Keskustelualueen säännöt

onko lapsen pituusarvio muka 2vuotiaan pituus x 2 ?? apua meiän pojasta tulee 162 senttinen!! itse olen 167 ja isä 183

=(

[quote author="Vierailija" time="02.05.2006 klo 20:26"]

=(

[/quote]
0 0
Vastaa Lainaa Ilmoita asiaton sisältö

Ja meidän pojasta tolla kaavalla 190 cm. Minä 168, mies 187, eli ehkä vois pitääkin paikkansa...

[quote author="Vierailija" time="02.05.2006 klo 20:27"]

[/quote]
Vastaa Lainaa Ilmoita asiaton sisältö
0 0

No ei noita pituusarvioita ole tehty vuosikymmeniin.

Itse olin 2vnä 79cm, nyt 180cm. Mieheni oli 2vnä 82cm, nyt 195cm. Siskoni oli 2vnä 87cm, nyt 165cm......

[quote author="Vierailija" time="02.05.2006 klo 20:28"]

Itse olin 2vnä 79cm, nyt 180cm. Mieheni oli 2vnä 82cm, nyt 195cm. Siskoni oli 2vnä 87cm, nyt 165cm......

[/quote]
Vastaa Lainaa Ilmoita asiaton sisältö
0 0

Mitä sitten jos tulisikin? APua apua on tässä maailmassa pahempiakin ongelmia kuin yks pituus!

[quote author="Vierailija" time="02.05.2006 klo 20:30"]

[/quote]
Vastaa Lainaa Ilmoita asiaton sisältö
0 0

No noiden pituusarvioiden onnistumisprosentti on varmaan pakkasen puolella! :D

Mun veljestä olisi pitänyt tulla 160 cm, nyt parikymppisenä on 174cm. Mun puolestani olisi pitänyt liittyä Suomen naisten koripallomaajoukkueeseen, 192cm oli ennuste.. Maailmaa katselen kuitenkin suhteellisen paljon lähempää, pituutta vain 168cm! :)

[quote author="Vierailija" time="02.05.2006 klo 20:33"]

Mun veljestä olisi pitänyt tulla 160 cm, nyt parikymppisenä on 174cm. Mun puolestani olisi pitänyt liittyä Suomen naisten koripallomaajoukkueeseen, 192cm oli ennuste.. Maailmaa katselen kuitenkin suhteellisen paljon lähempää, pituutta vain 168cm! :)

[/quote]
Vastaa Lainaa Ilmoita asiaton sisältö
0 0

No jos ap:n lapsi on 2-vuotiaana vain 81cm niin onhan se selvasti keskivertoa lyhyempi eli tuskin tulee pitkaa aikuista pojasta.

[quote author="Vierailija" time="02.05.2006 klo 20:36"]

[/quote]
Vastaa Lainaa Ilmoita asiaton sisältö
0 0

Joo, minustakin piti tulla 184-senttinen mannekiini.

Jostain syystä vain kasvu pysähtyi 160 sentin kohdalla...

[quote author="Vierailija" time="02.05.2006 klo 20:40"]

Jostain syystä vain kasvu pysähtyi 160 sentin kohdalla...

[/quote]
Vastaa Lainaa Ilmoita asiaton sisältö
0 0

Pituusarvioista:

Meidän poika on nyt 2v ja 96senttiä. Toivon tosiaan ettei nyt aivan kaksinkertaista tuota enää:o))))

Itse sain arvioksi aikoinaan, että kasvan peräti 199 senttiseksi. Onneksi kasvu pysähtyi 178 sentiin. Siinäkin on ihan tarpeeksi!

[quote author="Vierailija" time="02.05.2006 klo 22:09"]

Meidän poika on nyt 2v ja 96senttiä. Toivon tosiaan ettei nyt aivan kaksinkertaista tuota enää:o))))

Itse sain arvioksi aikoinaan, että kasvan peräti 199 senttiseksi. Onneksi kasvu pysähtyi 178 sentiin. Siinäkin on ihan tarpeeksi!

[/quote]
Vastaa Lainaa Ilmoita asiaton sisältö
0 0

4:lle

Jaa ei vai? No lyhyitä ovat vuosikymmenet, koskapa meidän pojille ennusteet tehtiin viime kesänä.

[quote author="Vierailija" time="02.05.2006 klo 22:23"]

Jaa ei vai? No lyhyitä ovat vuosikymmenet, koskapa meidän pojille ennusteet tehtiin viime kesänä.

[/quote]
Vastaa Lainaa Ilmoita asiaton sisältö
0 0

Ei kai tuo kaava ihan pidä paikkaansa. Sen mukaan meidän esikosesta pitäisi tulla vain 190 cm,

mutta käyrien perusteella saivat ennustepituudeksi 195-196 cm.

[quote author="Vierailija" time="02.05.2006 klo 22:24"]

mutta käyrien perusteella saivat ennustepituudeksi 195-196 cm.

[/quote]
Vastaa Lainaa Ilmoita asiaton sisältö
0 0

Ei pidä paikkansa. Veljeni oli pikkukirppu 2v, en muista tarkkaa mittaa

mutta joku 160 olis pitänyt tulla. Tuli kuitenkin 176cm, eli ihan miehen pituinen. Itse olin lapsena " lipputanko" ja nyt 165...Lopetin kasvamisen 13v. Veljeni kasvoi vielä 20vuotiaana.

[quote author="Vierailija" time="02.05.2006 klo 22:30"]

mutta joku 160 olis pitänyt tulla. Tuli kuitenkin 176cm, eli ihan miehen pituinen. Itse olin lapsena " lipputanko" ja nyt 165...Lopetin kasvamisen 13v. Veljeni kasvoi vielä 20vuotiaana.

[/quote]
Vastaa Lainaa Ilmoita asiaton sisältö
0 0

me vanhemmat ollaan itse lyhyitä; minä 163 ja mies 172...

pojasta pitäis tulla yli 190cm ja tytöstäkin lähemmäs 180cm...

pitkiltä vaikuttaa!!!!

[quote author="Vierailija" time="02.05.2006 klo 22:31"]

pojasta pitäis tulla yli 190cm ja tytöstäkin lähemmäs 180cm...

pitkiltä vaikuttaa!!!!

[/quote]
Vastaa Lainaa Ilmoita asiaton sisältö
0 0

'

Mä olen kuullut jostain seuraavanlaisen laskukaavan: tytöillä vanhempien pituuksien keskiarvo miinus 3 cm, pojilla vanhempien keskiarvo plus 3 cm. Ja tämän mukaan laskettu pitää yhtä meidän neuvolan arvion kanssa. Tai siis voihan olla, että neuvolan arvio tehdään juuri tämän mukaan

[quote author="Vierailija" time="02.05.2006 klo 22:45"]

Mä olen kuullut jostain seuraavanlaisen laskukaavan: tytöillä vanhempien pituuksien keskiarvo miinus 3 cm, pojilla vanhempien keskiarvo plus 3 cm. Ja tämän mukaan laskettu pitää yhtä meidän neuvolan arvion kanssa. Tai siis voihan olla, että neuvolan arvio tehdään juuri tämän mukaan

[/quote]
Vastaa Lainaa Ilmoita asiaton sisältö
0 0

Nuo arviot on ihan hanurista

kaveri oli lapsena tosi pitkä ja aikuisena semmonen reilu 160 cm nainen. Kasvutahti voi vaihdella paljonkin. Joillekin miehillehän tulee pituutta vielä armeijassakin...

[quote author="Vierailija" time="02.05.2006 klo 22:49"]

kaveri oli lapsena tosi pitkä ja aikuisena semmonen reilu 160 cm nainen. Kasvutahti voi vaihdella paljonkin. Joillekin miehillehän tulee pituutta vielä armeijassakin...

[/quote]
Vastaa Lainaa Ilmoita asiaton sisältö
0 0

Tuo 14 teoria kuulosti hyvältä,


mutta kun rupesin miettimään asiaa tarkemmin, niin se ei enää vaikuttanutkaan niin hyvältä. Tuon mukaan kaikkien sellaisten parien, joissa nainen on silmin havaittavasti miestä lyhyempi, pojista tulee isiään lyhyempiä.

