Keskustelualueen säännöt

Pelkkien poikien äidit, joilla lapset jo isoja tai aikuisia. Teille kysymys!?

Nyt toivoisin täysin rehellisiä vastauksia, en sellaisia vastauksia, että halutaan vaan esittää kaiken olevan hyvin vaikka ei olisikaan.

Eli äidit joilla pelkkiä poikia lapsina ja lapset ovat jo isompia tai aikuisia. 

Oletteko jääneet jostain paitsi ilman tytärtä? Miltä elämä tuntuu pelkkien poikien äitinä. Veikkaatteko sen olevan kovin erilaista kuin mitä se olisi jos teillä olisi tytär tai jos vertaatte elämäänne ystäviinne joilla on tyttäriä. 

Haluan kuulla sekä positiivisia että negatiivisia ajatuksia siitä kun lapsena on vain poikia. Antakaa palaa...

Ja kiitos.

[quote author="Vierailija" time="30.03.2013 klo 21:19"]

Nyt toivoisin täysin rehellisiä vastauksia, en sellaisia vastauksia, että halutaan vaan esittää kaiken olevan hyvin vaikka ei olisikaan.

Eli äidit joilla pelkkiä poikia lapsina ja lapset ovat jo isompia tai aikuisia. 

Oletteko jääneet jostain paitsi ilman tytärtä? Miltä elämä tuntuu pelkkien poikien äitinä. Veikkaatteko sen olevan kovin erilaista kuin mitä se olisi jos teillä olisi tytär tai jos vertaatte elämäänne ystäviinne joilla on tyttäriä. 

Haluan kuulla sekä positiivisia että negatiivisia ajatuksia siitä kun lapsena on vain poikia. Antakaa palaa...

Ja kiitos.

[/quote]
0 1
Vastaa Lainaa Ilmoita asiaton sisältö

No heti rikon toiveesi ja en vastaa itsestäni :)

Mutta siskollani "pelkkiä aikuisia poikia"

On aina sanonut, että onneksi näin, ei ole luonteeltaan tyttölapsen äiti. Ja en usko, että valehrtelee, koska olemme läheisiä ja olemme puhuneet monet arat asiat läpi.

[quote author="Vierailija" time="30.03.2013 klo 21:22"]

No heti rikon toiveesi ja en vastaa itsestäni :)

Mutta siskollani "pelkkiä aikuisia poikia"

On aina sanonut, että onneksi näin, ei ole luonteeltaan tyttölapsen äiti. Ja en usko, että valehrtelee, koska olemme läheisiä ja olemme puhuneet monet arat asiat läpi.

[/quote]
Vastaa Lainaa Ilmoita asiaton sisältö
4 0

Omasta kokemuksestani pojat eivät ole kiinnostuneita huolehtimaan vanhoista vanhemmistaan sitten kun tavitsevat apua. Tytär haluaa auttaa kaikessa missä pystyy. Kaikki samanlaisen kasvatuksen saaneet. Tarkoitan tässä nyt jos sitä aikaa kun lapset ovat keski-ikäisiä ja vanhemmat 70-80 v.

[quote author="Vierailija" time="30.03.2013 klo 21:22"]

Omasta kokemuksestani pojat eivät ole kiinnostuneita huolehtimaan vanhoista vanhemmistaan sitten kun tavitsevat apua. Tytär haluaa auttaa kaikessa missä pystyy. Kaikki samanlaisen kasvatuksen saaneet. Tarkoitan tässä nyt jos sitä aikaa kun lapset ovat keski-ikäisiä ja vanhemmat 70-80 v.

[/quote]
Vastaa Lainaa Ilmoita asiaton sisältö
3 13
En ole kyllä kokenut jääneeni mistään paitsi "pelkän" pojan äitinä. Toisaalta en ikinä oikein tyttöä kaivannutkaan, oudoksuin sitä, kun raskaana olleet kaverit harmittelivat, ettei taaskaan tule tyttövauvaa. Salaa itse toivoin poikavauvaa ja sen sain, vaikka tyttökin olisi tietysti ollut aivan tervetullut. Olen viihtynyt pojan äitinä. Olen ehkä aika "miehiset" kiinnostuksenkohteet omaava nainen: en tykkää meikkaamisesta enkä shoppailusta, olen luonnontiet. alalla töissä ja harrastan joukkuepelejä. Kiinnostuksenkohteet menee aika hyvin yhteen pojan ja miehen vastaavien kanssa, en tarvitse mitään erillistä tytärtä, jonka kanssa kokeilla huulipunia tms.
[quote author="Vierailija" time="30.03.2013 klo 21:24"]En ole kyllä kokenut jääneeni mistään paitsi "pelkän" pojan äitinä. Toisaalta en ikinä oikein tyttöä kaivannutkaan, oudoksuin sitä, kun raskaana olleet kaverit harmittelivat, ettei taaskaan tule tyttövauvaa. Salaa itse toivoin poikavauvaa ja sen sain, vaikka tyttökin olisi tietysti ollut aivan tervetullut. Olen viihtynyt pojan äitinä. Olen ehkä aika "miehiset" kiinnostuksenkohteet omaava nainen: en tykkää meikkaamisesta enkä shoppailusta, olen luonnontiet. alalla töissä ja harrastan joukkuepelejä. Kiinnostuksenkohteet menee aika hyvin yhteen pojan ja miehen vastaavien kanssa, en tarvitse mitään erillistä tytärtä, jonka kanssa kokeilla huulipunia tms.[/quote]
Vastaa Lainaa Ilmoita asiaton sisältö
9 2

Omasta kokemuksestani pojat eivät ole kiinnostuneita huolehtimaan vanhoista vanhemmistaan sitten kun tavitsevat apua. Tytär haluaa auttaa kaikessa missä pystyy. Kaikki samanlaisen kasvatuksen saaneet. Tarkoitan tässä nyt jos sitä aikaa kun lapset ovat keski-ikäisiä ja vanhemmat 70-80 v.

 

Sinä et ilmeisemmin ole pelkkien poikien äiti? Usein se nimittäin menee niin, että perheissä jossa on MOLMEPiA niin tyttäret jotenkin automaattisesti ottavat sen vanhempiensa hoitaja roolin. Mutta perheet joissa vain poikia, niin kummasti ja erittäin hyvinkin vielä pojat hoitavat saman homman, kun ei ole sisko hoitamassa. Lisäksi pojat jaksaa tehdä lumityöt ja tiputtaa lumet vanhempien katolta, mihin ei moni tytär pysty. 

 

[quote author="Vierailija" time="30.03.2013 klo 21:25"]

[quote author="Vierailija" time="30.03.2013 klo 21:22"]

Omasta kokemuksestani pojat eivät ole kiinnostuneita huolehtimaan vanhoista vanhemmistaan sitten kun tavitsevat apua. Tytär haluaa auttaa kaikessa missä pystyy. Kaikki samanlaisen kasvatuksen saaneet. Tarkoitan tässä nyt jos sitä aikaa kun lapset ovat keski-ikäisiä ja vanhemmat 70-80 v.

