Keskustelut

« Takaisin keskustelujen etusivulle

---

Näille alueille voit kirjoittaa rekisteröitymättä

» Aihe vapaa

Näytä viestit peräkkäin | Näytä viestipuu

Viesti

Vierailija - 8.2.2010 16:17  (1/33)

Vauva aloitti päiväkodissa 8kk iässä...

... ja se vauva olen minä. :)

Nyt 3-kymppinen äiti, tervejärkinen, läheiset ihmissuhteet ja suhteet omiin vanhempiin, hyvä koulutus jne.

Niin että ei se päiväkoti lapsia pilaa. Vaikka omani kanssa nyt hoitovapaalla olenkin, niin ei kaikki välttämättä voi/jaksa olla kotona lasten kanssa.

Vastaukset

Vierailija - 8.2.2010 17:11  (2/33)

onneksi olkoon!

Hienoa että näin kohdallasi asiat meni hyvin!Ei se kuitenkaan merkitse että sillä se huoli pienistä päivähoidossa häviäisi. Kyse on ennemmin siitä että mitä pienempänä päiväkodissa aloitetaan sitä suuremmat ovat riskit että asiat menevät pieleen ja mutkistuvat ja vaikeutuvat iän myötä. Ihan tilastollisesti on nähtävissä että lasten ongelmat ovat lisääntyneet tasaisesti että ikäryhmästä joka aloittaa ekalla luokalla syksyllä siitä kolmasosa tulee tarvitsemaan erityistukea. Se on melkoinen määrä.

Vierailija - 8.2.2010 17:15  (3/33)

mun nykyisessä asuinmaassani sinne

mennään nippanappa 2 kk. kumma kyllä, täällä ei ole vielä kukaan ammuskellut koulutovereitaan tms

Vierailija - 8.2.2010 17:16  (4/33)

En pitäisi mitenkään hienona asiana sitä, että

8kk ikäinen laitetaan päiväkotiin. Olkoonkin, että ap:n tapauksessa se oletettavasti on toiminut ainakin hänen kertomansa mukaan. Päiväkodille on myös paljon parempia vaihtoehtoja, mikäli ei itse voi VAUVAA kotona hoitaa. 8kk ikäinen on nimenomaan vauva ja hänen paikka on kyllä mielestäni kotona. Mutta siis, perhepäivähoito on paljo parempi ratkaisu, jos lapsi joudutaan viemään hoitoon liian pienenä. Aikuisten tuntuu vain olevan välillä niin vaikea käsittää, miksi se päiväkoti on pienelle lapselle stressaava paikka. Ja jos lapsi vielä aamuisin sinne mielellään lähtee, niin eihän siinä mitenkään voi olla mitään pahaa, eihän?!

Vierailija - 8.2.2010 17:16  (5/33)

voi jumalauta 2, avaa silmäs

maailma on täynnä maita ja paikkoja, missä jo vauvat laitetaan päivähoitoon, mutta kumma kyllä,
kusipäänuoret tulevat suomesta edelleen

Vierailija - 8.2.2010 17:18  (6/33)

Miksi et silti haluaisi parempaa omalle lapsellesi

Minun äitini kuoli minun ollessa 5v, mutta en silti halua tappaa itseäni, vaikka selvisin siitä ihan täysjärkiseksi aikuiseksi.

Vierailija - 8.2.2010 17:21  (7/33)

Näinpä näin

Ennen vanhaan vauvoja on Suomessakin laitettu hoitoon aika yleisesti. Ja täällä Keski-Euroopassa, jossa äitiysloma kestää 3 kk synnytyksen jälkeen, on erikseen crèchet, johon laitetaan vauvaikäiset hoitoon, ja maternellet, johon menevät kotiäitien lapset kolmivuotiaina opettelemaan sosiaalisia taitoja.

Vierailija - 8.2.2010 18:03  (8/33)

miten on?

Kerroppas miten suuri prosentti siellä 2kk:ta viedään päivähoitoon?

