|
|
 Maanantai 21.5.2012 - Kosti, Konsta, Konstantin
|
REKISTERÖIDY
|
Los Angeles
5.66 m/s
Keskustelut
Näille alueille voit kirjoittaa rekisteröitymättä
» Aihe vapaa
Näytä viestit peräkkäin | Näytä viestipuu
Viesti
Onko muita joiden unelma-ammatti on kotiäiti/kotirouva?
Mua ei kiinnosta työnteko yhtään eikä se karsee oravanpyörä. Oon myös sen verran "vanhanaikainen" että mielestäni miehen kuuluu elättää perhe ja naisen huolehtia kotitöistä. Kyllähän luontokin on sen tarkoittanut, naisen lihakset ovat juuri sen kokoiset, että soveltuvat kotitöihin, mutta ei mihinkään raskaaseen työhön. Tietenkin on poikkeuksia, mutta siis useimmat naiset eivät pärjäisi raskaissa hommissa.
Vastaukset
Voi luoja mikä läppä :D
Kuinkahan monessa hyväpalkkaisessa ammatissa niitä lihaksia tarvitaan? Lääkäri, asianajaja..? Jos miehesi tekee jtn fyysistä työtä on hänen palkkansa tod.näk. aika matalaa tasoa, joten aika pienillä tuloilla "teidät elättää".Ja vastaus: ei ole unelma-ammattini.
No tarkotin vaan
että just kotityöt ovat sopivan "raskasta" naiselle. Ja kyllä katon vähän kieroon näitä uraäitejä, joiden lapset on pitkiä päiviä päiväkodissa. Äidin tehtävänä on hoitaa lapset (ainakin ihan pienet ja kyllä mielellään ihan kouluikään saakka).t. ap
Samaa mieltä!
no mun mielestä naiset pärjää ihan missä vaan
enkä puhu kenenkään muun puolesta yhtään mitään, mutta itse kyllä olisin mieluiten kotona. en yksinkertaisesti tajua millä ajalla tässä pitäosi ehtiä siivoamaan, laittamaan ruokaa, liikkumaan ja ennen muuta olemaan riittävästi lasten kanssa. Jos olisi kotona, voisi olla kerrankin sellainen olo että olisi riittävä niissä asioissa mitä tekee.Minä
olen kotiäiti/kotirouva. Mies tekee meillä tosin kotitöistä vähintään puolet, oikeastaan yli puolet. En valita.Joo, kyllähän se kelpais!
Mutta mistä helvetistä mä löydän miehen joka ajattelee samoin?Mulla menee suunnilleen
samoin kuin kutosella. En suuremmin valita. Meillä menee kaikin puolin suht hyvin.Olen tosi ahkera/reipas/aikaan saava, joten töihinkin haluaisin. Muutamia hyviä paikkoja on ollut avoinnakin, mutta sitten hakuvaiheessa mietin esim. tietyn vapauden menettämistä (=työaikana ollaan töissä).
Askarruttaa
että jos heittäytyy kotiäidiksi niin mitä kotiäidit ovat sitten suunnitelleet tekevänsä, kun lapset ovat kouluikäisiä tai aikuisia? Hengailee kotona? On ihan ok olla pienten lasten kanssa kotona ja muutenkin, jos se tuntuu itsestä hyvältä. Osa naisistakin voi kuitenkin saada mielihyvää myös työelämästä. Minusta on ainakin mukava tehdä töitä ja olla päivä muiden aikusten kanssa. Jaksaa sitten ehkä paremmin olla kaiken muun vapaa-ajan lasten kanssa kuin jos olisi niiden kanssa 24/7. Ja tuntuupa nuo lapsetkin kirmaavan enemmän kuin innoissaan aamuisin tarhaan :) Jokainen saa valita itse unelma-ammattinsa oli se sitten kodin ulkopuolella tai ei...edelliseen
siis vielä se, että jos on vaikka 2-3 lapsen kanssa pois työelämästä 10 vuotta niin monille aloille voi olla aika vaikea hypätä työelämään takaisin. Itsellä ainakin nopeasti kehittyvä ala ja jos olisin lasten kanssa kotona 10 vuotta niin tuskin olisi paluuta työelämään.täällä yksi
jolta puuttuu päästä osio `kunnianhimo ja urakeskeisyys` ;)Viihdyn kotona oikein hyvin, ja koska muukin perhe on tyytyväinen ratkaisuun, ei mitään kiirettä minnekään.
Puolisen vuotta piipahdin töissä lasten ollessa maailmassa, todeten, että ei tää oo sitä mitä halusin.
Mieheni on korkeasti koulutettu ja omaa hyvän työpaikan, joten perheen toimeentulo on hyvässä jamassa.
(mieheni tekee `siistiä sisähommaa`= istumatyötä toimistossa)
Jossakin määrin olen vanhanaikainen, eli mielestäni naisen paikka on kotona (JOS mahd.) jos pieniä lapsia, mutta jokainen valitkoon itselleen/perheelleen sopivimman ratkaisun.
Meillä tää toimii näin, ja mietitty ollaan jopa sitä, että mä jäisin kotirouvaksi joskus.
t: kolmen lapsen kotiäippä
jaa-a.
vai riittävä niissä asioissa mitä tekee jos on kotona... olipa jonkun aika kertoa tää mullekin, mä nimittäin olen parhaillani kotiäitinä, enkä tosiaankaan tunne itseäni riittäväksi millään lailla. Siivous ja ruuanlaitto jäävät aina yömyöhälle (teen edellisenä iltana seuraavan päivän ruuat lämmitysvalmiiksi), koska päiväsaikaan on ihan mahdotonta yrittää ehtiä siivoamaan tai laittamaan ruokaa - kaikki aika menee siihen, että juoksee milloin kenenkin lapsen perässä, ettei se satuta itseään tai jotakuta muuta, selvittämässä jonkun tappelua, pukemassa vaatteita vuorotellen jokaiselle (tämän joutuu parhaimmillaan tekemään vain kolmesti, jotta saadaan koko porukka kunnialla ulos), viemässä vuorotellen jokaista kerhoon/harrastukseen/kaverin luo, milloin minnekin, hakemassa sieltä, kävellen. Onneksi melkein kaikki paikat ovat kuitenkin suht inhimillisten kävelymatkojen päässä... No, sitten riisutaan, siivotaan pissaa joka paikasta kun joku näistä armaista riiviöistäni keksii, että olispas hauskaa pissata kukkapurkkiin, mutta keksii kesken kaiken lähteäkin juoksemaan kissan perässä. Sitten yritetään saada kaikki pysymään edes sen aikaa rajatussa tilassa ja paikoillaan, että saadaan ruoka lämmitettyä ja tarjoiltua, yritetään saada lapset syötyä edes joitakin lusikallisia/haarukallisia, tapellaan hetki siitä kuka saa jälkiruokakiisselit ekana, lopuksi siivotaan ne lattialta/seinältä/katosta. Sitten aletaan nukutusrumba, ja koska kaikki lapset on pakko nukuttaa eri huoneissa, että tulee edes jotakin päiväunista, juostaan seuraavat pari tuntia huoneesta toiseen. Sitten on vartin tauko, ehtii ehkä juoda kahvikupillisen, ja ensimmäiset heräävät päiväuniltaan, ja aloitetaan toisinto aamupäivästä.Tämä loppuu siihen, kun mies tulee töistä ja ottaa lapset tunniksi huomaansa - menee meidän vanhempien makkariin ottamaan sänkypainimatsia yksi vs. neljä. Viides saa tyytyä hihkumaan leikkimatollaan sen aikaa, kun äiti surffaa hetken netissä. No okei, kaikki päivät ei ole tällaisia, mutta niitä mahtuu pari jokaiseen viikkoon, ja joskus, kuten tänään, niihin vain väsähtää.