[/quote]

 

Sinä et ilmeisemmin ole pelkkien poikien äiti? Usein se nimittäin menee niin, että perheissä jossa on MOLMEPiA niin tyttäret jotenkin automaattisesti ottavat sen vanhempiensa hoitaja roolin. Mutta perheet joissa vain poikia, niin kummasti ja erittäin hyvinkin vielä pojat hoitavat saman homman, kun ei ole sisko hoitamassa. Lisäksi pojat jaksaa tehdä lumityöt ja tiputtaa lumet vanhempien katolta, mihin ei moni tytär pysty. 

 

[/quote]
Vastaa Lainaa Ilmoita asiaton sisältö
15 3

Omasta kokemuksestani pojat eivät ole kiinnostuneita huolehtimaan vanhoista vanhemmistaan sitten kun tavitsevat apua. Tytär haluaa auttaa kaikessa missä pystyy. Kaikki samanlaisen kasvatuksen saaneet. Tarkoitan tässä nyt jos sitä aikaa kun lapset ovat keski-ikäisiä ja vanhemmat 70-80 v.

 

Minun kokemuksen mukaan kyllä ovat kiinnostuneita. Veljeni on päävastuussa äitini hoidosta ja ilman veljeni työpanosta, äiti ei pystyisi elämään yksin kotona.

 

Onneksi meillä ihmisillä on erilaisia kokemuksia.

[quote author="Vierailija" time="30.03.2013 klo 21:28"]

[quote author="Vierailija" time="30.03.2013 klo 21:22"]

Omasta kokemuksestani pojat eivät ole kiinnostuneita huolehtimaan vanhoista vanhemmistaan sitten kun tavitsevat apua. Tytär haluaa auttaa kaikessa missä pystyy. Kaikki samanlaisen kasvatuksen saaneet. Tarkoitan tässä nyt jos sitä aikaa kun lapset ovat keski-ikäisiä ja vanhemmat 70-80 v.

[/quote]

 

Minun kokemuksen mukaan kyllä ovat kiinnostuneita. Veljeni on päävastuussa äitini hoidosta ja ilman veljeni työpanosta, äiti ei pystyisi elämään yksin kotona.

 

Onneksi meillä ihmisillä on erilaisia kokemuksia.

[/quote]
Vastaa Lainaa Ilmoita asiaton sisältö
9 0
Minullakaan ei ole tuollaista kokemusta, että pojat eivät auta vanhempiaan vanhuudessa. Mieheni on vanhempiensa pääasiallinen auttaja, vanhemmat ovat 75-vuotiaita. Mies hoitaa sähkön kilpailutukset, tietokoneen virustorjunnat ja ohjelmien asennukset, telkkarien, autojen, pesukoneiden hankinnat jne. Ruokakaupassakin käy välillä ja kuskaa vanhempiaan lääkäriin, jos eivät itse voi ajaa (silmälääkärin menot ym) Miehen veli ei auta vanhempiaan yhtään ja miehen siskon apu on vähäistä. Kaikilla heillä on kaksi pientä lasta ja kiireiset työt, joten ei sekään selitä sitä, miksi mieheni on pääasiallinen avustaja.
[quote author="Vierailija" time="30.03.2013 klo 21:33"]Minullakaan ei ole tuollaista kokemusta, että pojat eivät auta vanhempiaan vanhuudessa. Mieheni on vanhempiensa pääasiallinen auttaja, vanhemmat ovat 75-vuotiaita. Mies hoitaa sähkön kilpailutukset, tietokoneen virustorjunnat ja ohjelmien asennukset, telkkarien, autojen, pesukoneiden hankinnat jne. Ruokakaupassakin käy välillä ja kuskaa vanhempiaan lääkäriin, jos eivät itse voi ajaa (silmälääkärin menot ym) Miehen veli ei auta vanhempiaan yhtään ja miehen siskon apu on vähäistä. Kaikilla heillä on kaksi pientä lasta ja kiireiset työt, joten ei sekään selitä sitä, miksi mieheni on pääasiallinen avustaja.[/quote]
Vastaa Lainaa Ilmoita asiaton sisältö
5 0

Rehellisesti, en koe jääneeni mistään paitsi. Joskus mietin, että olisi kiva jos voisi shoppailla tyttären kanssa, mutta onneksi on nuo pojatkin lähteneet shoppailemaan. Pojat ovat terveitä, reippaita, harrastavaisia, kilttejä poikia, en todellakaan olisi voinut toivoa enempää!

Meillä on kummityttö, teini-ikäinen, jonka kanssa toisinaan käyn shoppailemassa, pitsalla, sekin on ihan kivaa vaihtelua

t. Poikien äiti

[quote author="Vierailija" time="30.03.2013 klo 21:37"]

Rehellisesti, en koe jääneeni mistään paitsi. Joskus mietin, että olisi kiva jos voisi shoppailla tyttären kanssa, mutta onneksi on nuo pojatkin lähteneet shoppailemaan. Pojat ovat terveitä, reippaita, harrastavaisia, kilttejä poikia, en todellakaan olisi voinut toivoa enempää!

Meillä on kummityttö, teini-ikäinen, jonka kanssa toisinaan käyn shoppailemassa, pitsalla, sekin on ihan kivaa vaihtelua

t. Poikien äiti

[/quote]
Vastaa Lainaa Ilmoita asiaton sisältö
2 0

Minäkään en allekirjoita tuota, että miehet eivät huolehdi vanhemmistaan. Sekä omassa suvussa, että mieheni suvun puolelta miehet ovat suojelevia ja hoivaavia, sekä isinä että omaisina. Käyttäytymismallit periytyvät, ja nimenomaan niin, että miehet osallistuvat lapsten kasvatukseen ja kasvattavat heidät omalla esimerkillään huolehtimaan toisista ihmisistä.

[quote author="Vierailija" time="30.03.2013 klo 21:39"]

Minäkään en allekirjoita tuota, että miehet eivät huolehdi vanhemmistaan. Sekä omassa suvussa, että mieheni suvun puolelta miehet ovat suojelevia ja hoivaavia, sekä isinä että omaisina. Käyttäytymismallit periytyvät, ja nimenomaan niin, että miehet osallistuvat lapsten kasvatukseen ja kasvattavat heidät omalla esimerkillään huolehtimaan toisista ihmisistä.

[/quote]
Vastaa Lainaa Ilmoita asiaton sisältö
12 0

Mun anopilla on vain poikia. Ärsyttää kun se yrittää tehdä minusta tyttären korvikkeen. Ei nykyään edes juuri soita miehelleni vaan soittaa aina mulle.

