Keskustelut

« Takaisin keskustelujen etusivulle

---

Näille alueille voit kirjoittaa rekisteröitymättä

» Aihe vapaa

Näytä viestit peräkkäin | Näytä viestipuu

Viesti

Vierailija - 8.2.2010 22:43  (1/115)

minkälaista työtä tekee äiti, jonka mielestä lasten kotona hoitaminen on lomaa?

Jatkuvasti tälläkin palstalla päivitellään, miten helppoa ja suorastaan lomaa oli olla kotona lasten kanssa - mutta jos se kodin- ja lastenhoito on verrattavissa lomaan, miksi meillä on maa täynnä ihmisiä, pääasiassa naisia, jotka tienaavat elantonsa hoitamalla lapsia ja tekemällä kotitöitä, siivoamalla? Millaista työtä tekee äiti, jonka mielestä nämä työt voi rinnastaa lomaan?

No, ihmettelen tätä taas tässä iltani kuluksi, kun mietin, miten pitäisi vielä tämäkin viikko jaksaa, ja aika monta seuraavaakin, näitä iänikuisia kotitöitä ja iänikuista lastenhoitoa :) Itse olisin (jos en olisi hoitovapaalla) töissä siistissä, ilmastoidussa toimistossa, jossa tulostin ja kopiokone toimivat, kollegat ovat asiallisia, ystävällisiä ja aikuisia, kahvi- ja ruokatauot lakisääteisiä eikä vessan oveakaan tule kukaan hakkaamaan juuri, kun olet päässyt pöntölle istumaan. Ei mitään puhettakaan, että töissä tarvitsisi raahata kippurassa kiljuvaa kollegaa portaita ylös tai alas, tai viedä jäähylle ja yrittää rauhoitella, kun se ei halua tulla töihin tai lähteä töistä tai laittaa kenkiä jalkaan tai syödä sitä ruokaa, jota sillä sattuu eväänä olemaan. Kukaan kollegoistani ei myöskään toistuvasti muistuttele, että oletpa sä tyhmä, kun et anna mulle kaakaota vaikka mä haluan, eikä ketään heistä tarvitse nukuttaa päiväunille. Keneltäkään ei myöskään tarvitse vaihtaa vaippoja ja pestä takapuolta, eikä kukaan heistä hiero ruokaansa pöytään, heittele lattialle tai seiniin, eikä kukaan heistä ole myöskään säännöllisin väliajoin haluamassa rinnalleni imetettäväksi. Kukaan ei kylvä tavaroitaan pitkin toimistoa, tai jos kylvääkin, kerää ne myös itse, eikä minun tarvitse huolehtia kuin omista tavaroistani. Juu, joskus olisin valmis vaihtamaan päiväksi paikkoja mieheni kanssa, ja viettämään päivän fiksujen ja aikuisten kollegojeni kanssa sen sijaan, että kykin kotona siivoamassa ja hoitamassa 4-vuotiasta ja 10-kuista. Vaikka miten rakastankin lapsiani :)

Vastaukset

Vierailija - 8.2.2010 22:46  (2/115)

Teen yrittäjän töitä..

Pitkiä työpäiviä, joskus raskasta fyysistä työtä, joskus olen asiakkaiden sylkykuppi.. Toisina päivinä ihan normaaleja ja mukavia työpäiviä. Lasten kanssa kotona olo oli lomaa :)

Vierailija - 8.2.2010 22:50  (3/115)

No

teen henkisesti kuormittavaa työtä tän maan kenties haastavampien erityisnuorten kanssa :) Ehtii huomattavasti paremmin tekemään opintoja ja erinäisiä luottamustehtäviä, kun "ei tarvitse" käydä töissä.

Että kyllä tää lähes lomalta tuntuu, vaikka aika itsekseenhän tässä saa olla, kun miehen työpäivät on suhteellisen säännöllisesti noin 12h/pv.

Vierailija - 8.2.2010 22:50  (4/115)

Haa

Kuolen nauruun:))) Hauska kirjoitus ja niin totta tuo lapsiperheen päivän kulku. Kuitenkin...kahden pienen taaperon äitinäkin koen, että kotona olo on kuitenkin jotenkin helpompaa kuin töissä oleminen. Johtunee siitä, että olen sielläkin vastuussa isoista asioista ja ihmisten toiminta muistuttaa oikeasti useinmiten lastentarhaa. Asiat vain muuttuvat, mutta ongelmat säilyvät. Kyllä kotona on helpompaa. Näin ajattelee kansainvälisen yrityksen johtotehtävässä oleva korkeasti koulutettu ihminen

Vierailija - 8.2.2010 22:52  (5/115)

Valintoja, valintoja..

Miksi omaa itseluottamusta/paremmuuden tunnetta yritetään parantaa aina väittämällä, että "tuolla toisella on paljon helpompaa". Olen itse työihminen, vaikka rakastankin lastani ja haluan viettää hänen kanssaan aikaa mahdollisimman paljon arkisten puuhailujen parissa. En kuitenkaan mistään hinnasta jäisi pois työelämästä (okei, toki jos lapsi olisi vakavasti sairas tms) ja jäisi kotiin kaksin lapsen kanssa. Minusta tuntuisi, että jään paitsi omaa sosiaalista elämää. Ja siitä huolimatta voin sanoa, että toisinaan olisi varmaan helpompaa kotona, mutta vain sen tuoman vaihtelun vuoksi. Jos taas olisin pysyvästi kotona, toteaisin työssäkäynnin olevan paljon kevyempää.

