Kommentit (7)

Ruikun ruikun

En pahemmin nauttinut itsekään, kuuden viikon pakkomakuu tipassa sairaalassa kävi voimille. Ja paino putos. 65 kg maksimipaino 175-senttisellä naisella.

Vierailija

Miten voi nauttia noin 8 kk ajan kestävästä kalvavasta kuolemanpelosta? Ultrassa näkyi "jotain poikkeavaa" ja siitä alkoi pelkääminen, joka ei ole vieläkään - 6 vuotta terveen pojan syntymän jälkeen - hellittänyt. Koko neuvola-aika oli pelkkää virheiden ja vammojen etsimistä, ikään kuin maailmaan ei syntyisi ikinä terveitä lapsia, aina niissä olisi joku vialla. Jokainen mittaus ja punnitus oli vain testausta sitä varten, mikä on pielessä.

Vierailija

Minulla 3 lasta ja en tykännyt yhdestäkään raskaudesta. Jatkuvaa pelkoa ja huolta. Jos vauvalle käy huonosti? Tuleeko lapsivesi ennen aikojaan? Liikkuuko vauva? Kuuluuko sydänäänet? Syönkö hyvin? Huhhuh. Ensimmäinen raskaus päättyi viikolla18, kun kohdussa ei lapsivettä, ehkä lisäsi pelkoa, vaikka muut raskaudet normaaleja. Suomessa pitäisi voida sanoa rehellisesti, bos ei nauti raskaudesta. Se ei tarkoita, ettei rakasta lapsia, kun ne on syntyneet tai kohdussa. Kun neuvolassa sanoin, ettei raskaus ole minulle vaaleanpunaista ihanaa aikaa vaan pelkotila, katsoi hoitaja pitkään.

Mitä sinäkin tiedät

Raskaus on hormonimyrsky, joka sekoittaa ruumiin ja pään.
Ei se mene niinkuin saduissa, mutta työttömyys on ongelmista pienimmästä päästä.
Vois käydä kuin eräälle, että joutuu 20. viikolla sairaalaan pakkomakuulle ja tippaan kunnes raskaus päätetään jouluyönä leikkaamalla, jotta 30-viikkoisella sikiöllä olis edes jotain mahdollisuuksia. Koe tämä ja pillitä sitten.

Vierailija

Mulla raskaus meni pieleen np-ultrassa. Niskaturvotuksen mittaustulos 6,5 mm, joten lapsi tuomittiin elinkelvottomaksi ja kehotettiin yrittämään uudestaan. Keskeytysaikaa odotellessa hankin toisen mielipiteen, joka anti toivoa. Jouduin seurantaan loppuajaksi, ultria tehtiin vielä 8 kpl, myöhemmissä ei enää näkynyt mitään poikkeavaa. 9 pisteen terve, yli nelikiloinen tyttö syntyi ajallaan ja täyttää keväällä 16.

Mittavirhe, kuulemma. En nauttinut minäkään, enkä halunnut enää koskaan kokea sitä uudelleen.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Miten voi nauttia noin 8 kk ajan kestävästä kalvavasta kuolemanpelosta? Ultrassa näkyi "jotain poikkeavaa" ja siitä alkoi pelkääminen, joka ei ole vieläkään - 6 vuotta terveen pojan syntymän jälkeen - hellittänyt. Koko neuvola-aika oli pelkkää virheiden ja vammojen etsimistä, ikään kuin maailmaan ei syntyisi ikinä terveitä lapsia, aina niissä olisi joku vialla. Jokainen mittaus ja punnitus oli vain testausta sitä varten, mikä on pielessä.

Ei kuulosta hyvältä. Vaikka lapsi olisi ollut vammainen ei se olisi syytäni. Sait terveen lapsen, josta kuuluisi nauttia, ei pelätä yhä vuosien päästä. Tilanteesi on paha. Hanki ammattiapua.

Vierailija

Ei naisia pidä tuputtaa nauttimaan raskaudesta ja hössöttää mahan ympärillä. Ihmiset on yksilöitä ja suhtautuvat eri asioihin kukin omalla tavallaan. Tietysti apua pitää saada jos siihen on tarve. En minäkään liiemmin raskaudesta pidä. Ensimmäisen kohdalla olin ihan teini ja edes ymmärtänyt mitä tapahtuu, koko raskaudesta ei ele mitään muistoja edes. Toinen oli kamala, sain masennuksen mikä jatkui synnytyksen jälkeen. Kolmas oli kun ei mitään olisi tapahtunut. Raskausvei vaivannut mitenkään henkisesti tai fyysisesti. Totta varmasti että vauvaan vaikuttaa äidin raskaus. Tämä viimeisin on kaikista rauhallisin lapsi ja keskimmäinen kaikista hankalin😊

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Uusimmat

Suosituimmat