Vierailija - 8.2.2010 18:31  (9/33)

koskee vain osaa

Näin on, tätäkin esiintyy, mutta vastapainoksi hyvin moni äiti hoitaa lapsiaan kolmevuotiaaksi kotona ja päiväkodissaolo on harvoin niin pitkä kuin Suomessa, isompienkin lapsien kohdalla. Suomessa siis huomattavasti suurempi osa alle kolmevuotiaista hoidetaan pitkiä päiviä päiväkodeissa.Siksi myös varhaisen päivähoidon vaikutukset aivan toisella tavoin ovat nähtävissä lasten kehityksellisessä takkuilussa

Vierailija - 8.2.2010 18:34  (10/33)

Luulen,että Suomen nuorten

ongelmat ovat juuri siinä, että heidät kotihoidetaan 5-vuotiaaksi....

Vierailija - 8.2.2010 18:38  (11/33)

Samaa mieltä 10 kanssa

Vierailija - 8.2.2010 18:46  (12/33)

Mun mies on mennyt hoitoon 3kk iässä ja

ihan täyspäinen siitäkin on kasvanut (poislukien normaalit miehiset oikut...) ;)

Vierailija - 8.2.2010 18:47  (13/33)

Sama kokemus kuin ap:llä

menin päiväkotii ja puolivuotiaana kun äitini äitiysloma päättyi. Täysijärkinen, hyvä koulutus, läheiset perhesuhteet on minullakin. Omani hoidin kotona niin, että nuorempi oli lähes 3 ja isompi 5 töihin lähtiessäni. Kotona ollessanikin olin samaan aikaan kahden vieraan lapsen perhepäivähoitaja.

Vierailija - 8.2.2010 18:56  (14/33)

1960-luvulla vauvat pääsivät

seimeen 6 kk:n ikäisinä. Kerran työssäoloaikanani siellä otettiin poikkeuksellisesti yksi 5kk:n ikäinen vauva. Terveisiä vaan kaikille entisille "vauvoilleni" jotka ovat olleet Herttoniemen lastenseimessä Susitiellä noihin aikoihon...

Hoito oli ehdottoman hyvää, vaikka lapsen oma äiti on tietysti hyvä asia lapselle, mutta kun aina ei voi olla...

Siihen aikaan ei niin vaan kaupungin hoitopaikkoja annettukaan. Ainakin otettiin huomioon perheen tilanne, vanhemmat työssä tai opiskelijakin sai. Yh-äidit tai jos isä yh, silloin sai. Taloudellinen tilanne; rikkaat eivät saaneet lapsiaan, vaan jotenkin tuloraja lapsilukuun nähden.

Jos hyvätuloisempi perhe maksoi omaa asuntoa, otettiin se huomioon siten, ettei työtuloista jää perheelle kalliimpaan hoitoon viemään. Katsottiin että taattu asunto on tärkeä lapsn kannalta ja silloin saattoi hyvinkin saada lapsensa tarhaan tai seimeen.

Jos oli autovelkaa, sitä ei katsottu "tärkeäksi" jolloin se ei auttanut samoin kuin jos olisi asuntovelkaa ollut.

Vapaapäivinä ei saanut laittaa lasta hoitoon, kaupunki ei halunut että sen varoilla pidetään "turhaan" lasta hoidossa, hoitopäivän aikana ei saaanut mennä kampaajalle eikä ostoksilla oloaikaa saanut pitää hoidossa.

Lapsi piti hakea ensin, ja sehän jatkui 1970-luvun loppuun, jolloin olin kunnallinen pph, sanottiin ettei saa pitää lasta esim. kaupassa käynnin ajan hoidossa.

Silloista hoitoikää ei nykyään hyväksytä useinkaan, mutta ainakin lapset olivat vanhemman vapaapäivän oman vanhempansa kanssa tai muuten kotona ollessaan, kuten äp-lomalla jne.

Nykyisin aloitetaan myöhemmällä iällä hoito mutta lapset voivat olla enemmän äidin luota pois, koska subjektiivinen oikeus sallii.

Ainakin minä käsitin erään lapsen kohdalla, päiväkodissa, kun työkaveri sanoi minulle etten voi valittaa äidille koska tulee hakemaan aina viimeisenä lastaan, jo minuutteja ylikin usein. Koska lapsilla on se oikeus niin saa olla. Tämäkin äiti oli kotona "työnhaussa" eikä muita lapsia ollut.