Että kukin taplatkoon tyylillään ja eläköön omien valintojensa kanssa!

Vierailija - 8.2.2010 22:54  (6/115)

Ala-asteen opettajan työtä

melkein 30 opetustuntia, viikottaiset suunnittelut, kokoukset, palaverit sun muut siihen päälle. Tässä työssä ollaan totisesti lasten kanssa joka minuutti, ilman vessa- tai kahvitaukoja. Ruokatunti on noin 20 minuuttia, jonka aikana valvon oppilaiden ruokailua ja yritän hotkia jotakin siinä itse. Omien lasten kanssa kiireettä kotona oli todellista lomaa.

Vierailija - 8.2.2010 22:55  (7/115)

Perhepäivähoitaja.

Mulla on normaalisti kotona 4lasta joten nyt äippälomalla kahden kanssa on ihanan leppoisaa:)

Vierailija - 8.2.2010 22:56  (8/115)

Markkinointipäällikkönä olen

Ja vuodet kotona olivat ehdottomasti lomaa! Kolme lasta.

Tämä on aina hassu vertaus, että ihmiset tekevät lastenhoitajan töitä tai siivoavat työkseen, eli kotona olevan äidinm työ on siis työtä. Mielestäni sen tekee lomaksi se takaraivossa oleva vapaus: Lastenhoitaja on sidottu työaikaansa, hänen on mentävä töihin esim. klo 7 ja työt on tehtävä. Jos ohjelmassa lukee että mennään metsään retkelle, ei sitä voi skipata vaikka aamu lähtisi menemään ihan perseelleen ja räntää vihmoisi vaakasuoraan, koska vanhemmat on heti niskassa kiukuttelemassa että Jennan pitää kyllä ulkoilla kahdesti päivässä. Ei voi vaan jonain päivänä päättää, että nyt kun noi kersat kerrankin nukkuu, käännän minäkin kylkeä ja menen vasta yhdeksään. Tai siivooja ei voi mahtavalla ulkoiluilmalla päättää, etä pesenkin ton lattian vasta huomenna.

Musta kotona olemiseen liittyy sellainen tietty vapaus ja se tekee siitä omassa mielessäni lomaa. Rankkaahan se toisinaan on, ihan erilailla kuin töissä.

Mutta töissä on stressiä ja painetta hoitaa homma paremmin, tehokkaammin, onnistuneemmin, saavuttaa tavoitteet jne. Mitä taas kotona ei ole. Vai tivaako se sun 4-vuotiaasi tai ehkä miehesi raporttia viikon projektien kulusta? "Kuule Marja, kun sun tavoitteena oli tällä viikolla silittää 7 paitaa ja sä oot nyt yltänyt vasta viiteen"

Vierailija - 8.2.2010 22:56  (9/115)

Voi ei, olen tikahtua nauruun!!

Ku visioi mielessäni tuota ap:n kertomusta... Työkaveria raahaa kiljuvana portaissa yms... :DDDDDDDDDDDDDDDDDD

Vierailija - 8.2.2010 22:57  (10/115)

Olen juuri siellä ilmastoidussa toimistossa.

Mutta mulla ei ole ollut hankalat lapset, vaan tosi ihanat.
Ne samat kotityöt oottaa iltaisin ja viikonloppuisin, mielummin hoidan niitä pitkin päivää.

Vierailija - 8.2.2010 22:58  (11/115)

Tämä yläkoulun ope nautti suuresti

leppoisista kotivuosista!

Vierailija - 8.2.2010 22:58  (12/115)

Kyllähän opettajalla vessatauot on, et joka välituntia sentään valvo?

Vierailija - 8.2.2010 22:58  (13/115)

Ei....

En saa kippurassa kiljuvaa kollegaa m ielestäni...

Vierailija - 8.2.2010 23:01  (14/115)

tottahan se on, itse olen nyt valinnut olla kotona lasten kanssa,

vaikka joskus mietinkin, miksi ihmeessä. Kun minä olen aina tyhmä ja ruoka on aina pahaa, ja mun oma sosiaalinen elämä - mikä? En edes muista, milloin olen viimeksi tavannut jonkun muun aikuisen kuin joko mieheni tai esikoisen kerhotädin. Kiitosta on turha odottaa, haukkuja tulee senkin edestä, kun töissä taas tulisi sitä kiitosta ja kritiikkiä vain, kun siihen on aihetta. Mutta silti onnistun jotenkin joka ilta itselleni uskottelemaan, että lapsilleni olisi parempi, kun saisivat olla vielä kotona, ja koska mies ei pysty kotiin jäämään, mun on se tehtävä. En tosin muista enää, miksi tästä kotona olemisesta heille jotakin hyötyä on, mutta kai mulla tähän kotiin jäämiseen jokin tosi hyvä peruste joskus oli :)

Mutta totta, oma on valintani ja pakko tulla toimeen sen kanssa. Sitten kun en enää tule, täytynee kirmata takaisin sinne ihanaan ilmastoituun toimistoon. On sielläkin stressiä, deadlinet ja silloin tällöin isompia urakoita, jotka täytyy kovalla vauhdilla vääntää pakettiin, mutta ainakin kaikki ovat aikuisia, joilla on käytöstavat :)

Vierailija - 8.2.2010 23:06  (15/115)

En kaipaa töihin

mutta ei tämä jatkuva kotona oleminenkaan herkkua ole. Kaipaan niin sitä työyhteisön tuomaa sosiaalista elämää, jota leikkipuistoäitien kanssa käymät lyhyet keskustelut eri vaippamerkeistä eivät korvaa. Kotiäitinä ollessä päivät on niin toistensa kaltaisi, että vähemmästäkin tylsistyy :) Totuus on ettei mulla kahden pienen lapsen äitinä ole lainkaan taukoja, rauhallisia vessahetkiä tai puhumattakaan ruokatauosta.

