Miksi lapset opetetaan pelkäämään eläimiä?

Vierailija

Meillä on kaksi koiraa ja kissa. Kymmenvuotiaallani on nyt kaksi kaveria, jotka eivät uskalla enää tulla meille, koska pentukoira hyppäsi kerran päin. Toinen näistä kavereista oli kuulemma kiivennyt keittiön tuolille seisomaan ja itkemään. Yllättäen kummankaan kotona ei ole yhtään lemmikkiä. Miksi pitää tehdä lapselle sellainen karhunpalvelus, että alkaa rajoittaa lapsen elämää eikä totuta eläimiin? Minusta ehdoton syy hankkia se koira kotiin, että lapsi tottuisi koiriin, jos se nyt rajoittaa jo kaveripiiriäkin. Kaikilla ei tietenkään tarvitse koiraa olla, mutta kun se koira on tuollainen kauhistus, niin täytyyhän asialle tehdä jotain.

Kommentit (15)

Ritva-Pirkko

Minä ainakin opetan lapseni pelkäämään eläimiä! Opetustuokioita on kaksi kertaa viikossa, oppikirjana käytämme ruotsalaisen psykologin Pauka Pään teosta "Opeta lapsesi pelkäämään eläimiä 1".

Vierailija

Asuin koirattomassa taloudessa teiniksi asti eikä ikinä tullut mieleenkään pelätä muiden koiria. Päin vastoin olin ihan innoissani kun pääsin silittämään jonkun koiraa.

Vierailija

No, mä pelkään itse koiria todella huonojen kokemusten takia. Vaikka olen yrittänyt olla kuinka urhea lapsen ollessa paikalla, tuo parivuotias pelkää koiria. Harmittaa todella paljon. Itse olen alkanut pelkäämään koiria vasta aikuisena.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Lähtökohta on se että vieraaseen koiraan tulee aina aluksi suhtautua varauksella sekä lapsen että aikuisen.

Näin. Ja sitten kun ne muiden koirat on kouluttamattomia hyppijöitä ja näykkijöitä, niin ei paljoa auta sanoa että koirat on kivoja ja niitä ei tarvitse pelätä, lapsen omat kokemukset kun kertoo ihan muuta.

Vierailija

Lapset oppivat pelkäämään koiria, koska ihmisillä on kouluttamattomia yksilöitä, jotka tulevat päälle haukkuen ja hyppien. Vaikka olisikin "ystävällistä" tää touhu, niin pienen lapsen näkökulmasta tosi ahdistavaa. Jos itse ei pidä koirista/ei ole aikaa koiralle/joku perheestä on allerginen niin on vähän paha mennä hankkimaan omaa koiraa toisten aiheuttaman koirapelon hälventämiseksi, valitettavasti. Lapset on myös erilaisia, meillä esim. yksi oppi pelkäämään koiria anopin hyppivien ja räksyttävien yksilöiden takia, mutta kaksi muuta eivät ole olleet milläänsäkään.

Vierailija

Ei niitä välttämättä opeteta pelkäämään, mutta onhan se ihan luonnollinen reaktio vierasta eläintä kavahtaa, varsinkin jos ei ole tottunut. Itse pelkään (tai varon ainakin) vieraita koiria myös, vaikka olen aina asunut eläintaloudessa. Veljen lapset pelkää, tai säikkyy/varoo/ koiria aika paljon, heillä kun ei ole koskaan ollut koiraa tai muitakaan eläimiä. Kyllä siis tykkäävät eläimistä, kissojamme silittelevät mielellään (eivät tosin osaa niitäkään "käsitellä", eli eivät tiedä miten eläin otetaan syliin, pureeko/kynsiikö jne) ja mun siskon pienistä koirista tykkäävät myös. Eikä heitä ole opetettu pelkäämään, korkeintaan varomaan.

Kyllä sen huomaa etteivät eläinten parissa ole juuri aikaa viettäneet. Meillä kun välillä on koiria hoidossa, ja veljen lapset kylässä niin eivät välttämättä uskalla liikkua talossa jos koirat on vapaana jaloissa pyörimässä. Omat lapset kun ovat enemmän tottuneet niin osaavat varoa (tällä tarkoitan siis esim väistellä jos koirat riehuu, juoksee tms) mutta olla kuitenkin pelkäämättä.

