Keskustelut

« Takaisin keskustelujen etusivulle

---

Näille alueille voit kirjoittaa rekisteröitymättä

» Aihe vapaa

Näytä viestit peräkkäin | Näytä viestipuu

Viesti

Vierailija - 23.12.2009 21:00  (1/71)

Rumat lapset.

Ajatteleeko kukaan koskaan, että oma lapsi on ruma? Säälittekö vanhempia, joiden lapset ovat mielestänne rumia? Voivatko lapset ylipäätään olla rumia?

Vastaukset

Vierailija - 23.12.2009 21:02  (2/71)

Olen miettinyt joskus

samaa. Meidän lapset kun saa aina joka paikassa huomiota, miten söpöjä ovat, miten ihanat silmät ja pitkät silmäripset. Mutta en ole kuullut kaverin lapsien saavan kehuja. Ovatko lapset aina omien vanhempien mielestä kauniita?

Vierailija - 23.12.2009 21:04  (3/71)

Kaikki lapset ovat vanhempiensa mielestä kauniita

Eli en sääli niitä kenellä on rumia lapsia, miksi säälisin?

Vierailija - 23.12.2009 21:29  (4/71)

En mä rumaksi miellä yhtään lastani, mutta tiedostan toki, että joku on kauniimpi kuin toinen.

Meillä keskimmäinen on malliainesta, esikoinen vaatimattomamman näköinen, mutta hän on taas sosiaalisesti todella taitava ja hyvä koulussa.

Kuopus on niin nuori, ettei hänestä voi vielä tehdä raporttia, mutta ulkonäöltään on noiden kahden välistä. Osaa kyllä hurmata sekä aikuiset että lapset.

Vierailija - 23.12.2009 21:36  (5/71)

Vähän sama asia lapsissa kuin aikuisissakin.

Kauneus on katsojan silmässä.

Vaikka lapsella olisi kuinka pitkät silmäripset ja pyöreät silmät, ei hän ole kaikkien mielestä mitenkään erityisen kaunis tai suloinen. Ehkä pitkäripsinen tai suurisilmäinen, muttei välttämättä suloinen tai erityisen ihanan ja miellyttävän näköinen.

Ts. eri ihmisiä miellyttävät erilaiset piirteet ja erinäköiset ihmiset. Ei ole olemassa ihmisiä, varsinkaan lapsia, jotka olisivat kiistatta rumia. Aina jotakuta miellyttää. On kyllä teoreettinen kauneusihanteen prototyyppi, mutta tosiasiassa ihmiset pitävät erilaisia piirteitä viehättävinä.

Vierailija - 23.12.2009 21:36  (6/71)

no kyllä mua vähän säälittää rumat lapset

yleensä rumuus näkyy siinä 5 veestä eteenpäin. Ei niiden vanhempien, vaan ihan itsensä takia. :(

Vierailija - 23.12.2009 21:37  (7/71)

Ei nyt ehkä sentään ruma.

Mutta sellainen "erikoisen näköinen" ja "tomeran näköinen" ja "terveen punakka" oli meidän tyttäremme aluksi sekä omasta että muiden mielestä. Kukaan ei koskaan ekojen vuosien aikana kehunut tyttö kauniiksi tai söpöksi, eikä hän kieltämättä sellainen ollutkaan. Koin huonoa omaatuntoakin siitä että minun silmissäni tyttö ei ollut kaunis, kuten vanhempien pitäisi tuntea. Isosisko nimittäin oli heti synnyttyään maailman kaunein lapsi (mielestäni).

Onneksi tyttö muuttui kasvaessaan sirommaksi kasvoiltaan ja hiusten kasvu (lopulta 2,5-vuotiaana)toi ulkonäköön suuren muutoksen. Nyt hän on mielestäni varsin söpö ja hauskan näköinen hörökorvineen ja punaisine kiharoineen.

Vierailija - 23.12.2009 21:37  (8/71)

Kun se kauneuskin on niin suhteellista.

Miehellä on kaksi teini-ikäistä tytärtä ja aina nuorempi saa kehuja kauneudesta. Silti musta se vanhempi on nätimpi ja esimerkiksi monet vanhemmat sukulaiset kehuu juuri vanhempaa. Nuorempi on kyllä periaatteessa kaunis, mutta vanhemmasta huokuu sellainen lempeys ja hyväntahtoisuus. Molemmat siis kauniita, omalla tavallaan. Voisin kuvitella, että nuoremmasta tulee näitä naisia, joita miehet ei uskalla edes lähestyä, kun taas vanhempi on sitten se naapurintyttö, joka ei tosiaan jää yksin.

