Keskustelut

« Takaisin keskustelujen etusivulle

---

Näille alueille voit kirjoittaa rekisteröitymättä

» Aihe vapaa

Näytä viestit peräkkäin | Näytä viestipuu

Viesti

Vierailija - 2.12.2009 20:26  (1/106)

Miksi sinusta kulissiavioliitto on parempi kuin ero?

Tai jos olet toista mieltä, että on parempi erota niin miksi?

Lähipiirissä olen törmännyt molempiin ajattelutapoihin, perustelut tosin osalla aika hatarat, lähinnä tuohon miksi kulissiavioliitto esim. lasten takia olisi parempi kun ero.

Vastaukset

Vierailija - 2.12.2009 20:34  (2/106)

Lasten takia on parempi erota.

Jos vanhemmat ei rakasta toisiaan niin ei kannata jatkaa.

Vierailija - 2.12.2009 21:28  (3/106)

Mä olen aina ajatellut että kulissilitto ei ole hyvästä

ja täällä kun luin jotain ketjua jossa aikuiset jotka lapsuutensa eläneet kulissiliitosta kertoivat elämästään niin pahaa teki.

Vierailija - 2.12.2009 21:31  (4/106)

Lasten TAKIA parempi jatkaa liittoa

ettei joudu äiti leipäjonoon ja isä heitteille ilman asuntoa

t. sivusta seurannut

Vierailija - 2.12.2009 21:38  (5/106)

En mä osaa sanoa kumpi on parempi, sitä tässä on mietitty.

Itse kuitenkin olen tehnyt päätöksen, että elän tässä kulissiliitossani. En usko lasten isommin kärsivän tilanteesta. Meillä ei juurikaan riidellä, harrastetaan yhdessä ja vietetään muutenkin paljon aikaa perheenä.

Itse ajattelen, etten olisi sen onnellisempi yh:na jossain kerrostalokaksiossa, johon mulla kolmen lapsen kanssa olisi varaa. Enkä ole edes matalapalkka-alalla ja jonkin verran saisin pesämunaa nykyisestä talostamme. Tykkään matkustella yms. ja näin perheenä elämällä meillä on siihen varaa. Uutta miestä tuskin kuitenkaan ottaisin.

Vierailija - 2.12.2009 21:41  (6/106)

Tätä komppaan täysillä.

Vierailija - 2.12.2009 21:43  (7/106)

Moni mies romahtaa henkisesti ja taloudellisesti erossa

ellei ole uusi mussukka jo kainalossa

nainen pärjää, jos on rahaa tai voittaa osituksessa= on omaisuutta

Vierailija - 2.12.2009 21:45  (8/106)

Riippuu siitä, mitä niillä kulisseilla tarkoitetaan

Jos niillä peitellään vakavia ongelmia kuten väkivaltaa, niin tietenkin on parempi erota.

Mutta jos kyse on vain ihatuksen kipinän katoamisesta ja suhteen arkipäiväistymisestä, niin on todella lapsellista ja lyhytnäköistä erota ja lähteä etsimään "todellista onnea" muualta.

Vierailija - 2.12.2009 21:50  (9/106)

Minäkin ajattelin ihan tietoisesti elää kulissiliittoni loppuun.

Mutta liikaa alkoi riivata se, ettei tehty perheenä juuri mitään yhdessä positiivisessa hengessä.

Ulkomailla käytiin samoin kylpylöissä. Siellä olin todella kateellinen oikeille pariskunnille. Kotina homma vielä meni, mutta teki pahaa nähdä rakastavia pareja ja kutsua kotiin tavallisia rakastavia pareja. Riipi ihan älyttömästi kaveriliitto. Aloin muuttua välinpitämättömäksi ja flegmaattiseksi. Rassasi todella olla ulkomailla, syödä, matkustaa, kylpeä, uida, juoda drinkkejä jne., kun koko ajan oli kuitenkin yksin, vaikka se toinen olikin siinä. Se on jotenkin niin karmivaa. Elää parisuhteessa mutta olla yksin.

Vierailija - 2.12.2009 21:54  (10/106)

Kyllä se erokin repii

Vaikea sanoa kumpi repii enemmän?

Itse jäkitän tässä liitossa kun ei kuitenkaan mitään väkivaltaa, alkoholia, pettämistä tms ongelmaa. Tottakai mietin sen kulissiketjun luettuani, että millaisen kuvan annamme avioliitosta mieheni kanssa ja miten se lastemme tulevaisuuteen vaikuttaa. Mutta miten vaikuttaisi ero? Mistä minä voin tietää?

Kuitenkin lapset näkee meidän joskus halaavan ja pussaavan esim, ja lapsia myöskin pidetään sylissä ja halitaan, että ei kai tästä pelkkä kylmyys välity, vaikka tietyt tunteet puuttukin miestä kohtaa? No, lapset sen sitten joskus kertovat...

Vierailija - 4.12.2009 14:05  (11/106)

minä minä minä..

mielestäni tällainen ajattelu on itsekästä. "en voi elää kulississa koska minä kärsin siitä"
Entä ne lapset ?
tulevatko ne onnelliseksi siitä että vanhemmat ovat eronneet?
Mitä muuten merkitsee lapselle se että omat vanhemmat ovat eronneet? siinä menee helposti usko avioliittoon ja rakkauteen, sillä lapsi ollessan aikuinen saattaa PELÄTÄ avioliittoa, koska hänen vanhempansakin erosivat..!!

Vierailija - 4.12.2009 14:13  (12/106)

Huom!

