|
|
 Tiistai 22.5.2012 - Hemminki, Hemmo
|
REKISTERÖIDY
|
Los Angeles
5.66 m/s
Keskustelut
Näille alueille voit kirjoittaa rekisteröitymättä
» Aihe vapaa
Näytä viestit peräkkäin | Näytä viestipuu
Viesti
Mistä voin hakea apua, kun lyön lastani silloin tällöin? tämä ei ole provo
Lapsi pian 4 v.Yleensä hillitsen itseni hyvin, mutta joskus väsyneenä ja nälkäisenä vaan menee hermot. Silloin huudan ja lyön. Lyöntejä ehkä joka toinen viikko tai kerran kuussa. Välillä pitkäkin väli. Mutta tätä jatkunut siitä asti, kun lapsi oli vähän yli vuoden. Jotain on tehtävä.
Toista lasta olen läimäyttänyt kerran. Hän on 2 v.
Vastaukset
Mäkin läpsäsen 5-vuotiasta kevyesti toisinaan. Joskus
oli kausi, että ehkä kerran parissa kuukaudessa. Nyt oli vuoden väli ja viikko sitten, kun käyttäytyi erittäin huonosti. Tuskin enää tule juuri tarvetta. 2-vuotiasta olen kevyesti läppäissyt kädelle muutaman kerran.En ole ajatellut hakea apua - pitäisikö? Jotenkin luulen, että ne resurssit tarvitaan muuhun.
Puhu asiasta neuvolassa tai varaa aika
lääkärille. Kerrot kuinka asia on.Sun kannattaisi käydä jossain puhumassa ongelmastas, siis joku terapia tai mene esim. kunnon psykologiseen vyöhyketerapiaan. Sun pitääisi selvittää mistä käytöksesi johtuub tai sitten etsiä tie siitä pois.
Joka tapauksessa otaq huomenaamulla puhelin käteen ja tee asialle jotaian ennenkuin on liian syvät arvet lapsillasi.
Pystyt siihen kyllä!
2. oletpa tyhmä.
Mihin muuhun parempaan niitä resursseja tarvitaan. Väkivalta lasta kohtaan on suurimpia vääryyksiä...Perheneuvolasta
Ja oikeasti PITÄÄ hakea apua. Ap sentään tajuaa, että käytöksensä ei ole suotavaa.Minä läimytin eilen lastani (6v.) suoraan poskelle lähes
mitättömstä syystä. Lapsi oli yhtä hämmentynyt kuin itsekin. Yritin selittää jotain turhasta hermostumisesta, mutta säikähdin tosiaan, koska en ole koskaan ennen lyönyt lastani.4 Ihanko oikeasti läpsäisy on väkivaltaa. Höpöhöpö.
En mäkään hyväksy läpsimistä - pyysinkin sitä lapselta anteeksi. Mutta en nyt todellakaan usko, että läpsäisy jättää mitään kauheita arpia - pahempihan voi olla vaikka se, että äiti vaikka huutaa. Miksi nyt juuri läppäisy, mikä ei edes satu, olisi nyt juuri niin kauhea juttu.Ihan hölmöjä olette.
Kuule.
Se on väkivaltaa. Tukistaminenkin on väkivaltaa.Lapsellasi on oikeus fyysiseen koskemattomuuteen!Lainaus:
En mäkään hyväksy läpsimistä - pyysinkin sitä lapselta anteeksi. Mutta en nyt todellakaan usko, että läpsäisy jättää mitään kauheita arpia - pahempihan voi olla vaikka se, että äiti vaikka huutaa. Miksi nyt juuri läppäisy, mikä ei edes satu, olisi nyt juuri niin kauhea juttu.
Ihan hölmöjä olette.
En mäkään hyväksy läpsimistä - pyysinkin sitä lapselta anteeksi. Mutta en nyt todellakaan usko, että läpsäisy jättää mitään kauheita arpia - pahempihan voi olla vaikka se, että äiti vaikka huutaa. Miksi nyt juuri läppäisy, mikä ei edes satu, olisi nyt juuri niin kauhea juttu.
Ihan hölmöjä olette.
Eli
on ok, että joku aikuinen tulee sinuakin läpsimään?Lainaus:
En mäkään hyväksy läpsimistä - pyysinkin sitä lapselta anteeksi. Mutta en nyt todellakaan usko, että läpsäisy jättää mitään kauheita arpia - pahempihan voi olla vaikka se, että äiti vaikka huutaa. Miksi nyt juuri läppäisy, mikä ei edes satu, olisi nyt juuri niin kauhea juttu. Ihan hölmöjä olette.
En mäkään hyväksy läpsimistä - pyysinkin sitä lapselta anteeksi. Mutta en nyt todellakaan usko, että läpsäisy jättää mitään kauheita arpia - pahempihan voi olla vaikka se, että äiti vaikka huutaa. Miksi nyt juuri läppäisy, mikä ei edes satu, olisi nyt juuri niin kauhea juttu. Ihan hölmöjä olette.
Kyllä minä
mieluummin mieheltäni ottaisin vastaan huutamista kuin läpsäisyn. Mikä sen läpsimisen tarkoitus sitten on, ellei edes pieni satuttaminen? Onnetonta, jos ei muita keinoja keksitä. Ja turha vedota väsymykseen tai stressiin. Molemmat on minullekin pahimman kautta tuttuja, mutta fyysinen kurittaminen ei ole tullut edes mieleeni.Lainaus:
En mäkään hyväksy läpsimistä - pyysinkin sitä lapselta anteeksi. Mutta en nyt todellakaan usko, että läpsäisy jättää mitään kauheita arpia - pahempihan voi olla vaikka se, että äiti vaikka huutaa. Miksi nyt juuri läppäisy, mikä ei edes satu, olisi nyt juuri niin kauhea juttu.