Vierailija - 8.2.2010 23:07  (16/115)

Lomaa on

Minkälaisia ovat työtätekevän äidin lomapäivät? Sellaisia kuin minulla on nyt hoitovapaalla kaikki päivät. Eli yhtä lomaahan tämä on. Aivan mahtavaa aikaa. Lapset 2v ja 4v. Vilkkaita ja todella touhukkaita, mutta niin parhaita. Yhtään ei ole vauvavuoden jälkeen väsyttänyt.

Ja koska olen koittanut työelämän ja perhe-elämän yhdistämistä, niin tiedän mistä puhun. Jaksamisen äärirajoilla. Huomattavan raskasta on käydä töissä (toimistossa) ja tehdä kotitöitä ja kauppareissuja väsyneenä työpäivien jälkeen.

Vierailija - 8.2.2010 23:10  (17/115)

Yläasteen opettaja

Kotona 4v ja 5kk

Vierailija - 8.2.2010 23:10  (18/115)

14 oli ap,

joka alkoi muuten miettimään tuota "vapautta". Olen ollut kotona nyt vähän reilut 10kk (jäin äitiyslomalle vasta 2vkoa ennen kuopuksen syntymää), sitä ennen olin 3v, välissä noin vuoden töissä.

Minä koin töissä paljon suurempaa vapautta kuin täällä kotona. Okei, tiettyjen deadlinejen mukaan piti elää, eli kun projekti piti olla valmis 15.huhtikuuta niin se oli valmis silloin, mutta siinä puitteissa sain aika vapaasti päättää, mitä teen missäkin välissä - kunhan kaikki tulee tehtyä. Nyt kotona taas mun deadlinet on paljon tiukempia. Pitää tehdä ruokaa ruoka-ajaksi, pitää nukuttaa päiväunille päiväuniaikaan, pitää ulkoilla (paitsi jos ilma on tosi karmea), pitää olla tekemistä, pitää imettää, pitää vaihtaa vaipat kun ne on likaiset. Meillä koti vielä on sellainen, ettei voi jättää sotkuja keittiöön ja siirtyä seuraavaa ruokaa syömään vaikkapa olohuoneeseen, vaan se keittiö on siivottava, jotta seuraava ruoka saadaan syötyä siellä. En voi päättää, että teenpä lounaan vasta päiväunien jälkeen, tai imetän vauvan vasta illalla - ne on tehtävä juuri silloin, kun on lounasaika tai vauvalla on nälkä. Mieheni ei tivaa raportteja silitettyjen paitojen määrästä, mutta hiukkasen kylä hermostuu, jos olen luvannut hänen paitansa silittää, mutten olekaan silittänyt.

Vierailija - 8.2.2010 23:11  (19/115)

Odotan ihan innolla neljättä lomaani.

Harmittaa jo etukäteen että se on vaan vuosi.

Vierailija - 8.2.2010 23:11  (20/115)

Kyllä mun mielestä kotona olossa lasten kanssa

on paljon loman piirteitä, kuten:


- ei tarvitse repiä kaikkia ylös sängystä ennen seitsemää, että ehtii itse kasiksi töihin ja viedä sitä ennen muksut hoitoon
- ei tarvii käydä kaupassa ruokaostoksilla vasta illalla tai viikonloppuisin vaan voi käydä jopa arkena keskellä päiväää (kotiäidit eivät tule ajatelleeksi, että tämä on LUKSUSTA)
- luksusta on myös se, että ehtii tehdä sen ruoan päivällä, eikä vasta illalla
- voi myös siivota päivällä, eikä vasta illalla töiden jälkeen
- jos lapsi tarvitsee vaatteita, voi rauhassa kierrellä kaupoissa katsomassa ihan keskellä päivää, eikä lauantaisin sen parin tunnin aikana, jolloin kaikki muutkin ovat kaupassa

Kyllä minä voisin jatkaa loputtomiin, mitä etua on siitä, että on päivät kotona! Kyllä tämä minusta vaan lomaa muistuttaa, ei voi mitään!
Tätä lasten kanssa kotona oloa voi pitää työläänä vain sellainen äiti, joka ei ole koskaan ollut päivääkään vaativassa ansiotyössä...

Vierailija - 8.2.2010 23:14  (21/115)

Repeilen totaalisesti...

Kuvittelen pomoa hienossa puvussaan kiukuttelemassa vessassa ja itkemässä kovaa kakkaa... Ja sitten huutamssa minua pyyhkimään... EIHHHHHHHH : DDDD

Vierailija - 8.2.2010 23:16  (22/115)

Jakkupukuinen kollega roikkumassa lahkeessani...

... itkemässä ja kutsumassa minua maailman tyhmimmäksi, kun en anna pullaa ennen ruokailua. Sitten oksentamassa lattialle, kun on itkenyt itsensä näännyksiin kiukuissaan...

