Keskustelualueen säännöt

Keskeytyneen keskenmenon "oireet"?!

Minua kiinnostaisi tietää, että teillä joilla ollut keskeytynyt keskenmeno, oliko jälkeen päin ajatellen jotain merkkejä, josta asianlaidan olisi voinut arvata? Esim. oireiden väheneminen/loppuminen?

Vuosien lapsettomuuden, hoitojen ja kohdunulkoisen raskauden jälkeen en tästä alkaneesta raskaudesta ole juuri osannut nauttia, kun on niin kamala pelko persuuksissa koko ajan. Alkuraskauden ultrassa alkuviikosta oli kaikki toistaiseksi hyvin, mutta se ei huolta vähentänyt.

Nyt heikentyneiden raskausoireiden vuoksi pelkään kuollakseni keskeytynyttä keskenmenoa ja tuntuu vaikealta odottaa seuraavaa ultraa rv 12. Pelottaa, että silloin todetaankin vauvanalun menehtyneen jo viikkoja aiemmin. :S

Tiedän, että jokaisella asia on varmasti mennyt omalla tavallaan, mutta kaikki kokemukset kiinnostavat! Haluaisin niin uskaltaa nauttia tästä kauan kaivatusta onnesta!

Killa

[quote author="Vierailija" time="02.05.2009 klo 11:58"]

Minua kiinnostaisi tietää, että teillä joilla ollut keskeytynyt keskenmeno, oliko jälkeen päin ajatellen jotain merkkejä, josta asianlaidan olisi voinut arvata? Esim. oireiden väheneminen/loppuminen?

Vuosien lapsettomuuden, hoitojen ja kohdunulkoisen raskauden jälkeen en tästä alkaneesta raskaudesta ole juuri osannut nauttia, kun on niin kamala pelko persuuksissa koko ajan. Alkuraskauden ultrassa alkuviikosta oli kaikki toistaiseksi hyvin, mutta se ei huolta vähentänyt.

Nyt heikentyneiden raskausoireiden vuoksi pelkään kuollakseni keskeytynyttä keskenmenoa ja tuntuu vaikealta odottaa seuraavaa ultraa rv 12. Pelottaa, että silloin todetaankin vauvanalun menehtyneen jo viikkoja aiemmin. :S

Tiedän, että jokaisella asia on varmasti mennyt omalla tavallaan, mutta kaikki kokemukset kiinnostavat! Haluaisin niin uskaltaa nauttia tästä kauan kaivatusta onnesta!

Killa

[/quote]
7 4
Vastaa Lainaa Ilmoita asiaton sisältö

Km rv 7+3

Oli ollut noin puoltoista viikkoa kuolleena, ennen kun ultrassa (yksityinen) huomattiin.. Mulla oli raskauden ajan todella voimakkaat pahoinvoinnit ympärivuorokauden ja heikotusta/pyörrytystä koko ajan.. Hieman pahointointi lieveni juuri puoltoistaviikkoa aiemmin, mutta ei todellakaan loppunut! Eli toisin sanoen, ei mitään oireita keskeytyneestä keskenmenosta minulla - joten shokki oli järkyttävä, kun tuli ilmi :(

Kaikkea hyvää sinulle!

[quote author="fantasy" time="03.05.2009 klo 09:38"]

Oli ollut noin puoltoista viikkoa kuolleena, ennen kun ultrassa (yksityinen) huomattiin.. Mulla oli raskauden ajan todella voimakkaat pahoinvoinnit ympärivuorokauden ja heikotusta/pyörrytystä koko ajan.. Hieman pahointointi lieveni juuri puoltoistaviikkoa aiemmin, mutta ei todellakaan loppunut! Eli toisin sanoen, ei mitään oireita keskeytyneestä keskenmenosta minulla - joten shokki oli järkyttävä, kun tuli ilmi :(

Kaikkea hyvää sinulle!

[/quote]
Vastaa Lainaa Ilmoita asiaton sisältö
3 1

Kiitos vastauksesta!

Ja pahoittelut keskenmenosta! :(

Juuri tuota minä pelkään, että ultrassa selviäisi kuin salama kirkkaalta taivaalta, ettei kaikki olekaan hyvin. Näin minullekin kävi kun kohdunulkoinen todettiin alkuraskauden ultrassa. Vaikka eipä sillä, että "tavallistakaan" keskenmenoa haluaisin, sekin on takuulla todella raskas kokemus!

Löysinkin jotain tästä aiheesta googlettamalla, ja näyttää siltä, että usein se tulee ihan yllätyksenä, vaikka toisilla oireet olivatkin hieman vähentyneet alkion menehtyessä.

Vielä pahoittelut kaikille, joilla on huonosti päättyneitä raskauksia!

Killa

[quote author="Vierailija" time="03.05.2009 klo 17:10"]

Ja pahoittelut keskenmenosta! :(

Juuri tuota minä pelkään, että ultrassa selviäisi kuin salama kirkkaalta taivaalta, ettei kaikki olekaan hyvin. Näin minullekin kävi kun kohdunulkoinen todettiin alkuraskauden ultrassa. Vaikka eipä sillä, että "tavallistakaan" keskenmenoa haluaisin, sekin on takuulla todella raskas kokemus!

Löysinkin jotain tästä aiheesta googlettamalla, ja näyttää siltä, että usein se tulee ihan yllätyksenä, vaikka toisilla oireet olivatkin hieman vähentyneet alkion menehtyessä.

Vielä pahoittelut kaikille, joilla on huonosti päättyneitä raskauksia!

Killa

[/quote]
Vastaa Lainaa Ilmoita asiaton sisältö
11 0

Hei Killa,

muistan sinut ensikkoketjusta, aloitimme suunnilleen samoihin aikoihin kuumeilun, minä muutaman kuukauden myöhemmin. Nimimerkkini oli Maitikka, ja minun on pitänyt jo useasti tulla onnittelemaan sinua!! Toivotan siis onnea plussasta, toivon todella että kaikki menee hyvin!

Mutta siis kysymykseen, minulla oli kkm maaliskuussa. Raskauden piti olla viikoilla 7+3 alkuraskauden ultrassa, mutta alkio vastasi vain noin neljää viikkoa. Kolme ja puoli viikkoa siis ehdin olla raskaana tietämättä, että alkio oli jo kuollut. Vuoto tuli vasta viikkoa myöhemmi, eli ilman alkuraskauden ultraa olisin luullut vielä viikon pitempään odottavani marraskuun vauvaa. Minulla ei ollut juuri lainkaan raskausoireita, mutta en osannut aavistaa mitään koska ekassakaan raskaudessa ei ollut mitään. Tosin viikolla 7+0 alkoi ihan pieni, ruskea tuhru, joka oli ainoa erilainen oire verrattuna ensimmäiseen raskauteeni.