Ihan hölmöjä olette.
En mäkään hyväksy läpsimistä - pyysinkin sitä lapselta anteeksi. Mutta en nyt todellakaan usko, että läpsäisy jättää mitään kauheita arpia - pahempihan voi olla vaikka se, että äiti vaikka huutaa. Miksi nyt juuri läppäisy, mikä ei edes satu, olisi nyt juuri niin kauhea juttu.
Ihan hölmöjä olette.
Apua toki saa perheneuvolasta, mutta tekevät
lastensuojelu ilmoituksen.Olen käynyt erään sairaanhoidon kurssin, jossa sanottiin, että laki kieltää kaiken lapsen ruumiillisen kurituksen, joten kaikista jopa tukkapöllystä täytyy tehdä lastensuojeilmoitus.
Ajattele sitä, että menetät lapset, jos jatkat toimintaasi.
Näin minä lopetin.
Juokse vessaan ja laske kymmenneen, niin että raivosi laantuu.
Aika moni on läppäissyt lastaan, mutta sen eteen täytyy tehdä työtä, että se loppuu.
Hienoa ap että ymmärrät lyömisen vakavuuden
Niinkuin jo kerrottukin niin soitto neuvolaan tai perheneuvolaan että pääset keskustelemaan asiasta. Sieltä se asia sitten etenee että pääset juttelemaan.On hienoa kuitenkin että haet apua tähän tilanteeseen.
Huutamiseen joka ei ole jakuvaa
eikä aiheuta uhan tunnetta lapselle ei ole läheskään niin paha kuin lyönti tai "läpsäisy". Lyönnistä seuraa aina se, että lapsi ei enää uskalla luottaa vanhempaansa. Hänellä ei myöskään ole keinoja kertoa siitä kenellekkään, koska oma vanhempi on se puolijumala, jota ei "petetä". Siitä seuraa se, että lapsi oikeuttaa läpsimisen vanhemmalleen ja alkaa kokea itsesnsä lyöntien arvoiseksi. Tästä seuraa huono itsetunto, yms. Ja se oikeuttaa hänet lyömään toisia lapsia, jotka hänen mielestää ovat "tyhmiä" tmv.Jos itse lyöt lastasi, millä perustelet, ettei hän saa lyödä toisia?
9 Ei tietenkään - ei myöskään se, että komentelee
muutenkaan.Aikuinen on kasvattaja, mutta sehän nyt monelle onkin ihan vieras ajatus. En nyt tosiaan hyväksy läpsimistä itsekään, mutta en nyt kanna kauheaa syyllisyyttä, vaikka olen joskus niin tehnytkin. Virheitä tekee itse kukin. Itse olen enemmän huolissani niistä, jotka eivät halua / osaa ottaa kasvattajan roolia ollenkaan. Juuri viime viikonloppuna meillä oli esimerkki tästä, kun tuttavaperhe 5-vuotiaan ainokaisensa kanssa oli sikailemassa meillä. Kakara käyttäytyi kuin 1-vuotias ja vanhemmat vain lässyttivät. Ja tämä toistuu joka jumalan kerta. Pentu on niin pilalle hemmoteltu, että päiväkotikin on kuulemma ihan voimaton (siis vanhemmat eivät sanoneet, että hemmottelun takia, vaan luonnollisesti syyttivät päiväkotia, kun ovat todenneet lapsen todella vaikeaksi). Vanhemmilla on selvästi sellainen hieno periaate, että lapsi tosiaan on tasavertainen yksilö aikuisten kanssa eikä hänelle edes tiuskaista. Hohhoijja, sanon minä.
Olen tosiaan virheellinen äiti - olen läpsinyt tytärtäni jokusen kerran ja se ei ole oikein. Mutta kuitenkin minulla on kaksi lasta, joiden herttaisuutta, sosiaalisuutta ja kaunista käytöstä kehutaan joka paikassa. Tytär on niin suosittua seuraa, että häntä kutsutaan yökyläänkin eri perheisiin jatkuvasti. Hän on myös fiksu ja reipas. Tämä nyt ei todellakaan ole läpsimisen ansioita, mutta se nyt ei ole heitä pilannutkaan. Hyvä käytös on muuten johdonmukaisen kasvatuksen tulosta, joka tarkoittaa hirmuisesti rakkautta, hellyyttä ja myös rajoja.
Ap, ei kai sulla ole sokeritauti?
13 On paljon asioita, joita vanhemmat tekevät, mutta
lapsi ei saa. Se on aika yksinkertainen asia. Vanhempi on kasvattaja, joten hän on eri asemassa kuin lapsi.Läpsimisestäni huolimatta lapseni ei koskaan lyönyt pikkuveljeään eikä TODELLAKAAN ketään muuta lasta. Päinvastaisesti hän on erittäin herttainen ja huomioonottava lapsi.
Todella naiivia argumentointia väittää, että kasvattajan läppäisy toisinaan tekisi lapsesta aggressiivisen. Se on rangaistus huonosta käytöksestä kuten vaikka aresti (tai joku jäähypenkki). Ei kai kukaan lapsi yritä muita lapsia laittaa arestiin, vaikka itse on siihen vanhempien toimesta joutunutkin.