JOKAISELLA on oikeus onneen. Ei kukaan voi aina vain antaa... raja tulee vastaan, jos ja kun elämä ei tunnu elämisen arvoiselta. Jaksaako kukaan loppuelämäänsä ilman rakkautta? Tai oikeastaan rakkaudettomuutta kestää yksin, mutta kun jokainen päivä on kitumista, henkistä kuolemaa, ymmärtämättömyyttä... todellakin sitä että on yksin toisen kanssa ja silloin todella enemmän yksin, ilman todellista yhteyttä. Elämän esittämistä, sitä se on, ei elämää.

Vierailija - 4.12.2009 14:19  (13/106)

Ennen lasten syntymää olisin sanonut että

ero on ehdottomasti parempi kuin kulissiavioliitto. Mutta nykyään jos mietin minkälaista olisi erota ja joutua siis säännöllisesti eroon lapsista niiden ollessa exän luona, en kestäisi sitä ajatusta. Enkä myöskään voisi tai haluaisi evätä isältä lapsiaan tai lapsilta isäänsä. Mieluummin eläisin rinnakkaiseloa kaikkien kanssa saman katon alla.

Niin että siitä näkökulmasta ymmärrän kulissiliitot oikein hyvin, jos siis oletetaan ettei kulissin takana ole mitään ihan kamalaa, vihaa tai väkivaltaa, vaan ihmiset ovat vain lakanneet rakastamasta toisiaan.

Vierailija - 4.12.2009 14:25  (14/106)

Miettikääs

miten joskus ennenvanhaan on eletty. Ei siinä varmaan iskä ja äiti paljoa pussailleet lasten nähden yms ja isä oli muutenkin etäinen lapsille monesti.

Vierailija - 4.12.2009 14:28  (15/106)

Minulla meni usko AVIOLIITTOON

kun katsoin vanhempieni elävän tuollaista "avioelämää" ja vannoin etten ikinä kasvata lapsiani samalla tavoin. Olenkin nyt eronnut ja täysin yh, mutta eipä tarvii lasten ainakaan valheessa kasvaa.

Vierailija - 4.12.2009 14:39  (16/106)

samaa

mieltä kuin edellinen että ennen vanhaan sitä on vaan eletty "kulissiavioliitossa" jos rakkaus loppunut. totuttu elämään niin hyvin että myös vanhana jatketaan. mies hoitaa ulkotyöt ja nainen sisätyöt ja se siitä. kumpikaan ei toisen hommia osaa. mulla tuttavapariskunta jo 70v erosi vasta. voipi olla molemmilla outoa...etenkin miehellä..rouva muutti kaupunkiin.
molemmat tätinikin eronneet mutta toinen palasi yhteen saman puolison kanssa vuoden eron jälkeen ja nyt tuntuu menevän tosi hyvin. lapset on jo lähteneet kotoa.
en osaa sanoa kumpi parempi...erota vai väkisin lasten takia. Jokainen tahollaan katsoo miten tekee.
onneksi on niitäkin joilla rakkaus kukoistaa myös vanhana (teen töitä vanhusten kanssa)

Vierailija - 5.12.2009 14:17  (17/106)

Kulissiavioliitto on parempi kuin ero, jos on lapsia.

Lapset (ainakaan pienet) eivät todellakaan osaa analysoida tai aistia vanhempiensa suhteen laatua tai viileysastetta, pienet lapset ovat itsekeskeisiä ja jos heidän vanhempansa eroavat, he ovat sitä mieltä että se on heidän vikansa, sillä he ajattelevat asiat minä-lähtöisesti. Lapset tarvitsevat ehjää perhettä, "omaa laumaansa", ja kaikki muut väitteet että parempi erota, jos ei vanhemmat rakasta toisiaan, ovat pelkkää potaskaa. Lapsen näkökulmasta kaksi vanhempaa saman katon alla on aina parempi (paitsi tietysti nämä poikkeustilanteet, väkivalta ym., joita en tarkoita).

Vierailija - 5.12.2009 14:29  (18/106)

Niin, minäkin joudun täysillä taistelemaan flegmaattisuuteni kanssa.

Tunnen ihan samoin kuin se, joka kirjoitti, ettei kestä nähdä rakastuneita pareja. Minä taistelen yksinäisyyden kanssa alinomaa. Näin aivan ihanat kynttilälyhdyt, jotka olivat sisustusliikkeen makuuhuonelavastuksessa sängyn molemmin puolin. Mutta, mitä meille sellaisia hankkimaan, olemme sängyssä vain nukkumassa, mahdollisimman kaukana toisistamme. Lapsen muskarissa näin, kun kaksilapsisen perheen vanhemmat jutustelivat ja sopivat käytännön asioista niin mukavasti - näyttivät jakavan vanhemmuutta. Kadulla näin naapurin parin, jolla yksi 6-vuotias lapsi, kävelevän käsi kädessä töistä kotiin. Arghhh! Ja kun joulua mietin... rakastan joulua, mutta pelkään sitä tyhjyyttä ja vielä yksinäisempää tunnetta kuin arkena. Ja kyllä, minun puoleltani ei ole muuta tehtävissä kuin sopeutua. Mieheni tuskin muuttuu rakastavaksi aviomieheksi, minulle.

Vierailija - 5.12.2009 14:44  (19/106)

Muistan hyvin ala-asteelta parhaan likkakverin perheen.

Isä ja äiti aina niin kohteliaita ja hymyileviä.
Kerran yökylässä ollessani kuuntelin salaa kun he puhuivat. Miehellä vuosia jo ollut muita naisia, liihotteli ympäri Suomea työn merkeissä ja yksi lapsikin pohjoisessa. Kaverin äiti tiesi kaiken ja antoi olla. Tarkemmin kun rupesin heitä katsomaan tämän jälkeen, huomasin kyllä kylmyyden heidän välillään.
Otin kerran puheeksi kaverin kanssa asian. Hän tiesi myös ja sanoi että faija on huoripukki.

