|
|
 Maanantai 21.5.2012 - Kosti, Konsta, Konstantin
|
REKISTERÖIDY
|
Los Angeles
5.66 m/s
Keskustelut
Näille alueille voit kirjoittaa rekisteröitymättä
» Aihe vapaa
Näytä viestit peräkkäin | Näytä viestipuu
Viesti
Vanhemman kohtuujuominen kun olit lapsi
Tai miten tuon otsikon muotoilisi?Minkälaisena muistat omien vanhempiesi juomisen omasta lapsuudestasi? Mikä on kohtuus lapsen mielestä, voiko sellaista olla?
Itse muistelen, että isäni otti silloin tällöin saunakaljan. Joskus meillä oli lauantaina tai sunnuntaina viiniä ruokapöydässä (aina Blue Nun -valkoviiniä) ja luulen, että sitä otettiin vain yksi lasi per henki. Joskus ulkomailla isä saattoi ottaa oluen ruuan kanssa. Jos oli vieraita, aikuiset joivat jotain likööriä (varmaan yhden tai kaksi annosta).
Oma mielikuvani lapsuudesta noin kokonaisuutena on, että en kokenut saunaolutta tai ruokaviiniä epämiellyttävänä asiana enkä ole koskaan nähnyt vanhempiani humalassa. Siitä siis päättelen, että nuo muistikuvani oluesta, viinistä tai likööristä ovat tosiaan olleet sitä yksi annos kerran viikossa -luokkaa.
Eli ihan siis sitä ajan takaa, minkälainen se lapsen kokemus erilaisista alkoholinkäyttö ja suhtautumistavoista on.
Vastaukset
Äitini tuskin oli koskaan hiprakassa, muistan muutaman kerran.
Isä oli silloin tällöin pikku huppelissa ja se oli vaan huvittavaa tai hauskaa. Väittävät tutkijat mitä tahansa, minä muistan oman totuuteni.Vanhemmat joivat aina saunaoluet, enkä muista että oluen haju tms. olisi ollut epämiellyttävää.
Itsellä se linja, etteivät lapset näe meitä kännissä eli jos otetaan reilummin juhlissa, lapset eivät ole paikalla. Saunaoluet tai viiniä ruuan kanssa otan kun huvittaa.
Koin lapsena vanhempieni alkoholinkäytön
ahdistavana. Oli joskus mennyt överiksi ja siksi pelkäsin sitä etukäteen, vaikka eivät paljon ottaneetkaan.Muuttuivat kummallisiksi. Hitaiksi, sössöttivät, olivat imeliä. Jos oli vieraita niin oli hälinää ja kaikki olivat ihmeellisen oloisia.
Mutta minä kai olin jotenkin epäonnistunut lapsi, koska reagoin näin. Ainakin av.lla on samantyylisessä ketjussa minulle sanottu, että vika oli minun, koska aikuisilla on oikeus ottaa alkoholia ja on lapsen vika jos se reagoi siihen negatiivisesti, koska kukaan muu ei sitä ole tehnyt.
Av,lla kaikilla on vain ihanat ja iloiset muistot vanhempiensa alkoholinkäytöstä ja haluavat siksi myös ottaa omien lasten aikana.
Mulla ei ole oikeastaan mitään
muistikuvaa vanhempieni alkoholinkäytöstä. Täysin absolutisteja eivät kuitenkaan olleet, joten ovat varmaan joskus juoneet oluen tms. Teini-iästä muistan, että viikonloppuisin joskus joivat viiniä. Niin vähän kuitenkin, etteivät ole tainneet ainakaan lasten seurassa olla edes hiprakassa varmaan ikinä. Eli ainakaan tuosta kohtuukäytöstä en saanut mitään traumoja.Monenlaisia näkökulmia..
asiaan halusinkin. Vaikka lapsissakin olisi eroja sen suhteen kuinka voimakkaasti jonkun asian kokevat, niin vanhempien pitäisi olla herkkiä juuri niille lasten kokemuksille. Voi olla, että omat vanhempani eivät ole tosiaan koskaan ottaneet sitä yhtä enempää, ja siksi en ole kokenut itse asiaa pelottavana.Ap
Lainaus:
ahdistavana. Oli joskus mennyt överiksi ja siksi pelkäsin sitä etukäteen, vaikka eivät paljon ottaneetkaan. Muuttuivat kummallisiksi. Hitaiksi, sössöttivät, olivat imeliä. Jos oli vieraita niin oli hälinää ja kaikki olivat ihmeellisen oloisia. Mutta minä kai olin jotenkin epäonnistunut lapsi, koska reagoin näin. Ainakin av.lla on samantyylisessä ketjussa minulle sanottu, että vika oli minun, koska aikuisilla on oikeus ottaa alkoholia ja on lapsen vika jos se reagoi siihen negatiivisesti, koska kukaan muu ei sitä ole tehnyt. Av,lla kaikilla on vain ihanat ja iloiset muistot vanhempiensa alkoholinkäytöstä ja haluavat siksi myös ottaa omien lasten aikana.