Ihmeellisen kieroutuneesti ihmiset osaavatkin ajatella. Vanhempi nyt on lapsen kasvattaja eikä vanhempi ja lapsi siinä mielessä tietenkään ole tasa-arvoisessa asemassa.
Sorry nyt vaan, mutta kyllä minusta pilalle hemmoteltu
Lainaus:
muutenkaan.
Aikuinen on kasvattaja, mutta sehän nyt monelle onkin ihan vieras ajatus. En nyt tosiaan hyväksy läpsimistä itsekään, mutta en nyt kanna kauheaa syyllisyyttä, vaikka olen joskus niin tehnytkin. Virheitä tekee itse kukin. Itse olen enemmän huolissani niistä, jotka eivät halua / osaa ottaa kasvattajan roolia ollenkaan. Juuri viime viikonloppuna meillä oli esimerkki tästä, kun tuttavaperhe 5-vuotiaan ainokaisensa kanssa oli sikailemassa meillä. Kakara käyttäytyi kuin 1-vuotias ja vanhemmat vain lässyttivät. Ja tämä toistuu joka jumalan kerta. Pentu on niin pilalle hemmoteltu, että päiväkotikin on kuulemma ihan voimaton (siis vanhemmat eivät sanoneet, että hemmottelun takia, vaan luonnollisesti syyttivät päiväkotia, kun ovat todenneet lapsen todella vaikeaksi). Vanhemmilla on selvästi sellainen hieno periaate, että lapsi tosiaan on tasavertainen yksilö aikuisten kanssa eikä hänelle edes tiuskaista. Hohhoijja, sanon minä.
Olen tosiaan virheellinen äiti - olen läpsinyt tytärtäni jokusen kerran ja se ei ole oikein. Mutta kuitenkin minulla on kaksi lasta, joiden herttaisuutta, sosiaalisuutta ja kaunista käytöstä kehutaan joka paikassa. Tytär on niin suosittua seuraa, että häntä kutsutaan yökyläänkin eri perheisiin jatkuvasti. Hän on myös fiksu ja reipas. Tämä nyt ei todellakaan ole läpsimisen ansioita, mutta se nyt ei ole heitä pilannutkaan. Hyvä käytös on muuten johdonmukaisen kasvatuksen tulosta, joka tarkoittaa hirmuisesti rakkautta, hellyyttä ja myös rajoja.
muutenkaan.
Aikuinen on kasvattaja, mutta sehän nyt monelle onkin ihan vieras ajatus. En nyt tosiaan hyväksy läpsimistä itsekään, mutta en nyt kanna kauheaa syyllisyyttä, vaikka olen joskus niin tehnytkin. Virheitä tekee itse kukin. Itse olen enemmän huolissani niistä, jotka eivät halua / osaa ottaa kasvattajan roolia ollenkaan. Juuri viime viikonloppuna meillä oli esimerkki tästä, kun tuttavaperhe 5-vuotiaan ainokaisensa kanssa oli sikailemassa meillä. Kakara käyttäytyi kuin 1-vuotias ja vanhemmat vain lässyttivät. Ja tämä toistuu joka jumalan kerta. Pentu on niin pilalle hemmoteltu, että päiväkotikin on kuulemma ihan voimaton (siis vanhemmat eivät sanoneet, että hemmottelun takia, vaan luonnollisesti syyttivät päiväkotia, kun ovat todenneet lapsen todella vaikeaksi). Vanhemmilla on selvästi sellainen hieno periaate, että lapsi tosiaan on tasavertainen yksilö aikuisten kanssa eikä hänelle edes tiuskaista. Hohhoijja, sanon minä.
Olen tosiaan virheellinen äiti - olen läpsinyt tytärtäni jokusen kerran ja se ei ole oikein. Mutta kuitenkin minulla on kaksi lasta, joiden herttaisuutta, sosiaalisuutta ja kaunista käytöstä kehutaan joka paikassa. Tytär on niin suosittua seuraa, että häntä kutsutaan yökyläänkin eri perheisiin jatkuvasti. Hän on myös fiksu ja reipas. Tämä nyt ei todellakaan ole läpsimisen ansioita, mutta se nyt ei ole heitä pilannutkaan. Hyvä käytös on muuten johdonmukaisen kasvatuksen tulosta, joka tarkoittaa hirmuisesti rakkautta, hellyyttä ja myös rajoja.
ja rajattomaksi jäänyt lapsi on rakastetumpi kuin kurittamalla kiltiksi "koulutettu".
Ap
Älä säikähdä noita huostaanottopuheita, yms. Soitat neuvolaan, varaat ajan ja menet sinne. Jos et uskalla suoraan sanoa lyömisestäsi, niin puhu tyyliin "olen aivan avuton/väsynyt/ymmälläni ja pelkään otteideni kovenevan lasta kohtaan". Sitten he voivat kertoa, mistä hakea lisää apua ennekuin tilanne "riistäytyy käsistä".13 olet oikeassa
tunnen itseni täysin idiootiksi ja olenkin sitä, kun olen ensin itse lyönyt ja sitten selitän leikkipuistossa, ettei toisia lapsia saa lyödä eikä sanoa tyhmäksi....On totta, että minun pitää oppia tunnistamaan tilanteet ja pyrkiä ainakin heti nukkumaan enemmän, koska tiedän, että väsyneenä tämä paha nousee pintaan.
En tiedä onko tässä taustalla parisuhteen ongelmat, koska lähtisin tästä suhteesta heti, jos lapsia ei olisi.