Vierailija - 8.2.2010 23:17  (23/115)

No en ihan samaistu tähän...

Keskellä päivää kauppaan???
Ei hyvää päivää, mä tulisin hulluksi, jos raahaisin noi kolme tenavaa johonkin shoppailemaan... Haen korkeintaan lähikaupasta jotain tosi välttämätöntä jos on ihan pakko, ja muuten pidän ipanat hyvin kaukana kaupoista... Luksusta on päästä kerran kuussa ihan yksin käymään kaupungissa...

Vierailija - 8.2.2010 23:18  (24/115)

Tää ketju kuulostaa siltä että ne lapset on vaan jääneet kasvattamatta.

Vika on siinä.

Vierailija - 8.2.2010 23:20  (25/115)

on lomailua

olla kotona laspsen kanssa ja keskittyä vain häneen. Sen sijaana vanhainkodissa hoidan toistakymmentä ikäihmistä työvuoronaikana, pesut, vaipat, syötöt ja ruokailut, lääkkeet, nostot...

Vierailija - 8.2.2010 23:24  (26/115)

Tosiasiahan on että työäitinä

minulla ei ollut ollenkaan omaa aikaa.

Nyt hoitovapaalla minulla on ruhtinaallisesti aikaa, kun nuorempikin on jo 2v. Lapset leikkivät keskenään ja saan tehdä ja puuhata paljon ihan rauhassakin. Kerhoissa istuksin kahvipöydässä nauttien valmiista antimista lapsien leikkiessä..

Käymme shoppailemassa keskellä päivää ja kaikissa kivoissa paikoissa. Joka päivä saan miettiä mitä kiva tänään yhdessä tehtäisiin, kun muut menevät töihin aamutuimaan. Joskus menemme jäätelölle ja joskus uimahalliin. Heräilemme pääosuin omassa tahdissamme ja kaikki muutkin asiat omassa tahdissa. Pakkotahtisuutta ei ole. Lomaa tämä siis on.

Työssäkäydessä on minuuttiaikataulu kaikessa, myös iltaisin lapsillakin, jotta rytmi säilyy.

Vierailija - 8.2.2010 23:24  (27/115)

kotona saa tehdä jutut omaan tahtiin

Nuorempana oli opinnot kesken ekalla äitiyslomalla ja jestas että kotona oli tylsää. Nyt lapsia on ehtinyt kertyä jo 4 ja monta vuotta olin töissäkin (lapset aamulla hoitoon jne). Nyt on niin rentoa olla kotona, saa tehdä omaan tahtiin asiat ja huolina on vaan omia kotipuuhia tyyliin jaksanko pestä tänään vessan ja pitäisköhän kuitenkin ulkoilla vaikka on pakkasta. Välillä on hankalampaa, jos lapset vaikka sairastaa tai pitää kiukkupäivää ja sitten vaan pannaan rimaa alemmas.

Ei töissä voinut kesken päivän istahtaa sohvalle lukemaan hyvää kirjaa. Tai saanut istua aamupalaverissa yökkäri päällä. Tai saanut kahvitella kaverin kanssa ja huudella vaan asiakkaille, että leikkikääpä nyt vaan hetki vielä kiltisti keskenänne :)

Vierailija - 8.2.2010 23:25  (28/115)

Kyllä meillä vaan tulis

mieheltä sanomista, jos olen koko päivän kotona, enkä sen verran saisi aikaiseksi, että laittaisin lapset farmariin ja hurauttaisin markettiin ostamaan parin päivän ruokatarpeet.
Kyllä mun mielestä avuttomuuden huippu, jos ei osaa ruokaostoksia tehdä, kun lapset on mukana... Ja jos niitä on jo kolme, varmaan ainakin se vanhin osaa jo kävellä itse?!
Kyllä meillä vaan mennään sinne ruokakauppaan lasten kanssa ihan keskellä päivää, lapset 1v ja 3v. Yleensä vielä niin, että se 3v jo itse työntää omia pieniä kärryjä tai kulkee siinä vieressä. Tykkkää kovasti auttaa ja on mielellään aina lähtemässä kauppaan.
Aika hassua ajatella, että jonkun mielestä lasten kanssa ruokaostoksilla käyminen olisi jotenkin stressaavaa, mun mielestä se on kyllä 100 kertaa leppoisampaa kun ruokaostosten tekeminen illalla työpäivän jälkeen. Ei oo kiire mihinkään, lapset tykkää katella juttuja jne.

Vierailija - 8.2.2010 23:31  (29/115)

tämä on niin totta! työpäivän jälkeen sama ihan kauheaa.

Vierailija - 8.2.2010 23:33  (30/115)

Sairaanhoitaja :)

Työni lastenpsykiatrian osastolla on melko lailla tuollaista...joten todellakin koen lomailevani omien lasteni kanssa kotona. Ei tarvitse kuitenkaan istua yhdessäkään moniammatillisessa neuvottelussa, tehdä perhetyötä, vatvoa ongelmia kokoajan, turhautua järjestelmään, tai painia vahvan esiteinin kanssa "rauhoittumishuoneessa" (eristyshuone).

Pidän myös työstäni tosi tosi paljon, mutta jos rehellisiä ollaan, niin sata kertaa mielummin olen kotona näiden uhmaikäisten pirpanoideni kanssa. Vaikka joskus kaadun illalla sänkyyn ihan sippinä (kuten ennen lapsia aina työpäivän jälkeen), niin jostain syystä oloni on onnellisempi ja tyytyväisempi kotona. Koen tekeväni oikeasti jotain tärkeää. Nämä omat lapset ovat kuitenkin omia rakkaita.