Eli, välttämättä ei ole mitään oireita, ja oireet voivat vaihdella raskauden aikana. Voisitko mennä neuvolaan kuuntelemaan sydänääniä. Millä viikoilla nyt olet? Toivotan vielä paljon onnea matkaan!

[quote author="Amalia-79" time="03.05.2009 klo 22:24"]

muistan sinut ensikkoketjusta, aloitimme suunnilleen samoihin aikoihin kuumeilun, minä muutaman kuukauden myöhemmin. Nimimerkkini oli Maitikka, ja minun on pitänyt jo useasti tulla onnittelemaan sinua!! Toivotan siis onnea plussasta, toivon todella että kaikki menee hyvin!

Mutta siis kysymykseen, minulla oli kkm maaliskuussa. Raskauden piti olla viikoilla 7+3 alkuraskauden ultrassa, mutta alkio vastasi vain noin neljää viikkoa. Kolme ja puoli viikkoa siis ehdin olla raskaana tietämättä, että alkio oli jo kuollut. Vuoto tuli vasta viikkoa myöhemmi, eli ilman alkuraskauden ultraa olisin luullut vielä viikon pitempään odottavani marraskuun vauvaa. Minulla ei ollut juuri lainkaan raskausoireita, mutta en osannut aavistaa mitään koska ekassakaan raskaudessa ei ollut mitään. Tosin viikolla 7+0 alkoi ihan pieni, ruskea tuhru, joka oli ainoa erilainen oire verrattuna ensimmäiseen raskauteeni.

Eli, välttämättä ei ole mitään oireita, ja oireet voivat vaihdella raskauden aikana. Voisitko mennä neuvolaan kuuntelemaan sydänääniä. Millä viikoilla nyt olet? Toivotan vielä paljon onnea matkaan!

[/quote]
Vastaa Lainaa Ilmoita asiaton sisältö
5 3

oireet

Hei!

Mulla ei ollut raskaana ollessakaan paljoa oireita, joten mitään en aavistanut ja kuvittelin vaan olevani hysteerinen. Jostain kuitenkin sain rv 11 päähäni, että jospa pikkuisen kehitys on pysähtynyt, mutta ei vaan ole tullut ulos. Ultraan lähdin samoin tein ja tulos oli shokki. Alkio vastasi viikkoja 8 eli olin ollut kolme viikkoa hyvässä uskossa ja ekassa ultrassa viikolla 7 kaikki oli oikein hyvin. Toivottavasti sulla kuitenkin kaikki hyvin. Miten Amalia-79 oikein selvisit km tunteista? Musta ainakin tuntuu tosi pahalta, kun lasta on toivottu jo 6 vuotta emmekä saa tulosta ilman lääketiedettä.

[quote author="kjt-78" time="04.05.2009 klo 09:33"]

Hei!

Mulla ei ollut raskaana ollessakaan paljoa oireita, joten mitään en aavistanut ja kuvittelin vaan olevani hysteerinen. Jostain kuitenkin sain rv 11 päähäni, että jospa pikkuisen kehitys on pysähtynyt, mutta ei vaan ole tullut ulos. Ultraan lähdin samoin tein ja tulos oli shokki. Alkio vastasi viikkoja 8 eli olin ollut kolme viikkoa hyvässä uskossa ja ekassa ultrassa viikolla 7 kaikki oli oikein hyvin. Toivottavasti sulla kuitenkin kaikki hyvin. Miten Amalia-79 oikein selvisit km tunteista? Musta ainakin tuntuu tosi pahalta, kun lasta on toivottu jo 6 vuotta emmekä saa tulosta ilman lääketiedettä.

[/quote]
Vastaa Lainaa Ilmoita asiaton sisältö
9 1

Hei!

Minulla oli kkm viikoilla 14, sikiö vastasi viikkoa 9. Eli olin 5 viikkoa kantanut pientä kuolleena sisälläni. Ekassa neuvolassa kaikki oli hyvin, sydän löi. Minulla pahoinvointi helpotti, mutta ei kadonnut ihan kokonaan. Minulla on sitten sellainen erikoisoire koko raskauden ajan, että nenä on tukkoinen ja aina aamuisin tulee veristä räkää. Tuon oireen loppumistä ihmettelin kaikkein eniten joskus viikolla 12. Sitten sellaisen oireen huomasin että mahani katosi. Kyllä noilla viikoilla yleensä jo minunkin maha on vaikea saada piiloon, mutta tuolla viimeisellä viikolla ajattelin ettei minulla ole ollenkaan raskausmahaa.

Pelkäsin todella ettei kaikki ole kunnossa, mutta niin olen aina pelännyt. Siksi en lähtenyt esim. ennemmin neuvolaan. Järkytys oli aivan kamala, kun pientä ei löytynytkään kun lääkäri ultran laittoi mahalle. Tiesin heti ettei siellä elävää vauvaa ole. Lääkäri löysi sikiön vasta alakautta tutkiessa.

Eli kyllä minulla oli noita merkkejä, sanoinkin lääkärille jälkitarkastuksessa et jos nyt tulisi sama tilanne niin kyllä hälytyskellot soisi ennemmin.

Toivotaan että sinulla on kaikki hyvin. Huolestuneisuus kuuluu aina jossain määrin raskauteen. KAIT se on luonnollista äidille. Itse pelkään ihan loppuun asti nykyään, minulla on kuusi lasta ja tuntuu ettei enää yksikään raskaus voi onnistua niin hienosti kuin kaikki on tähän asti menneet.

Voimia sinulle!
Iuiu

[quote author="iuiu" time="04.05.2009 klo 10:05"]

Minulla oli kkm viikoilla 14, sikiö vastasi viikkoa 9. Eli olin 5 viikkoa kantanut pientä kuolleena sisälläni. Ekassa neuvolassa kaikki oli hyvin, sydän löi. Minulla pahoinvointi helpotti, mutta ei kadonnut ihan kokonaan. Minulla on sitten sellainen erikoisoire koko raskauden ajan, että nenä on tukkoinen ja aina aamuisin tulee veristä räkää. Tuon oireen loppumistä ihmettelin kaikkein eniten joskus viikolla 12. Sitten sellaisen oireen huomasin että mahani katosi. Kyllä noilla viikoilla yleensä jo minunkin maha on vaikea saada piiloon, mutta tuolla viimeisellä viikolla ajattelin ettei minulla ole ollenkaan raskausmahaa.

Pelkäsin todella ettei kaikki ole kunnossa, mutta niin olen aina pelännyt. Siksi en lähtenyt esim. ennemmin neuvolaan. Järkytys oli aivan kamala, kun pientä ei löytynytkään kun lääkäri ultran laittoi mahalle. Tiesin heti ettei siellä elävää vauvaa ole. Lääkäri löysi sikiön vasta alakautta tutkiessa.

Eli kyllä minulla oli noita merkkejä, sanoinkin lääkärille jälkitarkastuksessa et jos nyt tulisi sama tilanne niin kyllä hälytyskellot soisi ennemmin.

