Sivut

Kommentit (17)

Kiki

Toinen puoli tässä on olla se vanhempi, joka miettii ja murehtii koko ajan ja joka hetki. Minä olen luontainen sellainen: jatkuva murehtija ja huolenpitäjä. Ohitan itseni ja pidän koko ajan huolta muista. Koskaan ei meiltä mieheni lapset lähde ilman eväitä, urheilukamoja, tehtyjä läksyjä, ladattua kännykkää tms. Katson vielä lähtiessä, että sateenvarjot toimivat vaikka luvattu on aurinkoista säätä ja varmistan vielä, että avaimet on mukana molempiin kotiin. Oven mentyä kiinni tekstaan vielä, että muistavat sen illan harrastukset jms. Sairasta! ...Miksi en osaisi heittäytyä ja nauttia levollisesta huolettomuudesta. Kadehdin sinua Maria ja yritän ottaa oppia sinusta! :) 

Vierailija

Mites niitten projektien hallinta? Eivät ne kai ihan retuperällä ole, jos palkka juoksee ja on hommia tarjolla? Pitäisiköhän samoja projektinhallintakeinoja käyttää arjen hallinnan kanssa. Ei se niin kovin ihmeellistä ole, laittaa kalenteriin muistiin asioita ja miettii vähän etukäteen. Opettelemista se vaatii, siis se, ettei pakkaa lapsen tarhakamoja vasta aamulla, vaan edellisenä iltana jne.

Vierailija

Samaistuin. Mulla myös projektinhallintaa työ, niin kotiarkeen ei meinaa just se kapasiteetti enää riittää.

Vierailija

Miksi kaikki on suoritettava, onnistuttava...? Miksi pieni lapsi pitää viedä hirveässä kiireessä Korkeasaareen vaikka hädin tuskin selviää omista töistään? Eikö vapaapäivänä herättyään voisi miettiä: mihin minulla on tänään aikaa ja resursseja. Lapsi on varmasti tyytyväisempi leikkipuistopäivään oikeissa vaatteissa ja välipalalla kuin litimärkänä hienossa paikassa, josta voi sitten vanhempi brassailla kavereille.

Marian arki vaikuttaa ahdistavalta. Kannattaisi arvottaa, mikä todella on tärkeää.

Vierailija

Minäkin olen vanhempi, joka ei toisen (kuopuksen) lapsen kanssa muistanut varata aikaa lapselle 6-vuotisneuvolaan. Se jäi sitten kokonaan välistä.

Kaffepulla
Seuraa 
Liittynyt18.3.2016

Tuo kolumni nyt oli sellaista höyhenenkeveää höttöä mitä tuon Veitolan kolumnit yleensäkin, lapsellista narinaa. Tuo mitä hän kuvaa, on ihan normaalia lapsiperheen arkea.

Neuvoksi sanoisin Marialle, että hanki ihan perinteinen paperikalenteri ja käytä sitä. Ei ole rakettitiedettä. 

Jos on isoja arjenhallinnan ongelmia, niistä ei ehkä kannata missään julkisesti huudella. En itse palkkaisi projektinhallintaa vaativaan työhön ihmistä, jolle jo ihan normaali arki on noin vaikeaa.

Kyse on siitä, että pitää osata keskittyä siihen, mitä tekee. Monella hipsterisukupolven äidillä on rankkaa, kun eivät suostu ymmärtämään, että lapsen kanssa ei ehdi yhtä paljon kuin ilman lasta. Se lapsi ja arki vie sitä aikaa. Asiat pitää osata priorisoida ja suunnitella. Moni tekee sen virheen, että ahnehtii liikaa. Sitten ahdistutaan, kun ei ollakaan täydellisiä. Se voi olla nöyrtymisen paikka.