Esim. Nainen 165 cm, mies 185 cm = poika 178 cm

Näin ei kuitenkaan havaintojeni mukaan ole. Mieheni on isäänsä pidempi, samoin serkkuni.

[quote author="Vierailija" time="02.05.2006 klo 22:54"]


mutta kun rupesin miettimään asiaa tarkemmin, niin se ei enää vaikuttanutkaan niin hyvältä. Tuon mukaan kaikkien sellaisten parien, joissa nainen on silmin havaittavasti miestä lyhyempi, pojista tulee isiään lyhyempiä.

Esim. Nainen 165 cm, mies 185 cm = poika 178 cm

Näin ei kuitenkaan havaintojeni mukaan ole. Mieheni on isäänsä pidempi, samoin serkkuni.

[/quote]
Vastaa Lainaa Ilmoita asiaton sisältö
0 0

Oletteko kokeilleet verkkoklinikan laskuria? www . verkkoklinikka . fi

Tärkein pointti kuitenkin on se milloin viimeinen kasvupyrähdys tapahtuu.

Kansanuskomuksia on myös 105 cm + 1 v. pituus

[quote author="Vierailija" time="02.05.2006 klo 22:55"]

Tärkein pointti kuitenkin on se milloin viimeinen kasvupyrähdys tapahtuu.

Kansanuskomuksia on myös 105 cm + 1 v. pituus

[/quote]
Vastaa Lainaa Ilmoita asiaton sisältö
0 0

Mun piti tulla tuolla perusteella 186cm mutta joku meni vikaan ja olen vain 164cm :D

[quote author="Vierailija" time="02.05.2006 klo 22:59"]

[/quote]
Vastaa Lainaa Ilmoita asiaton sisältö
0 0

tupakointi, puberteetin alku, ravitsemus ym. seikat vaikuttavat aikuispituuteen

Lisäksi erilaiset sairaudetkin voivat vaikuttaa pituuteen (liikakasvu, lyhytkasvu) syöpähoidot, ennenaikainen murrosikä jne....


Suhteellinen pituus ja odotuspituus
Suhteellinen pituus poistaa pituuden vertailussa ikä- ja sukupuolirajat. Se ilmoittaa poikkeaman iän ja sukupuolen mukaisesta keskipituudesta SD-yksikköinä ja on keskimittaisella 0.
Enemmistöllä suhteellinen pituus säilyy lähes muuttumattomana koko kasvukauden ajan, eli heidän kasvunsa on johdonmukaista.
Odotuspituus on perhekohtainen keskimääräinen pituus, ei ennustepituus.
Odotuspituus voidaan laskea kaavasta
[(vanhempien pituuden keskiarvo)¿171]/10
Esim. jos isän pituus on 185 cm ja äidin 165 cm, on lapsen odotuspituus ((185 + 165)/2¿171)/10 = 4/10 = +0.4 SD.
Vaihtoehtoisesti odotuspituus voidaan määrittää käyrästölomakkeissa olevasta nomogrammista.

Kasvurytmi, kasvunvara, kypsyysaste ja luustoikä
Kasvurytmillä tarkoitetaan kasvun ja kehityksen eri vaiheiden kestoa. Tyttöjen kasvukausi on keskimäärin 2 v lyhyempi kuin poikien.
Kasvunvaralla tarkoitetaan geneettisen perimän mukaista, suotuisissa olosuhteissa toteutuvaa aikuispituutta.
Kypsyysasteen objektiivisin määritystapa on luustoikä eli sukupuolen mukainen keskimääräinen ikä, jota luuston todettu kypsymisaste vastaa.
Luustoiän tulkinnassa tarvitaan kokemusta, ja on hyvä muistaa, että se ei anna diagnostista informaatiota; se kertoo vain luuston kypsyysasteen kalenteri-ikään verrattuna.
Mittasuhteet ja istumapituus
Syntymää edeltävä kasvu on pääasiassa pään ja vartalon kasvua.
Lapsuuden kasvu on pääasiassa raajojen kasvua ja murrosiän pyrähdys jälleen vartalon kasvua.
Istumapituus kuvaa alaraajojen ja vartalon suhdetta. Istumapituus ilmoitetaan prosenttiosuutena pituudesta 1.

[quote author="Vierailija" time="02.05.2006 klo 23:05"]

Lisäksi erilaiset sairaudetkin voivat vaikuttaa pituuteen (liikakasvu, lyhytkasvu) syöpähoidot, ennenaikainen murrosikä jne....


Suhteellinen pituus ja odotuspituus
Suhteellinen pituus poistaa pituuden vertailussa ikä- ja sukupuolirajat. Se ilmoittaa poikkeaman iän ja sukupuolen mukaisesta keskipituudesta SD-yksikköinä ja on keskimittaisella 0.
Enemmistöllä suhteellinen pituus säilyy lähes muuttumattomana koko kasvukauden ajan, eli heidän kasvunsa on johdonmukaista.
Odotuspituus on perhekohtainen keskimääräinen pituus, ei ennustepituus.
Odotuspituus voidaan laskea kaavasta
[(vanhempien pituuden keskiarvo)¿171]/10
Esim. jos isän pituus on 185 cm ja äidin 165 cm, on lapsen odotuspituus ((185 + 165)/2¿171)/10 = 4/10 = +0.4 SD.
Vaihtoehtoisesti odotuspituus voidaan määrittää käyrästölomakkeissa olevasta nomogrammista.

Kasvurytmi, kasvunvara, kypsyysaste ja luustoikä
Kasvurytmillä tarkoitetaan kasvun ja kehityksen eri vaiheiden kestoa. Tyttöjen kasvukausi on keskimäärin 2 v lyhyempi kuin poikien.
Kasvunvaralla tarkoitetaan geneettisen perimän mukaista, suotuisissa olosuhteissa toteutuvaa aikuispituutta.
Kypsyysasteen objektiivisin määritystapa on luustoikä eli sukupuolen mukainen keskimääräinen ikä, jota luuston todettu kypsymisaste vastaa.
Luustoiän tulkinnassa tarvitaan kokemusta, ja on hyvä muistaa, että se ei anna diagnostista informaatiota; se kertoo vain luuston kypsyysasteen kalenteri-ikään verrattuna.
Mittasuhteet ja istumapituus
Syntymää edeltävä kasvu on pääasiassa pään ja vartalon kasvua.
Lapsuuden kasvu on pääasiassa raajojen kasvua ja murrosiän pyrähdys jälleen vartalon kasvua.
Istumapituus kuvaa alaraajojen ja vartalon suhdetta. Istumapituus ilmoitetaan prosenttiosuutena pituudesta 1.

[/quote]
Vastaa Lainaa Ilmoita asiaton sisältö
0 0

16:lle

Ja silloin perheen kaikista pojista pitäisi keskenään tulla yhtä pitkiä, samoin tytöistä keskenään.
Ei kovin uskottava teoria mielestäni.

[quote author="Vierailija" time="02.05.2006 klo 23:06"]

Ja silloin perheen kaikista pojista pitäisi keskenään tulla yhtä pitkiä, samoin tytöistä keskenään.
Ei kovin uskottava teoria mielestäni.

[/quote]
Vastaa Lainaa Ilmoita asiaton sisältö
0 0

....

