Keskeytyneen keskenmenon "oireet"?!

Liittynyt8.9.2015

Minua kiinnostaisi tietää, että teillä joilla ollut keskeytynyt keskenmeno, oliko jälkeen päin ajatellen jotain merkkejä, josta asianlaidan olisi voinut arvata? Esim. oireiden väheneminen/loppuminen?



Vuosien lapsettomuuden, hoitojen ja kohdunulkoisen raskauden jälkeen en tästä alkaneesta raskaudesta ole juuri osannut nauttia, kun on niin kamala pelko persuuksissa koko ajan. Alkuraskauden ultrassa alkuviikosta oli kaikki toistaiseksi hyvin, mutta se ei huolta vähentänyt.



Nyt heikentyneiden raskausoireiden vuoksi pelkään kuollakseni keskeytynyttä keskenmenoa ja tuntuu vaikealta odottaa seuraavaa ultraa rv 12. Pelottaa, että silloin todetaankin vauvanalun menehtyneen jo viikkoja aiemmin. :S



Tiedän, että jokaisella asia on varmasti mennyt omalla tavallaan, mutta kaikki kokemukset kiinnostavat! Haluaisin niin uskaltaa nauttia tästä kauan kaivatusta onnesta!



Killa

Sivut

Kommentit (72)

Vierailija
Viesti

Takana ISCI + lahjamunasoluhoito. Yhden alkion siirto 22.5 09. Hcg 2 vkon kuluttua 248 ja kaksi selvää positiivista virtsaliuskassa. Varhaisultrassa 18.6 yksi sikiöpussi ja kaksi sikiötä vastaten 6+2 rv. Olimme onnesta hämmentyneitä tiedosta, että odotimme identtisiä kaksosia. 13.7 10 rv:n ultra. Yllätyksenä löytyi kaksi kuollutta sikiötä vastaten n.7 rv. eli olivat olleet kuolleina n. 3 vkoa eikä minulla mitään poikkeavia oireita eikä mitään vuotoja kokoaikana. Pahoinvointia oli aamuisin ja rinnat ja masu turvoksissa....järkyttävä shokki tuo UÄ löydös. Kohtu ei edelleenkään tyhjä lääkkeellisten tyhjennysten jälkeen. Torstaina kaavinta.Koville ottanut. Meillä 8 alkiota pakkasessa, aiomme yrittää heti uutta siirtoa, kun se vain mahdollista.

t.maaritti

Vierailija
Viesti

itselläni alkoi ensin omituinen selkäkipu, mitä seurasi alavatsakipu. siitä muutaman päivän päästä alkoi tulla pientä tuhrua pyyhittäessä. meni muutama päivä ja vuoto- oireet lisääntyivät. sain keskenmenon rv 6+0...

tästä aikaa vain 3 päivää....



Vierailija
Viesti

Itsellän kkm vuosi sitten..Minulla tuli tumman ruskeaa turhru vuoto joka kesti vkon, mutta senkin jälkeen sydänäänet todettiin varhaisultrassa. Pari viikkoa ultarsta tuli olo että kaikki ei todellakaan ole kunnossa ja raskausoireet hävisivät..ultraan ja eihän siellä enään mitään eloa ollut..



Nyt raskaana rv 5 ja pelottaa aika lailla, mutta nyt kyllä olo erilainen ja paljon tyynimpi ja varmempi siitä että kaikki menee hyvin..

Vierailija
Viesti

Minulla todettiin kkm viikolla 13+5 ja sikiö oli lopettanut kasvunsa rv 12+, np-ultrassa 12+2 kaikki "oli hyvin", joskin sikiö liikkui todella vähän, jos ollenkaan, mutta siis sydän löi.



Itselläni oli järkttävä alaselkäkipu rv 11-12 ja olinkin sairauslomalla molemmat viikot. Rintojen aristus loppui jo alkuvaiheessa (jotain rv 7), muuten en huomannut mitään, eikä vuotoa ollut ennen kuin rv13 tuli hyvin pieni tuhru rusehtavaa valkovuotoa silloin tällöin. Tuolloin 13+5 tuli sitten hieman enemmän ruskeaa vuotoa, jolloin päätin mennä ultraan ja kuolluhan tuo oli :( Siitä seurasi lääkkeellinen tyhjennys.

Vierailija
Viesti

Lainaus:

itselläni alkoi ensin omituinen selkäkipu, mitä seurasi alavatsakipu. siitä muutaman päivän päästä alkoi tulla pientä tuhrua pyyhittäessä.






Tosin joka kerralla on ollut sellainen sisäinen tietäminen, että nyt joku mättää. Mulla tuo kramppaava kipu on ollut sellaista, että oikeasta jalasta lähtee tunto. Kaikki keskenmenoni ovat olleet keskeyteneitä eli keskemeno on saatettu loppuun joko lääkkeillä tai kaavinnalla. Kehoni ei osaa aloittaa "synnyttämistä" keskemenoissa. Ensimmäisessä keskenmenossa, joka paljastui np-ultrassa rv 12+5, sikiö oli kuollut jo viikon kahdeksan tienoilla, mutta kohtu vain kasvoi ja raskaus jatkui. Toisessa keskemenossa rv 8 alkio oli lopettanut kehittymästä viikkoa aiemmin ja viimeisimmässä jo kolme viikkoa aikaisemmin.