Mitä lie sitten teen väärin, kun en edelleenkään näin kotiäitinä ole riittävä yhtään missään, aina on joku valittamassa jostakin ja aina pitäisi olla enemmän, parempi, kauniimpi, pirteämpi ja sitä ja tätä ja vielä vähän tuota. Tämä oli joskus mun unelma-ammattini, muttei totisesti ole enää. Kunhan tuo pienin tuosta kasvaa ja täyttää sen kolme, tämä äiti juoksee riemusta kiljuen töihin kodin ulkopuolelle.
Ei
kotiaitiys ole ikina ollut minun unelma-ammatti, en edes koskaan kuvitellut paatyvani aidiksi. Mutta koska nain onnekkaasti kavi, olen ollut kotona nyt 4 vuotta. Seuraava lapsi, ja talla eraa viimeinen, syntyy helmikuussa ja kylla hanenkin kanssaan haluan jatkaa tata kotona olemista pari-kolme vuotta. Itsellani on ollut suunnitelmissa lahtea opiskelemaan sitten kun on sen aika.Tama kotiaitiys on ihan kivaa kun on paljon kavereita kotiaitina ja multa tosiaan puuttuu myos joku kunnianhimo, koska en ole mielestani mikaan luuseri.
Haluan nyt vain olla lasten kanssa kotona ja tarjota heille turvallisen ja kiireettoman varhaislapsuuden, eikohan mekin kuitenkin jossain vaiheessa siihen oravanpyoraankin ehdita hyppaamaan.
Niin ja mina teen suurimman osan kotitoista, mies kylla laittaa ruokaa ja tiskaa yms kun pyydan tai nakee etta on ollut rankka paiva, hoitaa pihan ja korjaa alati rikki olevaa autoa.
TAma sopii meille.
Minä viihdyn kotiäitinä.
Tein ennen lasteni syntymää viiden vuoden tiukan putken keikkatöitä, työ oli raskasta ja kävin kotona vain nukkumassa, ihan oikeasti. Meidän talous ei olisi kestänyt minun jäämistä kotiin paria vuotta pidemmäksi ajaksi joten ryhdyin yksityiseksi pph:ksi ja nyt olen tyytyväinen elämääni kera kolmen oman lapsen ja kahden ihanan hoidokin:)Ihanaa olla kotona! Ehdin olla 10v duunissa ennen lapsia,
nyt ollut 7 vuotta kotona. Olen todella onnellinen. Mies tienaa hyvin, joten ratkaisu sopii hyvin meille. Sitten aikanaan palaan taas duuniin.Molemmat sukupuolet sopivat kaikkiin hommiin, harvassa ammatissa nykyisin tarvitaan lihaksia. Oma akateeminen urani saa nyt odottaa, keskityn lapsiin ja kotiin. Teen sen ilolla!
minä
voisin ihan hyvin jäädä kotirouvaksi ja puutarhassa puuhaavaksi, jos olisi varaa. Leiposin ja kokkaisin, tekisin käsitöitä ja tosiaan keväästä syksyyn möyryäisin kädet kyynärpäitä myöten mullassa!Äippälomilla ja hoitovapailla on tullut harjoiteltua ja pidin kovasti, mutta valitettavasti vuorotyö kutsuu aina, kun hoitovapaa loppuu.
Minä!
Tällä hetkellä teenkin unelmatyötäni, eli olen kotiäiti. Toivottavasti saan vielä joskus ylennyksen ja olen kotirouva.Rahat tiskiin, niin jään heti kotiäidiksi
Nyt olen vain osittainen kotiäiti. Varmasti opiskelisin samalla, sillä pelkkä kotiympyröissä pyöriminen ei sopisi minulle. Tosin askarruttaisi malli, jonka annan tyttärelleni. Tuttavani, joka on kotiäitinä, tekee tyttäriensä kanssa kotitöitä, tytöillä on suuri kodinkoneleluarsenaali ja he ovat pikkupuuhaajia/äidin apulaisia. Somaa, mutta uusia rikkaan miehen kotirouvia siellä kasvaa...Ei tää nyt mikään unelma koskaa ollut
mutta hyvin olen viihtynyt viimeset 7 vuotta kotona. Mä olen jo ruvennut miettimään paluuta töihin ens vuonna kun kuopus on tokalla silloin. Mies kyllä on sitä mieltä että mä voisin hyvinkin olla sen tokaluokankin ajan vielä kotona.Mun töihin paluu ei ole ongelma, tai siis se että töitä ei löytyisi. Voin mennä miehen firmaan tai sitten äitini liikkeeseen töihin.
Teiniltä tuli just ykspäivä palautetta siitä että olen ollut kotona nämä vuodet, tykkäs kovasti. Teinin kaveri joskus sanoi että olisi kiva jos hänenkin vanhemmat olisi edes joskus kotona. Kai mä olen ollut sellanen "vara-äiti" tietylle osalle nuoria.
Ei tsiisus
Ylennys kotirouvaksi?Lainaus:
Tällä hetkellä teenkin unelmatyötäni, eli olen kotiäiti. Toivottavasti saan vielä joskus ylennyksen ja olen kotirouva.
Tällä hetkellä teenkin unelmatyötäni, eli olen kotiäiti. Toivottavasti saan vielä joskus ylennyksen ja olen kotirouva.
Kaikki työäidit eivät ole kunnianhimoisia urasukkuloita
En minäkään, tykkään vain työstäni niin älyttömän paljon etten halua olla sieltä pois. Minulla on akateeminen loppututkinto ja teen suurin piirtein koulutustani vastaavaa työtä. Mikään urasukkula en silti todellakaan ole, mutta nautin haasteista mitä työssä saa, aikuisten seurasta jne.Lainaus:
jolta puuttuu päästä osio `kunnianhimo ja urakeskeisyys` ;)
Viihdyn kotona oikein hyvin, ja koska muukin perhe on tyytyväinen ratkaisuun, ei mitään kiirettä minnekään.