Toivotaan että sinulla on kaikki hyvin. Huolestuneisuus kuuluu aina jossain määrin raskauteen. KAIT se on luonnollista äidille. Itse pelkään ihan loppuun asti nykyään, minulla on kuusi lasta ja tuntuu ettei enää yksikään raskaus voi onnistua niin hienosti kuin kaikki on tähän asti menneet.

Voimia sinulle!
Iuiu

[/quote]
Vastaa Lainaa Ilmoita asiaton sisältö
6 2

Hei,

Kjt-78, kysyit miten selvisin km:sta. Olen mielestäni selvinnyt aika hyvin, luultavasti paremmin kuin moni muu. Minulla auttoi se, että meillä on jo yksi lapsi, 1 v 8 kk, ja että tulin jo kolmannella kierrolla raskaaksi (ensimmäisen lapsen saimme Clomifenin avulla yli vuoden yrityksen jälkeen). Uskon siis, että odotan taas pian uudestaan. Lisäksi, vaikka sanotaan, että raskauden kestolla ei ole mitään merkitystä siihen, miten vaikeaksi asian kokee, minulla varmasti tällä oli vaikutusta; raskaus oli kuitenkin tosi alussa. Jos olisin ehtinyt vaikka vain muutaman viikon eteenpäin, olisi asian jo sisäistänyt eri tavalla ja sikiökin olisi ollut paljon isompi.

Tosin, nyt kun tänään on kp2, on taas aika epätoivoinen ja ahdistunut olo, ja lasken koko ajan, millä viikolla olisin (tänään olisi 14+1) ja tiedostan että vatsa jo näkyisi ja liikkeet ehkä tuntuisivat kohta jne. Aion aloittaa taas Clomifenin tässä kierrossa, vaikka en ole lääkärissä käynytkään, niin epätoivoisesti haluan taas raskaaksi. Menen sitten yksityiselle ultraan.

[quote author="Amalia-79" time="04.05.2009 klo 12:51"]

Kjt-78, kysyit miten selvisin km:sta. Olen mielestäni selvinnyt aika hyvin, luultavasti paremmin kuin moni muu. Minulla auttoi se, että meillä on jo yksi lapsi, 1 v 8 kk, ja että tulin jo kolmannella kierrolla raskaaksi (ensimmäisen lapsen saimme Clomifenin avulla yli vuoden yrityksen jälkeen). Uskon siis, että odotan taas pian uudestaan. Lisäksi, vaikka sanotaan, että raskauden kestolla ei ole mitään merkitystä siihen, miten vaikeaksi asian kokee, minulla varmasti tällä oli vaikutusta; raskaus oli kuitenkin tosi alussa. Jos olisin ehtinyt vaikka vain muutaman viikon eteenpäin, olisi asian jo sisäistänyt eri tavalla ja sikiökin olisi ollut paljon isompi.

Tosin, nyt kun tänään on kp2, on taas aika epätoivoinen ja ahdistunut olo, ja lasken koko ajan, millä viikolla olisin (tänään olisi 14+1) ja tiedostan että vatsa jo näkyisi ja liikkeet ehkä tuntuisivat kohta jne. Aion aloittaa taas Clomifenin tässä kierrossa, vaikka en ole lääkärissä käynytkään, niin epätoivoisesti haluan taas raskaaksi. Menen sitten yksityiselle ultraan.

[/quote]
Vastaa Lainaa Ilmoita asiaton sisältö
5 6

Pahoinvointi hävisi

Mulla alkoi pahoinvoinnit jo viikolla 5 ja kun ne sitten viikolla 9 loppui, olin innoissani, vaikkakin ihmettelin moneen kertaan ja soitin terkallekin, että onko normaalia, kun niin pian loppuu. Vastas tietenkin, että jokainen raskaus on erilainen. Kun sitte sen jälkeen ei enää ruokakaan pahemmin maistunu ni ajattelin, että nyt on jotain pielessä. Päivä ennen alkuraskaudenultraa menin sairaalaan pienen vuodon takia ja huomattiin alkion kuolleen rv 8+4, eli niihin aikoihin, ku pahoinvoinnit loppu. Ens kerralla (jos vielä raskaaksi tulen) luotan omiin vaistoihini, ja aion hymyillä vaikka pahoinvoinnit olis miten pahat.

[quote author="Vierailija" time="07.06.2009 klo 23:13"]

Mulla alkoi pahoinvoinnit jo viikolla 5 ja kun ne sitten viikolla 9 loppui, olin innoissani, vaikkakin ihmettelin moneen kertaan ja soitin terkallekin, että onko normaalia, kun niin pian loppuu. Vastas tietenkin, että jokainen raskaus on erilainen. Kun sitte sen jälkeen ei enää ruokakaan pahemmin maistunu ni ajattelin, että nyt on jotain pielessä. Päivä ennen alkuraskaudenultraa menin sairaalaan pienen vuodon takia ja huomattiin alkion kuolleen rv 8+4, eli niihin aikoihin, ku pahoinvoinnit loppu. Ens kerralla (jos vielä raskaaksi tulen) luotan omiin vaistoihini, ja aion hymyillä vaikka pahoinvoinnit olis miten pahat.

[/quote]
Vastaa Lainaa Ilmoita asiaton sisältö
13 1

Minulla kävi näin

Olin rv 12 kun menin neuvolalääkärille joka ei saanut sydänääniä kuulumaan. Ultratessa paljastui että alkio oli kuollut viikolla 8. Oireet jatkuivat todella pahoina kaavintaan asti. Tämä oli kolmas raskaus ja oireet oli olleet alusta asti pahemmat kuin edellisissä.
Kun heräsin kaavinnan jälkeen, olo oli jälleen fyysisesti hyvä, rinnatkin tussahtivat kuin taikaiskusta.
Tämä tietysti voi lisätä tuskaa, mutta totuus on, ettei keskenmenoa välttämättä tunne itse mitenkään :-(

[quote author="Vierailija" time="22.07.2009 klo 16:45"]

Olin rv 12 kun menin neuvolalääkärille joka ei saanut sydänääniä kuulumaan. Ultratessa paljastui että alkio oli kuollut viikolla 8. Oireet jatkuivat todella pahoina kaavintaan asti. Tämä oli kolmas raskaus ja oireet oli olleet alusta asti pahemmat kuin edellisissä.
Kun heräsin kaavinnan jälkeen, olo oli jälleen fyysisesti hyvä, rinnatkin tussahtivat kuin taikaiskusta.
Tämä tietysti voi lisätä tuskaa, mutta totuus on, ettei keskenmenoa välttämättä tunne itse mitenkään :-(

[/quote]
Vastaa Lainaa Ilmoita asiaton sisältö
7 1

rv 20

huomattiin, sikiö kuollut noin viikolla 17. Ei ollut mitään kummempia oireita, vaikka sikiökalvot ja istukka olivat jo toteamishetkellä hyvinkin tulehtuneet. Koska piti muutenkin olla siinä seesteisessä keskiraskaudessa, ei normaalien raskausoireiden puuttumista osannut mitenkään epäillä. Rinnat pysyivät samanlaisena, mahakin kasvoi suht normaaliin tapaan.
Ainut oire oli tunne siitä, ettei kaikki ole hyvin...