Syntymän ja murrosiän välinen kasvu
Kasvu koostuu kolmesta, osittain päällekkäisestä vaiheesta: alkukasvusta, lapsuuden kasvusta ja murrosiän kasvupyrähdyksestä, joista jokaisella on omat säätelymekanisminsa ja häiriönsä.
Alkukasvu on suurimmaksi osaksi sikiön nopeaa kasvua, mutta se jatkuu hidastuvana n. 2¿3 v ikään saakka.
Normaalin alkukasvun tärkein ehto on hyvä ja riittävä ravitsemus.
Imeväisiän kasvua on tulkittava varoen. Paino vaihtelee erityisesti suolen ja rakon toiminnan mukaan. Myös toistuvat infektiot vaikuttavat herkästi painoon. Pituus vaihtelee painoa vähemmän. Yksi mittaustulos saattaa olla merkityksetön; jo tässäkin iässä kasvun pitempiaikainen seuranta on tärkeätä.
Lapsuuden kasvu alkaa alkukasvun vielä kestäessä n. 6 kk iästä ja jatkuu hidastuvana koko kasvukauden ajan.
Kasvu asettuu omalle " kanavalleen" yleensä kahteen ikävuoteen mennessä. Tämän jälkeen kasvu etenee johdonmukaisesti, suhteellisen pituuden juurikaan muuttumatta.
Ensimmäisen vuoden jälkeen kasvunopeus hidastuu melko tasaisesti murrosiän alkuun saakka. Vuosikasvu on hitaimmillaan juuri ennen murrosiän kasvupyrähdystä.
Useiden lasten kasvu nopeutuu lisäksi 6¿8-vuotiaana vähän; tämä on ns. keskilapsuuden pyrähdys.
Käytännössä lapsen tulisi kasvaa vuosittain 4¿7 cm vauhdilla lapsuusiällä.
Murrosiän kasvu on kolmivaiheinen: hidas kasvu varhaisessa murrosiässä, n. kaksi vuotta kestävä pyrähdys sekä lopullinen hidastuminen ja päättyminen.
Varhain kypsyvien kasvupyrähdys ilmaantuu keskimääräistä nuoremmassa iässä ja johtaa pituuden karkaamiseen käyrästöllä ylöspäin.
Myöhään kypsyvä jatkaa kasvuaan lapsuusiän hidastuvalla kasvunopeudella ja näyttää taittavan kasvuaan alaspäin.
Pituuden mittaus ja kasvukäyrästöt
Kunnolliset välineet ja oikeaoppinen mittaustekniikka ovat kasvun seurannan perusedellytyksiä.
Lapsen pitää seistä jalat paljaina, polvet ja lonkat suorina, kantapäät yhdessä, olkapäät rentoina. Silmien ulkonurkkien ja korva-aukkojen tulee olla samassa tasossa.
Alle 2-vuotiaan pituus mitataan selin makuulla, paljaista kantapäistä päälakeen.
Kasvukäyrien ns. esitieto-osa (syntymämitat, vanhempien pituudet, odotuspituus ja vanhempien kypsymisaikataulu) on muistettava täyttää.
Lapsen ja nuoren kasvua tulisi seurata vuosittain peruskoulun päättymiseen saakka.
Käyrästöjen tulkinta
Jos merkintä viittaa kasvun taittumiseen, on ensimmäisenä tarkistettava käyrästömerkintä. Myös mittaustulos kannattaa tarkistaa.
Usean mittauksen varmentama muutos kasvussa edellyttää pikaista kasvuhäiriön selvitystä ja koko terveydentilan arviointia.
Lääkärin arviolla on kiire tilanteissa, joissa kasvun muutokseen liittyy sairauden oireita.
Suhteellisen painon lisääntymiseen kannattaa myös puuttua varhaisessa vaiheessa lihavuuden ehkäisemiseksi.
Pituuden ja painon samanaikainen muuttuminen viittaa usein sairauteen.
Murrosiässä seulontasäännöt eivät toimi. Kasvu on muistettava suhteuttaa murrosiän kehitykseen ja nuoren kokonaistilanteeseen.
Toistetussa pituusmittauksessa todettu seularajan rikkoontuminen on indikaatio erikoissairaanhoidon konsultaatioon, vaikka perustutkimusten tulokset olisivatkin normaalit.
Lyhytkasvuisuuden syyt
Normaalin variantit
Lyhyt normaalin variantti on perinyt pienen aikuiskoon. Syntymäkoko on usein pieni, kasvu on johdonmukaista ja luustoikä normaalirajoissa.
Hidas normaalin variantti on perinyt hitaan kasvun ja kypsymisen. Tila on useimmiten poikien ongelma. Lähisuvusta löytyy samalla tavalla kasvaneita. Krooniset sairaudet pitää muistaa erotusdiagnostiikassa.
Kaksinkertainen miinusvariantti on perinyt sekä lyhyen aikuiskoon että hitaan kasvurytmin.
Synnynnäiset kasvuhäiriöt
Historiallisesti synnynnäiset kasvuhäiriöt on jaettu symmetrisiin (häiriytynyt pituuden, painon ja päänympäryksen kehitys) ja epäsymmetrisiin häiriöihin (pieni paino pituuteen nähden).
Symmetrisen kasvuhäiriön ajatellaan johtuvan alkuraskauden häiriöstä ja myöhempää kasvuennustetta pidetään huonona.
Epäsymmetrisen kasvuhäiriön ajatellaan johtuvan raskauden viimeisen kolmanneksen häiriöstä ja myöhempää kasvuennustetta pidetään hyvänä.
Luuston sairaudet (osteokondrodysplasiat) aiheuttavat tyypillisesti mittasuhteiltaan poikkeavan kasvuhäiriön. Luuston ja ruston kehitys on häiriintynyt; tavallisimmin raajat ovat epäsuhtaisen lyhyet. Lievä epäsuhta ei ole aina ilmeinen: istumakorkeuden mittaaminen on tärkeää. Luokittelu perustuu enimmäkseen kliinisiin ja radiologisiin tunnusmerkkeihin. Useat ryhmän taudit ovat perinnöllisiä. Suomessa kolme yleisintä lyhytraajaisuustilaa, jotka kaikki lyhentävät aikuispituutta 40¿50 cm, ovat
rusto-hiushypoplasia (autosomaalinen resessiivinen); kasvuhäiriön ohella keskeisiä kliinisiä löydöksiä ovat hiusten hentous, nivelsiteiden väljentyminen, kyynärtaipeiden ojennusvajaus, korostunut lannelordoosi ja länkisääret
diastrofinen kasvuhäiriö (autosomaalinen resessiivinen), johon usein liittyy merkittävä liikuntavammaisuus
akondroplasia (autosomaalinen dominantti), jonka tunnusmerkkejä ovat suuri, lyhytpohjainen kallo ja matala nenänselkä.
Kromosomipoikkeavuuksista tärkeimpiä ovat Turnerin oireyhtymä (45,X tai tämän erilaiset mosaikismimuunnokset).
Tyypillisiä löydöksiä ovat pieni syntymäkoko, vastasyntyneen käsien ja jalkojen lymfedeema, leveä rintakehä, suuri nänniväli ja hypoplastiset nännit, korkea suulaki, matala hiusraja, kaulapoimut ja cubitus valgus. Luomia on usein tavallista runsaammin. Ulkonäkö voi olla myös täysin normaali ja lyhyys tytön ainoa ilmeinen poikkeavuus.
Muut prenataaliset kasvuhäiriöt voivat johtua infektioista (vihurirokko, sytomegalovirus), istukan toimintahäiriöistä, lääkkeistä (varfariini, eräät epilepsialääkkeet), geneettisistä syistä (kromosomianomaliat, monogeeniset viat), äidin päihteiden tai lääkkeiden käytöstä.
Mulibrey-nanismi (mu¿li¿br¿ey = muscle, liver, brain, eyes) on suomalaiseen tautiperintöön kuuluva autosomissa peittyvästi periytyvä prenataalinen kasvuhäiriö. Kasvot ovat kolmiomaiset, otsa prominentti ja raajat ja vartalo hennot.
Silver¿Russel-oireyhtymän kliinisiä piirteitä ovat kolmiomaiset pienet kasvot, vartalon epäsymmetria, hento rakenne ja pikkusormien klinidaktylia.
Hankitut kasvuhäiriöt
Aliravitsemus on maailmassa yleisin häiriintyneen kasvun syy.
Suomessa aliravitsemusta voivat aiheuttaa mm. laihuushäiriö ja muut syömishäiriöt, masennus tai pitkäaikaissairaudet, kuten keliakia, Crohnin tauti tai vaikea munuaisten toiminnanvajaus.
Riisitaudin 3 eri muodot voivat myös hidastaa kasvua.
Psykososiaalinen kasvuhäiriö syntyy rakkauden ja huolenpidon puutteesta. Hidastuneen tai ääritapauksissa pysähtyneen kasvun lisäksi sille on tunnusomaista tunne-elämän häiriö ja epänormaali käyttäytyminen. Kasvuhäiriö on palautuva.
Krooniset sairaudet (sydämen ja keuhkojen sairaudet, anemiat, joihin liittyy hypoksia, vaikeat munuaisairaudet, keliakia, Crohnin tauti) hidastavat usein kasvua ja kypsymistä. Glukokortikoidihoito on suhteellisen tavallinen astmaa, reumaa, nefroosia tai veritautia sairastavien lasten kasvuhäiriön aiheuttaja.
Kasvuiän hypotyreoosiin liittyy aina kasvun hidastuminen. Kasvun taittuessa alaspäin suhteellinen paino taittuu samanaikaisesti ylöspäin (ristiinmuutos). Luuston kypsyminen hidastuu selvästi.
Kasvuhormonin vajaus voi olla synnynnäinen tai myöhemmin ilmaantuvien häiriöiden (esim. kasvaimet) tai niiden hoidon (sädehoito) aikaansaama. Se voi olla täydellinen (harvinaiset geenipuutokset) tai osittainen ja vaihdella asteeltaan lievästä vaikeaan. Vajaus on useimmiten erillinen, mutta siihen voi liittyä muidenkin aivolisäkehormonien vajaaeritystä.