ahdistavana. Oli joskus mennyt överiksi ja siksi pelkäsin sitä etukäteen, vaikka eivät paljon ottaneetkaan. Muuttuivat kummallisiksi. Hitaiksi, sössöttivät, olivat imeliä. Jos oli vieraita niin oli hälinää ja kaikki olivat ihmeellisen oloisia. Mutta minä kai olin jotenkin epäonnistunut lapsi, koska reagoin näin. Ainakin av.lla on samantyylisessä ketjussa minulle sanottu, että vika oli minun, koska aikuisilla on oikeus ottaa alkoholia ja on lapsen vika jos se reagoi siihen negatiivisesti, koska kukaan muu ei sitä ole tehnyt. Av,lla kaikilla on vain ihanat ja iloiset muistot vanhempiensa alkoholinkäytöstä ja haluavat siksi myös ottaa omien lasten aikana.
3: No minusta on ihan normaalia
että vanhempien juominen ällöttää jos on nähnyt kuinka heillä menee överiksi ja se vaivaa taustalla. Ei silti nyt ihan supermarttyyriksi tarvii ruveta jos joku on joskus ollut eri mieltä.2
Minulle jöi hyvät muistot
Kesäisin meillä oli aina sukujuhlia ja niissä otettiin enemmänkin. Me serkkujen kanssa saimme siis reuhata rauhassa kun aikuiset nauroivat ja tanssivat.Joimme itse pullonpohjat kun vanhemmat eivät huomanneet ja pidimme varjobileitä.
En ole saanut traumoja vaan pikemminkin oli hienoa, että aikuiset osasivat vapautua ja nauttia elämästään. Näin me lapsetkin saimme vähän omaa tilaa ja tehdä omia juttujamme.
70-luvun lapsena
olen ollut mukana aikuisten kotibileissä. En kokenut sitä ahdistavana, sillä mukana oli aina muita lapsia, joiden kanssa naurettiin aikuisten hiprakkajutuille. Yleensä nukahdettiin keittiöstä kuuluvaan puheensorinaan, mikä oli aika kivaakin.Noissa bileissä aikuiset ottivat kohtuudella, yleensä naiset olivat vain pienessä hiprakassa. Miehet saattoivat olla isommassakin tuiskeessa, mutta meno ei ollut ikinä aggressiivista.
Voisin kuvitella, että jos olisin ollut ainoa lapsi noissa juomingeissa, aikuisten mölinä olisi voinut tuntua erilaiselta? Nyt siihen liittyy niin vahvasti iloinen yhdessäolo ja serkkujen tai kavereiden odotettu seura, että muistot ovat puhtaasti positiivisia.
Oma
äitini ei ottanut alkoholia lasten aikana. Juhlissa, jos tarjottiin juoma äiti otti vain yhden lasin. Isääkään en nähnyt koskaan hiprakassa. Lauantaisin otti saunakaljan, mutta ikinäö ei ollut kännissä, koska äiti varmasti piti siitä huolen. Itse olen nyt äiti ja en juo alkoholia lapsen aikana.saunakaljat kuului asiaan, eikä siitä mitään traumoja ole jäännyt
muistan isäni tulleen kyllä änkyräkännissä kotiin jostain pikkujouluista, eikä sekään pelottanut, isi oli vaan hassu.Mun vanhemmat joi välillä saunakaljan, monesti
lasin pari viiniä ruoan kanssa. Ja muutaman kerran vuodessa, kun oli oikein hyviä tuttavaperheitä kylässä, aikuiset joivat vähän enemmän, sillä tavalla, että tulivat hiprakkaan. En tosin tajunnut sitä lapsena, me lasten kanssa vaan naurettiin, kun aikuisia nauratti niin kovasti. Että ei kyllä ollut traumatisoivaa tai turvatonta, kun ei edes tajuttu, mistä oli kyse, eikä IKINÄ mennnyt sillä tavalla överiksi, että olisi sattunut mitään ikävää tai että olisi ollut syytä pelätä.Minulla suunnilleen kuin nro 8:lla
Meillä aina viiniä ruokapöydässä ja oli isojakin juhlia, joista varsinkin kesällä rapukekkerit saattoivat olla aika kosteitakin, mutta koskaan en muista, että olisi ollut epämukavaa tai pelottavaa. Agressiivisuutta ei ilmennyt eikä riitoja, vaan kyseessä oli hauskanpito ja kaikki olivat hyvällä tuulella.Meillä kyllä juodaan viiniä ja olutta lasten nähden, muttei mitään kännejä tietenkään vedetä. Uskallan väittää, ettei lapsillamme ole mitään sitä vastaan.
