|
|
 Perjantai 3.9.2010 - Soile, Soili, Soila
|
REKISTERÖIDY
|
Helsinki
6 m/s
- ETUSIVU
- KESKUSTELUT
- NIMET
- OSTA & MYY
- VAUVATV
- E-KORTIT
- UUTISKIRJE
- ODOTTAJAN UUTISKIRJE
- PALAUTE
- RYHMÄT
Keskustelut
Näille alueille voit kirjoittaa rekisteröitymättä
» Aihe vapaa
Näytä viestit peräkkäin | Näytä viestipuu
Viesti
Kuinka yleistä on, että perheessä on puolisoilla omat rahat?
Tarkoitan siis perhettä johon kuuluu myös lapsia. Usein täältä lukee, että "en päivääkään katselisi miestä jos pitäisi olla eri rahat" eli yhteiset rahat on kai useimmille itsestäänselvyys ja edellytys onnelliselle perhe-elämälle.Tunnetko paljon perheitä joissa on omat rahat? Millaiset tulot, millainen parisuhde?
Meillä näet on omat rahat miehen kanssa ja ollaan kuitenkin tosi onnellisia. Ihan yhtä perhettä ollaan, vedetään yhtä köyttä, kumpikin tienaa vaan omat rahansa ja laskut ja lainat menee suunnilleen puoliksi. Ei kuitenkaan säästellä kuitteja tai lasketa ruokakaupassa että sinä ostit viimeksi viisi banaanin ja nyt minä ostan viisi omenaa. Nuo säännölliset menot vaan puolitetaan, muuten saa sitten ostella mihin itsellä on varaa...
Onko tämä mielestänne outoa?
Vastaukset
On.
No on se silloin kummallista ja epäreilua...
... jos rikkaampi puoliso (mies) lomailee yksinään, kun vaimolla ei ole rahaa. Tai jos mies vaatii vaimolta vuokraa perheen kodissa asumisesta.Avioliitto on eri asia kuin kämppäkaveruus ja siihen kuuluu tiettyjä velvollisuuksia puolisoa kohtaan. Jos vaimo uhraa väliaikaisesti oman urans aperheensä hyväksi, täytyy silloin miehen tietenkin kompensoida tulojen menetystä, kun perheen parhaasta on kyse.
Ei ole outoa...
meillä myös on aina ollu omat rahat...10 vuotta on oltu naimisissa ja 3 lasta on talossa. On oikeestaan ihan selkee systeemi, mies maksaa lainanlyhennykset,sähkön, vakuutukset ym. kodin laskut. Minä maksan suurimman osan ruoasta, puhelinlaskun,lasten ja omat vaatteeni, lehtitilaukset jne. Toimii ainakin meillä. Ja molemmat käy töissä ja palkatkin samaa suuruusluokkaa.Minusta toimii vain siinä tapauksessa että puolisoilla on suunnilleen
sama tulotaso. Ne parit, joilla perheessä on monta eri elintasoa, ovat minusta outoja. Esim. äiti kotona vanhempainvapaalla/ kotihoidontuella ja mies töissä ja äiti ottaa lainaa selvitäkseen ruokamenoista tms. (näitäkin on täällä tullut luettua, varsinkin jos kyseessä on avioliitto, jossa jo lainkin mukaan on puolison elatusvelvollisuus)Meillä mallina se, että kummallakin on (nimelliset) omat rahat ja sitten yksi yhteinen tili, jonne maksetaan kumpikin 90% tuloista. Lopuilla rahoilla saa tehdä mitä haluaa ja perheen menot mitoitetaan sen yhteisen tulotason mukaan.
Mutta malleja on monia.
Aika useilla nykyään on omat tilit.
Jos kerran on molemmilla omat tulot, niin miksei sitten omat tilitkin. Kyllä mekin laitetaan vaihtelevassa määrin rahaa yhteiselle tilille, josta maksetaan lähinnä asuntolaina, yhtiövastike ja joitain laskuja. Pääosa rahoista kuitenkin kiertää omilla tileillä. Ruokakaupassa maksaa kuka sattuu käymään, ravintolassa yleensä mies maksaa ihan siksi että se on mukavan romanttista, isommat hankinnat yleensä minä maksan siksi että jaksan niitä hankintoja tehdä jne.
Meillä on eri tilit
Tulot epäsäännölliset kummallakin, tosin työttömänä ei kumpikaan olla koskaan oltu. Eli aina on jotain tuloja ollut.Parisuhde kukoistaa, yhteistä taivalta takana 10 v ja vuosi vuodelta rakastaa enemmän.
Laskut maksetaan suunnilleen puoliksi, kaupassa katsotaan vähän että toinen ei aina osta. Usein menee niin etät mä maksan viikolla ja mies viikonloppuna, näistä tulee suunnilleen sama summa.
Yhteistä tiliä ei ole, koska ei ole missään vaiheessa ollut tilannetta jossa se olisi tuntunut tarpeelliselta. Sellainen hankitaan jos tuntuu että sellainen olisi hyvä.
Tottakai omat rahat
Meillä on ollut alusta saakka omat tilit ja samaan tapaan kuin edellä maksellaan suurin piirtein puoliksi laskut ym. yhteiset menot. Jos jommalla kummalla on joskus tiukempi kuukausi, maksaa toinen enemmän yhteisiä menoja. Meillä kolme lasta ja olemme olleet yhdessä jo 26 vuotta, ikää molemmilla 42v. Kertaakaan ei ole tähän päivään mennessä kinaa raha-asioista.Ja taas sotketaan omat tilit ja omat rahat!
Eihän omat tilit tarkoita = omat rahat! Meillä on kyllä omat käyttötilit (+yhteinen tili), mutta ei koskaan ole ollut omia rahoja.Onnistuu hyvin, jos
molemmilla on suunnilleen samat tulot. Eli jos molemmat ovat töissä j molemmilla on varaa muun elämisen lisäksi maksaa omat harrastuksensa ja matkansa. Ja laten jutut sitten ilmeisesti puoliksi tai vuorotellen tai sitten se vähän rikkaampi kustantaa lasten jutut.Jos tulotaso on hyvin erilainen, on vaikeampaa. Tai sitten toinen maksaa oikeastaan kaiken ja toinen on elätti tms.
omat ja yhteiset
Lainaus:
Eihän omat tilit tarkoita = omat rahat! Meillä on kyllä omat käyttötilit (+yhteinen tili), mutta ei koskaan ole ollut omia rahoja.
Eihän omat tilit tarkoita = omat rahat! Meillä on kyllä omat käyttötilit (+yhteinen tili), mutta ei koskaan ole ollut omia rahoja.
No meillä kyllä oma tili tarkoittaa täsmälleen sitä, mitä se on: oma paikka säilyttää omia rahoja. Meidän yhteiset rahat taas säilytetään niiden paikassa: yhteisellä tilillä, johon molemmilla on käyttöoikeus.
Niin ja sitten on näitä perheitä (ihan oikeasti!)
joissa äidin pitää säästää äitiyslomia jne. varten jo lähtöjään pienemmästä palkasta. Miehellä voi olla rahaa vaikka kuinka ja käyttää omia rahojaan mihin lystää, ja äiti "venyttää penniä", jättää hiuksensa leikkauttamatta jne. Ja kuitenkin lapset on yhteisymmärryksessä hankittu.Onnistuu eri tuloillakin jos laittaa onnistumaan
Lainaus:
molemmilla on suunnilleen samat tulot. Eli jos molemmat ovat töissä j molemmilla on varaa muun elämisen lisäksi maksaa omat harrastuksensa ja matkansa. Ja laten jutut sitten ilmeisesti puoliksi tai vuorotellen tai sitten se vähän rikkaampi kustantaa lasten jutut. Jos tulotaso on hyvin erilainen, on vaikeampaa. Tai sitten toinen maksaa oikeastaan kaiken ja toinen on elätti tms.
molemmilla on suunnilleen samat tulot. Eli jos molemmat ovat töissä j molemmilla on varaa muun elämisen lisäksi maksaa omat harrastuksensa ja matkansa. Ja laten jutut sitten ilmeisesti puoliksi tai vuorotellen tai sitten se vähän rikkaampi kustantaa lasten jutut. Jos tulotaso on hyvin erilainen, on vaikeampaa. Tai sitten toinen maksaa oikeastaan kaiken ja toinen on elätti tms.