Klassisen kasvuhormonivajauksen kokonaisesiintyvyys ulkomaisissa arvioissa on 1/4 000 kouluikäisillä. Suomessa uusia tapauksia todetaan n. 30 vuodessa.
Idiopaattiseen kasvuhormonin vajaukseen liittyy useimmiten jokin perintaalivaiheen häiriö (perätilasynnytys, äidin verenvuoto, intrauteriininen hypoksia, synnytyksenaikainen asfyksia).
Orgaanisista syistä yleisin on aivokasvainten hoito eli hypotalamusalueen sädehoito.
Kasvaimista yleisin on kraniofaryngeooma, joka hitaasti kasvaessaan tuhoaa aivolisäkettä ja hypotalamusta.
Synnynnäinen vaje liittyy erilaisiin keskiviivan kehityshäiriöihin, useimmiten septo-optiseen dysplasiaan.
Kasvuhormonivajauspotilaan kasvu on aina hidasta ja suhteellinen pituus vähenee jatkuvasti.
Kasvuhormonivajauspotilas näyttää usein ikätovereitaan nuoremmalta; useimmiten ulkonäkö on kuitenkin aivan tavallinen.
Lyhytkasvuisuuden selvittely
Kasvutiedot analysoidaan huolellisesti (tarkista alkuperäiset lukuarvot ja mittauspäivämäärät). Arvioitaessa lyhytkasvuista lasta on hyvä esittää seuraavat kysymykset:
Onko lapsi todella lyhyt? (< ¿2.5 SD)
Kasvaako lapsi hitaasti?
Onko kasvuhäiriö kehittynyt jo sikiökaudella vai vasta myöhemmin?
Onko muita kliinisiä erityispiirteitä?
Onko kasvu edennyt johdonmukaisesti vai onko se taittunut 1?
Taittunut pituuskasvu
Taittuneeseen pituuskasvuun liittyvä suhteellisen painon lisääntyminen viittaa aivolisäkkeen vajaatoimintaan (kasvuhormonin vajaus), hypotyreoosiin tai hyperglukokortikoidismiin (tavallisimmin iatrogeeniseen, peroraalisella kortikosteroidilla aiheutettuun).
Taittuneeseen pituuskasvuun liittyvä suhteellisen painon väheneminen viittaa kroonisiin sairauksiin (suolisto, munuaiset, sydän, keuhkot) tai rakkauden puutteeseen.
Kasvuhormonimääritykset tehdään erikoissairaanhoidossa vasta, kun hypotyreoosi, keliakia ja psykososiaalinen kasvuhäiriö (jotka voivat aiheuttaa sekundaarisen kasvuhormonin vajauksen) on suljettu pois.
Johdonmukainen kasvu
Mikäli lapsen ulkonäkö on tavallinen, hän on luultavasti terve, ellei ole erityisen lyhyt.
Jos ulkonäkö on erikoinen ja raajat ovat lyhyet, taustalla on jokin luuston kehityshäiriö eli osteokondrodysplasia.
Jos lapsella on " oireyhtymäulkonäkö" , on selvitettävä, sopiiko se johonkin tunnettuun oireyhtymään ja tutkittava kromosomit.
Anamneesi: lähiomaisten pituus ja murrosiän aikataulu, sisarusten kasvu, lapsen sosiaalinen ympäristö (saako lapsi riittävästi rakkautta?)
Status: mahdolliset rakennepoikkeavuudet, oireyhtymäpiirteet, mittasuhteet (istumapituus) ja murrosiän kehitysaste
Laboratoriotutkimukset kroonisten sairauksien poissulkemiseksi:
PVK, B-La
S-T4V ja TSH
Keliakiaseula
S-Ca, S-Pi, AFOS.
Läheteindikaatiot erikoissairaanhoitoon ja lähetteessä edellytettävät tiedot
Toistetussa pituusmittauksessa todettu seularajan rikkoontuminen, vaikka perustutkimusten tulokset olisivatkin normaalit.
Lähetteen mukana on aina toimitettava aikaisemmat kasvutiedot sekä tiedot lapsen vanhempien aikuispituuksista ja kypsymisaikatauluista.
Lyhytkasvuisuuden hoito
Lyhyyteen voi liittyä psykososiaalisia haittoja ja itsetunto-ongelmia.
Ympäristö suhtautuu lyhytkasvuiseen usein pituuden eikä todellisen iän mukaan.
Ongelmat korostuvat murrosiässä, jolloin tuen tarve on suurin.
Hoidon tavoitteena on sekä vaikuttaa ympäristöön ja lapsen itsetuntoon että edistää kasvua.
Kasvuhormonihoito A on tullut helpommin saatavaksi synteettisten valmisteiden myötä, ja samalla sen aiheista päättäminen on vaikeutunut. Hoito on kallis, pitkäaikainen ja vaativa (pistoksia annetaan ihon alle kerran vuorokaudessa erityisellä kynällä tai autoinjektorilaitteella).
Vain biokemiallisesti osoitettu kasvuhormonivajaus kuuluu Kelan erityiskorvattavuuden piiriin.
Kasvuhormonihoidolle voidaan myöntää peruskorvattavuus Turnerin oireyhtymässä, munuaisten vajaatoiminnassa, SGA-tilanteessa ja harkinnan mukaan muissa vaikeaan kasvuhäiriöön johtavissa sairauksissa.
Kasvuhormonihoitoa voivat Suomessa määrätä vain lastenendokrinologian ja lastennefrologian erikoislääkärit.
Pitkäkasvuisuuden syyt ja tutkiminen
Johdonmukainen kasvu
Yleisin on perinnöllinen normaalivariantti.
Diagnoosille on olennaista tieto perimästä.
Tärkeitä patologisista tiloista erottavia piirteitä ovat normaalin rajoissa olevat mittasuhteet ja luustoikä.
Marfanin oireyhtymälle sekä homokystinurialle on ominaista raajojen liikakasvu (istumapituuden suhteellisen osuuden väheneminen). Marfan-epäilyissä etsitään mykiön luksaatiota ja mitraaliläpän prolapsia.
Kromosomiylimäärä (Klinefelterin oireyhtymä ja variantit) aiheuttaa raajavoittoisen, muutaman prosentin liikakasvun. Karyotyyppitutkimus on diagnostinen.
Anomaliat ja poikkeavat piirteet voivat viitata Sotosin tai Beckwith¿Wiedemannin oireyhtymään
Ylöspäin taittunut pituuskasvu
Tavalliseen lihavuuteen liittyy kasvun ja luuston kypsymisen lievä nopeutuminen. Lihavuus yhdistyneenä suhteellisen pituuden pienenemiseen on hälyttävä merkki (ks. yllä).
Ennenaikaiseen puberteettiin 4 liittyy kasvun nopeutuminen ja kasvuakin enemmän nopeutunut luuston kypsyminen sekä (usein vasta myöhemmin) muita merkkejä androgeeni- tai estrogeenivaikutuksesta.
Synnynnäisessä lisämunuaishyperplasiassa androgeeniylimäärä kiihdyttää kasvua. Sukupuolisen kypsymisen merkit eivät kummallakaan sukupuolella noudata normaalia pubertaalista kypsymistä. Tila on huomioitava erityisesti poikien kiihtynyttä kasvua selvitettäessä.
Hypertyreoosissa kasvun ja luuston kypsymisen nopeutuminen voi edeltää diagnoosia vuosilla. Suhteellinen paino yleensä vähenee samanaikaisesti (ristioire).
Pitkäkasvuisuuden diagnostiikka
Pitkäkasvuisuuden selvitykset ja aikuispituusennusteen laskeminen on syytä keskittää keskussairaaloihin.
Kohtuuttoman pituuden ehkäisy
Normaaliin kasvuun puuttuminen edellyttää perusteellista harkintaa.
Hoidot ovat edelleenkin kokeellisia ja kriteerit niiden aloittamiseksi on pidettävä tiukkoina.
Lihavuus
Lapsista ja nuorista 10¿20 % on lihavia riippuen lihavuuden määritelmästä .
Kyseessä on ylipainoisuus, kun pituuspaino on 20¿39 % yli keskiarvon ja lihavuus, kun pituuspaino on 40¿59 % yli keskiarvon. Lihavuus on vaikeaa silloin, kun pituuspaino on vähintään 60 %.
Kasvunsa päättäneillä on kyseessä lihavuus silloin, kun BMI ylittää 25 kg/m2.
Pituuspainon (suhteellisen painon) sallituille muutoksille on luotu omat seulontasäännöt (ks. painoseula edellä).
Riskitekijöitä ovat
vanhempien lihavuus
elämän kriisitilanne
vammaisuus
alhainen sosiaaliluokka.
Tavallinen lihavuus johtuu liiallisesta energiansaannista kulutukseen nähden.
Lihavuuden syynä on erityinen sairaus alle 1 %:ssa tapauksista.
Sekä hyvä ruokahalu että makeisten, makeiden juomien ja välipalojen nauttiminen liittyvät lihavuuteen.
Lihavuus imeväisenä merkitsee 2.5-kertaista vaaraa tulla lihavaksi koululaiseksi, mutta lihavista imeväisistä 80 % on kouluun tullessaan normaalipainoisia.
Lihavuus on pysyvää: 50 % lihavista lapsista ja 60 % lihavista murrosikäisistä on aikuisena lihavia.
Lihavat tytöt tulevat usein varhain puberteettiin, lihavien poikien puberteetti taas on usein viivästynyt.
Perusterveydenhuollon lihavuusselvityksiin kuuluvat
S-T4V ja S-TSH hypotyreoosin poissulkemiseksi
sukuanamneesin ja riskitekijöiden kartoitus (sydän- ja verisuonisairaudet, tyypin 2 diabetes).
Hoito
Helpointa on painon lisääntymisen ehkäisy siinä vaiheessa, kun huomattavaa liikapainoa ei vielä ole kehittynyt.
Hoidoksi riittää kasvuiässä usein painon pysyttäminen ennallaan, jolloin pituuskasvu korjaa lihavuuden. Hoitomotivaatio on välttämätöntä tulosten saamiseksi.
Ensijaisena tavoitteena ovat pysyvät ruokailu- ja liikuntatottumusten muutokset.
Toissijaisina tavoitteina ovat yksilöllinen painotavoite ja liitännäissairauksien välttäminen.
Ruokavaliossa muutetaan runsasenergiaisia ruoka-aineita toisiksi.
Koko perhe on saatava hoitoon mukaan, nuorilla yleensä niin, että vanhempien neuvonta järjestetään erikseen.
Liikunnan lisääminen on ensisijainen tavoite nuorten laihdutuksessa C.
Endokriininen ja hypotalaaminen lihavuus
Hankittuun endokriiniseen lihavuuteen (hypotyreoosi, kasvuhormonin vajaus, hyperkortisolismi) liittyy miltei aina lyhyys tai suhteellisen pituuden väheneminen. Kasvukäyrän analysointi on diagnostiikassa ratkaiseva.
Hypotalaaminen lihavuus liittyy kahteen synnynnäiseen oireyhtymään, jotka ovat molemmat harvinaisia.
Prader¿Willin oireyhtymälle tyypillisiä piirteitä ovat vastasyntyneen hypotonisuus (kävelemään oppiminen keskimäärin 2¿2.5 v:n iässä), kehitysvammaisuus, erikoiset kasvot, pienet kädet, klino- ja syndaktylia. Poikien kivekset ovat tavallisesti laskeutumattomat. Lihominen alkaa noin 2 v:n iässä ja kehittyy huomattavaksi. Suomessa syntyy vuosittain 3¿5 tätä oireyhtymää potevaa.
Lawrence¿Moon¿Biedlin oireyhtymän piirteitä ovat neljänteen ikävuoteen mennessä kehittyvä lihavuus, usein lyhytkasvuisuus, heikkolahjaisuus, poly- tai syndaktylia, pigmenttiretinopatia ja genitaalihypoplasia.
Läheteindikaatiot erikoissairaanhoitoon
Ks. 2.
Vaikea lihavuus, pituuspaino > 60 %
Suhteellisen pituuden lasku lihomisen yhteydessä
Oireyhtymäepäily
Epäilty tai todettu sydän- ja verisuonitautien riskitekijä (S-Kol > 6 mmol/l, S-Trigly > 3 mmol/l, hypertonia)
Korkea paastoverensokeri tai poikkeava tulos oraalisessa sokerirasituskokeessa
Munasarjojen monirakkulaoireyhtymän epäily murrosikäisellä lihavalla tytöllä (lihavuus, hirsutismi ja/tai kuukautishäiriöt)
Lähetteen mukana on aina toimitettava lapsen tai nuoren aikaisemmat kasvutiedot ja vanhempien aikuispituudet.