Nyt vanhempana kaveri on ollut jo kolme kertaa naimisissa ja kaksi lasta eri miesten kanssa. Hän ei vaan osaa perhe-elämää elää, ja nyt asuu itse kulissiliitossa, karmeaa.

Vierailija - 5.12.2009 15:05  (20/106)

Ei tarvitse mennä edes siihen entisaikaan,

jos puhutaan siitä, miten avoimesti vanhemmat näyttävät tunteitaan toisiaan kohtaan lasten läsnäollessa. Itse 70-luvun lapsena en muista nähneeni koskaan vanhempieni suutelevan tai halailevan /istuvan sylikkäin. Moni muukin ikätoverini on kertonut samaa. Pikemminkin olisi ollut kiusallista nähdä noin tapahtuvan.

Vierailija - 5.12.2009 15:08  (21/106)

lapsi aistii viileyden ja pitää sitä normaaalina tunteen ns.läheistä kohtaan

kulissiliitto ei koskaan ole hyvä, se on ihmisten aliarvioimista

Vierailija - 5.12.2009 15:11  (22/106)

Sehän se vasta VITUN ITSEKKÄÄSTI onkin ajateltu, että MINÄ en voi

olla erossa lapsistani, jos ero tulee. Että mielummin uhraatte oman elämän ja pahimmassa tapauksessa myös lasten elämän olemalla liitossa jossa ei ole mitään. En ymmärrä tollasta ajattelua. Sit ku lapset on isoja niin mitä teille jää? Paskaa ku olisitte voinu saada ihan oikean suhteen. Ok, lapset kärsii erosta, mutta jos ne saa olla molempien vanhempien kanssa eron jälkeen niin EI NE KUOLE ja tottuvat kyllä hyvinkin nopeesti tilanteeseen. Kukaan ei halua vanhempia jotka ei välitä toisistaan, se on kauheeta katottavaa.

Vierailija - 5.12.2009 15:12  (23/106)

Miten määrittelette kulissiavioliiton ja mistä tiedätte

joidenkin elävän sellaista?

On ihan normaalia että välillä on huonompia aikoja...

Vierailija - 5.12.2009 16:18  (24/106)

no, minä en ainakaan halua

erota ja antaa lapsia isälleen edes puoleksi päiväksi, koska tiedän ettei pysty heistä yksin huolehtimaan.

en myöskään usko että löytäisin mitään uutta suhdetta vaikka eroaisimme, koska en sellaista olisi hakemassa.

toisille elämän sisältö voi olla muutakin kuin parisuhde. mulle on aina ollut, vaikka olenkin pitkään ollut parisuhteessa ja avioliitossa (15 v). lapset saavat olla elämässäni etusijalla kun ovat pieniä. kun he vähän kasvavat, saan enemmän aikaa omille töille, harrastuksille, ystäville, sukulaisille. elämä on täyttä ja mielekästä olinpa naimisissa tai en. sen sijaan olen ihan varma että juuri meidän perheessä eroaminen olisi huono juttu meille kaikille.

sen sijaan miehelleni lapset eivät koskaan tule olemaan etusijalla, eikä hän yksinkertaisesti osaa huolehtia heistä, eikä pysty olemaan pitkiä aikoja (esim kokonaisen päivän) heidän kanssaan. mutta hän tarjoaa perheellemme elannon ja kodin, ihan hyvät sellaiset. se riittää mulle, ja lapsille taas on tärkeää nähdä isää usein ja olla hetki hänen kanssaan. näinä hetkinä mies jaksaa olla rakastava ja hellä isä, enkä haluaisi sitä lapsilta viedä.

avioliittomme toki on kulissi siinä mielessä että meillä ei ole nyt ainakaan tällä hetkellä rakkaussuhdetta toisiimme. en tiedä onko miehellä syrjähyppyjä enkä välitä. itsekin voisin sellaista harkita jos tuntisin tarvetta tai halua moiseen. mutta ei ole tullut kohdalle. lapsemme ovat onnellisia ja tasapainoisia. itse olen kasvanut samanlaisessa perheessä, jossa vanhemmilla oli hyviä ja huonoja aikoja. huonot ajat saattoivat kestää jopa vuosia, mutta kun ajattelee niin että avioliitto on enemmän kuin se parisuhde, niin pääsee jo pitkälle. siksipä vanhempani ovat edelleen yhdessä ja ovat oikein onnellisia. niin minäkin.

Vierailija - 5.12.2009 17:05  (25/106)

Ei tämä mielestäni oli kulissiliitto. Teidän liitto on teidännäköinen liitto.

Minusta vaikuttaa, että sovitte hyvin toisillenne, täydennätte toisianne.

Ei kaikilla ihmisillä voi eikä tarvitse olla suurta tarvetta romanttiseen ikuiseen tunnekuohuiseen rakkauteen. Itse asiassa uskon, että hieman maanläheisempi suhde, jossa palaset on kohdillaan noin muuten, on lapsille terveempi kasvualusta kuin iskän ja äidin himokas suhde, jossa keskitytään lähinnä vanhempien väliseen kuherteluun.

Kulissiliitto on minusta sellaista, missä taustalla on jotain vakavampaa - vanhemmat esim. ihan todella vihaavat toisiaan mutta ympäristölle näyttelevät muuta. Tai sitten on esim. väkivaltaa, josta ei kerrota muille. Te ette salaa mitään, ette elä kulissiliitossa!

Vierailija - 5.12.2009 17:14  (26/106)

Komppaan.

"Todellinen onni" kun erossa on usein aika karu.

Elleivät molemmat vanhemmat tienaa hyvin, elämä voi muuttua varsin erilaiseksi. Pelkästään se, että lasten yksi koti muuttuu nykyään usein kahdeksi, on syy, jota pitäisi harkita todella pitkään.