Meillä ei kohtuujuomista tunnettu
Kun juotiin, niin sitten juotiin ja kunnolla. Usein tapahtumaan kuului myös äänekkäät ja välillä kovaotteiset tappelut.Aina sai pelätä, mitä tällä kertaa tuleman pitää.
Itse en nykyään juo paljon lainkaan....
Meilläkin oletan, että on ollut kohtuujuomista
Olen ihan varma siitä, että en koskaan ole nähnyt vanhempiani humalassa, hiprakasta en osaa sanoa. En ainakaan ole osannut sitä millään lailla alkoholiin yhdistää, jos tunnelma onkin ollut "normaalia iloisempi".Alkoholia kyllä muistan vanhempieni käyttäneen, saunakaljat, viiniä ruuan kanssa, joskus yömyssyjä ja sitten tietysti vieraille on tarjoiltu. Se oli minusta ihan tavallista ja yhdistän alkoholin erityisiin juhlatilanteisiin (=jos lapset saivat limsaa, niin aikuiset joivat alkoholia).
Äitiäni en ole vieläkään nähnyt humalassa
Viinejä oli vain isommilla päivällisillä jouluna ja juhannuksena myös snapsit.
äitiäni en ole koskaan nähnyt humalassa,
tuskin koskaan on edes ollut ko olotilassa. Isä saattoi ottaa pikkuryypyn harvoin, humalassa en häntäkään ole koskaan nähnyt.Äitiäni en ole vieläkään nähnyt humalassa
Viesti karkas....Hänen mies oli silloin tällöin (juhannuksena, vappuna tms) humalassa ja joi saunakaljoja kyllä, mutta sitä en koe mitenkään ahdistavana.
Sitä vastoin isäni ja hänen vaimonsa olivat useinkin humalassa, silloin kun heillä olin viikonloppuisin. Oli se ahdistavaa olla pieni lapsi, joka huolehtii kahdesta vielä pienemmästä, kun aikuset on baarissa ja naapurin humalainen täti jäi meistä "huolehtimaan". Monena yönä pikkusisareni (joka oli silloin vauva) sai nukkua yönsä sitterissä ja mulle ei tehty mihinkään petiä ja kaikki nukkui missä milloinkin. Vähän isompana osasin toki jo itsekin huolehtia, että sain sisareni sänkyyn nukkumaan ja huolehtia hänelle syötävää (myös aamulla, eihän krapulainen mitään saa aikaiseksi) mutta kyllä se silloinkin pahalta tuntui. Olin teini, masentunut ja itsetuhoinen....
mulla on jääny kauheet traumat vanhempien juomisista..:(
olin silloin n.7v. kun vanhemmatkin oli vielä tosi nuoria ja he ryyppäs aina muiden lapsiperheiden kanssa. Me lapset oltiin aina keskenään ja katseltiin sitä kauheeta örveltämistä,riitelyä ym melkein joka viikonloppu,sekä pyhät ja juhlat..Ja negatiivisesti ei vaikuttanu pelkästään se alkoholin juonti vaan siitä aiheutuvat jatkuvat fyysiset tappelut ym.Tätä jatkui onneksi vaan mutamia vuosia mut muhun jätti ikuiset arvet/pelot. Ite oon sen vuoksi absolutisti.
#14 viesti olisi voinut olla omani
Vanhempani ovat juoneet saunaoluet, ruuan kanssa viiniä, illanistujaisissa tuttavien kanssa viiniä, mutta aina sillä tavalla hallitusti ja sivistyneesti, ei kännejä/riitelyä tms. Minulla ei ole mitään traumaa tuosta.Kyllä se on niin, että lapsesta se on kiinni
Näkeehän sen tästäkin, että osa lapsista on nauttinut vanhempien juhlista, osa on ihan hysteerikkoja.Se, joka haluaa elää traumaattista elämää ja rypeä itsesäälissä, keksii sen syyn vaikka mistä. Osa lapsista ymmärtää, että alkoholi kuuluu normaaliin aikuisen elämään.