Puolisen vuotta piipahdin töissä lasten ollessa maailmassa, todeten, että ei tää oo sitä mitä halusin.
Mieheni on korkeasti koulutettu ja omaa hyvän työpaikan, joten perheen toimeentulo on hyvässä jamassa.
(mieheni tekee `siistiä sisähommaa`= istumatyötä toimistossa)
Jossakin määrin olen vanhanaikainen, eli mielestäni naisen paikka on kotona (JOS mahd.) jos pieniä lapsia, mutta jokainen valitkoon itselleen/perheelleen sopivimman ratkaisun.
Meillä tää toimii näin, ja mietitty ollaan jopa sitä, että mä jäisin kotirouvaksi joskus.
t: kolmen lapsen kotiäippä
jolta puuttuu päästä osio `kunnianhimo ja urakeskeisyys` ;)
Viihdyn kotona oikein hyvin, ja koska muukin perhe on tyytyväinen ratkaisuun, ei mitään kiirettä minnekään.
Puolisen vuotta piipahdin töissä lasten ollessa maailmassa, todeten, että ei tää oo sitä mitä halusin.
Mieheni on korkeasti koulutettu ja omaa hyvän työpaikan, joten perheen toimeentulo on hyvässä jamassa.
(mieheni tekee `siistiä sisähommaa`= istumatyötä toimistossa)
Jossakin määrin olen vanhanaikainen, eli mielestäni naisen paikka on kotona (JOS mahd.) jos pieniä lapsia, mutta jokainen valitkoon itselleen/perheelleen sopivimman ratkaisun.
Meillä tää toimii näin, ja mietitty ollaan jopa sitä, että mä jäisin kotirouvaksi joskus.
t: kolmen lapsen kotiäippä
niimpä niin...
Olen ollut sekä töissä,että kotiäitinä. Tällä hetkellä kotiäitinä tavallaan olosuhteiden pakosta.50-kymppinen ilman ammattia ei paljon työmarkkinat tarvi ja jos on vielä jotain sairauksia. Hyvin olen aikani saanut kotonakin kulumaan,vaikka lapsi on koulussa. Kasvatan itse kaiken mahdollisen ruuan,leivon ruisleivän ja muut leipomiset.Puulämmitys pitää huolen,että aina on tekemistä. Talvella teet ne metsästä,ei ole mitään ihmettelemistä mitä tekisi. 13 vuotta hoidin vanhan äitini asiat 20 km päässä. Vähät vapaa-ajat teen käsitöitä,maalaan ja harrastan liikuntaa. Helpommalla pääsin silloin kun kävin vieraalla töissä,vaikka tein ruumiillista työtä ja sain vähän rahaakin. Itse en ole niin sosiaalinen,joten pärjään näinkin.Voin itse määrätä työtahtini,en tarvitse siihen johtajaa.Eikö isä saa hoitaa lapsia?
Miksi ap määrää näin haarojen välin perusteella? Ja vastaus: ei ole. Haluasin jotain haastavampaa työtä, tähän alkaa olemaan niin kyllästynyt!Unelma-ammatti
Itse olen ollut aikoinani siistissä sisätyössä mutta kyllästyin siihen totaalisesti, paperin pyörittämistä. Hakeuduin lyhyehköön uuteen koulutukseen ja nykyisin toimin suunnittelijana, kotoa käsin. Toitä (asiakkaita) otan sen verran vastaan kuin haluan/tarvitsen ja kodin hoito sujuu varsinkin nyt näin lasten koulujen alkaessa helposti. Elän tällä hetkellä unelmaani, voin harrastaa vaikka aamulla ja tehdä töitä yöllä. Olen siis yrittäjä-kotiäiti. Kun lapset kasvavat hiukan isommiksi heittäydyn enemmän yrittäjäksi ja laajennan bisnekseni.mies samaa mieltä
siitä, että on hyvä kun äiti on kotona eikä lapsia tarvitse kiikuttaa hoitoon. Säästämme kun olen kotiäitinä lasten hoitomaksut. Ei minulla ole koskaan ollut mitään unelma-ammattia ja olen aina viihtynyt kotosalla.Olisihan se tietysti kiva olla jossain hyväpalkkaisessa työssä jossa jäisi rahaa omiin vaatteisiinkin, mutta tuskin silloin olisikaan tätä perhettä. Ja mistä sellaisen työn tänä aikana löytää? Tällä koulutuksella?
Miten äitiys voi olla ammatti?
Voiskos siskous tai jonkun lapsena oleminen olla ammatti? Tietysti jos on perhekodin äiti, jossa lapset vaihtuu, niin silloin voisi olla vanhempi ammatikseen. Onko vaimona olo ammatti? Ent miehenä? Olen ammatiltani Liisan aviomies...Ehdottomasti olisi unelma-ammatti
Minä jäisin kartaakaan epäröimättä kotiäidiksi jos se olisi mahdollista! Kyllähän sen eron huomaa onko lapset kotona vai viedäänkö niitä hoitoon, itselläni on vieläpä vuorotyö joka pakottaa lapset jäämään hoitoon jopa ilta kymmeneen saakka!(myös viikonloppuisin) Se ei ole lapsille oikein. Ei ihme että suomessa riittää adhd ipanoita, kun äiditkin pakotetaan jättämään omat lapsensa ja oletetaan että siinä sitten jollain ilveellä kerkeäisi siivoamaan, kokkaamaan (vieläpä terveellisesti), hoitamaan kotia, käymään kaupassa, harrastamaan, liikkumaan, jne jne ja mikä tärkeintä..viettämään aikaa lasten kanssa!! Lapsuusajoilta muistaa sen kun äiti teki pätkätöitä, itse oli ala-asteella vielä. Koulusta tullessaan tuli siivottua ennen äidin ja isän tuloa töistä..vaikka se tuntui raskaalta pienelle tytölle, niin sen kaiken teki vain sen takia että näki iloisen ilmeen vanhempien kasvoilla heidän tultuaan :) Mukavampaa silti oli kun äiti oli kokoajan kotona, silloin pääsi kesäisin uimaan järvelle tai kylään tuttava perheeseen tai tehdä jotain äidin kanssa. Äiti teki raskasta fyysistä työtä tuolloin ja jaksaminen kotona oli sitten vaakalaudalla... Lapsuusajoilta muistaa sen kun äiti teki pätkätöitä, itse oli ala-asteella vielä. Koulusta tullessaan tuli siivottua ennen äidin ja isän tuloa töistä..vaikka se tuntui raskaalta pienelle tytölle, niin sen kaiken teki vain sen takia että näki iloisen ilmeen vanhempien kasvoilla heidän tultuaan :) Mukavampaa silti oli kun äiti oli kokoajan kotona, silloin pääsi kesäisin uimaan järvelle tai kylään tuttava perheeseen tai tehdä jotain äidin kanssa. Äiti teki raskasta fyysistä työtä tuolloin ja jaksaminen kotona oli sitten vaakalaudalla... Lapsuusajoilta muistaa sen kun äiti teki pätkätöitä, itse oli ala-asteella vielä. Koulusta tullessaan tuli siivottua ennen äidin ja isän tuloa töistä..vaikka se tuntui raskaalta pienelle tytölle, niin sen kaiken teki vain sen takia että näki iloisen ilmeen vanhempien kasvoilla heidän tultuaan :) Mukavampaa silti oli kun äiti oli kokoajan kotona, silloin pääsi kesäisin uimaan järvelle tai kylään tuttava perheeseen tai tehdä jotain äidin kanssa. Äiti teki raskasta fyysistä työtä tuolloin ja jaksaminen kotona oli sitten vaakalaudalla... Lapsuusajoilta muistaa sen kun äiti teki pätkätöitä, itse oli ala-asteella vielä. Koulusta tullessaan tuli siivottua ennen äidin ja isän tuloa töistä..vaikka se tuntui raskaalta pienelle tytölle, niin sen kaiken teki vain sen takia että näki iloisen ilmeen vanhempien kasvoilla heidän tultuaan :) Mukavampaa silti oli kun äiti oli kokoajan kotona, silloin pääsi kesäisin uimaan järvelle tai kylään tuttava perheeseen tai tehdä jotain äidin kanssa. Äiti teki raskasta fyysistä työtä tuolloin ja jaksaminen kotona oli sitten vaakalaudalla...Meillä suunnitelmissa, että jäisin kokonaan kotiäidiksi.