Voi olla, että toinen vanhempi (usein äiti) joutuu elämään lähes köyhyysrajalla, ja se heijastuu tietenkin myös lasten elämään.
Miehet alkoholisoituvat usein ja menettävät otteen elämästä, ellei uusi nainen ole valmiina emännöimässä uutta elämää.

Lapset saavat kenties jatkuvasti vaihtuvia äiti- ja isäpuolia jne. eivätkä vanhemmatkaan löydä onnea ja henkistä tasapainoa kuin ehkä vuosien päästä.

Kyllä minäkin ymmärrän sen, että erota kannattaa, jos vanhempien yhdessäolo on helvetillistiä, mutta jos arki rullaa mukavasti, ja lapsilla on turvallinen ja mukava olo, niin voi hyvin todennäköisesti olla viisaampaa jatkaa yhdessä.

Vierailija - 5.12.2009 17:22  (27/106)

Tämäkin on erittäin totta.

Luulen, että asialla on taas joku "toinen nainen" tai sellaiseksi haluava, joka ihmettelee, miksei hänen toivomansa mies jo vapaudu, vaan "elää kulissiavioliitossa".

Ei se mikään maailman ensimmäinen kerta olisi, jos jompikumpi puoliso rinnakkaissuhdetta, ja silti pariskunta jatkaa yhteistuumin yhdessäoloa elämänsä loppuun saakka.

Parisuhteessa täytyy aina tehdä kompromisseja, ja joskus asiat vain ovat niin, että ihmiset katsovat parhaimmaksi vaihtoehdoksi jatkaa yhdessä suurienkin vaikeuksien jälkeen. Ja ulkopuolisten on aina mahdotonta mennä sanomaan millaiset ovat jonkun pariskunnan todelliset tunteet ja ajatukset omaa kumppaniaan ja liittoaan kohtaan. VAIKKA pettävä puoliso valehtelisi jollekin hoidolleen, että oma puoliso on katala ja hän elää kulissiliitossa.

Todellisuus voi olla toinen, ja puoliso voi hyväksyä toisen "pimeän puolen" välttämättömänä osana yhteistä elämää ja oikeasti puolisoiden välistä rakkautta riittää silti, ja anteeksiantoa myös.

Vierailija - 5.12.2009 17:24  (28/106)

Jos kulisseilla yritetään peittää

vanhempien välistä rakkaudettomuutta, vihaa yms, niin se on aika turhaa puuhaa. Lapset vaistoavat kaiken teennäisyyden, itsehillinnän alla piilevän aggression jne. Siksi on parempi erota. Vammoja erosta tulee niin aikuisille kuin lapsillekin, mutta elämä voi selkiytyä eron jälkeen ja tunneilmapiiri palautua normaaliksi.
Jos vanhemmat ovat hyvät (kämppä-)kaverit perhe-elämä voi toimia hyvinkin. Mutta silloin ei varmaan ole kyse kulissiliitosta?
Oma äitini lemppasi isäni pihalle vakavan alkoholismin vuoksi ja isä katosi elämästämme kokonaan. Siitä aiheutui monenlaista ikävää, mutta silti olen nyt aikuisena sitä mieltä, että isän alkoholismista ja kulissiliitosta olisi ollut isompaa vahinkoa meille lapsille.
Lisään vielä, että aikuisten marttyyrimainen kärsiminen lasten "tähden" ei ola aina hyvä juttu lapsille. Myös aikuisilla on oikeus olla onnellisia, vaikka se sitten merkitsisi perheen rikkomista.

Vierailija - 5.12.2009 17:49  (29/106)

Tämä kulissiavioliitto on huono sana. Sitä käytetään liikaa väärin

ja siitä tulee vääränlaisia mielikuvia. Se on liian epämääräinen nykyään.

Mutta mutta..

Minä olen sitä mieltä, että jos parisuhde on "ihan ok" ja lapsilla on hyvä perhe, niin kannattaa taistella, jotta suhde pysyisi koossa! Erota ei kannata vastoinkäymisten edessä.

Sitten taas jos on jotain vakavia ongelmia, joihin ei terapioistakaan ole apua, narsismia, väkivaltaa, tai sitten jos tosiaan todella inhoaa sitä kumppaniaan, niin silloin on parempi erota.

Vierailija - 5.12.2009 21:52  (30/106)

eli sinä olet sitä mieltä, että joka ikinen yh on

köyhä. ei se niin ole!

Vierailija - 4.3.2010 8:21  (31/106)

jos aikuinen kärsii

kulissiavioliitossa,niin lapsi kärsii myös,kun näkee,että vanhempi onneton,ja näkee myös vääränlaista suhdemallia,joka voi olla ongelmana aikuisena,kun itse aloittaa parisuhteen,joka päättyy sitten sen takia eroon...
Itse en kannata kulissiavioliittoa,mutta en myöskään sitä,että jos väliaikaisesti menee keskenään vanhemmilla huonosti,että pitää heti erota.Jos kerran on toista rakastanut,niin pitää yrittää löytää se rakkaus uudestaan.
Itse olen eronnut,mutta johtuu siitä,että ex mieheni käytti henkistä väkivaltaa,ja liikaa alkoholia,ja lapset kärsivät siitä,ja halusivat että eroamme,kun vähän kasvoivat,pyysivät sitä,että jättäisin heidän isänsä,kun eivät jaksaneet enää isänsä käytöstä,joten heillä nyt paljon parempi elämä,uuden mieheni ja minun kanssa,he itse sen monesti sanoneet.Ero aina rankka,mutta ohimenevä vaihe,mutta lapselle vielä rankempi olla perheessä,jossa vanhemmista toinen kohtelee huonosti,tai josta puuttuu se keskenäinen rakkaus.
Itse toivon että tämä uusi avioliittoni kestää,keskenäisestä rakkaudesta ainakin uuden mieheni kanssa pidämme huolta,joten lapsetkin ovat onnellisia,kun on rakastavat vanhemmat,rakastamme toisiamme,sekä kaikkia lapsia.(Meillä myös yhteisiä lapsia kaksi)

Vierailija - 4.3.2010 8:22  (32/106)

Jos liitto toimii, niin miksi erota?

