanan tasoinen (muuten keskiarvo huiteli parhaimmillaan 9,5 tasolla sillä panostuksella, että kuuntelin tunneilla ja luin kokeisiin edellisenä iltana).

Ymmärrän hyvin huolesi lahjakkaasta lapsesta vanhempien lasten seurassa - itse olen varmasti ollut myös osin lapsellisempi kuin muut luokallani. Silti olen sitä mieltä, että oli parempi olla yhtä vuotta minua vanhempien kanssa koulussa - jos olisin ollut ikäisteni kanssa, olisin ollut täysi kummajainen "älyllisesti", ja kyllä se olisi viimeistään teini-iässä alkanut vaikuttaa itsetuntoon. Hyvästä koulumenestyksestä kiusattiin muutenkin jo ihan tarpeeksi, vaikken mikään nörtti ollutkaan.

Mikset kysy lapselta itseltään, mitä mieltä hän on? Minä olen itse oma-aloitteisesti kuusi vuotta täytettyäni(maaliskuussa) vienyt äidille tarhasta saamani osoitteen koulukypsyystestejä varten, ja ilmoittanut, että aion mennä kouluun syksyllä. Kun kerran psykologien mielestä olin koulukypsä, pääsin aloittamaan koulunkäynnin. (Äitini ei tosiaan ole tähän suuntaan ohjannut, itse keskeytti lukionkin kun ei ollut motivoitunut opiskelemaan.)

Minusta lapsen mielipide on tärkeä. Ehkä ei kannata kuitenkaan hypätä kahden luokan yli juuri tuon emotionaalisen kehityksen takia...

Vierailija - 3.3.2010 21:44  (38/100)

Tässä ketjussa on esiintynyt kummallisen paljon virheargumentaatiota.

Jopa niin paljon, että mulle ainakin tulee fiilis, että joillakin on kateus nostanut päätään.

Ihan turhaan.Tässähän oli varsin realistinen kuvaus lapsen vahvuuksista ja heikkouksista. Ap on pääasiallisesti huolissaan lapsensa sosiaalisista suhteista.

Ap on myös selkeästi ilmaissut, että lapsella ei ole assia.

Hyvä määritelmä oli tuo, missä kuvailtiin lapsen kokemaa erilaista elämysmaailmaa. Maailmaa, mistä käsin on vaikeata hahmottaa ns. yksinkertaisempaa kokemusmaailmaa.

Mulla ei ole ns. erityislahjakasta lasta, mutta hänellä oli samankaltaisia ongelmia pienempänä. Oli kiinnostunut universumista yms. jakoi innostuksissaan asioitaan kavereille, jotka katselivat huuli pyöreänä ja jättivät syrjään.

Vähitellen tyttö oppi salaamaan tämän maailmansa ja sopeutui joukkoon. Tämä tapahtui n. 12 vuotiaana.

Nyt on vtm ja jatko-opiskelija.Myös erittäin suosittu ja sosiaalinen kaveri. Kaverit tosin omalta alalta yhteiskuntatieteellisestä:)

Jancelin - 3.3.2010 21:46  (39/100)

Mitä ihmettä D:

Onpa taas jollain trollilla hauskaa. Tommosille vois semmonen ku "aivot" ja "järki" ihan hyviä keksintöjä.

Aspergerdiagnoosi. Tykätäänpä sitä tuputtaa. Kyllä kenestä tahansa ihmisestä äkkiä repisi ne muutamat tarvittavat piirteet jotta sen diagnoosin voi lätkäistä päälle. Eräällä kaverilla mennyt elämä pilalle, kun on lapsesta asti tuputettu miten hän on sellainen ja tällainen eikä voi tehdä sitä ja tätä koska on tuo autismin kirjo. 20-vuotiaana ei uskalla edes omaan asuntoon muuttaa, koska mami sanoo ettei osaisi kuitenkaan. Itsetunto paskana.