Mun pitää sopia kyläilyt, hommata joulu-, synttäri- ja äitienpäivälahjat, hoitaa kaikki yhteydenpito.

No ei siinä mitään mutta kun joudun hoitamaan samat jutut myös omien veljieni puolesta. Monellakaan miehellä ei tunnu olevan luontaista tarvetta olla yhteydessä lähisukuun. Toki poikkeuksiakin on, mutta aika vähän.

[quote author="Vierailija" time="30.03.2013 klo 21:40"]

Mun anopilla on vain poikia. Ärsyttää kun se yrittää tehdä minusta tyttären korvikkeen. Ei nykyään edes juuri soita miehelleni vaan soittaa aina mulle.

Mun pitää sopia kyläilyt, hommata joulu-, synttäri- ja äitienpäivälahjat, hoitaa kaikki yhteydenpito.

No ei siinä mitään mutta kun joudun hoitamaan samat jutut myös omien veljieni puolesta. Monellakaan miehellä ei tunnu olevan luontaista tarvetta olla yhteydessä lähisukuun. Toki poikkeuksiakin on, mutta aika vähän.

[/quote]
Vastaa Lainaa Ilmoita asiaton sisältö
1 2

Nyt toivoisin täysin rehellisiä vastauksia, en sellaisia vastauksia, että halutaan vaan esittää kaiken olevan hyvin vaikka ei olisikaan.

Eli äidit joilla pelkkiä poikia lapsina ja lapset ovat jo isompia tai aikuisia. 

Oletteko jääneet jostain paitsi ilman tytärtä? Miltä elämä tuntuu pelkkien poikien äitinä. Veikkaatteko sen olevan kovin erilaista kuin mitä se olisi jos teillä olisi tytär tai jos vertaatte elämäänne ystäviinne joilla on tyttäriä. 

Haluan kuulla sekä positiivisia että negatiivisia ajatuksia siitä kun lapsena on vain poikia. Antakaa palaa...

Ja kiitos.

No mä kyllä haikailin aikani tyttölapsen perään, tein vähän niinkuin surutyön sen asian kanssa. Tai oikeammin pohdiskelin todella syviä vesiä myöten MIKSI olisin halunnut sen tyttären? Mua kun ei myöskään erityisemmin kiinnosta meikit ja hepeneet, vaan olen myös aina tykännyt scifistä, urheilusta, vaikka kädenväännöstä ennemmin kuin kurkkunaamioiden vääntämisestä. Ja tulin siihen tulokseen, että miksi ihmeessä mä kaipaisin tytärtä, kun mulla on 3 upeaa poikaa, joiden kanssa mä voin tehdä kaikkea sitä, mikä mua oikeasti kiinnostaa. Ja että mä olisin oikeasti kaivannut sellaista tytärtä, jollainen itsekin olin: varsin poikamainen.

Sekin on ihan kukkua, että pojat eivät pitäisi huolta vanhenevista vanhemmistaan, kaikki ne omistautuneimmin vanhemmistaan huolta pitävät aikuiset lapset, joita minä tunnen on nimenomaan miehiä. Muutenkin elämä on vähän erilaista kuin meidän vanhempiemme aikaan, kyllä nykypäivän miehet pitää entistä paremmin puoliaan siinäkin asiassa, että pitävät omista sukulaissuhteistaan huolta, siinä missä omista lapsistaankin. Ennen ne sosiaaliset suhteet oli enemmän naisten harteilla, mutta ei enää.

Oma mieheni on ainakin sellainen, että tulee pitämään omista vanhemmistaan huolta, kun tekee sitä jo nyt varsin hyvin. Ehkä poikamme saavat siitä hyvän mallin toiminnalleen tulevaisuudessa. JA toisaalta oma anoppini on aina ollut aivan ihana, hänestä on hyvä ottaa mallia omaan anoppiuteeni.

 

[quote author="Vierailija" time="30.03.2013 klo 21:40"]

[quote author="Vierailija" time="30.03.2013 klo 21:19"]

Nyt toivoisin täysin rehellisiä vastauksia, en sellaisia vastauksia, että halutaan vaan esittää kaiken olevan hyvin vaikka ei olisikaan.

Eli äidit joilla pelkkiä poikia lapsina ja lapset ovat jo isompia tai aikuisia. 

Oletteko jääneet jostain paitsi ilman tytärtä? Miltä elämä tuntuu pelkkien poikien äitinä. Veikkaatteko sen olevan kovin erilaista kuin mitä se olisi jos teillä olisi tytär tai jos vertaatte elämäänne ystäviinne joilla on tyttäriä. 

Haluan kuulla sekä positiivisia että negatiivisia ajatuksia siitä kun lapsena on vain poikia. Antakaa palaa...

Ja kiitos.

[/quote]

No mä kyllä haikailin aikani tyttölapsen perään, tein vähän niinkuin surutyön sen asian kanssa. Tai oikeammin pohdiskelin todella syviä vesiä myöten MIKSI olisin halunnut sen tyttären? Mua kun ei myöskään erityisemmin kiinnosta meikit ja hepeneet, vaan olen myös aina tykännyt scifistä, urheilusta, vaikka kädenväännöstä ennemmin kuin kurkkunaamioiden vääntämisestä. Ja tulin siihen tulokseen, että miksi ihmeessä mä kaipaisin tytärtä, kun mulla on 3 upeaa poikaa, joiden kanssa mä voin tehdä kaikkea sitä, mikä mua oikeasti kiinnostaa. Ja että mä olisin oikeasti kaivannut sellaista tytärtä, jollainen itsekin olin: varsin poikamainen.

Sekin on ihan kukkua, että pojat eivät pitäisi huolta vanhenevista vanhemmistaan, kaikki ne omistautuneimmin vanhemmistaan huolta pitävät aikuiset lapset, joita minä tunnen on nimenomaan miehiä. Muutenkin elämä on vähän erilaista kuin meidän vanhempiemme aikaan, kyllä nykypäivän miehet pitää entistä paremmin puoliaan siinäkin asiassa, että pitävät omista sukulaissuhteistaan huolta, siinä missä omista lapsistaankin. Ennen ne sosiaaliset suhteet oli enemmän naisten harteilla, mutta ei enää.

Oma mieheni on ainakin sellainen, että tulee pitämään omista vanhemmistaan huolta, kun tekee sitä jo nyt varsin hyvin. Ehkä poikamme saavat siitä hyvän mallin toiminnalleen tulevaisuudessa. JA toisaalta oma anoppini on aina ollut aivan ihana, hänestä on hyvä ottaa mallia omaan anoppiuteeni.