Meillä toimii ihan hyvin, vaikka on ihan eri tulotaso. Puoliso on kotona lapsen kanssa, joten minä hoidan asumiskulut, laskut jne. Puoliso saa kotihoidontukea ja työkeikoistaan keikkapalkkioita, joilla ostelee ruokaa ja omia juttujaan. Ikinä ei ole ollut ongelmia, eikä ikinä ole mietitty pitäisikö systeemiä muuttaa.
Mun mies sanoi että sen työkaverit kadehtii sitä ihan täysillä
Meillä myös omat rahat, ja mies osti prätkän - omilla rahoillaan tietty. Työkaverit kyseli että miten sait vaimon suostumaan prätkän ostoon, ja mies sanoi että ei hän mitään lupia siihen tarvitse kun on itse rahat säästänyt. ostos ei siis hetkauttanut minun tai perheen taloutta millään lailla. Samoin voin ostaa itse vaikka tonnin kengät tekemättä tiliä kenellekään jos katson että minulle on niihin kenkiin varaa.Nämä työkaverit oli huokailleet suu auki että voiko tuollaista olla. He ovat jättäneet monia haaveitaan toteuttamatta yhteisten rahojen takia, vaikka moni raatoi töissä pitkää päivää ja saattoi olla perheen ainoa elättäjä jo monetta vuotta.
No teillä on ehkä noin, mutta ei kaikilla.
Automaattisesti siis omat tilit eivät tarkoita että rahat olisivat "erilliset".Lainaus:
omat ja yhteiset
No meillä kyllä oma tili tarkoittaa täsmälleen sitä, mitä se on: oma paikka säilyttää omia rahoja. Meidän yhteiset rahat taas säilytetään niiden paikassa: yhteisellä tilillä, johon molemmilla on käyttöoikeus.
omat ja yhteiset
Lainaus:
Eihän omat tilit tarkoita = omat rahat! Meillä on kyllä omat käyttötilit (+yhteinen tili), mutta ei koskaan ole ollut omia rahoja.
Eihän omat tilit tarkoita = omat rahat! Meillä on kyllä omat käyttötilit (+yhteinen tili), mutta ei koskaan ole ollut omia rahoja.
No meillä kyllä oma tili tarkoittaa täsmälleen sitä, mitä se on: oma paikka säilyttää omia rahoja. Meidän yhteiset rahat taas säilytetään niiden paikassa: yhteisellä tilillä, johon molemmilla on käyttöoikeus.
Lisätään vielä, että ollaan sovittu
että jos toisen tulot nousee selkeästi isommiksi, niin tietysti maksaa suhteessa enemmän myös menoista. Eli ei kahta tulotasoa samaan perheeseen.Lainaus:
Tulot epäsäännölliset kummallakin, tosin työttömänä ei kumpikaan olla koskaan oltu. Eli aina on jotain tuloja ollut.
Parisuhde kukoistaa, yhteistä taivalta takana 10 v ja vuosi vuodelta rakastaa enemmän.
Laskut maksetaan suunnilleen puoliksi, kaupassa katsotaan vähän että toinen ei aina osta. Usein menee niin etät mä maksan viikolla ja mies viikonloppuna, näistä tulee suunnilleen sama summa.
Yhteistä tiliä ei ole, koska ei ole missään vaiheessa ollut tilannetta jossa se olisi tuntunut tarpeelliselta. Sellainen hankitaan jos tuntuu että sellainen olisi hyvä.
Tulot epäsäännölliset kummallakin, tosin työttömänä ei kumpikaan olla koskaan oltu. Eli aina on jotain tuloja ollut.
Parisuhde kukoistaa, yhteistä taivalta takana 10 v ja vuosi vuodelta rakastaa enemmän.
Laskut maksetaan suunnilleen puoliksi, kaupassa katsotaan vähän että toinen ei aina osta. Usein menee niin etät mä maksan viikolla ja mies viikonloppuna, näistä tulee suunnilleen sama summa.
Yhteistä tiliä ei ole, koska ei ole missään vaiheessa ollut tilannetta jossa se olisi tuntunut tarpeelliselta. Sellainen hankitaan jos tuntuu että sellainen olisi hyvä.
Miten kotona olevan puolison eläkekertymästä huolehditaan?
Lainaus:
Onnistuu eri tuloillakin jos laittaa onnistumaan
Meillä toimii ihan hyvin, vaikka on ihan eri tulotaso. Puoliso on kotona lapsen kanssa, joten minä hoidan asumiskulut, laskut jne. Puoliso saa kotihoidontukea ja työkeikoistaan keikkapalkkioita, joilla ostelee ruokaa ja omia juttujaan. Ikinä ei ole ollut ongelmia, eikä ikinä ole mietitty pitäisikö systeemiä muuttaa.
Onnistuu eri tuloillakin jos laittaa onnistumaan
Lainaus:
molemmilla on suunnilleen samat tulot. Eli jos molemmat ovat töissä j molemmilla on varaa muun elämisen lisäksi maksaa omat harrastuksensa ja matkansa. Ja laten jutut sitten ilmeisesti puoliksi tai vuorotellen tai sitten se vähän rikkaampi kustantaa lasten jutut. Jos tulotaso on hyvin erilainen, on vaikeampaa. Tai sitten toinen maksaa oikeastaan kaiken ja toinen on elätti tms.
molemmilla on suunnilleen samat tulot. Eli jos molemmat ovat töissä j molemmilla on varaa muun elämisen lisäksi maksaa omat harrastuksensa ja matkansa. Ja laten jutut sitten ilmeisesti puoliksi tai vuorotellen tai sitten se vähän rikkaampi kustantaa lasten jutut. Jos tulotaso on hyvin erilainen, on vaikeampaa. Tai sitten toinen maksaa oikeastaan kaiken ja toinen on elätti tms.
Meillä toimii ihan hyvin, vaikka on ihan eri tulotaso. Puoliso on kotona lapsen kanssa, joten minä hoidan asumiskulut, laskut jne. Puoliso saa kotihoidontukea ja työkeikoistaan keikkapalkkioita, joilla ostelee ruokaa ja omia juttujaan. Ikinä ei ole ollut ongelmia, eikä ikinä ole mietitty pitäisikö systeemiä muuttaa.
Niinhän nuo miehet toki sanovat. Mutta olisivatko he
sitten muka halunneet jäädä lasten kanssa kotiin? Hankittiinko lapset yhteisymmärryksessä? Olisivatko he voineet tehdä sitä "pitkää päivää", jos vaimo ei olisi "vain ollut kotona"? Mitä vaimo menetti kotivuosina palkkakehityksessä ja eläkekertymässä ? Näitä kannattaa miettiä.Lainaus:
Mun mies sanoi että sen työkaverit kadehtii sitä ihan täysillä Meillä myös omat rahat, ja mies osti prätkän - omilla rahoillaan tietty. Työkaverit kyseli että miten sait vaimon suostumaan prätkän ostoon, ja mies sanoi että ei hän mitään lupia siihen tarvitse kun on itse rahat säästänyt. ostos ei siis hetkauttanut minun tai perheen taloutta millään lailla. Samoin voin ostaa itse vaikka tonnin kengät tekemättä tiliä kenellekään jos katson että minulle on niihin kenkiin varaa.