Ja mikä on kulissin määritelmä? Ei seksiä yhdessä mutta muuten pystyvät elämään yhdessä?
Minusta yhdessä eläminen on se kriteeri, jos se sujuu niin ei ole mitään syytä hajoittaa perhettä.

Vierailija - 4.3.2010 8:29  (33/106)

Samaa mieltä.

Mieluummin vähän huonokin perhe kun ei perhettä ollenkaan. Kenenkäs ihmissuhteet nyt niin täydellisen avoisia aina olisivat. Jos ei parisuhteessa ole väkivaltaa yms. vakavia asioita, niin ei lapset kärsi vanhempien viileähköistäkään väleistä.

Vierailija - 4.3.2010 9:09  (34/106)

ero parempi

Näin vasta lapsuuden kaveriani,ja tuli puhe,kun hänen vanhemmat erosivat vastakun hän oli parikymppinen,ja kaverini ei halua lapsia,niin miksi.Hän kohta 40v,ja elää hyvässä parisuhteessa,elänyt 15v,mutta lapsia ei halua.
Hän sanoi,että kärsi vanhempiensa kulissiavioliitosta.Että olisi toivonut,että hänen äitinsä olisi eronnut,kun hän oli vielä lapsi.Kaippa hän nyt pelkää,jos saisi lapsen,että hyvä parisuhde muuttuisi kulissiavioliitoksi,josta jo lapsena kärsi...

Vierailija - 4.3.2010 9:16  (35/106)

34

Mutta entäs jos sen kaverisi äiti olisi kärsinyt erosta enemmän? Eikö hänellä ollutkaan oikeutta päättää omasta elämästään?

Vierailija - 4.3.2010 9:24  (36/106)

itse en ikinä eläisi parisuhteessa jossa ei olisi rakkautta

Ja sen minä ainakin lasken huijaukseksi, sillä eikös parisuhteen pitäisi perustua rakkaudelle. Olisi aivan kauheaa, että lapseni oppisivat parisuhteesta ja elämästä sen mallin, että pitää tyytyä vaan olemaan ihmisen kanssa jota ei rakasta.

Ja lapset eivät todellakaan ole tyhmiä, he kyllä huomaavat jos vanhemmilta puuttuu keskenäinen rakkaus. Viimeistään siinä vaiheessa kun näkevät aitoa rakkautta kavereiden luona. Kuka haluaa,että omien valintojen takia lapsi ei ehkä koskaan opi rakastamaan?

No onneksi tuota tilannetta ei meillä ole...ainakaan vielä!

Vierailija - 4.3.2010 10:17  (37/106)

Kolikolla on kaksi puolta

Itse ajattelin että mieluummin kaksi ehjää kotia kuin yksi rikkinäinen. Meidän välillämme ei ollut rakkautta ja ajattelin että lapsi kärsisi liikaa jos jäisimme. Lapsi oppii nyt paremmin minkälainen on rakastava parisuhde kuin silloin jos olisin jäänyt kituuttamaan miehen kanssa jota kohtaan minulla ei ole mitään tunteita.
Entinen on nyt siis uudessa parisuhteessa ja he ovat menossa naimisiin. Rakastavat selvästi toisiaan ja entinenkin myönsi että näin on parempi.
Itse viihdyn nyt sinkkuna. Ja voin myöntää että olisin pettänyt entistäni jos olisin siihen suhteeseen jäänyt. Me emme halailleet tai suukotelleet. Seksiä harrastimme, mutta ainakin minun osalta se oli lähinnä "velvollisuus", kuin nautinto.
Toisekseen on parempi nyt että olen sinkku, koska saan mietittyä asioita paremmin. Ja nyt tarkoitan että saan omat asiani kuntoon. Minulla on ollut masennustaustaa, enkä ollut entisen kanssa onnellinen. Olin ahdistunut ja pelkäsin koko ajan että se ahdistus muuttuisi masennukseksi. Enää ei muuten ahdista. Olen ensimmäistä kertaa moneen vuoteen onnellinen ja lapseni huomaa sen.
Olisihan noita ottajia, mutta minulle suhteen aika ei ole vielä. Keskityn lapseeni ja töihini, elämäni rakkaus saa odottaa. =)
Oho. Tuli vähän aiheen vierestä, mutta toivottavasti tämäkin näkökulmani tuli esille.

Vierailija - 4.3.2010 10:21  (38/106)

Riippuu paljon perheen esim. taloudellisesta tilanteesta ja tukiverkostosta..

..ja siitä miten erotaan.

Mutta pääasiassa olen sitä mieltä, että ero on ehdottomasti parempi. Lapsi voi hyvin jos äiti voi hyvin. Ja huonossa suhteessa tuskin kukaan on onnellinen...

Vierailija - 4.3.2010 10:45  (39/106)

Kun toimii..

Kyllä jokaisella parilla on oikeus määritellä oma suhteensa ja sen laatu, toisille sopii ns. omaelämä ja silti lapset saavar huomiota ja rakkautta rajattomasti. Itse avioerolapsena voin sanoa etten pidä eroa aina lapselle parhaana vahtoehtona. Jos osataan olla niin osataan olla... jokainen asettaa itse kriteerit parisuhteelleen ja mitä siltä vaatii. Ulkopuolisen on aika vaikea tulla siihen neuvomaan.