 

[/quote]
Vastaa Lainaa Ilmoita asiaton sisältö
4 1

No poikien äitinä joudut vähemmän setvimään ihmisuhdesähläämisiä ja näitä "ne ei oo mun kanssa" juttuja. Niitä ei ainakaan meillä ole ollut ollenkaan. Ehkä myös päihdekäyttöä vähemmän kuin lähialueen tytöillä. Sen sijaan kouluun voisi panostaa ja opettajia yrittää "mielistellä" enemmän esim. tehdä läksyjä jne,

[quote author="Vierailija" time="30.03.2013 klo 21:41"]

No poikien äitinä joudut vähemmän setvimään ihmisuhdesähläämisiä ja näitä "ne ei oo mun kanssa" juttuja. Niitä ei ainakaan meillä ole ollut ollenkaan. Ehkä myös päihdekäyttöä vähemmän kuin lähialueen tytöillä. Sen sijaan kouluun voisi panostaa ja opettajia yrittää "mielistellä" enemmän esim. tehdä läksyjä jne,

[/quote]
Vastaa Lainaa Ilmoita asiaton sisältö
6 3

Mun anopilla on vain poikia. Ärsyttää kun se yrittää tehdä minusta tyttären korvikkeen. Ei nykyään edes juuri soita miehelleni vaan soittaa aina mulle.

Mun pitää sopia kyläilyt, hommata joulu-, synttäri- ja äitienpäivälahjat, hoitaa kaikki yhteydenpito.

No ei siinä mitään mutta kun joudun hoitamaan samat jutut myös omien veljieni puolesta. Monellakaan miehellä ei tunnu olevan luontaista tarvetta olla yhteydessä lähisukuun. Toki poikkeuksiakin on, mutta aika vähän.

Ei sun mitään tarvitse. Mutta selkeästi nautit tuosta marttyyrin roolistasi. Miehet kyllä hoitaa nuo hommat, jos et mene väliin huseeraamaan, ja teet selväksi, että et hoida asioita toisten puolesta.

 

[quote author="Vierailija" time="30.03.2013 klo 21:42"]

[quote author="Vierailija" time="30.03.2013 klo 21:40"]

Mun anopilla on vain poikia. Ärsyttää kun se yrittää tehdä minusta tyttären korvikkeen. Ei nykyään edes juuri soita miehelleni vaan soittaa aina mulle.

Mun pitää sopia kyläilyt, hommata joulu-, synttäri- ja äitienpäivälahjat, hoitaa kaikki yhteydenpito.

No ei siinä mitään mutta kun joudun hoitamaan samat jutut myös omien veljieni puolesta. Monellakaan miehellä ei tunnu olevan luontaista tarvetta olla yhteydessä lähisukuun. Toki poikkeuksiakin on, mutta aika vähän.

[/quote]

Ei sun mitään tarvitse. Mutta selkeästi nautit tuosta marttyyrin roolistasi. Miehet kyllä hoitaa nuo hommat, jos et mene väliin huseeraamaan, ja teet selväksi, että et hoida asioita toisten puolesta.

 

[/quote]
Vastaa Lainaa Ilmoita asiaton sisältö
6 3

Nyt toivoisin täysin rehellisiä vastauksia, en sellaisia vastauksia, että halutaan vaan esittää kaiken olevan hyvin vaikka ei olisikaan.

Eli äidit joilla pelkkiä poikia lapsina ja lapset ovat jo isompia tai aikuisia. 

Oletteko jääneet jostain paitsi ilman tytärtä? Miltä elämä tuntuu pelkkien poikien äitinä. Veikkaatteko sen olevan kovin erilaista kuin mitä se olisi jos teillä olisi tytär tai jos vertaatte elämäänne ystäviinne joilla on tyttäriä. 

Haluan kuulla sekä positiivisia että negatiivisia ajatuksia siitä kun lapsena on vain poikia. Antakaa palaa...

Ja kiitos.

No mä kyllä haikailin aikani tyttölapsen perään, tein vähän niinkuin surutyön sen asian kanssa. Tai oikeammin pohdiskelin todella syviä vesiä myöten MIKSI olisin halunnut sen tyttären? Mua kun ei myöskään erityisemmin kiinnosta meikit ja hepeneet, vaan olen myös aina tykännyt scifistä, urheilusta, vaikka kädenväännöstä ennemmin kuin kurkkunaamioiden vääntämisestä. Ja tulin siihen tulokseen, että miksi ihmeessä mä kaipaisin tytärtä, kun mulla on 3 upeaa poikaa, joiden kanssa mä voin tehdä kaikkea sitä, mikä mua oikeasti kiinnostaa. Ja että mä olisin oikeasti kaivannut sellaista tytärtä, jollainen itsekin olin: varsin poikamainen.

Sekin on ihan kukkua, että pojat eivät pitäisi huolta vanhenevista vanhemmistaan, kaikki ne omistautuneimmin vanhemmistaan huolta pitävät aikuiset lapset, joita minä tunnen on nimenomaan miehiä. Muutenkin elämä on vähän erilaista kuin meidän vanhempiemme aikaan, kyllä nykypäivän miehet pitää entistä paremmin puoliaan siinäkin asiassa, että pitävät omista sukulaissuhteistaan huolta, siinä missä omista lapsistaankin. Ennen ne sosiaaliset suhteet oli enemmän naisten harteilla, mutta ei enää.

Oma mieheni on ainakin sellainen, että tulee pitämään omista vanhemmistaan huolta, kun tekee sitä jo nyt varsin hyvin. Ehkä poikamme saavat siitä hyvän mallin toiminnalleen tulevaisuudessa. JA toisaalta oma anoppini on aina ollut aivan ihana, hänestä on hyvä ottaa mallia omaan anoppiuteeni.

 

 

Tätä surutyötä taidan minäkin siis nyt käydä läpi. Meneekö se tunne sit oikeasti kokonaan ohitse, että tytärtä ei enää kaipaa?

 

ap

 

[quote author="Vierailija" time="30.03.2013 klo 21:44"]

[quote author="Vierailija" time="30.03.2013 klo 21:40"]

[quote author="Vierailija" time="30.03.2013 klo 21:19"]

Nyt toivoisin täysin rehellisiä vastauksia, en sellaisia vastauksia, että halutaan vaan esittää kaiken olevan hyvin vaikka ei olisikaan.

Eli äidit joilla pelkkiä poikia lapsina ja lapset ovat jo isompia tai aikuisia. 

Oletteko jääneet jostain paitsi ilman tytärtä? Miltä elämä tuntuu pelkkien poikien äitinä. Veikkaatteko sen olevan kovin erilaista kuin mitä se olisi jos teillä olisi tytär tai jos vertaatte elämäänne ystäviinne joilla on tyttäriä. 

Haluan kuulla sekä positiivisia että negatiivisia ajatuksia siitä kun lapsena on vain poikia. Antakaa palaa...

Ja kiitos.