Lapsesta kiinni?
Meillä vanhemmat saattoivat olla hiprakassa ja lapsilla oli myös aina hauskaa noissa juhlissa. Naapurin tytön isällä sen sijaan oli alkoholiongelma, ja muistan että heillä ei ollut mukavaa olla kun isä oli humalassa. Eiköhän se kuitenkin ole aikuisista kiinni; hauska hiprakka ja humalassa tappeleminen ovat ihan eri asioita.Ymmärrätkö,
Etteivät kaikki (aikuiset) reagoi samoin alkoholiin?Osa on humalassa iloisia hassuttelijoita, osa saattaa tulla pienestäkin määrästä agressiiviseksi. Osa taas muuttuu flegmaattisiksi.
omat vanhempani kuuluivat noista ensimmäisiin ja viimeisiin. Käyttö oli toisen osalta varmaan Hyvinkin kohtuullista (otti harvoin lasten läsnä ollessa), mutta toisen kohdalla vähempikin olisi lapsen näkökannalta riittänyt (joi aina kotona).
Huonojakin muistoja on, mutta olemme ihan hyvissä väleissä nykyään.
Lainaus:
Kyllä se on niin, että lapsesta se on kiinni
Vierailija - 20.02.10 07:08 (ID 10024547)
Näkeehän sen tästäkin, että osa lapsista on nauttinut vanhempien juhlista, osa on ihan hysteerikkoja.
Se, joka haluaa elää traumaattista elämää ja rypeä itsesäälissä, keksii sen syyn vaikka mistä. Osa lapsista ymmärtää, että alkoholi kuuluu normaaliin aikuisen elämään.
Kyllä se on niin, että lapsesta se on kiinni
Vierailija - 20.02.10 07:08 (ID 10024547)
Näkeehän sen tästäkin, että osa lapsista on nauttinut vanhempien juhlista, osa on ihan hysteerikkoja.
Se, joka haluaa elää traumaattista elämää ja rypeä itsesäälissä, keksii sen syyn vaikka mistä. Osa lapsista ymmärtää, että alkoholi kuuluu normaaliin aikuisen elämään.
niin
Vanhempani eivät juoneet ollenkaan. En osannut lapsena edes kuvitella, millaista se juominen olisi, mitä nyt kirjoista luin ja telkasta näin.Kaverini ala-asteella kerran kysyi ja sanoin, etteivät juo koskaan. Kaveri ei uskonut, vaan jankkasi, että yrittävätkö juoda salaa? Tai vähän saunan jälkeen? Pisti vihaksi, kun luuli että valehtelen. Ilmeisesti se oli jotenkin outoa hänestä.
Meillä ei tunnettu sanaa kohtuu
Viinaa juotiin kunnolla!! Vanhenmat tappeli, eli isä hakkasi äitiä. Jouduttiin kuuntelemaan sitä ja heidän seksin harrastamista usein ja kauan. Eron jälkeen äitini jatkoi raahaamalla ihmisiä baareista kotiin ja sama meno jatkui. Tai vaihtoehtoisesti saatiin kuunnella kun äiti soittele bulina boksiin, jonkin asteen keskustelulinja. Sammui useita kertoja puhelimeen ja aika usein myös tupakka kädessä. Erään kerran on sammunut myös paukkupakkasessa parvekkeelle. Että näin.Siitäkin voi tulla trauma kun toinen on absolutisti ja teki
ihan kamalan numeron siitä kun toinen otti kaks kertaa kesässä yhden oluen janoonsa. Viini oli harvinaista, sitä juotiin vielä harvemmin.Siitä yhdestä oluesta jauhettiin koko viikko ja naureskeltiin ja oli niin iso juttu että.
Paras kai lapselle jos elämä jatkuu niinkuin tavallisesti vaikka välillä ottais viiniä tai olutta. Itse ainakin otan lasillisen melkein joka päivä, lapsilleni se ei oo sen isompi juttu kuin veden juominen ruoan kanssa. Kännissä emme ole lasten nähden (ja eipä juuri muutenkaan kun darrassa on niin kamalaa hoitaa muksuja).
täällä kanssa 70 luvun lapsi
Lainaus:
olen ollut mukana aikuisten kotibileissä. En kokenut sitä ahdistavana, sillä mukana oli aina muita lapsia, joiden kanssa naurettiin aikuisten hiprakkajutuille. Yleensä nukahdettiin keittiöstä kuuluvaan puheensorinaan, mikä oli aika kivaakin.