Vierailija - 4.3.2010 11:09  (40/106)

Itku tuli kun luin Iltiksesta aloituksen

Iltiksessä listatut asiat kulissiavioliitosta osuivat ja itku tuli. Itse lähdin kulissiliitosta puolitoista vuotta sitten. Keräilen edelleen itseäni kasaan - jäin samalla työttömäksi, mikä yhdessä yksityiselämän sotkujen kanssa veivät masennukseen. Takaisin en silti menisi, näin on ehdottomasti parempi. Lapset kärsii tietysti, mutta olisivat kärsineet tunneköyhästä kodista ja vähitellen hiipuvasta äidistä. Jokainen tekee oman päätöksensä ja joutuu elämään sen kanssa. Mulle voimaa antaa se ajatus, että lasten ei koskaan tarvi kantaa sitä taakkaa, että vanhemmat olivat yhdessä, kärsivät ja kuihtuivat vain heidän takiaan.

Vierailija - 4.3.2010 11:18  (41/106)

minä elin lapsuuteni ns. eroperheessä,

tosin vanhempani erosivat jo mun ollessa alle vuoden ikäinen. En muista eroa, ja minusta oli siis oikeasti tosi pitkään ihan normaalia, ettei isä ja äiti asuneet yhdessä. Tiedän, että eron aikoihin äitini odotti siskoani, tosin raskaus oli todella alussa, ja tiedän, että aloite eroon tuli nimenomaan äitini taholta. Tästä on aikaa 25 vuotta, ja isäni jaksaa vielä tänä päivänä muistuttaa, ettei hän eroa halunnut, vaan äiti. Molemmat vanhempani olivat ja ovat alkoholisteja, joskin olivat sitä jo ennen yhteenmenoaan ja eroaan, joten en usko erolla olleen tähän mitään vaikutusta. Me lapset asuimme äidin luona, äidillä oli satunnaisia miesystäviä, jotka kaikki olivat poikkeuksetta väkivaltaisia alkoholisteja. Isällä on varmaankin ollut joitakin suhteita, mutta meille niistä ei koskaan kerrottu, en muista hänen koskaan esitelleen meitä kellekään naispuoliselle tms.

No, kun sitten joskus kouluiässä tajusin, että oikeastaan suurin osa kavereiden vanhemmista on, asuu ja elää yhdessä, ajattelin, että vanhempieni ero oli jotenkin väärä ja huono asia. Tuolloin päätin, että minä tahdon lapsilleni ehjän perheen. Tuolloin tosin pidin eroa syynä molempien alkoholismiin ja muihin ongelmiin, mitä elämässä oli. Kun joskus äidiltä kysyin, miksi vanhemmat erosivat, äiti kertoi, etteivät he enää rakastaneet toisiaan - tästä taas päättelin, että ne kavereiden vanhemmat, jotka eivät olleet eronneet, varmaankin sitten rakastivat toisiaan. Uskoin tosissani monta vuotta, että niin kauan kun pariskunnat vain pysyvät yhdessä, he myös rakastavat toisiaan, ja tämän tahdoin omaan perheeseeni ja omille lapsilleni (siis rakastavat ja yhdessä olevat ja asuvat vanhemmat).

Tällä hetkellä taidan kuitenkin elää jonkinmoisessa kulissiliitossa. En tiedä, puuttuuko meiltä rakkaus vai pelkästään sen osoitukset, mutta ei meillä vanhemmilla oikeasti ole mitään muuta yhteistä kuin osoite ja lapset. Emme nykyään edes nuku samassa sängyssä, emme ole nukkuneet 1,5 vuoteen. Emme puhu toisillemme, emme edes arkipäiväisistä asioista - miehellä on omat työnsä ja asiansa, minä hoidan omat asiani ja lasten asiat. Olemme hyvin vähän tekemisissä toistemme kanssa, emme juurikaan ole samaan aikaan kotona tai jos olemmekin, olemme eri huoneissa. Minä hoidan ja vahdin lapsia ja teen kotitöitä, mies tekee omia asioitaan tai mitä tykkää. Ei hän ole läsnä lasten kanssa eikä minulle, eivät lapsetkaan näe isäänsä kuin joskus ohimennen. Tietoisesti tällaiseen ratkaisuun ei ole päädytty, vaan tähän on jotenkin ajauduttu melkein huomaamatta. Kieltämättä tulee mietittyä, mahtaisiko lapset edes huomata, vaikka eroaisimme - jos jotain huomaisivatkin, korkeintaan muuton, jos vaikka joutuisinkin lasten kanssa tästä muuttamaan. Luulen, että isä on lapsille aika vieras ihminen, enkä osaa kuvitella, että lapset voisivat kaivata ihmistä, jota he eivät juuri koskaan edes tapaa. Ehkä ero ei olisi lapsille yhtään tätä nykyistä parempi ratkaisu, mutten kyllä jaksa uskoa, että se tässä tilanteessa juuri lapsia edes hetkauttaisi.

Vierailija - 4.3.2010 11:26  (42/106)

Ei mallia aina matkita

Ei lapsi aina kulissiliitosta kärsi tai ota siitä ainoaa mallia omalle elämälleen. Päinvastoin, se voi myös auttaa etsimään todellista rakkautta ja onnea omassa elämässä: en halua samaa kuin vanhemmillani, mitä siis on todellinen rakkaus? Tähän kysymykseen ei ehkä paneudu, ellei ympäriltä saa myös "epätäydellisen rakkauden" malleja, niitä joista tietää, ettei itselleen halua. Hölmöä kuvitella, että vanhemmat erollaan olisivat jotain hyvää voineet lapsilleen viestittää, kun perusasiat olivat kuitenkin kunnossa. Tai että se todellinen rakkaus olisi vanhemmat eron myötä löytänyt, kun ei ihminen yllättäen muutu, ja rakkaus ulkopuolelta tulla tupsahda, jollei senkin eteen tee töitä, ja vanhemmalla itsellään ole valmiuksia rakastaa tosin. Ehkä jotain lopulta kasvoi epätäydellisen rakkauden liitossakin?

