Miten toimit jos näet tuttuja kaupassa?

Vierailija

Mä yleensä livahdan karkuun toiseen hyllyvälikköön, ettei tartte törmätä ja kuluttaa turhaa aikaa mihinkään ylimääräiseen liibalaaba-jutusteluun.

Mutta jos törmään häneen ihan kasvokkain ja hän huomaa minut, niin siinä tilanteessa voin kyllä vaihtaa pakolliset "moi, mitä kuuluu?"- kuulumiset.

Yleensä tykkään kuitenkin käydä kaupassa ihan rauhassa omissa ajatuksissani.

Sivut

Kommentit (19)

Vierailija

Välttelen. Onneksi hyvin harvoin törmää, oikeastaanpa sellaisia mahdollisia ei ole kuin pari sukulaista mutten jaksaisi vaihtaa sanaakaan niidenkään kanssa.

Vierailija

No moikkaan, ja jos on hyvä tuttu niin vaihdan kuulumiset. Ja jos enempi hyvän päivän tuttu, niin katson vähän että onko toinen juttu tuulella vai ei, kyllä sen huomaa, jos toinen jatkaa ostoksia, niin jatkan minäkin omiani.

Vierailija

Mitä pitää tehdä siinä vaiheessa, kun ollaan jo moikattu (ja ehkä juteltukin) ja hajaannuttu, mutta kävellään taas toisiamme vastaan? Pitääkö taas jutella, nyökätä, hymyillä, heittää joku small talk -laini ("ai säkin tarttet maitorahkaa, heh heh")?

Vierailija

Riippuu tutuista. Joidenkin kanssa jään rupattelemaan ja kierretään sitten kauppa läpi yhdessä, kun taas toisten ohi vaan kävelen huomioimatta mitenkään.

Vierailija

Moikkaan, mutta en jää juoruilemaan. Ei mikään ongelma, kun eivät muutkaan halua kaupassa kertoa kuulumisiaan.

Vierailija

Tulen juttelemaan, mutta perimmäinen motiivini on tsekata ruokakorin tai -kärryn sisältö. Aika monen kulissien taakse pystyy näkemään ihan ostoksien sisällön mukaan, esim. Kuinka paljon on eineksiä, onko punatarraisia ruokia ja ostetaanko keskellä viikkoa siideriä/kaljaa nje.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Mä yleensä livahdan karkuun toiseen hyllyvälikköön, ettei tartte törmätä ja kuluttaa turhaa aikaa mihinkään ylimääräiseen liibalaaba-jutusteluun.

Mutta jos törmään häneen ihan kasvokkain ja hän huomaa minut, niin siinä tilanteessa voin kyllä vaihtaa pakolliset "moi, mitä kuuluu?"- kuulumiset.

Yleensä tykkään kuitenkin käydä kaupassa ihan rauhassa omissa ajatuksissani.

Buahahaa. Olisi sekin näky, kun porukka alkaa yhtäkkiä ryntäilemään toisia karkuun kaupassa. On teillä taas oikein ongelmat. Eikös sitä voi vaikka sanoa moi ja jatkaa kiireisen näköisenä ostoksia.

Itse en koe suurta tuskaa siitä, että lyhyesti kuulumiset vaihdetaan tuttujen kanssa.

Vierailija

No kyllä mä tietenkin tervehdin ja tuttuuden tasosta riippuen jään juttelemaan. Yleensä ruokakaupassa ollaan vähän kiireellä, että ei siinä nyt tietenkään loputtomiin hölötellä.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä yleensä livahdan karkuun toiseen hyllyvälikköön, ettei tartte törmätä ja kuluttaa turhaa aikaa mihinkään ylimääräiseen liibalaaba-jutusteluun.

Mutta jos törmään häneen ihan kasvokkain ja hän huomaa minut, niin siinä tilanteessa voin kyllä vaihtaa pakolliset "moi, mitä kuuluu?"- kuulumiset.

Yleensä tykkään kuitenkin käydä kaupassa ihan rauhassa omissa ajatuksissani.

Buahahaa. Olisi sekin näky, kun porukka alkaa yhtäkkiä ryntäilemään toisia karkuun kaupassa. On teillä taas oikein ongelmat. Eikös sitä voi vaikka sanoa moi ja jatkaa kiireisen näköisenä ostoksia.

Itse en koe suurta tuskaa siitä, että lyhyesti kuulumiset vaihdetaan tuttujen kanssa.


Kaikista ihmisistä vaan ei tahdo päästä nopeasti eroon.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Tulen juttelemaan, mutta perimmäinen motiivini on tsekata ruokakorin tai -kärryn sisältö. Aika monen kulissien taakse pystyy näkemään ihan ostoksien sisällön mukaan, esim. Kuinka paljon on eineksiä, onko punatarraisia ruokia ja ostetaanko keskellä viikkoa siideriä/kaljaa nje.

Hulluja on monenlaisia :)

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Tulen juttelemaan, mutta perimmäinen motiivini on tsekata ruokakorin tai -kärryn sisältö. Aika monen kulissien taakse pystyy näkemään ihan ostoksien sisällön mukaan, esim. Kuinka paljon on eineksiä, onko punatarraisia ruokia ja ostetaanko keskellä viikkoa siideriä/kaljaa nje.

Hitsi mikä yllätys että joskus sinne ruokakoriin saattaa eksyä jotain epäterveellistä! Mene hoitoon.

Vierailija

Alamme yhdessä kovaan ääneen päivitellä, kuinka huonoa ja kallista tavaraa kaupassa nykyään on, kun ei ole enää Kekkosta ja sitten on vielä tämä euro. Ennen vanhaan Kekkonen määräsi soppalihan semmoiseksi, että köyhälläkin markat riitti. Että voi voi voi ja ai ai ai.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä yleensä livahdan karkuun toiseen hyllyvälikköön, ettei tartte törmätä ja kuluttaa turhaa aikaa mihinkään ylimääräiseen liibalaaba-jutusteluun.

Mutta jos törmään häneen ihan kasvokkain ja hän huomaa minut, niin siinä tilanteessa voin kyllä vaihtaa pakolliset "moi, mitä kuuluu?"- kuulumiset.

Yleensä tykkään kuitenkin käydä kaupassa ihan rauhassa omissa ajatuksissani.

Buahahaa. Olisi sekin näky, kun porukka alkaa yhtäkkiä ryntäilemään toisia karkuun kaupassa. On teillä taas oikein ongelmat. Eikös sitä voi vaikka sanoa moi ja jatkaa kiireisen näköisenä ostoksia.

Itse en koe suurta tuskaa siitä, että lyhyesti kuulumiset vaihdetaan tuttujen kanssa.


Kaikista ihmisistä vaan ei tahdo päästä nopeasti eroon.

No se on sitten ihan oma häpeä, jos ei pysty sanomaa, että nyt pitäisi jatkaa ostoksia/lähteä kotiin päin.

Sivut

Uusimmat

Suosituimmat