Joskushan on parempi lapsen olla suurimman osan päivästä muualla jolloin äiti jaksaa eikä tarvitse sijoittaa...

Aivan ihania aikoja seimessä vauvojen kanssa.
He nukkuivat vauvana sekä taaperoiässäkin isolla parvekkeella ulkona. Markiisi-putkisängyissä oli lämmin uinua isossa karvavuorellisessa makuupussisssa, josta vuori otettiin pois ilmojen lämmetessä. Usein vietiin ylimääräinen huopa makuupussin päälle kun pakkasta oli enempi..

Koviin pakkasiin ei laitettu ulos nukkumaan, vaan sisälle, jossa ikkuna oli raollaan ja vauvoilla hattu sekä vuoreton makuupussi, luulivat olevansa ulkona kun hattukin oli päässä...

Vierailija - 8.2.2010 19:09  (15/33)

kannattaa verrata ihan oikeesti

Suomessa lähes 30% 1v täyttäneistä, lähes 60% 2v täyttäneistä yli75% 3v täyttäneistä on kokopäivähoidossa Suomessa.Muissa pohjoismaissa 45% alle kouluikäisten äideistä on osa-aika töissä.Hollannissa vertailun vuoksi 10% alle kouluikäisten äideistä on kokopäivätyössä 40% osa-aika työssäja 50% on kotona hoitamassa lasta tai lapsia.Tämän lisäksi WHO:n raportti kertoo että Hollannissa Euroopan onnellisimmat lapset.Ehkä jotain yhteyttä tällä asialla kuitenkin on?

Vierailija - 8.2.2010 20:33  (16/33)

Niinpä niin

Voisivat nämä "meilla pain lapset laitetaan 2kk ikaisina paivahoitoon" -tyypit kaivaa niitä tilastotietoja naisten työhön osallistumisesta niinkuin noin kokonaisuudessaan....

Vierailija - 8.2.2010 20:41  (17/33)

Ja pointti oli, että lapsen parhaaki vaan pois kotoa ja äidin luota??

ps. Lapsella kehittyy kiintymyssuhde alle kolmivuotiaana ja turvallinen, tarpeisiin vastaava vuorovaikutus on psyykkisen kehityksen periaate. Jos jotain menee pieleen, ne eivät näy koulutuksessa ja urassa, ennemminkin ajatusmaailmassa, tunne-elämässä, kiintymissuhteissa, minäkäsityksen vääristymissä ja sen semmoisissa asioissa. Nämä taas voivat kostautua ongelmia kohdatessa, tunne-elämän kehittymättömyytenä sosiaalisissa suhteissa ym ym

t. sohvapsykologi

Vierailija - 8.2.2010 20:43  (18/33)

Tutkimuksiahan on

Vastahan tutkittiin, että Suomesta on tullut kotiäitiyhteiskunta.

http://www.hs.fi/kotimaa/artikkeli/Tutkimus+Suomesta+tullut+koti%C3%A4itiyhteiskunta/113523045766

Vierailija - 8.2.2010 20:47  (19/33)

Parempi se vauva 2-kuisena on hoitoon viedä

kuin 9-kuisena, mikä on pahin mahdollinen ikä aloittaa hoidossa, kun on tottunut jo kotiin ja eroahdistuskin usein pahimmillaan ja lisäksi ymmärtää, että hänet on hylätty mutta ei ymmärrä, miksi. 2-kuinen ei vielä tämmöisiä tajua ja jos kasvaa hoitopaikassa, ei mitään hirveitä mullistuksia tule.

Vierailija - 8.2.2010 21:16  (20/33)

ei nyt aivan niinkään

Voi olla että Suomessa tukea maksetaan enemmän kuin muualla mutta äidit eivät tästä huolimatta halua alle kolmevuotiaitaan kotona hoitaa. Kyse onkin juuri näistä kaikkein pienimmistä, aivan varmasti päälle kolmevuotiaat ovat enemmän hoidossa tai koulussa pikemmin,Euroopassa. Tavalliseti tullaan kuitenkin kotiin lounaalle jne. Totta on myös että paine on samaan suuntaan kun mikä on jo todellisuus Suomessa. Suomi pitäisikin nostaa esille varoittavana esimerkkinä liian varhaisen päiväkotihoidon riskeistä.