Vierailija - 23.12.2009 21:39  (9/71)

Rumista lapsista saattaa kehkeytyä

kauniita aikuisia joten turha sääliä.

Eikä muuten kaikki lapset ole vanhempiensa mielestä kauniita.

Vierailija - 23.12.2009 21:42  (10/71)

Meidän luokan

kaunein tyttö oli just se, joka pyöritti tätä me ei leikitä sun kaa -hovia. Siis koulukiusaaja. Kauneus on vain pintaa.

Vierailija - 23.12.2009 23:47  (11/71)

Meillä on semmonen tilanne että

kaikki AINA kehuu ja ihailee mun lapsia, kadulla, kaupassa, missä vaan. Sitten kun ollaan minun kavereiden kanssa liikenteessä, mua hävettää koska heidän lapset ohitetaan ihan kun olisivat läpinäkyviä. Itse en todellakaan koe että he olisivat yhtään sen rumempia kun omat muksutkaan ;)
En tiä, kai sitten vaan toiset kiinnittää huomioo tommoseen enemmän kun toiset. Itse en edes ajattele että minkä näkönen jonkun lapsi on.

Vierailija - 23.12.2009 23:48  (12/71)

lapsena ruma

aikuisena kaunis ja toisinpäin. voisin sanoa että pätee aina.

Vierailija - 23.12.2009 23:50  (13/71)

mutta

yleensä ne juusi on aikuisena tosi kauniita, en lähtis säälimään.

Vierailija - 23.12.2009 23:56  (14/71)

Kyllä minusta esim. 3-vuotias kalju tyttö on aika ruma.

kymmenen vuoden kuluttua voi olla jo vaikka kuinka kauinis. Eikä todellakaan pidä paikkaansa, että ruma lapsi = kaunis aikuinen ja päinvastoin.

Vierailija - 23.12.2009 23:57  (15/71)

No en mäkään ole

kuullut kaverieni lasten saavan kehuja ulkonäöstään ( muuta kuin mitä itse olen kehunut). En silti epäile, etteivätkö saisi. Omanikin saavat, vaikka ovat varmasti aika tavallisen näköisiä söpöjä lapsia.

Vierailija - 24.12.2009 0:00  (16/71)

12. Hmmm..

No en nyt sanoisi noinkaan.. Olen ollut lapsena kaunis ja olen yhä kaunis. Vaikka itse sen sanonkin. Ylpeä en ole, mutten sokeakaan. Ulkonäköni on aina herättänyt huomiota ihan kaikkialla. Ulkomailla usein jopa polvistuvat eteeni(ja tämä ei ollut mikään vitsi).

Minulla on nyt itselläni tyttölapsi joka on kanssa saanut huomiota ihan kaikkialla. Ahdistavaa toisinaan kun jokatoinen vastaantulija sipisee jotain tai tulee ihan suoraan koskemaan lapseni hiuksiin tai kasvoihin. Isot siniset silmät ja punainen kiharatukka hänellä. Minusta ei erityisen kaunis mutta erityisen suloinen kyllä.

Vierailija - 24.12.2009 0:09  (17/71)

Kaunista lasta on kiva katsella, kuin jotain esittelynukkea

Mutta olen hoitanut kymmeniä lapsia ja arjessa kasvojen kauneus jää toissijaiseksi asiaksi.
Sisäinen karisma vetää puoleensa enemmänkuin pitkät ripset jne. näin oli esim kerran serkusten kanssa, toinen oli tosi suloinen mutta aika yksinkertainen ja toinen serkuksista ihan tusinakasvo mutta erittäin karismaattinen ja mielenkiintoinen persoona. Ei olisi tullut mieleenkään sääliä tätä vähemmän kaunista (ei vähääkään kaunista oikeastaan) vaikka toisen ulkonäöstä jatkuvasti huomauteltiinkin positiivisesti.

Vierailija - 24.12.2009 0:18  (18/71)

Sairasta

että lapsen ulkonäöllä on näin suuri merkitys jopa aikuisille! Pimeitä arvoja kasvatatte lapsillennekin.

Vierailija - 24.12.2009 0:18  (19/71)

Mikäs tää nyt on?

Miten niin muka yleensä kauniita, mihin toi nyt perustuu?

Vierailija - 24.12.2009 0:20  (20/71)

Totuus on, että

varsin usein lapsen tulevaisuuden voi ainakin jossain määrin ennustaa katsomalla hänen vanhempiaan. Ja sen voi tehdä myös itse peiliin katsomalla.