Perheneuvolaan soitin viime syksynä, mutta en saanut sanottua, että olen lyönyt lasta. Sanoin, että miestä ja se siis oli myös tuolloin tilanne. Olisin saanut ajan 3 kuukauden päästä. Silloin olimme saaneet mieheni kanssa solmun selvitettyä, enkä sitten mennyt juttelemaan perheneuvolaan. Kadun sitä nyt syvästi. Täytyy siis varmaan soittaa uudestaan.
Pelkään nimittäin, että lapsi kertoo 4 v. neuvolassa, että äiti lyö. Toisaalta olisi helpotus, että asia tulisi esille. Sitä ei vaan itse millään pysty sanomaan ääneen. :(
AP
10 Läppäisy tulee minulta sellaisissa tilanteissa, ettei
keinoja mitenkään "keksitä tai mietitä". Se on väsyneen ja turhautuneen ihmisen spontaani reaktio esimerkiksi tilanteessa, että on kiire ja 5-vuotias mankuu ja vääntää jostain älyttömästä asiasta ja sitten käy jotain sellaista, että 5-vuotiaan vänkäämisen jä vääntelehtimisen seurauksena hänen jalkansa osuu vauvaa päin, joka satuttaa itsensa tms. Ja sitten menee hermo ja käsi heilahtaa. Eli silloin yhdistyy suuttumus sekä pelästys (siis siitä, mitä vauvalle kävi). Eli tavallaan 5-vuotias on läpsäisyn täysin ansainnut. Hän on aivan tietoisesti vääntänyt, käyttäytynyt huonosti ja provosoinut.Olen silti sitä mieltä, että läpsäisy on nöyryyttävää ja väärin. Olen selittänyt 5-vuotiaalle miksi löin, pyytänyt anteeksi ja vaatinut häntä myös selittämään huonoa käytöstään ja pyytämään anteeksi. Sitten halitaan ja pusitaan.
Minulla on hyvä suhde lapsiini, enkä tosiaan kanna mitään kauheaa syyllisyyttä noista purkauksista. Sellaista sattuu. Pääasia, että asioista puhutaan jälkeen päin.
17 Kurittaminen tarkoittaa mielestäni sitä, että
se on harkittu keino lapsen käyttäytyessä huonosti eli tyyliin "vitsa kaivetaan esiin, kun lapsi on liannut vaatteensa".Meillä ei kuritus ole kasvatuskeino. Mies ei ole koskaan läpsinyt lapsia, koska ei ensinnäkään ole niin paljoa mukana arkitohinoissa ja on pitkäpinnaisempi. Ei kuitenkaan ole pätkääkään huolestunut näistä minun satunnaisista läpsäyksistäni.
Hae apua
Ap, lapsen kanssa eläminen on niin fyysistä muutenkin, että joskus se raja meinaa ylittyä. Itse en ole lastani lyönyt, mutta ystävien kanssa ollaan pohdittu, että ei se joskus kaukana ole, kun kiukuttelevaa lasta pitää viedä huoneeseen tai pitää kiinni, ja itsekin on aivan pois tolaltaan. Lyöminen on primitiivireaktio jossa harkinta tulee vasta myöhemmin. Ja totuus on, että Suomessa lapsia pahoinpitelevät äidit enemmän kuin isät.Mutta jossain vaiheessa sinä vaan olet antanut itsellesi luvan lyödä lastasi. Tuskin ihan itsekään tiedät et miksi tilanteet menee noin pitkälle? Varmasti sekin auttaa, jos sä saat puhua jonkun kanssa näistä asioista niiden oikeilla nimillä - pääset yksin kantamasta tuota häpeää jota nyt tunnet.
Miehille on toi lyömätön linja jonne voi soittaa, ja sieltä osaavat varmasti ohjata sut naisten vastaavaan, jollet itse netistä löydä. Joku, joka on kuunnellut jo kymmeniä vastaavassa tilanteessa olevia vanhempia, osaa varmasti neuvoa ja auttaa sua paremmin kuin me täällä netissä.
Jos äiti läpsäisee lasta rangaistuksena
huonosta käytöksestä, kuka rankaisee äitiä läpsäisystä joka on huonoa käytöstä? Nämä lapsiaan läpsivät äidit ottavat oletettavasti turpaansa miehiltään.Hyvä, kun olet huomannut,
että käytöksesi ei ole suotavaa. Tänäpäivänä en kyllä suosittele neuvolassa kertomista. Joutuvat tekemään lastensuojeluilmoituksen. Meistä on kerran tehty, kun lapsi kertoi päiväkodissa saaneensa piiskaa kotona, vaikka tämä ei ollut totta. Totesivat kuitenkin aiheettomaksi sosiaalitoimistossa. Mutta kokemus oli itselle kamala. Päätät ihan itse, että nyt loppui läpsiminen ja pysyt siinä, sillä hyvä. Kyllä sinusta on siihen. Ketään ei palvele se, että sinut raahataan sosiaalitoimistoon ja lastasi tullaan todennäköisesti myös haastattelemaan. Isommat traumat hänelle siitä mielestäni jää, kuin siitä, että olet häntä läpsäissyt. Nyt kiinnität huomiota omaan käytökseesi ja vältät tilanteita, joissa kiehuu yli. Tsemppiä.Mutta "läpsijä" toteaa vielä ap:lle, että varmaan
sinun on hyvä tosiaan hakea apua, koska olet huolissasi tilanteesta ja ilmeisesti koet, että teet tosiaan pahaa lapsillesi.Minä en - itse asiassa olen aika varma, etten läpsi enää 5-vuotiastani välttämättä enää koskaan, koska olen nyt koko ajan muuttunut pitkäpinnaisemmaksi ja ylipäätänsäkään en hermostu läheskään yhtä helposti kuin ennen. Äitiys on vain tehnyt tehtäväksi ja kahden lapsen kanssa arki on ollut hyvä pinnan venyttämisen koulu.