Nämä työkaverit oli huokailleet suu auki että voiko tuollaista olla. He ovat jättäneet monia haaveitaan toteuttamatta yhteisten rahojen takia, vaikka moni raatoi töissä pitkää päivää ja saattoi olla perheen ainoa elättäjä jo monetta vuotta.
Mun mies sanoi että sen työkaverit kadehtii sitä ihan täysillä Meillä myös omat rahat, ja mies osti prätkän - omilla rahoillaan tietty. Työkaverit kyseli että miten sait vaimon suostumaan prätkän ostoon, ja mies sanoi että ei hän mitään lupia siihen tarvitse kun on itse rahat säästänyt. ostos ei siis hetkauttanut minun tai perheen taloutta millään lailla. Samoin voin ostaa itse vaikka tonnin kengät tekemättä tiliä kenellekään jos katson että minulle on niihin kenkiin varaa.
Nämä työkaverit oli huokailleet suu auki että voiko tuollaista olla. He ovat jättäneet monia haaveitaan toteuttamatta yhteisten rahojen takia, vaikka moni raatoi töissä pitkää päivää ja saattoi olla perheen ainoa elättäjä jo monetta vuotta.
Onnistuuhan tuo, jos paremmin tienaava tosiaan
suostuu maksamaan suuremman osan (niin kuin sinä ilmeisesti teet).Lainaus:
Onnistuu eri tuloillakin jos laittaa onnistumaan
Meillä toimii ihan hyvin, vaikka on ihan eri tulotaso. Puoliso on kotona lapsen kanssa, joten minä hoidan asumiskulut, laskut jne. Puoliso saa kotihoidontukea ja työkeikoistaan keikkapalkkioita, joilla ostelee ruokaa ja omia juttujaan. Ikinä ei ole ollut ongelmia, eikä ikinä ole mietitty pitäisikö systeemiä muuttaa.
Onnistuu eri tuloillakin jos laittaa onnistumaan
Lainaus:
molemmilla on suunnilleen samat tulot. Eli jos molemmat ovat töissä j molemmilla on varaa muun elämisen lisäksi maksaa omat harrastuksensa ja matkansa. Ja laten jutut sitten ilmeisesti puoliksi tai vuorotellen tai sitten se vähän rikkaampi kustantaa lasten jutut. Jos tulotaso on hyvin erilainen, on vaikeampaa. Tai sitten toinen maksaa oikeastaan kaiken ja toinen on elätti tms.
molemmilla on suunnilleen samat tulot. Eli jos molemmat ovat töissä j molemmilla on varaa muun elämisen lisäksi maksaa omat harrastuksensa ja matkansa. Ja laten jutut sitten ilmeisesti puoliksi tai vuorotellen tai sitten se vähän rikkaampi kustantaa lasten jutut. Jos tulotaso on hyvin erilainen, on vaikeampaa. Tai sitten toinen maksaa oikeastaan kaiken ja toinen on elätti tms.
Meillä toimii ihan hyvin, vaikka on ihan eri tulotaso. Puoliso on kotona lapsen kanssa, joten minä hoidan asumiskulut, laskut jne. Puoliso saa kotihoidontukea ja työkeikoistaan keikkapalkkioita, joilla ostelee ruokaa ja omia juttujaan. Ikinä ei ole ollut ongelmia, eikä ikinä ole mietitty pitäisikö systeemiä muuttaa.
meillä on omat
tilit, mutta yhteiset rahat. Mies hankkii minuun nähden nelinkertaisesti, joten olisi aika kornia maksella kaikki laskut puoliksi. Mies maksaa meillä kaikki asumiseen ja autoiluun liittyvät menot lainoineen, sähköineen ja vakuutuksineen ja minä maksan omat ja lasten vaatteet, ruoat ja päivähoidon.No joo
Lainaus:
sitten muka halunneet jäädä lasten kanssa kotiin? Hankittiinko lapset yhteisymmärryksessä? Olisivatko he voineet tehdä sitä "pitkää päivää", jos vaimo ei olisi "vain ollut kotona"? Mitä vaimo menetti kotivuosina palkkakehityksessä ja eläkekertymässä ? Näitä kannattaa miettiä.
sitten muka halunneet jäädä lasten kanssa kotiin? Hankittiinko lapset yhteisymmärryksessä? Olisivatko he voineet tehdä sitä "pitkää päivää", jos vaimo ei olisi "vain ollut kotona"? Mitä vaimo menetti kotivuosina palkkakehityksessä ja eläkekertymässä ? Näitä kannattaa miettiä.
Lainaus:
Mun mies sanoi että sen työkaverit kadehtii sitä ihan täysillä Meillä myös omat rahat, ja mies osti prätkän - omilla rahoillaan tietty. Työkaverit kyseli että miten sait vaimon suostumaan prätkän ostoon, ja mies sanoi että ei hän mitään lupia siihen tarvitse kun on itse rahat säästänyt. ostos ei siis hetkauttanut minun tai perheen taloutta millään lailla. Samoin voin ostaa itse vaikka tonnin kengät tekemättä tiliä kenellekään jos katson että minulle on niihin kenkiin varaa. Nämä työkaverit oli huokailleet suu auki että voiko tuollaista olla. He ovat jättäneet monia haaveitaan toteuttamatta yhteisten rahojen takia, vaikka moni raatoi töissä pitkää päivää ja saattoi olla perheen ainoa elättäjä jo monetta vuotta.
Mun mies sanoi että sen työkaverit kadehtii sitä ihan täysillä Meillä myös omat rahat, ja mies osti prätkän - omilla rahoillaan tietty. Työkaverit kyseli että miten sait vaimon suostumaan prätkän ostoon, ja mies sanoi että ei hän mitään lupia siihen tarvitse kun on itse rahat säästänyt. ostos ei siis hetkauttanut minun tai perheen taloutta millään lailla. Samoin voin ostaa itse vaikka tonnin kengät tekemättä tiliä kenellekään jos katson että minulle on niihin kenkiin varaa. Nämä työkaverit oli huokailleet suu auki että voiko tuollaista olla. He ovat jättäneet monia haaveitaan toteuttamatta yhteisten rahojen takia, vaikka moni raatoi töissä pitkää päivää ja saattoi olla perheen ainoa elättäjä jo monetta vuotta.
No miksi kummankaan pitäisi jäädä pitkäksi aikaa lasten kanssa kotiin? Monissa maissa äitiysloma on 3 kk, Suomessa melko pitkät perhevapaat. Useimmiten äiti haluaakin jäädä kotiin, joten miksi itkeä ansionmenetyksiä tai täysin hypoteettisen uran menetystä jos ei ole aikomustakaan mennä töihin?
Se onnistuva vastaa
Lainaus:
Miten kotona olevan puolison eläkekertymästä huolehditaan?
Miten kotona olevan puolison eläkekertymästä huolehditaan?
Siirretään rahaa eläkerahastoon. Siis ei makseta eläkevakuutusta, vaan laitetaan rahaa tietty määrä kuukaudessa rahastoon. Meikäläisen liksasta tietysti, kun meikäläisellä sitä rahaa on.
Miksi on niin yleistä
että mies maksaa lainat, autot, asumiseen liittyvät menot (sähkö jne) eli käytännössä kaiken ja vaimo sitten jotain pikkujuttuja kuten omat vaatteet ja puhelinlaskun? Tämä silloinkin jos molemmat töissä? Onko tämä joku jäänne siitä että mies on perheen elättäjä?Meillä on omat rahat.
Lainaus:
Tarkoitan siis perhettä johon kuuluu myös lapsia. Usein täältä lukee, että "en päivääkään katselisi miestä jos pitäisi olla eri rahat" eli yhteiset rahat on kai useimmille itsestäänselvyys ja edellytys onnelliselle perhe-elämälle.