Esikoisen ollessa 2kk jatkoin opintoja ja kävin töissä valmistumisen jälkeen. Toisen lapsen kohdalla samoin, opiskelin uuden ammatin ja töitä samalla. Lapset oli kuitenkin kotihoidossa, koska tein paljon etänä tai äitini oli meillä.Nyt on molemmat lapset koulussa, minä ja mies töissä ja kolmas lapsi tulossa. Työttömänä ehdin viime talvena olla muutaman kuukauden, jonka aikana mies alkoi puhua, että jäisin kokonaan kotia ja lapsia hoitamaan.
Sain kuitenkin työtarjouksen, joka määräaikaisena (kerran jatkettu) jatkuu lokakuun loppuun. Marraskuun alussa muutenkin jäisin äippälomalle. Työ tuntui niin kiinnostavalta, että päätin kokeilla vuorotyön ja fyysisyyden raskaudesta huolimatta.
Mies on joutunut nyt hiukan enemmän ottamaan vastuuta kodista ja lapsista. Pari viikkoa sitten sanoi, että minun ei tarvitse enää koskaan tämän työpätkän jälkeen mennä töihin, jos en itse halua. Kaikille olisi kuulemma parempi, jos kotona asiat sujuu ja kodista huolehditaan naisen kädellä.
Ajatusta vastaan minulla ei ole mitään, mutta olen kuitenkin kotona ollessa ajatellut opiskella ja tehdä mahdollisia tarjolla olevia lyhyitä työpätkiä (varsinkin, jos taloudellinen tilanne vaatii). Silloin tavallaan kotona ollessakin tulisi ajoittain päivitettyä ammattitaitoa, eikä opinto-/työhistoria ole niin tyhjä, kun lasten kasvaessa menisinkin kokonaan takaisin töihin.
Minä!
Rakastan olla kotiäiti. Ei minua haittaa etä mies on ainut joka tuo rahaa perheeseen, minähän sen mahdollista huolehtimalla kodin ja lapset.Vai että naisen kädellä=) Kunnon 50-lukulaisen ukkelin oot löytäny=)
Lainaus:
Esikoisen ollessa 2kk jatkoin opintoja ja kävin töissä valmistumisen jälkeen. Toisen lapsen kohdalla samoin, opiskelin uuden ammatin ja töitä samalla. Lapset oli kuitenkin kotihoidossa, koska tein paljon etänä tai äitini oli meillä.
Nyt on molemmat lapset koulussa, minä ja mies töissä ja kolmas lapsi tulossa. Työttömänä ehdin viime talvena olla muutaman kuukauden, jonka aikana mies alkoi puhua, että jäisin kokonaan kotia ja lapsia hoitamaan.
Sain kuitenkin työtarjouksen, joka määräaikaisena (kerran jatkettu) jatkuu lokakuun loppuun. Marraskuun alussa muutenkin jäisin äippälomalle. Työ tuntui niin kiinnostavalta, että päätin kokeilla vuorotyön ja fyysisyyden raskaudesta huolimatta.
Mies on joutunut nyt hiukan enemmän ottamaan vastuuta kodista ja lapsista. Pari viikkoa sitten sanoi, että minun ei tarvitse enää koskaan tämän työpätkän jälkeen mennä töihin, jos en itse halua. Kaikille olisi kuulemma parempi, jos kotona asiat sujuu ja kodista huolehditaan naisen kädellä.
Ajatusta vastaan minulla ei ole mitään, mutta olen kuitenkin kotona ollessa ajatellut opiskella ja tehdä mahdollisia tarjolla olevia lyhyitä työpätkiä (varsinkin, jos taloudellinen tilanne vaatii). Silloin tavallaan kotona ollessakin tulisi ajoittain päivitettyä ammattitaitoa, eikä opinto-/työhistoria ole niin tyhjä, kun lasten kasvaessa menisinkin kokonaan takaisin töihin.
Esikoisen ollessa 2kk jatkoin opintoja ja kävin töissä valmistumisen jälkeen. Toisen lapsen kohdalla samoin, opiskelin uuden ammatin ja töitä samalla. Lapset oli kuitenkin kotihoidossa, koska tein paljon etänä tai äitini oli meillä.
Nyt on molemmat lapset koulussa, minä ja mies töissä ja kolmas lapsi tulossa. Työttömänä ehdin viime talvena olla muutaman kuukauden, jonka aikana mies alkoi puhua, että jäisin kokonaan kotia ja lapsia hoitamaan.
Sain kuitenkin työtarjouksen, joka määräaikaisena (kerran jatkettu) jatkuu lokakuun loppuun. Marraskuun alussa muutenkin jäisin äippälomalle. Työ tuntui niin kiinnostavalta, että päätin kokeilla vuorotyön ja fyysisyyden raskaudesta huolimatta.