Minulla on ollut kaikissa raskauksissani, yhteensä viisi, verista tuhruvuotoa alkuraskaudesta ja kunnon kirkasta vuotoa sitten kaksi viimeistä kolmannesta. Päättyneiden raskauksien kohdalla ero kahteen onnistuneeseen raskauteen on nimenomaa kivut ja se intuitio, että nyt kaikki ei ole kohdallaan.

Vierailija
Viesti

Mulla alkoi pahoinvoinnit jo viikolla 5 ja kun ne sitten viikolla 9 loppui, olin innoissani, vaikkakin ihmettelin moneen kertaan ja soitin terkallekin, että onko normaalia, kun niin pian loppuu. Vastas tietenkin, että jokainen raskaus on erilainen. Kun sitte sen jälkeen ei enää ruokakaan pahemmin maistunu ni ajattelin, että nyt on jotain pielessä. Päivä ennen alkuraskaudenultraa menin sairaalaan pienen vuodon takia ja huomattiin alkion kuolleen rv 8+4, eli niihin aikoihin, ku pahoinvoinnit loppu. Ens kerralla (jos vielä raskaaksi tulen) luotan omiin vaistoihini, ja aion hymyillä vaikka pahoinvoinnit olis miten pahat.

Vierailija
Viesti

Kkm:sta tulee nyt 2 kuukautta. Mistään en osannut aavistaa, ettei kaikki ollut hyvin. Raskausoireet jatkuivat normaalisti. Ehkä jos oikein mietin, niin ehkä ainut oire oli oma epäusko siihen, että kaikki menee hyvin.

Vierailija
Viesti

Kyllähän nyt jälkeenpäin niitä merkkejä oli. Mulla todettiin keskeytynyt km viimeviikolla, viikkoja piti olla 10+4, mutta pieni oli menehtynyt jo viikolla 7. Raskausoireita tuntui olevan, tissit paisuivat hurjasti, samoin masu. Pahoinvointi alkoi kunnolla tuolloin viikolla 7 ja jatkui rajuna melkein tuonne keskenmenon toteamiseen asti... Pahoinvointi oli kyllä luonteeltaan erilaista kuin onnistuneissa raskauksissa ja tosiaan paljon rajumpaa. Vähän ihmettelin sitä, kun alun jälkeen ei tarttenut enää käydä yöllä pissalla ja muutenkin kohtu lakkasi silleen painamasta rakkoa. Valkovuodosta ymmärsin mennä päivystystykseen. Se normaali runsas valkovuoto loppui viikolla 10 ja paikat oli tosi kuivat, sitten alkoi tulla noin kerran vuorokaudessa pieni klöntti valkkaria, joka oli aina sellaista rusehtavaa. Sitä katselin viitisen päivää ja tiesin vaan silloin ettei kaikki ole hyvin tällä kertaa. :-(



Toivottavasti ei tartte enää ikinä kokea tätä uudestaan.

Vierailija
Viesti

Tosi paha see oli, ei harmaatakin aavistusta, että pikkuseni on kuollut. Istukka jatkaa Hcg tuotantoa ja myös aivolisäke on täysin sekaisin - niin että sieltä se tulee!

Vierailija
Viesti

Hei vaan kaikille! Olen täällä ihan uutena...



Vuosi yritystä takana. Olin jo luovuttanut ja jonotuslistalla tutkimuksiin. Kunnes sitten loman jälkeen elokuun puolivälissä oli pakko tehdä testi, kun menkat olivat viikon myöhässä. Positiivinen se oli. Tein yhteensä vielä kuusi muuta testiä seuraavien viikkojen aikana ennen kuin uskalsin uskoa raskauteen.



Toissapäivänä oli sitten vihdoin ja viimein kauan odotettu ultra. Siellä ei näkynyt kuin ruskuaispussi ja ihan pienen pieni sikiö, ei sydämenlyöntejä. Olin surusta ihan sekaisin ja täysin shokissa.



Seuraavana päivänä menin toiseen paikkaan uudestaan ultraan. Sanoivat, että joko raskaus on alkanut viikkoja myöhemmin (omien laskujen mukaan olen nyt 9+3 eikä viikkojen heitto ole mahdollinen tai sitten siittiöt ovat eläneet kolme viikkoa mikä on silkka mahdottomuus ja munasolu on irronnut myöhemmin vaikka ovulaatiotesti näytti selkeän ajankohdan) tai sitten sikiö on kuollut viikolla kuusi.



Huomenna vielä kerran ultra josko siellä näkyisi jotakin kasvua. Pitäisi jaksaa uskoa vielä, mutta minä olen antanut jo periksi. En jaska uskoa siihen, että tästä mitään hyvää enää seuraisi. Olen niin murheen murtama ja itkettään vaan koko ajan. Ja ajatus kaavinnasta hirvittää. Ei ole mitään vuotojakaan ollut joten turha kai olettaa, että tulee itsestään ulos.



