Koira pilasi elämäni

Vierailija

Otimme koiran n. puoli vuotta sitten ja se oli ehdottomasti elämäni huonoin päätös tässä tilanteessa. Tiedän että syy on minussa ja olen itsekäs kun edelleen pidän koiraa, en vain pysty luopumaan siitä. Olen raskaana enkä tiennyt sitä ostaessa pentua ja nyt meille on tulossa vauva sekä uhmaikäinen pentu, joka kaiken lisäksi vihaa lapsia, koska naapurit ovat pelotelleet sitä nurkan takaa juoksemalla jne. Mieheni hoitaa suurimmaksi osaksi ulkoilutuksen, koska itse pelkään lenkkeilyä koiran kanssa kun se saattaa yhtäkkiä vetäistä linnun/toisen koiran/muu perään ja viimeksi alkoi kunnon supistukset sen vuoksi kun repäisi minua kunnolla. Räyhää myös muille koirille. Pentu on jo todella iso eikä minulla ole edes voimaa pitää sitä. Olen myös myöntänyt hiljattain itselleni, etten OSAA kouluttaa sitä, sillä jokainen kokeilemani asia menee aina pieleen jollain tapaa. Myöskään koirakouluttajalle ei ole varaa mennä..toivoisin että kaikki tämä vaikeus menisi vain ohi, kaikki pureminen,haukkuminen,näykkiminen,hyppiminen,tuhoaminen..sisäsiistiksi sentään oppi ja osaa peruskäskyt. Olen ollut suoraansanottuna paska omistaja ja itken jatkuvasti koiran takia, se on niin rakas ja silti välillä hermostun sille ja olen ottanut sitä niskasta kiinni ja karjaissut sille, kun se on esimerkiksi purrut monista kielloista huolimatta.
Olemme yrittäneet huomiotta olemista, tiukkaa kieltoa, maahan laittamista (ei selättämistä vaan silitelty ja rauhoiteltu koira), niskasta ottamista, nameilla ollaan montaa asiaa yritetty korjata mutta namit ei kiinnosta pätkääkään yms. Ollaan myös kotona yritetty antaa sille aivojumppaa mm. Namien etsintää, aktiivipallo ollaan hommattu, kaikkia erilaisia pulman ratkaisu tehtäviä ja harjoiteltu uusia käskyjä, mutta silti tuntuu olevan ihan mahdoton.
Olen ihan loppu, tiedän että koira olisi ansainnut parempaa. Parisuhde on todella huonolla mallilla kun jatkuvasti tapellaan ja väännetään koiraan liittyvistä asioista ja vielä tähän lapsi ja muuttokin edessä...olen murtunut ja jokainen epäonnistuminen koiran kanssa väsyttää minua enemmän ja enemmän, mutta pakko jaksaa. Onko muilla ollut vaikeata ja selvitty silti koiran kanssa? Kauanko kesti ja mitä teitte että saitte tuloksia? ...en tiedä enää mitä teen.

Sivut

Kommentit (184)

Vierailija

Unohdin myös mainita, että mieheni on minulle sanonut , että jos koira lähtee niin lähtee hänkin, koira on papereissa minun ja tunnen syyllisyyttä siitä, että mieheni on silti koiran kanssa läheisempi.

Ap

Vierailija

Höh. Teidän tapanne kouluttaa koiraa ovat hyödyttömiä. Millaista apua tarvitsette?

Koiraa parhaiten saa tottelemaan siten, että pidät sitä koko ajan mukana touhuissa ja olet tauotta sille "mukava auktoriteetti". Eli torut ja juttelet. Käytä käskyjä istu, tänne jatkuvasti päivän mittaan kun touhuat omiasi. Näin koira oppii elämään teidän säännöillä ja koska on osa  laumaa, haluaa myös miellyttää. 

Nyt vaikuttaa, että teillä koira on vain pulma, joka unohdetaan kunnes tekee pahaa ja sitten yhtäkkiä silloin tällöin annetaan palautetta ja toruja. Kyse on enemmänkin siitä, että sinunkin pitäisi luoda koiraan suhde! 

Koira on sos. eläin ja haluaa miellyttää kaveriaan. Mitään ylimaallista pomoa koira ei tarvitse. Ja jos "selätätte" koiran silittämällä, koira käsittää, että se teki oikein, koska silittäminen on sille varsin mieluista huomiota. Ja se toisenlainen selättäminen ei muuten vain toimi vaan lisää aggressiivisuutta. Parempi tapa on torua sanomalla ei, ja pahimmassa tapauksessa laittaa ulos muutamaksi minuutiksi. 

Vierailija

Koira myös aistii pelkosi ja inhosi häntä kohtaan, muutat asennettasi koiran suhteen niin alkaa yhteistyökin sujumaan sinun ja koiranne välillä. Minkä rotuinen koira on? Miksi päädyitte kyseiseen koiraan?

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Höh. Teidän tapanne kouluttaa koiraa ovat hyödyttömiä. Millaista apua tarvitsette?

Koiraa parhaiten saa tottelemaan siten, että pidät sitä koko ajan mukana touhuissa ja olet tauotta sille "mukava auktoriteetti". Eli torut ja juttelet. Käytä käskyjä istu, tänne jatkuvasti päivän mittaan kun touhuat omiasi. Näin koira oppii elämään teidän säännöillä ja koska on osa  laumaa, haluaa myös miellyttää. 

Nyt vaikuttaa, että teillä koira on vain pulma, joka unohdetaan kunnes tekee pahaa ja sitten yhtäkkiä silloin tällöin annetaan palautetta ja toruja. Kyse on enemmänkin siitä, että sinunkin pitäisi luoda koiraan suhde! 

Koira on sos. eläin ja haluaa miellyttää kaveriaan. Mitään ylimaallista pomoa koira ei tarvitse. Ja jos "selätätte" koiran silittämällä, koira käsittää, että se teki oikein, koska silittäminen on sille varsin mieluista huomiota. Ja se toisenlainen selättäminen ei muuten vain toimi vaan lisää aggressiivisuutta. Parempi tapa on torua sanomalla ei, ja pahimmassa tapauksessa laittaa ulos muutamaksi minuutiksi. 

Ollaan nimenomaan huomioitu aina hyvästä käytöksestä, oltu sille mukavia ja silti määrätietoisia, ollaan tehty juuri tuota tänne käskyä iloisella äänellä ja tehty muutakin kotona. EI sanalla torumisesta ei välitä, vaan lopettaa hetkeksi ja jatkaa uudelleen. Meillä ei ole omaa pihaa minne voisi laittaa ns jäähylle, ollaan itse lähdetty toiseen huoneeseen kunnes koira on rauhassa.

Vierailija

Tiedän tunteen. Pari vuotta sitten otettiin koira ja se oli iso virhe. Koira ei oppinut sisäsiistiksi millään, tuhosi seinät ja huonekalut yksin ollessaan ja oli lopulta enemmän riesa kuin perheenjäsen. Tiesin ettei mun pää tai lompakko kestä sitä, joten myin koiran uuteen kotiin, enkä ole katunut päivääkään. Koiran ja minun on nyt parempi olla.

Vierailija

Onpa kurja tilanne. Jos asutte jollain vähänkin isommalla paikkakunnalla, on siellä varmasti koirayhdistyksiä, joista voisitte saada tilanteeseen apua. Järjestävät ilmaisia koulutuksia yms. joissa voi treenata esim. muiden koirien kohtaamista. ( jäsenmaksu tietysti maksettava)

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Onpa kurja tilanne. Jos asutte jollain vähänkin isommalla paikkakunnalla, on siellä varmasti koirayhdistyksiä, joista voisitte saada tilanteeseen apua. Järjestävät ilmaisia koulutuksia yms. joissa voi treenata esim. muiden koirien kohtaamista. ( jäsenmaksu tietysti maksettava)

Kiitos vinkistä, ei kyllä isolla paikkakunnalla asuta, mutta yritän katsoa jos olisi vastaavaa mahdollisuutta :)

Vierailija

Ymmärrän tunteesi täysin! Monta kertaa mietin koirasta luopumista. Meillä nyt vuoden kohdalla on alkanut vähän helpottaa. Ollaan kyllä käyty kouluttajalla, suosittelen jos mitenkään pystytte säästämään sen verran. Jaksamista!

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Tiedän tunteen. Pari vuotta sitten otettiin koira ja se oli iso virhe. Koira ei oppinut sisäsiistiksi millään, tuhosi seinät ja huonekalut yksin ollessaan ja oli lopulta enemmän riesa kuin perheenjäsen. Tiesin ettei mun pää tai lompakko kestä sitä, joten myin koiran uuteen kotiin, enkä ole katunut päivääkään. Koiran ja minun on nyt parempi olla.

Minä en pysty koirasta luopumaan, olen vannoutunut että jos koira otetaan sen kanssa on pärjättävä koska se on silti perhettä, vaikka olisi vaikeaa. Kuvittelin vain kaiken liian helpoksi ja syytän tästä täysin itseäni. Koiraani en todellakaan vihaa , päinvastoin rakastan sitä kamalasti, mutta olen välillä vain todella turhautunut ja tietysti koira sen minusta aistii.

Ap

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tiedän tunteen. Pari vuotta sitten otettiin koira ja se oli iso virhe. Koira ei oppinut sisäsiistiksi millään, tuhosi seinät ja huonekalut yksin ollessaan ja oli lopulta enemmän riesa kuin perheenjäsen. Tiesin ettei mun pää tai lompakko kestä sitä, joten myin koiran uuteen kotiin, enkä ole katunut päivääkään. Koiran ja minun on nyt parempi olla.

Minä en pysty koirasta luopumaan, olen vannoutunut että jos koira otetaan sen kanssa on pärjättävä koska se on silti perhettä, vaikka olisi vaikeaa. Kuvittelin vain kaiken liian helpoksi ja syytän tästä täysin itseäni. Koiraani en todellakaan vihaa , päinvastoin rakastan sitä kamalasti, mutta olen välillä vain todella turhautunut ja tietysti koira sen minusta aistii.