AIka harvoin oikeasti rumat ihmiset saa todella kauniita jälkeläisiä ja toisinpäin. POikkeuksiakin toki on, mutta ne ovat juuri niitä, poikkeuksia.

Vierailija - 24.12.2009 0:21  (21/71)

No jaa

Mä lähinnä ajattelen että on vähän alemmasta sosiaaliluokasta. Ei tietty välttämättä pidä paikkaansa, mutta tulee ensimmäisenä mieleen. Meidän lasten päiväkoti on ns hyvällä alueella ja niistä lapsista joilla ei ole niin hienostuneet piirteet, ajattelee että tulevat varmaan viereisestä kerrostalolähiöstä.

Vierailija - 24.12.2009 0:26  (22/71)

Näin kävi mulle

olin ruma ja pullea lapsi, mutta aikuisena olen vuosi vuodelta muuttunut kauniimmaksi. Monet eivät tunnista minua edes lapsuuskuvistani.

Lapsena ja yläasteikäisenä söpöstä siskostani on taas tullut lapsenkasvoinen pottunenä.

Vierailija - 24.12.2009 0:31  (23/71)

päinvastoin!

käväsin juuri vuokralähiössä ja piha kuhisi todella nättejä lapsia ja murrosikäisiä. Ajattelin, että noiden vanhemmat on varmaan elänyt siinä ulkokuoressaan ja lisääntyneet ulkonäön mukaan, muu tavoittelemisen arvoinen on jäänyt toiseksi seikaksi.

Vierailija - 24.12.2009 0:36  (24/71)

Niin SUN mielestä

Mutta ei voi mitään että minä ajattelen toisin. Ja kyllä työelämässäkin menestyneet ihmiset on usein hyvän näköisiä, ei siitä mihinkään pääse.

Vierailija - 24.12.2009 0:42  (25/71)

Tämä jäi mieleen

Ollessani päiväkodissa töissä ryhmässäni oli lapsi
jolla oli ruskeat silmät ja pitkät ripset. Lapsi ei tehnyt minuun tai työkavereihini mitään vaikutusta. Lapsessa oli paljon negatiivisia piirteitä luonteessa. Yleensä löydän jokaisesta lapsesta jotain positiivista sanottavaa. Hämmennyin aina toviksi, kun lapsen haki sukulainen, joka aloitti hillittömän lapsen kehumisen hakiessaan tätä. sanoi lapsen olevan mm maailman kaunein pikkutyttö. Oltiin työkavereiden kanssa aina ihan hiljaisina vieressä. Eli jokaisen vanhemman/ sukulaisen mielestä se oma on kaunein;)

Vierailija - 24.12.2009 0:48  (26/71)

Ala-asteella olin kateellinen

parhaalle ystävälle. Kaikki pojat tykkäsivät hänestä. Kieltämättä näytti oikein söötiltä pitkine hiuksineen. Yläasteella kaikki kuitenkin muuttui. Hän sai aknen ja muutenkin kasvoissa rupesi tulemaan esiin ei niin kauniita piirteitä.
Nyt hän on 30 vuotias ja en kyllä sanoisi mitenkään viehättävän näköiseksi. Lapsena kaunis ei välttämättä ole aikuisena kaunis.

Vierailija - 24.12.2009 0:54  (27/71)

katso tarkemmin

Yleensä kauniit ja menestyvät jäävät mieleen. Muut ovat taviksia MUTTA erittäin huolelliteltuja, rahaa on pistetty kosmetologiin, kampaajalle ja hammashoitolaan, kropasta on pidetty huolta ja vaatteet kalliita ja istuvia. Siis tavallinen ja vähemmän kaunis voi näyttää hyvältä!

Vierailija - 24.12.2009 0:55  (28/71)

Mun lasta dissataan suorastaan koska hän on kaunis.

Itse en tuo lapseni kauneutta mitenkään esille, mutta olen tietoinen kyllä että hän on erityisen kaunis lapsi(itse en ole kaunis). Saa siis paljon kehuja kaupoissa, sukulaisilta ja vähemmän tutuilta ystäviltäni. Mutta omat kaverini eivät häntä kehu ollenkaan kun olettavat että tiedän sen ja kai luulevat että lapsesta tulee ylpeä. Kun taas kaikkien kuullen kehuvat paljon samanikäistä ystäväni lasta joka ei siis ole kyllä kaunis. Tämän tietää tämän lapsen äitikin(on sanonut asian ihan ääneen). Lapsi on siis hieman omituisen näköinen(enkä sano tätä pahalla). En ole katkera mutta kyllähän tuo häiritsee että kaikki kehuu tätä vähemmän kaunista lasta ja jättää tahallaan huomioimatta kauniin lapsen siinä pelossa että minusta tai lapsestani tulisi ylpeä tai pitävät itsestään selvyytenä että tiedän että lapseni on kaunis. Kyllähän mä mielellään kuulisin joskus kavereiltanikin että tyttöni on kaunis ja mietin vaan tulevaisuutta jos tämä sama jatkuu. Jossain vaiheessahan tyttönikin alkaa ymmärtämään että häntä ei kehuta yhtälailla kun ystäväni lasta. Surullista.

