Kuinka haitallista se voi olla lapselle jos tällä ei ole parasta kaveria

Vierailija

eikä oikeastaan kavereita vapaa-ajalla? Lapsi ei itse valita kohtaloaan ja kertoo leikkien sujuvan koulussa hyvin. Ikää 10 v.

Kommentit (7)

Vierailija

Onhan se ikävää ja haitallista, mutta ei kaikilla sosiaalisesti lahjakkaillakaan ole lapsuudessa kavereita. Itselläni ei melkein koskaan ole ollut suurissa määrin kavereita, mutta ihan normaali ja erittäin hyvinvoiva aikuinen olen. Lapsena kärsin siitä kyllä.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Onhan se ikävää ja haitallista, mutta ei kaikilla sosiaalisesti lahjakkaillakaan ole lapsuudessa kavereita. Itselläni ei melkein koskaan ole ollut suurissa määrin kavereita, mutta ihan normaali ja erittäin hyvinvoiva aikuinen olen. Lapsena kärsin siitä kyllä.

Kannattaa ohjata lasta kirjallisuuden pariin. Lukeminen avaa maailmaa ja piristää. Harrastukset ja matkustelu ovat myös hyvästä.

Vierailija

Meilläkin poika (12 v) jolla ei ole kuin pari kaveria, joita tapaa todella harvoi (kerra, pari kuulaudessa). Ketään luokkakavereita ei tapaa koulun ulkopuolella. Viihtyy kotona perheen kanssa. Käy kerran viikossa harrastamassa, mutta ei ole sielläkään välittänyt tutustua keneenkään paremmin. On ihan iloinen ja tasapainoisen oloinen. On aika paljon koneella ja lukee. Seuraa urheilua ja ajankohtaisia asioita. Koulu sujuu hyvin.

Olen huolissani, sillä itselläni oli tuossa iässä paljon kavereita, joiden kanssa olin aina vapaa-aikana. Onko muilla tällaisia varhaisteinejä?

Vierailija

Ei se välttämättä ole haitallista lainkaan. Riippuu ihan lapsesta. Aina pidetään jotenkin normina ja ihailtavana sellaista "kaikkien kaveria", mutta se kaikkien kaveri saattaa olla jopa onnettomampi ja kokea itsensä yksinäisemmäksi kuin yksin viihtyvä.

Vierailija

Neuvoisin vain hyväksymään asian. Itselleni se, että minulla ei ollut niitä kavereita, ei ollut edes niin trauman aiheuttavaa kuin se, että vanhempani aina odottivat ja toivoivat, että minulla olisi joku kaveri. Esim. uutenavuonna teininä ajattelivat, että menen jonkun kaverin kanssa ja ihmettelivät, että enkö mene, jne. Alakouluaikoina samaa, häpesivät sitä, että minulla ei ole kavereita. Ja tosiaan, olen nyt 3kymppisenä perheellinen, koulutettu ihminen, jolla on kyllä kavereita ja ystäviä. Pitkäaikaisin ystävyssuhteeni on yläasteen lopusta.

Uusimmat

Suosituimmat