Vierailija - 8.2.2010 21:32  (21/33)

Onhan se itsestäänselvää,

että lapsen kannalta parasta on päästä pois äidin helmoista kunnon hoitopaikkaan päiväkotiin ammattilaisten huostaan mahdollisimman pian. Ajatelkaas sitä kauheaa kohtaloa, että lapsi saisi olla äidin hoidossa niin kauan, kuin on kypsä sietämään valtavaa meluavaa lapsilaumaa 9h päivässä vailla yksilötason huomiointia, jonon jatkeena. Sanoohan sen jo järkikin, että mahdollisimman aikaisin AMMATTILAISTEN hoitoon, niin kasvaa onnellinen lapsi! Äiti on kuitenkin vain äiti, vajaa ihminen, kun päiväkodissa työskentelevä laitosapulainen on sentään ammattitutkintonsa ansainnut.

Vierailija - 8.2.2010 21:33  (22/33)

Mä menin myös päiväkotiin 6 kk iässä

enkä ikinä halua samaa omalle lapselleni. Kun vauvani oli 6 kk, oikein sydäntä kylmäsi ajatuskin viedä hänet hoitoon.

Minulla on ollut vaikeuksia itsetuntoni kanssa, olen aina pelännyt hylätyksi tulemista. Voi olla, että joku kokee toisin vaikka olisi aloittanut 2 kk iässä päiväkodin. Minun näkemykseni asiasta on toinen.

Olen muuten Keski-Euroopassa asuessani huomannut, että pienten lasten kotihoito on tavallista ja päivähoidolla tarkoitetaan parivuotiaiden kohdalla yleensä parin tunnin, ei 9 tai 10 tunnin hoitoa kuten Suomessa on tapana.

Vierailija - 8.2.2010 21:36  (23/33)

Joo-o

Ainakin täällä Belgiassa kyllä crècheissä olevat lapset ovat siellä yleensä täyspäiväisesti. Meidän crèchessä ei ole edes mahdollisuutta pitää lasta osa-aikaisesti. Tai siis jos välttämättä haluaa, niin saa hakea kesken päivän pois, mutta pitää maksaa kokoaikainen hoitomaksu silti.

Vierailija - 8.2.2010 21:45  (24/33)

No eihän Suomessakaan kaikki tee samalla lailla, tämä on täällä tavallista:

Ainakin Ranskassa ja Belgiassa on ihan yleistä tämä crècheen laittaminen, ja täällä lapset yleensä viettävät sitten koko päivän päiväkodissa. Kolmivuotiaana alkaakin maternelle, joka siis on leikkikoulu, joka kestää tyypillisesti kahdeksan tuntia miinus pitkä lounas.

Vierailija - 8.2.2010 21:45  (25/33)

Sepä olisikin kauheaa maksaa hoidosta, vaikka lapsi on osan ajasta kotona!

Rahantuhlausta!

Varhaisesta päivähoidon aloittamisesta tulevat ongelmat, esim. kiintymyssuhdeongelmat eivät välttämättä ole ihmisen itsensä tunnistettavissa. Sitoutumisongelmat, takertumisongelmat, vaikeus sietää yksinoloa, ja pahimmillaan kyvyttömyys osoittaa tarvittavaa sitoutumista ja tiettyjä välttämättömiä tunteita OMAA jälkikasvuaan kohtaan. Oman lapsen sitovuus ahdistaa ja tämäkin halutaan laittaa mahdollisimman pian hoitoon, vaikka oikeasti vauva tarvitsisi tuntemuksiinsa ja luontaiseen voimakkaaseen läheisyyden- ja sitoutumisentarpeeseensa vastaavaa äitiä.

Vierailija - 8.2.2010 21:48  (26/33)

hmm

kyllä kävi sääliksi yhtä pientä tarhan aloittajaa kun 10kk makasi vaan lattialla. ei osannut puhua ei kontata, istumassa pysyi juuri ja juuri jos laitettiin. isommat töni ja siellä jaloissa pyöri. ei siellä ole kuin yksi syli neljää kohden nykyään, ei sittereitä eikä muuta. yleensä ottavat min. 1 vuoden ikäisiä...