Tunnetko paljon perheitä joissa on omat rahat? Millaiset tulot, millainen parisuhde?
Onko tämä mielestänne outoa?
Tarkoitan siis perhettä johon kuuluu myös lapsia. Usein täältä lukee, että "en päivääkään katselisi miestä jos pitäisi olla eri rahat" eli yhteiset rahat on kai useimmille itsestäänselvyys ja edellytys onnelliselle perhe-elämälle.
Tunnetko paljon perheitä joissa on omat rahat? Millaiset tulot, millainen parisuhde?
Onko tämä mielestänne outoa?
Meillä on yksi lapsi ja me vanhemmat molemmat töissäkäyviä. Parisuhde on mielestäni hyvä, rakastamme toisiamme ja lastamme. Tulot on noin 45000 bruttona vuodessa molemmilla.
Minusta tuo ei ole ollenkaan outoa, että molemmilla on omat rahat ja kaikki yhteinen ostetaan tavallaan puoliksi. Omista ostoksista saa itse päättä, mikäli se ei vaikuta yhteiseen budjettiin (=laskut ja ruoka yms. tulee ostettua).
meillä yhteiset rahat
mä olen kotona lapsen kanssa, tienaan 10 % siitä mitä mies. Olis tosi outoa että mun pitäis vaikka lainata rahaa, jotta saadaan asua tässä meidän kodissa, kun mun tulot eivät riitä puolikkaisiin kuluihin asunnosta.Meillä ei ole ikinä riidelty rahasta ja kyllä ollaan kummatkin tuhlattu. Mä kysyn voinko ostaa tämän, joka kerta mies on sanonut voin. Kyllä hän tajuaa sen verran että mä en edes harkitsis, jos en oikeesti jotain haluais.
Lisäksi mä pyöritän meillä huuto.nettiä, kierrätystä, kirpputoria, eli ylimääräisistä ostoksista, kaapin täytteistä pääsen loistavasti eroon.
Yleensä kai fiksut ihmiset juttelevat nämä asiat etukäteen selviksi!
Arvovalinnoistahan tässä on kyse. Meillä ainakin on todellakin ollut molempien tahto, että lapset hoidetaan 2-3 ekaa vuotta kotona. Tämä on ollut mieheni tahto alusta alkaen, ja minun myös. Ja olen muuten itse akateemisesti koulutettu äiti, nyttemmin taas työelämässä ja ihan hyvin tienaan. Viisi vuotta olin kotona yhteensä, ja tuona aikana mies pystyi keskittymään huomattavasti paremmin omaan uraansa, kuin nyt molempien tehdessä suht' vaativaa työtä.Lainaus:
No joo
No miksi kummankaan pitäisi jäädä pitkäksi aikaa lasten kanssa kotiin? Monissa maissa äitiysloma on 3 kk, Suomessa melko pitkät perhevapaat. Useimmiten äiti haluaakin jäädä kotiin, joten miksi itkeä ansionmenetyksiä tai täysin hypoteettisen uran menetystä jos ei ole aikomustakaan mennä töihin?
No joo
Lainaus:
sitten muka halunneet jäädä lasten kanssa kotiin? Hankittiinko lapset yhteisymmärryksessä? Olisivatko he voineet tehdä sitä "pitkää päivää", jos vaimo ei olisi "vain ollut kotona"? Mitä vaimo menetti kotivuosina palkkakehityksessä ja eläkekertymässä ? Näitä kannattaa miettiä.
sitten muka halunneet jäädä lasten kanssa kotiin? Hankittiinko lapset yhteisymmärryksessä? Olisivatko he voineet tehdä sitä "pitkää päivää", jos vaimo ei olisi "vain ollut kotona"? Mitä vaimo menetti kotivuosina palkkakehityksessä ja eläkekertymässä ? Näitä kannattaa miettiä.
Lainaus:
Mun mies sanoi että sen työkaverit kadehtii sitä ihan täysillä Meillä myös omat rahat, ja mies osti prätkän - omilla rahoillaan tietty. Työkaverit kyseli että miten sait vaimon suostumaan prätkän ostoon, ja mies sanoi että ei hän mitään lupia siihen tarvitse kun on itse rahat säästänyt. ostos ei siis hetkauttanut minun tai perheen taloutta millään lailla. Samoin voin ostaa itse vaikka tonnin kengät tekemättä tiliä kenellekään jos katson että minulle on niihin kenkiin varaa. Nämä työkaverit oli huokailleet suu auki että voiko tuollaista olla. He ovat jättäneet monia haaveitaan toteuttamatta yhteisten rahojen takia, vaikka moni raatoi töissä pitkää päivää ja saattoi olla perheen ainoa elättäjä jo monetta vuotta.
Mun mies sanoi että sen työkaverit kadehtii sitä ihan täysillä Meillä myös omat rahat, ja mies osti prätkän - omilla rahoillaan tietty. Työkaverit kyseli että miten sait vaimon suostumaan prätkän ostoon, ja mies sanoi että ei hän mitään lupia siihen tarvitse kun on itse rahat säästänyt. ostos ei siis hetkauttanut minun tai perheen taloutta millään lailla. Samoin voin ostaa itse vaikka tonnin kengät tekemättä tiliä kenellekään jos katson että minulle on niihin kenkiin varaa. Nämä työkaverit oli huokailleet suu auki että voiko tuollaista olla. He ovat jättäneet monia haaveitaan toteuttamatta yhteisten rahojen takia, vaikka moni raatoi töissä pitkää päivää ja saattoi olla perheen ainoa elättäjä jo monetta vuotta.
No miksi kummankaan pitäisi jäädä pitkäksi aikaa lasten kanssa kotiin? Monissa maissa äitiysloma on 3 kk, Suomessa melko pitkät perhevapaat. Useimmiten äiti haluaakin jäädä kotiin, joten miksi itkeä ansionmenetyksiä tai täysin hypoteettisen uran menetystä jos ei ole aikomustakaan mennä töihin?
Onko muka oikeasti näin? Mihin perustat tämä väitteesi?
Minä en tiedä yhtään perhettä, jossa asiat näin olisivat (edellyttäen että molemmilla on työtulot).Lainaus:
Miksi on niin yleistä että mies maksaa lainat, autot, asumiseen liittyvät menot (sähkö jne) eli käytännössä kaiken ja vaimo sitten jotain pikkujuttuja kuten omat vaatteet ja puhelinlaskun? Tämä silloinkin jos molemmat töissä? Onko tämä joku jäänne siitä että mies on perheen elättäjä?
Miksi on niin yleistä että mies maksaa lainat, autot, asumiseen liittyvät menot (sähkö jne) eli käytännössä kaiken ja vaimo sitten jotain pikkujuttuja kuten omat vaatteet ja puhelinlaskun? Tämä silloinkin jos molemmat töissä? Onko tämä joku jäänne siitä että mies on perheen elättäjä?
Miten niin "ei ole aikomustakaan mennä töihin"?
Eiköhän suurin osa suomalaisista äideistä palaa työelämään, ja lähes kaikki korkeastikin koulutetut äidit (tai isät!) käyttävät äitiysloman+vanhempainvapaan vähintään. Yhä useampi mies on myös meidän tuttavapiirissämme jäänyt joko vanhempainvapaalle tai hoitovapaalle. Ei tämä asia koske vain naisia.Lainaus:
No joo
No miksi kummankaan pitäisi jäädä pitkäksi aikaa lasten kanssa kotiin? Monissa maissa äitiysloma on 3 kk, Suomessa melko pitkät perhevapaat. Useimmiten äiti haluaakin jäädä kotiin, joten miksi itkeä ansionmenetyksiä tai täysin hypoteettisen uran menetystä jos ei ole aikomustakaan mennä töihin?