Hienoa, että tiedostat ongelman.
Ja kyllä. Satunnainen läpsiminen jättää syvät arvet. Nimim. kokemusta on. Olisin paljon mielummin kuunnellut huutamista.Ja se, että tekevät ls ilmoituksen ei tarkoita sitä, että ottavat heti huostaan. Pikemminkin sitä, että kannustavat ja koittavat varmistaa, että tällainen käytös loppuu.
Kiitos 22
Meillä tilanteet on esim. seuraavia: olen vienyt lapset kauppakeskukseen jätskille ja kirjastoon. 4-vuotiaalle ostanut samalla nopeasti yhden hänen tarvitsemansa vaatteen, jonka valintaan sai sanoa mielipiteensä. Mukavaa iltapäivän parituntinen takana. Tullaan kotiin lapsi laittaa takkia paikalleen eikä onnistu. Takki putoaa lattialle. Pyydän kaksi kertaa kauniisti nostamaan takin minulle. Lapsi ei suostu, vaan alkaa kieriä lattialla. Tartun hänen käteensä ja nostan sillä takin ylös. Lapsi alkaa huutaa äiti on tyhmä, jolloin minulla kihahtaa ja lyön häntä päälaelle lujaa. Samalla huudan täysiä kuinka kiittämätön hän on kun järjestän kivoja juttuja ja hän haukkuu äitiä tyhmäksi....Nyt kun luen tätä, tuntuu, että omien tunteiden hallinta on 4-vuotiaan tasolla :( Taitaa olla parasta palata työelämään. Ehkä sitten kun näkee lapsiaan hereillä 2-3 tuntia vuorokaudessa, niin ei malta eikä pysty raivoamaan turhasta.
27 siis ap
Niin, virheistä
huolimatta ap on silti paras äiti ja huoltaja lapselleen. En mä jaksa uskoa, että sosiaalialan ammattilaiset on mitenkään hysteerisiä siitä että äiti on läpsäissyt lastaan - heillä on siellä niin paljon rankempiakin tilanteita asiakkaitten kanssa selvitettävänä että perspektiiviä varmasti löytyy.Äitiys pistää naiset tilanteisiin joihin he eivät koskaan muuten joutuisi, ja vastatusten sen pimeän puolen kanssa jota muuten onnistuisi välttelemään. Toivottavasti sä ap saat apua itsellesi, ja mielenrauhan.
On kullä tilanne hirveä Suomenmaassa,
jos vanhemmista tehdään lastensuojeluilmoitus, mikäli läpsäsee/tukistaa.en missään NIMESSÄ puolustele fyysistä kurittamista, päin vastoin. Mutta nyt siis tilanne on siis se, että vanhempi ei saa tuossa tilanteessa mistään apua? Pelätään neuvolassa käyntejä?
Mihin katosi hyvinvointivaltio Suomi?
Tilalla on siis takapajuinen, tekopyhä kuppikunta? Ruotsista on otettu aivan liikaa mallia, ja tämä on tulos. "Kansankodissa" tälläiset käytännöt ovat olleet vuosikymmeniä arkipäivää - aina siitä lähtien, kun suomalaiset sotalapset jäivät sinne loukkuun.
Tässä on nyt tulos - virkamieskunta on täysin hurrimielisten kansoittama. Mihin on kadonnut solidaarisuus, auttaminen, yhteishenki?
Näin ei läpsiminen vähene. Ap-parkakin rypee itsesyytöksissä. Se ei auta, apu auttaa. Mutta onko apua jostain saatavissa?
26 Arpia kantaa ihan jokainen. Kukaa tuntee
kolmekymppisen naisen, joka ei "kantaisi arpia" jostain. Jollain oli alkkisisä, jollain tunnekylmä äiti, jotakuta ei kaunnustettu tarpeeksi kotona, jollain oli liian vapaa kasvatus, joillain taas tiukka jne. siinä nyt on satunnaiset läpsäisyt pientä.On muuten kerrankin asiallinen
keskustelu aiheesta. Ei syyttelevä, kannanotot laittavat miettimään.Lapsi on väsynyt. Hän ei ole nautinut shoppailusta.
Lainaus:
Meillä tilanteet on esim. seuraavia: olen vienyt lapset kauppakeskukseen jätskille ja kirjastoon. 4-vuotiaalle ostanut samalla nopeasti yhden hänen tarvitsemansa vaatteen, jonka valintaan sai sanoa mielipiteensä. Mukavaa iltapäivän parituntinen takana. Tullaan kotiin lapsi laittaa takkia paikalleen eikä onnistu. Takki putoaa lattialle. Pyydän kaksi kertaa kauniisti nostamaan takin minulle. Lapsi ei suostu, vaan alkaa kieriä lattialla. Tartun hänen käteensä ja nostan sillä takin ylös. Lapsi alkaa huutaa äiti on tyhmä, jolloin minulla kihahtaa ja lyön häntä päälaelle lujaa. Samalla huudan täysiä kuinka kiittämätön hän on kun järjestän kivoja juttuja ja hän haukkuu äitiä tyhmäksi....
Nyt kun luen tätä, tuntuu, että omien tunteiden hallinta on 4-vuotiaan tasolla :( Taitaa olla parasta palata työelämään. Ehkä sitten kun näkee lapsiaan hereillä 2-3 tuntia vuorokaudessa, niin ei malta eikä pysty raivoamaan turhasta.
