Muutto lapsen perheen perässä kaupunkiin

Kokemuksia asiassa kaipaava

Oletteko muuttaneet lapsen (30 v. ) perheen perässä kaupunkiin esin 150 km:n päähän ja myyneet talonne sen takia? Ei ollut yhtään keskustelua tästä aiheesta. Oletteko viihtyneet ja hoitaneet lapsenlapsia? Hakeneet tarhasta ja koulusta ym. Kaduttaako?

Kommentit (13)

Vierailija

Muutin 300 km päähän toiselle puolen suomea päästäkseni eroon määräilevistä ihan kaikkeen sekaantuvista vanhemmistani. Muuttivat perässä ja nyt asiat on aivan päin helvettiä.

Vierailija

Ihana ajatus. Jos olet eläkkeellä, kannattaa kokeilla. Ja tietysti lapsen perheen olisi hyvä pysyä kauan samalla paikkakunnalla, ettei isovanhempi muuta sinne turhaan.

Vierailija

Tiedän pari pariskuntaa, jotka ovat tehneet noin, tosin asuvat vuokralla lähellä lapsensa perhettä. Kun nämä muuttavat, pääsevät isovanhemmat ripeästi perässä ja ovat koko ajan ihan naapurissa.

Vierailija

Onko sinulla perhettä?  Onko lapsia, jotka tarvitsevat hoitoapua?  Vai oletko muuten vain noin itsekäs p-läpi?  Miten olet kuvitellut ansainneesi, että vanhempasi ovat sinulle hyviä ja huolehtivaisia?  Voi sinua poloista.

Vierailija

Sukulaiseni muuttivat lapsensa ja hänen perheensä perässä. Ratkaisu oli kaiketi onnistunut, vaikka jollain tavalla aina haikailevat takaisin kotipaikkakunnalle. Kuitenkin jos olisivat jääneet, eivät olisi nähneet paljoa lapsenlapsia.

Vierailija

Noin ajattelinkin tehdä, eli vuokra-asunto on varmasti paras ratkaisu.  kiitos vastauksestasi.  Lapseni perhe haluaa kovasti, että muuttaisin.

Vierailija

Yksi tuttu leskirouva muutti lapsensa perheen perässä 600km päähän, osti oman kerrostalokaksion ja kehuu elämänsä parhaaksi ratkaisuksi. Tästä on aikaa jo viitisen vuotta.

Vierailija

Pahin mahdollinen kauhuskenaario että anoppi olisi naapurissa! 150km on ihan hyvä välimatka, ei tarvitse yöpyä, mutta kyläillä voi kuitenkin vaikka viikottain jos tykkää. Meillä onneksi ei väkeä ravaa jatkuvasti, enkä ymmärrä miten siihen olisi aikaakaan, kun on työ, lapset, harrastukset ja parisuhde! Miksi lapsesi ei pysty itse hoitamaan omaa jälkikasvuaan?

Vierailija

Ei ole tullut edes mieleen. Ehkä ne lapset perheineen muuttaa just vanhempia karkuun. Tarvittaessa mennään hoitaan lastenlapsia ja lapset perheineen on usein meillä.

Vierailija

Meillä niin päin, että lapset ostivat asuntonsa minun läheltäni eli lähes vanhan kotinsa naapurista. Ratkaisu taisi olla onnistunut molemmin puolin. Aluksi tarvittiin hoitoapua paljonkin, mutta nyt lapset ovat jo kaikki kouluikäisiä, ja apua tarvitaan lähinnä harrastuskuljetuksiin ja toimimaan "iltapäiväkerhona" pienimmille koululaisille.

Toisaalta olemme aina olleet tekemisissä paljon muutenkin kuin vain lastenhoidon merkeissä.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Onko sinulla perhettä?  Onko lapsia, jotka tarvitsevat hoitoapua?  Vai oletko muuten vain noin itsekäs p-läpi?  Miten olet kuvitellut ansainneesi, että vanhempasi ovat sinulle hyviä ja huolehtivaisia?  Voi sinua poloista.

Lapsia ei edes uskaltaisi antaa isovanhemmilleen hoitoon valvomatta, hyvässä muistissa on vielä miten isäni suuttuu ihan mistä tahansa ja lyö naisia ja lapsia. Itselläni on aika pahoja fyysisiäkin vammoja lapsuudesta jäljellä. Jonkunmoinen epäilys on myös siitä että saattaisi yrittää meidän tytön kanssa jotain hyvin hyvin epämiellyttävää. Kerran onnistuivat ominpäin hakemaan lapsen tarhasta, olivat väittäneet että olin pyytänyt hakemaan. Sen jälkeen on tarhaan ja kouluihin annettu ehdoton kielto luovuttaa lapsia ulkopuolisille.  Useampaan kertaan on istunut autossa portin lähellä kyttäämässä tai saattaa istua autossa meidän pihaa vastapäätä ja jos lähdetään jonnekin kauppaan tms saattaa lähteä ajamaan perässä. Aikaisemmin kävi portilla haukkumassa ja huutelemassa uhkauksia, mutta nauhoittavan kamerasysteemin asentamisen jälkeen se on sentään loppunut.

Vierailija

Meillä on toiset isovanhemmat asuneet naapurissa ihan luonnostaan. Ei siis kukaan muuttanut kenenkään perässä mihinkään. Se toimi loistavasti, saatiin apua tarvittaessa puolin ja toisin, mutta kaikki ymmärsivät, missä menee yksityisyyden raja ja isovanhemmat eivät olleet liikaa meillä tai puuttuneet liiaksi asioihin.

Yksi isovanhempi itse joskus ehdotti meidän lähelle muuttamista. Onneksi se ei toteutunut, välit eivät olleet erinomaisen hyvät johtuen mm. hänen alkoholinkäytöstään ja en olisi jaksanut sitä, että hän asuu liian lähellä.

Kannattaa kuulostella, mitä lapset tästä ideasta oikeasti ovat mieltä. Kannattaa miettiä myös sitä, että isovanhemmilla pitää olla muutakin elämää kuin lapset ja lapsenlapset. Jos muuttaa heidän perässään vieraalle paikkakunnalle, käy äkkiä niin, että ei ole omia ystäviä/sukulaisia tai harrastuksia. Lasten elämääkään ei saa tukahduttaa ja ajatella, että heitä tavataan joka päivä ja heidän kanssa ollaan koko ajan. Luultavasti heillä on koulut ja työt ja muut, joten aikaa ruuhkavuosissa on kuitenkin rajallisesti. Toisaalta järjestely mahdollistaisi lasten lasten kanssa olon ja hoitoakin, mikä varmasti on vanhemmille iso apu. Samoin vanhenevat voisivat itse saada apua sitä tarvitessaan. Sen varaan ei kuitenkaan kannata laskea liikaa, kaikki eivät ole valmiita auttamaan.

Uusimmat

Suosituimmat