Mies on joutunut nyt hiukan enemmän ottamaan vastuuta kodista ja lapsista. Pari viikkoa sitten sanoi, että minun ei tarvitse enää koskaan tämän työpätkän jälkeen mennä töihin, jos en itse halua. Kaikille olisi kuulemma parempi, jos kotona asiat sujuu ja kodista huolehditaan naisen kädellä.
Ajatusta vastaan minulla ei ole mitään, mutta olen kuitenkin kotona ollessa ajatellut opiskella ja tehdä mahdollisia tarjolla olevia lyhyitä työpätkiä (varsinkin, jos taloudellinen tilanne vaatii). Silloin tavallaan kotona ollessakin tulisi ajoittain päivitettyä ammattitaitoa, eikä opinto-/työhistoria ole niin tyhjä, kun lasten kasvaessa menisinkin kokonaan takaisin töihin.
Siis tuossahan mies selvästi haluaa jatkaa elämäänsä ilman perhettä
Hän on nyt "joutunut ottamaan vastuuta" ja huomasi mitä se lapsiperheen arki on, ja haluaa nyt sut hellan ja nyrkin väliin hoitamaan kotia, ettei hänen tartte? Millaisten lasten kanssa te oikein lisäännytte???Lainaus:
Esikoisen ollessa 2kk jatkoin opintoja ja kävin töissä valmistumisen jälkeen. Toisen lapsen kohdalla samoin, opiskelin uuden ammatin ja töitä samalla. Lapset oli kuitenkin kotihoidossa, koska tein paljon etänä tai äitini oli meillä.
Nyt on molemmat lapset koulussa, minä ja mies töissä ja kolmas lapsi tulossa. Työttömänä ehdin viime talvena olla muutaman kuukauden, jonka aikana mies alkoi puhua, että jäisin kokonaan kotia ja lapsia hoitamaan.
Sain kuitenkin työtarjouksen, joka määräaikaisena (kerran jatkettu) jatkuu lokakuun loppuun. Marraskuun alussa muutenkin jäisin äippälomalle. Työ tuntui niin kiinnostavalta, että päätin kokeilla vuorotyön ja fyysisyyden raskaudesta huolimatta.
Mies on joutunut nyt hiukan enemmän ottamaan vastuuta kodista ja lapsista. Pari viikkoa sitten sanoi, että minun ei tarvitse enää koskaan tämän työpätkän jälkeen mennä töihin, jos en itse halua. Kaikille olisi kuulemma parempi, jos kotona asiat sujuu ja kodista huolehditaan naisen kädellä.
Ajatusta vastaan minulla ei ole mitään, mutta olen kuitenkin kotona ollessa ajatellut opiskella ja tehdä mahdollisia tarjolla olevia lyhyitä työpätkiä (varsinkin, jos taloudellinen tilanne vaatii). Silloin tavallaan kotona ollessakin tulisi ajoittain päivitettyä ammattitaitoa, eikä opinto-/työhistoria ole niin tyhjä, kun lasten kasvaessa menisinkin kokonaan takaisin töihin.
Esikoisen ollessa 2kk jatkoin opintoja ja kävin töissä valmistumisen jälkeen. Toisen lapsen kohdalla samoin, opiskelin uuden ammatin ja töitä samalla. Lapset oli kuitenkin kotihoidossa, koska tein paljon etänä tai äitini oli meillä.
Nyt on molemmat lapset koulussa, minä ja mies töissä ja kolmas lapsi tulossa. Työttömänä ehdin viime talvena olla muutaman kuukauden, jonka aikana mies alkoi puhua, että jäisin kokonaan kotia ja lapsia hoitamaan.
Sain kuitenkin työtarjouksen, joka määräaikaisena (kerran jatkettu) jatkuu lokakuun loppuun. Marraskuun alussa muutenkin jäisin äippälomalle. Työ tuntui niin kiinnostavalta, että päätin kokeilla vuorotyön ja fyysisyyden raskaudesta huolimatta.
Mies on joutunut nyt hiukan enemmän ottamaan vastuuta kodista ja lapsista. Pari viikkoa sitten sanoi, että minun ei tarvitse enää koskaan tämän työpätkän jälkeen mennä töihin, jos en itse halua. Kaikille olisi kuulemma parempi, jos kotona asiat sujuu ja kodista huolehditaan naisen kädellä.
Ajatusta vastaan minulla ei ole mitään, mutta olen kuitenkin kotona ollessa ajatellut opiskella ja tehdä mahdollisia tarjolla olevia lyhyitä työpätkiä (varsinkin, jos taloudellinen tilanne vaatii). Silloin tavallaan kotona ollessakin tulisi ajoittain päivitettyä ammattitaitoa, eikä opinto-/työhistoria ole niin tyhjä, kun lasten kasvaessa menisinkin kokonaan takaisin töihin.
Ei unelma
Ajattelen, että omien pienten lasteni paikka on koti. Lapsuus on korvaamatonta aikaa, ja silloin luodaan pohja tasapainoiselle psyykelle ja läheisille perhesuhteille. Kiireinen, meluisa hoitopaikka tympääntyneine hoitajineen on vain säilö, eikä se voi vastata lapsen emotionaalisiin tarpeisiin riittävästi, vaikka perushoidon tarjoaakin. Päivähoidon tavoitteet ovat kaukana reaaliarjesta, tunnen riittävästi päiväkodin arkea väittääkseni näin.Tämän vuoksi olen kotiäiti, vaikka se ei olekaan alkuperäinen unelmani. En ajattele, että kotiäidin työ on pyykin pesua ja ruuan laittoa, vaikka nekin siinä sivussa hoituvat. Ajattelen, että äidin tehtävä on hoivata, antaa syliä ja kasvattaa. Työ on siis varsin vaativaa henkistä työtä, jos on aidosti läsnä lapsilleen ja kohtaa heidät yksilöinä. Uusien haasteiden aika on myöhemmin. Luotan elämään ja siihen, että tekevälle aina jotain työtä löytyy myöhemminkin. Paheneva työvoimapula on osa yhteiskuntamme tulevaisuutta. Ja jos työtä jostain syystä ei löydy, saan aikani kulumaan muutenkin kasvattamalla puutarhaa, lukemalla, käsitöillä ja auttamalla aikoinaan lasten perheitä. Minulle raha ja asema eivät merkitse samalla tavalla onnea ja elämänaatua kuin kiireettömyys, läheisyys ja läsnäolo lasten elämässä. En usko, että työäitinä pystyisin elämään noiden ihanteiden mukaisesti, vaan illat kuluisivat pitkälti kotitöiden parissa väsyneenä ja työpäivälle kaikkeni antaneena.