Vierailija - 8.2.2010 22:02  (27/33)

21, ainakin lastenpsykiatri

Raisa Cacciatoren ajatuksen mukaan lasten tulisi olla päivähoidossa ammatti-ihmisten kanssa, sen sijaan että olisivat kotona äidin kanssa.

Raisa Cacciatore oli lehtiartikkelissa jokunen vuosi sitten, hän kertoi että äidit ovat vain äitejä siellä kotona joten hän oli sitä mieltä että lapset päiväkotiin.

Jäi vaan mieleen kun ajattelin kuormittuvaa päivähoitoa tuon kirjoituksen jälkeen. Onneksi ei kaikki noudata kirjaimellisesti...

Vierailija - 8.2.2010 22:09  (28/33)

Syli ja päiväkoti

Meidän tyttö meni 12 kk iässä päiväkotiin ja aina riitti syliä kun neiti halusi sylissä olla. Ei ihan vielä osannut kävellä, mutta kyllä nyt 10 kk osaa kontata aina! Haloo! Eli liikkumaan pääsee, ja ihmeteltävää riittää.

Meillä lapsen laittaminen päiväkotiin nuorena oli varmasti kaikille paras ratkaisu. En ymmärrä ihmisiä, jotka viihtyvät neljän seinän sisällä ilman ammatillisia haasteita. Meille vanhemmille työ on tärkeää, ja lapsi tykkäsi aivan älyttömästi olla päiväkodissa, joten varmasti meidän perhe on ollut onnellisin ja tasapainoisin tällä ratkaisulla.

Vierailija - 8.2.2010 22:29  (29/33)

Ei tajua tätä päiväkoti/lapsen hoitoon-

viemis keskustelua. Kai kaikki nyt kuitenkin huomaa ajatella, ettei asia ole mustavalkoinen? Eiköhän tuo ratkaisu viedäkö vai eikö viedä ole paljon kiinni perheen tilanteesta. Lisäksi moni haluaisi töihin, joka tarkoittaisi lapsen viemistä hoitoon, mutta kun työtä ei kaikki näytä löytävän. Ja lapsi kyllä kehittää aivan normaalin kiintymyssuhteen vanhempiinsa/läheisiin, vaikka olisikin hoidossa, jos lapsen kanssa sitten todellakin vietetään aikaa vapaa-ajalla (enkä tarkoita mitään nykymuodin laatuaikaa vaan aivan normaalia arkea). Nykyään, kun moni ei todelisuudessa viitsi leikkiä pihalla lapsensa kanssa eikä ota lapsia mukaan arkisiin askareisiin, kun lapset ovat tiellä. Ei se kotona olo autuaaksi lasta tee yksiseliiteisesti. Ja lisäksi kun monelle av:laiselle lapsen antaminen isovanhempien syliin kuulostaa lähes kamalalta, vaikka todellisuudessa side isovanhempiin on lapsen etu.

Että muistetaanpa asioiden olevan päätöksen summa, olkoonkin, että itse kunnioita sekä hoitoonvientipäätöstä että kotona hoitamista. Sitä taas en ymmärrä, että lapsen kanssa ei vietetä normaalia arkea KOKO PERHEEN voimin..valitettavasti!

Vierailija - 8.2.2010 22:32  (30/33)

Luulen, että asun tuon edellisen kirjottajan kanssa samassa maassa

Katsoinpa wikipediasta, että kotiäitejä tämän maan väestöstä on 14.5%. Siihen sisältyvät myös ne 50-vuotiaat kotiäidit, jotka ovat aina olleet kotiäitejä eivätkä käyneet kouluja saati omaa työpaikkaa. Nuoremmathan täällä harvemmin enää kotiäideiksi jäävät kuten oli tapana ennen.

Vierailija - 9.2.2010 7:14  (31/33)

Olitko katsomassa koko ajan?

Olen nähnyt niin paljon sitä, että vanhempien läsnäollessa sylitellään ja leperrellään. Kun äiti sulkee portin, taapero isketään penkkiin tai jätetään lattialle ja tehdään kiireellisempiä asioita. Saa rauhassa siellä kaivata syliä ja hoitoa.