Itse opetan siis omia lapsia olemaan varovaisia vieraiden eläinten kanssa. Mutta se on eri asia kuin pelkääminen.

Vierailija

Meilläkin koira, ja minä koen että tässä elämässä tulee ihmiset aina ennen lemmikkejä. Varsinkin lapset. Lasten pitää saada olla meillä turvallisin ja rentoutunein mielin. Jos koirista ei ole kokemusta, ei osaa lukea koiran elekieltä, ja silloin koiran hyppimiset ja haukkumiset voi tuntua pelottavilta. Kuvittele ap itsesi sen lapsen asemaan jota vasten "pentukoira vähän hyppi". Voi olla että se ois sustakin ollut vähän inhottavaa.

Meillä koira ei saa ottaa mitään kontaktia vauvoihin ja lapsiinkin hyvin vähän. Saa käydä eteisessä tervehtimässä, se on siinä. Vieraat lapset ei myöskään saa ottaa koiraan kontaktia. Joskus on ollut lapsia, joita koira kiinnostaa hirveästi, ja silloin on vaan pitänyt vetää ne rajat että koira ei ole mikään lelu, sitä ei villitä eikä provosoida ja itse asiassa siihen ei tarvitse vieraiden edes koskea. Koiralle on tosi hämmentävää, jos minä käsken sitä jättämään lapset rauhaan mut sitten lapset taas haluavat paijata sitä ja hokea sen nimeä ja  tuijottaa silmiin mitä nyt milloinkin. Tästä syystä meillä ei myöskään ole lapset ja lasten kaverit keskenään meillä, en voi luottaa siihen että jättäisivät koiran rauhaan.

Meillä toimii hyvin se, että koira käy eteisessä katsomassa kuka tuli, haukkua ei saa eikä hyppiä,  ja sitten se saa puruluun. Tässä vaiheessa se jo tietää että sen tehtävän on rauhoittua omalle paikalleen sen luun kanssa ja olla ottamatta lapsiin kontakia jos se nyt käykin leikkejä seuraamassa tai elää muuten sitä koiran elämäänsä lasten seurassa. Ei ollut helppoa opettaa tätä, mut nykyään tää sujuu jo hyvin.

Vierailija

Itse olen pitkän linjan hevosharrastaja ja koiriakin on ollut. Omat eläimeni ovat olleet kilttejä ja koulutettuja aina. Siitä huolimatta olen ehdottomasti sillä kannalla, että on parempi opettaa lapset jopa vähän "pelkäämään" eläimiä kuin lähestymään niitä suin päin. Etenkin, jos ei ole aikaa tai viitsimistä opettaa heitä lukemaan eläimiä, näkemään asioita eläinten tavalla ja toimimaan niiden kanssa turvallisesti. Ei ole yksi tai kaksi kertaa, kun olen löytänyt vieraita lapsia pyörimästä hevoseni tarhasta ja syöttämästä sille jotain, mitä hevosen ei pitäisi todellakaan syödä. En tajua, mitä sellaisten lasten vanhempien päässä pyörii. He eivät tiedä millainen hevoseni on. Kuka päästäisi 8-vuotiaan lapsensa kävelemään yksin moottoritien penkalle? Silti moni päästää lapsensa yksin "silittämään heppoja".

