Nyt se uhma sit alko ihan tosissaan

Odota kun se täyttää 13.

Riippuu toki lapsesta miten uhma ilmenee, mutta meillä jätkä aloitti uhmaamisen kolmen vuoden ikäisenä juuri tuollaisilla "pikkukilareilla" ja siitä on menty kyllä vielä aika paljon syvemmälle... Kyllä se pinna pitenee, ainakin minulla. Olen siis tosi kärsimätön luonne eikä minua ole siunattu kestävillä hermoilla. Vähitellen uhman pahentuessa opit ne työkalut, joilla saat uhmakohtaukset laantumaan ja oman pinnasi kestämään - se on tosiaan ihan lapsesta kiinni mikä toimii.

Meillä on toiminut näihin turhiin uhmakohtauksiin ihan se (onneksi), että käyn kyykkyyn lapsen tasolle, otan syliin tai kädestä kiinni ja selitän, miksi nyt ei voida tehdä niin. Samalla välistä myös lupaan, että voimme tehdä niin myöhemmin ja tämänhän poika muistaa maailman tappiin saakka. Sitten se on pidettävä lupaus myöhemmin :D

Kauppareissuja lapsen kanssa en ole lähtenyt välttelemään, vaan antanut mukulalle siedätyshoitoa :D Välillä ollaan käyty leluosastolla ja välillä sitten jätetty väliin vaikka lapsi mankuisikin. Ei olla ostettu mehuja, nameja, leluja tai mitään säännöllisesti ja silti pojalla oli vaihe, jolloin hän vaatimalla vaati joka kauppakäynnillä jotain. Eipä saanut (kyllä se menettely kiristi äidin hermot äärimmilleen) ja loppui sekin mankuminen aikanaan.

Jaksamisia! :)

Mulla auttaa aina noissa tilanteissa se, että alan järkeilemään ja tolkuttamaan itselleni miten tärkeää on pysyä rauhallisena ja että tuo kuuluu kehitykseen. 

Ihan vähällä en itse lähtisi sinne leluosastolle jos lapsi sinne kiukulla ja rähinällä pyrkii. Jos näin tekee silloin tällöin, se saa lapsen todennäköisesti kiukkuamaan samaa asiaa entistä useammin ja sitkeämmin (oppimisteoreettisesti satunnainen vahvistaminen voimistaa käytöstä vahvimmin). Meillä on käyty kaupassa välillä yhdessä, välillä hermojen säästämiseksi olen tehnyt/puoliso tehnyt ostokset yksin. Kokonaan en kauppareissuja heittäisi, koska oppimisen ja hyvin sujumisen mahdollisuuksiakin on hyvä lapselle antaa. 

Omien tehtävien (pikkukärrien työntäminen, ostosten kerääminen niihin) antaminen on ainakin meillä  jonkin verran auttanut.

Niin, onhan se nyt kun lasta ihan oikeasti joutuu kasvattamaankin. :)

Joskus kasvattaminen on helppoa ohjaamista ja joskus taas on aikoja kun lasta vaan ohjaa. On se sitten uhmaa tai mitä vaan niin ei se ole normaalia jos ei lapsella ole koskaan mitään vastaansanomista. Ja miten sinä et lastasi jaksa? Olet lähtenyt synnyttämäänkin kilttiä, kädet jo valmiiksi ristissä olevaa lasta? Älä nyt jaksa.

Tee itsellesi palvelus, jokaisella meistä on huonoja hetkiä ja lapsi nyt vaan pitää totuttaa pettymyksiin. Mitä niin kamalaa siinä on että vaan kuuntelet sitä ulinaa sivukorvalla? Se heittäytyy vaan enempi hankalaksi jos lässytät sille. Säännöt selviksi etkä niistä luovuta. Huutaminen vastaan tai heittäytyminen lattialle vaan tarkoittaa sitä että uhkaat jonkun kivan asian menettämistä ja toteutat sen. Voi mennä tovi ennenkö lapsi lopettaa sinun testaamisen mutta se nyt vaan on tuollasta.

Voit kokeilla nurkkaa, omaan huoneeseen käskemistä, tavaroiden pois ottamista, sanoa ettei mennäkään paikkaan X (tänään, älä käytä kovin nuorelle uhkauksena että viikonlopun tai kesäloman kohde peruuntuu). Äläkä uhkaa asioilla joiden peruuttaminen on vaikeaa, harmittaa muuta perhettä tai tiedät ettet pysty sitä toteuttamaan.

Aina ei tartte saada kaupasta mitä tahtoo. Sinä päätät mitä lapsi leikkii ja yhdessä kotona päätätte mitä kaikkea teillä on varaa edes ostaa lapselle.

Lapsen tahtominen on normaalia ja aikuisen homma on kieltää. Näin jonkun asian saaminenkin on lapsesta hohdokasta, sillä jos lapsi aina saa mitä haluaa niin ei sitä enää kohta arvosta. Lapsi voi ihan samalla innolla tuossa iässä haluta hiekkalaatikolle kuin huvipuistoon tai hiekkalapion ja päälläistuttavan kaivurin, se on vanhemman tehtävä sitten päättää mitä ostetaan tai mitä syödään ja minne mennään ja lapsi saa huutaa muuta.

Tekniikkoja toimia on sitten monta: anna huutaa siinä makaamassa, ota syliin ja lähdette kaupasta, nostat ylös ja lähdette kävelemään -puhut vaikka että missä olikaan ananasta ja lupaat että lapsi voi ottaa hyllystä sen.

Tai voit miettiä onko lapsi valmiinpi kauppaan jos on nukkunut päikkärit tai syönyt. Tai lupaat jo alkujaan jotain kivaa kaupan jälkeen jos pääsette nopeasti ulos. Porkkanaa, keppiä ja juttelua.