Kun vanhemmat hakee niin uudelleen sylitellään ja niin leperrellään.

Tätä olen nähnyt monessa päiväkodissa, missä olin töissä ennen kuin hain opiskelemaan. Keikkaa heitin opiskeluaikoinakin ja ei näyttänyt homma muuttuneet. Kiristyneen vain.

Vierailija - 9.2.2010 10:08  (32/33)

pohdintaa

Pointti numero yksi ehkä onkin että pystyisimme Suomessa hyväksymään sen tosiasian että lapsen, vanhempien ja yhteiskunnan näkökulmasta kaikkein parasta on että alle kolmevuotias hoidetaan kotona.Että tälle tosiasialle annettaisiin kuuluva sille kuuluva arvostus ja äideille annettaisiin oikeanlaista tukea jaksamiseen kotona.Esim.puistotätitoiminta on kokonaan melkein lopetettu. Tämä oli tuki-muoto joka antoi äideille hengähdystaukoa taaperostaan ja aikaa vauvan kanssa olemiseen. Parin tunnin ulkoilu puistotädin kanssa joko aamupäivällä tai iltapäivällä oli oikea tapa tukea myös taaperon näkökulmasta, joka sietää hyvin eron äidistä parin tunnin verran silloin kun on virkeimmillään.

Pointti numero kaksi on että kaikille äideille erilaisista syistä alle kolmevuotiaan hoito kotona ei ole mahdollista, ja siihen ehkä ei ole edes halua, silloin nämä äidit tarvitsevat sen kaltaisen tuen joka mahdollistaa vanhemmuuden, kiinteän yhteyden säilymisen taaperoonsa päivittäisestä erosta huolimatta, eli toimivan vanhemmuuden säilymisen hoitajan kautta ja avulla.

Pointti numero kolme. Nykyinen kasvatuskäytäntö pystyy hyvin huonosti tarjoamaan senkaltaista apua äideille että elävä toimiva suhde taaperoon säilyisi.Isot ryhmät, pitkät hoitopäivät,vaihtuvat hoitajat,liian pinnallinen yhteistyö,jne. jne.kertovat hädästä päivähoidossa.

Äidit kokevat ettei vaihtoehtoja ole ja siksi jää ainoaksi mahdollisuudeksi ummistaa silmät ja idealisoida päivähoitoa.Tämä on myös helpompaa sen myötä kun äidin edellytykset elää tunnetasolla taaperonsa kanssa vähenevät pitkän päivittäisen erossaolon myötä.Äidin taaperoaan koskevat päiväkotiin liittyvät tulkinnat palvelevat liian usein äidin omien syyllisyydentunteiden lievittämistä kuin taaperon tilanteen todellista ymmärtämistä.

Päiväkodin hoitajien apu vanhemmille lapsen todellisten tunteiden ja tunnelmien välittämisessä ei toimi.Vaikeista asioista vaijetaan helposti kun ei oikeen tiedetä miten niitä käsitellä.

Alle kolmevuotiaat tulisi erottaa muusta päivähoidosta erilliseksi ryhmäkseen. Täysin avuttoman pienen lapsen ja tämän vanhempien tarpeet ryhmähoidossa ovat aivan toisenlaisia kuin isompien lasten.Päivähoito tulisi selkeästi rakentaa siten että kehitykselliset tarpeet tulevat riittävän hyvin huomioiduiksi.Näin säästyisimme paljolta tuskalta ja myös ennaltaehkäisisimme monia vaikeita ja yhteiskunnalle kalliita lasten ja vanhempien ongelmia.

Vierailija - 9.2.2010 10:16  (33/33)

Mun molemmat lapset

menivat paivakotiin ollessaan 6-7kk vanhoja. Molemmat olivat paivakodissa taydenpaivan 4 pva/viikossa.
Nyt lapset ovat 4 ja 7 vuotiaat. Toinen siis esikoulussa ja toinen jo oikeassa koulussa.


Antaa kaikkien kukkien kukkia - paivahoito tai kotihoito. Kummatkin ratkaisut sinallaan ovat hyvia, jos arki ja elama menee muuten hyvin.

Mukavaa jatkoa kaikille aideille!