Kirjallisuutta
Dunkel L. Lapsuuden ja nuoruusiän endokrinologiaa. Kirjassa: Välimäki M, Sane T, Dunkel L (toim.). Endokrinologia. Helsinki, Kustannus Oy Duodecim 2000
Tapanainen Päivi. Normaali kasvu. Poikkeava kasvu. Kirjassa: Siimes MA, Petäjä J (toim.). Lastentaudit. Kustannus Oy Duodecim 2004
Sterling HF, Kelnar CJH. Growth in infancy and childhood. Kirjassa: Kelnar C J H ym. (toim.) Growth disorders, pathophysiology and treatment. 1. painos, Chapman & Hall, 1998
Dunkel L, Voutilainen R, Komulainen J, Jääskeläinen J. Lasten pituuskasvun häiriöiden kiireetön hoito, Yhtenäiset kiirettömän hoidon perusteet. Sosiaali- ja terveysministeriö, Oppaita 2005:5
Dunkel L, Voutilainen R, Komulainen J, Jääskeläinen J, Salo M. Lasten lihavuuden hoito. Yhtenäiset kiirettömän hoidon perusteet. Sosiaali- ja terveysministeriö, Oppaita 2005:5
www . terveysportti . fi

[quote author="Vierailija" time="02.05.2006 klo 23:09"]