Vierailija

Odotan parhaillani esikoistani, jonka laskettu aika on helmikuun alussa.
Monet ystäväni ovat sitä mieltä, että heitän nuoruuteni hukkaan (olen 22) kun näin aikaisin menin lapsen hankkimaan.
Odotan vaan innolla arkea lapsen kanssa, koska kuulun niihin ihmisiin, jotka nimen omaa haluavat sitä perus lapsiperheen arkea. Tuntuu, ettei Maria taida ajatella ihan samalla tavalla ja hänen olisi ehkä kannattanut jättää lapsen hankinta parempaan ajankohtaan tai kokonaan välistä. Hän tuntui yökylä ohjelman yhdessä jaksossakin avautuvan kuinka paskaa hänen elämänsä on lapsen hankinnan jälkeen.
Miksi niitä lapsia sitten hankitaan, jos niitten hoitaminen tuntuu vastenmieliseltä?

Vierailija

Hyvä kun joskus kirjotetaan tämmösestä tavallisten äitien/isien arjesta. Aina kaikki ei mee täydellisesti. Niiltä jotka tulee tänne kertomaan kasvatusohjeita on tainnu mennä jutun pointti ohi.

Vierailija

elämäni on ollut juuri kuten Marialla! sitten minulla todettiinkin aikuisena add. vasta nyt lääkityksen myötä asiat kulkevat päässä ihan toisella tavalla, ja kalenteri sekä muistutukset riittävät. viisas ei arvostele ennen kuin on kokeillut toisen saappaita.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Hyvä kun joskus kirjotetaan tämmösestä tavallisten äitien/isien arjesta. Aina kaikki ei mee täydellisesti. Niiltä jotka tulee tänne kertomaan kasvatusohjeita on tainnu mennä jutun pointti ohi.

Samat sanat!

Kiitos Maria tästä jutusta, tunnistin itseni ja monet tuttavani.

Ja kyllä täällä on monella niin korkea moraali, tuskinpa nämä hyvät ihmiset itsekään yltävät omalle tasolleen kuin mitä täällä korskeasti kirjoittelevat.

Vierailija

Itse olen kans tuollainen höseltäjälumiukkoäiti. En ajattele, että se olisi muodikasta tai hienoa, olen vain luonteeltani sellainen taivaanrannanmaalari, että pikkuasioita unohtuu jatkuvasti. Lapseni vaikuttaa tuleen minuun asiassa. Onneksi hänen isänsä on kuitenkin huolehtivaa sorttia ja käyttää lasta neuvolassa yms.
Naisilla on jo työelämässä paineita kun on pakko olla parempi kuin miehet, että pärjää ja saa uskottavuutta. Sitten vielä pitäis olla joku projektikoordinaattori kotona. Jos ei ole, leimataan "muka-huolimattomaksi hipsteriäidiksi".

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Itse olen kans tuollainen höseltäjälumiukkoäiti. En ajattele, että se olisi muodikasta tai hienoa, olen vain luonteeltani sellainen taivaanrannanmaalari, että pikkuasioita unohtuu jatkuvasti. Lapseni vaikuttaa tuleen minuun asiassa. Onneksi hänen isänsä on kuitenkin huolehtivaa sorttia ja käyttää lasta neuvolassa yms.
Naisilla on jo työelämässä paineita kun on pakko olla parempi kuin miehet, että pärjää ja saa uskottavuutta. Sitten vielä pitäis olla joku projektikoordinaattori kotona. Jos ei ole, leimataan "muka-huolimattomaksi hipsteriäidiksi".

Kuin minun näppikseltäni! Minullakaan ei meinaa arki pysyä hanskassa ja kohellan jatkuvasti. Välillä olen ahdistunutkin tästä, kun muilla arki tuntuu sujuvan paljon paremmin. Itse joudun ponnistelemaan jatkuvasti, jotta olisimme joten kuten normaaleja. Lapsellamme epäillään add:tä, joten tuota kautta saatan saada vastauksen omiinkin ongelmiini... Ei arjen pitäisi kuitenkaan olla ylivoimaista.

Sivut

Uusimmat

Suosituimmat