Toki tuossa on hyvin paljon riippunut just vanhempien asenteesta mutta toisaalta jotkut tajuaa ihan itsekin, miten paljon helpommalla elämässä pääsee, kun menee sossuun itkemään miten vaikeeta on polon elämä - sieltä sitte saa kaikki rahalliset tuet ja elää paksusti.
Kuten minä.

Vierailija - 3.3.2010 21:47  (40/100)

Otsikko puuttuu jpstain syystä. Se piti olla: suosittelisin Suomalaista yhteiskoulua Helsingissä

Vierailija - 3.3.2010 21:49  (41/100)

Mä olin itse tällainen "kympin tyttö" eli ylitunnollinen suorittaja,

kuitenkaan en älyllisesti mitenkään erityisen lahjakas (olen myöhemmällä iällä käynyt parissakin erilaisissa älykkystesteissä). Kympin koulumenestykseen ei vielä tarvitse olla kovin älykäs, ahkeruudella ja ennen kaikkea hyvällä muistilla pärjää pitkälle.

Vierailija - 3.3.2010 21:55  (42/100)

"Tavis-lapset" yleensä saa jauhaa

kiinnostuksenkohteistaan sydämensä kyllyydestä koska ne samat asiat kiinnostavat monia muitakin. Miedän jalkapallohullu poika pelaa välitunnit kavereiden kanssa, jauhaa niiden kanssa jalkapallojuttuja, käy jalkapallokerhossa ja harrastaa jalkapalloa... Ei se kenenkään mielestä ole outo.

Toinen poika lukee yliopistotason juttuja ja on kaikkien mielstä melkoisen outo, kun alkaa jauhaa aiheistaan. Kuulemma sosiaalisesti taitamatonta, kun yrittää puhua muille asioista, joista itse on intohimoisesti kiinnostunut. Ei ole tämäkään tyyppi as, ei täyty niin mitkään kriteerit.

Vierailija - 3.3.2010 21:55  (43/100)

Ihmettelin joidenkin vastaajien ilkeitä kirjoituksia

miksi ihmeessä täällä pitää naljailla ja olla ilkeä. Kysymys ja ongelman muotoilu kirjoittajalta oli oikein asiallinen.

-pienen vauvelin mami ihmettelee vaan-

Vierailija - 3.3.2010 21:58  (44/100)

No mä

olen jostain syystä hyvin kiinnostunut parista sairaudesta (en ole millään hoitoalalla) sekä abortista, kun alan puhua näistä ihmisille, niin luuletko ettei minua pidetä outona? Oonko mä nyt vaan superälykäs (en testien mukaan ainakaan) vai vähän höhlä?

Vierailija - 3.3.2010 22:02  (45/100)

Tarkoitin vain, että meillä taviksilla on kaikki helpompaa

Mutta oot sä musta kyllä vähän höhläkin, kun viitsit kettuilla tolleen :)

Vierailija - 3.3.2010 22:09  (46/100)

Kommentoin tähän ketjuun ihan aluksi,

ehdotin erityyppisiä harrastuksia tytölle.

Nyt luin ketjun uudestaan ja alkoi naurattaa: jengi tarjoaa täällä diagnoosia tytölle! Ja että voisi jopa löytää as-piireistä samankaltaista seuraa! Jos sosiaaliset taidot ovat se puoli, johon äiti hakee vahvistusta, niin ei sitä kyllä as-piireissä kehitetä! Vaikka diagnoosi olisikin, mitä se auttaisi? Samat ongelmat ovat edelleen. Ja samalla tavalla niitä ongelmia ratkotaan kaikissa perheissä, oli diagnoosia tai ei, ihan arjen tasolla.

Huomasin täällä myös hienoista kateutta, sellaista ajattelua, että älykkyyden varjopuoli ja hinta olisi muka aina tuo sosiaalinen kömpelyys.