Minusta kotiäidin ensisijainen tehtävä eivät ole kotityöt, vaan se, että annan aikani lapsille ja turvaan heille mahdollisimman hyvän kiintymyssuhteen ja pohjan, josta ponnistavat etäämmälle sitten kun he ovat itse siihen valmiit.
Olen kunnianhimoinen. Tosin minulle työuralla kiipiminen ei merkitse täyttymystä, vaan otan kunnian siitä, kun näen lasteni olevan onnellisia, itseensä ja omaan arvoonsa luottavia ja näen heidän arvostavan elämää elämänä ilman paineita korkeasta yhteiskunnallisesta asemasta. Elän tätä hetkeä ja olen nyt onnellinen. Ajattelen, että tämä on elämän parasta aikaa, jota tulen myöhemmin kaipaamaan. En halua missata sitä lähtemällä työrumbaan, kun kerran ei ole pakko. Uskon, etten tule valintaani koskaan katumaan. Toisenlaista valintaa saattaisin katuakin. Työhön ehdin myöhemminkin, lasteni lapsuutta ja mahdollisuutta kiireettömään arkeen ja omaehtoiseen päivärytmiin en saa enää myöhemmin takaisin.
En arvioi enkä arvostele toisten valintoja. Ne eivät edes kiinnosta syvemmin. Jokainen tekee omat päätöksensä ja elää niiden pohjalta muodostuvaa elämäänsä. Olemme niin erilaisia ihmisinä, ettei kaikille sama elämisen malli edes sopisi.
Niin, ja sitten on iso joukko meitä työelämään pahasti pettyneitä naisia,
korkeasti koulutettuja, jotka pyörivät pätkätöissä, huonolla palkalla, vaihtuvien esimiesten "pompotettavissa" :( Todella moni meistä akateemisistakaan ei ole ns. tyydyttävässä työssä, vaan töissä käydään puhtaasti rahan takia.Lainaus:
Kaikki työäidit eivät ole kunnianhimoisia urasukkuloita En minäkään, tykkään vain työstäni niin älyttömän paljon etten halua olla sieltä pois. Minulla on akateeminen loppututkinto ja teen suurin piirtein koulutustani vastaavaa työtä. Mikään urasukkula en silti todellakaan ole, mutta nautin haasteista mitä työssä saa, aikuisten seurasta jne.
Kaikki työäidit eivät ole kunnianhimoisia urasukkuloita En minäkään, tykkään vain työstäni niin älyttömän paljon etten halua olla sieltä pois. Minulla on akateeminen loppututkinto ja teen suurin piirtein koulutustani vastaavaa työtä. Mikään urasukkula en silti todellakaan ole, mutta nautin haasteista mitä työssä saa, aikuisten seurasta jne.
Lainaus:
jolta puuttuu päästä osio `kunnianhimo ja urakeskeisyys` ;)
Viihdyn kotona oikein hyvin, ja koska muukin perhe on tyytyväinen ratkaisuun, ei mitään kiirettä minnekään.
Puolisen vuotta piipahdin töissä lasten ollessa maailmassa, todeten, että ei tää oo sitä mitä halusin.
Mieheni on korkeasti koulutettu ja omaa hyvän työpaikan, joten perheen toimeentulo on hyvässä jamassa.
(mieheni tekee `siistiä sisähommaa`= istumatyötä toimistossa)
Jossakin määrin olen vanhanaikainen, eli mielestäni naisen paikka on kotona (JOS mahd.) jos pieniä lapsia, mutta jokainen valitkoon itselleen/perheelleen sopivimman ratkaisun.
Meillä tää toimii näin, ja mietitty ollaan jopa sitä, että mä jäisin kotirouvaksi joskus.
t: kolmen lapsen kotiäippä
jolta puuttuu päästä osio `kunnianhimo ja urakeskeisyys` ;)
Viihdyn kotona oikein hyvin, ja koska muukin perhe on tyytyväinen ratkaisuun, ei mitään kiirettä minnekään.
Puolisen vuotta piipahdin töissä lasten ollessa maailmassa, todeten, että ei tää oo sitä mitä halusin.
Mieheni on korkeasti koulutettu ja omaa hyvän työpaikan, joten perheen toimeentulo on hyvässä jamassa.
(mieheni tekee `siistiä sisähommaa`= istumatyötä toimistossa)
Jossakin määrin olen vanhanaikainen, eli mielestäni naisen paikka on kotona (JOS mahd.) jos pieniä lapsia, mutta jokainen valitkoon itselleen/perheelleen sopivimman ratkaisun.
Meillä tää toimii näin, ja mietitty ollaan jopa sitä, että mä jäisin kotirouvaksi joskus.
t: kolmen lapsen kotiäippä
juu
Lainaus:
enkä puhu kenenkään muun puolesta yhtään mitään, mutta itse kyllä olisin mieluiten kotona. en yksinkertaisesti tajua millä ajalla tässä pitäosi ehtiä siivoamaan, laittamaan ruokaa, liikkumaan ja ennen muuta olemaan riittävästi lasten kanssa. Jos olisi kotona, voisi olla kerrankin sellainen olo että olisi riittävä niissä asioissa mitä tekee.
enkä puhu kenenkään muun puolesta yhtään mitään, mutta itse kyllä olisin mieluiten kotona. en yksinkertaisesti tajua millä ajalla tässä pitäosi ehtiä siivoamaan, laittamaan ruokaa, liikkumaan ja ennen muuta olemaan riittävästi lasten kanssa. Jos olisi kotona, voisi olla kerrankin sellainen olo että olisi riittävä niissä asioissa mitä tekee.
Minä taidan peesata tätä. Itse jaksan parhaiten, kun saa tehdä montaa eri juttua, eli minusta osa-aikatyö molemmille vanhemmille olisi parasta. Kuten on muualla euroopassa yleistä, esim. ruotsissa.
Hienoa!
Hieno kirjoitus ja täyttä asiaa!Tarkennus
Hieno kirjoitus "ei unelma"On
..ja elän unelmaani ;)Hieno kirjoitus! Sanasta sanaan kuin omasta päästäni!
Lainaus:
Ajattelen, että omien pienten lasteni paikka on koti. Lapsuus on korvaamatonta aikaa, ja silloin luodaan pohja tasapainoiselle psyykelle ja läheisille perhesuhteille. Kiireinen, meluisa hoitopaikka tympääntyneine hoitajineen on vain säilö, eikä se voi vastata lapsen emotionaalisiin tarpeisiin riittävästi, vaikka perushoidon tarjoaakin. Päivähoidon tavoitteet ovat kaukana reaaliarjesta, tunnen riittävästi päiväkodin arkea väittääkseni näin.