Noissa bileissä aikuiset ottivat kohtuudella, yleensä naiset olivat vain pienessä hiprakassa. Miehet saattoivat olla isommassakin tuiskeessa, mutta meno ei ollut ikinä aggressiivista.
Voisin kuvitella, että jos olisin ollut ainoa lapsi noissa juomingeissa, aikuisten mölinä olisi voinut tuntua erilaiselta? Nyt siihen liittyy niin vahvasti iloinen yhdessäolo ja serkkujen tai kavereiden odotettu seura, että muistot ovat puhtaasti positiivisia.
olen ollut mukana aikuisten kotibileissä. En kokenut sitä ahdistavana, sillä mukana oli aina muita lapsia, joiden kanssa naurettiin aikuisten hiprakkajutuille. Yleensä nukahdettiin keittiöstä kuuluvaan puheensorinaan, mikä oli aika kivaakin.
Noissa bileissä aikuiset ottivat kohtuudella, yleensä naiset olivat vain pienessä hiprakassa. Miehet saattoivat olla isommassakin tuiskeessa, mutta meno ei ollut ikinä aggressiivista.
Voisin kuvitella, että jos olisin ollut ainoa lapsi noissa juomingeissa, aikuisten mölinä olisi voinut tuntua erilaiselta? Nyt siihen liittyy niin vahvasti iloinen yhdessäolo ja serkkujen tai kavereiden odotettu seura, että muistot ovat puhtaasti positiivisia.
Aika samanlaiset muistikuvat mulla, ihan positiiviset
Meillä ei juotu ollenkaan.
Asuttiin äidin kanssa, ja äidillä oli kauhena kielteinen suhtautuminen alkoholiin. Kai hänen isänsä oli käyttänyt reilummin alkoholia eläessään... Äiti ei juonut koskaan, oli kerran kuulemma kokeillut. Alkoholin käyttöä paheksuttiin. Alko oli karmea paikka:-)Kerran, olisinko ollut kuudennella, äiti joi yhden oluen, kun oltiin Turkissa. Se oli musta ihan kamalaa, kun kerran siitä oli tehty sellainen peikko. Kuvittelin, että äiti oli varmaan ihan humalassa, vaikka oikeasti oli korkeintaan hiprakassa vähän....
Että ei ihan tervettä ollut sekään suhtautuminen...
niin
Mun absolutistivanhemmat eivät tehneet muiden juomisesta mitään asiaa. Eivät koskaan saarnanneet tai paheksuneet tms. Joskus säälittelivät kun joku oli pilannut elämänsä alkoholismilla eli oli muuttunut rapajuopoksi.mullakin on samanlaiset muistot kuin 27:lla ja hänen mainitsemallaan kirjoittajalla
Sinulla ei taida olla kaikki ihan kotona
Lainaus:
Näkeehän sen tästäkin, että osa lapsista on nauttinut vanhempien juhlista, osa on ihan hysteerikkoja. Se, joka haluaa elää traumaattista elämää ja rypeä itsesäälissä, keksii sen syyn vaikka mistä. Osa lapsista ymmärtää, että alkoholi kuuluu normaaliin aikuisen elämään.
Näkeehän sen tästäkin, että osa lapsista on nauttinut vanhempien juhlista, osa on ihan hysteerikkoja. Se, joka haluaa elää traumaattista elämää ja rypeä itsesäälissä, keksii sen syyn vaikka mistä. Osa lapsista ymmärtää, että alkoholi kuuluu normaaliin aikuisen elämään.
Jos itse joutuisit valvomaan öisin ja kuuntelemaan vanhempien meuhkaamista ja miettimään tarvitaanko tällä kertaa ambulanssia jne., niin nauttisitko siitä? Ja vastakohtana nauttimiselle ei varmasti ole olla hysteerikko.
Mistä ihmeestä kumpuaa ajatus: "alkoholi kuuluu nomraaliin aikuisen elämään?". Äly hoi, älä jätä....
mä olen kai vähän tyhmä, kun en tajua ysin kaltaisia kommentteja
"äitini ei ottanut alkoholia lasten aikana" ja "en juo alkoholia lapsen aikana". Miksei voi vain sanoa, että en juo ollenkaan, koska kyllä nämä lapset kai ovat elämässämme koko loppuikämme.Ehkä tosiaan olet...