No joo
Lainaus:
sitten muka halunneet jäädä lasten kanssa kotiin? Hankittiinko lapset yhteisymmärryksessä? Olisivatko he voineet tehdä sitä "pitkää päivää", jos vaimo ei olisi "vain ollut kotona"? Mitä vaimo menetti kotivuosina palkkakehityksessä ja eläkekertymässä ? Näitä kannattaa miettiä.
sitten muka halunneet jäädä lasten kanssa kotiin? Hankittiinko lapset yhteisymmärryksessä? Olisivatko he voineet tehdä sitä "pitkää päivää", jos vaimo ei olisi "vain ollut kotona"? Mitä vaimo menetti kotivuosina palkkakehityksessä ja eläkekertymässä ? Näitä kannattaa miettiä.
Lainaus:
Mun mies sanoi että sen työkaverit kadehtii sitä ihan täysillä Meillä myös omat rahat, ja mies osti prätkän - omilla rahoillaan tietty. Työkaverit kyseli että miten sait vaimon suostumaan prätkän ostoon, ja mies sanoi että ei hän mitään lupia siihen tarvitse kun on itse rahat säästänyt. ostos ei siis hetkauttanut minun tai perheen taloutta millään lailla. Samoin voin ostaa itse vaikka tonnin kengät tekemättä tiliä kenellekään jos katson että minulle on niihin kenkiin varaa. Nämä työkaverit oli huokailleet suu auki että voiko tuollaista olla. He ovat jättäneet monia haaveitaan toteuttamatta yhteisten rahojen takia, vaikka moni raatoi töissä pitkää päivää ja saattoi olla perheen ainoa elättäjä jo monetta vuotta.
Mun mies sanoi että sen työkaverit kadehtii sitä ihan täysillä Meillä myös omat rahat, ja mies osti prätkän - omilla rahoillaan tietty. Työkaverit kyseli että miten sait vaimon suostumaan prätkän ostoon, ja mies sanoi että ei hän mitään lupia siihen tarvitse kun on itse rahat säästänyt. ostos ei siis hetkauttanut minun tai perheen taloutta millään lailla. Samoin voin ostaa itse vaikka tonnin kengät tekemättä tiliä kenellekään jos katson että minulle on niihin kenkiin varaa. Nämä työkaverit oli huokailleet suu auki että voiko tuollaista olla. He ovat jättäneet monia haaveitaan toteuttamatta yhteisten rahojen takia, vaikka moni raatoi töissä pitkää päivää ja saattoi olla perheen ainoa elättäjä jo monetta vuotta.
No miksi kummankaan pitäisi jäädä pitkäksi aikaa lasten kanssa kotiin? Monissa maissa äitiysloma on 3 kk, Suomessa melko pitkät perhevapaat. Useimmiten äiti haluaakin jäädä kotiin, joten miksi itkeä ansionmenetyksiä tai täysin hypoteettisen uran menetystä jos ei ole aikomustakaan mennä töihin?
Meillä omat tilit, yhteiset menot, omat rahat...
Mies maksaa talo- ja autolainan ja vakuutukset. Minä maksan päivähoitomaksut ja lasten harrastukset, sähkö- ja jätemaksun, lehtien tilaukset, lasten vaatteet sekä ruuan. Ollaan laskettu että molemmille jää suunnilleen saman verran laskujen jälkeen jäljellä, meillä suht samansuuruiset palkat. Ei ole tarvinut tapella. Omia hankintoja saa tehdä sitä mukaa mitä rahaa on jäänyt jäljelle menojen jälkeen.Meillä omat rahat ja omat tilit
Mies suurempi tuloinen. Voin kyllä pyytää häneltä rahaa, mutta mieluummin tulen omillanin toimeen ja suhteutan menoni sen mukaan. Mies ehkä ostaa enemmän ruokaa. Vaikea sanoa. Mies syö raskaammin ja kokkailee enemmän, leipoo myös, näitä siis ihan harrastusmielessä lapsen kanssa. Mulle riittää usein kevyempi ruoka, yksi lämmin ruoka päivässä, mies tarvii kaksi lämmintä ateriaa päivässä lounaan ja päivällisen. Mies on yrittäjä ja työskentelee kotona.Meillä on
sama tulotaso, omat rahat, omat tilit.Kaikki laskut maksetaan aika tarkalleen puoliksi.
Eipä ole koskaan tarvinnut tapella rahsta!
Haluan, että minulla on omat rahat!
Meillä omat tilit, yhteiset rahat.
Molemmat tilit löytyy samojen nettitunnusten alta. En edes suostuisi eri rahoihin. Mies ansaitsee noin viisinkertaisesti sen mitä minä. Kaikki menee kuitenkin yhteiseen pottiin.omat
Menoista on sovittu nettotulojen mukaan. Isommista hankinnoista sovitaan etukäteen vaikka kumpikin on niistä itse vastuussa jos eivät ole yhteisiä (esim. moottoripyörän vaihto tms )omat
Laskut, ruoat ja lasten kulut maksamme puoliksi. Mies ansaitsee jonkun verran enemmän ja monet kalliimmat ostokset ovat hänen toiveitaan (esim elektroniikka) joten hän ostaa ne tavallaan perheelle ja itselleen lahjaksi. Meillä on myös yhteiseen asuntoon omat lainat eli molemmat maksaa vain omaa lainaansa pois. Miehellä on suurempi omaisuus (alkupääoma), joten hänellä on myös isompi laina. Minä saan siis tuloihini nähden asua paremmassa asunnossa ja miehen palkasta menee suurempi määrä lainanmaksuun, mutta hän myös asunnon mahdollisen myynnin hetkellä saa mahdollisesta voitosta enemmän. Varmaan aika outo järjestely monen mielestä, mutta sopii hyvin meille. Omilla rahoilla saa kumpikin tehdä ihan mitä haluaa. En tiedä, miten sitten olisi tehty, jos olisin ollut pidempään kotona lasten kanssa.meillä
Minä oon töissä, mies kotihoidontuella. Kummallakin omat rahat. Minä maksan vuokran ja yhteiset laskut (sähkö, vakuutukset ym.). Saatan myös siirtää miehen tilille jonkun verran. Kaupassa käyntejä ei lasketa, se maksaa kumpi sattuu käymään. Loppukuusta katsellaan, kummalla on enemmän rahaa ja suunnitellaan maksamiset niin, että kummankaan tili ei mene miinukselle. Ja tämä on meillä toiminut tosi hyvin.Meillä sekä omia että yhteisiä rahoja ja tilejä
Meillä on siis kummallakin omat säästö- ja käyttötilit ja sen lisäksi kaksi yhteistä tiliä ("lainanhoitotili" ja "taloustili").Alun perin periaatteena oli, että taloustililtä maksetaan kaikki yhteiset juoksevat kulut (ruoka ja muut päivittäistavarat, yhteisesti sovitut lehtitilaukset, netti ym.) ja lainanhoitotililtä kaikki asumiseen liittyvä (vastikkeet, lainakulut ym.). Omat ylellisyystavarat, harrastukset, omaan autoon liittyvät kulut ja esim. vaatteet kumpikin maksoi omalta henk.koht. tililtään ns. omista rahoistaan.
Ennen minun äitiyslomaani meillä kummallakin oli kutakuinkin samat tulot, joten panimme kumpikin saman summan kuukausittain yhteisille tileille. Yli jäävillä omilla rahoillaan kumpikin siis teki mitä lystäsi. Oikeastaan sama systeemi jatkui vielä vanhempainrahakaudelle saakka, sillä tuloni eivät pudonneet heti niin radikaalisti.
Hoitovapaan alkaessa todettiin, että rahat ovat tästä eteenpäin yhteisiä. Laitoin oman hoitorahani menemään suoraan taloustilille. Mies rahoittaa loput menot, tilanteesta riippuen makselee vähän ristiin nykyään miltä tililtä sattuu.
