Olisitko ollut valmis äidiksi 21 -vuotiaana?

Olisin, terveisin pian 3-viikkoisen tytön 21-vuotias äiti. :)

En, nyt olisin 24 vuotiaana. Vaikka muutama vuosi vasta mennyt, kypsyyttä tullut lisää ja mukavuudenhaluisuus vähentynyt (suomeksi laiskuus). Lisäksi nyt on koulu ohi, avioliitto ja vakkaripaikka töissä.

En, koulu oli kesken ja talous kuralla. Nyt muutamaa vuotta myöhemmin elämä tasapainoisempaa ja turvatumpaa.

En todellakaan. Tuossa iässä en edes halunnut lapsia, ne olivat hyiyökyök elämän pilaajia. Asuin yhdessä monivuotisen poikakaverin kanssa ja me molemmat oltiin töissä, joten sen puolesta lapsia olisi voinut tullakin. Sittemmin mieli muuttui ja onneksi lapsia tuli. Mies on pysynyt samana.

En. Halusin nauttia elämästä, mennä ja tulla ilman vastuuta. Opiskella, matkustella, treffata miehiä jne ;) sain esikon 27 vuotiaana, oltiin miehen kanssa sillon oltu vuosi yhdessä kun lapsi sai alkunsa. Olisi kyllä nuoruus jotenkin hukkaan mennyt minulla, jos lapsia olisi kovin aikaisin tullut. Mut kukin tavallaan, elämä on eritavalla hyvin väkevää lasten kanssa ;)

Tulin raskaaksi 21-vuotiaana ja sain lapsen, kun olin täyttänyt 22 vuotta. Lapseni on elämäni paras asia <3 Päivääkään en vaihtaisi.

Biologisesti olisin tietysti ollut valmis äidiksi 21-vuotiaana, mielestäni henkisestikin, olin aika kypsä ikäisekseni. Käytännössäkin äitiys varmasti olisi onnistunut, kun olin kasvanut ison perheen esikoisena ja hoitanut nuorempiani pienestä pitäen.

Taloudellisesti en kuitenkaan missään nimessä olisi ollut valmis. Opinnot olivat kesken eikä minulla ollut tuloja, joten en olisi pystynyt elättämään lasta (juuri ja juuri itse pärjäsin opintolainan turvin).

Mutta valmistuin 26-vuotiaana ja sain melkein heti työpaikan. Parin vuoden työssäolon ja asunnon oston jälkeen olin sitten kaikin puolin valmis äidiksi.

Lyhyesti ja ytimekkäästi: en.

Olin juuri päässyt opiskelemaan unelmieni alaa yliopistoon, janosin "hengen ravintoa", uusia kokemuksia ja maailmankuvan avartamista. Lapset eivät olisi mitenkään sopineet tähän yhtälöön. 

Lyhyesti ja ytimekkäästi: en.

Olin juuri päässyt opiskelemaan unelmieni alaa yliopistoon, janosin "hengen ravintoa", uusia kokemuksia ja maailmankuvan avartumista. Lapset eivät olisi mitenkään sopineet tähän yhtälöön tuossa ikävaiheessa. 

En, mutta olisin saattanut kasvaa hyväksi äidiksi kuitenkin. Tuolloin en lasta kuitenkaan missään nimessä halunnut ja myöhemmin erosin silloisesta avomiehestäni.

Lapseni sain lopulta kolmekymppisenä. En ollut varsinaisesti "valmis" äidiksi silloinkaan kun tulin raskaaksi, mutta lapset olivat siinä vaiheessa jo kovasti toivottuja ja puoliso isäainesta. Kyllä musta ihan kelvollinen äiti lopulta tuli. :)

Uskon kyllä että parikymppinen voi olla oikein hyvä äiti. Minulle äidin rooliin oppiminen siinä vaiheessa elämää olisi saattanut olla melko kivuliasta.

[quote author="Vierailija" time="25.05.2013 klo 22:23"]

Olisin ja olinkin. Mun poika oli tuossa vaiheessa jo melkein 3 :) Ja tulin uudestaan raskaaksikin 21v Hyvin meillä meni, perhe elätettiin ihan itse eikä tukiaisilla. En ole koskaan ymmärtänyt, miksi nuoruus pitää haaskata ryyppäämiseen, ei vaan mene jakeluun. Ei sopinut minulle.

[/quote]

mä kyllä olin kiinnostunut ihan muusta kuin juomisesta ;) en vaan halunnut lapsia, opiskelin, "näin maailmaa", lapset hankin vasta lähellä 40v, sopi meille ja minulle parhaiten. Jokainen varmaan tietää itse, milloin on valmis lapsielämään, toiset aikaisin, toiset myöhemmin, jotkut ei koskaan. Kaikki edellämainitut ovat hyviä vaihtoehtoja. Ei tuomita eikä arvostella toisten valintoja.

Olen 23-vuotias ja pari vuotta sitten en ollut valmis äidiksi. Käytännön asioiden takia, koska opiskelin, mies opiskeli ja teki keikka duunia ja muuten sen takia, että meitä kiinnosti kaikki muut touhut kun perhe elämä. Ja vieläkään en koe olevani valmis em. syistä. Aika rauhallista elämää tosin elämme nyt, mutta lapsi ei tähän kuvioon sovi vielä:)

Olen 21-vuotias ja en todellakaan. Olen itse liian kakara, mistä saisin muka luotettavaa miestäkään perhettä perustamaan, tahdon opiskella ja juhlia. En ryhtyä lapsenvahdiksi.

Miten määritetään valmis? En usko että koskaan voi olla täysin valmis. Aina se on jossain määrin opettelua ja totuttelua.

Olisin ollut. En huomaa eroa siihen mitä olin 21v kuin mitä nyt 31v. Lapsi syntyi kun olin 26v ja ihan pihalla kun olin itse se nuorin lapsi eikä vauvoista ollut muuta kokemusta kuin tasan kerran pitänyt yhtä vauvaa muutaman minuutin sylissä.

Olin jo 15-vuotiaana valmis :)

Olen nyt 31 v. sinkku ja odotan vahinkovauvaa.

Jos tämä olisi käynyt mulle 21 v. olisin varmasti pitänyt lapsen silloinkin, mutta oon tässä miettinyt tosi paljon, että onneksi vasta nyt. Olin henkisesti ihan keskenkasvuinen ja monella tavalla liian rikki silloin. Ja uskon, että pystyn nyt aivan toisella tavoin asettamaan lapsen edun itseni edelle kuin silloin. Myös kaikenlaiset käytännön arjessa selviytymistä edistävät taidot (esim. rahankäyttö) ovat ihan eri tasolla mitä vasta pari vuotta sitten kotoa muuttaneen.

Ihan varmasti olisin lapsen saanut hengissä pidettyä silloinkin. Mutta nyt uskon pystyväni paljon enempään, minkä en silloin edes osannut ajatella olevan tärkeää lapsen kehitykselle.

Kyllä, ja sainkin 20 vuotis synttärilahjaksi lapsen, mutta sitä virhettä en mennyt tekemään että olisin perään tehnyt toisen, yhden kanssa pärjää aina.

Olin. Lapsi on nyt ekaluokkalainen ja kaksi sisarustakin on jo tytöllä.

olin ja sainkin esikoisen 22-vuotiaana