Syntymän ja murrosiän välinen kasvu
Kasvu koostuu kolmesta, osittain päällekkäisestä vaiheesta: alkukasvusta, lapsuuden kasvusta ja murrosiän kasvupyrähdyksestä, joista jokaisella on omat säätelymekanisminsa ja häiriönsä.
Alkukasvu on suurimmaksi osaksi sikiön nopeaa kasvua, mutta se jatkuu hidastuvana n. 2¿3 v ikään saakka.
Normaalin alkukasvun tärkein ehto on hyvä ja riittävä ravitsemus.
Imeväisiän kasvua on tulkittava varoen. Paino vaihtelee erityisesti suolen ja rakon toiminnan mukaan. Myös toistuvat infektiot vaikuttavat herkästi painoon. Pituus vaihtelee painoa vähemmän. Yksi mittaustulos saattaa olla merkityksetön; jo tässäkin iässä kasvun pitempiaikainen seuranta on tärkeätä.
Lapsuuden kasvu alkaa alkukasvun vielä kestäessä n. 6 kk iästä ja jatkuu hidastuvana koko kasvukauden ajan.
Kasvu asettuu omalle " kanavalleen" yleensä kahteen ikävuoteen mennessä. Tämän jälkeen kasvu etenee johdonmukaisesti, suhteellisen pituuden juurikaan muuttumatta.
Ensimmäisen vuoden jälkeen kasvunopeus hidastuu melko tasaisesti murrosiän alkuun saakka. Vuosikasvu on hitaimmillaan juuri ennen murrosiän kasvupyrähdystä.
Useiden lasten kasvu nopeutuu lisäksi 6¿8-vuotiaana vähän; tämä on ns. keskilapsuuden pyrähdys.
Käytännössä lapsen tulisi kasvaa vuosittain 4¿7 cm vauhdilla lapsuusiällä.
Murrosiän kasvu on kolmivaiheinen: hidas kasvu varhaisessa murrosiässä, n. kaksi vuotta kestävä pyrähdys sekä lopullinen hidastuminen ja päättyminen.
Varhain kypsyvien kasvupyrähdys ilmaantuu keskimääräistä nuoremmassa iässä ja johtaa pituuden karkaamiseen käyrästöllä ylöspäin.
Myöhään kypsyvä jatkaa kasvuaan lapsuusiän hidastuvalla kasvunopeudella ja näyttää taittavan kasvuaan alaspäin.
Pituuden mittaus ja kasvukäyrästöt
Kunnolliset välineet ja oikeaoppinen mittaustekniikka ovat kasvun seurannan perusedellytyksiä.
Lapsen pitää seistä jalat paljaina, polvet ja lonkat suorina, kantapäät yhdessä, olkapäät rentoina. Silmien ulkonurkkien ja korva-aukkojen tulee olla samassa tasossa.
Alle 2-vuotiaan pituus mitataan selin makuulla, paljaista kantapäistä päälakeen.
Kasvukäyrien ns. esitieto-osa (syntymämitat, vanhempien pituudet, odotuspituus ja vanhempien kypsymisaikataulu) on muistettava täyttää.
Lapsen ja nuoren kasvua tulisi seurata vuosittain peruskoulun päättymiseen saakka.
Käyrästöjen tulkinta
Jos merkintä viittaa kasvun taittumiseen, on ensimmäisenä tarkistettava käyrästömerkintä. Myös mittaustulos kannattaa tarkistaa.
Usean mittauksen varmentama muutos kasvussa edellyttää pikaista kasvuhäiriön selvitystä ja koko terveydentilan arviointia.
Lääkärin arviolla on kiire tilanteissa, joissa kasvun muutokseen liittyy sairauden oireita.
Suhteellisen painon lisääntymiseen kannattaa myös puuttua varhaisessa vaiheessa lihavuuden ehkäisemiseksi.
Pituuden ja painon samanaikainen muuttuminen viittaa usein sairauteen.
Murrosiässä seulontasäännöt eivät toimi. Kasvu on muistettava suhteuttaa murrosiän kehitykseen ja nuoren kokonaistilanteeseen.
Toistetussa pituusmittauksessa todettu seularajan rikkoontuminen on indikaatio erikoissairaanhoidon konsultaatioon, vaikka perustutkimusten tulokset olisivatkin normaalit.
Lyhytkasvuisuuden syyt
Normaalin variantit
Lyhyt normaalin variantti on perinyt pienen aikuiskoon. Syntymäkoko on usein pieni, kasvu on johdonmukaista ja luustoikä normaalirajoissa.
Hidas normaalin variantti on perinyt hitaan kasvun ja kypsymisen. Tila on useimmiten poikien ongelma. Lähisuvusta löytyy samalla tavalla kasvaneita. Krooniset sairaudet pitää muistaa erotusdiagnostiikassa.
Kaksinkertainen miinusvariantti on perinyt sekä lyhyen aikuiskoon että hitaan kasvurytmin.
Synnynnäiset kasvuhäiriöt
Historiallisesti synnynnäiset kasvuhäiriöt on jaettu symmetrisiin (häiriytynyt pituuden, painon ja päänympäryksen kehitys) ja epäsymmetrisiin häiriöihin (pieni paino pituuteen nähden).
Symmetrisen kasvuhäiriön ajatellaan johtuvan alkuraskauden häiriöstä ja myöhempää kasvuennustetta pidetään huonona.
Epäsymmetrisen kasvuhäiriön ajatellaan johtuvan raskauden viimeisen kolmanneksen häiriöstä ja myöhempää kasvuennustetta pidetään hyvänä.
Luuston sairaudet (osteokondrodysplasiat) aiheuttavat tyypillisesti mittasuhteiltaan poikkeavan kasvuhäiriön. Luuston ja ruston kehitys on häiriintynyt; tavallisimmin raajat ovat epäsuhtaisen lyhyet. Lievä epäsuhta ei ole aina ilmeinen: istumakorkeuden mittaaminen on tärkeää. Luokittelu perustuu enimmäkseen kliinisiin ja radiologisiin tunnusmerkkeihin. Useat ryhmän taudit ovat perinnöllisiä. Suomessa kolme yleisintä lyhytraajaisuustilaa, jotka kaikki lyhentävät aikuispituutta 40¿50 cm, ovat
rusto-hiushypoplasia (autosomaalinen resessiivinen); kasvuhäiriön ohella keskeisiä kliinisiä löydöksiä ovat hiusten hentous, nivelsiteiden väljentyminen, kyynärtaipeiden ojennusvajaus, korostunut lannelordoosi ja länkisääret
diastrofinen kasvuhäiriö (autosomaalinen resessiivinen), johon usein liittyy merkittävä liikuntavammaisuus
akondroplasia (autosomaalinen dominantti), jonka tunnusmerkkejä ovat suuri, lyhytpohjainen kallo ja matala nenänselkä.
Kromosomipoikkeavuuksista tärkeimpiä ovat Turnerin oireyhtymä (45,X tai tämän erilaiset mosaikismimuunnokset).
Tyypillisiä löydöksiä ovat pieni syntymäkoko, vastasyntyneen käsien ja jalkojen lymfedeema, leveä rintakehä, suuri nänniväli ja hypoplastiset nännit, korkea suulaki, matala hiusraja, kaulapoimut ja cubitus valgus. Luomia on usein tavallista runsaammin. Ulkonäkö voi olla myös täysin normaali ja lyhyys tytön ainoa ilmeinen poikkeavuus.
Muut prenataaliset kasvuhäiriöt voivat johtua infektioista (vihurirokko, sytomegalovirus), istukan toimintahäiriöistä, lääkkeistä (varfariini, eräät epilepsialääkkeet), geneettisistä syistä (kromosomianomaliat, monogeeniset viat), äidin päihteiden tai lääkkeiden käytöstä.
Mulibrey-nanismi (mu¿li¿br¿ey = muscle, liver, brain, eyes) on suomalaiseen tautiperintöön kuuluva autosomissa peittyvästi periytyvä prenataalinen kasvuhäiriö. Kasvot ovat kolmiomaiset, otsa prominentti ja raajat ja vartalo hennot.
Silver¿Russel-oireyhtymän kliinisiä piirteitä ovat kolmiomaiset pienet kasvot, vartalon epäsymmetria, hento rakenne ja pikkusormien klinidaktylia.
Hankitut kasvuhäiriöt
Aliravitsemus on maailmassa yleisin häiriintyneen kasvun syy.
Suomessa aliravitsemusta voivat aiheuttaa mm. laihuushäiriö ja muut syömishäiriöt, masennus tai pitkäaikaissairaudet, kuten keliakia, Crohnin tauti tai vaikea munuaisten toiminnanvajaus.
Riisitaudin 3 eri muodot voivat myös hidastaa kasvua.
Psykososiaalinen kasvuhäiriö syntyy rakkauden ja huolenpidon puutteesta. Hidastuneen tai ääritapauksissa pysähtyneen kasvun lisäksi sille on tunnusomaista tunne-elämän häiriö ja epänormaali käyttäytyminen. Kasvuhäiriö on palautuva.
Krooniset sairaudet (sydämen ja keuhkojen sairaudet, anemiat, joihin liittyy hypoksia, vaikeat munuaisairaudet, keliakia, Crohnin tauti) hidastavat usein kasvua ja kypsymistä. Glukokortikoidihoito on suhteellisen tavallinen astmaa, reumaa, nefroosia tai veritautia sairastavien lasten kasvuhäiriön aiheuttaja.
Kasvuiän hypotyreoosiin liittyy aina kasvun hidastuminen. Kasvun taittuessa alaspäin suhteellinen paino taittuu samanaikaisesti ylöspäin (ristiinmuutos). Luuston kypsyminen hidastuu selvästi.
Kasvuhormonin vajaus voi olla synnynnäinen tai myöhemmin ilmaantuvien häiriöiden (esim. kasvaimet) tai niiden hoidon (sädehoito) aikaansaama. Se voi olla täydellinen (harvinaiset geenipuutokset) tai osittainen ja vaihdella asteeltaan lievästä vaikeaan. Vajaus on useimmiten erillinen, mutta siihen voi liittyä muidenkin aivolisäkehormonien vajaaeritystä.