Vierailija - 8.2.2010 23:35  (31/115)

Mä ainakin koen, että kotona mulla on valinnan vapaus.

Jos mua ei huvita ulkoilla, niin ei lapset siihen kuole, vaikka yksi päivä ollaan sisällä. Joo, kiipeilevät ehkä illalla pitkin seiniä, mutta silti. Tai sitten kävästään illalla happihyppelyllä lähikaupassa. Tai joskus sitä ruokaa voi tehdä sieltä missä se aita on matalin: niitä eineksiä, pakasteranskalaisia ja kalapuikkoja uuniin, täysjuyvä makaroonia ja sekavihanneksia jne. Samoin siivota voi huomennakin jne. (kun on koti aina suht järjestyksessä, niin voi välillä lintsata).
Ainoa pakkohomma on just tuo keittiön ja ruokapöydän jatkuva siivoaminen... I HATE IT!

Ps. Kannattaa hankkia sille miehelle niin paljon paitoja ettei haittaa vaikka muutama olisi silittämättä (mun miehellä n. 40 kauluspaitaa, joten jos joku viikko ne 5 on silittämättä, niin kaapissa on vielä yllin kyllin silitettyjä mistä valita paidat viikonkin reissuun :) )

Vierailija - 8.2.2010 23:38  (32/115)

Meillä tuo keskimmäinen on vähän haastava temperamentiltaan

Mä voin kyllä ihan mielihyvin käydä kaupassa, kun mies tulee töistä.. Ei sen tarvii. Mut jos käy nitisee, kun en oo käynyt lasten kanssa, ni ei mun tarvii ku ehdottaa vienosti, että josko herra sit kokeilis vaikka viikonloppuna pesueensa kanssa shoppailua, ni se juoksee sinne kauppaan vaikka suoraan töistä... ;D

Vierailija - 8.2.2010 23:43  (33/115)

Mulla vain kaksi, mutta ihan hyvin sujuu ruokakaupoissa käynti

ja samoin lyhyet muutkin asiointi- ja kaupunkireissut. Isompaan toimii tarvittaessa jo lahjonta ja tykkää kovasti, jos käydään vaikka kahvilassa "herkuttelemassa".

Riippuu varmaan minkä ikäisiä lapsia, mutta tietenkin jos koskaan ei ole joutunut kaupassa käyttäytymään (kaupan tavaroihin ei kosketa kaupassa ei juosta jne., niin eihän sitä osaa...)

Keskellä päivää kauppaan??? Ei hyvää päivää, mä tulisin hulluksi, jos raahaisin noi kolme tenavaa johonkin shoppailemaan... Haen korkeintaan lähikaupasta jotain tosi välttämätöntä jos on ihan pakko, ja muuten pidän ipanat hyvin kaukana kaupoista... Luksusta on päästä kerran kuussa ihan yksin käymään kaupungissa...

Vierailija - 8.2.2010 23:47  (34/115)

Aloitus muistuttaa

entistä työtäni sairaanhoitajana vanhustyössä... Nykyään istuksin myös hyvin ilmastoidussa toimistossa ja nautin työstäni ja "perhevapaastani".

Miinuspuolia on päiväkotiin raahaaminen ja ennen sianpierua herääminen sekä vähemmällä ajalla tehtävät kotityöt.

Kummassakin on puolensa, minä laiskistun kotona ollessani vaikka sinne välillä kaipaankin.

Vierailija - 8.2.2010 23:49  (35/115)

Kotona on kaksi lasta 1- ja 3-vuotiaat, joiden kanssa

aloitamme aamun leppoistasti, siirrymme puistoon kavereiden kanssa leikkimään ja/tai jonkun kotiin lounaalle. Tulemme kotiin, kuopus nukahtaa matkalla rattaisiin ja esikoinen kotona omaan sänkyynsä, päikkäriden ja välipalan jälkeen ehdimme ulos hetekeksi ennen kuin mies tulee kotiin. Ilta touhutaan perheen ja kaveriperheiden kanssa pihalla tai jonkun kotona, syödään päivällistä ja tullaan kotiin yhdeksäksi nukkumaan. Mukavasti päivät seuraa toisiaan ja välillä tehdään jotain ekstraa.

Töissä aamu alkaa seitsemältäraportilla siitä, kuinka moni potilas on kuljeskellut yöt pitkin käytäviä ja huudellut rivoja. Seuraavaksi katson, kuinka monta kakkapyllyä pitää pestä ja kuinka monta vastentahtoista kippurassa makavaa mummoa pitää raahata suihkuun. Aamupuurot räitään mun naamalle ja mennen tullen huoritellaan. Lyhyen lounastunnin jälkeen yritän saada kaikki potilaat pysymään osastolla ilman, että tulen kynsityksi, potkituksi tai kaadetuksi. Kuuntelen vähän lisää haukkumista. Kirjoitan tietokoneelle aivan liian lyhyessä ajassa kaiken, mitä olen päivän aikana tehnyt ja havainnoinut. Lisäksi yritän pitää omien potilaitteni tiedot ja tarpeet ajan tasalla. Ennen kotiinlähtöä ehdin vielä syöttää päiväkahvin vain saadakseni kääretortun ja syljen sekoitukset rinnuksilleni, kun keuhkoahtaumainen yrittää yskiä ja tarttua tissiini samanaikaisesti.