Tiedän etten ole suruni kanssa ainoa, mutta tämä tuntuu vaan niin pahalta, kun niin pitkään lasta kaivattiin ja yritettiin. Mitä jos seuraavalla kerralla kestää taas vuosi? Miten kestän tämän henkisesti? Tuntuu niin pahalta, että haluaisin lakata vaan olemasta. Mistä saan voimaa päästä tämän yli, jotta jaksaisin yrittää uudelleen...

Vierailija
Viesti

tämä nyt ei liity ihan aiheeseen mutta itsellänikin on ollut 2 keskenmenoa ja nyt uudelleen raskaana..ostin netistä sellaisen koti dopplerin jolla voin kuunnella vauvan sydänääniä kotonakin.sen jälkeen on ollut paljon helpompi nauttia raskaudesta kun voin kuunnella pikkuisen sydämmen sykettä aina kun haluan eikä tarvitse odottaa paniikissa seuraavaa neuvolaa.-susa

Vierailija
Viesti

Olin rv 12 kun menin neuvolalääkärille joka ei saanut sydänääniä kuulumaan. Ultratessa paljastui että alkio oli kuollut viikolla 8. Oireet jatkuivat todella pahoina kaavintaan asti. Tämä oli kolmas raskaus ja oireet oli olleet alusta asti pahemmat kuin edellisissä.

Kun heräsin kaavinnan jälkeen, olo oli jälleen fyysisesti hyvä, rinnatkin tussahtivat kuin taikaiskusta.

Tämä tietysti voi lisätä tuskaa, mutta totuus on, ettei keskenmenoa välttämättä tunne itse mitenkään :-(

Vierailija
Viesti

huomattiin, sikiö kuollut noin viikolla 17. Ei ollut mitään kummempia oireita, vaikka sikiökalvot ja istukka olivat jo toteamishetkellä hyvinkin tulehtuneet. Koska piti muutenkin olla siinä seesteisessä keskiraskaudessa, ei normaalien raskausoireiden puuttumista osannut mitenkään epäillä. Rinnat pysyivät samanlaisena, mahakin kasvoi suht normaaliin tapaan.

Ainut oire oli tunne siitä, ettei kaikki ole hyvin...

Vierailija
Viesti

Muistaakseni rv 12+5 ultrassa huomattiin, että sykettä ei löydy ja koko vastaa vain 11 viikkoa. Kävin kaavinnassa pari päivää myöhemmin. Olimme nähneet ihan terveen näköisen sikiön ultrassa noin rv 8+3, ja keskenmenon huomaaminen tuli ihan täytenä yllätyksenä.



Jälkikäteen mietin, liittyivätkö yölliset vatsakipuni siihen. Oli parina aiempana viikkona herännyt muutamana yönä aika kivuliaisiin vatsakramppeihin, jotka menivät ohi vain kun nousin ylös ja kävelin vähän aikaa. Raskausoireet myös vähenivät vähäsen viimeisinä viikkoina - yökötti vähemmän, olin energisempi, ja rinnat eivät tuntuneet ihan niin suurilta. Luulin tietysti, että ensimmäinen kolmannes alkaa olla ohi, ja siksi oireiden kuuluukin helpottaa. Varmaan minulla oli joku alitajuinen tieto siitä että kaikki ei ollut ihan kohdallaan, koska olin viimeisinä päivinä sanunut parikin kertaa miehelle että "mahtaakohan siellä olla enää ketään", enkä edes tiedä miksi. silti en osannut yhtään odottaa, että sikiö tosiaan olisi kuollut. Ajattelin, että kun kerran se oli terve viikolla 8, niin, eihän juuri minulle nyt voi niin huono tuuri käydä.

Vierailija
Viesti

...täysi yllätys rv7+4 yksityisultrassa jossa odotti että nyt ainakin pitäisi näkyä jo sykekin jos semmoista on. Ei ollut, alkio pysähtynyt n. viikkoa aiemmin. Ei mitään vuotoja tms. ja nyt lähete että viikon sisään pääsisi johonkin tyhjennykseen tms. jos ei sitä ennen ala tulla itsestään pois.



Ellei sitten "oireeksi" lasketa että jostain alitajuisesta syystä halusin hakeutua tuommoiseen varhaisultraan ihan vain saadakseni tietää, että onko kaikki hyvin :) Mutta edelleen on samat nippailut yms päällä mitä ollut tähänkin mennessä, joten niiden oireiden perusteella voisi edelleen luulla olevansa raskaana.



Mutta mutta, elämä on sellaista(kin) minkäs sille voi. Kyllä varmasti jokainen raskaana oleva on ainakin jonkun verran huolissaan että mitä jos jokin menee pieleen, ei ainakaan kannata olla huolissaan huolissaan olemisestaan :) Tilastolliset todennäköisyydet kuitenkin on sillä puolella että suurin osa menee hyvin loppuun asti...yritän itse ottaa siltä kannalta, että kun sentään raskaaksi tuleminen onnistui kerran, niin ei ainakaan *pitäisi* olla mitään syytä miksei onnistuis uudestaankin, ja sit toivoo parempaa tuuria seuraaval kerral!

Sivut

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat