Olen miettinyt sijaisvanhemmuutta. Sovinko tehtävään?

Tilanteemme on siis se, että meillä on 4 biologista lasta. Ennen lapsiani ajattelin aina mahdollisesti myös adoptoivani lapsen/lapsia, mutta siihen ei koskaan riittäneet varat. Sijaisvanhemmuudesta en ollut ennen edes kuullut. 

No ison perheen halusin ja sainkin tosiaan nämä neljä ihanaa tyttöä. Eräs päivä kuin salama kirkkaalta taivaalta tajusin, että sillä oli jokin tarkoitus kun sain vain tyttöjä. Minulla on nimittäin ollut paljon mietteitä siitä pitäisikö meidän "yrittää" vielä poikaakin. Toisaalta rahaa ei oikein ole siihen, että tekisimme lisää biolapsia. Sitten näin erään artikkelin sijaislapsista ja tajusin, että tämä se tarkoitus oli. Me emme miheni kanssa saaneet poikaa sen takia, että voisimme joskus auttaa jotakuta poikaa tai poikia saamaan kodin meidän luotamme.

Sydämessämme on paikka pojalle/pojille ja jossain on poika/poikia jotka tarvitsevat kipeästi turvallista kotia. Onko tämä perusteltu syy ryhtyä sijaisvanhemmaksi? Tiedän siis, että omaa poikaa emme koskaan saaneet, emmekä saisi sijaisvanhempinakaan, mutta saisimme kasvattaa pientä poikaa ja olla esimerkkinä ja perheenä pienelle pojalle. Ja voihan se olla, että poika asuisi meillä aikuisikään asti.

Kertokaaa mietteitänne sijaisvanhemmuudesta ja siitä millä perusteella sellaista kannattaisi edes harkita? Kiitos