Vierailija - 24.12.2009 1:50  (29/71)

pakollinen otsikko

http://pictures.streakr.com/images/agingcelebs/haley-joel-osment.jpg

Vierailija - 24.12.2009 2:02  (30/71)

Hmm,

ennen tätä ketjua en ole itse koskaan tullut miettineeksi ovatko lapseni kauniita vai ei. Nyt kun asiaa pohdin niin esikoiseni ilmeisesti on kaunis, hänelle / hänestä usein sanotaan jotakin positiivista kun kuljemme kaupungilla tms. Kuopus tosi harvoin saa mitään kommentteja, toki joskus hänkin, mutta huomattavasti vähemmän häntä huomioidaan. Voi tietysti johtua myös sukupuolesta, esikoinen tyttö ja kuopus poika.

Vierailija - 24.12.2009 2:45  (31/71)

No onhan tutkittukin, että paremman näköiset

pärjäävät paremmin työelämässä. Onko se sitten hoikkuuden/hiuksien aiheuttamaa vai ei, siitä voi olla montaa mieltä. :P Nimittäin on tutkittu, että lihavat naiset tienaavat keskimääräistä vähemmän omalla alallaan ja kaljut miehet keskimääräistä vähemmän.

Vierailija - 24.12.2009 3:37  (32/71)

Heil Hitler ja Tatu Vanhanen...

Vierailija - 24.12.2009 8:07  (33/71)

Suurisuiset lapset kamalan

näköisiä! Siis monttu auki aina ja kun hymyilee niin ikenet näkyy, yäk :)

Vierailija - 24.12.2009 8:37  (34/71)

Ihanan jouluinen avaus.

Vierailija - 24.12.2009 8:42  (35/71)

ruma lapsena, kaunis aikuisena ja toisteppäin

Niin se menee. Kokemusta löytyy asiasta

Vierailija - 24.12.2009 8:43  (36/71)

Huh mikä ero!

Vierailija - 24.12.2009 9:48  (37/71)

meillä on lapsi jolla

syndroomatyyppiset kasvot, eli epätyypillisen näköiset. Näyttää enemmän sairaudeltaan kuin vanhemmiltaan.

Ja hän on minusta maailman ihanin, naama maailman suloisin.

Vierailija - 24.12.2009 13:07  (38/71)

no...

tyttömme oli syntyessään kuin pieni, siro nukke. kaikki kehuivat kauniiksi. nyt vuoden iässä tyttö on minusta edelleen kaunis, vaikka siro vartalo on saanut pulleutta ja etuhampaitten välissä on rako. tulen kuitenkin varmasti pitämään AINA tytärtäni kauniina, vaikka tämä saisi teininä pahan aknen tai pälvikaljun.. en malta odottaa, miltä neiti näyttää esim. 12-vuotiaana !! :) lapsuuskuvista ei todellakaan voi paljoa päätellä, miltä henkilö näyttää parikymppisenä...:D

Vierailija - 24.12.2009 13:16  (39/71)

no juu

en pidä lapsiani erityisen kauniina, ei ne rumiakaan ole eikä lähellekään.

ei me vanhemmatkaan olla mitään kaunokaisia/komistuksia.

Vierailija - 24.12.2009 13:25  (40/71)

Vaatteet ja hiukset tekee kamalan paljon.

Huomaan ihan selvästi että kun puen lapseni kauniisti tullaan ihastelemaan ja kun puen perusrytkyihin niin harvemmin kukaan sanoo mitään, sama juttu saparot vs. ponnari. Ja nimenomaan kehuvat kauniiksi lapseksi jne. eivätkä vaatteita. Tavallisia vintiöitä ovat äidin silmissä.

Vierailija - 24.12.2009 14:16  (41/71)

Ai siis me vuokra-asunnoissa asuvat olemme jotenkin tyhmiä?

