Kysymyksiä sijaisperheille/sijaisvanhemmille.

up

Yleensä sijaisperheisiin halutaan saman sukupuolen lapsia (jos siis perheen lapset ovat kaikki työttöjä/poikia) noin vältetään mahdolliset ihastumiset perheen sisällä sitten myöhemmässä vaiheessa kun lapset ovat teini-ikäisiä (ja toki samaa sukupuoltakin ovat voivat toisiinsa rakastua) ja muutenkin helpompaa koska välttämättä lapsien välille ei tule ihan puhdas sisaruksellinen suhde, tuo helpompaa saavuttaa jos samaa sukupuolta.

Muutenkin aP.n viesteistä tulee mieleen että se tyttö pakko saada, ihan niinkuin siinä sijaisperhe dokkarissa jossa sijaisperhe halusi kolmen (vai neljän?) tytön lisäksi pojan perheeseen, ja huonostihan siinä kävi.

Tuo nyt on ihan huuhaata, mitä 26 kirjoittaa. Ei todellakaan lasten tarvitse olla samaa sukupuolta. Luuletko tosiaan, että adoptioperheisiinkin saa vain yhtä sukupuolta lapsia? Ei.

Sukupuolta voi toivoa. Kannattaa nyt ensin kääntyä oman kunnan sosiaaliviraston puoleen, eikä kysellä täältä.

Ei teille lasta koska ajattelet liikaa lapsesta saatua rahaa, teillä adhd lapsi ja haluat tytön. En antaisi teille lasta.

Tuosta lapseen kiintymksestä...

Varmasti sillä on suuri merkitys, minkä ikäisenä lapsi tulee perheeseen. Joku kirjoitti ylempänä olevansa 1,5 vuotiaan lapsen sijaisäiti ja lapsi oli ollut jo vuoden hänellä ja "tuntui kuin omalta". Kiintymyksen luominen pieneen vauvaan on helpompaa kuin vaikkapa 7-vuotiaaseen, joka on voinut kokea jo kovia ja joka on jo omanlaisensa ihminen.

Itse en uskoisi pystyväni kiintymään vieraaseen lapseen, paitsi ehkä vauvaikäiseen. Mutta en olekaan hakeutumassa sijaisvanhemmaksi.

Kaikista sijaisperheeksi ryhtyneistä ei vain ole vanhemmaksi vieraalle lapselle. Muutin itse ala-asteikäisenä perheeseen, jossa vanhemmat kuuluivat ko. paikkakunnalla ns. ylempään keskiluokkaan. Kulissit heillä olivat kunnossa ja rahasta ei ollut puutetta, mutta minut jättivät kaikesta paitsi. En päässyt koskaan reissuun heidän mukaansa, minulle ei ostettu juuri koskaan vaatteita, en saanut viikkorahaa... Lisäksi syömäni ruoan määrää vahdittiin hyvin tarkasti (olin normaalipainoinen), kaverit arvosteltiin, nämä vanhemmat lukivat päiväkirjani, penkoivat laatikkoni ja kaappini kun en ollut kotona. En saanut käydä kavereiden kanssa missä halusin, minua ei päästetty juuri koskaan kavereiden luo iltaa viettämään (tämä yläasteikäisenä tuntui hyvinkin tärkeältä ja olin vaarassa syrjäytyä kaveripiiristäni)... 

En ollut erityisen huonokäytöksinen, vaikka teini-iässä tuittuilua toki oli. En koskaan kuitenkaan tehnyt mitään tyhmää eikä mielestäni minussa olleet asiat niin pahasti vialla, että minua olisi pitänyt inhota sillä tavoin kuin sijaisvanhempani inhosivat. Ap:n haikailut lapsesta saatavien rahojen perään ja stressi siitä, välittäisikö hän lapsesta, kuulostavat omaan korvaani aivan oksettavilta. Älä ota sijaislasta ap, sinusta ei selvästikään ole sellaiseen. Usein kovia kokenut lapsi tarvitsee aikuisen, johon luottaa - ei rahan perässä juoksevaa, ahnetta perheen äitiä. Kyllä yksi "vaikea" tapaus yhdessä perheessä riittää, adhd-lapsessanne on varmasti sen verran tekemistä että et voisi olla tarpeeksi tukea antava sijaisvanhempi sijaislapselle. 

Sijoittava kunta maksaa erikseen lapsen päivähoitomaksut, samoin harrastukset korvataan.  Meillä sijaislapsi, josta saan käteen kuussa runsaan 1600 euroa kuussa, kun kaikki lasketaan eli hoitokorvaus, kulukorvaus ja lapsilisä. Lapsi kotihoidossa.

sukupuolen ehdoton tärkeys, raha tai paremminkin sen puute=ajatus lapsesta tulonlähteenä

ulkonäkötoiveet ym. Minusta liikaa irrelevantteja vaatimuksia tulevaa lasta ajatellen. Haluatte tytön. Tietynnäköisen tytön. Rahaa tuovan tytön. Ei kuluja, ei harmeja, tuloja ja päivänpaistetta. Forget it ap.