Vierailija - 4.3.2010 13:21  (43/106)

Totta tämäkin

Perheessä, jossa eletään kulissielämää muodostuu ajan myöten sellainen ilmapiiri, jossa lastenkin on vaikea elää. Mikä on se parisuhdemalli, jonka haluatte lapsillenne välittää? Onko oikein, että sekä äiti ja isä ovat rinnakkaissuhteessa ja yhteinen elämä on "jäätävää" ja muodollista? Eivät lapset ole tyhmiä vaan vaistoavat tilanteen. Ja miksi ihmiset uhraavat ainoan elämänsä kulissiin; suurin syy on varmaankin RAHA?! Ihmiset eivät ole valmiita luopumaan luxusomakotitalostaan ja kauniista kodista! Liian kova hinta mielestäni!

Vierailija - 4.3.2010 13:32  (44/106)

Nämä viestiti pitäisi oiekastaan aina aloittaa

kulissiavioliiton määrittelyllä. Sellainen kulissi, josta iltalehden jutussa puhuttiin, ei välttämättä kätke taakseen mitään suurta tuskaa vaan on pikemminkin sama mitä ennenvanhaan kutsuttiin järkiavioliitoksi. Eli naimisissa ollaan koska se on järjellä ajatellen paras vaihtoehto, vaikka ei tunteen tasolla olekaan täysin tyydyttävä.

Meillä on tuollainen suhde, mutta ei meidän ilmapiiri ole mitenkään jäätävä eikä kummallakaan ole rinnakkaissuhteita. Jutellaan asioista, löhötään yhdessä tv:n ääressä, käydään koko perhe reissuilla yms. Mutta me miehen kanssa emme rakasta toisiamme romanttisesti, se on kuollut aikoja sitten. Ero olisi paljon hankalampi vaihtoehto kuin tämä nykyinen, sekä lapsille että aikuisille. Otan sen riskin että lapset eivät näe äidin ja isän koskaan suutelevan toisiaan mieluummin kuin pakotan heidän kahden kodin elämään ja ihmettelemään, miksi vanhemmat erosivat.

Vierailija - 4.3.2010 14:15  (45/106)

Mikä kulissiliitto?

Olemme mieheni kanssa hyvin erilaisia ja mitä vanhemmaksi olemee tulleet, sitä selkeämmin erot ovat näkyvissä. Emme keskustele paljon ja intressit molemmilla on aivan päinvastaiset liittyen sosiaaliseen elämään tai vapaa-ajan viettoon; toki yhteistäkin on. Meillä kuitenkin arki sujuu ja seksiäkin on 31 yhteisen vuoden jälkeen ihan kohtuulisesti ja kohtuullista. Jonkun mielestä liittomme on kulissiliitto mutta meidän mielestämme ei; mikä siis on kulissiliitto. Meillä on kolme lasta, joista enää nuorin asuu kotona. Kaikki lapset ovat hyväntuulisia, reippaita ja fiksuja, vaikkemme varmasti ole olleet parhaat vanhemmat tai suhteemme ollut "avoin ja keskusteleva" ja "henkisen yhteydenkin" kanssa on niin ja näin. Mutta silti kaikki on toiminut meidän mielestämme tyydyttävästi ja usein avioliiton ollessa katkolla, lapset ovat olleet se syy, miksi olemme jaksaneet. Onneksi!
Nyt siis yhteisiä vuosia on takana 31 ja henkinen yhteys on edelleen kadoksissa mutta edelleen olemme tyytyväisi elämään ja arki on mukavaa. Se riittää meille, olipa kulissia tai ei. Me viihdymme näissä kulisseissa.

Vierailija - 4.3.2010 15:54  (46/106)

Kulisseista

Itse naimisissa ja yksi lapsi mutta samalla suhde perheelliseen naiseen. Oma vaimoni ei tiedä tilannetta mutta toisessa perheessä tilanne tiedossa ja (osittain) hyväksyttykin. Olen tehnyt selväksi, että rakastan vaimoani enkä aio perhettäni jättää. Tämä ok myös toiselle rakkaalleni.
Hänen miehensä, jonka olen jopa tavannut, toisaalta hyväksyy suhteemme mutta toisaalta kuitenkin aika ajoin miettii "kulissiavioliiton" lopettamista.
Mielestäni tilanne ei heilläkään kuitenkaan ole kulissia. Perhe toimii hyvin ja jopa seksiä riittää parisuhteessa. Muutenkin tilanne tuntuu olevan kaikin puolin hyvin toimiva. Ainoastaan keskinäinen, kiihkeä, rakkaus puuttuu puolisoiden väliltä.
Mikä tekee liitosta kulissin? Mielestäni se, että ei ole mitään yhteistä. Jos kaikki toimii lukuunottamatta sitä, että vaimolla on rinnakkaissuhde minuun, joka en enempää lupaa kuin satunnaisia tapaamisia, niin miksi kannattaisi lopettaa "kulissit" kotona?

Vierailija - 4.3.2010 22:59  (47/106)

Erolapsena kannatan kulissiavioliittoa

Jos kyseessä on täällä useamman mainitsema kulissi, jossa ei väkivaltaa/alkoholismia yms.

Eron jälkeen ei minulla ollut kahta kotia ja perhettä. Eron jälkeen minulla ei ollut sitä yhtäkään mitä oli ennen eroa, vaikka se perhe oli ongelmainen.