[quote author="Vierailija" time="24.07.2009 klo 12:20"]

huomattiin, sikiö kuollut noin viikolla 17. Ei ollut mitään kummempia oireita, vaikka sikiökalvot ja istukka olivat jo toteamishetkellä hyvinkin tulehtuneet. Koska piti muutenkin olla siinä seesteisessä keskiraskaudessa, ei normaalien raskausoireiden puuttumista osannut mitenkään epäillä. Rinnat pysyivät samanlaisena, mahakin kasvoi suht normaaliin tapaan.
Ainut oire oli tunne siitä, ettei kaikki ole hyvin...

[/quote]
Vastaa Lainaa Ilmoita asiaton sisältö
7 1

omat oireeni

Muistaakseni rv 12+5 ultrassa huomattiin, että sykettä ei löydy ja koko vastaa vain 11 viikkoa. Kävin kaavinnassa pari päivää myöhemmin. Olimme nähneet ihan terveen näköisen sikiön ultrassa noin rv 8+3, ja keskenmenon huomaaminen tuli ihan täytenä yllätyksenä.

Jälkikäteen mietin, liittyivätkö yölliset vatsakipuni siihen. Oli parina aiempana viikkona herännyt muutamana yönä aika kivuliaisiin vatsakramppeihin, jotka menivät ohi vain kun nousin ylös ja kävelin vähän aikaa. Raskausoireet myös vähenivät vähäsen viimeisinä viikkoina - yökötti vähemmän, olin energisempi, ja rinnat eivät tuntuneet ihan niin suurilta. Luulin tietysti, että ensimmäinen kolmannes alkaa olla ohi, ja siksi oireiden kuuluukin helpottaa. Varmaan minulla oli joku alitajuinen tieto siitä että kaikki ei ollut ihan kohdallaan, koska olin viimeisinä päivinä sanunut parikin kertaa miehelle että "mahtaakohan siellä olla enää ketään", enkä edes tiedä miksi. silti en osannut yhtään odottaa, että sikiö tosiaan olisi kuollut. Ajattelin, että kun kerran se oli terve viikolla 8, niin, eihän juuri minulle nyt voi niin huono tuuri käydä.

[quote author="Vierailija" time="25.07.2009 klo 02:19"]

Muistaakseni rv 12+5 ultrassa huomattiin, että sykettä ei löydy ja koko vastaa vain 11 viikkoa. Kävin kaavinnassa pari päivää myöhemmin. Olimme nähneet ihan terveen näköisen sikiön ultrassa noin rv 8+3, ja keskenmenon huomaaminen tuli ihan täytenä yllätyksenä.

Jälkikäteen mietin, liittyivätkö yölliset vatsakipuni siihen. Oli parina aiempana viikkona herännyt muutamana yönä aika kivuliaisiin vatsakramppeihin, jotka menivät ohi vain kun nousin ylös ja kävelin vähän aikaa. Raskausoireet myös vähenivät vähäsen viimeisinä viikkoina - yökötti vähemmän, olin energisempi, ja rinnat eivät tuntuneet ihan niin suurilta. Luulin tietysti, että ensimmäinen kolmannes alkaa olla ohi, ja siksi oireiden kuuluukin helpottaa. Varmaan minulla oli joku alitajuinen tieto siitä että kaikki ei ollut ihan kohdallaan, koska olin viimeisinä päivinä sanunut parikin kertaa miehelle että "mahtaakohan siellä olla enää ketään", enkä edes tiedä miksi. silti en osannut yhtään odottaa, että sikiö tosiaan olisi kuollut. Ajattelin, että kun kerran se oli terve viikolla 8, niin, eihän juuri minulle nyt voi niin huono tuuri käydä.

[/quote]
Vastaa Lainaa Ilmoita asiaton sisältö
8 2

Mulla ei oireita...

...täysi yllätys rv7+4 yksityisultrassa jossa odotti että nyt ainakin pitäisi näkyä jo sykekin jos semmoista on. Ei ollut, alkio pysähtynyt n. viikkoa aiemmin. Ei mitään vuotoja tms. ja nyt lähete että viikon sisään pääsisi johonkin tyhjennykseen tms. jos ei sitä ennen ala tulla itsestään pois.

Ellei sitten "oireeksi" lasketa että jostain alitajuisesta syystä halusin hakeutua tuommoiseen varhaisultraan ihan vain saadakseni tietää, että onko kaikki hyvin :) Mutta edelleen on samat nippailut yms päällä mitä ollut tähänkin mennessä, joten niiden oireiden perusteella voisi edelleen luulla olevansa raskaana.

Mutta mutta, elämä on sellaista(kin) minkäs sille voi. Kyllä varmasti jokainen raskaana oleva on ainakin jonkun verran huolissaan että mitä jos jokin menee pieleen, ei ainakaan kannata olla huolissaan huolissaan olemisestaan :) Tilastolliset todennäköisyydet kuitenkin on sillä puolella että suurin osa menee hyvin loppuun asti...yritän itse ottaa siltä kannalta, että kun sentään raskaaksi tuleminen onnistui kerran, niin ei ainakaan *pitäisi* olla mitään syytä miksei onnistuis uudestaankin, ja sit toivoo parempaa tuuria seuraaval kerral!

[quote author="Vierailija" time="29.07.2009 klo 17:47"]

...täysi yllätys rv7+4 yksityisultrassa jossa odotti että nyt ainakin pitäisi näkyä jo sykekin jos semmoista on. Ei ollut, alkio pysähtynyt n. viikkoa aiemmin. Ei mitään vuotoja tms. ja nyt lähete että viikon sisään pääsisi johonkin tyhjennykseen tms. jos ei sitä ennen ala tulla itsestään pois.

Ellei sitten "oireeksi" lasketa että jostain alitajuisesta syystä halusin hakeutua tuommoiseen varhaisultraan ihan vain saadakseni tietää, että onko kaikki hyvin :) Mutta edelleen on samat nippailut yms päällä mitä ollut tähänkin mennessä, joten niiden oireiden perusteella voisi edelleen luulla olevansa raskaana.

Mutta mutta, elämä on sellaista(kin) minkäs sille voi. Kyllä varmasti jokainen raskaana oleva on ainakin jonkun verran huolissaan että mitä jos jokin menee pieleen, ei ainakaan kannata olla huolissaan huolissaan olemisestaan :) Tilastolliset todennäköisyydet kuitenkin on sillä puolella että suurin osa menee hyvin loppuun asti...yritän itse ottaa siltä kannalta, että kun sentään raskaaksi tuleminen onnistui kerran, niin ei ainakaan *pitäisi* olla mitään syytä miksei onnistuis uudestaankin, ja sit toivoo parempaa tuuria seuraaval kerral!

