Perhe ja sukulaiset kaukana, koko ajan ikävä

Vierailija

Onko muita samassa tilanteessa olevia?
Asumme tällä hetkellä pk-seudulla ja molempien perhe ja suku asuu 400-600km:n päässä.
Nuorena vihasin asuinkaupunkiani ja vannoin, etten koskaan muuta takaisin. Jonkun ajan kuluttua ikävä kuitenkn hiipi ja välillä on niin kova, että tuntuu etten kestä. Minulla on täällä muutama hyvä ystävä, mutta olo on silti jatkuvasti kamalan yksinäinen. Olen todella läheinen siskojeni kanssa. Esikoinen on 6 vuotias ja kaksoset 4 vuotiaita.
Miestä olen hieman saanut jo taivuteltua, ongelmana on miehen työpaikka. Täällä hyvä vakityö, jos muuttaisimme takaisin miehen tulot tippuisivat 8500e/vuosi. Onko hullua muuttaa?

Kommentit (9)

Vierailija

Miehen tulot tippuvat, mutta niin tippuvat asumiskustannuksetkin. Ja muutenkin, ei se raha elämässä tärkeintä ole.

Vierailija

Vähän samat fiilikset täälläkin. Suku asuu 600km päässä ja ikävä vaivaa, vaikka täällä kaupungissa olen yli 10v asunutkin. Keväällä pistän lapsuudenkaupunkini yliopistoon hakupaperit vetämään ja katsotaan sitten muuttoa, jos pääsen sisään

Vierailija

Saisiko miehesi ja sinä työtä entiseltä asuinpaikaltasi?  Onko teillä nyt omistusasunto myytävänä?

Jos saatte työtä ja muutenkin asiat lutviutuvat; muuttakaa.  Kuitenkin lastenkin kannalta on elämä paikkakunnalla jossa on sukua, monipuolisempaa.  On tätejä ja setiä ja serkkuja ja mummoja ja pappoja.  Oletteko molemmat tuolta 600 km:n päästä vai onko toisen perhe siellä missä nyt asutte?

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Entä sinun tulosi? Tippuvatko ne?

Uskon, että itse löytäisin töitä. Olen tällä hetkellä myyjä, tarkoitus on jokatapauksessa tulevaisuudessa lähteä opiskelemaan.
Tämän hetkisestä työstä en sinällään nauti, mutta työnantaja on joustava ja se on helpottanut arkea. Molemmilla vuorotyö.

Ap

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Saisiko miehesi ja sinä työtä entiseltä asuinpaikaltasi?  Onko teillä nyt omistusasunto myytävänä?

Jos saatte työtä ja muutenkin asiat lutviutuvat; muuttakaa.  Kuitenkin lastenkin kannalta on elämä paikkakunnalla jossa on sukua, monipuolisempaa.  On tätejä ja setiä ja serkkuja ja mummoja ja pappoja.  Oletteko molemmat tuolta 600 km:n päästä vai onko toisen perhe siellä missä nyt asutte?

Meillä on omistusasunto. Muutto isompaan asuntoon olisi joka tapauksessa ajankohtainen, asunnon myynti ei olisi ongelma.
Molempien suku asuu kaukana, samalla suunnalla.
Mies muutti aikoinaan töiden perässä tänne, sattumalta tapasimme.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Miehen tulot tippuvat, mutta niin tippuvat asumiskustannuksetkin. Ja muutenkin, ei se raha elämässä tärkeintä ole.

Onko teillä millaiset koulutukset?  Lapsethan saa tarhaan ja vanhin aloittaa jo koulunkin.  Jos siltä tuntuu niin muuttakaa nyt.  On paras aika muuttaa kun lapset ovat tuossa iässä,  Kyllä elämä kantaa.  Tiedän kun olen itse asunut koko kouluikäisen elämäni 500-600 km:n päässä kotiseudusta.  Alkuun oli vuosia ainainen ikävä.  Kyllähän se pikkuhiljaa hellittää mutta kotiudu en koskaan.  Nyt on mies jo kuollut ja aion muuttaa täältä lapseni perässä hänen paikkakunnalleen.  Onko ketään kenen kanssa keskustelette mm toimeentulosta ym.  Asuminen on halvempaa, ainakin omistusasunnot.  Lasten kanssa on helpompaa kun on sukulaisia.

Vierailija

Jos ei hanki uutta kämppää saa asunnon kolme kertaa helvemmalla esim. Kajaanista tai Kuopiosta.  Valinnanvaraa on.  Esim. Kajaanissa on satoja ja satoja kerrostalo -ja rivitalokäppiä myytävänä.  Pankit antavat lainaa kun on työtä.  Lyhennyksillä maksaa jo sen mitä vuokraakin.  Kuten varmasti tiedättekin kun teillä onkin omistusasunto.   Onnea matkaan.

Vierailija

Mä en oikein ymmärrä. Etkö sä voi soitella ja skypettää ja viestitellä niiden kanssa? Ei kai sitä aikuiset ihmiset muutenkaan aikaa vietä vanhempiensa ja sukulaistensa kanssa muutenkaan, jokaisella on oma elämä ja omat kiireet. En mä ainakaan tapaisi sukuani yhtään tämän useammin, vaikka asuisin samassa kaupungissakin. 

Uusimmat

Suosituimmat