[/quote]

No mä kyllä haikailin aikani tyttölapsen perään, tein vähän niinkuin surutyön sen asian kanssa. Tai oikeammin pohdiskelin todella syviä vesiä myöten MIKSI olisin halunnut sen tyttären? Mua kun ei myöskään erityisemmin kiinnosta meikit ja hepeneet, vaan olen myös aina tykännyt scifistä, urheilusta, vaikka kädenväännöstä ennemmin kuin kurkkunaamioiden vääntämisestä. Ja tulin siihen tulokseen, että miksi ihmeessä mä kaipaisin tytärtä, kun mulla on 3 upeaa poikaa, joiden kanssa mä voin tehdä kaikkea sitä, mikä mua oikeasti kiinnostaa. Ja että mä olisin oikeasti kaivannut sellaista tytärtä, jollainen itsekin olin: varsin poikamainen.

Sekin on ihan kukkua, että pojat eivät pitäisi huolta vanhenevista vanhemmistaan, kaikki ne omistautuneimmin vanhemmistaan huolta pitävät aikuiset lapset, joita minä tunnen on nimenomaan miehiä. Muutenkin elämä on vähän erilaista kuin meidän vanhempiemme aikaan, kyllä nykypäivän miehet pitää entistä paremmin puoliaan siinäkin asiassa, että pitävät omista sukulaissuhteistaan huolta, siinä missä omista lapsistaankin. Ennen ne sosiaaliset suhteet oli enemmän naisten harteilla, mutta ei enää.

Oma mieheni on ainakin sellainen, että tulee pitämään omista vanhemmistaan huolta, kun tekee sitä jo nyt varsin hyvin. Ehkä poikamme saavat siitä hyvän mallin toiminnalleen tulevaisuudessa. JA toisaalta oma anoppini on aina ollut aivan ihana, hänestä on hyvä ottaa mallia omaan anoppiuteeni.

 

[/quote]

 

Tätä surutyötä taidan minäkin siis nyt käydä läpi. Meneekö se tunne sit oikeasti kokonaan ohitse, että tytärtä ei enää kaipaa?

 

ap

 

[/quote]
Vastaa Lainaa Ilmoita asiaton sisältö
0 0

En mä tiedä, kuinka isoja poikia tässä nyt tarkoitetaan, mun pojat on kouluiässä. Raskausaikana minäkin toivoin tytärtä, mutta kun ei tullut niin olen jo kasvanut siitä yli. Suurin suruni on tainnut olla se, ettei saanut ostella nättejä pieniä vaatteita joten ei tuo nyt iso menetys ollut :) En siis koe jääväni mistään paitsi, enkä kaipaa mitään shoppailukaveria.

[quote author="Vierailija" time="30.03.2013 klo 21:46"]

En mä tiedä, kuinka isoja poikia tässä nyt tarkoitetaan, mun pojat on kouluiässä. Raskausaikana minäkin toivoin tytärtä, mutta kun ei tullut niin olen jo kasvanut siitä yli. Suurin suruni on tainnut olla se, ettei saanut ostella nättejä pieniä vaatteita joten ei tuo nyt iso menetys ollut :) En siis koe jääväni mistään paitsi, enkä kaipaa mitään shoppailukaveria.

[/quote]
Vastaa Lainaa Ilmoita asiaton sisältö
1 0

Minulla on kolme teini-ikäistä poikaa. Mitäs tähän nyt vastaisi.. En koskaan raskaana ollessanikaan toivonut erityisesti kumpaakaan. En myöskään koskaan haikaillut sen tyttövauvan perään, minusta oli ihanaa saada perheeseen taas yksi poika lisää. Koin siis toistensa perään syntyvät pojat positiivisena. Ikinä ei ole tullut sellaista ajatusta, että olisin jäänyt jostain paitsi, kun en sitä tyttöä saanutkaan. En itse koskaan välittänyt vaaleanpunaisista pitsihörhelöistä enkä barbeista, joten poikien äitinä oleminen on ehkä ollut luontevampaa. Minulla on kolme kummityttöä, ihan kiva, mutta jotenkin tuo poikien kanssa pelaaminen tuntuu luontevammalta edelleen.


Minä en ole koskaan kokenut mitään voivottelua siitä, ettei sitä tyttöä sitten tähän perheeseen syntynytkään. Tai ehkä en ole sitä huomannut, kun olen itse ollut pojistani niin ylpeä. Sitä paitsi lämmittäähän se äipyn mieltä, kun komeaa kolmen pojan jälkikasvua ihmetellään ja kehutaan maailmalla. Mamman rakkaat ♥

[quote author="Vierailija" time="30.03.2013 klo 21:46"]

Minulla on kolme teini-ikäistä poikaa. Mitäs tähän nyt vastaisi.. En koskaan raskaana ollessanikaan toivonut erityisesti kumpaakaan. En myöskään koskaan haikaillut sen tyttövauvan perään, minusta oli ihanaa saada perheeseen taas yksi poika lisää. Koin siis toistensa perään syntyvät pojat positiivisena. Ikinä ei ole tullut sellaista ajatusta, että olisin jäänyt jostain paitsi, kun en sitä tyttöä saanutkaan. En itse koskaan välittänyt vaaleanpunaisista pitsihörhelöistä enkä barbeista, joten poikien äitinä oleminen on ehkä ollut luontevampaa. Minulla on kolme kummityttöä, ihan kiva, mutta jotenkin tuo poikien kanssa pelaaminen tuntuu luontevammalta edelleen.


Minä en ole koskaan kokenut mitään voivottelua siitä, ettei sitä tyttöä sitten tähän perheeseen syntynytkään. Tai ehkä en ole sitä huomannut, kun olen itse ollut pojistani niin ylpeä. Sitä paitsi lämmittäähän se äipyn mieltä, kun komeaa kolmen pojan jälkikasvua ihmetellään ja kehutaan maailmalla. Mamman rakkaat ♥

[/quote]
Vastaa Lainaa Ilmoita asiaton sisältö
11 0

Minulla on kaksi teini-käistä poikaa. Ovat äidin poikia kumpikin, toisella on tyttöystäväkin jo, en yritä mennä väliin ja olen huomannut että ihan kiva tyttö on. Ei ole mitään halua yrittää saada hänestä omaa tytärtä. Ehkä jos lapsenlapsia joskus tulee ja joku niistä on tyttö niin tulee ostettua rimpsua ja muuta tyttömäistä jos se vanhemmille kelpaa, väkisin en toki tyrkytä.  Kun on pelkkiä poikia niin olen surutta ammentanut niitä naisellisia ja tyttömäisiä juttuja itseeni.

[quote author="Vierailija" time="30.03.2013 klo 21:59"]

Minulla on kaksi teini-käistä poikaa. Ovat äidin poikia kumpikin, toisella on tyttöystäväkin jo, en yritä mennä väliin ja olen huomannut että ihan kiva tyttö on. Ei ole mitään halua yrittää saada hänestä omaa tytärtä. Ehkä jos lapsenlapsia joskus tulee ja joku niistä on tyttö niin tulee ostettua rimpsua ja muuta tyttömäistä jos se vanhemmille kelpaa, väkisin en toki tyrkytä.  Kun on pelkkiä poikia niin olen surutta ammentanut niitä naisellisia ja tyttömäisiä juttuja itseeni.