[/quote]
Vastaa Lainaa Ilmoita asiaton sisältö
5 0

Minulla on ollut neljä keskenmenoa,

ja joka kerta olen tiennyt lakata toivomasta parasta kun vähäisetkin raskausoireet ovat hävinneet. Eli alussa on jonkin aikaa ollut lievää pahoinvointia ja väsymystä, mutta ne ovat loppuneet ja sit viikon-parin päästä on alkanut vuoto.
Tutkimuksia on jo tehty mut niissä ei selittävää ole löytyny. Lääkärin mukaan luultavasti kyse on vain huonosta tuurista, mikä kyllä tuntuu aika uskomattomalta!
Eilen plussasin jälleen mut en vähääkään uskalla iloita. Pahoinvointia on kyllä tuntunut jo muutamia päiviä, täytyy toivoa että se jatkuu..

-Poikavalta-

[quote author="Vierailija" time="31.07.2009 klo 11:52"]

ja joka kerta olen tiennyt lakata toivomasta parasta kun vähäisetkin raskausoireet ovat hävinneet. Eli alussa on jonkin aikaa ollut lievää pahoinvointia ja väsymystä, mutta ne ovat loppuneet ja sit viikon-parin päästä on alkanut vuoto.
Tutkimuksia on jo tehty mut niissä ei selittävää ole löytyny. Lääkärin mukaan luultavasti kyse on vain huonosta tuurista, mikä kyllä tuntuu aika uskomattomalta!
Eilen plussasin jälleen mut en vähääkään uskalla iloita. Pahoinvointia on kyllä tuntunut jo muutamia päiviä, täytyy toivoa että se jatkuu..

-Poikavalta-

[/quote]
Vastaa Lainaa Ilmoita asiaton sisältö
9 1

2 km kokenut

Minulla ollut yksi keskeytynyt km rv8+5, todettiin eka ultrassa rv9+5. Toinen oli ns.tuulimunaraskaus, sekin todettiin samoilla viikoilla. Molemmissa se ero normaaleihin raskauksiin että raskaustestiin en saanut vahvaa viivaa ja pahoinvointi oli paljon lievempää. Muutoinkin siis lievemmät oireet loppuivat lähes kokonaan juuri tuolloin 8+ viikolla. Näin minulla, mutta me olemme erilaisia. Tiedän ihmisiä, joilla pahoinvointi jatkunut vielä pitkään km:n jälkeen. Nyt olen taas pelko persuuksissa, kun plussasin ja nyt rv 4+5. Ei juuri mitään tuntemuksia, siksi pelkään tuulimunaa tms. Tosin en kyllä muista onko aiemmissa raskauksissakaan ollut näin aikaisin oireita. Pahoinvointi on aina alkanut vasta rv7. Sitä jäädään "odottelemaan". Aika masokistista... ;)

[quote author="Vierailija" time="02.08.2009 klo 10:47"]

Minulla ollut yksi keskeytynyt km rv8+5, todettiin eka ultrassa rv9+5. Toinen oli ns.tuulimunaraskaus, sekin todettiin samoilla viikoilla. Molemmissa se ero normaaleihin raskauksiin että raskaustestiin en saanut vahvaa viivaa ja pahoinvointi oli paljon lievempää. Muutoinkin siis lievemmät oireet loppuivat lähes kokonaan juuri tuolloin 8+ viikolla. Näin minulla, mutta me olemme erilaisia. Tiedän ihmisiä, joilla pahoinvointi jatkunut vielä pitkään km:n jälkeen. Nyt olen taas pelko persuuksissa, kun plussasin ja nyt rv 4+5. Ei juuri mitään tuntemuksia, siksi pelkään tuulimunaa tms. Tosin en kyllä muista onko aiemmissa raskauksissakaan ollut näin aikaisin oireita. Pahoinvointi on aina alkanut vasta rv7. Sitä jäädään "odottelemaan". Aika masokistista... ;)

[/quote]
Vastaa Lainaa Ilmoita asiaton sisältö
6 1

Hei

Sain testiin hennon viivan 19.7, mutta 22.7. siinä ei ollut mitään. Toivoin, että siinä olisi ollut virhe, mutta tänään kävin verikokeessa ja sen näytti negaa. Nyt kuulemma odotellaan pari viikkoa, että vuoto tulisi itsellään. On siis aivan alussa raskaus, muutenkin yllätti, kun nappasi heti ekasta kierrosta.

Mutta siis oireet. Minulla ei ole ollut yhtään mitään oiretta. Takana on kaksi raskautta eikä niissäkään ollut alussa mitään oireita. Ainoastaan kuopusta odottaessani tuli tuhrua kolmena ekana kuukautena. Tässä raskaudessa tuli alussa ihan pientä tuhrua, mutta ajattelin sen olevan normaalia. Olisin halunnut ultraan tai jotain, mutta nyt pitää odotella kuollut alkio mahassa.

[quote author="Vierailija" time="03.08.2009 klo 14:18"]

Sain testiin hennon viivan 19.7, mutta 22.7. siinä ei ollut mitään. Toivoin, että siinä olisi ollut virhe, mutta tänään kävin verikokeessa ja sen näytti negaa. Nyt kuulemma odotellaan pari viikkoa, että vuoto tulisi itsellään. On siis aivan alussa raskaus, muutenkin yllätti, kun nappasi heti ekasta kierrosta.

Mutta siis oireet. Minulla ei ole ollut yhtään mitään oiretta. Takana on kaksi raskautta eikä niissäkään ollut alussa mitään oireita. Ainoastaan kuopusta odottaessani tuli tuhrua kolmena ekana kuukautena. Tässä raskaudessa tuli alussa ihan pientä tuhrua, mutta ajattelin sen olevan normaalia. Olisin halunnut ultraan tai jotain, mutta nyt pitää odotella kuollut alkio mahassa.