Lainaus:
mä olen kai vähän tyhmä, kun en tajua ysin kaltaisia kommentteja "äitini ei ottanut alkoholia lasten aikana" ja "en juo alkoholia lapsen aikana". Miksei voi vain sanoa, että en juo ollenkaan, koska kyllä nämä lapset kai ovat elämässämme koko loppuikämme.
mä olen kai vähän tyhmä, kun en tajua ysin kaltaisia kommentteja "äitini ei ottanut alkoholia lasten aikana" ja "en juo alkoholia lapsen aikana". Miksei voi vain sanoa, että en juo ollenkaan, koska kyllä nämä lapset kai ovat elämässämme koko loppuikämme.
Vai oliko tuo huono vitsi?
Enemmänkin aikuisesta!
Minä ainakin luen näitä niin, että niillä jotka koki vanhempien juomisen ahdistavana, vanhemmat ovat olleet juodessaan aggressiivisia/masentuneita/kohtuukäytöstä ei tietoakaan.Lainaus:
Näkeehän sen tästäkin, että osa lapsista on nauttinut vanhempien juhlista, osa on ihan hysteerikkoja.
Se, joka haluaa elää traumaattista elämää ja rypeä itsesäälissä, keksii sen syyn vaikka mistä. Osa lapsista ymmärtää, että alkoholi kuuluu normaaliin aikuisen elämään.
Näkeehän sen tästäkin, että osa lapsista on nauttinut vanhempien juhlista, osa on ihan hysteerikkoja.
Se, joka haluaa elää traumaattista elämää ja rypeä itsesäälissä, keksii sen syyn vaikka mistä. Osa lapsista ymmärtää, että alkoholi kuuluu normaaliin aikuisen elämään.
32:n kommentti ei ollut vitsi
Olimme miehen kanssa viime vuonna ainakin uuden vuoden, vappu- ja juhannusjuhlissa, oli lähes kymmenet synttärit, muutamat tuparit, useat illanistujaiset ystäväperheiden kanssa, kaikenlaisia grillijuhlia, joulunajan viettoa suvun kanssa jne. Meillä ei ole mitään mummoloita, mutta niillä, joilla on, kai ne lapset JOSKUS sentään jossain juhlissa mukana on, vai jääkö heiltä ihan kaikki juhlakulttuuri väliin, ovat aina muualla kuin vanhemmat?Minun lapsuudessa juotiin jonkin verran myös...
humalahakuisesti. Äitini joi aina hyvin vähän, joten olo oli aina varsin turvallinen, vaikka esimerkiksi juhannuksen mökkibileissä saattoivat suvun miehet istua ulkona oluiden kanssa lähes aamuun saakka ja lauleskella. Erityisesti isäni rakastaan laulamista, eikä paljon muuta tee pienessä maistissa. :) Muistelen kaikkia juhlia, suvun kokoontumisia yms. vain ilolla. Meillä oli aina todella hauskaa, myös lapsilla, eikä kukaan suvustamme tai ystävistämme muistaakseni ollut mitään riidanhaastajia. Tunsin aina oloni turvalliseksi.Arkena kotona isä otti viikonloppuisin muutaman kaljan ja ehkä pari paukkuakin esim. viskiä, äiti ehkä kaljan joskus seuraksi. Viiniä muistan, että juotiin jouluna ainakin.
36 jatkaa vielä lueskeltuaan muiden vastauksia...
että hyvät/huonot muistot perustuvat aika totaalisesti sille mitä alkoholi teki vanhemmille. Meillä isä tosiaan lauloi ja kertoi hauskoja tarinoita juovuksissa, kun taas parhaan kaverini isä hakkasi hänen äitiään. :( Muistan monta yötä kun olin heillä yötä ja isä tuli kulmakuppilasta kotiin kolmelta yöllä - äiti revittiin sängystä ilmeisesti hiuksista ja muksiminen alkoi. Oltiin vain ala-asteikäisiä eikä osattu tehdä mitään. Pelättiin vain siellä huoneessa. :(No silloin JOSKUS
sitten vanhemmat on selvinpäin. Ainakin niin kauan kun lapset on menneet nukkmaan. Tai sitten lähtevät esim ravintolaan ottamaan. Ei silloin voi sanoa "ettei ota ollenkaan" vaan juuri ettei juo lasten aikana.38 jatkaa 32:lle
Vai oletko niitä vanhempia, jotka raahaa jälkikasvunsa kaikkiin juhliin, juhlien luonteesta riippumatta?Kaikki eivät toimi samoin, ja voi sanoa että onneksi.