Ap

Otsikoit aloituksesi: Koira pilasi elämäni.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Höh. Teidän tapanne kouluttaa koiraa ovat hyödyttömiä. Millaista apua tarvitsette?

Koiraa parhaiten saa tottelemaan siten, että pidät sitä koko ajan mukana touhuissa ja olet tauotta sille "mukava auktoriteetti". Eli torut ja juttelet. Käytä käskyjä istu, tänne jatkuvasti päivän mittaan kun touhuat omiasi. Näin koira oppii elämään teidän säännöillä ja koska on osa  laumaa, haluaa myös miellyttää. 

Nyt vaikuttaa, että teillä koira on vain pulma, joka unohdetaan kunnes tekee pahaa ja sitten yhtäkkiä silloin tällöin annetaan palautetta ja toruja. Kyse on enemmänkin siitä, että sinunkin pitäisi luoda koiraan suhde! 

Koira on sos. eläin ja haluaa miellyttää kaveriaan. Mitään ylimaallista pomoa koira ei tarvitse. Ja jos "selätätte" koiran silittämällä, koira käsittää, että se teki oikein, koska silittäminen on sille varsin mieluista huomiota. Ja se toisenlainen selättäminen ei muuten vain toimi vaan lisää aggressiivisuutta. Parempi tapa on torua sanomalla ei, ja pahimmassa tapauksessa laittaa ulos muutamaksi minuutiksi. 

Ollaan nimenomaan huomioitu aina hyvästä käytöksestä, oltu sille mukavia ja silti määrätietoisia, ollaan tehty juuri tuota tänne käskyä iloisella äänellä ja tehty muutakin kotona. EI sanalla torumisesta ei välitä, vaan lopettaa hetkeksi ja jatkaa uudelleen. Meillä ei ole omaa pihaa minne voisi laittaa ns jäähylle, ollaan itse lähdetty toiseen huoneeseen kunnes koira on rauhassa.

No sitten on niin, että koiranne taitaa olla --->10kg koira. Se merkitsee sitä, että heillä pentuaika on aina rajumpi ja tuhoisampi kuin vaikka pienellä puudelilla. 

Tämä vaihe on ikävä ja kestää hetken. Iso koira oppii siisteyden ja hyvät tavat nopeammin kuin vaikka pieni yorkki, joka ei välttämättä ikinä opi sisäsiistiksi kokonaan. 

Ts teidän pitää vain jaksaa suhteen rakentamista ja ennen kaikkea pentu ja teiniajan yli, muuta vaihtoehtoa ei ole. Lopussa teillä on varmasti koira, jota ilman ette osaa elää. Meillä ensimmäinen koira oli hyvin  raskas ja se kuoli auton alle. Vannoin, etten ikinä ota koiraa. Vuoden koiran kanssa oltuani en kuitenkaan osannut enää olla ilman koiraa, ja nyt on 3. koira menossa. Sille tielle jäin, ehkä sinulla on sama juttu vaikka nyt tuntuu ikävältä. 

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tiedän tunteen. Pari vuotta sitten otettiin koira ja se oli iso virhe. Koira ei oppinut sisäsiistiksi millään, tuhosi seinät ja huonekalut yksin ollessaan ja oli lopulta enemmän riesa kuin perheenjäsen. Tiesin ettei mun pää tai lompakko kestä sitä, joten myin koiran uuteen kotiin, enkä ole katunut päivääkään. Koiran ja minun on nyt parempi olla.

Minä en pysty koirasta luopumaan, olen vannoutunut että jos koira otetaan sen kanssa on pärjättävä koska se on silti perhettä, vaikka olisi vaikeaa. Kuvittelin vain kaiken liian helpoksi ja syytän tästä täysin itseäni. Koiraani en todellakaan vihaa , päinvastoin rakastan sitä kamalasti, mutta olen välillä vain todella turhautunut ja tietysti koira sen minusta aistii.

Ap

Otsikoit aloituksesi: Koira pilasi elämäni.

Kyllä otsikoin, ja niin se ainakin osittain taisi tehdä. Ei silti tarkoita ettenkö koiraani voisi rakastaa tai että kohtelisin sitä huonosti, tiedän vain, että elämäni olisi paljon helpompaa ilman sitä (ei, en silti luovu siitä).

Vierailija

Ihan ekaksi te ette enää koskaan riitele koiran läsnäollessa (tai vauvan). Se koira ei pysty pitämään teitä auktoriteettina, jos te olette kaksi epävakaata hermokimppua. 

Sitten alat olla sille lempeä ja jämäkkä johtaja, joka vaatii ja odottaa asioita, mutta ei rankaise epäreilusti, yllättäen eikä väkivallalla. 

Teidän suhteesta tulee satakertaa parempi, kun opettelette kommunikoimaan eli koira haluaa kuunnella sinua. Ja sinäkin saat siitä palkitsevuutta ihan eri tavalla. 

Sivut

Uusimmat

Suosituimmat