Kummassakin saan kyllä halauksia ja kehuja myöskin, mutta kyllä kotona vaan on helpompaa. Hymyily ja ystävällisyys ei ole ollenkaan niin väkinäistä, kuin töissä ;)

Sh psykogeriatriselta osastolta

Vierailija - 8.2.2010 23:55  (36/115)

Olen ollut sekä kotiäiti että työäiti ja

´kyllä se työpäivä siellä työpaikalla välillä tuntui ihan lomalta :)

Vierailija - 8.2.2010 23:58  (37/115)

kotona oleminen on lomaa

siinä mielessä, että voi tosiaan tehdä asioita omaan tahtiin. Ei tarvii pitää hirveetä kiirettä.

Välillä mietin, että onko isommalla lapsella hyvä olla kotona. Mulla on välillä riittämättömyyden tunteita siinä suhteessa.

Vierailija - 9.2.2010 0:02  (38/115)

Heips

Ensinnäkin ihmettelen kommentiasi että pitäis jaksaa tää viikko ja seuraavaki.... otapa huomioon että kyseessä on sun perhees, sun pitää jaksaa seuraavat 20 vuotta ainakin.... ei ne lapset isoksi kasva heti, eivätkä kotoa mta. JaVarsinkinteini-iässä saattaa olla rankempaa kuin vauvaiässä.....

Vierailija - 9.2.2010 0:07  (39/115)

Pakko vielä vastata tähän kauppajuttuun...

En siis käsitä miten jonkun mielestä se voi olla luksusta, kun voi mennä lasten kanssa kauppaan.

Onnistuu, mutta jos voin valita, menen yksin - kiitos vaan. Meidän ipanat osaa työntää omia kärryjään, liikkua juoksemati, eivät saa kilareita karkkihyllyllä, ovat käyneet kaupassa, mutta mitenkään rentouttavana mä en moista operaatiota pitäis ikipäivänä! Keskimmäinen saattaa ottaa poron nokkaan ihan mistä vaan, milloin vaan. Se ei saa itkupotkuraivaria, eikä tiettävästi häiritse kanssaihmisiä - se ei tee yhtikäs mitään, jos vaan luuleekin mun sanoneen jotain "väärin". Ja sit se mököttää yhdessä hyllyvälissä liikkumatta senttiäkään suuntaan tai toiseen. Ikää kolme vee, mutta liian iso laitettavaksi kärryihinkään (painorajat) Varsinkin näin talvella on myös ihan tuskanhiki pinnassa koko porukalla kun väkisinkin tulee kuuma. Mihis ne ylimääräiset ulkovaatteet isket kaupassa? Kärryihin? Ja sit tarttis toiset kärrit ruokaostoksille?

Noh, kaupasta ehkä selvittiin ihan sillä että kannan yhtä ipanaa hyllyvälin kerrallaan murjottamaan johonkin nurkkaan. Kävelee nykyään jo ihan kiltisti kotiinkin kunhan ulos asti päästään. Mutta entäs sitten kotona. Pari kolme ruokakassia mukana ja vajaat 1v mukula kainalossa. Ja sit kavutaan kolmanteen kerrokseen... Ah, tätä luksuselämää... Joskus jätän vanhimman kattomaan, ettei nuorin leiki kamikazea rattaista ja hilaan kauppakassit kotiin ensin. Joskus hilaan tenavat kotiin ja toivon parasta, ettei kukaan telo ketään sillä välin kun haen kauppakassit alhaalta. - Ja mahdollisesti sen keskimmäisen tenavat toisella reissulla, kun se jo otti jostain nokkiinsa ja kököttää alakerrassa mököttämässä. Oletettavasti syystä että mulla ei ole määrättömästi käsiä ja se haluis ehdottomasti pitää kädestä kiinni rappusissa. Alas jos pojan jättää, se kököttäisi siellä luultavasti siihen saakka kun isänsä tulee kotiin.. Ellei sitten ala huutamaan perään ja se on pakko hakea pikamarssilla kotiin karjumaan ennenkun naapureilla menee poro nokkaan...

Toivotaan, että kuopus on enemmän siskonsa kaltainen. Mä en kestä, jos mulla on parin vuoden päästä taas tommonen junttura täällä...

Vierailija - 9.2.2010 0:23  (40/115)

Olen lastentarhanopettaja

ja kaipaan vuosia, jotka sain olla kotona. Se oli lomaa. Ei ollut tekemisen puutetta. Halutessaan pystyi olla vaikka yöpuku päällä koko päivän. Sai keskittyä vain omaan lapseen ja tehdä hänen kanssaan kaikkea kivaa. Jos selviää 20 lapsen kanssa päivästä toiseen ja saa siitä vielä kiitosta, kotona olo ei tunnu työltä.

Vierailija - 9.2.2010 0:27  (41/115)

Tätä äitiyslomaani

häiritsee suunnattomasti se seikka, että aamuheräämiset ei oo hävinneet mihinkään. Esikoinen on nyt eskarissa, eikä oo muuten ihan hirveen motnaa kertaa heräilty millon huvittaa.. Aamulla on kello soimassa vaikka kuinka onkin olevanas lomalla...