[/quote]
Vastaa Lainaa Ilmoita asiaton sisältö
2 2

minun tarinani

Takana ISCI + lahjamunasoluhoito. Yhden alkion siirto 22.5 09. Hcg 2 vkon kuluttua 248 ja kaksi selvää positiivista virtsaliuskassa. Varhaisultrassa 18.6 yksi sikiöpussi ja kaksi sikiötä vastaten 6+2 rv. Olimme onnesta hämmentyneitä tiedosta, että odotimme identtisiä kaksosia. 13.7 10 rv:n ultra. Yllätyksenä löytyi kaksi kuollutta sikiötä vastaten n.7 rv. eli olivat olleet kuolleina n. 3 vkoa eikä minulla mitään poikkeavia oireita eikä mitään vuotoja kokoaikana. Pahoinvointia oli aamuisin ja rinnat ja masu turvoksissa....järkyttävä shokki tuo UÄ löydös. Kohtu ei edelleenkään tyhjä lääkkeellisten tyhjennysten jälkeen. Torstaina kaavinta.Koville ottanut. Meillä 8 alkiota pakkasessa, aiomme yrittää heti uutta siirtoa, kun se vain mahdollista.
t.maaritti

[quote author="Vierailija" time="03.08.2009 klo 23:04"]

Takana ISCI + lahjamunasoluhoito. Yhden alkion siirto 22.5 09. Hcg 2 vkon kuluttua 248 ja kaksi selvää positiivista virtsaliuskassa. Varhaisultrassa 18.6 yksi sikiöpussi ja kaksi sikiötä vastaten 6+2 rv. Olimme onnesta hämmentyneitä tiedosta, että odotimme identtisiä kaksosia. 13.7 10 rv:n ultra. Yllätyksenä löytyi kaksi kuollutta sikiötä vastaten n.7 rv. eli olivat olleet kuolleina n. 3 vkoa eikä minulla mitään poikkeavia oireita eikä mitään vuotoja kokoaikana. Pahoinvointia oli aamuisin ja rinnat ja masu turvoksissa....järkyttävä shokki tuo UÄ löydös. Kohtu ei edelleenkään tyhjä lääkkeellisten tyhjennysten jälkeen. Torstaina kaavinta.Koville ottanut. Meillä 8 alkiota pakkasessa, aiomme yrittää heti uutta siirtoa, kun se vain mahdollista.
t.maaritti

[/quote]
Vastaa Lainaa Ilmoita asiaton sisältö
5 0

oireet

itselläni alkoi ensin omituinen selkäkipu, mitä seurasi alavatsakipu. siitä muutaman päivän päästä alkoi tulla pientä tuhrua pyyhittäessä. meni muutama päivä ja vuoto- oireet lisääntyivät. sain keskenmenon rv 6+0...
tästä aikaa vain 3 päivää....

[quote author="viippa" time="04.08.2009 klo 15:39"]

itselläni alkoi ensin omituinen selkäkipu, mitä seurasi alavatsakipu. siitä muutaman päivän päästä alkoi tulla pientä tuhrua pyyhittäessä. meni muutama päivä ja vuoto- oireet lisääntyivät. sain keskenmenon rv 6+0...
tästä aikaa vain 3 päivää....

[/quote]
Vastaa Lainaa Ilmoita asiaton sisältö
7 0

KKM Oireista

Itsellän kkm vuosi sitten..Minulla tuli tumman ruskeaa turhru vuoto joka kesti vkon, mutta senkin jälkeen sydänäänet todettiin varhaisultrassa. Pari viikkoa ultarsta tuli olo että kaikki ei todellakaan ole kunnossa ja raskausoireet hävisivät..ultraan ja eihän siellä enään mitään eloa ollut..

Nyt raskaana rv 5 ja pelottaa aika lailla, mutta nyt kyllä olo erilainen ja paljon tyynimpi ja varmempi siitä että kaikki menee hyvin..

[quote author="Vierailija" time="07.08.2009 klo 16:16"]

Itsellän kkm vuosi sitten..Minulla tuli tumman ruskeaa turhru vuoto joka kesti vkon, mutta senkin jälkeen sydänäänet todettiin varhaisultrassa. Pari viikkoa ultarsta tuli olo että kaikki ei todellakaan ole kunnossa ja raskausoireet hävisivät..ultraan ja eihän siellä enään mitään eloa ollut..

Nyt raskaana rv 5 ja pelottaa aika lailla, mutta nyt kyllä olo erilainen ja paljon tyynimpi ja varmempi siitä että kaikki menee hyvin..

[/quote]
Vastaa Lainaa Ilmoita asiaton sisältö
2 2

kkm 13+5

Minulla todettiin kkm viikolla 13+5 ja sikiö oli lopettanut kasvunsa rv 12+, np-ultrassa 12+2 kaikki "oli hyvin", joskin sikiö liikkui todella vähän, jos ollenkaan, mutta siis sydän löi.

Itselläni oli järkttävä alaselkäkipu rv 11-12 ja olinkin sairauslomalla molemmat viikot. Rintojen aristus loppui jo alkuvaiheessa (jotain rv 7), muuten en huomannut mitään, eikä vuotoa ollut ennen kuin rv13 tuli hyvin pieni tuhru rusehtavaa valkovuotoa silloin tällöin. Tuolloin 13+5 tuli sitten hieman enemmän ruskeaa vuotoa, jolloin päätin mennä ultraan ja kuolluhan tuo oli :( Siitä seurasi lääkkeellinen tyhjennys.

[quote author="Vierailija" time="15.08.2009 klo 15:01"]

Minulla todettiin kkm viikolla 13+5 ja sikiö oli lopettanut kasvunsa rv 12+, np-ultrassa 12+2 kaikki "oli hyvin", joskin sikiö liikkui todella vähän, jos ollenkaan, mutta siis sydän löi.

Itselläni oli järkttävä alaselkäkipu rv 11-12 ja olinkin sairauslomalla molemmat viikot. Rintojen aristus loppui jo alkuvaiheessa (jotain rv 7), muuten en huomannut mitään, eikä vuotoa ollut ennen kuin rv13 tuli hyvin pieni tuhru rusehtavaa valkovuotoa silloin tällöin. Tuolloin 13+5 tuli sitten hieman enemmän ruskeaa vuotoa, jolloin päätin mennä ultraan ja kuolluhan tuo oli :( Siitä seurasi lääkkeellinen tyhjennys.

[/quote]
Vastaa Lainaa Ilmoita asiaton sisältö
2 1

Mulla on ollut kolme keskenmenoa ja kaikissa oireet juuri tällaiset

itselläni alkoi ensin omituinen selkäkipu, mitä seurasi alavatsakipu. siitä muutaman päivän päästä alkoi tulla pientä tuhrua pyyhittäessä.



Tosin joka kerralla on ollut sellainen sisäinen tietäminen, että nyt joku mättää. Mulla tuo kramppaava kipu on ollut sellaista, että oikeasta jalasta lähtee tunto. Kaikki keskenmenoni ovat olleet keskeyteneitä eli keskemeno on saatettu loppuun joko lääkkeillä tai kaavinnalla. Kehoni ei osaa aloittaa "synnyttämistä" keskemenoissa. Ensimmäisessä keskenmenossa, joka paljastui np-ultrassa rv 12+5, sikiö oli kuollut jo viikon kahdeksan tienoilla, mutta kohtu vain kasvoi ja raskaus jatkui. Toisessa keskemenossa rv 8 alkio oli lopettanut kehittymästä viikkoa aiemmin ja viimeisimmässä jo kolme viikkoa aikaisemmin.

Minulla on ollut kaikissa raskauksissani, yhteensä viisi, verista tuhruvuotoa alkuraskaudesta ja kunnon kirkasta vuotoa sitten kaksi viimeistä kolmannesta. Päättyneiden raskauksien kohdalla ero kahteen onnistuneeseen raskauteen on nimenomaa kivut ja se intuitio, että nyt kaikki ei ole kohdallaan.