Tämän vuoksi olen kotiäiti, vaikka se ei olekaan alkuperäinen unelmani. En ajattele, että kotiäidin työ on pyykin pesua ja ruuan laittoa, vaikka nekin siinä sivussa hoituvat. Ajattelen, että äidin tehtävä on hoivata, antaa syliä ja kasvattaa. Työ on siis varsin vaativaa henkistä työtä, jos on aidosti läsnä lapsilleen ja kohtaa heidät yksilöinä. Uusien haasteiden aika on myöhemmin. Luotan elämään ja siihen, että tekevälle aina jotain työtä löytyy myöhemminkin. Paheneva työvoimapula on osa yhteiskuntamme tulevaisuutta. Ja jos työtä jostain syystä ei löydy, saan aikani kulumaan muutenkin kasvattamalla puutarhaa, lukemalla, käsitöillä ja auttamalla aikoinaan lasten perheitä. Minulle raha ja asema eivät merkitse samalla tavalla onnea ja elämänaatua kuin kiireettömyys, läheisyys ja läsnäolo lasten elämässä. En usko, että työäitinä pystyisin elämään noiden ihanteiden mukaisesti, vaan illat kuluisivat pitkälti kotitöiden parissa väsyneenä ja työpäivälle kaikkeni antaneena.
Minusta kotiäidin ensisijainen tehtävä eivät ole kotityöt, vaan se, että annan aikani lapsille ja turvaan heille mahdollisimman hyvän kiintymyssuhteen ja pohjan, josta ponnistavat etäämmälle sitten kun he ovat itse siihen valmiit.
Olen kunnianhimoinen. Tosin minulle työuralla kiipiminen ei merkitse täyttymystä, vaan otan kunnian siitä, kun näen lasteni olevan onnellisia, itseensä ja omaan arvoonsa luottavia ja näen heidän arvostavan elämää elämänä ilman paineita korkeasta yhteiskunnallisesta asemasta. Elän tätä hetkeä ja olen nyt onnellinen. Ajattelen, että tämä on elämän parasta aikaa, jota tulen myöhemmin kaipaamaan. En halua missata sitä lähtemällä työrumbaan, kun kerran ei ole pakko. Uskon, etten tule valintaani koskaan katumaan. Toisenlaista valintaa saattaisin katuakin. Työhön ehdin myöhemminkin, lasteni lapsuutta ja mahdollisuutta kiireettömään arkeen ja omaehtoiseen päivärytmiin en saa enää myöhemmin takaisin.
En arvioi enkä arvostele toisten valintoja. Ne eivät edes kiinnosta syvemmin. Jokainen tekee omat päätöksensä ja elää niiden pohjalta muodostuvaa elämäänsä. Olemme niin erilaisia ihmisinä, ettei kaikille sama elämisen malli edes sopisi.
Ajattelen, että omien pienten lasteni paikka on koti. Lapsuus on korvaamatonta aikaa, ja silloin luodaan pohja tasapainoiselle psyykelle ja läheisille perhesuhteille. Kiireinen, meluisa hoitopaikka tympääntyneine hoitajineen on vain säilö, eikä se voi vastata lapsen emotionaalisiin tarpeisiin riittävästi, vaikka perushoidon tarjoaakin. Päivähoidon tavoitteet ovat kaukana reaaliarjesta, tunnen riittävästi päiväkodin arkea väittääkseni näin.
Tämän vuoksi olen kotiäiti, vaikka se ei olekaan alkuperäinen unelmani. En ajattele, että kotiäidin työ on pyykin pesua ja ruuan laittoa, vaikka nekin siinä sivussa hoituvat. Ajattelen, että äidin tehtävä on hoivata, antaa syliä ja kasvattaa. Työ on siis varsin vaativaa henkistä työtä, jos on aidosti läsnä lapsilleen ja kohtaa heidät yksilöinä. Uusien haasteiden aika on myöhemmin. Luotan elämään ja siihen, että tekevälle aina jotain työtä löytyy myöhemminkin. Paheneva työvoimapula on osa yhteiskuntamme tulevaisuutta. Ja jos työtä jostain syystä ei löydy, saan aikani kulumaan muutenkin kasvattamalla puutarhaa, lukemalla, käsitöillä ja auttamalla aikoinaan lasten perheitä. Minulle raha ja asema eivät merkitse samalla tavalla onnea ja elämänaatua kuin kiireettömyys, läheisyys ja läsnäolo lasten elämässä. En usko, että työäitinä pystyisin elämään noiden ihanteiden mukaisesti, vaan illat kuluisivat pitkälti kotitöiden parissa väsyneenä ja työpäivälle kaikkeni antaneena.
Minusta kotiäidin ensisijainen tehtävä eivät ole kotityöt, vaan se, että annan aikani lapsille ja turvaan heille mahdollisimman hyvän kiintymyssuhteen ja pohjan, josta ponnistavat etäämmälle sitten kun he ovat itse siihen valmiit.
Olen kunnianhimoinen. Tosin minulle työuralla kiipiminen ei merkitse täyttymystä, vaan otan kunnian siitä, kun näen lasteni olevan onnellisia, itseensä ja omaan arvoonsa luottavia ja näen heidän arvostavan elämää elämänä ilman paineita korkeasta yhteiskunnallisesta asemasta. Elän tätä hetkeä ja olen nyt onnellinen. Ajattelen, että tämä on elämän parasta aikaa, jota tulen myöhemmin kaipaamaan. En halua missata sitä lähtemällä työrumbaan, kun kerran ei ole pakko. Uskon, etten tule valintaani koskaan katumaan. Toisenlaista valintaa saattaisin katuakin. Työhön ehdin myöhemminkin, lasteni lapsuutta ja mahdollisuutta kiireettömään arkeen ja omaehtoiseen päivärytmiin en saa enää myöhemmin takaisin.
En arvioi enkä arvostele toisten valintoja. Ne eivät edes kiinnosta syvemmin. Jokainen tekee omat päätöksensä ja elää niiden pohjalta muodostuvaa elämäänsä. Olemme niin erilaisia ihmisinä, ettei kaikille sama elämisen malli edes sopisi.
Minä olin ja tässä tulos, vähän yli 400 e kk.
Harrasta ja osta sillä ja osallistu perheen menoihin.Mun unelma-ammatti myös
Lainaus:
Mua ei kiinnosta työnteko yhtään eikä se karsee oravanpyörä. Oon myös sen verran "vanhanaikainen" että mielestäni miehen kuuluu elättää perhe ja naisen huolehtia kotitöistä. Kyllähän luontokin on sen tarkoittanut, naisen lihakset ovat juuri sen kokoiset, että soveltuvat kotitöihin, mutta ei mihinkään raskaaseen työhön. Tietenkin on poikkeuksia, mutta siis useimmat naiset eivät pärjäisi raskaissa hommissa.
