Kommentit (2)

Vierailija

Tykkäsin tästä kolumnista. Muistan jo itse kouluaikanani, kuinka monella oli tuollaisia vähätteleviä vanhempia. Minä olen ollut aina kiusaamista vastaan ja jo lapsena puutuin kiusaamistilanteisiin. Kiitos kuuluu oikeastaan äidilleni, joka kasvatti minua hyvin empaattiseksi ja laittoi ottamaan vastuun tekemisistäni ja opetti myös, että vierestä seuraaminen puuttumatta on myös tavallaan kiusaamista. Samaa asiaa olen opettanut myös lapselleni, joka aloitti ekan luokan tänä syksynä. Ennaltaehkäisevä kasvatuskin on tärkeää! Kun lapseni aloitti koulun tänä syksynä ja tiedossa oli, että paras kaverikin on tulossa samalle luokalle, niin tein lapselleni selväksi, että hänen pitää ottaa myös niitä uusia tuttavuuksia leikkiin mukaan ja ketään ei saa syrjiä.

Lapsi myös kertoi vähän aikaa sitten, että kaverinsa oli lällätellyt ja haukkunut toista lupkan poikaa. Minä sitten kysyin lapselta, menitkö mukaan, ei mennyt. Kysyin, että mitä teit siinä tilanteessa ja lapsi sanoi, ettei mitään. Minä sitten lapselle kerroin, että jos se sinun paras kaverisi tai kuka muu tahansa kiusaa toista, niin sinun pitää mennä sen kiusatun puolella ja sanoa, että sinä et hyväksy tuollaista, xx on kiva kaveri ja että sinä et leiki sen kaverisi kanssa, jos jatkaa kiusaamista. Kerroin, että xx varmasti pahoitti mielensä ja myös vierestä katsominen on kiusaamista.

Uusimmat

Suosituimmat