[quote author="Vierailija" time="15.08.2009 klo 15:13"]

[quote]

itselläni alkoi ensin omituinen selkäkipu, mitä seurasi alavatsakipu. siitä muutaman päivän päästä alkoi tulla pientä tuhrua pyyhittäessä.

[/quote]



Tosin joka kerralla on ollut sellainen sisäinen tietäminen, että nyt joku mättää. Mulla tuo kramppaava kipu on ollut sellaista, että oikeasta jalasta lähtee tunto. Kaikki keskenmenoni ovat olleet keskeyteneitä eli keskemeno on saatettu loppuun joko lääkkeillä tai kaavinnalla. Kehoni ei osaa aloittaa "synnyttämistä" keskemenoissa. Ensimmäisessä keskenmenossa, joka paljastui np-ultrassa rv 12+5, sikiö oli kuollut jo viikon kahdeksan tienoilla, mutta kohtu vain kasvoi ja raskaus jatkui. Toisessa keskemenossa rv 8 alkio oli lopettanut kehittymästä viikkoa aiemmin ja viimeisimmässä jo kolme viikkoa aikaisemmin.

Minulla on ollut kaikissa raskauksissani, yhteensä viisi, verista tuhruvuotoa alkuraskaudesta ja kunnon kirkasta vuotoa sitten kaksi viimeistä kolmannesta. Päättyneiden raskauksien kohdalla ero kahteen onnistuneeseen raskauteen on nimenomaa kivut ja se intuitio, että nyt kaikki ei ole kohdallaan.

[/quote]
Vastaa Lainaa Ilmoita asiaton sisältö
2 0

Ei minkäänlaisia oireita.

Kkm:sta tulee nyt 2 kuukautta. Mistään en osannut aavistaa, ettei kaikki ollut hyvin. Raskausoireet jatkuivat normaalisti. Ehkä jos oikein mietin, niin ehkä ainut oire oli oma epäusko siihen, että kaikki menee hyvin.

[quote author="Vierailija" time="26.08.2009 klo 14:36"]

Kkm:sta tulee nyt 2 kuukautta. Mistään en osannut aavistaa, ettei kaikki ollut hyvin. Raskausoireet jatkuivat normaalisti. Ehkä jos oikein mietin, niin ehkä ainut oire oli oma epäusko siihen, että kaikki menee hyvin.

[/quote]
Vastaa Lainaa Ilmoita asiaton sisältö
1 2

Täällä yksi keskeytyneen keskenmenon kokenut...

Kyllähän nyt jälkeenpäin niitä merkkejä oli. Mulla todettiin keskeytynyt km viimeviikolla, viikkoja piti olla 10+4, mutta pieni oli menehtynyt jo viikolla 7. Raskausoireita tuntui olevan, tissit paisuivat hurjasti, samoin masu. Pahoinvointi alkoi kunnolla tuolloin viikolla 7 ja jatkui rajuna melkein tuonne keskenmenon toteamiseen asti... Pahoinvointi oli kyllä luonteeltaan erilaista kuin onnistuneissa raskauksissa ja tosiaan paljon rajumpaa. Vähän ihmettelin sitä, kun alun jälkeen ei tarttenut enää käydä yöllä pissalla ja muutenkin kohtu lakkasi silleen painamasta rakkoa. Valkovuodosta ymmärsin mennä päivystystykseen. Se normaali runsas valkovuoto loppui viikolla 10 ja paikat oli tosi kuivat, sitten alkoi tulla noin kerran vuorokaudessa pieni klöntti valkkaria, joka oli aina sellaista rusehtavaa. Sitä katselin viitisen päivää ja tiesin vaan silloin ettei kaikki ole hyvin tällä kertaa. :-(

Toivottavasti ei tartte enää ikinä kokea tätä uudestaan.

[quote author="Vierailija" time="10.09.2009 klo 13:12"]

Kyllähän nyt jälkeenpäin niitä merkkejä oli. Mulla todettiin keskeytynyt km viimeviikolla, viikkoja piti olla 10+4, mutta pieni oli menehtynyt jo viikolla 7. Raskausoireita tuntui olevan, tissit paisuivat hurjasti, samoin masu. Pahoinvointi alkoi kunnolla tuolloin viikolla 7 ja jatkui rajuna melkein tuonne keskenmenon toteamiseen asti... Pahoinvointi oli kyllä luonteeltaan erilaista kuin onnistuneissa raskauksissa ja tosiaan paljon rajumpaa. Vähän ihmettelin sitä, kun alun jälkeen ei tarttenut enää käydä yöllä pissalla ja muutenkin kohtu lakkasi silleen painamasta rakkoa. Valkovuodosta ymmärsin mennä päivystystykseen. Se normaali runsas valkovuoto loppui viikolla 10 ja paikat oli tosi kuivat, sitten alkoi tulla noin kerran vuorokaudessa pieni klöntti valkkaria, joka oli aina sellaista rusehtavaa. Sitä katselin viitisen päivää ja tiesin vaan silloin ettei kaikki ole hyvin tällä kertaa. :-(

Toivottavasti ei tartte enää ikinä kokea tätä uudestaan.

[/quote]
Vastaa Lainaa Ilmoita asiaton sisältö
6 1

Ei oireita!

Tosi paha see oli, ei harmaatakin aavistusta, että pikkuseni on kuollut. Istukka jatkaa Hcg tuotantoa ja myös aivolisäke on täysin sekaisin - niin että sieltä se tulee!

[quote author="Vierailija" time="11.09.2009 klo 17:39"]

Tosi paha see oli, ei harmaatakin aavistusta, että pikkuseni on kuollut. Istukka jatkaa Hcg tuotantoa ja myös aivolisäke on täysin sekaisin - niin että sieltä se tulee!

[/quote]
Vastaa Lainaa Ilmoita asiaton sisältö
1 1

Keskeytynyt keskenmeno (?)

Hei vaan kaikille! Olen täällä ihan uutena...

Vuosi yritystä takana. Olin jo luovuttanut ja jonotuslistalla tutkimuksiin. Kunnes sitten loman jälkeen elokuun puolivälissä oli pakko tehdä testi, kun menkat olivat viikon myöhässä. Positiivinen se oli. Tein yhteensä vielä kuusi muuta testiä seuraavien viikkojen aikana ennen kuin uskalsin uskoa raskauteen.

Toissapäivänä oli sitten vihdoin ja viimein kauan odotettu ultra. Siellä ei näkynyt kuin ruskuaispussi ja ihan pienen pieni sikiö, ei sydämenlyöntejä. Olin surusta ihan sekaisin ja täysin shokissa.