Meillä tilanteet on esim. seuraavia: olen vienyt lapset kauppakeskukseen jätskille ja kirjastoon. 4-vuotiaalle ostanut samalla nopeasti yhden hänen tarvitsemansa vaatteen, jonka valintaan sai sanoa mielipiteensä. Mukavaa iltapäivän parituntinen takana. Tullaan kotiin lapsi laittaa takkia paikalleen eikä onnistu. Takki putoaa lattialle. Pyydän kaksi kertaa kauniisti nostamaan takin minulle. Lapsi ei suostu, vaan alkaa kieriä lattialla. Tartun hänen käteensä ja nostan sillä takin ylös. Lapsi alkaa huutaa äiti on tyhmä, jolloin minulla kihahtaa ja lyön häntä päälaelle lujaa. Samalla huudan täysiä kuinka kiittämätön hän on kun järjestän kivoja juttuja ja hän haukkuu äitiä tyhmäksi....
Nyt kun luen tätä, tuntuu, että omien tunteiden hallinta on 4-vuotiaan tasolla :( Taitaa olla parasta palata työelämään. Ehkä sitten kun näkee lapsiaan hereillä 2-3 tuntia vuorokaudessa, niin ei malta eikä pysty raivoamaan turhasta.
Miksi lapsen pitäisi olla kiitollinen, ethän sinäkään ole saatuasi raahata häntä kauppakeskuksessa?
32 olen samaa mieltä
33 lapsi kyllä oli onnellinen päästessään jätskille ja kirjastoon, joissa meni ajasta 80%. Yhdessä kaupassa siis noin 15 min oltiin.Mutta olet oikeassa siinä, että lapsi oli väsynyt ja nälkäinen. Mun ois pitänyt osata huomioida se ja hillitä itseni.
AP
uskomatonta!
Lainaus:
lääkärille. Kerrot kuinka asia on. Sun kannattaisi käydä jossain puhumassa ongelmastas, siis joku terapia tai mene esim. kunnon psykologiseen vyöhyketerapiaan. Sun pitääisi selvittää mistä käytöksesi johtuub tai sitten etsiä tie siitä pois. Joka tapauksessa otaq huomenaamulla puhelin käteen ja tee asialle jotaian ennenkuin on liian syvät arvet lapsillasi. Pystyt siihen kyllä!
lääkärille. Kerrot kuinka asia on. Sun kannattaisi käydä jossain puhumassa ongelmastas, siis joku terapia tai mene esim. kunnon psykologiseen vyöhyketerapiaan. Sun pitääisi selvittää mistä käytöksesi johtuub tai sitten etsiä tie siitä pois. Joka tapauksessa otaq huomenaamulla puhelin käteen ja tee asialle jotaian ennenkuin on liian syvät arvet lapsillasi. Pystyt siihen kyllä!
äiti käyttäytyy väkivaltaisesti lastaan kohtaan ja hänelle ehdotetaan jotain psykologista vyöhyketerapiaa. huh..
Ap, jos et uskalla puhua asiasta neuvolassa, niin auttaisiko MLL?
Tutustu ainakin heidän sivuihinsa:http://www.mll.fi/vanhempainnetti/kipupisteita/vanhemman_vaikeita_tunteita/raivo/
http://www.mll.fi/vanhempainnetti/kipupisteita/saara_vastaa_vanhemmille/vanhempi_laimayttaa_lasta
Ei ole aihetta lyödä pientä lasta,
eikä isompaakaan.En ole lyönyt ikinä 4kpl omia. En hyväksy väki valtaa missään muodossa.Olen korottanut ääntäni ja yrittänyt puhua järkeä. Ja useimmiten se on auttanut.37
olen samaa mieltä. siksi tämä onkin niin kamalaa, kun en vaan aina pysty hillitsemään itseäni :(ap
omasta kokemuksesta kerron
että soitto perheneuvolaan auttoi minua. Eivätkä tehneet lastensuojeluilmoitusta - tai ainakaan meille ei kukaan tullut ovia kolkuttelemaan. Juttelin puhelimessa aika pitkän aikaa, itkin asiaani ja kerroin, että olen oppinut lyömään lastani, en halua sitä tehdä ja tarvin apua. Puhelimessa kuunnellut konsultoi toisia, eivät voineet antaa mulle aikaa nopeasti, MUTTA järjestivät minut akuuttiasiana terveyskeskuksen erityissairaanhoitajalle (mielenterveystyö), jossa kävin aikani juttelemassa. Sitä kautta olisin saanut lääkityksen keskivaikeaan masennukseen (lääkärille lähetteeen kautta sekä apua lapselleni mm. psykologille, en halunnut kumpaakaan siinä vaiheessa) ja sain perhetyöntekijän meille kotiin muutamia kertoja lapsia katsomaan, kun itse menin 'virkistymään'. Olin tuolloin 4v ja 1v lasten kanssa kotona ja tuota vanhempaa olin vuoden sisällä oppinut läimäyttämään hermostuessani syystä tai toisesta eli en osannut olla aikuinen, kun tilanne mm.koliikkilapsen ja vaativan vauvan kanssa vei voimat. JOTEN SOITA UUDESTAAN SINNE PERHENEUVOLAAN tai mene neuovolan kautta psykologille tms. Apua kannattaa hakea - jo se että myöntää itselleen että tarvii apua on iso juttu, ja kun kykenee hakemaan apua, on jo pitkällä ratkaista asian oikein. Pieni lapsi kärsii turhaan ja seurauksia kantaa pitkään. Meilläkin vaikka asiasta on jo 4 vuotta, niin tyttö edelleen mm. läpsii pikkusisartaan kun tämä ottaa hermoille = oppi mallin äidiltään, emmekä ole sitä onnistuneet kokonaan kitkemään häneltä vielä pois.36 ja 39
Kiitos!Luen noi linkkien tekstit huomenna. Nyt menen nukkumaan, koska tiedän, että tämä johtuu osittain väsymyksestä.