Seuraus on helposti tämä tai voi olla pahempikin. https://www.youtube.com/watch?v=33uDVJdzvq4

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Itse olen pitkän linjan hevosharrastaja ja koiriakin on ollut. Omat eläimeni ovat olleet kilttejä ja koulutettuja aina. Siitä huolimatta olen ehdottomasti sillä kannalla, että on parempi opettaa lapset jopa vähän "pelkäämään" eläimiä kuin lähestymään niitä suin päin. Etenkin, jos ei ole aikaa tai viitsimistä opettaa heitä lukemaan eläimiä, näkemään asioita eläinten tavalla ja toimimaan niiden kanssa turvallisesti. Ei ole yksi tai kaksi kertaa, kun olen löytänyt vieraita lapsia pyörimästä hevoseni tarhasta ja syöttämästä sille jotain, mitä hevosen ei pitäisi todellakaan syödä. En tajua, mitä sellaisten lasten vanhempien päässä pyörii. He eivät tiedä millainen hevoseni on. Kuka päästäisi 8-vuotiaan lapsensa kävelemään yksin moottoritien penkalle? Silti moni päästää lapsensa yksin "silittämään heppoja".

Seuraus on helposti tämä tai voi olla pahempikin. https://www.youtube.com/watch?v=33uDVJdzvq4

Olisikohan oikea sana kunnioittaa eläimiä eikä pelätä? Viisas kommentti sinulta.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Meilläkin koira, ja minä koen että tässä elämässä tulee ihmiset aina ennen lemmikkejä. Varsinkin lapset. Lasten pitää saada olla meillä turvallisin ja rentoutunein mielin. Jos koirista ei ole kokemusta, ei osaa lukea koiran elekieltä, ja silloin koiran hyppimiset ja haukkumiset voi tuntua pelottavilta. Kuvittele ap itsesi sen lapsen asemaan jota vasten "pentukoira vähän hyppi". Voi olla että se ois sustakin ollut vähän inhottavaa.

Meillä koira ei saa ottaa mitään kontaktia vauvoihin ja lapsiinkin hyvin vähän. Saa käydä eteisessä tervehtimässä, se on siinä. Vieraat lapset ei myöskään saa ottaa koiraan kontaktia. Joskus on ollut lapsia, joita koira kiinnostaa hirveästi, ja silloin on vaan pitänyt vetää ne rajat että koira ei ole mikään lelu, sitä ei villitä eikä provosoida ja itse asiassa siihen ei tarvitse vieraiden edes koskea. Koiralle on tosi hämmentävää, jos minä käsken sitä jättämään lapset rauhaan mut sitten lapset taas haluavat paijata sitä ja hokea sen nimeä ja  tuijottaa silmiin mitä nyt milloinkin. Tästä syystä meillä ei myöskään ole lapset ja lasten kaverit keskenään meillä, en voi luottaa siihen että jättäisivät koiran rauhaan.

Meillä toimii hyvin se, että koira käy eteisessä katsomassa kuka tuli, haukkua ei saa eikä hyppiä,  ja sitten se saa puruluun. Tässä vaiheessa se jo tietää että sen tehtävän on rauhoittua omalle paikalleen sen luun kanssa ja olla ottamatta lapsiin kontakia jos se nyt käykin leikkejä seuraamassa tai elää muuten sitä koiran elämäänsä lasten seurassa. Ei ollut helppoa opettaa tätä, mut nykyään tää sujuu jo hyvin.

Teillä on varmasti tosi onnellinen koira. Tai sitten ei.. laumaeläinhän se on ja sille olisi tärkeää saada olla laumansa kanssa.

Vierailija

Minut maalaistalon lapsena on opetettu suhtautumaan kunnioittaen ja järkevän varovaisesti eläimiin. Samaa olen opettanut lapsilleni.

Minulla on sisarentytär, joka on erittäin allerginen koirille. Siksi minua huolestuttaa koirien omistajien välinpitämättömyys, kun ne antavat koiriensa nuolla tai hyppiä vasten tuntemattomia ihmisiä. Sisareni lapsi on joutunut yön yli sairaalajoitoon, kun vieras ( irrallaan kaupounkialueella) ollut koira likaisi häntä kasvoihin siten, etä silmä turposi aivan kamalasti. Sitten äkkiä taas silmäklinikalle.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meilläkin koira, ja minä koen että tässä elämässä tulee ihmiset aina ennen lemmikkejä. Varsinkin lapset. Lasten pitää saada olla meillä turvallisin ja rentoutunein mielin. Jos koirista ei ole kokemusta, ei osaa lukea koiran elekieltä, ja silloin koiran hyppimiset ja haukkumiset voi tuntua pelottavilta. Kuvittele ap itsesi sen lapsen asemaan jota vasten "pentukoira vähän hyppi". Voi olla että se ois sustakin ollut vähän inhottavaa.