Vai mitä oikein ajat takaa? En minä ainakaan ole tyhmä, enkä rumakaan, ei vain ole varaa asua ihqussa omakotitalossa Nurmijärvellä. Tällä palstalla on kyllä ihme porukkaa, jotenkin minä sitten vissiin tulen vähän sivistyneemmästä ympäristöstä kuin te jotkut. Vaikka olenkin tällainen tyhmä ja köyhä...

Vierailija - 24.12.2009 15:37  (42/71)

Kaunis lapsi, ruma aikuinen.

Ja toisinpäin myös.
Itse olin lapsena tosi kaunis, mutta nyt ihan tavallinen, enemmän ruma kuin kaunis.

Vierailija - 24.12.2009 16:38  (43/71)

älä välitä

sinä joka asut vuokra-asunnossa.AV-mammat ne täällä kirjoittelee taas,ne luulee että rikkaus ja kauneus kulkee käsi kädessä,itse eivät varmaan häävejä..

Vierailija - 24.12.2009 19:03  (44/71)

Ja nyt Amen!

Minun lapseni, MINÄ ja mieheni ja molempien suku ovat maailman kauneimpia. Kaikki muut tässä maassa ja maailmassa ovat rumia! Tässä tilanteessa on vaikea elää, mutta terapiassa käydään (ruma terapeutti vaikka kaksi tutkintoa).
Elämä on ihanan subjektiivista vai oliko se objektiivista vai mitä se nyt olikaan. Kumman kaa, ruman vai kauniin? Kumman teet ruman vai kauniin laosen?
Ps. teidän kaikkien lapset on tosi rumia :)

Vierailija - 3.3.2010 10:23  (45/71)

kaikkee sitä kuulee

te ootte sairaita
ehkä myöskin rumia
hankkikaa elämä

Vierailija - 3.3.2010 10:26  (46/71)

Joskus ihan rehellisesti myönnän itselleni että joku lapsi on tosi ruma.

Esim pikkuvauva voi näyttää ihan vanhalta mieheltä.
Mut niinhän aikuisetkin on eri näköisiä...

Vierailija - 3.3.2010 10:28  (47/71)

Lapsista ei voi tehdä päätelmiä siitä millanen on aikuisena

Tiedän kaksi tyttöä jotka oli minusta rumia lapsia, nyt molemmat todella hyvän näköisiä murkkuja.

Vierailija - 3.3.2010 10:29  (48/71)

No en mä sääli rumia aikuisiakaan

kaikki ei ole kauniita, mutta eiköhän tärkeämpää kuitenkin ole se millaisia ihmisiä he ovat? Meidän pojan paras kaveri ei todellakaan ole mikään söpönöpö, ja jos isäänsä tulee isonakin niin ei miksikään Brad Pittiksi muutukaan, mutta parempaa kaveria ja hauskempaa tyyppiä en tiedä. Ja ikää hepulla on vasta 8v!

Vierailija - 3.3.2010 10:30  (49/71)

Kyllä jotkut lapset ovat mielestäni rumia

ihan kuin jotkun aikuisetkin. Omakin oli mielestäni yhteen aikana vauvana tosi ruma, hirveä vauva-akne ja kun silmät ei olleet vielä hallinnassa niin katsoivat minne sattuu. Asettui kyllä siitä, nykyisin on ihan tavallisen söpö.

Vierailija - 3.3.2010 11:08  (50/71)

ei kaikki kauniita ole

Ollaan kanssa suvun kanssa keskusteltu samasta aiheesta, onko lapsi oman äidin mielestä aina kaunis vaikka muiden mielestä näyttäis apinalta.
Yhden ikein apinan näköisen lapsen olen nähnyt joista ihmiset aina käytti kiertoilmaisua "veikeä, vekkulin näköinen, jännä, hassu, vinkeä"... mutta ei koskaan söpö, suloinen, nätti, soma.
Omistani eka oli söpö mutta toka oli sellainen mistä tama ajatus lähti. Ei selkeästi söpö, mutta vuoden iässä sitten kuorutuikin oikeaksi hurmuriksi. Kauneus on varmasti katsojan silmissä, eikä kaikki pullaposket suinkaan ole söpöjä vaikka suloisia varmasti on kaikki.

Vierailija - 3.3.2010 11:18  (51/71)

Yleensä kuitenkin on melkein poikkeuksetta niin että jos

kauniilla vanhemilla on kauniita lapsia, ovat nuo lapset edelleen kauniita aikusinakin. Luusto, hiusten ja silmien väri jne. ei muutu enää varhaislapsuuden jälkeen (toki sitten voi tulla iho-ongelmia jne. mutta ne ovat pienempiä juttuja kuitenkin).


Edellinen 1   2  Seuraava  Viimeinen

» Aihe vapaa