Ihanaa, että niin moni halusi oikeasti auttaa. On niin suru puserossa rakkaan lapsen puolesta, kun tuntuu, että pilaan hänen elämän.
AP
Ei ole helppoa
Mä olen ollut oikeasti monta kertaa tilanteessa, jossa olen ollut niin vihainen, et mun kädet on tärisseet. Kerran olen repinyt lapsen päältä haalarit joiden vetskari oli jumittunut, niin että haalarit repesivät, ja lapsi säikähti hirveästi. Minäkin säikähdin, mut eniten säikähti mies joka oli paikalla ja kohteli mua pitkään tosi epäluuloisesti, tyyliin että uskaltaako hän edes jättää lasta minulle aamulla kun itse lähtee töihin. Mä tunsin itseni ihan mitättömäksi äitinä ja ihmisenä.Minun vihani on oikeastaan turhautumista ja pettymystä enemmän kuin suuttumusta. Sen voi aivan hyvin tiivistää kahteen sanaan: entä minä? Tää äitiys on jotenkin niin totaalista, ja mä olen aina tarpeineni siellä häntäpäässä, ja saan toteuttaa niitä ehkä sitten jos ehdin ja jaksan kun lapsi ja muut velvollisuudet on hoidettu. Eli en suurinpiirtein ikinä. Mun on jotenkin ollut vaikea sopeutua ajatukseen, että kaikki pitää tehdä pienen lapsen ehdoilla, eikä minun tunteitani mieti yhtään kukaan.Aivan kuin mä olisin nykyään vain lapsen jatke. Ja koska mulla ei ole töitä, enkä niitä hakemisesta huolimatta saa, olen jotenkin vaan pelkkä äiti, enkä enää edes oman alani ammattilainen, mikä mä ennen olin ja mikä oli tosi tärkeää. Ja mä tiedän että töitä en saa koska lapsi on vielä niin pieni. Ja nykyään mulla ei ole mihinkään enää mitään sanottavaa vaikka joku kuunteliskin.
Kaverin lapsi sanoi tosi hienosti tän asian kun kerran juteltiin; siksi te äidit ootte niin kiukkuisia kun teidän elämä on niin sikatylsää. Se meni ihan nappiin - siksi mä ainakin olen kiukkuinen. Ei sillä ole mitään tekemistä sen kanssa paljonko lastaan rakastaa tai paljonko juoksee mammapiireissä. Tylsä elämä tekee pahantuuliseksi.
Tää nyt oli tällaista valittamista, mutta en mä usko että sä ap olet ollenkaan yksin sun tunteiden kanssa. Tai tekojen. Mä toivoisin että näistä asioista puhuttaisiin oikeasti, eikä vaan toistettais kuinka lapsen lyöminen on rikos ja paha asia. Se vaan johtaa siihen, että äidit ei enää luota toisiinsa ja siihen että joku kuuntelis ja ymmärtäis kun he kertovat omasta pahasta olostaan. Hyväksyntää tuskin kukaan teoilleen kaipaa, vaan sitä että sais puhua ja pistää omia tunteitaan ja omaa päätään järjestykseen.
Jos teillä kävi perhetyöntekijä niin se on ollut avohuollon tukitoimenpide.
Lainaus:
että soitto perheneuvolaan auttoi minua. Eivätkä tehneet lastensuojeluilmoitusta - tai ainakaan meille ei kukaan tullut ovia kolkuttelemaan. Juttelin puhelimessa aika pitkän aikaa, itkin asiaani ja kerroin, että olen oppinut lyömään lastani, en halua sitä tehdä ja tarvin apua. Puhelimessa kuunnellut konsultoi toisia, eivät voineet antaa mulle aikaa nopeasti, MUTTA järjestivät minut akuuttiasiana terveyskeskuksen erityissairaanhoitajalle (mielenterveystyö), jossa kävin aikani juttelemassa. Sitä kautta olisin saanut lääkityksen keskivaikeaan masennukseen (lääkärille lähetteeen kautta sekä apua lapselleni mm. psykologille, en halunnut kumpaakaan siinä vaiheessa) ja sain perhetyöntekijän meille kotiin muutamia kertoja lapsia katsomaan, kun itse menin 'virkistymään'. Olin tuolloin 4v ja 1v lasten kanssa kotona ja tuota vanhempaa olin vuoden sisällä oppinut läimäyttämään hermostuessani syystä tai toisesta eli en osannut olla aikuinen, kun tilanne mm.koliikkilapsen ja vaativan vauvan kanssa vei voimat. JOTEN SOITA UUDESTAAN SINNE PERHENEUVOLAAN tai mene neuovolan kautta psykologille tms. Apua kannattaa hakea - jo se että myöntää itselleen että tarvii apua on iso juttu, ja kun kykenee hakemaan apua, on jo pitkällä ratkaista asian oikein. Pieni lapsi kärsii turhaan ja seurauksia kantaa pitkään. Meilläkin vaikka asiasta on jo 4 vuotta, niin tyttö edelleen mm. läpsii pikkusisartaan kun tämä ottaa hermoille = oppi mallin äidiltään, emmekä ole sitä onnistuneet kokonaan kitkemään häneltä vielä pois.