Mä olen kanssa
niitä viallisia lapsia, jotka eivät osanneet ottaa vanhempiensa alkoholin käyttöä rentona ja hauskana asiana.Isä joi lähes joka viikonloppu, usein pe-illasta su-iltaan. Perhejuhlat ristiäisistä hautajaisiin hän oli ensimmäisenä ja eniten humalassa. Humalassa hän oli riidanhaluinen ja soitteli usein satunnaisillekin tuttaville tehdäkseen asiat selviksi. Usein keskellä yötä. Erityisen hauskaa oli soittaa aamuyöstä ja kysyä että "ei kai teidän talossa enää nukuta". Isän tarinan kerrontaa oli mahdotonta seurata, sillä siihen sekoittui menneitä, kuviteltuja ja tulevia loukkauksia, jotka hän vielä oikaisee tai kostaa. Isä oli humalassa hyvin hankala ja nautti muiden huolesta eli riippuvuudesta häntä kohtaan. Hän ei tarvinnut ketään eikä mitään, mutta koko perhe olisi taivasalla ilman häntä.
Häpeä oli ikuinen kaverini. Äiti ei juonut ja kielsi isän juomisen itseltäänkin. Sain esim usein selkääni, jos sanoin että isä on humalassa. Isä ei ole humalassa, ettäs kehtaatkin moisia valheita sanoa vanhemmistasi! Äiti vetäytyi omiin oloihinsa isän juoppuhulluuskohtauksien tieltä, ja minut pakotettiin kuulemaan humalaisen tilitystä. Yritin keskustella aikuismaisesti, mutta isä hermostui: Kukaan ei voinut ymmärtää tai tulkita häntä, koska koko muu perhe oli yksinkertaisia tuhlaavia törppöjä, jotka hän piti pinnalla.
Aistin herkästi muiden aikuisten paheksunnan ja varmasti olikin ikävää saada humalainen jankkaaja oman lauantaipäivänsä vieraaksi. Äiti lähetti minut aina hakemaan isää naapurista kotiin ja oli vihainen, jos en saanut aikuista, harhaista ja epäluuloista miestä pakotettua kotiin.
En ole juuri vanhempieni kanssa tekemisissä. He ovat kuitanneet tilani yliherkkyydellä, itsekeskeisyydellä ja kiittämättömyydellä. Meni 25 vuotta, ennen kuin tajusin, ettei isän juominen ole minun kädessäni, ettei häneen kohdistuva paheksunta kohdistu minuun ja että minulla on ollut oikeus kokea isän juominen juuri niin ahdistavana ja pelottavana kuin olen sen tehnytkin.
Voimia kaikille samassa maailmassa olleille tai oleville.
Mä muistan lapsuudestani hauskat juhlat,
joissa syötiin hyvin, laulettiin, pilailtiin, pelailtiin, kisailtiin... Aikuiset joi mm. viiniä, olutta tai snapseja tms. Ei ollut ahdistavaa eikä pelottavaa.Kukaan ei ollut missään räkäkännissä ja lapsillakin oli kivaa. Näitä juhlia oli ehkä muutamien kuukausien välein, ei siis joka viikonloppu.
Jäi jonkinlaiset traumat
Olihan näitä hauskoja sukujuhlia serkkujen kanssa, mutta myös muita.. olen myös 70-luvun lapsi ja silloin kyllä juhlittiin. Juhliminen oli niin tärkeää, että minut jätettiin vieraaseen paikkaan yksin veljeni kanssa, kun aikuiset lähtivät baariin. Tai isä oli kännissä ja soitti musiikkia lujalla, niin että en saanut nukuttua. Tai vanhemmat riitelivät kännissä, että erotaaan ja kumpa lapsi jää kummalle.Voin kertoa, että kyllä jäi traumat ja niitä on vieläkin. Silti juon itsekin, mutta lapsia koitan suojella kännisiltä vanhemmilta ja arki-kännäämistä en hyväksy kotona. Alkoholi ja lapset yksinkertaisesti eivät kuulu yhteen.minä olen ainakin"niitä vanhempia, jotka raahaavat jälkikasvunsa kaikkiin juhliin"
meillä lastenkin elämään kuuluu juhlat, kuten joulu, uusi vuosi, vappu, juhannus, häät jne., minulle taas on outo ajatus,että jotkut lapset eivät olisi juhlissa mukana.Minä en ole koskaan kärsinyt
vanhempieni juomisesta koska he eivät ole koskaan tehneet mitään ikävää, kaatuilleet tai riidelleet. Siksi en ole sitä mieltä että alkoholi ja lapset eivät kuulu yhteen.Runsas käyttö ja turvattomuuden tunteen aiheuttaminen ovat pahasta. Tottakai on ihan sairasta jättää lapset kotiin ja lähteä baariin! Mutta jos aikuiset ovat hyväntuulisia ja korkeintaan pienessä hiprakassa, niin puhutaan vähän eri asiasta.