Klassisen kasvuhormonivajauksen kokonaisesiintyvyys ulkomaisissa arvioissa on 1/4 000 kouluikäisillä. Suomessa uusia tapauksia todetaan n. 30 vuodessa.
Idiopaattiseen kasvuhormonin vajaukseen liittyy useimmiten jokin perintaalivaiheen häiriö (perätilasynnytys, äidin verenvuoto, intrauteriininen hypoksia, synnytyksenaikainen asfyksia).
Orgaanisista syistä yleisin on aivokasvainten hoito eli hypotalamusalueen sädehoito.
Kasvaimista yleisin on kraniofaryngeooma, joka hitaasti kasvaessaan tuhoaa aivolisäkettä ja hypotalamusta.
Synnynnäinen vaje liittyy erilaisiin keskiviivan kehityshäiriöihin, useimmiten septo-optiseen dysplasiaan.
Kasvuhormonivajauspotilaan kasvu on aina hidasta ja suhteellinen pituus vähenee jatkuvasti.
Kasvuhormonivajauspotilas näyttää usein ikätovereitaan nuoremmalta; useimmiten ulkonäkö on kuitenkin aivan tavallinen.
Lyhytkasvuisuuden selvittely
Kasvutiedot analysoidaan huolellisesti (tarkista alkuperäiset lukuarvot ja mittauspäivämäärät). Arvioitaessa lyhytkasvuista lasta on hyvä esittää seuraavat kysymykset:
Onko lapsi todella lyhyt? (< ¿2.5 SD)
Kasvaako lapsi hitaasti?
Onko kasvuhäiriö kehittynyt jo sikiökaudella vai vasta myöhemmin?
Onko muita kliinisiä erityispiirteitä?
Onko kasvu edennyt johdonmukaisesti vai onko se taittunut 1?
Taittunut pituuskasvu
Taittuneeseen pituuskasvuun liittyvä suhteellisen painon lisääntyminen viittaa aivolisäkkeen vajaatoimintaan (kasvuhormonin vajaus), hypotyreoosiin tai hyperglukokortikoidismiin (tavallisimmin iatrogeeniseen, peroraalisella kortikosteroidilla aiheutettuun).
Taittuneeseen pituuskasvuun liittyvä suhteellisen painon väheneminen viittaa kroonisiin sairauksiin (suolisto, munuaiset, sydän, keuhkot) tai rakkauden puutteeseen.
Kasvuhormonimääritykset tehdään erikoissairaanhoidossa vasta, kun hypotyreoosi, keliakia ja psykososiaalinen kasvuhäiriö (jotka voivat aiheuttaa sekundaarisen kasvuhormonin vajauksen) on suljettu pois.
Johdonmukainen kasvu
Mikäli lapsen ulkonäkö on tavallinen, hän on luultavasti terve, ellei ole erityisen lyhyt.
Jos ulkonäkö on erikoinen ja raajat ovat lyhyet, taustalla on jokin luuston kehityshäiriö eli osteokondrodysplasia.
Jos lapsella on " oireyhtymäulkonäkö" , on selvitettävä, sopiiko se johonkin tunnettuun oireyhtymään ja tutkittava kromosomit.
Anamneesi: lähiomaisten pituus ja murrosiän aikataulu, sisarusten kasvu, lapsen sosiaalinen ympäristö (saako lapsi riittävästi rakkautta?)
Status: mahdolliset rakennepoikkeavuudet, oireyhtymäpiirteet, mittasuhteet (istumapituus) ja murrosiän kehitysaste
Laboratoriotutkimukset kroonisten sairauksien poissulkemiseksi:
PVK, B-La
S-T4V ja TSH
Keliakiaseula
S-Ca, S-Pi, AFOS.
Läheteindikaatiot erikoissairaanhoitoon ja lähetteessä edellytettävät tiedot
Toistetussa pituusmittauksessa todettu seularajan rikkoontuminen, vaikka perustutkimusten tulokset olisivatkin normaalit.
Lähetteen mukana on aina toimitettava aikaisemmat kasvutiedot sekä tiedot lapsen vanhempien aikuispituuksista ja kypsymisaikatauluista.
Lyhytkasvuisuuden hoito
Lyhyyteen voi liittyä psykososiaalisia haittoja ja itsetunto-ongelmia.
Ympäristö suhtautuu lyhytkasvuiseen usein pituuden eikä todellisen iän mukaan.
Ongelmat korostuvat murrosiässä, jolloin tuen tarve on suurin.
Hoidon tavoitteena on sekä vaikuttaa ympäristöön ja lapsen itsetuntoon että edistää kasvua.
Kasvuhormonihoito A on tullut helpommin saatavaksi synteettisten valmisteiden myötä, ja samalla sen aiheista päättäminen on vaikeutunut. Hoito on kallis, pitkäaikainen ja vaativa (pistoksia annetaan ihon alle kerran vuorokaudessa erityisellä kynällä tai autoinjektorilaitteella).
Vain biokemiallisesti osoitettu kasvuhormonivajaus kuuluu Kelan erityiskorvattavuuden piiriin.
Kasvuhormonihoidolle voidaan myöntää peruskorvattavuus Turnerin oireyhtymässä, munuaisten vajaatoiminnassa, SGA-tilanteessa ja harkinnan mukaan muissa vaikeaan kasvuhäiriöön johtavissa sairauksissa.
Kasvuhormonihoitoa voivat Suomessa määrätä vain lastenendokrinologian ja lastennefrologian erikoislääkärit.
Pitkäkasvuisuuden syyt ja tutkiminen
Johdonmukainen kasvu
Yleisin on perinnöllinen normaalivariantti.
Diagnoosille on olennaista tieto perimästä.
Tärkeitä patologisista tiloista erottavia piirteitä ovat normaalin rajoissa olevat mittasuhteet ja luustoikä.
Marfanin oireyhtymälle sekä homokystinurialle on ominaista raajojen liikakasvu (istumapituuden suhteellisen osuuden väheneminen). Marfan-epäilyissä etsitään mykiön luksaatiota ja mitraaliläpän prolapsia.
Kromosomiylimäärä (Klinefelterin oireyhtymä ja variantit) aiheuttaa raajavoittoisen, muutaman prosentin liikakasvun. Karyotyyppitutkimus on diagnostinen.
Anomaliat ja poikkeavat piirteet voivat viitata Sotosin tai Beckwith¿Wiedemannin oireyhtymään
Ylöspäin taittunut pituuskasvu
Tavalliseen lihavuuteen liittyy kasvun ja luuston kypsymisen lievä nopeutuminen. Lihavuus yhdistyneenä suhteellisen pituuden pienenemiseen on hälyttävä merkki (ks. yllä).
Ennenaikaiseen puberteettiin 4 liittyy kasvun nopeutuminen ja kasvuakin enemmän nopeutunut luuston kypsyminen sekä (usein vasta myöhemmin) muita merkkejä androgeeni- tai estrogeenivaikutuksesta.
Synnynnäisessä lisämunuaishyperplasiassa androgeeniylimäärä kiihdyttää kasvua. Sukupuolisen kypsymisen merkit eivät kummallakaan sukupuolella noudata normaalia pubertaalista kypsymistä. Tila on huomioitava erityisesti poikien kiihtynyttä kasvua selvitettäessä.
Hypertyreoosissa kasvun ja luuston kypsymisen nopeutuminen voi edeltää diagnoosia vuosilla. Suhteellinen paino yleensä vähenee samanaikaisesti (ristioire).
Pitkäkasvuisuuden diagnostiikka
Pitkäkasvuisuuden selvitykset ja aikuispituusennusteen laskeminen on syytä keskittää keskussairaaloihin.
Kohtuuttoman pituuden ehkäisy
Normaaliin kasvuun puuttuminen edellyttää perusteellista harkintaa.
Hoidot ovat edelleenkin kokeellisia ja kriteerit niiden aloittamiseksi on pidettävä tiukkoina.
Lihavuus
Lapsista ja nuorista 10¿20 % on lihavia riippuen lihavuuden määritelmästä .
Kyseessä on ylipainoisuus, kun pituuspaino on 20¿39 % yli keskiarvon ja lihavuus, kun pituuspaino on 40¿59 % yli keskiarvon. Lihavuus on vaikeaa silloin, kun pituuspaino on vähintään 60 %.
Kasvunsa päättäneillä on kyseessä lihavuus silloin, kun BMI ylittää 25 kg/m2.
Pituuspainon (suhteellisen painon) sallituille muutoksille on luotu omat seulontasäännöt (ks. painoseula edellä).
Riskitekijöitä ovat
vanhempien lihavuus
elämän kriisitilanne
vammaisuus
alhainen sosiaaliluokka.
Tavallinen lihavuus johtuu liiallisesta energiansaannista kulutukseen nähden.
Lihavuuden syynä on erityinen sairaus alle 1 %:ssa tapauksista.
Sekä hyvä ruokahalu että makeisten, makeiden juomien ja välipalojen nauttiminen liittyvät lihavuuteen.
Lihavuus imeväisenä merkitsee 2.5-kertaista vaaraa tulla lihavaksi koululaiseksi, mutta lihavista imeväisistä 80 % on kouluun tullessaan normaalipainoisia.
Lihavuus on pysyvää: 50 % lihavista lapsista ja 60 % lihavista murrosikäisistä on aikuisena lihavia.
Lihavat tytöt tulevat usein varhain puberteettiin, lihavien poikien puberteetti taas on usein viivästynyt.
Perusterveydenhuollon lihavuusselvityksiin kuuluvat
S-T4V ja S-TSH hypotyreoosin poissulkemiseksi
sukuanamneesin ja riskitekijöiden kartoitus (sydän- ja verisuonisairaudet, tyypin 2 diabetes).
Hoito
Helpointa on painon lisääntymisen ehkäisy siinä vaiheessa, kun huomattavaa liikapainoa ei vielä ole kehittynyt.
Hoidoksi riittää kasvuiässä usein painon pysyttäminen ennallaan, jolloin pituuskasvu korjaa lihavuuden. Hoitomotivaatio on välttämätöntä tulosten saamiseksi.
Ensijaisena tavoitteena ovat pysyvät ruokailu- ja liikuntatottumusten muutokset.
Toissijaisina tavoitteina ovat yksilöllinen painotavoite ja liitännäissairauksien välttäminen.
Ruokavaliossa muutetaan runsasenergiaisia ruoka-aineita toisiksi.
Koko perhe on saatava hoitoon mukaan, nuorilla yleensä niin, että vanhempien neuvonta järjestetään erikseen.
Liikunnan lisääminen on ensisijainen tavoite nuorten laihdutuksessa C.
Endokriininen ja hypotalaaminen lihavuus
Hankittuun endokriiniseen lihavuuteen (hypotyreoosi, kasvuhormonin vajaus, hyperkortisolismi) liittyy miltei aina lyhyys tai suhteellisen pituuden väheneminen. Kasvukäyrän analysointi on diagnostiikassa ratkaiseva.
Hypotalaaminen lihavuus liittyy kahteen synnynnäiseen oireyhtymään, jotka ovat molemmat harvinaisia.
Prader¿Willin oireyhtymälle tyypillisiä piirteitä ovat vastasyntyneen hypotonisuus (kävelemään oppiminen keskimäärin 2¿2.5 v:n iässä), kehitysvammaisuus, erikoiset kasvot, pienet kädet, klino- ja syndaktylia. Poikien kivekset ovat tavallisesti laskeutumattomat. Lihominen alkaa noin 2 v:n iässä ja kehittyy huomattavaksi. Suomessa syntyy vuosittain 3¿5 tätä oireyhtymää potevaa.
Lawrence¿Moon¿Biedlin oireyhtymän piirteitä ovat neljänteen ikävuoteen mennessä kehittyvä lihavuus, usein lyhytkasvuisuus, heikkolahjaisuus, poly- tai syndaktylia, pigmenttiretinopatia ja genitaalihypoplasia.
Läheteindikaatiot erikoissairaanhoitoon
Ks. 2.
Vaikea lihavuus, pituuspaino > 60 %
Suhteellisen pituuden lasku lihomisen yhteydessä
Oireyhtymäepäily
Epäilty tai todettu sydän- ja verisuonitautien riskitekijä (S-Kol > 6 mmol/l, S-Trigly > 3 mmol/l, hypertonia)
Korkea paastoverensokeri tai poikkeava tulos oraalisessa sokerirasituskokeessa
Munasarjojen monirakkulaoireyhtymän epäily murrosikäisellä lihavalla tytöllä (lihavuus, hirsutismi ja/tai kuukautishäiriöt)
Lähetteen mukana on aina toimitettava lapsen tai nuoren aikaisemmat kasvutiedot ja vanhempien aikuispituudet.