Vierailija - 9.2.2010 0:40  (42/115)

olen lähihoitajana

ja kotona olo tuntuu lomalta,mutta se tuntuisi lomalta oli työ mikätahansa! helppo vauva nukkuu yönsä ja on iloinen /perus tyytyväinen eikä ole sairastellut.

Vierailija - 9.2.2010 0:42  (43/115)

ap ajatteli sitten olla muka hauska, musta

kirjoitus lähinnä lapsellinen ja naiivi. Kaikilla ei todellakaan ole työ istumista vaan voi olla hyvinkin fyysistä työtä. Minä nautin kotona olosta, koska olen kokki ja työpäiväni todella hektisiä. Ihanaa, kun voi ottaa rennosti ja jos haluaa niin valvoo pitkään ja ottaa vaikka päivänokoset lasten kanssa.
Miten on mahdollista, että kotityöt mielletään niin raskaiksi, koska jokainen valintansa tekee ja tietää tasan tarkkaan lapsia hankkiessa, että kotia pitää hoitaa, ruokaa laittaa ym.. Onko nykyajan naiset niin hemmoteltuja etteivät halua tehdä mitään mikä rasittaisi heitä?.
Toisaalta tässä asiassa tullaan myös liikaruorittamiseen, että kun koti pitää olla jynssätty ja ahdistutaan, jos lapset vähän sotkee.
Ahdistutaan kun koti ei olekaan kun sisustuslehdestä ja lapset ja mies sotkee. Ennen pitkää tulee naisesta sitten motkottava äiti, kun kaiken pitää olla niin täydellistä!.
Tuntuu, että kotona olo on monille, kun pahimman luokan vankeusrangaistus ellei melkein kuolemantuomio.

Vierailija - 9.2.2010 0:47  (44/115)

Mä luulen, että suurempi ongelma kuin työn määrä

on sosiaalisten kontaktien puute... Ei kaikki edes viihdy perhekerhoissa tms. eikä kaikkia kiinnosta hiekkalaatikkokeskustelut viimeisimmästä Me&I mallistosta samalla kun toisella silmällä vahtaa pilttejään ja lause keskeytyy milloin mistäkin syystä...

Vierailija - 9.2.2010 1:12  (45/115)

Sama

Mulla sama juttu :) Tosin alkuvaiheessa otin sen siltä kannalta, että kun jokatapauksessa oli pakko herätä ja lähteä liikkeelle, niin kävin vauvan kanssa kuntosalilla (pikaisesti) treenamassa samalla reissulla.

Pitäis vaan käynnistellä sama rutiini uudestaan, teki nimittäin hyvää päälle ja kropalle :)

Vierailija - 9.2.2010 3:06  (46/115)

Minä teen asiakaspalvelutyötä..

Viimeisen viikon aikana olen saanut tappouhkauksen, uhkauksen asiakkaalta että "kun otan sinun pomoon yhteyttä, niin saat potkut" (kun noudatin vain ketjuravintolan sääntöjä), valituksia, valituksia, valituksia!!
Taukojen pito on yhtä lystiä, kun niitä ei asiakaspalvelun kannalta pystyisi pitämään.. Siis jonot kasvaa kassoilla, ruokien vienti pöytiin hidastuu -> Valituksia. Joten valitse siitä, pidätkö tauon, vai "helpotatko" työpäivää jättämällä tauot pitämättä ja pitämällä asiakkaat tyytyväisinä.
Ja jatka päivää joka helvetin päivä, tai jätä työkaverit pulaan. Ja tule myös vapaapäivänä töihin ilman kunnon korvausta vapaapäivän menetyksestä.


Kyllä minä sain kotona ollessa syötyä, nukuttua päiväunet, vietettyä myös vapaa-aikaa ihan ruhtinaallisesti, kun mieskin osallistui lasten- ja kodinhoitoon.

Tiedän, ammatinvalintakysymys....

Vierailija - 9.2.2010 3:19  (47/115)

Voi kuule, mulle tuo olis lomaa!

Olen toissa mielenterveysongelmaisten vanhusten hoitokodissa. Siella on melko lailla kuvaamasi kaltaista toimintaa yosta toiseen (teen siis 3 yovuoroa viikossa 36h). On vahan eri asia vaihtaa kiemurtevan 10kk ikaisen vaippaa kuin kahteen pekkaan yrittaa taltuttaa isoa vahvaa aijaa jolla paskat housussa ja joka yrittaa huitoa kasia irti ja jos oikein onnekas paiva on voi loytya huone joka on tahrittu paskalla ympariinsa kun on loytaneet omat kadet vaippaan...
Usein olet erotuomarina kahden skitsofreenikon valissa, saat pelata oman turvallisuutesi puolesta, ja kylla valilla saadaan raahata potilasta rappusista alas tai juosta jota kuta karkuun, valilla putsata ruokaa seinasta, joskus yrittaa maanitella laittamaan edes jotain rihman kiertamaa ylle ettei alasti kulkisi, ja enemman kuin usein mulle haistatellaan vittua...
Joten juu, nyt aitiyslomalla on ollut oikein makoisat oltavat!!

Vierailija - 9.2.2010 5:30  (48/115)

Lasten nkanssa saa tehdä kaikkea mukavaa

reissata ja kyläillä. Kotityöt tehdään miehen kanssa puoliksi.

Jos olisin ollut töissä kun lapset pieniä, en olisi voinut reissata miehen ja lasten kanssa.

Tosin kotonaolovuosina samalla opiskelin akateemisen tutkinnon.