Niinpä. Sen dokkarin 4 tyttöä nyrpisteli tälle vilkkaalle pojalle. Kai kuvittelivat että se poika vaan istuu hiljaa rivissä ja leikkii barbeilla:D Oikeesti:D

Sitten ruikattiin kun sijaislapsi vie liikaa aikaa ja heidän teinitytöt on niin mustasukkaisia tälle sijaislapsipojalle. Äidin asenne oli ihan kipeä ja niin isänkin. En ymmärrä miksi yleensäkään hakeutuivat sijaisperheeksi. Ai niin - sen puuttuvan POJAN takia. Älä ap tee sitä virhettä. Puuttuva sukupuoli ei onnellista teitä. Ole tyytyväinen siihen mitä on. Te ette sovellu sijaisperheeksi.

[quote author="Vierailija" time="19.06.2013 klo 00:10"]

Muutenkin aP.n viesteistä tulee mieleen että se tyttö pakko saada, ihan niinkuin siinä sijaisperhe dokkarissa jossa sijaisperhe halusi kolmen (vai neljän?) tytön lisäksi pojan perheeseen, ja huonostihan siinä kävi.

[/quote]

Ei maksa kunta ulkomaan lomamatkoja.

Meillä kolme biologista lasta tytöt 8v ja 7v sekä poika 5v. Kaksi vuotta sitten saimme perheeseemme lisäksi tytön 2v5kk ja pojan 6kk. Lapset ovat biologisia sisaruksia. Nyt lapset ovat 4v ja 2v. 
 
Kun sijaislapset muuttivat meille vauva nukkui aluksi meidän huoneessamme ja tyttö meni nuorimman lapsemme kanssa samaan huoneeseen. Tällä hetkelle kolme nuorinta ovat samassa huoneessa. Kyseessä kuitenkin tilava huone, josta voi myöhemmin jakaa kaksi huonetta. Tällä hetkellä kuitenkin järjestely tuntuu toimivan näinkin.
 
Rahaa saamme toisesta lapsesta n. 1200e ja toisesta 1400e. Raha ei kuitenkaan voi olla pääsyy ottaa sijaislapsia, heillä ei ole tarkoitus tienata, eikä heidän kuuluu mielestäni sen enempää "maksaa itseään" kuin muidenkaan lasten. Matkat ja lomat suunnitellaan koko perheen budjetti huomioon ottaen. Jos ei ole valmis luopumaan mistään, ei saa tilalle mitään. Itse mielelläni harvensin ulkomaan matkailua, jotta pystyimme ottamaan perheeseemme kaksi lasta, jotka eivät olisi ilman apua pärjänneet. 
 
Sijaislasta hakiessamme pyysimme mahdollisimman pientä lasta. Sukupuolta emme toivoneet, mutta sitäkin olisi voinut toivoa. Kun saimme tiedon pienestä tytöstä, olimme heti varmoja että hän kuuluu perheeseemme. Sijaislapset ovat myös ulkoisesti melko paljon samannäköisiä omien lastemme kanssa kanssa. Juuri ennen sijoitusta tuli tieto että myös tytön pikkuveli tarvitsisi kiireellistä sijoituspaikkaa. Luonnollisesti otimme vastaan myös hänet. Sijoituksen pituudesta ei ollut aluksi mitään tietoa. Noin vuosi sijoituksen jälkeen saimme parhaimman/pahimman uutisen mitä voi saada. Lapset koekotiutettaisiin mahdollisimman pian. Olin lapsiin jo niin kiintynyt etten voinut kuin itkeä, vaikka sijaislapset ottaessa tiesin että tämä voisi olla edessä. Lapsille en surua näyttänyt, mutta luulen että he aistivat sen jokatapauksessa. Kotiutukseen asti ei kuitenkaan päästy. Tällä hetkellä olemme saaneet päätöksen pitkäaikaisesta sijoituksesta. Mitään takeita ei kuitenkaan ole, etteivät lapset kotiutuisi jonain päivänä. Sydämmessäni kuitenkin toivon että nämä perheen kaksi pienintä saisivat kasvaa luonamme tasapainoisiksi aikuisiksi asti. 
 
Sijaislapsi täytyy ottaa rakkaudesta ja halusta auttaa, ei rahasta. Täytyy miettiä perhettä kokonaisuutena. Sijaislapsikin on lapsi, ei tulonlähde!
 

Onpas suuri tuo lapsista saatava korvaus!! Kahdesta lapsesta 2600 euroa kuussa. Todella iso summa.