Meillä koira ei saa ottaa mitään kontaktia vauvoihin ja lapsiinkin hyvin vähän. Saa käydä eteisessä tervehtimässä, se on siinä. Vieraat lapset ei myöskään saa ottaa koiraan kontaktia. Joskus on ollut lapsia, joita koira kiinnostaa hirveästi, ja silloin on vaan pitänyt vetää ne rajat että koira ei ole mikään lelu, sitä ei villitä eikä provosoida ja itse asiassa siihen ei tarvitse vieraiden edes koskea. Koiralle on tosi hämmentävää, jos minä käsken sitä jättämään lapset rauhaan mut sitten lapset taas haluavat paijata sitä ja hokea sen nimeä ja  tuijottaa silmiin mitä nyt milloinkin. Tästä syystä meillä ei myöskään ole lapset ja lasten kaverit keskenään meillä, en voi luottaa siihen että jättäisivät koiran rauhaan.

Meillä toimii hyvin se, että koira käy eteisessä katsomassa kuka tuli, haukkua ei saa eikä hyppiä,  ja sitten se saa puruluun. Tässä vaiheessa se jo tietää että sen tehtävän on rauhoittua omalle paikalleen sen luun kanssa ja olla ottamatta lapsiin kontakia jos se nyt käykin leikkejä seuraamassa tai elää muuten sitä koiran elämäänsä lasten seurassa. Ei ollut helppoa opettaa tätä, mut nykyään tää sujuu jo hyvin.

Teillä on varmasti tosi onnellinen koira. Tai sitten ei.. laumaeläinhän se on ja sille olisi tärkeää saada olla laumansa kanssa.

Sehän ON laumansa kanssa. Ei vaan sähellä vieraiden ihmisten ympärillä. 

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Meilläkin koira, ja minä koen että tässä elämässä tulee ihmiset aina ennen lemmikkejä. Varsinkin lapset. Lasten pitää saada olla meillä turvallisin ja rentoutunein mielin. Jos koirista ei ole kokemusta, ei osaa lukea koiran elekieltä, ja silloin koiran hyppimiset ja haukkumiset voi tuntua pelottavilta. Kuvittele ap itsesi sen lapsen asemaan jota vasten "pentukoira vähän hyppi". Voi olla että se ois sustakin ollut vähän inhottavaa.

Meillä koira ei saa ottaa mitään kontaktia vauvoihin ja lapsiinkin hyvin vähän. Saa käydä eteisessä tervehtimässä, se on siinä. Vieraat lapset ei myöskään saa ottaa koiraan kontaktia. Joskus on ollut lapsia, joita koira kiinnostaa hirveästi, ja silloin on vaan pitänyt vetää ne rajat että koira ei ole mikään lelu, sitä ei villitä eikä provosoida ja itse asiassa siihen ei tarvitse vieraiden edes koskea. Koiralle on tosi hämmentävää, jos minä käsken sitä jättämään lapset rauhaan mut sitten lapset taas haluavat paijata sitä ja hokea sen nimeä ja  tuijottaa silmiin mitä nyt milloinkin. Tästä syystä meillä ei myöskään ole lapset ja lasten kaverit keskenään meillä, en voi luottaa siihen että jättäisivät koiran rauhaan.

Meillä toimii hyvin se, että koira käy eteisessä katsomassa kuka tuli, haukkua ei saa eikä hyppiä,  ja sitten se saa puruluun. Tässä vaiheessa se jo tietää että sen tehtävän on rauhoittua omalle paikalleen sen luun kanssa ja olla ottamatta lapsiin kontakia jos se nyt käykin leikkejä seuraamassa tai elää muuten sitä koiran elämäänsä lasten seurassa. Ei ollut helppoa opettaa tätä, mut nykyään tää sujuu jo hyvin.

Miksi aikanaan otitte koiran?

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Uusimmat

Suosituimmat