[/quote]
Vastaa Lainaa Ilmoita asiaton sisältö
8 0

Onko se ilman tytärtä eläminen sitten vaikeampaa kun lapset ovat pieniä, vai kun ne ovat isompia vai sitten kun ovat aikuisia? Milloin sitä tytärtä kaipaisi eniten?

[quote author="Vierailija" time="30.03.2013 klo 22:04"]

Onko se ilman tytärtä eläminen sitten vaikeampaa kun lapset ovat pieniä, vai kun ne ovat isompia vai sitten kun ovat aikuisia? Milloin sitä tytärtä kaipaisi eniten?

[/quote]
Vastaa Lainaa Ilmoita asiaton sisältö
0 0

Mulle tuli ap:n viestistä mieleen, että ap taitaa tosiaan olla vielä keskellä sitä prosessia, jossa on toivottu tyttöä eikä sitten sitä saatu. Minäkin olen käynyt läpi sen saman, kun selvisi kahden pojan jälkeen, että enempää lapsia ei tule, enkä koskaan saa olla myös tytön äiti.

Älä huolehdi ap, kyllä kaikki tunteet ajan myötä helpottaa. Anna kaikkien tunteiden ja ajatusten tulla, ja mieti niitä kunnolla. Ne kertovat paljon siitä, miten sinä hahmotat maailman, millaisia kokemuksia sinulla on naisista ja miehistä, millaisia pettymyksiä ja pelkoja jne.  Niistä oppii paljon itsestään, ja nimenomaan niistä "totuuksista" joita on liittänyt naisiin ja miehiin, koskaan kyseenalaistamatta niitä. Vaikka tekee kipeää ajatella, mitä kaikkea luulee ja uskoo menettävänsä sen myötä, ettei saa olla tytön äiti, voi olla vapauttavaa tajuta myös, että kuvitelmat siitä, millaista se voisi olla, ovat tosiaan vain kuvitelmia ja haaveita, jotka eivät välttämättä edes vastaa todellisuutta. Poikasi kuitenkin ovat parhaimpia asioita mitä elämässäsi saat kokea, jos et takerru omaan pettymykseesi.

Minä ajattelen enää harvoin sitä, kuinka kovasti toivoin tyttöä. Aika kuluu, ja se vaihe elämästä jolloin on pieniä lapsia, tuntuu koko ajan kaukaisemmalta ja sen myötä sitä miettii vähemmän, olisiko sittenkin voinut saada vielä tytön jos olisimme tehneet lisää lapsia.

[quote author="Vierailija" time="30.03.2013 klo 22:09"]

Mulle tuli ap:n viestistä mieleen, että ap taitaa tosiaan olla vielä keskellä sitä prosessia, jossa on toivottu tyttöä eikä sitten sitä saatu. Minäkin olen käynyt läpi sen saman, kun selvisi kahden pojan jälkeen, että enempää lapsia ei tule, enkä koskaan saa olla myös tytön äiti.

Älä huolehdi ap, kyllä kaikki tunteet ajan myötä helpottaa. Anna kaikkien tunteiden ja ajatusten tulla, ja mieti niitä kunnolla. Ne kertovat paljon siitä, miten sinä hahmotat maailman, millaisia kokemuksia sinulla on naisista ja miehistä, millaisia pettymyksiä ja pelkoja jne.  Niistä oppii paljon itsestään, ja nimenomaan niistä "totuuksista" joita on liittänyt naisiin ja miehiin, koskaan kyseenalaistamatta niitä. Vaikka tekee kipeää ajatella, mitä kaikkea luulee ja uskoo menettävänsä sen myötä, ettei saa olla tytön äiti, voi olla vapauttavaa tajuta myös, että kuvitelmat siitä, millaista se voisi olla, ovat tosiaan vain kuvitelmia ja haaveita, jotka eivät välttämättä edes vastaa todellisuutta. Poikasi kuitenkin ovat parhaimpia asioita mitä elämässäsi saat kokea, jos et takerru omaan pettymykseesi.

Minä ajattelen enää harvoin sitä, kuinka kovasti toivoin tyttöä. Aika kuluu, ja se vaihe elämästä jolloin on pieniä lapsia, tuntuu koko ajan kaukaisemmalta ja sen myötä sitä miettii vähemmän, olisiko sittenkin voinut saada vielä tytön jos olisimme tehneet lisää lapsia.

[/quote]
Vastaa Lainaa Ilmoita asiaton sisältö
7 0

Olisin aikoinaan halunnut tytönkin, mutta sain vain yhden pojan. Sisarusten tyttölapset ovat olleet vähän kuin korvikkeena. Sellainen huonompi puoli on, että tytöt suosivat omia vanhempiaan lastenhoidossa, joten joudun vähän taistelemaan lapsenlasten ajasta. Sitä en usko, että poikani ei pitäisi huolta vanhasta äidistään. Yritän toimia niin, että hoivaamistilannetta ei tule eteen.

[quote author="Vierailija" time="30.03.2013 klo 22:10"]

Olisin aikoinaan halunnut tytönkin, mutta sain vain yhden pojan. Sisarusten tyttölapset ovat olleet vähän kuin korvikkeena. Sellainen huonompi puoli on, että tytöt suosivat omia vanhempiaan lastenhoidossa, joten joudun vähän taistelemaan lapsenlasten ajasta. Sitä en usko, että poikani ei pitäisi huolta vanhasta äidistään. Yritän toimia niin, että hoivaamistilannetta ei tule eteen.

[/quote]
Vastaa Lainaa Ilmoita asiaton sisältö
0 0

Valitettavasti ei hoida. Tapasin mieheni hänen ollessaan 30v ja siihen mennessä ei ollut äidilleen yhden yhtä synttärilahjaa tai äitienpäivälahjaa hommannut (jos ei jotain kouluaikaisia askarteluja lasketa). Toki anoppi ilmankin pärjäisi mutta ilahtuu niin kovasti huomiosta että siksi viitsin nähdä vaivaa vaikka välillä harmittaa.

Veljeni kyllä muistaa joskus itse, ehkä kerran viidessä vuodessa. useimmiten saan soiton viime hetkellä että voisko mun hommaamaan lahjaan osallistua...

Mun anopilla on vain poikia. Ärsyttää kun se yrittää tehdä minusta tyttären korvikkeen. Ei nykyään edes juuri soita miehelleni vaan soittaa aina mulle.

Mun pitää sopia kyläilyt, hommata joulu-, synttäri- ja äitienpäivälahjat, hoitaa kaikki yhteydenpito.

No ei siinä mitään mutta kun joudun hoitamaan samat jutut myös omien veljieni puolesta. Monellakaan miehellä ei tunnu olevan luontaista tarvetta olla yhteydessä lähisukuun. Toki poikkeuksiakin on, mutta aika vähän.