Mua ei kiinnosta työnteko yhtään eikä se karsee oravanpyörä. Oon myös sen verran "vanhanaikainen" että mielestäni miehen kuuluu elättää perhe ja naisen huolehtia kotitöistä. Kyllähän luontokin on sen tarkoittanut, naisen lihakset ovat juuri sen kokoiset, että soveltuvat kotitöihin, mutta ei mihinkään raskaaseen työhön. Tietenkin on poikkeuksia, mutta siis useimmat naiset eivät pärjäisi raskaissa hommissa.
mutta muuten olen kaikesta kanssasi eri mieltä!
Naisia ei ole sen paremmin luotu kotitöihin kun miehiäkään tms.
Minulla ei ole yhtään kunnianhimoa oman elämäni suhteen eikä minkäänlaista halua luoda mitään uraa.
Täällä
Outo vertaus
Ei kotiäiti ole mikään ammatti!!!Täällä myös!!
Mun äiti on sanonut, että mun haaveammatti on ollut ihan pienestä saakka hoitaa omia lapsia kotona. Ja oon kyllä tosi iloinen ja kiitollinen, että mieheni on täysin samaa mieltä. En myöskään haluaisi viedä omaa lastani isoon päiväkotiryhmään. Olen niin monta vuotta ollut päiväkodissa töissä ja nähnyt niin paljon kaikenlaisia perhepäivähoitajia. Sitten kun lapset ovat isompia ja ovat koulussa tai kerhossa, niin sitten mä rupeen miettimään mitä haluaisin tehdä isona. Nyt ei ole sen aika, vaikka jotain pientä haavetta siitäkin on. Miehelläni on oma firma ja sekin mahdollisuus on, että yhdessä siinä työskentelemme. Mutta nyt nautin kotiäitiydestä!Vastataan otsikkoon...
Mutta alla oleva teksti on ihan puutaheinää. Voisin olla pelkästään kotona 8-v, 6-v ja 3-v kanssa. Ihan helposti, en ole mikään uratykki, ja lasten kanssa tunnen olevani "parhaimmillani" =)Ei tässäkään
tasa-arvo toteudu kun kotona lasten kanssa viihtyvät ovat 90% naisia ja miesten täysin elättämiä.Tasa-arvoisessa maassa nämä pitäis mennä just eikä melkeen ihan prikulleen tasan leenaharkimoitten ja muiden mukaan. Siis just eikä melkein tasan, you hear me?
Vankilaan kanssa sukupuolikiintiöt. En jaksa enää kuulla ikinä että miehen viis vuotta on naisilla ehdollista.
ei kotiäiti/kotirouva ole ammatti!
Itse olen ollut lasten kanssa kotona heidän ollessaan pieniä, ja silloin se oli yhdessä miehen kanssa sovittu juttu. Nyt olen töissä. Edelleen olen äiti :).Ja kyllä mut on vissiin kasvatettu niin, että naiset pärjää, on ihan yhtä arvokkaita kuin miehet ja pystyy tekemään samoja asioita. Olen kouluttautunut ja teen mielekästä työtä, mutta ehdin myös olla läsnä lapsilleni.
Niin, ja nyt olen eronnut lasteni isästä, ja pärjään ihan omillani ja pystyn huolehtimaan lapsistani.
Meillä vähän sama tilanne
2 vanhinta on teiniä ja ovat sanoneet, että on ollut kivaa kun on ollut äiti koko ajan kotona. Lasten kaverit on myös tykänneet ja teinitkin viihtyneet meillä.Jos olisi rahaa, ei olisi kiire töihin loppuelämän aikana. Joku kysyi, että mitä tekisi kun lapset on isoja. Voi kuule, mulla olis vaikka mitä kivaa tekemistä. Mulla on pari mielenkiintoista harrastusta, mitkä vie aikaa. Tiivis naisverkosto. Teen avustustyötä vapaaehtoisena. Aika kuluisi todella hyvin, ei tulisi ongelmia.
En koskaan unelmoinut kotiäidin työstä, enkä ole nytkään sillä tavalla kotiäiti, ettei minulla olisi työpaikkaa. Minulla on vakituinen työpaikka, mihin palaan vuoden kuluttua. Mielenkiintoinen työ, mutta kuten sanoin, tekemistä riittäisi vallan mainiosti, vaikka en päivääkään enää tekisi töitä.
Lainaus:
mutta hyvin olen viihtynyt viimeset 7 vuotta kotona. Mä olen jo ruvennut miettimään paluuta töihin ens vuonna kun kuopus on tokalla silloin. Mies kyllä on sitä mieltä että mä voisin hyvinkin olla sen tokaluokankin ajan vielä kotona. Mun töihin paluu ei ole ongelma, tai siis se että töitä ei löytyisi. Voin mennä miehen firmaan tai sitten äitini liikkeeseen töihin. Teiniltä tuli just ykspäivä palautetta siitä että olen ollut kotona nämä vuodet, tykkäs kovasti. Teinin kaveri joskus sanoi että olisi kiva jos hänenkin vanhemmat olisi edes joskus kotona. Kai mä olen ollut sellanen "vara-äiti" tietylle osalle nuoria.
mutta hyvin olen viihtynyt viimeset 7 vuotta kotona. Mä olen jo ruvennut miettimään paluuta töihin ens vuonna kun kuopus on tokalla silloin. Mies kyllä on sitä mieltä että mä voisin hyvinkin olla sen tokaluokankin ajan vielä kotona. Mun töihin paluu ei ole ongelma, tai siis se että töitä ei löytyisi. Voin mennä miehen firmaan tai sitten äitini liikkeeseen töihin. Teiniltä tuli just ykspäivä palautetta siitä että olen ollut kotona nämä vuodet, tykkäs kovasti. Teinin kaveri joskus sanoi että olisi kiva jos hänenkin vanhemmat olisi edes joskus kotona. Kai mä olen ollut sellanen "vara-äiti" tietylle osalle nuoria.
Uutta vauva.fi:ssä
Uusimmat keskustelut
- > Mikä on sopiva kylästelyaika alakouluikäiselle kaverinsa luona?
- > Sopiiko legginssit läskille?
- > Sain törkeää palvelua kultaliikkeessä kun etsin vihkisormusta!
- > Päiväkodin kevätretki ja bussimatka
- > Naapurin lapset "asuu" meillä.
- > APUA! Alapäässä kipeitä pisteitä! Mikä voi olla?? OV
- > Turussa asuvia mammoja?
Uusimmat blogikirjoitukset
- > Pyöränistuin vapauttaa
- > Unihäiriöitä
- > Imetyskeskustelu,
- > 24. Viikko
- > Sivusta sanoen: Miksi vegaaniruokavalio?
- > Saako lasta tukistaa?
- > Äideille
© Sanoma Magazines Finland Oy - käyttöehdot