Oma kulutukseni on hyvin vähäistä, kun olen kotosalla, mutta nykyään maksan näitä "omia ostoksiakin" ns. taloustililtä eli niistä yhteisistä rahoista.
Systeemi tuntuu meistä kummastakin ihan hyvältä ja selkeältä näin. Jos nykyiset epätasaisesti jakautuneet tulot jatkuisivat huomattavan pitkään, pitäisi asiaa varmaan miettiä vielä tarkemmin. Ihan hyvä pointti on tuo eläkekertymä ym. joka minulle ei kotona olevana tietenkään samalla tavalla kartu kuin työelämässä. Näiden asioiden arvioiminen vain ei ole ihan suoraviivaista, ja toisaalta kaiken "viimeisen päälle tasan saaminen" ei ole tuntunut niin tärkeältäkään. Vaikea sanoa näin suoralta kädeltä, kumpi osapuoli tässä on ns. saamapuolella? Toisaalta olen myös nauttinut suunnattomasti siitä, että olen päässyt pois työelämän oravanpyörästä, vaikka toki kotonakin ollessa tietyt asiat toistuvat jossain määrin pakkotahtisesti.
Oikeastaan ainoa isompi miettimisen paikka ovat olleet isommat investoinnit, viimeisimpänä parhaillaan meneillään oleva kylpyhuoneremontti. Päädyimme siihen, että maksamme sen puoliksi (siis säästöillämme, ei tuloihin suhteutettuna).
Omat tilit
Meillä on omat tilit ja pari yhteistä säästötiliä.Ja koska olen yrittäjä suurin osa lainoistamme menee miehen tililtä jolla on säännölliset tulot ja minä kustamman vakuutus, ruoka yms. kuluja omalta tililtäni.
Mutta, vaikka asunnon lyhennys menee miehen tililtä,
on asunto ja muu omaisuus on autoa myöten meidän molempien nimissä. Koska kuitenkin osallistun perheen kuluihin omalta osaltani yhtä paljon.
Ja tämä toimii, ei olla ikinä riidelty rahsta ja molemmilla on varmuus että yhdessä elämää maksellaan vaikka kummallakin on omat tilit ja siltä osin itsenäisyys ja käyttöoikeus omiin rahoihin.
Välillä on ostettu yhdessä miehelle harraste auto ja välillä mies osallistuu minun säännöllisiin kosmetologi kuluihin. Eikä rutinoita ole tullut puolin eikä toisin että mihin rahat hupenevat.
Joten molemmat hyötyy tästä.
Mutta näin meillä toisin ehkä muilla. Kaikilla oma tapansa. Ja minä en haluaisi että meidän palkat menisi yhdelle yhteiselle tilille. Tuntuu että menettäisin siinä jotain itsestäni, enkä oikein tiedä mistä tämä ajatus tulee.
Meillä yhteistä ja omaa
Meillä näin:Yhteinen tili, josta maksetaan asuntolaina, ruokaa yms. Lisäksi molemmilla on omat tilit, joihin tulot tulevat ja joista maksetaan "omat" menot ja yhteisiäkin. Yhteiselle tilille laitamme tulojen suhteessa (jos tulot vaikka 60-40, toinen laittaa 600 euroa kuussa ja toinen 400 esim., laitamme kyllä enemmän kun iso perhe).
Näin se, jolla on suuremmat tulot, saa törsätä enemmän, mutta silti se, jolla on pienemmät tulot, ei joudu kärsimään.
Minä olen nyt hoitovapaalla enkä laita yhteiselle tilille mitään hoitovapaan aikana, siirrän sieltä tarvittaessa rahaa omalle tililleni jos niin käy.
Kumpikaan emme ole tuhlaavaisia ja olemme samaa mieltä pääsääntöisesti siitä, mihin rahaa käytetään.
Meillä on myös omat tilit ja omat rahat.
Mulla on suuremmat tulot, joten mä maksan enemmän perheen yhteisistä menoista. Ei me nyt mitenkään prosentilleen tai euron tarkkuudella olla laskettu, mutta uskoisin, että suhteessa menee aika tasa-arvoisesti (eli kummallekaan ei jää pakollisten menojen jälkeen juuri mitään;)En usko, että yhteinen tili mitenkään tekisi parisuhteestamme laadukkaampaa...
Me on vaan joskus aikojen alussa päätetty näin eikä olla nähty mitään syytä muuttaa toimivaa systeemiä. On meillä yhteinenkin tili, mutta sieltä maksetaan lähinnä asuntolainaa.
Yleistä on. Tiedän monia.
Meillä on eri rahat, mutta lapsen kustannukset menevät yhteiseltä tililtä, jonne laitetaan sama määrä rahaa.Ollaan molemmat hyväpalkkaisissa töissä. Itse olen perinyt sen verran, että olen huomattavasti parempituloinen kuin mieheni. En ole koskaan halunnut, että minua elätettäisiin. Siksi olen kouluttautunut ammattiin, josta saadulla tulolla pärjään hyvin (uravalintahan tuli ennen miestä). Ja nyt kun sattuu niin, että satun olemaan puolisoista se varakkaampi, ei tule mieleenkään, että haluaisin elättää mieheni. Avioehtosopimus on tietysti myös tehty. Eron sattuessa mies ei saa kyllä multa mitään. (Jos kuolema korjaa mut ennen häntä niin sitten menee normaalisti hänelle ja lapselle omaisuus.)
En oikein ymmärrä tuota näkemystä, että prätkä ei hetkauttanut mitään
Ainahan se on jostain pois, oli sitten omat tai yhteiset rahat. Olisihan sillä rahalla voinut ostaa vaikka uuden sohvan tai lähteä koko perhe lomalle tai mitä tahansa muuta. Nyt mies käytti sen omaa prätkäänsä. Onhan se aina perheeltä pois, sen rahan olisi voinut käyttää myös koko perheen hyväksi.Lainaus:
Meillä myös omat rahat, ja mies osti prätkän - omilla rahoillaan tietty. Työkaverit kyseli että miten sait vaimon suostumaan prätkän ostoon, ja mies sanoi että ei hän mitään lupia siihen tarvitse kun on itse rahat säästänyt. ostos ei siis hetkauttanut minun tai perheen taloutta millään lailla. Samoin voin ostaa itse vaikka tonnin kengät tekemättä tiliä kenellekään jos katson että minulle on niihin kenkiin varaa. Nämä työkaverit oli huokailleet suu auki että voiko tuollaista olla. He ovat jättäneet monia haaveitaan toteuttamatta yhteisten rahojen takia, vaikka moni raatoi töissä pitkää päivää ja saattoi olla perheen ainoa elättäjä jo monetta vuotta.
Meillä myös omat rahat, ja mies osti prätkän - omilla rahoillaan tietty. Työkaverit kyseli että miten sait vaimon suostumaan prätkän ostoon, ja mies sanoi että ei hän mitään lupia siihen tarvitse kun on itse rahat säästänyt. ostos ei siis hetkauttanut minun tai perheen taloutta millään lailla. Samoin voin ostaa itse vaikka tonnin kengät tekemättä tiliä kenellekään jos katson että minulle on niihin kenkiin varaa. Nämä työkaverit oli huokailleet suu auki että voiko tuollaista olla. He ovat jättäneet monia haaveitaan toteuttamatta yhteisten rahojen takia, vaikka moni raatoi töissä pitkää päivää ja saattoi olla perheen ainoa elättäjä jo monetta vuotta.
Meillä omat rahat ja yhteiset menot.
Miehellä isommat tulot ja maksaa laskuista siten isomman osan. Kaupassa ym se maksaa kenen tilillä on rahaa, eli ei me pilkulleen jakseta rahojen kanssa vääntää. Hyvin on 10v mennyt näin. Ja kumpikin voi käyttää omia rahojaan mihin haluaa, eli vähän isompiinkin ostoksiin, ei tarvitse lupaa kysellä.Omat tilit, mutta yhteiset menot.