Yleensä en pidä tuomitsemisesta, mutta jos perheen talous on nyt tiukalla ja perheessä on erityislapsi jo nyt, niin riittääkö oikeasti raha, aika ja vanhempien mieli uuteen, vaikeista oloista tulleeseen lapseen? Tätä kannattaa oikeasti miettiä, kun leikitään ihmiselämällä. Mielestäni nykytilanteen täytyy olla niin hyvä ja elämän rentoa, että siihen on oikeasti varaa ottaa uusi riskitekijä mukaan ilman, että täytyy pelätä veneen keikkumista nurin asti.

Aina tämä raha nousee jotenkin esille. Totuus on, että sijaisvanhempi hoitaa toisen äidin lasta (joka lähes aina erityislapsi), hoitaa suhteet biologiseen sukuun (voin kokemuksesta sanoa, ettei ole aina helppoa), hoitaa suhteen sosiaalitoimeen, menee palavereihin, hoitaa lapsen terapiat jne. Miksi tämä kaikki pitäisi tehdä ilmaiseksi tai muutamalla satasella kuussa. Ei raha vähennä rakkautta lapseen, mutta miksi tästä työstä ei voi saada palkkaa kun muistakin saa...

Ja mitä tuohon rahapuoleen tulee, niin esim. jos on kaksi lasta sijoituksessa ja hoidat heitä kotona, rahaa tulee ehkä keskiverto suomalaisen palkan verran. kahden sijaislapsen kanssa monesti on mahdotonta pitää palkkatyötä, menoja ja työtä on enemmän kuin ns. tavislapsissa. Minusta on hyvä järjestely, että lapsista maksetaan sen verran, että äiti voi olla heitä kotona hoitamassa, kyllä siitä rikkinäinen ja heikon alun saanut lapsikin hyötyy, vielä koulu- ja murrosikäisenäkin.

Ja mitä tuohon rahapuoleen tulee, niin esim. jos on kaksi lasta sijoituksessa ja hoidat heitä kotona, rahaa tulee ehkä keskiverto suomalaisen palkan verran. kahden sijaislapsen kanssa monesti on mahdotonta pitää palkkatyötä, menoja ja työtä on enemmän kuin ns. tavislapsissa. Minusta on hyvä järjestely, että lapsista maksetaan sen verran, että äiti voi olla heitä kotona hoitamassa, kyllä siitä rikkinäinen ja heikon alun saanut lapsikin hyötyy, vielä koulu- ja murrosikäisenäkin.

Ja mitä tuohon rahapuoleen tulee, niin esim. jos on kaksi lasta sijoituksessa ja hoidat heitä kotona, rahaa tulee ehkä keskiverto suomalaisen palkan verran. kahden sijaislapsen kanssa monesti on mahdotonta pitää palkkatyötä, menoja ja työtä on enemmän kuin ns. tavislapsissa. Minusta on hyvä järjestely, että lapsista maksetaan sen verran, että äiti voi olla heitä kotona hoitamassa, kyllä siitä rikkinäinen ja heikon alun saanut lapsikin hyötyy, vielä koulu- ja murrosikäisenäkin.

Ja mitä tuohon rahapuoleen tulee, niin esim. jos on kaksi lasta sijoituksessa ja hoidat heitä kotona, rahaa tulee ehkä keskiverto suomalaisen palkan verran. kahden sijaislapsen kanssa monesti on mahdotonta pitää palkkatyötä, menoja ja työtä on enemmän kuin ns. tavislapsissa. Minusta on hyvä järjestely, että lapsista maksetaan sen verran, että äiti voi olla heitä kotona hoitamassa, kyllä siitä rikkinäinen ja heikon alun saanut lapsikin hyötyy, vielä koulu- ja murrosikäisenäkin.

Ja mitä tuohon rahapuoleen tulee, niin esim. jos on kaksi lasta sijoituksessa ja hoidat heitä kotona, rahaa tulee ehkä keskiverto suomalaisen palkan verran. kahden sijaislapsen kanssa monesti on mahdotonta pitää palkkatyötä, menoja ja työtä on enemmän kuin ns. tavislapsissa. Minusta on hyvä järjestely, että lapsista maksetaan sen verran, että äiti voi olla heitä kotona hoitamassa, kyllä siitä rikkinäinen ja heikon alun saanut lapsikin hyötyy, vielä koulu- ja murrosikäisenäkin.

Adhd lapsi tarvitsee mittavan avun koulunkäyntiin ja sitä ei saa koskaan liikaa. Muutenkin tuntuu, että haluatte lapsen pelastamaan teidän taloudellista arkea. Todella pelottavaa. No ei noi viranomaiset teille anna lasta,koska teillä on adhd lapsi. Katsovat teidän arjen olevan jo riittävän rankka.