Itse olin lapsena jossain määrin alkuperäisen kirjoittjan tytön tapainen lapsi. Opin lukemaan 3-vuotiaana, luin aikuisten tietokirjoja enne kouluikää ja leikin ja rakentelin hyvin mielelläni yksin kaikenlaista. Kavereita oli vaikea löytää, vaikka olisinkin halunnut olla joukossa mukana. Selitin liikaa omia outoja juttujani, enkä oikein osannut pelisääntöjä. Enkä vieläkään osaa, mutta empaattinen osaan kyllä olla!

Toisaalta opin jossain vaiheessa kantapään kautta sen, että jotkut lapset vain olivat hyvin ilkeitä ja epäempaattisia. Loppujen lopuksi teini-ikäisenä minulla oli mahtava ystäväjoukko, kaikki luovia ja "erilaisia" tyttöjä, muutama oli sosiaalisesti äärimmäisen lahjakas - ja halusi minut kaverikseen :) Yhteys on jatkunut aikuisikään saakka.

Omat lapseni ovat tavallisia. Pärjäävät koulussa, mutta sellaista inhimoa oppimiseen ja tietoon, jota minulla oli lapsena, en ole heissä havainnut. Molemmat ovat sosiaalisia ja urheilullisia (eivät siis äitiinsä tulleita) ja molemmilla on paljon kavereita. Pojallani on kaveri, joka on aika lailla ap:n tytön kaltainen, poika tosin. Heidän kaverisuhteessaan tämä kaveri ideoi, suunnittelee "systeemit" poikien tekemisissä ja leikeissä, ja minun poikani pohtii, miten homma käytännössä onnistuu, mitä äiti sanoo jne. :) Eli täydentävät hyvin toisiaan.

Ennakkoluulottomuutta, ihmiset! Ei sitä älyä tarvitse pelätä. Kaikenlaisia tarvitaan, meidän vanhempien tehtävänä on opettaa se lapsillemme.

Vierailija - 3.3.2010 22:16  (47/100)

Mikä sun itsetunnon on noin murtanut?

Vierailija - 3.3.2010 22:19  (48/100)

sama täällä

Pojallani oli nuorempana sama tilanne.Oli vähän kaikissa aineissa muita edellä, matemaattisesti varsinkin lahjakas lapsi. Opettaja suositteli hyppäämään yhden luolan yli ja hyppäsikin sitten yhdistetyltä 1-2 luokalta suoraan nelosluokalle.
Tämä osoittautui myöhemmin todella isoksi virheeksi. Poikaa kiusattiin iän puolesta jatkuvasti. Ei tuntenut kuuluvan mihinkään ryhmään.
Poika katui tätä luokan yli hyppäämistä koko kouluajan ja niin mekin vanhemmat. Nyt poika on viisitoiita vuotias ja lukiossa. Pärjää hyvin ja on kavereita.
En suosittele luokan yli hyppäämistä näiden kokemusten valossa joita meillä on.

Vierailija - 3.3.2010 22:20  (49/100)

Mikä sun itsetunnon on noin murtanut?

No varmaan juuri se, että mulla ei ole ollut sosiaalisia taitoja, eikä kukaan ole niitä opettanut, joten olen sitten aikuisiällä toisten kommenttien perusteella oppinut tietämään, mistä sopii ja mistä ei sovi puhua ja miten, jos ei halua friikin leimaa otsaansa.

Vierailija - 3.3.2010 22:22  (50/100)

Täällää

Vierailija - 3.3.2010 22:27  (51/100)

Ok, et siis tarkoittanutkaan keljuilla?

Harmi, että sut taas ymmärrettiin väärin. Loukkaannuin vain poikani puolesta. Anteeksi.

Höhlänähän sitä pidetään, jos jauhaa muiden mielestä omituisia juttuja, valitettavasti. Oma lapseni on surullisena jo todennut, ettei hänellä ole oikeus olla seurassa innoissaan tärkeinä pitämistään asioista, mutta veljellä on. Lapsen logiikalla ei vielä kaikki maailman ihmeet avaudu eikä ymmärrä, ettei tämä tarkoita omaa huonommuutta. Äidin sydäntä kaihertaa.