Kumpikin voi ja käykin toisen tilillä. Tunnukset ihan molempien tiedossa.Meillä on periaatteessa yhteiset rahat, mutta kyllä minä silti sen hyväksyn
että mies ostaa joskus itselleen jotain, mitä kovasti haluaa (esim. uusia hifilaitteita). Edellyttäen siis, että rahaa riittää perheen normaaliin elämiseen eikä kyse ole mistään holtittomasta ostelusta. Ei kai perheellisen ihmisenkään kokonaan tarvitse omista mielenkiinnon kohteistaan luopua?Lainaus:
En oikein ymmärrä tuota näkemystä, että prätkä ei hetkauttanut mitään Ainahan se on jostain pois, oli sitten omat tai yhteiset rahat. Olisihan sillä rahalla voinut ostaa vaikka uuden sohvan tai lähteä koko perhe lomalle tai mitä tahansa muuta. Nyt mies käytti sen omaa prätkäänsä. Onhan se aina perheeltä pois, sen rahan olisi voinut käyttää myös koko perheen hyväksi.
En oikein ymmärrä tuota näkemystä, että prätkä ei hetkauttanut mitään Ainahan se on jostain pois, oli sitten omat tai yhteiset rahat. Olisihan sillä rahalla voinut ostaa vaikka uuden sohvan tai lähteä koko perhe lomalle tai mitä tahansa muuta. Nyt mies käytti sen omaa prätkäänsä. Onhan se aina perheeltä pois, sen rahan olisi voinut käyttää myös koko perheen hyväksi.
Lainaus:
Meillä myös omat rahat, ja mies osti prätkän - omilla rahoillaan tietty. Työkaverit kyseli että miten sait vaimon suostumaan prätkän ostoon, ja mies sanoi että ei hän mitään lupia siihen tarvitse kun on itse rahat säästänyt. ostos ei siis hetkauttanut minun tai perheen taloutta millään lailla. Samoin voin ostaa itse vaikka tonnin kengät tekemättä tiliä kenellekään jos katson että minulle on niihin kenkiin varaa. Nämä työkaverit oli huokailleet suu auki että voiko tuollaista olla. He ovat jättäneet monia haaveitaan toteuttamatta yhteisten rahojen takia, vaikka moni raatoi töissä pitkää päivää ja saattoi olla perheen ainoa elättäjä jo monetta vuotta.
Meillä myös omat rahat, ja mies osti prätkän - omilla rahoillaan tietty. Työkaverit kyseli että miten sait vaimon suostumaan prätkän ostoon, ja mies sanoi että ei hän mitään lupia siihen tarvitse kun on itse rahat säästänyt. ostos ei siis hetkauttanut minun tai perheen taloutta millään lailla. Samoin voin ostaa itse vaikka tonnin kengät tekemättä tiliä kenellekään jos katson että minulle on niihin kenkiin varaa. Nämä työkaverit oli huokailleet suu auki että voiko tuollaista olla. He ovat jättäneet monia haaveitaan toteuttamatta yhteisten rahojen takia, vaikka moni raatoi töissä pitkää päivää ja saattoi olla perheen ainoa elättäjä jo monetta vuotta.
No meillä
on omat rahat. Netto molemmilla suurinpiirtein sama. Yhteiset kulut jaetaan, jäljelle jäävät saan käyttää kuten haluan, eikä kenelläkään ole siihen mitään sanomista.Miten niin?
Jos se prätkä on ostettu niillä rahoilla jtoka on mies säästänyt omista menoistaan, ei yhteisistä sohvista tai lomista? Vaan on esim. ostanut vähemmän vaatteita, harventanut kännykän uusimista jne. muttei karsinut yhtään niitä yhteisiin menoihin kuluvia rahoja.Lainaus:
Ainahan se on jostain pois, oli sitten omat tai yhteiset rahat. Olisihan sillä rahalla voinut ostaa vaikka uuden sohvan tai lähteä koko perhe lomalle tai mitä tahansa muuta. Nyt mies käytti sen omaa prätkäänsä. Onhan se aina perheeltä pois, sen rahan olisi voinut käyttää myös koko perheen hyväksi.
Ainahan se on jostain pois, oli sitten omat tai yhteiset rahat. Olisihan sillä rahalla voinut ostaa vaikka uuden sohvan tai lähteä koko perhe lomalle tai mitä tahansa muuta. Nyt mies käytti sen omaa prätkäänsä. Onhan se aina perheeltä pois, sen rahan olisi voinut käyttää myös koko perheen hyväksi.
Miksi omat rahat on joillekin uhka?
Meillä avioliittoa kymmenen vuotta takana ja lapsia kolme. Molemmat käyvät työssä, mutta mies tienaa tuplasti sen mitä minä. Yhteenlasketut bruttoansiot noin 120 tuhatta vuodessa.Meillä on aina ollut omat rahat ja omat pankkitilit, joille toisella ei ole asiaa. Yksi yhteinen tili on, jolta maksetaan asuntolainan lyhennys. Laitetaan sinne automaattisesti joka kuukausi rahaa suhteessa 70/30 niin, että pankki voi veloittaa lyhennyksen ja hiukan jää vielä säästöönkin.
Loput menot sovitaan tapauskohtaisesti. Kun lasku tulee, mies yleensä nappaa sen ja maksaa omalta tililtään. Ainoastaan lasten päivähoidon maksan minä säännöllisesti.
Kun menemme koko perhe lomalle tai teemme isoja hankintoja, mies yleensä maksaa nämä. Mutta aivan yhtä hyvin minä saatan ehdottaa, että jos sinä maksat nuo lentoliput niin minä voin hoitaa vaikka auton vuokrauksen. Tai sohvakaupassa saatan sanoa, että siirrän sun tilille vähän rahaa jos kerran aiot maksaa nämä kaikki. Mies yleensä vastaa että "älä turhaan, maksa sinä ensi viikolla vaikka Lapissa viikon hiihtohissiliput koko perheelle". Ja uskokaa tai älkää: ERITTÄIN hyvin toimii! Ei koskaan mitään ongelmaa.
Ja sanomattakin on selvää, että jos mies ostaa omilla rahoillaan moottoripyörän, ei minulla ole siihen mitään sanomista. Hän on tarkka ja vastuullinen kuluttaja ja huolehtii kyllä, että rahaa jää sen jälkeen säästöönkin.
En usko, että sellaisia perheitä joissa mies käy lomalla yksin ja vaimo jää kotiin kun ei ole rahaa, on muualla kuin Porvoossa.
47, uskomatontahan se on, mutta todellakin on perheitä
joissa puolisoilla on erilainen elintaso.Siskollani on näin. Mies reissa missä reissaa ja ostelee mitä lystää. Siskollani ei ole moiseen varaa, kun on lapsen kanssa kotona. Ja kyseessä ovat hyvin koulutetut, periaatteessa "fiksut" ihmiset.
oli tavallaan omat rahat
kun olin naimisissa. Oli sovittu,että mies maksaa lainanlyhennykset ja sähkölaskut. minä maksoin ruuat ja lasten vaatteet ja hoitomaksut. Miehellä oli sitten varaa aika kalliiseen harrastukseen, toisin kuin minulla. Hänellä oli noin 2 kertaa paremmat tulot kuin minulla.Kun ero sitten tuli, alkoikin se tappelu, kun en ollut maksanut kuulemma talosta mitään, ja näin muutuinkin ahneeksi ämmäksi, kun olin vaatimassa puolia talosta, mikä mielestäni minulle kuului.
että sellaista hauskuutta.