että soitto perheneuvolaan auttoi minua. Eivätkä tehneet lastensuojeluilmoitusta - tai ainakaan meille ei kukaan tullut ovia kolkuttelemaan. Juttelin puhelimessa aika pitkän aikaa, itkin asiaani ja kerroin, että olen oppinut lyömään lastani, en halua sitä tehdä ja tarvin apua. Puhelimessa kuunnellut konsultoi toisia, eivät voineet antaa mulle aikaa nopeasti, MUTTA järjestivät minut akuuttiasiana terveyskeskuksen erityissairaanhoitajalle (mielenterveystyö), jossa kävin aikani juttelemassa. Sitä kautta olisin saanut lääkityksen keskivaikeaan masennukseen (lääkärille lähetteeen kautta sekä apua lapselleni mm. psykologille, en halunnut kumpaakaan siinä vaiheessa) ja sain perhetyöntekijän meille kotiin muutamia kertoja lapsia katsomaan, kun itse menin 'virkistymään'. Olin tuolloin 4v ja 1v lasten kanssa kotona ja tuota vanhempaa olin vuoden sisällä oppinut läimäyttämään hermostuessani syystä tai toisesta eli en osannut olla aikuinen, kun tilanne mm.koliikkilapsen ja vaativan vauvan kanssa vei voimat. JOTEN SOITA UUDESTAAN SINNE PERHENEUVOLAAN tai mene neuovolan kautta psykologille tms. Apua kannattaa hakea - jo se että myöntää itselleen että tarvii apua on iso juttu, ja kun kykenee hakemaan apua, on jo pitkällä ratkaista asian oikein. Pieni lapsi kärsii turhaan ja seurauksia kantaa pitkään. Meilläkin vaikka asiasta on jo 4 vuotta, niin tyttö edelleen mm. läpsii pikkusisartaan kun tämä ottaa hermoille = oppi mallin äidiltään, emmekä ole sitä onnistuneet kokonaan kitkemään häneltä vielä pois.
eli periaatteessa se oli lastensuojelullinen toimenpide. ei se lastensuojeluilmoitus tarkoita välttämättä huostaanottoa vaan sen myötä annetaan tukea perheelle, jotta lapset olisivat turvassa..
Tietämätön,miksi sokeritauti.
Lainaus:
oikeuttaako se lyömiseen ,en tajua .
Ap
googlaa Demeter-säätiö.Minä sain sieltä apua...
eli tämä
http://www.maria-akatemia.fi/html/tehtavamme/demeter/demeter-toiminta.htmlPaha mieli
Hui, miten omaa lastaan voi lyödä :(Minulla puolen vuoden ikäinen vauva, enkä voisi kuuna päivänä nyt tai tulevaisuudessa lyödä häntä missään tilanteessa.
Hyvä ap, että tajuat tilanteet ja haluat apua. Ota viipymättä yhteyttä jonnekin esim. perheneuvola, neuvola, mielenterveystoimisto yms ja sano vaikka, että mielesi tekee lyödä lasta ja pelkäät, että joskus teet niin..tällöin kynnys hakea apua on varmasti matalampi.
Jos parisuhden saa sinut tekemään moista, niin hoida suhteesi kuntoon tai eroa, ei avuttoman lapsen tule kärsiä siitä. Lapsi tuntee lyönneistä varmasti alemmuutta ja voi miettiä tekojasi enemmän kuin arvaatkaan.
Hae apua
Haluan kannustaa myös apua ongelmaas. Työskentelen lastensuojelussa ja tiedän, että kyseisestä asiasta neuvolan tädille kertoessasi tehdään ls ilmoitus, mutta se on pientä siihen verrattuna kun lapsesi itse kertoo asiasta. Huostaanottoa ym sinun ei tarvitse pelätä, koska äiti joka tiedostaa ja haluaa apua niin saa apua. Niin ainakin toivon. Voithan toki hakea apua ensin väsymyksen tai muun varjolla ja kertoa asiasta sitten kun olet siihen valmis. Ammattilaiset osaavat suhtautua ongelmaasi oikein. Tehtyä et saa tekemättömäksi, mutta nyt voit vaikuttaa vain tulevaan. Uskon, että olet paras äiti lapsellesi ja erittäin rakastava lapsiasi kohtaan. Joskus vain eivät keinot enää riitä ja silloin on uskallettava se ääneen sanoa.Uutta vauva.fi:ssä
Uusimmat keskustelut
- > Lihonut nainen
- > MIES mielipiteitä tästä kuvasta? (EI!!!!!! NAISILLE!!)
- > Uimahallin uimakoulusta: ovatko vanhemmat siellä altaan reunalla uima-asuissa vai vaatteet päällä?
- > Satutko muistamaan minut ja pitkän vuodatukseni miesystävästäni, josta sitten erosin?
- > Onko menneisyydessäsi sellaista miestä/suhdetta, jota säännöllisesti haikeana muistelet?
- > Kummastelin tänään lasten vaatteita leikkipuistossa.
- > Nainen, pidätkö molempia sormuksia?
Uusimmat blogikirjoitukset
- > Pyöränistuin vapauttaa
- > Unihäiriöitä
- > Imetyskeskustelu,
- > 24. Viikko
- > Sivusta sanoen: Miksi vegaaniruokavalio?
- > Saako lasta tukistaa?
- > Äideille
© Sanoma Magazines Finland Oy - käyttöehdot