Itse en juurikaan juo, mutta mitään pahaa muistoa ei omien vanhempien juomisesta ole.
43
Kyllä kyllä viedään juhliin, mutta kyse on siitä ryypätäänkö teillä aina juhlissa?ei ryypätä, mutta juodaan kyllä alkoholia ja joku voi olla pikku hiprakassakin
43Minäkin kuljin aikuisten juhlissa monesti.
Ei ollut kai lastenhoitajaa, ja äiti naivisti halusi uskoa että juhliin ei liity hillitön alkoholi, joten tunki minut aina isän mukaan milloin minnekin saunailtaan. Muita lapsiahan siellä ei juuri ollut. Juopotteluksihan se aina meni, ja usein joku minulle ihan vieras täti tai setä toi minut puolen yön aikaan kotiin. Varmasti ihan luotettava henkilö, mutta lapsena minun kyllä piti sopeutua tilanteeseen kuin tilanteeseen eikä kiukutella turhia.T. 40
kyllä meillä kännättiin ihan kunnolla
ainoa mikä ahdisti oli enoni, joka joi aina liikaa, ja oli jotenkin tosi pelottava (jo selvinpäinkin kyllä...).Muistikuvissani on esim. aina vappuna ja uutena vuotena jne. että serkkujen kanssa pelattiin nintendoa lastenhuoneessa limpparin ja sipsien kanssa. Aikuiset ryyppäsivät muualla talossa, kuuntelivat musiikkia kovalla ja tanssivat. Kaikki mökkireissut ym. meni samalla kaavalla, paitsi ettei ollut nintendoa, vaan jotain lautapelejä tms... :)
Itse en halua omia lapsiani ryyppyjuhliin mukaan, enkä itse edes ole moisia harrastanut lasten saannin jälkeen. saunaolut, ja ruokaviini silloin tällöin ok.
Minullakaan ei ole
mitään negatiivisia muistikuvia vanhempien alkoholinkäytöstä. Äitini joi ehkä lasillisen tai pari muutamia kertoja vuodessa, isä joskus kesäisin mökillä enemmän. Kerran muistan laivareissulla, kun isä poltti tupakkaa :) Saunakaljat oli ihan normaali juttu. Mitään öykkäröintiä tai kännitappeluja en ole lapsuudessani omien vanhempien taholta nähnyt.Sitävastoin sukulaismies ja hänen vaimonsa joivat aika reippaasti ja se on vaikuttanut myös heidän lapsiinsa. Ja ehkä minuunkin, kun ollaan oltu kesämökillä samaan aikaan. Muistan tuon käytöksen ja kovaäänisen riitelyn lähinnä pelottavana. Omia lapsiani en sellaiselle halua altistaa, joten lasten nähden juodaan vain se lasillinen tai kaksi.
Uutta vauva.fi:ssä
Uusimmat keskustelut
- > Kertokaapa teknisesti lahjakkaat, mitä teen väärin. Yritän ladata kuvia kamerasta tietokoneelle
- > Onko ihminen huora jos hän deittailee varattua?
- > Mikä vaivaa 2v. 9kk poikaani?
- > MIES mielipiteitä tästä kuvasta? (EI!!!!!! NAISILLE!!)
- > Mitä kamalaa päälläsion nyt?
- > Ministerin vastuu?
- > Mitä tekisit tässä tilanteessa (2v lapsen nukkumaan menemisestä)
Uusimmat blogikirjoitukset
- > Pyöränistuin vapauttaa
- > Unihäiriöitä
- > Imetyskeskustelu,
- > 24. Viikko
- > Sivusta sanoen: Miksi vegaaniruokavalio?
- > Saako lasta tukistaa?
- > Äideille
© Sanoma Magazines Finland Oy - käyttöehdot