Seuraavana päivänä menin toiseen paikkaan uudestaan ultraan. Sanoivat, että joko raskaus on alkanut viikkoja myöhemmin (omien laskujen mukaan olen nyt 9+3 eikä viikkojen heitto ole mahdollinen tai sitten siittiöt ovat eläneet kolme viikkoa mikä on silkka mahdottomuus ja munasolu on irronnut myöhemmin vaikka ovulaatiotesti näytti selkeän ajankohdan) tai sitten sikiö on kuollut viikolla kuusi.

Huomenna vielä kerran ultra josko siellä näkyisi jotakin kasvua. Pitäisi jaksaa uskoa vielä, mutta minä olen antanut jo periksi. En jaska uskoa siihen, että tästä mitään hyvää enää seuraisi. Olen niin murheen murtama ja itkettään vaan koko ajan. Ja ajatus kaavinnasta hirvittää. Ei ole mitään vuotojakaan ollut joten turha kai olettaa, että tulee itsestään ulos.

Tiedän etten ole suruni kanssa ainoa, mutta tämä tuntuu vaan niin pahalta, kun niin pitkään lasta kaivattiin ja yritettiin. Mitä jos seuraavalla kerralla kestää taas vuosi? Miten kestän tämän henkisesti? Tuntuu niin pahalta, että haluaisin lakata vaan olemasta. Mistä saan voimaa päästä tämän yli, jotta jaksaisin yrittää uudelleen...

[quote author="Vierailija" time="16.09.2009 klo 12:30"]

Hei vaan kaikille! Olen täällä ihan uutena...

Vuosi yritystä takana. Olin jo luovuttanut ja jonotuslistalla tutkimuksiin. Kunnes sitten loman jälkeen elokuun puolivälissä oli pakko tehdä testi, kun menkat olivat viikon myöhässä. Positiivinen se oli. Tein yhteensä vielä kuusi muuta testiä seuraavien viikkojen aikana ennen kuin uskalsin uskoa raskauteen.

Toissapäivänä oli sitten vihdoin ja viimein kauan odotettu ultra. Siellä ei näkynyt kuin ruskuaispussi ja ihan pienen pieni sikiö, ei sydämenlyöntejä. Olin surusta ihan sekaisin ja täysin shokissa.

Seuraavana päivänä menin toiseen paikkaan uudestaan ultraan. Sanoivat, että joko raskaus on alkanut viikkoja myöhemmin (omien laskujen mukaan olen nyt 9+3 eikä viikkojen heitto ole mahdollinen tai sitten siittiöt ovat eläneet kolme viikkoa mikä on silkka mahdottomuus ja munasolu on irronnut myöhemmin vaikka ovulaatiotesti näytti selkeän ajankohdan) tai sitten sikiö on kuollut viikolla kuusi.

Huomenna vielä kerran ultra josko siellä näkyisi jotakin kasvua. Pitäisi jaksaa uskoa vielä, mutta minä olen antanut jo periksi. En jaska uskoa siihen, että tästä mitään hyvää enää seuraisi. Olen niin murheen murtama ja itkettään vaan koko ajan. Ja ajatus kaavinnasta hirvittää. Ei ole mitään vuotojakaan ollut joten turha kai olettaa, että tulee itsestään ulos.

Tiedän etten ole suruni kanssa ainoa, mutta tämä tuntuu vaan niin pahalta, kun niin pitkään lasta kaivattiin ja yritettiin. Mitä jos seuraavalla kerralla kestää taas vuosi? Miten kestän tämän henkisesti? Tuntuu niin pahalta, että haluaisin lakata vaan olemasta. Mistä saan voimaa päästä tämän yli, jotta jaksaisin yrittää uudelleen...

[/quote]
Vastaa Lainaa Ilmoita asiaton sisältö
4 2

Hei kaikki.

tämä nyt ei liity ihan aiheeseen mutta itsellänikin on ollut 2 keskenmenoa ja nyt uudelleen raskaana..ostin netistä sellaisen koti dopplerin jolla voin kuunnella vauvan sydänääniä kotonakin.sen jälkeen on ollut paljon helpompi nauttia raskaudesta kun voin kuunnella pikkuisen sydämmen sykettä aina kun haluan eikä tarvitse odottaa paniikissa seuraavaa neuvolaa.-susa

[quote author="Vierailija" time="16.09.2009 klo 12:34"]

tämä nyt ei liity ihan aiheeseen mutta itsellänikin on ollut 2 keskenmenoa ja nyt uudelleen raskaana..ostin netistä sellaisen koti dopplerin jolla voin kuunnella vauvan sydänääniä kotonakin.sen jälkeen on ollut paljon helpompi nauttia raskaudesta kun voin kuunnella pikkuisen sydämmen sykettä aina kun haluan eikä tarvitse odottaa paniikissa seuraavaa neuvolaa.-susa

[/quote]
Vastaa Lainaa Ilmoita asiaton sisältö
4 1

toivon onnea sinulle

15 vuotta lasta kaivannut ja jo lapsettomuuteen "sopeutunut"... Lokakuun loppupuolella saimme tietää olevamme raskaana, marraskuun 2. päivä ultrassa näkyi pieni häive sykkeestä. 11.päivä uusi ultra ja sykettä ei enää näkynyt. Keskeytynyt keskenmeno oli tuomio, eikä mitään oireita ollut. Nyt keskenmeno hoidettu lääkkeillä loppuun 2 pv sitten. Mieli maassa...
Toivottavasti sinulla on ollut parempi onni pienen ihmisalun kanssa eikä pelkosi ollut aiheellinen.

[quote author="Vierailija" time="22.11.2009 klo 19:13"]

15 vuotta lasta kaivannut ja jo lapsettomuuteen "sopeutunut"... Lokakuun loppupuolella saimme tietää olevamme raskaana, marraskuun 2. päivä ultrassa näkyi pieni häive sykkeestä. 11.päivä uusi ultra ja sykettä ei enää näkynyt. Keskeytynyt keskenmeno oli tuomio, eikä mitään oireita ollut. Nyt keskenmeno hoidettu lääkkeillä loppuun 2 pv sitten. Mieli maassa...
Toivottavasti sinulla on ollut parempi onni pienen ihmisalun kanssa eikä pelkosi ollut aiheellinen.

[/quote]
Vastaa Lainaa Ilmoita asiaton sisältö
1 0
Raskaus ja synnytys

Keskusteluun voivat osallistua vain rekisteröityneet käyttäjät.

Otsikko / kirjoittaja Vast/luettu Viimeisin viesti
LA elokuussa 2015 1 2 3 ... 7 163/7884
raskaana <3 1/162
Nuoria odottajia? 0/60
Raskaana? 0/78
nuoria odottajia 1 2 3 86/7170
Maalisvauvat 2015 <3 1 2 3 ... 9 201/18861
Alkuraskauden kriisi 4/644
Synnytyksen käynnistäminen 2/431
Raskaushepatoosi 0/101
LA heinäkuussa 2015 1 2 3 ... 6 133/10165