No mulla onkin ollut aina helpot lapset (=hyvin kasvatetut ja hoidetut).

Vierailija - 9.2.2010 5:31  (49/115)

kiitos kaikille kommentoineille,

täytyy myöntää että piristitte ja autoitte ymmärtämään taas elämää enemmän :) ehkä mä olen naiivi, mutta toisaalta pelkkä ihminen, ja tarkastelen elämää omista lähtökohdistani käsin. Mun on kieltämättä vaikea katsoa tätä kotoa oloa sellaisesta työstä käsin, jota en ole koskaan tehnyt, kuten esim. mielenterveysongelmaisten parissa työskentelevät hyvin osoitti. Ja näköjään monet teistä saakin nukkua aamulla pitkään kotona ollessaan, mutta kuten huomaatte, minä en. Mieheni kanssa on sovittu, että se, joka menee töihin, saa aamulla nukkua kellon soittoon, heräsi lapset mihin aikaan tahansa. Mulla on molemmat hereillä puoli seisemään mennessä joka aamu, ja minä se olen, joka herää. Lisäksi molemmat lapset herättävät edelleen yöllä muutamia kertoja, joten mun unimääräni eivät ole kummoisia. Lapset myös nukkuvat päikkärinsä eri aikaan, pienempi kahdet ja isompi siinä välissä yhdet, joten ei päivällä nukkuminenkaan onnistu.

Ja kun tuosta kaupassa käynnistä oli puhetta, mä yhdyn myös siihen kirjoittajaan, joka ei todellakaan mielellään käy lasten kanssa keskellä päivää kaupassa. Juu, en minäkään. Mun esikoiseni on myös sellainen murjottaja, eli vaikka ei ns. häiritse kaupassa, ei suostu liikkumaan vaan yksinkertaisesti murjottaa, koska äiti sanoi taas jotakin "väärin". Se taas voi olla mitä tahansa - ostinkin keltaisia paprikoita, enkä punaisia, tai erehdyin punnitsemaan kurkun itse, enkä antanut hänen punnita. Käytännössä jokainen kauppareissu hänen kanssaan menee murjotukseksi, lahjonta ei tepsi. On luvattu kahvilareissua samaan syssyyn sekä Prinsessa- tms. lehden ostamista, jos reissu menee hyvin, mutta kun ei mene. Sitten esikoinen vaan loukkaantuu lisää, kun ei mennäkään kahvilaan tai ei saakaan lehteänsä. Ja mäkin joudun raahaamaan kauppakassit sekä molemmat lapset kolmanteen kerrokseen. Eli todellakin on luksusta päästä kauppaan ihan yksin, ainakin mulle.

No mutta, todellakin mun suurin ongelmani on se sosiaalisten kontaktien puute. Kaveripiirissäni ei juuri ole muita äitejä, ja ne jotka ovat, asuvat eri paikkakunnilla. En myöskään ole löytänyt juuri seuraa perhekahviloista tms., koska keskustelut tuntuvat keskittyvän vaippamerkkeihin, vauvojen kakan väriin, milloin ihmettelemään miksei joku imetä ja milloin miksi joku lopeta imetystä, eivätkä nämä nyt ole ihan niitä aiheita, joista minä mieluiten keskustelisin. Rankinta tämä on siis henkisesti, ei niinkään fyysisesti.

ap

Vierailija - 9.2.2010 5:56  (50/115)

lomalla töissä

itse olen hoitovapaalla, mutta keikkailen viikottain omalle osastolleni(psyg.osasto) ja koen, että kun PÄÄSEN töihin, niin se on mulle se henkireikä. Raskaana ollessani odotin, että ns.loma alkaa, mutta lapsemme kun oli 2kktta vanha, niin ilmoittauduin jo keikalle. Kyse ei ole siitä, että vauvamme olisi ollut ns.hankala tapaus, päinvastoin. Kaikille ei sovi kotona olo, mutta tälleen keikkailen huomaa, että jaksan henkisesti paremmin. Varmasti osa syy on myös se, että itselläni ei ole aikuiskaveria samassa tilanteessa, joten aikuiskontaktit päivisin on aika olemattomat. Nytkin olen yövuorossa ja 12jälkeen pääsen vasta nukkumaan....

Vierailija - 9.2.2010 6:09  (51/115)

Teen vastuullista hoitotyötä.

Joudun tekemään paljon itsenäisiä ratkaisuja. Työ on melko kiireistä ja kuormittavaa ja kyse on toisten ihmisten terveydestä, toisinaan jopa hengestä. Lisäksi työ vaatii lähes jatkuvaa opiskelemista, monien taitojen hallitsemista ja tietojen päivittämistä. Pidän työstäni, mutta helpoksi ja toisella kädellä tehtäväksi sitä ei voi kutsua.
Työn ja perheen, useampi lapsi, yhdistäminen on mielestäni monin verroin rankempaa ja vaativampaa kuin kotona oleminen omien lasten kanssa. Samat velvollisuudet ja lähes samat kotityöt on työssäkäyvällä kuin kotiäidilläkin. Ja työssäkäyvän lomahan on kotiäidin arkea.
Nautin todella paljon äitiyslomasta ja hoitovapaista jolloin voin olla omien lasten kanssa kotona ja tehdä asioita omaan tahtiini, ei sitä voi työksi kutsua :). Edellinen 1   2   3  Seuraava  Viimeinen

» Aihe vapaa