Jep jep
Lainaus:
Jos se prätkä on ostettu niillä rahoilla jtoka on mies säästänyt omista menoistaan, ei yhteisistä sohvista tai lomista? Vaan on esim. ostanut vähemmän vaatteita, harventanut kännykän uusimista jne. muttei karsinut yhtään niitä yhteisiin menoihin kuluvia rahoja.
Jos se prätkä on ostettu niillä rahoilla jtoka on mies säästänyt omista menoistaan, ei yhteisistä sohvista tai lomista? Vaan on esim. ostanut vähemmän vaatteita, harventanut kännykän uusimista jne. muttei karsinut yhtään niitä yhteisiin menoihin kuluvia rahoja.
Lainaus:
Ainahan se on jostain pois, oli sitten omat tai yhteiset rahat. Olisihan sillä rahalla voinut ostaa vaikka uuden sohvan tai lähteä koko perhe lomalle tai mitä tahansa muuta. Nyt mies käytti sen omaa prätkäänsä. Onhan se aina perheeltä pois, sen rahan olisi voinut käyttää myös koko perheen hyväksi.
Ainahan se on jostain pois, oli sitten omat tai yhteiset rahat. Olisihan sillä rahalla voinut ostaa vaikka uuden sohvan tai lähteä koko perhe lomalle tai mitä tahansa muuta. Nyt mies käytti sen omaa prätkäänsä. Onhan se aina perheeltä pois, sen rahan olisi voinut käyttää myös koko perheen hyväksi.
Juuri näin meillä toimittiin, eli mies säästi itse omistaan ne prätkärahat eikä se vaikuttanut yhteisiin menoihin, ts. en joutunut maksamaan enempää yhteisiä menoja kuin ennenkään. Tässä piilee juuri omien rahojen idea ja fiksuus.
Jos tuolle linjalle lähdetään "sillä olisi saanut perheellä tätäjatota" niin voitaisiinhan laskea kuinka paljon kotiäidin ostamat karkit maksaa vuodessa ja sitten syyllistää että sinun mässäilysi takia ei päästä kylpylälomalle.
Henk.koht en tajua esim. kotiäitejä jotka ovat heti kärkkymässä vaikka miehensä parin sadan palkankorotusta itselleen, vaikkapa mekkorahaksi. Jos on kovalla työllä ansainnut itselleen lisää liksaa, saa mielestäni käyttää sen itseensä oli mies tai nainen. Ja tämä siis tapauksessa että perheellä on jo kaikki perusasiat kunnossa, ruokaa kaapissa ja laskut maksettuna.
Ei juma :D
Lainaus:
Meillä avioliittoa kymmenen vuotta takana ja lapsia kolme. Molemmat käyvät työssä, mutta mies tienaa tuplasti sen mitä minä. Yhteenlasketut bruttoansiot noin 120 tuhatta vuodessa. Meillä on aina ollut omat rahat ja omat pankkitilit, joille toisella ei ole asiaa. Yksi yhteinen tili on, jolta maksetaan asuntolainan lyhennys. Laitetaan sinne automaattisesti joka kuukausi rahaa suhteessa 70/30 niin, että pankki voi veloittaa lyhennyksen ja hiukan jää vielä säästöönkin. Loput menot sovitaan tapauskohtaisesti. Kun lasku tulee, mies yleensä nappaa sen ja maksaa omalta tililtään. Ainoastaan lasten päivähoidon maksan minä säännöllisesti. Kun menemme koko perhe lomalle tai teemme isoja hankintoja, mies yleensä maksaa nämä. Mutta aivan yhtä hyvin minä saatan ehdottaa, että jos sinä maksat nuo lentoliput niin minä voin hoitaa vaikka auton vuokrauksen. Tai sohvakaupassa saatan sanoa, että siirrän sun tilille vähän rahaa jos kerran aiot maksaa nämä kaikki. Mies yleensä vastaa että "älä turhaan, maksa sinä ensi viikolla vaikka Lapissa viikon hiihtohissiliput koko perheelle". Ja uskokaa tai älkää: ERITTÄIN hyvin toimii! Ei koskaan mitään ongelmaa. Ja sanomattakin on selvää, että jos mies ostaa omilla rahoillaan moottoripyörän, ei minulla ole siihen mitään sanomista. Hän on tarkka ja vastuullinen kuluttaja ja huolehtii kyllä, että rahaa jää sen jälkeen säästöönkin. En usko, että sellaisia perheitä joissa mies käy lomalla yksin ja vaimo jää kotiin kun ei ole rahaa, on muualla kuin Porvoossa.
Meillä avioliittoa kymmenen vuotta takana ja lapsia kolme. Molemmat käyvät työssä, mutta mies tienaa tuplasti sen mitä minä. Yhteenlasketut bruttoansiot noin 120 tuhatta vuodessa. Meillä on aina ollut omat rahat ja omat pankkitilit, joille toisella ei ole asiaa. Yksi yhteinen tili on, jolta maksetaan asuntolainan lyhennys. Laitetaan sinne automaattisesti joka kuukausi rahaa suhteessa 70/30 niin, että pankki voi veloittaa lyhennyksen ja hiukan jää vielä säästöönkin. Loput menot sovitaan tapauskohtaisesti. Kun lasku tulee, mies yleensä nappaa sen ja maksaa omalta tililtään. Ainoastaan lasten päivähoidon maksan minä säännöllisesti. Kun menemme koko perhe lomalle tai teemme isoja hankintoja, mies yleensä maksaa nämä. Mutta aivan yhtä hyvin minä saatan ehdottaa, että jos sinä maksat nuo lentoliput niin minä voin hoitaa vaikka auton vuokrauksen. Tai sohvakaupassa saatan sanoa, että siirrän sun tilille vähän rahaa jos kerran aiot maksaa nämä kaikki. Mies yleensä vastaa että "älä turhaan, maksa sinä ensi viikolla vaikka Lapissa viikon hiihtohissiliput koko perheelle". Ja uskokaa tai älkää: ERITTÄIN hyvin toimii! Ei koskaan mitään ongelmaa. Ja sanomattakin on selvää, että jos mies ostaa omilla rahoillaan moottoripyörän, ei minulla ole siihen mitään sanomista. Hän on tarkka ja vastuullinen kuluttaja ja huolehtii kyllä, että rahaa jää sen jälkeen säästöönkin. En usko, että sellaisia perheitä joissa mies käy lomalla yksin ja vaimo jää kotiin kun ei ole rahaa, on muualla kuin Porvoossa.
Eihän teillä ole omat rahat jos mies maksaa kaiken! Eikö omat rahat tarkoita sitä että yhteiset menot maksetaan suht puoliksi ja molemmilla on yhtä suuri taloudellinen vastuu? Vai olenko ymmärtänyt jotain väärin?
Edellinen 1 2 3 Seuraava Viimeinen
» Aihe vapaa
Uutta vauva.fi:ssä
Uusimmat keskustelut
- > Jaksan yhä uudestaan ihmetellä, miten ihmisestä tulee lihva
- > Pph:lla poikaa huomattavasti nuorempia
- > Kysyn minäkin kirpparihintoja... Jonathanin välikausihaalari
- > Huomaatteko, kuinka Matti Vanhanen on hävinnyt julkisuudesta kuin pieru Saharaan?
- > Uskaltaisitko ottaa asuntolainaa 30.000€, jos vain mies
- > Millaisen mielikuvan saat naisesta, jolla
- > Ihanaa sain mieheltäni 200euroa synttärirahaa nyt pystyn ostamaan vaatteita.
Uusimmat blogikirjoitukset
- > Kaksinpeliä
- > Jono ei liiku
- > Maha ei estä liikkumasta
- > ”Ihan hyvin meni”
- > Syksy
- > Täällä taas
- > Lomailua lasten ehdoilla
© Sanoma Magazines Finland Oy - käyttöehdot