Ei sun mitään tarvitse. Mutta selkeästi nautit tuosta marttyyrin roolistasi. Miehet kyllä hoitaa nuo hommat, jos et mene väliin huseeraamaan, ja teet selväksi, että et hoida asioita toisten puolesta.

 

[quote author="Vierailija" time="30.03.2013 klo 22:17"]

Valitettavasti ei hoida. Tapasin mieheni hänen ollessaan 30v ja siihen mennessä ei ollut äidilleen yhden yhtä synttärilahjaa tai äitienpäivälahjaa hommannut (jos ei jotain kouluaikaisia askarteluja lasketa). Toki anoppi ilmankin pärjäisi mutta ilahtuu niin kovasti huomiosta että siksi viitsin nähdä vaivaa vaikka välillä harmittaa.

Veljeni kyllä muistaa joskus itse, ehkä kerran viidessä vuodessa. useimmiten saan soiton viime hetkellä että voisko mun hommaamaan lahjaan osallistua...

[quote author="Vierailija" time="30.03.2013 klo 21:42"]

[quote author="Vierailija" time="30.03.2013 klo 21:40"]

Mun anopilla on vain poikia. Ärsyttää kun se yrittää tehdä minusta tyttären korvikkeen. Ei nykyään edes juuri soita miehelleni vaan soittaa aina mulle.

Mun pitää sopia kyläilyt, hommata joulu-, synttäri- ja äitienpäivälahjat, hoitaa kaikki yhteydenpito.

No ei siinä mitään mutta kun joudun hoitamaan samat jutut myös omien veljieni puolesta. Monellakaan miehellä ei tunnu olevan luontaista tarvetta olla yhteydessä lähisukuun. Toki poikkeuksiakin on, mutta aika vähän.

[/quote]

Ei sun mitään tarvitse. Mutta selkeästi nautit tuosta marttyyrin roolistasi. Miehet kyllä hoitaa nuo hommat, jos et mene väliin huseeraamaan, ja teet selväksi, että et hoida asioita toisten puolesta.

 

[/quote]

[/quote]
Vastaa Lainaa Ilmoita asiaton sisältö
2 1

Onko se ilman tytärtä eläminen sitten vaikeampaa kun lapset ovat pieniä, vai kun ne ovat isompia vai sitten kun ovat aikuisia? Milloin sitä tytärtä kaipaisi eniten?

Mä luulen omalla kohdallani, että kaipaisin aikuista tytärtä. Minulla on kaksi poikaa, toinen teini ja toinen koululainen, enkä tähän päivään mennessä ole jäänyt mistään paitsi, että olisin sen kuvitellut saavani tyttöjen kanssa. Mun pojat on ihania, ja juuri poikia olen toivonutkin. Jos saisin vielö yhden lapsen ja saisin valita, ottaisin pojan.

[quote author="Vierailija" time="30.03.2013 klo 22:23"]

[quote author="Vierailija" time="30.03.2013 klo 22:04"]

Onko se ilman tytärtä eläminen sitten vaikeampaa kun lapset ovat pieniä, vai kun ne ovat isompia vai sitten kun ovat aikuisia? Milloin sitä tytärtä kaipaisi eniten?

[/quote]

Mä luulen omalla kohdallani, että kaipaisin aikuista tytärtä. Minulla on kaksi poikaa, toinen teini ja toinen koululainen, enkä tähän päivään mennessä ole jäänyt mistään paitsi, että olisin sen kuvitellut saavani tyttöjen kanssa. Mun pojat on ihania, ja juuri poikia olen toivonutkin. Jos saisin vielö yhden lapsen ja saisin valita, ottaisin pojan.

[/quote]
Vastaa Lainaa Ilmoita asiaton sisältö
1 2

Jokainen voi miettiä kumpi on enemmän tekemisissä omien vanhempiensa kanssa, onko itse vai onko mies. Miten isovanhemmat on mukana perheenne arjessa ja juhlassa? Onko isän ja äidin vanhemmat samassa asemassa? Lapset usein toistavat aikuisena lapsuudenkodissa opittua mallia.

[quote author="Vierailija" time="30.03.2013 klo 22:24"]

Jokainen voi miettiä kumpi on enemmän tekemisissä omien vanhempiensa kanssa, onko itse vai onko mies. Miten isovanhemmat on mukana perheenne arjessa ja juhlassa? Onko isän ja äidin vanhemmat samassa asemassa? Lapset usein toistavat aikuisena lapsuudenkodissa opittua mallia.

[/quote]
Vastaa Lainaa Ilmoita asiaton sisältö
2 1

Ihanan elämänmakuista ja en koe jääväni paitsi mistään! Pikemminkin paljon antoisaa ja en oleta heidän huolehtivan minusta vanhuudenpäivinä minusta. Olen toki iloinen heidän visiiteistä. Olisi ihanaa saada kivoja miniöitä ja lapsenlapsia ja jokainen poika on kertonut halunsa tulevansa isäksi. :)

[quote author="Vierailija" time="30.03.2013 klo 22:28"]

Ihanan elämänmakuista ja en koe jääväni paitsi mistään! Pikemminkin paljon antoisaa ja en oleta heidän huolehtivan minusta vanhuudenpäivinä minusta. Olen toki iloinen heidän visiiteistä. Olisi ihanaa saada kivoja miniöitä ja lapsenlapsia ja jokainen poika on kertonut halunsa tulevansa isäksi. :)

[/quote]
Vastaa Lainaa Ilmoita asiaton sisältö
0 0

Nyt toivoisin täysin rehellisiä vastauksia, en sellaisia vastauksia, että halutaan vaan esittää kaiken olevan hyvin vaikka ei olisikaan.

Eli äidit joilla pelkkiä poikia lapsina ja lapset ovat jo isompia tai aikuisia. 

Oletteko jääneet jostain paitsi ilman tytärtä? Miltä elämä tuntuu pelkkien poikien äitinä. Veikkaatteko sen olevan kovin erilaista kuin mitä se olisi jos teillä olisi tytär tai jos vertaatte elämäänne ystäviinne joilla on tyttäriä. 

Haluan kuulla sekä positiivisia että negatiivisia ajatuksia siitä kun lapsena on vain poikia. Antakaa palaa...

Ja kiitos.

No mä kyllä haikailin aikani tyttölapsen perään, tein vähän niinkuin surutyön sen asian kanssa. Tai oikeammin pohdiskelin todella syviä vesiä myöten MIKSI olisin halunnut sen tyttären? Mua kun ei myöskään erityisemmin kiinnosta meikit ja hepeneet, vaan olen myös aina tykännyt scifistä, urheilusta, vaikka kädenväännöstä ennemmin kuin kurkkunaamioiden vääntämisestä. Ja tulin siihen tulokseen, että miksi ihmeessä mä kaipaisin tytärtä, kun mulla on 3 upeaa poikaa, joiden kanssa mä voin tehdä kaikkea sitä, mikä mua oikeasti kiinnostaa. Ja että mä olisin oikeasti kaivannut sellaista tytärtä, jollainen itsekin olin: varsin poikamainen.