Kirjallisuutta
Dunkel L. Lapsuuden ja nuoruusiän endokrinologiaa. Kirjassa: Välimäki M, Sane T, Dunkel L (toim.). Endokrinologia. Helsinki, Kustannus Oy Duodecim 2000
Tapanainen Päivi. Normaali kasvu. Poikkeava kasvu. Kirjassa: Siimes MA, Petäjä J (toim.). Lastentaudit. Kustannus Oy Duodecim 2004
Sterling HF, Kelnar CJH. Growth in infancy and childhood. Kirjassa: Kelnar C J H ym. (toim.) Growth disorders, pathophysiology and treatment. 1. painos, Chapman & Hall, 1998
Dunkel L, Voutilainen R, Komulainen J, Jääskeläinen J. Lasten pituuskasvun häiriöiden kiireetön hoito, Yhtenäiset kiirettömän hoidon perusteet. Sosiaali- ja terveysministeriö, Oppaita 2005:5
Dunkel L, Voutilainen R, Komulainen J, Jääskeläinen J, Salo M. Lasten lihavuuden hoito. Yhtenäiset kiirettömän hoidon perusteet. Sosiaali- ja terveysministeriö, Oppaita 2005:5
www . terveysportti . fi

[/quote]
Vastaa Lainaa Ilmoita asiaton sisältö
0 0
Aihe vapaa
Keskustelualueen säännöt
Tähdellä merkityt ovat pakollisia kenttiä