Erossa vanhempani laittoivat omat tarpeensa lasten edelle. Kukaan ei välittänyt eron jälkeen tarpeeksi meistä lapsista, vaan vanhemmat kokosivat oman elämänsä palasia ja etsivät sitä uutta rakkautta.

Lapsi menettää erossa perheensä ja usein voi menettää kotinsakin. Lapsen maailmassa tuo on iso asia, koko siihen astinen maailma muuttuu.

Voi olla että eron surussa ja järkytyksessä vähintään se toinen vanhempi ei kykene olemaan lapselle turvallinen aikuinen.

Ja mitä tulee jonkun viestiin jossa mietti että kun mies ei ole isä ollutkaan ja tuskin lapset häntä kaipaisivatkaan, niin kuinka väärässä voit ollakaan! Lapset voivat kaivata vanhenpaa joka tekee heille pahaakin, sillä lapsen tarve ja kaipaus vanhempaa kohtaan on suuri. Lapset ovat lojaaleja vanhempiaan kohtaan jopa viimeiseen asti, vaikka vanhempi olisi minkälainen tahansa.

Oletteko ikinä ajatelleet että se lapsi on täysin vanhemman armoilla? Se vanhemman päätös vaikuttaa lapsenkin elämään ja usein kauaskantoisin seurauksin.

Vierailija - 4.3.2010 23:51  (48/106)

Kulissiperhelapsena sanon että

on ihan tapauskohtaista kumpi on lapsen etu. Hyvin hoidettu ero, joka laukaisee vanhempien välisen tunnekylmyyden on lapselle eduksi. Tai kulissiliitto jossa molemmat pystyvät lämpimään, kunnioittavaan kanssakäymiseen ja jonkinlaiseen onneen- on lapsen etu. Perhemuodosta riippumatta lapsen laiminlyönti, tunnekylmyys ja ihmisten välinen kieroutunut kanssakäyminen on lapselle vahingoksi. Oli perhemuoto mikä hyvänsä lapsen tulee tuntea olonsa rakastetuksi ja turvalliseksi, nähdä aikuisten kohtelevan toisiaan kunnioittavasti ja saada nähdä vanhempiensa voivan edes kohtuulisesti, kokevan onnea ja iloa. Kaikkihan ei tapahdu vain vanhempien kesken, muitakin elämänalueita on. Kulissiperheen lapsena sain ihmisten välisistä suhteitsa ja rakkaudesta todella omituisen kuvan, ei tullut mitään käsitystä siitä lämmöstä jota ihmisten välillä voisi olla tai kunnioituksesta. Ja siitä olen maksanut omassa liitossani. ja siitä maksavat vielä lapsenikin. Ei ole mitään minäminäminä- ajattelua se että haluaa voida hyvin. lapset kärisvät kun vanehmmat voivat huonosti. Hyvinvointia ei voi lapsille esittää, iloa ja mielenrauhaa ei voi määräänsä enempää teeskennellä. Lapset vaistoavat asioiden oikean laidan ja menevät aivan sekaisin kun omat vaistot kertovat yhtä ja kulissiperheen tekopirteät aikuiset teeskentelevät toista. Se on sairainta ja vahingollisinta mitä olla voi.

Vierailija - 5.3.2010 0:05  (49/106)

ei ole tosiaankaan parempi

lapset saavat kamalan parisuhdemallin huonosta suhteesta, kellään kulissisuhteessa elävällä tuskin normaalia mallia on antaa.

Me erosimme ja nyt viikko/viikko-systeemillä mennään, en sano että helppoa tämäkään, mutta lapsien ei tarvitse vanhempien tappelua katsoa. Nyt ollaan hyvissä väleissä ja vietetään lapsien synttärit yhdessä jne :)

Vierailija - 5.3.2010 1:13  (50/106)

Entä sitten?

Se oli sun usko, so what. Mitäköhän omat lapsesi ajattelevat? Tuskin on uskonasia. Kumpikohan lapselle tärkeämpää, oma isä ja äiti samankaton alla, normaali lapsuus vai "usko" avioliittoon ja rakkauteen?

Vierailija - 5.3.2010 2:16  (51/106)

yksinäinen

Olen jo aikuinen, rikkinäisen perheeen lapsi, lähes keskiiässä..huh! Yksin olen vielä, kärsin todella paljon vanhempieni vaikeasta suhtesta. Turvattomuus ja pelko olivat jatkuvasti läsnä. Vanhempani vain asuivat yhdessä jatkuvasti riidellen. Voin sanoa että se hajoitti minut täysin. Sirpaleista ei ehyttä saa, vaikka olisi minkälainen auttaja, Jumalakin. Epätoivoisena ajauduin sitten itsekin kauheaan "seurustelusuhteeseen", josta yhä rikkinäisempänä juuri ja juuri hengissä selvisin. Mutta onneksi on Jumalan armo ja rauha. Rauhaa ei kodissani ollut. Ero olisi mielestäni ollut heillekin parempi, mutta nyt en enää todellakaan tiedä enkä ymmärrä vieläkään, ihmettelen vain kun vanhemmat ovat yhdessä ja välillä epäilen, että minä vain kuvittelen tai itse olen kaikkeen syyllinen, vaikka järjellä tiedän ettei se niin voi olla, tunnemaailma kun hajoaa siitä on leikki kaukana.. Minun on hyvin vaikeaa ajatellakaan meneväni naimisiin, se tuntuu pelottavalta ja en tahdo uskoa, että kukaan muukaan on onnellinen parisuhteessa, vapaus, se tuntuu olevan minulla kaikki kaikessa. Pelkään, että parisuhde aina hajoaa. Jo ihastuminenkin saa minut kriisin partaalle..