Sekin on ihan kukkua, että pojat eivät pitäisi huolta vanhenevista vanhemmistaan, kaikki ne omistautuneimmin vanhemmistaan huolta pitävät aikuiset lapset, joita minä tunnen on nimenomaan miehiä. Muutenkin elämä on vähän erilaista kuin meidän vanhempiemme aikaan, kyllä nykypäivän miehet pitää entistä paremmin puoliaan siinäkin asiassa, että pitävät omista sukulaissuhteistaan huolta, siinä missä omista lapsistaankin. Ennen ne sosiaaliset suhteet oli enemmän naisten harteilla, mutta ei enää.

Oma mieheni on ainakin sellainen, että tulee pitämään omista vanhemmistaan huolta, kun tekee sitä jo nyt varsin hyvin. Ehkä poikamme saavat siitä hyvän mallin toiminnalleen tulevaisuudessa. JA toisaalta oma anoppini on aina ollut aivan ihana, hänestä on hyvä ottaa mallia omaan anoppiuteeni.

 

 

Tätä surutyötä taidan minäkin siis nyt käydä läpi. Meneekö se tunne sit oikeasti kokonaan ohitse, että tytärtä ei enää kaipaa?

 

ap

 

Kyllä se mulla meni. Ja oikeastaan jo siinä kohtaa kun kuopus oli n. 3-vuotias. Mä en vaan enää keksi yhtään oikeaa syytä miksi mun pitäisi saada tyttö, ja olen pirun onnellinen ja ylpeä pojistani. Aina olen heitä rakastanut mielettömän paljon, mutta nyt olen ylpeä ja onnellinen siitä, että olen nimenomaan poikieni äiti.

 

 

[quote author="Vierailija" time="30.03.2013 klo 22:32"]

[quote author="Vierailija" time="30.03.2013 klo 21:44"]

[quote author="Vierailija" time="30.03.2013 klo 21:40"]

[quote author="Vierailija" time="30.03.2013 klo 21:19"]

Nyt toivoisin täysin rehellisiä vastauksia, en sellaisia vastauksia, että halutaan vaan esittää kaiken olevan hyvin vaikka ei olisikaan.

Eli äidit joilla pelkkiä poikia lapsina ja lapset ovat jo isompia tai aikuisia. 

Oletteko jääneet jostain paitsi ilman tytärtä? Miltä elämä tuntuu pelkkien poikien äitinä. Veikkaatteko sen olevan kovin erilaista kuin mitä se olisi jos teillä olisi tytär tai jos vertaatte elämäänne ystäviinne joilla on tyttäriä. 

Haluan kuulla sekä positiivisia että negatiivisia ajatuksia siitä kun lapsena on vain poikia. Antakaa palaa...

Ja kiitos.

[/quote]

No mä kyllä haikailin aikani tyttölapsen perään, tein vähän niinkuin surutyön sen asian kanssa. Tai oikeammin pohdiskelin todella syviä vesiä myöten MIKSI olisin halunnut sen tyttären? Mua kun ei myöskään erityisemmin kiinnosta meikit ja hepeneet, vaan olen myös aina tykännyt scifistä, urheilusta, vaikka kädenväännöstä ennemmin kuin kurkkunaamioiden vääntämisestä. Ja tulin siihen tulokseen, että miksi ihmeessä mä kaipaisin tytärtä, kun mulla on 3 upeaa poikaa, joiden kanssa mä voin tehdä kaikkea sitä, mikä mua oikeasti kiinnostaa. Ja että mä olisin oikeasti kaivannut sellaista tytärtä, jollainen itsekin olin: varsin poikamainen.

Sekin on ihan kukkua, että pojat eivät pitäisi huolta vanhenevista vanhemmistaan, kaikki ne omistautuneimmin vanhemmistaan huolta pitävät aikuiset lapset, joita minä tunnen on nimenomaan miehiä. Muutenkin elämä on vähän erilaista kuin meidän vanhempiemme aikaan, kyllä nykypäivän miehet pitää entistä paremmin puoliaan siinäkin asiassa, että pitävät omista sukulaissuhteistaan huolta, siinä missä omista lapsistaankin. Ennen ne sosiaaliset suhteet oli enemmän naisten harteilla, mutta ei enää.

Oma mieheni on ainakin sellainen, että tulee pitämään omista vanhemmistaan huolta, kun tekee sitä jo nyt varsin hyvin. Ehkä poikamme saavat siitä hyvän mallin toiminnalleen tulevaisuudessa. JA toisaalta oma anoppini on aina ollut aivan ihana, hänestä on hyvä ottaa mallia omaan anoppiuteeni.

 

[/quote]

 

Tätä surutyötä taidan minäkin siis nyt käydä läpi. Meneekö se tunne sit oikeasti kokonaan ohitse, että tytärtä ei enää kaipaa?

 

ap

 

[/quote]

Kyllä se mulla meni. Ja oikeastaan jo siinä kohtaa kun kuopus oli n. 3-vuotias. Mä en vaan enää keksi yhtään oikeaa syytä miksi mun pitäisi saada tyttö, ja olen pirun onnellinen ja ylpeä pojistani. Aina olen heitä rakastanut mielettömän paljon, mutta nyt olen ylpeä ja onnellinen siitä, että olen nimenomaan poikieni äiti.

 

 

[/quote]
Vastaa Lainaa Ilmoita asiaton sisältö
0 0

En nyt aivan vastaasitä mitä pyysit, koska minulla on poikia ja tyttö. En kaivannut niinkään odotusaikoina tyttövauvaa, mutta sellainen syntyi kuopukseksi. Muistan sairaalassa jo miettineeni, miten äitiroolini muuttui. Olikin ihan eri asia olla tytön äiti kuin poikien. Ilman tyttöä en olisi sitä koskaan oikeasti ymmärtänyt.

[quote author="Vierailija" time="30.03.2013 klo 22:36"]

En nyt aivan vastaasitä mitä pyysit, koska minulla on poikia ja tyttö. En kaivannut niinkään odotusaikoina tyttövauvaa, mutta sellainen syntyi kuopukseksi. Muistan sairaalassa jo miettineeni, miten äitiroolini muuttui. Olikin ihan eri asia olla tytön äiti kuin poikien. Ilman tyttöä en olisi sitä koskaan oikeasti ymmärtänyt.

[/quote]
Vastaa Lainaa Ilmoita asiaton sisältö
0 0
Aihe vapaa
Keskustelualueen säännöt
Tähdellä merkityt ovat pakollisia kenttiä